Eilen ravintolassa, lapsiperheen 5-vuotias määräsi kaiken

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisivuotias? 

Kuulostaa kyllä korkeintaan kolmivuotiaalta. Mistä sinä iän tiedät? Kysyitkö kohteliaasti?

Ei meidän 5-vuotias edes kehtaisi istua ravintolassa sylissä. Jotenkin keksityn oloinen juttu kaiken kaikkiaan selvänä tarkoituksena taas kerran moittia lapsia ja vanhemmuutta. 

Siis mitä? 5-vuotias ei kehtaa istua sylissä? :D 5-vuotias on vielä pikkulapsi. Ne haluaa huomiota, syliä ja halia. Mahtaa olla teillä jotain läheisyysongelmia jos ei 5-vuotias enää "kehtaa" tulla syliin julkisilla paikoilla.

5-vuotias ei ole vauva. 

Onnistununeen kasvatuksen ansioista tämän ikäinen jo ymmärtää, että huomiolle, sylille ja halille on oma aikansa ja paikkansa. 

Jos viisivuotiasta vielä pitää "mulle kaikki heti" -vauvana, niin lopputulos tietysti on aloituksessa kuvatun lainen. 

Sairas kommentti! Itselläkin on 5-vuotias ja todellakin voi istua sylissä julkisesti. Siis sun mielestä siinä on jotain väärää, jos lapsi istuu vanhemman sylissä julkisesti? 

Meillä ei ole huomiolle ja haleille omaa aikaa ja paikkaa. Niitä saa silloin kun niitä tarvitaan. 

Juuri näin! Opetan lastenhoitajia (lähihoitajia).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ymmärtänyt. Mitä sitten olisi pitänyt tehdä? Lapsi kysyy, missä maito on, niin äidinkö olisi pitänyt piilottaa se vai?

Kuiskaan sinulle nyt; näihin provoihin ei kelpaa yksinkertaiset fiksut kysymykset. Niitä tehden draaman kaari katkeaa. Vouhkataan nyt vaan kamalasti miten huono äiti on ollut, kakara vaan ulos pakkaseen ja koko perheen ruokailuhetki piloille, niin toimii av-mamma.

Olen pitkän elämäni aikana käynyt ravintolassa lounaalla viikottain, usein viikon jokaisena päivänä, harvoinpa siellä ongelmia on. Johtuneeko siitä, että keskityn syömään, en moittimaan muiden käyttäytymistä.

Mutta joillakin ei ole omaa elämään laisinkaan, silloin sisältö on etsittävä ulkopuolelta. Säälittävää!

Juuri näin. Minulla on vuosikymmenien kokemus eritasoisista ravintoista, kun työni puolesta käyn niissä työpäivisin, joskus useamman kerran päivässä. Paikat vaihtelevat tasokkaista ravintoloista, huoltoasemien kahvioihin.

Ja todella harvoin olen törmännyt ap. kertomaan ongelmaan.

Ja suuresti ihmettelen, miten joku edes pystyy kiinnittämään tai kuulemaan, muiden pöytien keskusteluun, jos keskittyy omiin asioihin, minkä vuoksi on mennyt ravintolaan.

Suomessa lapsiperheet käyvät vähän ravintolassa, verrattuna muihin Euroopan maihin. Mahtaisi ap. siellä olevan kauhun hetkiä, kun aikuisetkin puhuvat suureen ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, meitäkö tuijotit? Tyttömme on kylläkin 4. Ja olimme toisella paikkakunnalla katsomassa sairasta mummua hoitokodissa. Lapsi nukahti autoon matkalla, ja hänet oli juuri herätetty. Ei oltu ehditty miettiä syömistä, ja ulkona syöminen oli nyt hyvä ratkaisu, kun ajatuksetkin vähän muualla. Lapsemme on tosi känkkäränkkä, kun unet jäävät kesken. Silloin emme mieti yhtään mitään kasvatusperiaatteita vaan vain ja ainoastaan sitä, että selviämme tilanteesta mahdollisimman hillitysti. Ja kyllä, silloin pidän sylissä, lässytän ja olen pompoteltavana. En todellakaan anna tilanteen yltyä kiukutteluksi, ota lastani kainaloon ja poistu ravintolasta kasvatuksen nimissä. Lopputuloksena olisi ollut kaikkien nälkä ja paha mieli muutenkin raskaan päivän jälkeen. Ja on jo alkanut riepoa tämä ulkopuolisten tuijottelu ja analysointi perheistä, joiden tilanteista heillä ei ole mitään hajua. Ja kyllä, kotona normaaleissa oloissa meillä on kuri. Ymmärtäkää nyt jo hyvän tähden, että elämässä on POIKKEUSTILANTEITA!

Tämä on oiva esimerkki ennakoinnin puuttumisesta

Ollaan paikkakunnalla x katsomassa sairasta mummoa.

Lapsen rytmi on tiedossa

Vierailu ajoitetaan niin että jokainen ruokailu ja päiväunet pysyy omilla paikoillaan

Esim käydään siellä paikkakunnalla x syömässä lounas ennenkuin lähdetään ajamaan (lapsi nukahtaa autoon).

Lapsille oli riisipiirakkaa eväänä, joten eivät olleet niin pitkään syömättä kuin me aikuiset. Eikä 4 v nuku päikkäreitä, joskus nukahtaa autoon, ja sitä ei voi ennakoida. Ja kyllä, ennakointi on a ja o lasten kanssa. Mutta kun on nyt pikkaisen hankala tilanne elämässä, niin ei aina jaksa. Silloin mennään tilanteista mahdollisimman vähin lisähankaluuksin.

Helpoiten se sujuu, kun pidetään tarkasti rytmistä kiinni

Voi hyvänen aika, hankkikaa neuvojat elämä.

Minäpä ilmoitan vakavasti sairaalle läheiselleni sairaalaan, että ottaa nyt, helkkari soikoon, huomioon meidän nelivuotiaan aikataulun, sairaala myös, kaikki seis, meidän nelivuotias määrää.

Ymmärrän että provohan tämä, mutta näitä lukiessa surettaa, kiusaamista ei saada kutketty, ei millään, kun ihmisten käyttäytyminen on tällä tasolla.

