Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eilen ravintolassa, lapsiperheen 5-vuotias määräsi kaiken
28.04.2017 |
Ravintolassa bongattu lapsiperhe, joka toimi niin kuin n. 5-vuotias kiukkupussi halusi. Lapsella oli jo ravintolaan saapuessa ilmeisesti joku kiukku, kun oli naama rutussa. Istuutuivat pöytään, ja lapsi ei halunnu mennä omalle tuolille istumaan, vaan halusi äidin syliin. Äiti tietysti kyseli että "no mikä nyt, ai etkö haluakaan siihen, joo no tulehan syliin sitten". Siinä se sitten istui ja kiukutteli. Tilasivat juomat, lapselle maito. Juomat tuotiin pöytään ja lapsi ei ilmeisesti huomannut/nähnyt omaa maitoaan siinä pöydällä, ja alkoi kiukuttelemaan ett' "missä mun maito on, yhyy, miksi ei mulla ole juomaa". Äiti meni ihan paniikkiin ja sanoi että "noh noh, onhan se täällä, katsohan tässä se on ei hätää, otatko kulauksen?", ja lapsi vastaa itkun keskeltä "EN!". Äiti yrittää leperrellä lapselleen kun tämä vaan nyyhkyttelee ja kiemurtelee sylissä. Ruoka-annoskaan ei lapselle kelvannut ja oli koko sen ajan kun näin, kiukkuinen, tiuskiva ja draamailija. Äiti sitten yritti laannuttaa tätä myötäilemällä ja lahjomalla.
Aivan järkyttävää toimintaa. Missä kuri ja vanhemman auktoriteetti? Lapsen oikkujen mukaan mennään. Ja isä istui vaan huomioimatta koko asiaa jutellen vanhemman lapsen kanssa. Jos toimitte samalla tavalla kuin tämä perhe, herätkää! Jos ette, niin aivan mahtavaa.
Kommentit (216)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ap:n kasvatus oo senkään vanhemmilta kovin hyvin onnistunut jos pitää istua vihaisesti tuijottamassa pientä lasta! Haloo ap. Maailmassa on erilaisia ihmisiä vaikka kuinka. Tuijotatko kaikkia vihaisesti nenä pystyssä.
Se oli muuten siis vitsi, että "tuijotin vihaisesti". Ajattelin että olisitte ymmärtäneet :) Mutta joo, oli vähän huono heitto se, kun ei siitä välttämättä ymmärrä että en ollut tosissani.
t.ap
Juu juu, niinhän se on nyt "vitsi" kun tajusit että olit siellä ravintolassa käytökseltäsi itsekkin ihan 5-vuotiaan tasolla :D
Siis tää on ihan parasta :D Ootte kilvan haukkumassa mua. En tajua?
t.ap
Älä pliis käy enää ravintoloissa.
No okei sitten, lopetan ravintoloissa käymisen. Täytyyhän sitä tehdä uhrauksia muiden viihtyvyyden vuoksi.
t.ap
Kyllä. Ei ole sun asia tehdä tuollaista. Keskity omiin juttuihisi. Hanki elämä.
Kyllä minäkin olen usein hämmästellyt kuinka väärin monia lapsia kohdellaan. Selkeästi vanhemmat provosoi huonoa käytöstä. Voi näkyä juuri aloituksen kaltaisena. Ensimmäinen asia jonka vanhemmat on tehneet väärin on ennakoinnin puute.
Sitten lapsen paapominen.
En kyllä kannata mitään kovisteluakaan tuollaisessa tilanteessa. Vaan että tilanne ennakoidaan. Se on 100% vanhempien vastuulla
Juupa juu.
Aikuinen on aina vastuussa omasta käytöksestään, eikä hyviin tapoihin kuulu seurata naapuripöydän tapahtumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiukuttelevalla lapsella ei nyt vain kaikki ole hyvin, eikä hän valitse paikkaa missä kiukuttelee, vaan taustalla voi olla nälkä, väsymys, kuumuus jne. tai mikä tahansa.
