Lue keskustelun säännöt.
Olen sössinyt opiskeluni
25.04.2017 |
Ja nyt ahdistaa. Ala ei kiinnosta, tehtäviä tekemättä. En tiedä kumpi on suurempi, morkkis vaiko tympiminen. Istun vaan enkä saa mitään aikaiseksi. Pahinta on se, että lintsaan (paikan päällä oloa on paljon) koska hävettää etten ole saanut annettuja asioita annettuihin päivämääriin mennessä tehtyä.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
apua
Luulin olevani ainoa, joten et todellakaan ole yksin! Täällä samassa veneessä oleva opiskelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alanvaihto kyllä mielessä, mutta nyt pitäisi ottaa vastuu näistä nykyisistä tekemisistä. Ja toisten mielipiteetkin minusta jo nolottavat. Olisi kiva vaan olla piilossa koululta :D
ap
Pakeneminen jo kesätöihin on myös ollut mielessä, mutta niitä kun ei ole vielä löytynyt.
ap
Uuh big deal. Olen kussut koko elämäni, joudun ottamaan säästöt ja lähtemään pois. Rahat kun loppuu niin se oli siinä.
Ja tänään suurin osa päivästä onkin mennyt av-palstalla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta opiskelu jos ei koulu kiinnosta ja anna tilaa jollekin oikeasti opiskelusta kiinnostuneelle.
Onneksi vasta toisen asteen tutkinto. Sit sulla on vielä mahollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi enempää samaistua. Hommat sen kun kasaantuu, ja ahdistus sen myötä. En vaan saan mitään aikaiseksi ja haluan vaan vajota maan alle :(
Miten niin vielä mahdollisuuksia? :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi vasta toisen asteen tutkinto. Sit sulla on vielä mahollisuuksia.
Mitä tällä tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Lopeta opiskelu jos ei koulu kiinnosta ja anna tilaa jollekin oikeasti opiskelusta kiinnostuneelle.
Se on aikeissa tuon paikan suhteen. En halua elää näin. Haluan olla innostunut, kiinnostunut ja saada aikaiseksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta opiskelu jos ei koulu kiinnosta ja anna tilaa jollekin oikeasti opiskelusta kiinnostuneelle.
Se on aikeissa tuon paikan suhteen. En halua elää näin. Haluan olla innostunut, kiinnostunut ja saada aikaiseksi.
ap
Olen vähän samassa veneessä. Opintomenestykseni on ollut hyvää (kurssit 3-5, ka 4), mutta olen liian huolimaton pitämään huolta aikatauluista ja aloittamaan hommia ajoissa. Kehtaaminen onkin hankalinta, kun olen jo saanut joustoa ja ymmärrystä. Vihaan vain tätä saamattomuuttani. Ala on vieläpä kiinnostava. Onneksi (?) on mielekkäitä osa-aikatöitä vakkarisopparilla, mutta en voi siihenkään jäädä. Pettymys olisi melkoinen koko lähipiirilleni, joka on koulutusalaani vastaavissa hommissa. Hävettää vaan. En ole edes uskaltanut katsoa opiskelijasähköpostia. Hommat lähti päin persettä, kun olin vielä eksäni kanssa hyvin huonossa suhteessa ja vaikka erosta on jo aikaa, niin en ole saanut kunnon noususuhdannetta muuten kuin 6kk pätkinä, jonka jälkeen valun taas huonoihin tapoihin. Olisikohan pitänyt ottaa mielialalääkitys sittenkin, kun lääkäri sitä ehdotti sairausloman aikana. Uskoin silloin, että kunhan pääsen huonosta suhteesta eroon niin saan siitä ponnahduslaudan parempaan. Tulikin vain väsymys, ahdistus ja itseinho.
Tsemppiä kaikille! Kyllä jokainen meistä tietää, että kunhan vain laitatte sähköpostia ja otatte yhteyttä kurssin vetäjiin ja/tai opiskelutovereihin, niin työn kautta asiat paranevat pikku hiljaa. On ok epäonnistua, mutta ei saa jäädä makaamaan tuleen. Silloin se on oma vika. Hakekaa apua lähipiiristä ja etsikää turvallinen ja ymmärtävä turvaverkko, jotta joku antaa teille tukea tehtävien suorittamisen ja loppuunsaattamisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Pakeneminen jo kesätöihin on myös ollut mielessä, mutta niitä kun ei ole vielä löytynyt.
ap
Olen miettinyt ihan samaa. Töitä tehdessä ajatukset eivät pyöri opiskelussa ja tekemättömissä tehtävissä.
Itse sössin ammattikorkean, lopetin kun poissaoloja oli liikaa enkä tajunnut mistään mitään sillon kun kävin tunneilla kun en panostanut opiskeluun. Monta vuotta siinä meni että se häpeä ja harmi väistyi. Onneksi sain sairauteen vetoamalla Kelalta "anteeksi", eli ei tarvinut maksaa opintorahoja takaisin.
Harmittaa että en sitten ikinä saanut korkeakoulututkintoa, tuon mokauksen jälkeen ei tullut enää mieleenkään hakea uudestaan eri alalle, pelkäsin niin paljon uutta epäonnistumista.
Jos vielä ehdit ota itseäsi niskasta kiinni niin että saat vaikka vaihdettua koulutusta, voin luvata että luovuttaminen tulee kaivelemaan vielä pitkään.
mulla oli sama. ekana vuonna tajusin että ei oo mun juttu mutta jatkoin opiskelua. olin poissa melkein koko toisenlukuvuoden. hain sitten kolmanen lukuvuoden keväällä uteen paikkaan.
ärsyttää on että olin siinä niin pitkään että ei oo tarpeeksi opintotuki kuukausia amk tutkinnolle. tosin, amk opiskelijana löytää paljon helpommin jonkun paikkan joka antaa sijaisuuksia opiskelun ohella niin pärjään talloudellisesti. ärsyttää myös että valmistaudun 28-vuotianaa kun olisin jo voinnu siinä ekan vuoden keväänä hakea johonkin muualle
Vierailija kirjoitti:
TOISEN asteen tutkinto.
Mä en kyllä entisenä amiksena ymmärrä miten jotkut ei saa sitä diibadaabakoulua läpi? Enkä kutsuis sitä edes opiskeluksi. Ite lukenut yhteenkään kokeeseen, jäi läksytkin tekemättä mitä niitä silloin harvoin tuli ja lopputulos oli 3,3 ka ja niillä lapuilla päästiin JAMKiin eli ei siis pelkästään käyty nimeä laittamassa pääsykokeeseen.
apua