Eilen ravintolassa, lapsiperheen 5-vuotias määräsi kaiken

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ravintolassa bongattu lapsiperhe, joka toimi niin kuin n. 5-vuotias kiukkupussi halusi. Lapsella oli jo ravintolaan saapuessa ilmeisesti joku kiukku, kun oli naama rutussa. Istuutuivat pöytään, ja lapsi ei halunnu mennä omalle tuolille istumaan, vaan halusi äidin syliin. Äiti tietysti kyseli että "no mikä nyt, ai etkö haluakaan siihen, joo no tulehan syliin sitten". Siinä se sitten istui ja kiukutteli. Tilasivat juomat, lapselle maito. Juomat tuotiin pöytään ja lapsi ei ilmeisesti huomannut/nähnyt omaa maitoaan siinä pöydällä, ja alkoi kiukuttelemaan ett' "missä mun maito on, yhyy, miksi ei mulla ole juomaa". Äiti meni ihan paniikkiin ja sanoi että "noh noh, onhan se täällä, katsohan tässä se on ei hätää, otatko kulauksen?", ja lapsi vastaa itkun keskeltä "EN!". Äiti yrittää leperrellä lapselleen kun tämä vaan nyyhkyttelee ja kiemurtelee sylissä. Ruoka-annoskaan ei lapselle kelvannut ja oli koko sen ajan kun näin, kiukkuinen, tiuskiva ja draamailija. Äiti sitten yritti laannuttaa tätä myötäilemällä ja lahjomalla.

Aivan järkyttävää toimintaa. Missä kuri ja vanhemman auktoriteetti? Lapsen oikkujen mukaan mennään. Ja isä istui vaan huomioimatta koko asiaa jutellen vanhemman lapsen kanssa. Jos toimitte samalla tavalla kuin tämä perhe, herätkää! Jos ette, niin aivan mahtavaa.

Missä on se maininta asiasta, joka vaatii kurinpitoa? Naama rutussa? Halusi syliin? Ei nähnyt maitolasia? Ei halunnut juoda/syödä?

 Kiukuttelu ja kiukkuisuus ovat kaksi eri asiaa. Kiukun ilmaiseminen huutamalla, tavaroita viskomalla ym. ovat tekoja, joista kuuluu seurata rangaistus. Tiuskiva äänensävy ja itkuisuus ovat tahattomia reaktioita, joihin oikea tapa vastata on lohduttaminen. Eli äiti kuulostaa toimineen oikein.

 Mutta asia mikä kuultaa kirjoituksesta läpi on, että ap koki lapsen todella ärsyttäväksi. Eikä siinä ole mitään pahaa tai tarkoita yleistä lapsivihamielisyyttä. Kaikista ihmisistä nyt ei vaan voi tykätä, miksi lapset olisivat poikkeus? Se ei silti ole vanhempien vika.

Juuri näin. Ap:llä ehkä jotain omia lapsuuden lukkoja. Olisiko itse joskus tarvinnut syliä ja kärsivällisyyttä? Sitten harmittaa, kun jossain perheessä on ymmärtävä, läheinen ilmapiiri. Tosi ystävä ymmärtää toisen huonot hetket, samoin aidosti välittävä äiti näkee lapsensa huonot tilanteet ja leppoisasti auttaa niistä yli.

En vieläkään ymmärrä, missä tuossa se lapsi määräsi. Pääsi syliin, mutta mitään muuta määräämistä tuossa aloituksessa en nähnyt.

Aikuiset veivät hänet ravintolaan, tuskin lapsi siitä päätti. Lapsi tuskin valitsi aikuisten ruokiakaan. Aloittaja ei myöskään maininnut, valitsiko lapsi kenties pöydän, johon istuivat tai vaihtelivatko pöytää lapsen oikkujen mukaan. Juoksiko lapsi käytävillä ja vanhemmat perässä. Pitikö käydä vessassa moneen kertaan? Kielsiko vanhempia syömästä? Päättikö lapsi, koska lähdetään? Se, että joku on pahalla tuulella, ei ole määräämistä. Jos lapsi on pahalla tuulella, niin sen takia ei todellakaan tarvitse jättää ravintolareissua tekemättä. Sehän sitä määräämistä on, jos lapsi ei halua ravintolaan ja sinne jätetään menemättä.