Tämän minäkin tiedän, vaikka olen vanha ja kiukkuinen nainen ja vielä lapseton. Eri tasoiset ravintolat ovat tuttuja, kun käyn niissä monta kertaa viikossa työni puolesta. Eikä tulisi mielellään osoittaa mieltä, sillä lapset osoittavat pahanolonsa kiukuttelemalla, kun ei asiat ole hyvin.
Aikuiset taas purkavat pahanolonsa toisin, näin luulen ap. toimivan ja todennäköisesti se aina ei ole kaunista katseltavaa tai kuultavaa, jos sydämensivistys puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ap:n kasvatus oo senkään vanhemmilta kovin hyvin onnistunut jos pitää istua vihaisesti tuijottamassa pientä lasta! Haloo ap. Maailmassa on erilaisia ihmisiä vaikka kuinka. Tuijotatko kaikkia vihaisesti nenä pystyssä.
Se oli muuten siis vitsi, että "tuijotin vihaisesti". Ajattelin että olisitte ymmärtäneet :) Mutta joo, oli vähän huono heitto se, kun ei siitä välttämättä ymmärrä että en ollut tosissani.
t.ap
Juu juu, niinhän se on nyt "vitsi" kun tajusit että olit siellä ravintolassa käytökseltäsi itsekkin ihan 5-vuotiaan tasolla :D
Siis tää on ihan parasta :D Ootte kilvan haukkumassa mua. En tajua?
t.ap
Älä pliis käy enää ravintoloissa.
No okei sitten, lopetan ravintoloissa käymisen. Täytyyhän sitä tehdä uhrauksia muiden viihtyvyyden vuoksi.
t.ap
Kyllä. Ei ole sun asia tehdä tuollaista. Keskity omiin juttuihisi. Hanki elämä.
Kyllä minäkin olen usein hämmästellyt kuinka väärin monia lapsia kohdellaan. Selkeästi vanhemmat provosoi huonoa käytöstä. Voi näkyä juuri aloituksen kaltaisena. Ensimmäinen asia jonka vanhemmat on tehneet väärin on ennakoinnin puute.
Sitten lapsen paapominen.
En kyllä kannata mitään kovisteluakaan tuollaisessa tilanteessa. Vaan että tilanne ennakoidaan. Se on 100% vanhempien vastuulla
Kukaan ei pysty 100 prosenttisesti ennakoimaan aina ja kaikkea. Eikä koko perhe voi aina pomppia yhden rytmin ja oikuttelujen mukaan. Tuon ikäiset kiukuttelee myös muista syistä kuin väsymyksestä tai nälästä. Minusta se on ehkä jopa pahempaa periksi antamista, jos 5-vee kiukkuaa että ei halua mennä kauppaan, päiväkotiin, mummolle, syömään etc - niin sit ei mennä ollenkaan, vaan kökitään kotona vaikka ekat 10 vuotta. Meillä aikuiset päättää mihin mennään ja piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, meitäkö tuijotit? Tyttömme on kylläkin 4. Ja olimme toisella paikkakunnalla katsomassa sairasta mummua hoitokodissa. Lapsi nukahti autoon matkalla, ja hänet oli juuri herätetty. Ei oltu ehditty miettiä syömistä, ja ulkona syöminen oli nyt hyvä ratkaisu, kun ajatuksetkin vähän muualla. Lapsemme on tosi känkkäränkkä, kun unet jäävät kesken. Silloin emme mieti yhtään mitään kasvatusperiaatteita vaan vain ja ainoastaan sitä, että selviämme tilanteesta mahdollisimman hillitysti. Ja kyllä, silloin pidän sylissä, lässytän ja olen pompoteltavana. En todellakaan anna tilanteen yltyä kiukutteluksi, ota lastani kainaloon ja poistu ravintolasta kasvatuksen nimissä. Lopputuloksena olisi ollut kaikkien nälkä ja paha mieli muutenkin raskaan päivän jälkeen. Ja on jo alkanut riepoa tämä ulkopuolisten tuijottelu ja analysointi perheistä, joiden tilanteista heillä ei ole mitään hajua. Ja kyllä, kotona normaaleissa oloissa meillä on kuri. Ymmärtäkää nyt jo hyvän tähden, että elämässä on POIKKEUSTILANTEITA!