Kenen pitäisi laittaa kaikki seis? On lukuisia tapoja itse huolehtia että lapsen tarpeet tulee huomioitua, vaikka käy toisella paikkakunnalla katsomassa sairasta.

- käydään syömässä ravintolassa ennen autoilu-uni-käydään sairaalassa ollessa lounaalla

- toinen vanhempi jää kotiin lapsen kanssa

-toinen vanhempi vie lapsen syömään, kun toinen on sairaan kanssa

Kenen tässä täytyisi ottaa lapsen aikataulu huomioon paitsi vanhempien? Miten nämä asiat seisahduttaisi sairaalan toimintaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisivuotias? 

Kuulostaa kyllä korkeintaan kolmivuotiaalta. Mistä sinä iän tiedät? Kysyitkö kohteliaasti?

Ei meidän 5-vuotias edes kehtaisi istua ravintolassa sylissä. Jotenkin keksityn oloinen juttu kaiken kaikkiaan selvänä tarkoituksena taas kerran moittia lapsia ja vanhemmuutta. 

Siis mitä? 5-vuotias ei kehtaa istua sylissä? :D 5-vuotias on vielä pikkulapsi. Ne haluaa huomiota, syliä ja halia. Mahtaa olla teillä jotain läheisyysongelmia jos ei 5-vuotias enää "kehtaa" tulla syliin julkisilla paikoilla.

5-vuotias ei ole vauva. 

Onnistununeen kasvatuksen ansioista tämän ikäinen jo ymmärtää, että huomiolle, sylille ja halille on oma aikansa ja paikkansa. 

Jos viisivuotiasta vielä pitää "mulle kaikki heti" -vauvana, niin lopputulos tietysti on aloituksessa kuvatun lainen. 

Sairas kommentti! Itselläkin on 5-vuotias ja todellakin voi istua sylissä julkisesti. Siis sun mielestä siinä on jotain väärää, jos lapsi istuu vanhemman sylissä julkisesti? 

Meillä ei ole huomiolle ja haleille omaa aikaa ja paikkaa. Niitä saa silloin kun niitä tarvitaan. 

Totta kai 5-vuotias voi istua "julkisesti" sylissä. Minäkin voin!

Mutta ravintola ei ole siihen oikea paikka juomien ja ruokien ollessa edessä pöydällä.

Ja mitä tulee tähän, että 5-vuotiaan pitää saada huomio sillä sekunnilla, kun sitä haluaa, olen jyrkästi eri mieltä. 

5-vuotias ei saa keskeyttää keskusteluja, vaan odottaa vuoroansa jne. 

Ymmärrättekö, että monessa maassa tämän ikäiset ovat koulussa?  Mutta kasvattakaa vain tuolla asenteella ja ihmetelkää, kun teistä ei pidetä joka puolella. Nämä ketjut ovat todella ristiriitaisia, nyt ollaankin sitä mieltä, että lapsi saa makkaloida ja kiemurrella ihan miten haluaa.. Muiden pitää vain sietää. 

Ja miksi ei voisi??! Onko sulla mahan ja pöydän välissä niin vähän tilaa ettei siihen mahdu? Laihduta vähän. 

Se että pitää odottaa omaa vuoroa, ei mitenkään poissulje sitä ettei lapselle voi antaa huomiota silloin kun sitä tarvitaan. Älä viitsi vääntää mutkia suoriksi. Ja kenen tässä ap;n tapauksessa olisi pitänyt saada huomio lapsen sijasta? Ap:n ????!

Oma lapsi on 4v ja leikkikoulussa, jossa harjoitellaan koulukypsyyttä. Pärjää siellä oikein hyvin, vaikka pääsee ravintolassakin joskus syliin eikä meillä huomiolle ja hellyydelle ole "omaa aikaa ja paikkaa". Kiitos vain huolenpidosta!

Muotoile sitten paremmin!

Sanot, että huomiota annetaan täysin aikaan ja paikkaan katsomatta heti. Se ei enää vauvaiän jälkeen ole tarpeellista, vaan pikemminkin vahingollista käytöstapojen oppimisen kannalta. Kuka sen tarpeen määrittelee? Lapsiko aina?

Tuollaiset täysin asiaan kuulumattomat laihdutuskommentit jätän omaan arvoonsa. Niille on varmasti täällä ihan omat ketjunsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisivuotias? 

Kuulostaa kyllä korkeintaan kolmivuotiaalta. Mistä sinä iän tiedät? Kysyitkö kohteliaasti?

Ei meidän 5-vuotias edes kehtaisi istua ravintolassa sylissä. Jotenkin keksityn oloinen juttu kaiken kaikkiaan selvänä tarkoituksena taas kerran moittia lapsia ja vanhemmuutta. 

Siis mitä? 5-vuotias ei kehtaa istua sylissä? :D 5-vuotias on vielä pikkulapsi. Ne haluaa huomiota, syliä ja halia. Mahtaa olla teillä jotain läheisyysongelmia jos ei 5-vuotias enää "kehtaa" tulla syliin julkisilla paikoilla.

5-vuotias ei ole vauva. 

Onnistununeen kasvatuksen ansioista tämän ikäinen jo ymmärtää, että huomiolle, sylille ja halille on oma aikansa ja paikkansa. 

Jos viisivuotiasta vielä pitää "mulle kaikki heti" -vauvana, niin lopputulos tietysti on aloituksessa kuvatun lainen. 

Sairas kommentti! Itselläkin on 5-vuotias ja todellakin voi istua sylissä julkisesti. Siis sun mielestä siinä on jotain väärää, jos lapsi istuu vanhemman sylissä julkisesti? 

Meillä ei ole huomiolle ja haleille omaa aikaa ja paikkaa. Niitä saa silloin kun niitä tarvitaan. 

Juuri näin! Opetan lastenhoitajia (lähihoitajia).

Päiväkodissa tms. on vähän eri kriteerit aikuisen toiminnalle kuin ravintolassa. Vai koulutatko erityisiä ravintolalastenhoitajia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisivuotias? 