No niin eikö täällä sitten ollut jo Ville-Pettereiden äidit huutelemassa, että jos onkin jokin diagnoosi? Tuo kakara särähti mun korvaan sellaisena, että kuri puuttuu kotona. Jos postaus nyt oli siis totta. 5-vuotias kyllä osaa käyttäytyä sellaisilla tavoilla ravintolassa, että pärjää. En siis tarkoita, että syö kyynerpäät pois pöydältä jutellen politiikasta ja nousevan penkistä, jos nainen nousee. Tarkoitan, että osaa säänellä ääntään sellaiselle tasolle, että muut ihmiset viereisessä pöydässä ei ala etsimään Ville-Petterin maitoa kun ei löydy, sekä osaa istua omalla tuolillaan. Ei musta ole kauheasti vaadittua noin 5-vuotiaalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lapsi tuonikäinen. Hänellä ei ole mitään diagnoosia mutta viitteitä löytyy neuropsykiatrisista oireista. Hän ylikuormittuu nopeasti ja joko räjähtää tai jos annetaan vähän kiukuta niin lopulta rauhoittuu. Käskeminen ei hänenlaistensa kanssa toimi vaan se on kuin heittäisi bensaa liekkeihin.

Heillä saattoi myös yksinkertaisesti olla vaan vähän huono hetki juuri silloin. Vanhempana ei aina jaksa toimia oppikirjan mukaan.

Ihmettelinkin jo, ettei erityislapsia ole mainittu. 

Niitähän alkaa olla jo puolet koko populaatioista. 

Onko tilastoa väitteesi tueksi?

Se että puhekielessä kaikki sähellys on adhd:ta, ei poista sitä tosiasiaa että monessa perheessä eletään erilaista elämää kuin rauhallisen ja ns. normaalin lapsen kanssa.

Keskustelussa on usein ideana tuoda eri näkökohtia esille. Sehän tässä aloituksessa oli oleellista; ap ei ymmärtänyt miksi tällaista tapahtuu ja muut ehdottavat eri vaihtoehtoja.

Mikäs diagnoosi sulla muuten on?

Sinulla ainakin asperger, kun et tuollaista kevyttä, sarkastista heittoa tajunnut kontekstissaan. ;D

Ei totisesti löydy tilastoa, jossa puolet olisivat erityisiä. Eihän silloin edes olisi mitään erityisiä... 

Mä luulin otsikon luettuani, että lapsi olisi märännyt jotain ja vahemmat pomppineet idioottina lapsen pillin mukaan. Kävi mielessä, että lapsi oli päättänyt missä pöydässä istutaan ja kaikki olisi vaihtanut paikkoja monta kertaa lapsen komennon mukaan. Lapsi olisi sitten valinnut kaikille juomat, joita ei olisikaan saanut juoda ja ruokien tullessa pöytään äidin ja isän olisi pitänyt vaihtaa lautasia ja lapsen olisi pitänyt saada syödä joka lautaselta parhaat palat jne.

QWERTY kirjoitti:

No niin eikö täällä sitten ollut jo Ville-Pettereiden äidit huutelemassa, että jos onkin jokin diagnoosi? Tuo kakara särähti mun korvaan sellaisena, että kuri puuttuu kotona. Jos postaus nyt oli siis totta. 5-vuotias kyllä osaa käyttäytyä sellaisilla tavoilla ravintolassa, että pärjää. En siis tarkoita, että syö kyynerpäät pois pöydältä jutellen politiikasta ja nousevan penkistä, jos nainen nousee. Tarkoitan, että osaa säänellä ääntään sellaiselle tasolle, että muut ihmiset viereisessä pöydässä ei ala etsimään Ville-Petterin maitoa kun ei löydy, sekä osaa istua omalla tuolillaan. Ei musta ole kauheasti vaadittua noin 5-vuotiaalta.

Juuri näin.

T.ap

QWERTY kirjoitti:

No niin eikö täällä sitten ollut jo Ville-Pettereiden äidit huutelemassa, että jos onkin jokin diagnoosi? Tuo kakara särähti mun korvaan sellaisena, että kuri puuttuu kotona. Jos postaus nyt oli siis totta. 5-vuotias kyllä osaa käyttäytyä sellaisilla tavoilla ravintolassa, että pärjää. En siis tarkoita, että syö kyynerpäät pois pöydältä jutellen politiikasta ja nousevan penkistä, jos nainen nousee. Tarkoitan, että osaa säänellä ääntään sellaiselle tasolle, että muut ihmiset viereisessä pöydässä ei ala etsimään Ville-Petterin maitoa kun ei löydy, sekä osaa istua omalla tuolillaan. Ei musta ole kauheasti vaadittua noin 5-vuotiaalta.