Tämä on oiva esimerkki ennakoinnin puuttumisesta
Ollaan paikkakunnalla x katsomassa sairasta mummoa.
Lapsen rytmi on tiedossa
Vierailu ajoitetaan niin että jokainen ruokailu ja päiväunet pysyy omilla paikoillaan
Esim käydään siellä paikkakunnalla x syömässä lounas ennenkuin lähdetään ajamaan (lapsi nukahtaa autoon).
Lapsille oli riisipiirakkaa eväänä, joten eivät olleet niin pitkään syömättä kuin me aikuiset. Eikä 4 v nuku päikkäreitä, joskus nukahtaa autoon, ja sitä ei voi ennakoida. Ja kyllä, ennakointi on a ja o lasten kanssa. Mutta kun on nyt pikkaisen hankala tilanne elämässä, niin ei aina jaksa. Silloin mennään tilanteista mahdollisimman vähin lisähankaluuksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, meitäkö tuijotit? Tyttömme on kylläkin 4. Ja olimme toisella paikkakunnalla katsomassa sairasta mummua hoitokodissa. Lapsi nukahti autoon matkalla, ja hänet oli juuri herätetty. Ei oltu ehditty miettiä syömistä, ja ulkona syöminen oli nyt hyvä ratkaisu, kun ajatuksetkin vähän muualla. Lapsemme on tosi känkkäränkkä, kun unet jäävät kesken. Silloin emme mieti yhtään mitään kasvatusperiaatteita vaan vain ja ainoastaan sitä, että selviämme tilanteesta mahdollisimman hillitysti. Ja kyllä, silloin pidän sylissä, lässytän ja olen pompoteltavana. En todellakaan anna tilanteen yltyä kiukutteluksi, ota lastani kainaloon ja poistu ravintolasta kasvatuksen nimissä. Lopputuloksena olisi ollut kaikkien nälkä ja paha mieli muutenkin raskaan päivän jälkeen. Ja on jo alkanut riepoa tämä ulkopuolisten tuijottelu ja analysointi perheistä, joiden tilanteista heillä ei ole mitään hajua. Ja kyllä, kotona normaaleissa oloissa meillä on kuri. Ymmärtäkää nyt jo hyvän tähden, että elämässä on POIKKEUSTILANTEITA!
Tämä on oiva esimerkki ennakoinnin puuttumisesta
Ollaan paikkakunnalla x katsomassa sairasta mummoa.
Lapsen rytmi on tiedossa
Vierailu ajoitetaan niin että jokainen ruokailu ja päiväunet pysyy omilla paikoillaan
Esim käydään siellä paikkakunnalla x syömässä lounas ennenkuin lähdetään ajamaan (lapsi nukahtaa autoon).Lapsille oli riisipiirakkaa eväänä, joten eivät olleet niin pitkään syömättä kuin me aikuiset. Eikä 4 v nuku päikkäreitä, joskus nukahtaa autoon, ja sitä ei voi ennakoida. Ja kyllä, ennakointi on a ja o lasten kanssa. Mutta kun on nyt pikkaisen hankala tilanne elämässä, niin ei aina jaksa. Silloin mennään tilanteista mahdollisimman vähin lisähankaluuksin.
Helpoiten se sujuu, kun pidetään tarkasti rytmistä kiinni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ymmärtänyt. Mitä sitten olisi pitänyt tehdä? Lapsi kysyy, missä maito on, niin äidinkö olisi pitänyt piilottaa se vai?