Kuulostaa kyllä korkeintaan kolmivuotiaalta. Mistä sinä iän tiedät? Kysyitkö kohteliaasti?

Ei meidän 5-vuotias edes kehtaisi istua ravintolassa sylissä. Jotenkin keksityn oloinen juttu kaiken kaikkiaan selvänä tarkoituksena taas kerran moittia lapsia ja vanhemmuutta. 

Siis mitä? 5-vuotias ei kehtaa istua sylissä? :D 5-vuotias on vielä pikkulapsi. Ne haluaa huomiota, syliä ja halia. Mahtaa olla teillä jotain läheisyysongelmia jos ei 5-vuotias enää "kehtaa" tulla syliin julkisilla paikoilla.

5-vuotias ei ole vauva. 

Onnistununeen kasvatuksen ansioista tämän ikäinen jo ymmärtää, että huomiolle, sylille ja halille on oma aikansa ja paikkansa. 

Jos viisivuotiasta vielä pitää "mulle kaikki heti" -vauvana, niin lopputulos tietysti on aloituksessa kuvatun lainen. 

Sairas kommentti! Itselläkin on 5-vuotias ja todellakin voi istua sylissä julkisesti. Siis sun mielestä siinä on jotain väärää, jos lapsi istuu vanhemman sylissä julkisesti? 

Meillä ei ole huomiolle ja haleille omaa aikaa ja paikkaa. Niitä saa silloin kun niitä tarvitaan. 

Totta kai 5-vuotias voi istua "julkisesti" sylissä. Minäkin voin!

Mutta ravintola ei ole siihen oikea paikka juomien ja ruokien ollessa edessä pöydällä.

Ja mitä tulee tähän, että 5-vuotiaan pitää saada huomio sillä sekunnilla, kun sitä haluaa, olen jyrkästi eri mieltä. 

5-vuotias ei saa keskeyttää keskusteluja, vaan odottaa vuoroansa jne. 

Ymmärrättekö, että monessa maassa tämän ikäiset ovat koulussa?  Mutta kasvattakaa vain tuolla asenteella ja ihmetelkää, kun teistä ei pidetä joka puolella. Nämä ketjut ovat todella ristiriitaisia, nyt ollaankin sitä mieltä, että lapsi saa makkaloida ja kiemurrella ihan miten haluaa.. Muiden pitää vain sietää. 

Ja miksi ei voisi??! Onko sulla mahan ja pöydän välissä niin vähän tilaa ettei siihen mahdu? Laihduta vähän. 

Se että pitää odottaa omaa vuoroa, ei mitenkään poissulje sitä ettei lapselle voi antaa huomiota silloin kun sitä tarvitaan. Älä viitsi vääntää mutkia suoriksi. Ja kenen tässä ap;n tapauksessa olisi pitänyt saada huomio lapsen sijasta? Ap:n ????!

Oma lapsi on 4v ja leikkikoulussa, jossa harjoitellaan koulukypsyyttä. Pärjää siellä oikein hyvin, vaikka pääsee ravintolassakin joskus syliin eikä meillä huomiolle ja hellyydelle ole "omaa aikaa ja paikkaa". Kiitos vain huolenpidosta!

No vaikka ruokalistan tai toisen lapsen ja puolison. Myös ympäristön kohtelias ihminen ottaa huomioon. 

Mutta en nyt sano tästä tapauksesta mitään. Tietysti pitää rauhoitella parhaansa mukaan ärtynyttä lasta eli en näe moitittavaa tämän äidin käytöksessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, meitäkö tuijotit? Tyttömme on kylläkin 4. Ja olimme toisella paikkakunnalla katsomassa sairasta mummua hoitokodissa. Lapsi nukahti autoon matkalla, ja hänet oli juuri herätetty. Ei oltu ehditty miettiä syömistä, ja ulkona syöminen oli nyt hyvä ratkaisu, kun ajatuksetkin vähän muualla. Lapsemme on tosi känkkäränkkä, kun unet jäävät kesken. Silloin emme mieti yhtään mitään kasvatusperiaatteita vaan vain ja ainoastaan sitä, että selviämme tilanteesta mahdollisimman hillitysti. Ja kyllä, silloin pidän sylissä, lässytän ja olen pompoteltavana. En todellakaan anna tilanteen yltyä kiukutteluksi, ota lastani kainaloon ja poistu ravintolasta kasvatuksen nimissä. Lopputuloksena olisi ollut kaikkien nälkä ja paha mieli muutenkin raskaan päivän jälkeen. Ja on jo alkanut riepoa tämä ulkopuolisten tuijottelu ja analysointi perheistä, joiden tilanteista heillä ei ole mitään hajua. Ja kyllä, kotona normaaleissa oloissa meillä on kuri. Ymmärtäkää nyt jo hyvän tähden, että elämässä on POIKKEUSTILANTEITA!

Tämä on oiva esimerkki ennakoinnin puuttumisesta

Ollaan paikkakunnalla x katsomassa sairasta mummoa.

Lapsen rytmi on tiedossa

Vierailu ajoitetaan niin että jokainen ruokailu ja päiväunet pysyy omilla paikoillaan

Esim käydään siellä paikkakunnalla x syömässä lounas ennenkuin lähdetään ajamaan (lapsi nukahtaa autoon).

Lapsille oli riisipiirakkaa eväänä, joten eivät olleet niin pitkään syömättä kuin me aikuiset. Eikä 4 v nuku päikkäreitä, joskus nukahtaa autoon, ja sitä ei voi ennakoida. Ja kyllä, ennakointi on a ja o lasten kanssa. Mutta kun on nyt pikkaisen hankala tilanne elämässä, niin ei aina jaksa. Silloin mennään tilanteista mahdollisimman vähin lisähankaluuksin.

Ja lähdetään ravintolaan pkiukkupetterin kanssa?