Siis ihan oikeastiko jonkun mielestä on ongelma, jos lapsi kysyy, missä hänen juomansa on ja haluaa istua äidin sylissä? :O Ymmärtäisin, jos tässä puhuttaisiin nyt niistä lapsista, jotka juoksevat kirkuen ympäri ravintolaa ja änkeävät toisten pöytiin tai heittelevät ruokaa ja haarukoita lattialle, mutta sylissä istuminen? Oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, meitäkö tuijotit? Tyttömme on kylläkin 4. Ja olimme toisella paikkakunnalla katsomassa sairasta mummua hoitokodissa. Lapsi nukahti autoon matkalla, ja hänet oli juuri herätetty. Ei oltu ehditty miettiä syömistä, ja ulkona syöminen oli nyt hyvä ratkaisu, kun ajatuksetkin vähän muualla. Lapsemme on tosi känkkäränkkä, kun unet jäävät kesken. Silloin emme mieti yhtään mitään kasvatusperiaatteita vaan vain ja ainoastaan sitä, että selviämme tilanteesta mahdollisimman hillitysti. Ja kyllä, silloin pidän sylissä, lässytän ja olen pompoteltavana. En todellakaan anna tilanteen yltyä kiukutteluksi, ota lastani kainaloon ja poistu ravintolasta kasvatuksen nimissä. Lopputuloksena olisi ollut kaikkien nälkä ja paha mieli muutenkin raskaan päivän jälkeen. Ja on jo alkanut riepoa tämä ulkopuolisten tuijottelu ja analysointi perheistä, joiden tilanteista heillä ei ole mitään hajua. Ja kyllä, kotona normaaleissa oloissa meillä on kuri. Ymmärtäkää nyt jo hyvän tähden, että elämässä on POIKKEUSTILANTEITA!

Tämä on oiva esimerkki ennakoinnin puuttumisesta

Ollaan paikkakunnalla x katsomassa sairasta mummoa.

Lapsen rytmi on tiedossa

Vierailu ajoitetaan niin että jokainen ruokailu ja päiväunet pysyy omilla paikoillaan

Esim käydään siellä paikkakunnalla x syömässä lounas ennenkuin lähdetään ajamaan (lapsi nukahtaa autoon).

Ihanaa, että joukossamme löytyy niitä supermutseja, joilla aikataulut on paremmin hallussa <3 <3 Monesti 4v ei enää edes normaalitilanteessa nuku päiväunia. Ehkä matkaan on jouduttu lähtemään aiemmin. Ehkä reissu on ollut pienellekin raskas ja väsyttävä. Ehkä sairaalan vierailuaika on mennyt päällekkäin ruoka-ajan kanssa... Mutta peukut kuitenkin paremmasta ennakoinnista! Itse pakko myöntää, että joskus vähän rytmi menee sekaisin.

Kiitos paljon. En nyt ihan ole supermutsi, mutta aikataulut on tosiaan hallussa.

Kaikki pääsee vähemmällä, kun perustarpeista huolehditaan hyvin🌹

Te ette koskaan käy missään, minne joutuu lähtemään hieman aiemmin/paluu hieman myöhässä? Olette aina kotona tasan ruoka-aikana tai matkalla löydätte sekunnilleen sopivaan aikaan ruokapaikan? Ette koskaan koskaan lasta autossa klo13 jälkeen, ettei hän vahingossa nukahdan (jos unet eivät enää kuulu päuvärytmiin)? Olette aina kotona päiväunien aikaan (pienemmät nukkuvat missä vain, mutta ainakaan omat eivät enää 1,5v jälkeen nukahtaneet muualle, kuin omaan sänkyyn)?

Kuulostaa jotekin kovin rajoittuneelta elämältä... Tai sitten mä oon vaan tosi huono aikatauluttamaan.

lapset on hankalia välillä ja kun heitä ei saa enää ojentaa niin olette pulassa, tukistus ja joudut eroamaan lapsestasi iäksi, jos korotat ääntäsi samoin, itse kasvatin lapseni 80 luvulla ja nyt on kunnon kansalainen vaikka ei tarvinnut antaa selkäsaunaa koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä luulin otsikon luettuani, että lapsi olisi märännyt jotain ja vahemmat pomppineet idioottina lapsen pillin mukaan. Kävi mielessä, että lapsi oli päättänyt missä pöydässä istutaan ja kaikki olisi vaihtanut paikkoja monta kertaa lapsen komennon mukaan. Lapsi olisi sitten valinnut kaikille juomat, joita ei olisikaan saanut juoda ja ruokien tullessa pöytään äidin ja isän olisi pitänyt vaihtaa lautasia ja lapsen olisi pitänyt saada syödä joka lautaselta parhaat palat jne.

Eiköhän tällaisiakin tapauksia löydy. En ihmettelis.