Kuiskaan sinulle nyt; näihin provoihin ei kelpaa yksinkertaiset fiksut kysymykset. Niitä tehden draaman kaari katkeaa. Vouhkataan nyt vaan kamalasti miten huono äiti on ollut, kakara vaan ulos pakkaseen ja koko perheen ruokailuhetki piloille, niin toimii av-mamma.
Olen pitkän elämäni aikana käynyt ravintolassa lounaalla viikottain, usein viikon jokaisena päivänä, harvoinpa siellä ongelmia on. Johtuneeko siitä, että keskityn syömään, en moittimaan muiden käyttäytymistä.
Mutta joillakin ei ole omaa elämään laisinkaan, silloin sisältö on etsittävä ulkopuolelta. Säälittävää!
Tämä aihe se vaan aina uppoaa. Käsittämätön raivo :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai mut ihana, että sä oot tuijottanu tota perhettä koko niiden ruokailun ajan.
Juu, tuijotin oikein vihaisesti ja pudistelin päätä. Mutisin itsekseni että "ai kamala, eikö mitään käytöstapoja".
t.ap
Aloittajalla vähän hiekkaa siellä niin. Hiertääkö epämukavasti? Onko sulla kaikki ihan kotona? Ottaa nyt niin vakavasti jonkun perheen ruokailu. Taisit olla yksin lounastamassa, voi sua raukkaa. En ihmettele ollenkaan ettei sun seura muille kelpaakkaan.
Ihan mahtavia oletuksia täällä :D Hiekkaa pimpissä ja kaikki ei oo ihan kotona. Mikä saa teidät olettamaan tällaisia? Miksi on niin kauhean väärin, jos minä oletan että lapsiperhe menee 5-vuotiaan kiukun mukaan, ja avaudun siitä, mutta se on ihan todella ok alkaa haukkumaan minua?
t.ap
Ei oikeasti, sä kerrot tuijottaneesi ravintolassa jotain perhettä ja pudistelleesi päätäsi ja mutisseesi ja et ole hullu?!
Muistatko mitä söit? Olet seinähullu.
'
Roskaväki täällä toisiaan haukkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, meitäkö tuijotit? Tyttömme on kylläkin 4. Ja olimme toisella paikkakunnalla katsomassa sairasta mummua hoitokodissa. Lapsi nukahti autoon matkalla, ja hänet oli juuri herätetty. Ei oltu ehditty miettiä syömistä, ja ulkona syöminen oli nyt hyvä ratkaisu, kun ajatuksetkin vähän muualla. Lapsemme on tosi känkkäränkkä, kun unet jäävät kesken. Silloin emme mieti yhtään mitään kasvatusperiaatteita vaan vain ja ainoastaan sitä, että selviämme tilanteesta mahdollisimman hillitysti. Ja kyllä, silloin pidän sylissä, lässytän ja olen pompoteltavana. En todellakaan anna tilanteen yltyä kiukutteluksi, ota lastani kainaloon ja poistu ravintolasta kasvatuksen nimissä. Lopputuloksena olisi ollut kaikkien nälkä ja paha mieli muutenkin raskaan päivän jälkeen. Ja on jo alkanut riepoa tämä ulkopuolisten tuijottelu ja analysointi perheistä, joiden tilanteista heillä ei ole mitään hajua. Ja kyllä, kotona normaaleissa oloissa meillä on kuri. Ymmärtäkää nyt jo hyvän tähden, että elämässä on POIKKEUSTILANTEITA!
Tämä on oiva esimerkki ennakoinnin puuttumisesta
Ollaan paikkakunnalla x katsomassa sairasta mummoa.