Eihän lapsi kiukutellut. Ap:tä ärsytti, kun oli naama mutrulla, istui äitinsä sylissä ja kysyi juotavaansa. Ja kun te ette voi tietää, millainen päivä joillain on takana ja miksi juuri silloin halutaan ulos syömään, niin antakaa jo olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, meitäkö tuijotit? Tyttömme on kylläkin 4. Ja olimme toisella paikkakunnalla katsomassa sairasta mummua hoitokodissa. Lapsi nukahti autoon matkalla, ja hänet oli juuri herätetty. Ei oltu ehditty miettiä syömistä, ja ulkona syöminen oli nyt hyvä ratkaisu, kun ajatuksetkin vähän muualla. Lapsemme on tosi känkkäränkkä, kun unet jäävät kesken. Silloin emme mieti yhtään mitään kasvatusperiaatteita vaan vain ja ainoastaan sitä, että selviämme tilanteesta mahdollisimman hillitysti. Ja kyllä, silloin pidän sylissä, lässytän ja olen pompoteltavana. En todellakaan anna tilanteen yltyä kiukutteluksi, ota lastani kainaloon ja poistu ravintolasta kasvatuksen nimissä. Lopputuloksena olisi ollut kaikkien nälkä ja paha mieli muutenkin raskaan päivän jälkeen. Ja on jo alkanut riepoa tämä ulkopuolisten tuijottelu ja analysointi perheistä, joiden tilanteista heillä ei ole mitään hajua. Ja kyllä, kotona normaaleissa oloissa meillä on kuri. Ymmärtäkää nyt jo hyvän tähden, että elämässä on POIKKEUSTILANTEITA!

Tämä on oiva esimerkki ennakoinnin puuttumisesta

Ollaan paikkakunnalla x katsomassa sairasta mummoa.

Lapsen rytmi on tiedossa

Vierailu ajoitetaan niin että jokainen ruokailu ja päiväunet pysyy omilla paikoillaan

Esim käydään siellä paikkakunnalla x syömässä lounas ennenkuin lähdetään ajamaan (lapsi nukahtaa autoon).

Lapsille oli riisipiirakkaa eväänä, joten eivät olleet niin pitkään syömättä kuin me aikuiset. Eikä 4 v nuku päikkäreitä, joskus nukahtaa autoon, ja sitä ei voi ennakoida. Ja kyllä, ennakointi on a ja o lasten kanssa. Mutta kun on nyt pikkaisen hankala tilanne elämässä, niin ei aina jaksa. Silloin mennään tilanteista mahdollisimman vähin lisähankaluuksin.

Helpoiten se sujuu, kun pidetään tarkasti rytmistä kiinni

Voi hyvänen aika, hankkikaa neuvojat elämä.

Minäpä ilmoitan vakavasti sairaalle läheiselleni sairaalaan, että ottaa nyt, helkkari soikoon, huomioon meidän nelivuotiaan aikataulun, sairaala myös, kaikki seis, meidän nelivuotias määrää.

Ymmärrän että provohan tämä, mutta näitä lukiessa surettaa, kiusaamista ei saada kutketty, ei millään, kun ihmisten käyttäytyminen on tällä tasolla.

Kenen pitäisi laittaa kaikki seis? On lukuisia tapoja itse huolehtia että lapsen tarpeet tulee huomioitua, vaikka käy toisella paikkakunnalla katsomassa sairasta.

- käydään syömässä ravintolassa ennen autoilu-uni-käydään sairaalassa ollessa lounaalla

- toinen vanhempi jää kotiin lapsen kanssa

-toinen vanhempi vie lapsen syömään, kun toinen on sairaan kanssa

Kenen tässä täytyisi ottaa lapsen aikataulu huomioon paitsi vanhempien? Miten nämä asiat seisahduttaisi sairaalan toimintaa?

Me otamme kuolemaa tekevän läheisemme toiveen, nähdä lapsiamme vielä mahdollisimman usein, nyt huomioon, vaikka se kuinka sinua rasittaisi.

Elä sinä pientä ahdasmielistä elämääsi niin haluan kuin mahdollista, saattaa olla että elämä vielä laittaa sinutkin polvilleen. Toivon, että ei, ainakaan näin rankasti, kuin meidät tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisivuotias? 

Kuulostaa kyllä korkeintaan kolmivuotiaalta. Mistä sinä iän tiedät? Kysyitkö kohteliaasti?

Ei meidän 5-vuotias edes kehtaisi istua ravintolassa sylissä. Jotenkin keksityn oloinen juttu kaiken kaikkiaan selvänä tarkoituksena taas kerran moittia lapsia ja vanhemmuutta. 

Siis mitä? 5-vuotias ei kehtaa istua sylissä? :D 5-vuotias on vielä pikkulapsi. Ne haluaa huomiota, syliä ja halia. Mahtaa olla teillä jotain läheisyysongelmia jos ei 5-vuotias enää "kehtaa" tulla syliin julkisilla paikoilla.

5-vuotias ei ole vauva. 

Onnistununeen kasvatuksen ansioista tämän ikäinen jo ymmärtää, että huomiolle, sylille ja halille on oma aikansa ja paikkansa. 

Jos viisivuotiasta vielä pitää "mulle kaikki heti" -vauvana, niin lopputulos tietysti on aloituksessa kuvatun lainen. 

Sairas kommentti! Itselläkin on 5-vuotias ja todellakin voi istua sylissä julkisesti. Siis sun mielestä siinä on jotain väärää, jos lapsi istuu vanhemman sylissä julkisesti? 

Meillä ei ole huomiolle ja haleille omaa aikaa ja paikkaa. Niitä saa silloin kun niitä tarvitaan. 

Totta kai 5-vuotias voi istua "julkisesti" sylissä. Minäkin voin!

Mutta ravintola ei ole siihen oikea paikka juomien ja ruokien ollessa edessä pöydällä.

Ja mitä tulee tähän, että 5-vuotiaan pitää saada huomio sillä sekunnilla, kun sitä haluaa, olen jyrkästi eri mieltä. 

5-vuotias ei saa keskeyttää keskusteluja, vaan odottaa vuoroansa jne. 

Ymmärrättekö, että monessa maassa tämän ikäiset ovat koulussa?  Mutta kasvattakaa vain tuolla asenteella ja ihmetelkää, kun teistä ei pidetä joka puolella. Nämä ketjut ovat todella ristiriitaisia, nyt ollaankin sitä mieltä, että lapsi saa makkaloida ja kiemurrella ihan miten haluaa.. Muiden pitää vain sietää. 