Vierailija kirjoitti:

QWERTY kirjoitti:

No niin eikö täällä sitten ollut jo Ville-Pettereiden äidit huutelemassa, että jos onkin jokin diagnoosi? Tuo kakara särähti mun korvaan sellaisena, että kuri puuttuu kotona. Jos postaus nyt oli siis totta. 5-vuotias kyllä osaa käyttäytyä sellaisilla tavoilla ravintolassa, että pärjää. En siis tarkoita, että syö kyynerpäät pois pöydältä jutellen politiikasta ja nousevan penkistä, jos nainen nousee. Tarkoitan, että osaa säänellä ääntään sellaiselle tasolle, että muut ihmiset viereisessä pöydässä ei ala etsimään Ville-Petterin maitoa kun ei löydy, sekä osaa istua omalla tuolillaan. Ei musta ole kauheasti vaadittua noin 5-vuotiaalta.

Siis ihan oikeastiko jonkun mielestä on ongelma, jos lapsi kysyy, missä hänen juomansa on ja haluaa istua äidin sylissä? :O Ymmärtäisin, jos tässä puhuttaisiin nyt niistä lapsista, jotka juoksevat kirkuen ympäri ravintolaa ja änkeävät toisten pöytiin tai heittelevät ruokaa ja haarukoita lattialle, mutta sylissä istuminen? Oikeasti?

Luitkö sä aloitusta oikeasti? Saitko siitä sellaisen kuvan, että lapsi on kohteliaasti kysynyt, "anteeksi, missä minun maitoni on?". Tai "äiti, voinko tulla syliin?". Ettäkö ihan oikeasti? Ihmettelen välillä, ymmärrättekö tahallaan väärin?

T.ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, meitäkö tuijotit? Tyttömme on kylläkin 4. Ja olimme toisella paikkakunnalla katsomassa sairasta mummua hoitokodissa. Lapsi nukahti autoon matkalla, ja hänet oli juuri herätetty. Ei oltu ehditty miettiä syömistä, ja ulkona syöminen oli nyt hyvä ratkaisu, kun ajatuksetkin vähän muualla. Lapsemme on tosi känkkäränkkä, kun unet jäävät kesken. Silloin emme mieti yhtään mitään kasvatusperiaatteita vaan vain ja ainoastaan sitä, että selviämme tilanteesta mahdollisimman hillitysti. Ja kyllä, silloin pidän sylissä, lässytän ja olen pompoteltavana. En todellakaan anna tilanteen yltyä kiukutteluksi, ota lastani kainaloon ja poistu ravintolasta kasvatuksen nimissä. Lopputuloksena olisi ollut kaikkien nälkä ja paha mieli muutenkin raskaan päivän jälkeen. Ja on jo alkanut riepoa tämä ulkopuolisten tuijottelu ja analysointi perheistä, joiden tilanteista heillä ei ole mitään hajua. Ja kyllä, kotona normaaleissa oloissa meillä on kuri. Ymmärtäkää nyt jo hyvän tähden, että elämässä on POIKKEUSTILANTEITA!

Tämä on oiva esimerkki ennakoinnin puuttumisesta

Ollaan paikkakunnalla x katsomassa sairasta mummoa.

Lapsen rytmi on tiedossa

Vierailu ajoitetaan niin että jokainen ruokailu ja päiväunet pysyy omilla paikoillaan

Esim käydään siellä paikkakunnalla x syömässä lounas ennenkuin lähdetään ajamaan (lapsi nukahtaa autoon).

Ihanaa, että joukossamme löytyy niitä supermutseja, joilla aikataulut on paremmin hallussa <3 <3 Monesti 4v ei enää edes normaalitilanteessa nuku päiväunia. Ehkä matkaan on jouduttu lähtemään aiemmin. Ehkä reissu on ollut pienellekin raskas ja väsyttävä. Ehkä sairaalan vierailuaika on mennyt päällekkäin ruoka-ajan kanssa... Mutta peukut kuitenkin paremmasta ennakoinnista! Itse pakko myöntää, että joskus vähän rytmi menee sekaisin.

Kiitos paljon. En nyt ihan ole supermutsi, mutta aikataulut on tosiaan hallussa.

Kaikki pääsee vähemmällä, kun perustarpeista huolehditaan hyvin🌹

Te ette koskaan käy missään, minne joutuu lähtemään hieman aiemmin/paluu hieman myöhässä? Olette aina kotona tasan ruoka-aikana tai matkalla löydätte sekunnilleen sopivaan aikaan ruokapaikan? Ette koskaan koskaan lasta autossa klo13 jälkeen, ettei hän vahingossa nukahdan (jos unet eivät enää kuulu päuvärytmiin)? Olette aina kotona päiväunien aikaan (pienemmät nukkuvat missä vain, mutta ainakaan omat eivät enää 1,5v jälkeen nukahtaneet muualle, kuin omaan sänkyyn)?