Lapsen rytmi on tiedossa
Vierailu ajoitetaan niin että jokainen ruokailu ja päiväunet pysyy omilla paikoillaan
Esim käydään siellä paikkakunnalla x syömässä lounas ennenkuin lähdetään ajamaan (lapsi nukahtaa autoon).Lapsille oli riisipiirakkaa eväänä, joten eivät olleet niin pitkään syömättä kuin me aikuiset. Eikä 4 v nuku päikkäreitä, joskus nukahtaa autoon, ja sitä ei voi ennakoida. Ja kyllä, ennakointi on a ja o lasten kanssa. Mutta kun on nyt pikkaisen hankala tilanne elämässä, niin ei aina jaksa. Silloin mennään tilanteista mahdollisimman vähin lisähankaluuksin.
Helpoiten se sujuu, kun pidetään tarkasti rytmistä kiinni
Voi hyvänen aika, hankkikaa neuvojat elämä.
Minäpä ilmoitan vakavasti sairaalle läheiselleni sairaalaan, että ottaa nyt, helkkari soikoon, huomioon meidän nelivuotiaan aikataulun, sairaala myös, kaikki seis, meidän nelivuotias määrää.
Ymmärrän että provohan tämä, mutta näitä lukiessa surettaa, kiusaamista ei saada kutketty, ei millään, kun ihmisten käyttäytyminen on tällä tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisivuotias?
Kuulostaa kyllä korkeintaan kolmivuotiaalta. Mistä sinä iän tiedät? Kysyitkö kohteliaasti?
Ei meidän 5-vuotias edes kehtaisi istua ravintolassa sylissä. Jotenkin keksityn oloinen juttu kaiken kaikkiaan selvänä tarkoituksena taas kerran moittia lapsia ja vanhemmuutta.
Siis mitä? 5-vuotias ei kehtaa istua sylissä? :D 5-vuotias on vielä pikkulapsi. Ne haluaa huomiota, syliä ja halia. Mahtaa olla teillä jotain läheisyysongelmia jos ei 5-vuotias enää "kehtaa" tulla syliin julkisilla paikoilla.
5-vuotias ei ole vauva.
Onnistununeen kasvatuksen ansioista tämän ikäinen jo ymmärtää, että huomiolle, sylille ja halille on oma aikansa ja paikkansa.
Jos viisivuotiasta vielä pitää "mulle kaikki heti" -vauvana, niin lopputulos tietysti on aloituksessa kuvatun lainen.
Sairas kommentti! Itselläkin on 5-vuotias ja todellakin voi istua sylissä julkisesti. Siis sun mielestä siinä on jotain väärää, jos lapsi istuu vanhemman sylissä julkisesti?
Meillä ei ole huomiolle ja haleille omaa aikaa ja paikkaa. Niitä saa silloin kun niitä tarvitaan.
Totta kai 5-vuotias voi istua "julkisesti" sylissä. Minäkin voin!
Mutta ravintola ei ole siihen oikea paikka juomien ja ruokien ollessa edessä pöydällä.
Ja mitä tulee tähän, että 5-vuotiaan pitää saada huomio sillä sekunnilla, kun sitä haluaa, olen jyrkästi eri mieltä.
5-vuotias ei saa keskeyttää keskusteluja, vaan odottaa vuoroansa jne.
Ymmärrättekö, että monessa maassa tämän ikäiset ovat koulussa? Mutta kasvattakaa vain tuolla asenteella ja ihmetelkää, kun teistä ei pidetä joka puolella. Nämä ketjut ovat todella ristiriitaisia, nyt ollaankin sitä mieltä, että lapsi saa makkaloida ja kiemurrella ihan miten haluaa.. Muiden pitää vain sietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, meitäkö tuijotit? Tyttömme on kylläkin 4. Ja olimme toisella paikkakunnalla katsomassa sairasta mummua hoitokodissa. Lapsi nukahti autoon matkalla, ja hänet oli juuri herätetty. Ei oltu ehditty miettiä syömistä, ja ulkona syöminen oli nyt hyvä ratkaisu, kun ajatuksetkin vähän muualla. Lapsemme on tosi känkkäränkkä, kun unet jäävät kesken. Silloin emme mieti yhtään mitään kasvatusperiaatteita vaan vain ja ainoastaan sitä, että selviämme tilanteesta mahdollisimman hillitysti. Ja kyllä, silloin pidän sylissä, lässytän ja olen pompoteltavana. En todellakaan anna tilanteen yltyä kiukutteluksi, ota lastani kainaloon ja poistu ravintolasta kasvatuksen nimissä. Lopputuloksena olisi ollut kaikkien nälkä ja paha mieli muutenkin raskaan päivän jälkeen. Ja on jo alkanut riepoa tämä ulkopuolisten tuijottelu ja analysointi perheistä, joiden tilanteista heillä ei ole mitään hajua. Ja kyllä, kotona normaaleissa oloissa meillä on kuri. Ymmärtäkää nyt jo hyvän tähden, että elämässä on POIKKEUSTILANTEITA!