Ja miksi ei voisi??! Onko sulla mahan ja pöydän välissä niin vähän tilaa ettei siihen mahdu? Laihduta vähän. 

Se että pitää odottaa omaa vuoroa, ei mitenkään poissulje sitä ettei lapselle voi antaa huomiota silloin kun sitä tarvitaan. Älä viitsi vääntää mutkia suoriksi. Ja kenen tässä ap;n tapauksessa olisi pitänyt saada huomio lapsen sijasta? Ap:n ????!

Oma lapsi on 4v ja leikkikoulussa, jossa harjoitellaan koulukypsyyttä. Pärjää siellä oikein hyvin, vaikka pääsee ravintolassakin joskus syliin eikä meillä huomiolle ja hellyydelle ole "omaa aikaa ja paikkaa". Kiitos vain huolenpidosta!

Muotoile sitten paremmin!

Sanot, että huomiota annetaan täysin aikaan ja paikkaan katsomatta heti. Se ei enää vauvaiän jälkeen ole tarpeellista, vaan pikemminkin vahingollista käytöstapojen oppimisen kannalta. Kuka sen tarpeen määrittelee? Lapsiko aina?

Tuollaiset täysin asiaan kuulumattomat laihdutuskommentit jätän omaan arvoonsa. Niille on varmasti täällä ihan omat ketjunsa. 

Ja typeryyksilkekin löytyy omat ketjut, hus, hus, sinne nyt. Löydät sieltä kaltaisesi moukat, ja siellä on sinun hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, meitäkö tuijotit? Tyttömme on kylläkin 4. Ja olimme toisella paikkakunnalla katsomassa sairasta mummua hoitokodissa. Lapsi nukahti autoon matkalla, ja hänet oli juuri herätetty. Ei oltu ehditty miettiä syömistä, ja ulkona syöminen oli nyt hyvä ratkaisu, kun ajatuksetkin vähän muualla. Lapsemme on tosi känkkäränkkä, kun unet jäävät kesken. Silloin emme mieti yhtään mitään kasvatusperiaatteita vaan vain ja ainoastaan sitä, että selviämme tilanteesta mahdollisimman hillitysti. Ja kyllä, silloin pidän sylissä, lässytän ja olen pompoteltavana. En todellakaan anna tilanteen yltyä kiukutteluksi, ota lastani kainaloon ja poistu ravintolasta kasvatuksen nimissä. Lopputuloksena olisi ollut kaikkien nälkä ja paha mieli muutenkin raskaan päivän jälkeen. Ja on jo alkanut riepoa tämä ulkopuolisten tuijottelu ja analysointi perheistä, joiden tilanteista heillä ei ole mitään hajua. Ja kyllä, kotona normaaleissa oloissa meillä on kuri. Ymmärtäkää nyt jo hyvän tähden, että elämässä on POIKKEUSTILANTEITA!

Tämä on oiva esimerkki ennakoinnin puuttumisesta

Ollaan paikkakunnalla x katsomassa sairasta mummoa.

Lapsen rytmi on tiedossa

Vierailu ajoitetaan niin että jokainen ruokailu ja päiväunet pysyy omilla paikoillaan

Esim käydään siellä paikkakunnalla x syömässä lounas ennenkuin lähdetään ajamaan (lapsi nukahtaa autoon).

Lapsille oli riisipiirakkaa eväänä, joten eivät olleet niin pitkään syömättä kuin me aikuiset. Eikä 4 v nuku päikkäreitä, joskus nukahtaa autoon, ja sitä ei voi ennakoida. Ja kyllä, ennakointi on a ja o lasten kanssa. Mutta kun on nyt pikkaisen hankala tilanne elämässä, niin ei aina jaksa. Silloin mennään tilanteista mahdollisimman vähin lisähankaluuksin.

Ja lähdetään ravintolaan pkiukkupetterin kanssa?

Eihän lapsi kiukutellut. Ap:tä ärsytti, kun oli naama mutrulla, istui äitinsä sylissä ja kysyi juotavaansa. Ja kun te ette voi tietää, millainen päivä joillain on takana ja miksi juuri silloin halutaan ulos syömään, niin antakaa jo olla.

Ai ei kiukutellut? Minä en ainakaan hyväksyisi joka päivä tollasta käytöstä lapseltani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisivuotias? 

Kuulostaa kyllä korkeintaan kolmivuotiaalta. Mistä sinä iän tiedät? Kysyitkö kohteliaasti?

Ei meidän 5-vuotias edes kehtaisi istua ravintolassa sylissä. Jotenkin keksityn oloinen juttu kaiken kaikkiaan selvänä tarkoituksena taas kerran moittia lapsia ja vanhemmuutta. 

Siis mitä? 5-vuotias ei kehtaa istua sylissä? :D 5-vuotias on vielä pikkulapsi. Ne haluaa huomiota, syliä ja halia. Mahtaa olla teillä jotain läheisyysongelmia jos ei 5-vuotias enää "kehtaa" tulla syliin julkisilla paikoilla.

5-vuotias ei ole vauva. 

Onnistununeen kasvatuksen ansioista tämän ikäinen jo ymmärtää, että huomiolle, sylille ja halille on oma aikansa ja paikkansa. 

Jos viisivuotiasta vielä pitää "mulle kaikki heti" -vauvana, niin lopputulos tietysti on aloituksessa kuvatun lainen. 

Sairas kommentti! Itselläkin on 5-vuotias ja todellakin voi istua sylissä julkisesti. Siis sun mielestä siinä on jotain väärää, jos lapsi istuu vanhemman sylissä julkisesti? 

Meillä ei ole huomiolle ja haleille omaa aikaa ja paikkaa. Niitä saa silloin kun niitä tarvitaan. 

Totta kai 5-vuotias voi istua "julkisesti" sylissä. Minäkin voin!

Mutta ravintola ei ole siihen oikea paikka juomien ja ruokien ollessa edessä pöydällä.

Ja mitä tulee tähän, että 5-vuotiaan pitää saada huomio sillä sekunnilla, kun sitä haluaa, olen jyrkästi eri mieltä. 