Kuulostaa jotekin kovin rajoittuneelta elämältä... Tai sitten mä oon vaan tosi huono aikatauluttamaan.

Älä tee liikaa oletuksia. Syömisen ja nukkumisen aikataulujen ohessa pystyy tekemään vaikka mitä. Eikä ole sellaisia lapsia, jotka ei nukkuisi päiväunia ja silti nukahtaisi autoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

QWERTY kirjoitti:

No niin eikö täällä sitten ollut jo Ville-Pettereiden äidit huutelemassa, että jos onkin jokin diagnoosi? Tuo kakara särähti mun korvaan sellaisena, että kuri puuttuu kotona. Jos postaus nyt oli siis totta. 5-vuotias kyllä osaa käyttäytyä sellaisilla tavoilla ravintolassa, että pärjää. En siis tarkoita, että syö kyynerpäät pois pöydältä jutellen politiikasta ja nousevan penkistä, jos nainen nousee. Tarkoitan, että osaa säänellä ääntään sellaiselle tasolle, että muut ihmiset viereisessä pöydässä ei ala etsimään Ville-Petterin maitoa kun ei löydy, sekä osaa istua omalla tuolillaan. Ei musta ole kauheasti vaadittua noin 5-vuotiaalta.

Siis ihan oikeastiko jonkun mielestä on ongelma, jos lapsi kysyy, missä hänen juomansa on ja haluaa istua äidin sylissä? :O Ymmärtäisin, jos tässä puhuttaisiin nyt niistä lapsista, jotka juoksevat kirkuen ympäri ravintolaa ja änkeävät toisten pöytiin tai heittelevät ruokaa ja haarukoita lattialle, mutta sylissä istuminen? Oikeasti?

Luitkö sä aloitusta oikeasti? Saitko siitä sellaisen kuvan, että lapsi on kohteliaasti kysynyt, "anteeksi, missä minun maitoni on?". Tai "äiti, voinko tulla syliin?". Ettäkö ihan oikeasti? Ihmettelen välillä, ymmärrättekö tahallaan väärin?

T.ap

Tottakai ymmärretään tahallaan väärin. Tehdään oletuksi ja viesteissä haukutaan aloittaja tai eri mieltä ollut ikävin sanakääntein. Nimitykset on kurjia. Samassa viestissä voidaan vielä todeta, että aloittaja on ilkeä kiusaaja tms. Parhaimmillaan sanotaan, että ME ollaan kaikki sitä mieltä, että aloittajan pitäisi mennä hoitoon tms.

Sellainen on tämä keskustelupalstojen anatomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

QWERTY kirjoitti:

No niin eikö täällä sitten ollut jo Ville-Pettereiden äidit huutelemassa, että jos onkin jokin diagnoosi? Tuo kakara särähti mun korvaan sellaisena, että kuri puuttuu kotona. Jos postaus nyt oli siis totta. 5-vuotias kyllä osaa käyttäytyä sellaisilla tavoilla ravintolassa, että pärjää. En siis tarkoita, että syö kyynerpäät pois pöydältä jutellen politiikasta ja nousevan penkistä, jos nainen nousee. Tarkoitan, että osaa säänellä ääntään sellaiselle tasolle, että muut ihmiset viereisessä pöydässä ei ala etsimään Ville-Petterin maitoa kun ei löydy, sekä osaa istua omalla tuolillaan. Ei musta ole kauheasti vaadittua noin 5-vuotiaalta.

Siis ihan oikeastiko jonkun mielestä on ongelma, jos lapsi kysyy, missä hänen juomansa on ja haluaa istua äidin sylissä? :O Ymmärtäisin, jos tässä puhuttaisiin nyt niistä lapsista, jotka juoksevat kirkuen ympäri ravintolaa ja änkeävät toisten pöytiin tai heittelevät ruokaa ja haarukoita lattialle, mutta sylissä istuminen? Oikeasti?

Luitkö sä aloitusta oikeasti? Saitko siitä sellaisen kuvan, että lapsi on kohteliaasti kysynyt, "anteeksi, missä minun maitoni on?". Tai "äiti, voinko tulla syliin?". Ettäkö ihan oikeasti? Ihmettelen välillä, ymmärrättekö tahallaan väärin?

