"miksi et halua lapsia?" Mikä kysymys se oikein on? Miksi et itse halua asua etelänavalla?

Tämä ketju = klassikko :D

Sääliksi käy näitä itsekkäitä ihmisiä, kyllä sitten vanhana on tylsä hikoilla kun ei ole jääseiniä eikä etenkään niistä irronneita söpöjä rakkaita pikkulohkareita jotka kävisivät viilentämässä oloa :(

No musta on ihan ok, ettei haluu asua Etelänavalla vaikka ite asunkin. Mut välillä mietin, että miten jotkut kaveritkin jaksaa sitä samaa elämää siellä lämpimässä, kun mitä niillä on ollu nuorena? Et ihanku pitkitettäis sitä nuoruutta sillä, että ei muuteta tai jotain. En tiiä. Kyl mulle tuli ihan selkee tunne, et haluun eteenpäin ja jotain muuta.

Kyllä jokainen NORMAALI nainen haluaa Etelänavalle. 

Halu lisääntyä on normaali, ihmisen kokemukseen kuuluva kokemus. Poikkeavia toki on, niinhän niitä on joka asian suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhaa kiukuttelette kirjoitti:

Ymmärrän, että tahattomasti lapseton saattaa pahoittaa mielensä kysymyksestä. Muuten en ymmärrä ihmisten herkkänahkaisuutta. Ihan luonnollinen ja ystävällinen kysymys. Miksi joku haluaa tai ei halua. Minä olen aina sanonut, että olen vapaudenkaipuinen ja hoivaviettini on pieni. 

Luulen, että asiasta myös loukkaantuu ihmiset, jotka eivät sittenkään ole varmoja tunteistaan. Ei vain ole sopivaa kumppania löytynyt tai jostain muusta syystä.

Ps. Kiitos kysymästä, etelänavalla on liian kylmä.

Minusta kysymys lapsista on hyvin henkilökohtainen eikä sitä pitäisi kysellä tuttavalta jutustelukysymyksenä. Kuitenkin monet vieraatkin ihmiset saattavat päivitellä ja ihmetellä, että miten niitä lapsia ei ole. Itse olen sen ikäinen, että kysymys on muodossa "milloin teille tulee lapsia" tai jotain vihjailuja siihen suuntaan, että "kyllä teilläkin kohta tarvitaan tätä kastemekkoa".

Itselleni asia ei ole kipeä, koska lapsettomuuteni on tahallista eikä siihen liity erityisempää draamaa. Monille lapsista uteleminen kuitenkin voi olla ikävää ja ihmisten pitäisi tajuta se. Vähän niin kuin nykyään tajutaan jo vähän paremmin, ettei toisen lihomista aleta päivittelemään, ei myöskään lapsettomuutta tai sitä, että on lapsia.

Monet ihmiset kauhistelee ja päivittelee elämää, joka on erilaista kuin heidän omansa. Myös suurperheelliset kohtaavat suu auki -ilmeitä ja heiltä tullaan kyselemään kaikenlaista epäasiallista. 

Aivan, ja kuten sanoin, myöskään se, että on lapsia, ei saisi olla päivittelyn aihe. Naisihmisten lasten lukumäärä tuntuu olevan sellainen keskustelunaihe, jossa jotkut ihmiset ajattelevat, että normaalit kohteliaisuussäännöt eivät päde.

Pitäisi varmaan alkaa itsekin puuttua reippaammin kaikenlaisiin tunkeileviin kyselyihin ja vaatia kanssaihmisiltä toisten tilan kunnioittamista. On huonoa käytöstä tunkeutua toisen henkilökohtaiselle alueelle ja huonoon käytökseen pitää puuttua.

Vierailija kirjoitti:

No musta on ihan ok, ettei haluu asua Etelänavalla vaikka ite asunkin. Mut välillä mietin, että miten jotkut kaveritkin jaksaa sitä samaa elämää siellä lämpimässä, kun mitä niillä on ollu nuorena? Et ihanku pitkitettäis sitä nuoruutta sillä, että ei muuteta tai jotain. En tiiä. Kyl mulle tuli ihan selkee tunne, et haluun eteenpäin ja jotain muuta.