5-vuotias ei saa keskeyttää keskusteluja, vaan odottaa vuoroansa jne. 

Ymmärrättekö, että monessa maassa tämän ikäiset ovat koulussa?  Mutta kasvattakaa vain tuolla asenteella ja ihmetelkää, kun teistä ei pidetä joka puolella. Nämä ketjut ovat todella ristiriitaisia, nyt ollaankin sitä mieltä, että lapsi saa makkaloida ja kiemurrella ihan miten haluaa.. Muiden pitää vain sietää. 

Ja miksi ei voisi??! Onko sulla mahan ja pöydän välissä niin vähän tilaa ettei siihen mahdu? Laihduta vähän. 

Se että pitää odottaa omaa vuoroa, ei mitenkään poissulje sitä ettei lapselle voi antaa huomiota silloin kun sitä tarvitaan. Älä viitsi vääntää mutkia suoriksi. Ja kenen tässä ap;n tapauksessa olisi pitänyt saada huomio lapsen sijasta? Ap:n ????!

Oma lapsi on 4v ja leikkikoulussa, jossa harjoitellaan koulukypsyyttä. Pärjää siellä oikein hyvin, vaikka pääsee ravintolassakin joskus syliin eikä meillä huomiolle ja hellyydelle ole "omaa aikaa ja paikkaa". Kiitos vain huolenpidosta!

Muotoile sitten paremmin!

Sanot, että huomiota annetaan täysin aikaan ja paikkaan katsomatta heti. Se ei enää vauvaiän jälkeen ole tarpeellista, vaan pikemminkin vahingollista käytöstapojen oppimisen kannalta. Kuka sen tarpeen määrittelee? Lapsiko aina?

Tuollaiset täysin asiaan kuulumattomat laihdutuskommentit jätän omaan arvoonsa. Niille on varmasti täällä ihan omat ketjunsa. 

Ja typeryyksilkekin löytyy omat ketjut, hus, hus, sinne nyt. Löydät sieltä kaltaisesi moukat, ja siellä on sinun hyvä olla.

Niin, täällä on oikeutettua vain wt-mammojen keskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, meitäkö tuijotit? Tyttömme on kylläkin 4. Ja olimme toisella paikkakunnalla katsomassa sairasta mummua hoitokodissa. Lapsi nukahti autoon matkalla, ja hänet oli juuri herätetty. Ei oltu ehditty miettiä syömistä, ja ulkona syöminen oli nyt hyvä ratkaisu, kun ajatuksetkin vähän muualla. Lapsemme on tosi känkkäränkkä, kun unet jäävät kesken. Silloin emme mieti yhtään mitään kasvatusperiaatteita vaan vain ja ainoastaan sitä, että selviämme tilanteesta mahdollisimman hillitysti. Ja kyllä, silloin pidän sylissä, lässytän ja olen pompoteltavana. En todellakaan anna tilanteen yltyä kiukutteluksi, ota lastani kainaloon ja poistu ravintolasta kasvatuksen nimissä. Lopputuloksena olisi ollut kaikkien nälkä ja paha mieli muutenkin raskaan päivän jälkeen. Ja on jo alkanut riepoa tämä ulkopuolisten tuijottelu ja analysointi perheistä, joiden tilanteista heillä ei ole mitään hajua. Ja kyllä, kotona normaaleissa oloissa meillä on kuri. Ymmärtäkää nyt jo hyvän tähden, että elämässä on POIKKEUSTILANTEITA!

Tämä on oiva esimerkki ennakoinnin puuttumisesta

Ollaan paikkakunnalla x katsomassa sairasta mummoa.

Lapsen rytmi on tiedossa

Vierailu ajoitetaan niin että jokainen ruokailu ja päiväunet pysyy omilla paikoillaan

Esim käydään siellä paikkakunnalla x syömässä lounas ennenkuin lähdetään ajamaan (lapsi nukahtaa autoon).

Lapsille oli riisipiirakkaa eväänä, joten eivät olleet niin pitkään syömättä kuin me aikuiset. Eikä 4 v nuku päikkäreitä, joskus nukahtaa autoon, ja sitä ei voi ennakoida. Ja kyllä, ennakointi on a ja o lasten kanssa. Mutta kun on nyt pikkaisen hankala tilanne elämässä, niin ei aina jaksa. Silloin mennään tilanteista mahdollisimman vähin lisähankaluuksin.

Ja lähdetään ravintolaan pkiukkupetterin kanssa?

Eihän lapsi kiukutellut. Ap:tä ärsytti, kun oli naama mutrulla, istui äitinsä sylissä ja kysyi juotavaansa. Ja kun te ette voi tietää, millainen päivä joillain on takana ja miksi juuri silloin halutaan ulos syömään, niin antakaa jo olla.

Ai ei kiukutellut? Minä en ainakaan hyväksyisi joka päivä tollasta käytöstä lapseltani.

En tiennytkään että ap on seurannut tämän lapsen toimia ihan joka päivä.

Mikä siinä on että lasten odotetaan käyttäytyvän aina niin mallikkaasti. Jos aikuinen on hermostunut niin sillä on vaan rankka päivä töissä ja sitä pitää ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, meitäkö tuijotit? Tyttömme on kylläkin 4. Ja olimme toisella paikkakunnalla katsomassa sairasta mummua hoitokodissa. Lapsi nukahti autoon matkalla, ja hänet oli juuri herätetty. Ei oltu ehditty miettiä syömistä, ja ulkona syöminen oli nyt hyvä ratkaisu, kun ajatuksetkin vähän muualla. Lapsemme on tosi känkkäränkkä, kun unet jäävät kesken. Silloin emme mieti yhtään mitään kasvatusperiaatteita vaan vain ja ainoastaan sitä, että selviämme tilanteesta mahdollisimman hillitysti. Ja kyllä, silloin pidän sylissä, lässytän ja olen pompoteltavana. En todellakaan anna tilanteen yltyä kiukutteluksi, ota lastani kainaloon ja poistu ravintolasta kasvatuksen nimissä. Lopputuloksena olisi ollut kaikkien nälkä ja paha mieli muutenkin raskaan päivän jälkeen. Ja on jo alkanut riepoa tämä ulkopuolisten tuijottelu ja analysointi perheistä, joiden tilanteista heillä ei ole mitään hajua. Ja kyllä, kotona normaaleissa oloissa meillä on kuri. Ymmärtäkää nyt jo hyvän tähden, että elämässä on POIKKEUSTILANTEITA!