T.ap

Niin lasta kiukutti ja kysyi vihaisesti. Kysyin jo tuolla aiemmin, mitä asialle pitäisi tehdä? Piilottaa se maito vai? Tiedätkö sellaisen sanonnan, että tuli ei sammu tulella vaan vedellä. Tottakai kiukkuista lasta käsitellään rauhallisesti. Mitäs muuta sille voi? Pointti on siinä, että ei lähdetä siihen kiukutteluun mukaan ja ignoorataan se ja toimitaan niin kuin sitä kiukkua ei olisikaan, mutta silti kuunnellaan, mitä lapsi sanoo. Ihan oikeastiko olet sitä mieltä, että vanhemman olisi pitänyt alkaa kiukuttelemaan samalla tavalla tai jättää ruokailu kokonaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, meitäkö tuijotit? Tyttömme on kylläkin 4. Ja olimme toisella paikkakunnalla katsomassa sairasta mummua hoitokodissa. Lapsi nukahti autoon matkalla, ja hänet oli juuri herätetty. Ei oltu ehditty miettiä syömistä, ja ulkona syöminen oli nyt hyvä ratkaisu, kun ajatuksetkin vähän muualla. Lapsemme on tosi känkkäränkkä, kun unet jäävät kesken. Silloin emme mieti yhtään mitään kasvatusperiaatteita vaan vain ja ainoastaan sitä, että selviämme tilanteesta mahdollisimman hillitysti. Ja kyllä, silloin pidän sylissä, lässytän ja olen pompoteltavana. En todellakaan anna tilanteen yltyä kiukutteluksi, ota lastani kainaloon ja poistu ravintolasta kasvatuksen nimissä. Lopputuloksena olisi ollut kaikkien nälkä ja paha mieli muutenkin raskaan päivän jälkeen. Ja on jo alkanut riepoa tämä ulkopuolisten tuijottelu ja analysointi perheistä, joiden tilanteista heillä ei ole mitään hajua. Ja kyllä, kotona normaaleissa oloissa meillä on kuri. Ymmärtäkää nyt jo hyvän tähden, että elämässä on POIKKEUSTILANTEITA!

Tämä on oiva esimerkki ennakoinnin puuttumisesta

Ollaan paikkakunnalla x katsomassa sairasta mummoa.

Lapsen rytmi on tiedossa

Vierailu ajoitetaan niin että jokainen ruokailu ja päiväunet pysyy omilla paikoillaan

Esim käydään siellä paikkakunnalla x syömässä lounas ennenkuin lähdetään ajamaan (lapsi nukahtaa autoon).

Ihanaa, että joukossamme löytyy niitä supermutseja, joilla aikataulut on paremmin hallussa <3 <3 Monesti 4v ei enää edes normaalitilanteessa nuku päiväunia. Ehkä matkaan on jouduttu lähtemään aiemmin. Ehkä reissu on ollut pienellekin raskas ja väsyttävä. Ehkä sairaalan vierailuaika on mennyt päällekkäin ruoka-ajan kanssa... Mutta peukut kuitenkin paremmasta ennakoinnista! Itse pakko myöntää, että joskus vähän rytmi menee sekaisin.

Kiitos paljon. En nyt ihan ole supermutsi, mutta aikataulut on tosiaan hallussa.

Kaikki pääsee vähemmällä, kun perustarpeista huolehditaan hyvin🌹

Te ette koskaan käy missään, minne joutuu lähtemään hieman aiemmin/paluu hieman myöhässä? Olette aina kotona tasan ruoka-aikana tai matkalla löydätte sekunnilleen sopivaan aikaan ruokapaikan? Ette koskaan koskaan lasta autossa klo13 jälkeen, ettei hän vahingossa nukahdan (jos unet eivät enää kuulu päuvärytmiin)? Olette aina kotona päiväunien aikaan (pienemmät nukkuvat missä vain, mutta ainakaan omat eivät enää 1,5v jälkeen nukahtaneet muualle, kuin omaan sänkyyn)?

Kuulostaa jotekin kovin rajoittuneelta elämältä... Tai sitten mä oon vaan tosi huono aikatauluttamaan.

Älä tee liikaa oletuksia. Syömisen ja nukkumisen aikataulujen ohessa pystyy tekemään vaikka mitä. Eikä ole sellaisia lapsia, jotka ei nukkuisi päiväunia ja silti nukahtaisi autoon.

Omani ainakin ovat vielä pitkään saattaneet nukahtaa autoon, vaikka eivät muuten nukkuisikaan. Itse muistan nukkuneeni vielä teininäkin autossa, nukkuisin varmaan vieläkin, jos ei tarvitsisi ajaa.