Kaikki ei välttämättä vaan löydä sitä sopivaa laivaa, joka sinne veis. Mulla oli yks joka lupas viedä, mutta sitten heitti mereen. Toinen upposi. Se on emotionaalisesti tosi raskasta, enkä vaan jaksa enää. Yritän nauttia elämästä nyt näin, vaikka rankkaa onkin. Ei kaikki ole vaan itsekkäitä, joten vois muistaa että tää on aika herkkä puheenaihe. Jotkut ei välttämättä terveytensä vuoksi ees pysty...

"Koska emme halua"

"Niin mutta miksi ette halua?"

Mitä tuohonkaan sitten enää sanoisi. Olisi ehkä helpompaa jos olisi jotain hienoja ja tärkeitä perusteita, mutta kun ei se ole ollut edes valinta, ei vain kiinnosta. En ole sen enempää valinnut olla ryhtymättä merikapteeniksi kuin olen valinnut lapsettomuuden. Ei vain kiinnosta ja sterilisaatio oli yhtä itsestäänselvä asia kuin särkevän hampaan paikkautus, helpotti elämää eikä sitä tarvinnut pohtia sen enempiä.

Se on totta että monet olettavat jokaisen haluavan tehdä lapsia. Minulla on yksi lapsi mutta olen saanut kuulla sukulaisilta kysymyksiä että millon tehdään lapsi ja nyt osa kyselee että milloin tulee seuraava. Siis mitä ihmettä, mikä seuraava!? Kysyn aina että miksi ihmeessä tehtäisiin toinen. Meille riittää yksi. Älä välitä kyselijöistä. Kannattaa keksiä noheva vastaus.

Voi, kyllä minäkin elin pitkälti yli kolmikymppiseksi ihan vakuuttuneena siitä, etten tulisi koskaan asumaan Etelänavalla. Talvitakkien lopulista myymistäkin mietin. Mutta niin se naisen luonnollinen kypsymisprosessi sitten sai minutkin kiinni – minut, kaveripiirin äänekkäimmän kylmänvihaajan. :D Vanhat kuviot toki aika lailla jäivät taakse, mutta en kaipaa nyt Etelänavalla asuessani mitään entisestä tyhjästä ja totta puhuen aika pinnallisesta elämästäni. Naurattaa ajatella, miten tärkeinä juttuina pidin joskus puistoisa hengailua, yökerhoissa käymistä tai sulaa vettä. :D Kyllä noita juttuja saa nytkin kokea, ei se ole kuin parin valtamerialuksen ja lentokonereissun asia. Ja pianhan tähän kylmään tottuu, ei siihen mene kuin muutama hassu vuosi. Ihan turhaan annetaan jostakin näin luonnllisesta asiasta pelottava kuva.

Oon huomannut et tää Suomi on just tämmönen Etelänapavihaajamaa :( oikeesti missä tahansa muualla siihen suhtaudutaan niin luonnollisena osana elämää, haluisin vaan pois tästä ankeesta Suomesta!!!

Mä en ymmärrä naisia, jotka eivät halua asua Etelänavalla. Jos itse en asuisi Etelänavalla, ei elämässäni olisi mitään todellista sisältöä eikä tarkoitusta. Ryyppäisin ja bilettäisin luultavasti vain päivät pitkät ilman päämäärää. Sitäkö jäänvihaajat haluavat elämältään? Taantumista ikuiseen biletys- ja rellestysvaiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Halu lisääntyä on normaali, ihmisen kokemukseen kuuluva kokemus. Poikkeavia toki on, niinhän niitä on joka asian suhteen.

Halu olla lisääntymättä on sekin täysin normaalia. 