Tämä on oiva esimerkki ennakoinnin puuttumisesta

Ollaan paikkakunnalla x katsomassa sairasta mummoa.

Lapsen rytmi on tiedossa

Vierailu ajoitetaan niin että jokainen ruokailu ja päiväunet pysyy omilla paikoillaan

Esim käydään siellä paikkakunnalla x syömässä lounas ennenkuin lähdetään ajamaan (lapsi nukahtaa autoon).

Lapsille oli riisipiirakkaa eväänä, joten eivät olleet niin pitkään syömättä kuin me aikuiset. Eikä 4 v nuku päikkäreitä, joskus nukahtaa autoon, ja sitä ei voi ennakoida. Ja kyllä, ennakointi on a ja o lasten kanssa. Mutta kun on nyt pikkaisen hankala tilanne elämässä, niin ei aina jaksa. Silloin mennään tilanteista mahdollisimman vähin lisähankaluuksin.

Ja lähdetään ravintolaan pkiukkupetterin kanssa?

Eihän lapsi kiukutellut. Ap:tä ärsytti, kun oli naama mutrulla, istui äitinsä sylissä ja kysyi juotavaansa. Ja kun te ette voi tietää, millainen päivä joillain on takana ja miksi juuri silloin halutaan ulos syömään, niin antakaa jo olla.

Ai ei kiukutellut? Minä en ainakaan hyväksyisi joka päivä tollasta käytöstä lapseltani.

En tiennytkään että ap on seurannut tämän lapsen toimia ihan joka päivä.

Mikä siinä on että lasten odotetaan käyttäytyvän aina niin mallikkaasti. Jos aikuinen on hermostunut niin sillä on vaan rankka päivä töissä ja sitä pitää ymmärtää.

Eikö asia ole juuri toisin päin? Lapsia pitäisi vaan ymmärtää ja ymmärtää, ja lapsiperheitä myös. Koska heillä on rankkaa ja lapset nyt ovat vain lapsia.

Meillä on lapsi tuonikäinen. Hänellä ei ole mitään diagnoosia mutta viitteitä löytyy neuropsykiatrisista oireista. Hän ylikuormittuu nopeasti ja joko räjähtää tai jos annetaan vähän kiukuta niin lopulta rauhoittuu. Käskeminen ei hänenlaistensa kanssa toimi vaan se on kuin heittäisi bensaa liekkeihin.

Heillä saattoi myös yksinkertaisesti olla vaan vähän huono hetki juuri silloin. Vanhempana ei aina jaksa toimia oppikirjan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lapsi tuonikäinen. Hänellä ei ole mitään diagnoosia mutta viitteitä löytyy neuropsykiatrisista oireista. Hän ylikuormittuu nopeasti ja joko räjähtää tai jos annetaan vähän kiukuta niin lopulta rauhoittuu. Käskeminen ei hänenlaistensa kanssa toimi vaan se on kuin heittäisi bensaa liekkeihin.

Heillä saattoi myös yksinkertaisesti olla vaan vähän huono hetki juuri silloin. Vanhempana ei aina jaksa toimia oppikirjan mukaan.

Ihmettelinkin jo, ettei erityislapsia ole mainittu. 

Niitähän alkaa olla jo puolet koko populaatioista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, meitäkö tuijotit? Tyttömme on kylläkin 4. Ja olimme toisella paikkakunnalla katsomassa sairasta mummua hoitokodissa. Lapsi nukahti autoon matkalla, ja hänet oli juuri herätetty. Ei oltu ehditty miettiä syömistä, ja ulkona syöminen oli nyt hyvä ratkaisu, kun ajatuksetkin vähän muualla. Lapsemme on tosi känkkäränkkä, kun unet jäävät kesken. Silloin emme mieti yhtään mitään kasvatusperiaatteita vaan vain ja ainoastaan sitä, että selviämme tilanteesta mahdollisimman hillitysti. Ja kyllä, silloin pidän sylissä, lässytän ja olen pompoteltavana. En todellakaan anna tilanteen yltyä kiukutteluksi, ota lastani kainaloon ja poistu ravintolasta kasvatuksen nimissä. Lopputuloksena olisi ollut kaikkien nälkä ja paha mieli muutenkin raskaan päivän jälkeen. Ja on jo alkanut riepoa tämä ulkopuolisten tuijottelu ja analysointi perheistä, joiden tilanteista heillä ei ole mitään hajua. Ja kyllä, kotona normaaleissa oloissa meillä on kuri. Ymmärtäkää nyt jo hyvän tähden, että elämässä on POIKKEUSTILANTEITA!

Tämä on oiva esimerkki ennakoinnin puuttumisesta

Ollaan paikkakunnalla x katsomassa sairasta mummoa.

Lapsen rytmi on tiedossa

Vierailu ajoitetaan niin että jokainen ruokailu ja päiväunet pysyy omilla paikoillaan

Esim käydään siellä paikkakunnalla x syömässä lounas ennenkuin lähdetään ajamaan (lapsi nukahtaa autoon).