Tämä on oiva esimerkki ennakoinnin puuttumisesta
Ollaan paikkakunnalla x katsomassa sairasta mummoa.
Lapsen rytmi on tiedossa
Vierailu ajoitetaan niin että jokainen ruokailu ja päiväunet pysyy omilla paikoillaan
Esim käydään siellä paikkakunnalla x syömässä lounas ennenkuin lähdetään ajamaan (lapsi nukahtaa autoon).
Ennakointi ei aina onnistu, sillä elämää on myös kehäkolmosen ulkopuolella.
Mun mummo 700km päässä kotoa ja ennakointi on todella vaikeaa, kun ei aina tiedä, on seuraavaan ruokapaikkaan 20km vai 200km ja ovatko ne auki vai suljettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat palstamammojen kiukun niskaasi, kun moni varmaan tunnistaa käytösestä itsensä ja lapsensa. Näistä lapsista kasvaa niitä määräileviä kilttimiehiä ja prinsessoja.
Öö, mitä ihmeen "määräileviä kilttimiehiä", haluatko selventää? Eikö nuo kaksi määritelmää kumoa toisensa? Vai viittaatko kiltillä vaatteeseen?
Ne nimenomaan ei kumoa toisiaan.
Ai nyt olisikin ollut parempi että lasta oltaisiin huudatettu? No, hyvää ruokahalua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aivan itsestäänselvää, että viisivuotias (ja nuorempikin) istuu ravintolassa omalla tuolillaan.
Ihme vääntöä, onko se jokin läheisyysongelma. Heille tulisi koskaan mieleenkään vääntelehtiä jonkun sylissä ruokailun aikana.
Eihän ravintolapyödässä edes mahdu lapsi sylissä syömään. Riski siihen, että lasi lentää lattialle tms. on suuri.
Minkähänlaisia kiljukauloja ja sottapyttyjä näillä alapeukuttajilla on. Kyllä 5-vuotias pysyy omalla tuolillaan ruokailun ajan meilläkin. Eikä tuollaisessa tilanteessa edes pyrkisi syliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ap:n kasvatus oo senkään vanhemmilta kovin hyvin onnistunut jos pitää istua vihaisesti tuijottamassa pientä lasta! Haloo ap. Maailmassa on erilaisia ihmisiä vaikka kuinka. Tuijotatko kaikkia vihaisesti nenä pystyssä.
Se oli muuten siis vitsi, että "tuijotin vihaisesti". Ajattelin että olisitte ymmärtäneet :) Mutta joo, oli vähän huono heitto se, kun ei siitä välttämättä ymmärrä että en ollut tosissani.
t.ap
Juu juu, niinhän se on nyt "vitsi" kun tajusit että olit siellä ravintolassa käytökseltäsi itsekkin ihan 5-vuotiaan tasolla :D
Siis tää on ihan parasta :D Ootte kilvan haukkumassa mua. En tajua?
t.ap
Älä pliis käy enää ravintoloissa.
No okei sitten, lopetan ravintoloissa käymisen. Täytyyhän sitä tehdä uhrauksia muiden viihtyvyyden vuoksi.
t.ap
Kyllä. Ei ole sun asia tehdä tuollaista. Keskity omiin juttuihisi. Hanki elämä.