Mä uskon että ihmiset jotka ei muuta Etelänavalle kyllä katuu sitä vanhemmiten vaikkeivät myöntäisikään. Siinä vaiheessa kun hytistään viltin alla harmittaa, ettei tullut ajoissa karaistua itseään. Eikä ole mitään muistoja Etelänavasta, seikkailuista ja upeista maisemista. Mistä sitä edes hoivakodissa ihmisten kanssa puhuu sitten, sitä minä ihmettelen. Ne jotka on asuneet Etelänavalla, niillä on muistoja mitä vertailla. Ne muut, mistä ne muka voi luontevasti jutustella? Tai ehkä ne ei juttelekaan, vaeltavat vaan aaveina käytävien reunoja ja kököttävät yksin huoneissaan. Ja ovat onnettomia. Kun ei ole asunut Etelänavalla pienessä yhteisössä, ei sosiaalisuus oikein kehity normaalisti. Ei osata olla yksin, ei osata olla yhdessä pienellä porukalla luonnonvoimien armoilla vaan aletaan vänisemään kaikesta joutavasta.

Odottakaahan vain kun saatte Etelänapakuumeen! Ei sitä voi vastustaa! Jossain vaiheessa se iskee jokaiseen naiseen, ellei ole pahasti epänormaali. Odottakaahan vain!

Vierailija kirjoitti:

Voi, kyllä minäkin elin pitkälti yli kolmikymppiseksi ihan vakuuttuneena siitä, etten tulisi koskaan asumaan Etelänavalla. Talvitakkien lopulista myymistäkin mietin. Mutta niin se naisen luonnollinen kypsymisprosessi sitten sai minutkin kiinni – minut, kaveripiirin äänekkäimmän kylmänvihaajan. :D Vanhat kuviot toki aika lailla jäivät taakse, mutta en kaipaa nyt Etelänavalla asuessani mitään entisestä tyhjästä ja totta puhuen aika pinnallisesta elämästäni. Naurattaa ajatella, miten tärkeinä juttuina pidin joskus puistoisa hengailua, yökerhoissa käymistä tai sulaa vettä. :D Kyllä noita juttuja saa nytkin kokea, ei se ole kuin parin valtamerialuksen ja lentokonereissun asia. Ja pianhan tähän kylmään tottuu, ei siihen mene kuin muutama hassu vuosi. Ihan turhaan annetaan jostakin näin luonnllisesta asiasta pelottava kuva.

Siis nimenomaan se, mitä siinä saa tilalle <3 en oikeasti pystynyt tajuamaan sitä upeutta, kun Etelämantereen kamaralle astuin. Entinen minä jäi taakse, ja kasvoin henkisesti ainakin metrin. Se pitää vaan kokea.

Mitkähän sitten mahtavat olla niiden ihmettelijöiden mielestä kelpaavat ja riittävät tai edes ymmärrettävät syyt olla asumatta etelänavalla?

Nää nykynaiset ajattelee vaan mukavuutta, bilettämistä ja uraansa. Eivät halua asua kaukana yökerhoista tai ostoshelveteistä. Eivät ole valmiita uhraamaan tippaakaan omaa mukavuuttaan, vaikka vastineeksi todella saisi sellaisia kokemuksia mitä elämä missään muualla ei voi tarjota. Muualla ei ole edes keisaripingviinejä. Mutta ei, kun pitää saada se latte ja päästä shoppailemaan henkkamaukalle. Ei kelpaa hyvinsäilyvä muona eikä lämpimät vaatteet. Niiden takia ollaan valmiita olemaan kokematta Etelänapaa.

Itsekkyyttä, sitä se on.

Etelänavalle muuttaminen ei ole muuttanut meidän elämässä mitään! Ihan samalla lailla voi lähteä paljasjaloin shortseissa pihalle. Mistään ei oo jouduttu luopumaan, tää on joku outo ennakkokäsitys Etelänapailusta!

Minä en ymmärtänyt, mitä on oikeasti elää ja rakastaa ennen kuin menin Etelänavalle. Nainen ei vaan voi tietää, mitä rakkaus on ennen kuin itse kokee, millaista on elää Etelänavalla. Kun pienet jäähippuset koskettelevat kasvoja ja hiutaleet kurottavat syliä kohti. Sitä on aito rakkaus!