Ihanaa, että joukossamme löytyy niitä supermutseja, joilla aikataulut on paremmin hallussa

Vierailija kirjoitti:

Ravintolassa bongattu lapsiperhe, joka toimi niin kuin n. 5-vuotias kiukkupussi halusi. Lapsella oli jo ravintolaan saapuessa ilmeisesti joku kiukku, kun oli naama rutussa. Istuutuivat pöytään, ja lapsi ei halunnu mennä omalle tuolille istumaan, vaan halusi äidin syliin. Äiti tietysti kyseli että "no mikä nyt, ai etkö haluakaan siihen, joo no tulehan syliin sitten". Siinä se sitten istui ja kiukutteli. Tilasivat juomat, lapselle maito. Juomat tuotiin pöytään ja lapsi ei ilmeisesti huomannut/nähnyt omaa maitoaan siinä pöydällä, ja alkoi kiukuttelemaan ett' "missä mun maito on, yhyy, miksi ei mulla ole juomaa". Äiti meni ihan paniikkiin ja sanoi että "noh noh, onhan se täällä, katsohan tässä se on ei hätää, otatko kulauksen?", ja lapsi vastaa itkun keskeltä "EN!". Äiti yrittää leperrellä lapselleen kun tämä vaan nyyhkyttelee ja kiemurtelee sylissä. Ruoka-annoskaan ei lapselle kelvannut ja oli koko sen ajan kun näin, kiukkuinen, tiuskiva ja draamailija. Äiti sitten yritti laannuttaa tätä myötäilemällä ja lahjomalla.

Aivan järkyttävää toimintaa. Missä kuri ja vanhemman auktoriteetti? Lapsen oikkujen mukaan mennään. Ja isä istui vaan huomioimatta koko asiaa jutellen vanhemman lapsen kanssa. Jos toimitte samalla tavalla kuin tämä perhe, herätkää! Jos ette, niin aivan mahtavaa.

Missä on se maininta asiasta, joka vaatii kurinpitoa? Naama rutussa? Halusi syliin? Ei nähnyt maitolasia? Ei halunnut juoda/syödä?

 Kiukuttelu ja kiukkuisuus ovat kaksi eri asiaa. Kiukun ilmaiseminen huutamalla, tavaroita viskomalla ym. ovat tekoja, joista kuuluu seurata rangaistus. Tiuskiva äänensävy ja itkuisuus ovat tahattomia reaktioita, joihin oikea tapa vastata on lohduttaminen. Eli äiti kuulostaa toimineen oikein.

 Mutta asia mikä kuultaa kirjoituksesta läpi on, että ap koki lapsen todella ärsyttäväksi. Eikä siinä ole mitään pahaa tai tarkoita yleistä lapsivihamielisyyttä. Kaikista ihmisistä nyt ei vaan voi tykätä, miksi lapset olisivat poikkeus? Se ei silti ole vanhempien vika.

Hankala olla vahingossakaan katsomatta pää punaisena kiljuvia rääpäleitä. Kuuro kun en (ikävä kyllä) ole :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lapsi tuonikäinen. Hänellä ei ole mitään diagnoosia mutta viitteitä löytyy neuropsykiatrisista oireista. Hän ylikuormittuu nopeasti ja joko räjähtää tai jos annetaan vähän kiukuta niin lopulta rauhoittuu. Käskeminen ei hänenlaistensa kanssa toimi vaan se on kuin heittäisi bensaa liekkeihin.

Heillä saattoi myös yksinkertaisesti olla vaan vähän huono hetki juuri silloin. Vanhempana ei aina jaksa toimia oppikirjan mukaan.

Ihmettelinkin jo, ettei erityislapsia ole mainittu. 

Niitähän alkaa olla jo puolet koko populaatioista. 

Onko tilastoa väitteesi tueksi?

Se että puhekielessä kaikki sähellys on adhd:ta, ei poista sitä tosiasiaa että monessa perheessä eletään erilaista elämää kuin rauhallisen ja ns. normaalin lapsen kanssa.

Keskustelussa on usein ideana tuoda eri näkökohtia esille. Sehän tässä aloituksessa oli oleellista; ap ei ymmärtänyt miksi tällaista tapahtuu ja muut ehdottavat eri vaihtoehtoja.

Mikäs diagnoosi sulla muuten on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, meitäkö tuijotit? Tyttömme on kylläkin 4. Ja olimme toisella paikkakunnalla katsomassa sairasta mummua hoitokodissa. Lapsi nukahti autoon matkalla, ja hänet oli juuri herätetty. Ei oltu ehditty miettiä syömistä, ja ulkona syöminen oli nyt hyvä ratkaisu, kun ajatuksetkin vähän muualla. Lapsemme on tosi känkkäränkkä, kun unet jäävät kesken. Silloin emme mieti yhtään mitään kasvatusperiaatteita vaan vain ja ainoastaan sitä, että selviämme tilanteesta mahdollisimman hillitysti. Ja kyllä, silloin pidän sylissä, lässytän ja olen pompoteltavana. En todellakaan anna tilanteen yltyä kiukutteluksi, ota lastani kainaloon ja poistu ravintolasta kasvatuksen nimissä. Lopputuloksena olisi ollut kaikkien nälkä ja paha mieli muutenkin raskaan päivän jälkeen. Ja on jo alkanut riepoa tämä ulkopuolisten tuijottelu ja analysointi perheistä, joiden tilanteista heillä ei ole mitään hajua. Ja kyllä, kotona normaaleissa oloissa meillä on kuri. Ymmärtäkää nyt jo hyvän tähden, että elämässä on POIKKEUSTILANTEITA!

Tämä on oiva esimerkki ennakoinnin puuttumisesta

Ollaan paikkakunnalla x katsomassa sairasta mummoa.

Lapsen rytmi on tiedossa

Vierailu ajoitetaan niin että jokainen ruokailu ja päiväunet pysyy omilla paikoillaan

Esim käydään siellä paikkakunnalla x syömässä lounas ennenkuin lähdetään ajamaan (lapsi nukahtaa autoon).

Ihanaa, että joukossamme löytyy niitä supermutseja, joilla aikataulut on paremmin hallussa <3 <3 Monesti 4v ei enää edes normaalitilanteessa nuku päiväunia. Ehkä matkaan on jouduttu lähtemään aiemmin. Ehkä reissu on ollut pienellekin raskas ja väsyttävä. Ehkä sairaalan vierailuaika on mennyt päällekkäin ruoka-ajan kanssa... Mutta peukut kuitenkin paremmasta ennakoinnista! Itse pakko myöntää, että joskus vähän rytmi menee sekaisin.

Kiitos paljon. En nyt ihan ole supermutsi, mutta aikataulut on tosiaan hallussa.

Kaikki pääsee vähemmällä, kun perustarpeista huolehditaan hyvin🌹