Kyllä minäkin olen usein hämmästellyt kuinka väärin monia lapsia kohdellaan. Selkeästi vanhemmat provosoi huonoa käytöstä. Voi näkyä juuri aloituksen kaltaisena. Ensimmäinen asia jonka vanhemmat on tehneet väärin on ennakoinnin puute.
Sitten lapsen paapominen.
En kyllä kannata mitään kovisteluakaan tuollaisessa tilanteessa. Vaan että tilanne ennakoidaan. Se on 100% vanhempien vastuulla
Ja nää kiukkupotkuraivari-äidinkullat on sit puolisoiden kasvatettava aikuisiksi.
Mua ei koskaan häiritse jos jossain vieras lapsi kiukuttelee ja pitää ääntä. Miksi häiritsisi? Pysyisin kotona jos pelkäisin lasten ääniä niin kamalasti että saisin niillä päiväni menemään pilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, meitäkö tuijotit? Tyttömme on kylläkin 4. Ja olimme toisella paikkakunnalla katsomassa sairasta mummua hoitokodissa. Lapsi nukahti autoon matkalla, ja hänet oli juuri herätetty. Ei oltu ehditty miettiä syömistä, ja ulkona syöminen oli nyt hyvä ratkaisu, kun ajatuksetkin vähän muualla. Lapsemme on tosi känkkäränkkä, kun unet jäävät kesken. Silloin emme mieti yhtään mitään kasvatusperiaatteita vaan vain ja ainoastaan sitä, että selviämme tilanteesta mahdollisimman hillitysti. Ja kyllä, silloin pidän sylissä, lässytän ja olen pompoteltavana. En todellakaan anna tilanteen yltyä kiukutteluksi, ota lastani kainaloon ja poistu ravintolasta kasvatuksen nimissä. Lopputuloksena olisi ollut kaikkien nälkä ja paha mieli muutenkin raskaan päivän jälkeen. Ja on jo alkanut riepoa tämä ulkopuolisten tuijottelu ja analysointi perheistä, joiden tilanteista heillä ei ole mitään hajua. Ja kyllä, kotona normaaleissa oloissa meillä on kuri. Ymmärtäkää nyt jo hyvän tähden, että elämässä on POIKKEUSTILANTEITA!
Tämä on oiva esimerkki ennakoinnin puuttumisesta
Ollaan paikkakunnalla x katsomassa sairasta mummoa.
Lapsen rytmi on tiedossa
Vierailu ajoitetaan niin että jokainen ruokailu ja päiväunet pysyy omilla paikoillaan
Esim käydään siellä paikkakunnalla x syömässä lounas ennenkuin lähdetään ajamaan (lapsi nukahtaa autoon).Lapsille oli riisipiirakkaa eväänä, joten eivät olleet niin pitkään syömättä kuin me aikuiset. Eikä 4 v nuku päikkäreitä, joskus nukahtaa autoon, ja sitä ei voi ennakoida. Ja kyllä, ennakointi on a ja o lasten kanssa. Mutta kun on nyt pikkaisen hankala tilanne elämässä, niin ei aina jaksa. Silloin mennään tilanteista mahdollisimman vähin lisähankaluuksin.
Ja lähdetään ravintolaan pkiukkupetterin kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisivuotias?
Kuulostaa kyllä korkeintaan kolmivuotiaalta. Mistä sinä iän tiedät? Kysyitkö kohteliaasti?
Ei meidän 5-vuotias edes kehtaisi istua ravintolassa sylissä. Jotenkin keksityn oloinen juttu kaiken kaikkiaan selvänä tarkoituksena taas kerran moittia lapsia ja vanhemmuutta.