Meillä ei kyllä kauheasti olisi ikinä käyty missään, jos olisi pitänyt orjallisesti noudattaa uni-/ruoka-aikoja. Oltaisiin käytännössä ehditty aamusta nopeasti tunniksi puistoon ja illalla ulkoiltu yksin. Kavereiden lapsilla kun omat rytminsä, jotka sotivat täysin omiamme vastaan. Kaikki lasten tapahtumat olivat järjestään meille väärään aikaan... Hengissä noi silti on, vaikka usein menikin täysin pipariksi.

Vierailija kirjoitti:

QWERTY kirjoitti:

No niin eikö täällä sitten ollut jo Ville-Pettereiden äidit huutelemassa, että jos onkin jokin diagnoosi? Tuo kakara särähti mun korvaan sellaisena, että kuri puuttuu kotona. Jos postaus nyt oli siis totta. 5-vuotias kyllä osaa käyttäytyä sellaisilla tavoilla ravintolassa, että pärjää. En siis tarkoita, että syö kyynerpäät pois pöydältä jutellen politiikasta ja nousevan penkistä, jos nainen nousee. Tarkoitan, että osaa säänellä ääntään sellaiselle tasolle, että muut ihmiset viereisessä pöydässä ei ala etsimään Ville-Petterin maitoa kun ei löydy, sekä osaa istua omalla tuolillaan. Ei musta ole kauheasti vaadittua noin 5-vuotiaalta.

Siis ihan oikeastiko jonkun mielestä on ongelma, jos lapsi kysyy, missä hänen juomansa on ja haluaa istua äidin sylissä? :O Ymmärtäisin, jos tässä puhuttaisiin nyt niistä lapsista, jotka juoksevat kirkuen ympäri ravintolaa ja änkeävät toisten pöytiin tai heittelevät ruokaa ja haarukoita lattialle, mutta sylissä istuminen? Oikeasti?

En ole koskaan ole osunut ravintolaan, jossa lapset heittelisivät ruokaa lattioille. Ei tule mieleen. Ei myöskään kirkuminen ja juokseminen eli jossain lähiöräkälöissä kai tällaisa kokemuksia saa?

Vai?

En myöskään ole nähnyt ravintoloissa viisivuotiaita, jotka istuisivat sylissä. Sellainenhan painaa jo 20 kg ja muutenkaan ei esteettisistä syistä sovi syliin. 

Mikä vika, käyn kuitenkin ravintoloissa n. kerran viikossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

QWERTY kirjoitti:

No niin eikö täällä sitten ollut jo Ville-Pettereiden äidit huutelemassa, että jos onkin jokin diagnoosi? Tuo kakara särähti mun korvaan sellaisena, että kuri puuttuu kotona. Jos postaus nyt oli siis totta. 5-vuotias kyllä osaa käyttäytyä sellaisilla tavoilla ravintolassa, että pärjää. En siis tarkoita, että syö kyynerpäät pois pöydältä jutellen politiikasta ja nousevan penkistä, jos nainen nousee. Tarkoitan, että osaa säänellä ääntään sellaiselle tasolle, että muut ihmiset viereisessä pöydässä ei ala etsimään Ville-Petterin maitoa kun ei löydy, sekä osaa istua omalla tuolillaan. Ei musta ole kauheasti vaadittua noin 5-vuotiaalta.

Siis ihan oikeastiko jonkun mielestä on ongelma, jos lapsi kysyy, missä hänen juomansa on ja haluaa istua äidin sylissä? :O Ymmärtäisin, jos tässä puhuttaisiin nyt niistä lapsista, jotka juoksevat kirkuen ympäri ravintolaa ja änkeävät toisten pöytiin tai heittelevät ruokaa ja haarukoita lattialle, mutta sylissä istuminen? Oikeasti?

Luitkö sä aloitusta oikeasti? Saitko siitä sellaisen kuvan, että lapsi on kohteliaasti kysynyt, "anteeksi, missä minun maitoni on?". Tai "äiti, voinko tulla syliin?". Ettäkö ihan oikeasti? Ihmettelen välillä, ymmärrättekö tahallaan väärin?

T.ap

Niin lasta kiukutti ja kysyi vihaisesti. Kysyin jo tuolla aiemmin, mitä asialle pitäisi tehdä? Piilottaa se maito vai? Tiedätkö sellaisen sanonnan, että tuli ei sammu tulella vaan vedellä. Tottakai kiukkuista lasta käsitellään rauhallisesti. Mitäs muuta sille voi? Pointti on siinä, että ei lähdetä siihen kiukutteluun mukaan ja ignoorataan se ja toimitaan niin kuin sitä kiukkua ei olisikaan, mutta silti kuunnellaan, mitä lapsi sanoo. Ihan oikeastiko olet sitä mieltä, että vanhemman olisi pitänyt alkaa kiukuttelemaan samalla tavalla tai jättää ruokailu kokonaan?