Siis mitä? 5-vuotias ei kehtaa istua sylissä? :D 5-vuotias on vielä pikkulapsi. Ne haluaa huomiota, syliä ja halia. Mahtaa olla teillä jotain läheisyysongelmia jos ei 5-vuotias enää "kehtaa" tulla syliin julkisilla paikoilla.
5-vuotias ei ole vauva.
Onnistununeen kasvatuksen ansioista tämän ikäinen jo ymmärtää, että huomiolle, sylille ja halille on oma aikansa ja paikkansa.
Jos viisivuotiasta vielä pitää "mulle kaikki heti" -vauvana, niin lopputulos tietysti on aloituksessa kuvatun lainen.
Sairas kommentti! Itselläkin on 5-vuotias ja todellakin voi istua sylissä julkisesti. Siis sun mielestä siinä on jotain väärää, jos lapsi istuu vanhemman sylissä julkisesti?
Meillä ei ole huomiolle ja haleille omaa aikaa ja paikkaa. Niitä saa silloin kun niitä tarvitaan.
Totta kai 5-vuotias voi istua "julkisesti" sylissä. Minäkin voin!
Mutta ravintola ei ole siihen oikea paikka juomien ja ruokien ollessa edessä pöydällä.
Ja mitä tulee tähän, että 5-vuotiaan pitää saada huomio sillä sekunnilla, kun sitä haluaa, olen jyrkästi eri mieltä.
5-vuotias ei saa keskeyttää keskusteluja, vaan odottaa vuoroansa jne.
Ymmärrättekö, että monessa maassa tämän ikäiset ovat koulussa? Mutta kasvattakaa vain tuolla asenteella ja ihmetelkää, kun teistä ei pidetä joka puolella. Nämä ketjut ovat todella ristiriitaisia, nyt ollaankin sitä mieltä, että lapsi saa makkaloida ja kiemurrella ihan miten haluaa.. Muiden pitää vain sietää.
Ja miksi ei voisi??! Onko sulla mahan ja pöydän välissä niin vähän tilaa ettei siihen mahdu? Laihduta vähän.
Se että pitää odottaa omaa vuoroa, ei mitenkään poissulje sitä ettei lapselle voi antaa huomiota silloin kun sitä tarvitaan. Älä viitsi vääntää mutkia suoriksi. Ja kenen tässä ap;n tapauksessa olisi pitänyt saada huomio lapsen sijasta? Ap:n ????!
Oma lapsi on 4v ja leikkikoulussa, jossa harjoitellaan koulukypsyyttä. Pärjää siellä oikein hyvin, vaikka pääsee ravintolassakin joskus syliin eikä meillä huomiolle ja hellyydelle ole "omaa aikaa ja paikkaa". Kiitos vain huolenpidosta!
En olisi varmaan edes kiinnittänyt mitään huomiota tuollaiseen.
Niin erilaisia ollaan... jonkun suunnattoman raivokohtauksen varmaan olisin rekisteröinyt, mutta tuo kuvauksen perusteella oli huonotuulisen lapsen pikku mankumista ja kitinää.
Sellaista sattuu paremmissakin piireissä -- varsinkin pienemmille, mutta tuosta sylijutusta päätellen on voinut hyvinkin olla nuorempi. Lasten koko vaihtelee suuresti. Yleensä juuri käytöksestä pystyy tarkemmin arvioimaan iän, vaikka toki sekin on epävarmaa.
Aikoinaan ihmettelin, kun arviolta kuusivuotiasta kuljetettiin naapurustossa rattailla. Terve poika. Myöhemmin selvisi, että lapsi oli vasta kolme :D Nyt on yli kaksimetrinen nuori mies.
Alue: Aihe vapaa
Sairas kommentti! Itselläkin on 5-vuotias ja todellakin voi istua sylissä julkisesti. Siis sun mielestä siinä on jotain väärää, jos lapsi istuu vanhemman sylissä julkisesti?
Meillä ei ole huomiolle ja haleille omaa aikaa ja paikkaa. Niitä saa silloin kun niitä tarvitaan.