Piilottaa maito? Ok. Olen täysin samaa mieltä, että kiukuttelevaa lasta täytyy ojentaa olemalla itse rauhallinen ja johdonmukainen, ei huutamalla, tiuskimalla tai lyömällä. Ravintolassa ollut äiti ei minun mielestäni toiminut johdonmukaisesti ja pyrkinyt "kasvattamaan" lasta, vaan pyrki kaikin keinoin alistumaan lapsellensa, ja pitämään kiukuttelevan lapsensa tyytyväisenä, ns. palkitsemaan sitä huonoa käytöstä.

t.ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

QWERTY kirjoitti:

No niin eikö täällä sitten ollut jo Ville-Pettereiden äidit huutelemassa, että jos onkin jokin diagnoosi? Tuo kakara särähti mun korvaan sellaisena, että kuri puuttuu kotona. Jos postaus nyt oli siis totta. 5-vuotias kyllä osaa käyttäytyä sellaisilla tavoilla ravintolassa, että pärjää. En siis tarkoita, että syö kyynerpäät pois pöydältä jutellen politiikasta ja nousevan penkistä, jos nainen nousee. Tarkoitan, että osaa säänellä ääntään sellaiselle tasolle, että muut ihmiset viereisessä pöydässä ei ala etsimään Ville-Petterin maitoa kun ei löydy, sekä osaa istua omalla tuolillaan. Ei musta ole kauheasti vaadittua noin 5-vuotiaalta.

Siis ihan oikeastiko jonkun mielestä on ongelma, jos lapsi kysyy, missä hänen juomansa on ja haluaa istua äidin sylissä? :O Ymmärtäisin, jos tässä puhuttaisiin nyt niistä lapsista, jotka juoksevat kirkuen ympäri ravintolaa ja änkeävät toisten pöytiin tai heittelevät ruokaa ja haarukoita lattialle, mutta sylissä istuminen? Oikeasti?

En ole koskaan ole osunut ravintolaan, jossa lapset heittelisivät ruokaa lattioille. Ei tule mieleen. Ei myöskään kirkuminen ja juokseminen eli jossain lähiöräkälöissä kai tällaisa kokemuksia saa?

Vai?

En myöskään ole nähnyt ravintoloissa viisivuotiaita, jotka istuisivat sylissä. Sellainenhan painaa jo 20 kg ja muutenkaan ei esteettisistä syistä sovi syliin. 

Mikä vika, käyn kuitenkin ravintoloissa n. kerran viikossa. 

Tarkennan tätä: eli varsinaisissa ruokaravintoloissa, jotka ovat auki illallakin käyn kerran, pari viikossa. Lounasravintoloissa huomattavasti useammin. 

Kerran kesäreissulla Turussa samaan ruokapaikkaan kanssani osui äiti ja pari lasta. Hän oli varmaan lukenut vastaavan "pitäkää lapsenne kurissa"-ketjun ja päättänyt, että pesue käyttäytyy ihmisiksi.

Arvostan kyllä ajatusta sinänsä, oikealla asiallahan hän oli, mutta toteutus oli ihan ääripäätä... Kiukkuisena säksätti lapsilleen koko aterian ajan ja ravisti käsivarrestakin, jos sisarukset vähän naureskelivat jollekin asialle. Lapset kai sitten olivat tottuneet moiseen ja yrittivät olla vieläkin kiltimmin, mutta minulle jäi kurja olo. Kiukkuisen äidin jatkuva komentelu ei kuulostanut kivalta, ja olisin suonut kilteille, mutta iloisille lapsillekin ruokarauhan ilman retuuttamisia.

Vierailija kirjoitti:

Kerran kesäreissulla Turussa samaan ruokapaikkaan kanssani osui äiti ja pari lasta. Hän oli varmaan lukenut vastaavan "pitäkää lapsenne kurissa"-ketjun ja päättänyt, että pesue käyttäytyy ihmisiksi.

Arvostan kyllä ajatusta sinänsä, oikealla asiallahan hän oli, mutta toteutus oli ihan ääripäätä... Kiukkuisena säksätti lapsilleen koko aterian ajan ja ravisti käsivarrestakin, jos sisarukset vähän naureskelivat jollekin asialle. Lapset kai sitten olivat tottuneet moiseen ja yrittivät olla vieläkin kiltimmin, mutta minulle jäi kurja olo. Kiukkuisen äidin jatkuva komentelu ei kuulostanut kivalta, ja olisin suonut kilteille, mutta iloisille lapsillekin ruokarauhan ilman retuuttamisia.

Lasten kasvatus on taitolaji.