Naiset vaativat liikaa tai liian tasokasta miestä, pitäisi tyytyä vähempään.
Aika usein näissä keskusteluissa (etenkin nettideitteihin liittyvissä) tulee esiin, että naisen odotukset miehelle ovat aivan liian kovat ja pitäisi tyytyä vähempään. Naiset sitten perustelevat tuota sillä, että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Onko esimerkkejä sellaisesta, että olisi "tyytynyt vähempään" jo alussa ja siitä olisi sitten kehkeytynyt ihan hyvä suhde? Enkä nyt tarkoita sellaista, että kaikki kaverit ja sukulaiset on sitä mieltä, että paremman/ komeamman/ menestyneemmän olisit voinut löytää, vaan että itse olet ollut suhteen alussa sitä mieltä, että "no eihän tämä mikään helmi ole, mutta pitää siihen tyytyä, kun ei parempaakaan saa".
Itse olen aina ollut ainakin alussa todella hullaantunut niistä miehistä, joiden kanssa olen alkanut seurustella. Paitsi yhdestä joskus vuosia sitten teininä. En oikein muista, miksi aloin seurustella hänen kanssaan, vaikka en ollut kovin ihastunut. Hän oli toki hauska ja meillä oli mukavaa yhdessä. Seurustelukin kesti neljä vuotta, kun oli ihan mukavaa. Varsinaisesti ei ollut mikään "olen tyytynyt vähempään" -olo, kun mies oli kuitenkin todellan mukava ja fiksu, mutta suhteessa ei oikein ollut intohimoa. Lopulta hän jätti minut, kun löysi itselleen sopivamman.
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sitä oikein voi vaatia naisia varta vasten alentamaan kriteerejään.
Mutta minua ihmetyttää miten naisilla voi olla niin paljon kovemmat vaatimukset kuin miehillä. Ei käy järkeen. Samaa lajia kuitenkin ollaan.
Suomalainen valittajamies on kyllä ankeuttaja. Naisen pitäisi tyytyä johonkin olmiin hajuttomaan ja mauttomaan elämään 70-luvun keittiössä natisevassa omakotitalossa, kun mies toteuttaa itseään autotallissa ja kavereiden kanssa.
Miksei se mies nosta omaa tasoaan ylemmäs, jotta naiset kiinnostuisivat hänestä? Naiset jättävät oman tasonsa nostamatta silloin, kun on ihan se ja sama, saako miestä vai ei. Tässä siis puhun omasta tasosta eikä toiselta odotettavasta tasosta.
Vierailija kirjoitti:
Ne lukion villit komeat versus matikkalinjan nörtit: jälkimmäisillä on nyt talot ja tavarat, kun taas nuo ekana mainitut on kai niitä paljon puhuttuja jännämiehiä, jotka ajelehtivat ja etsivät edelleen. Mikä kehenkin vetoaa?
Tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Mun lukion villeistä komeista löytyy muun muassa pari kauppatieteilijää, yksi OTM ja yksi erikoistuva lääkäri. Ehkä vielä yläasteella ne komeat ja suositut oli elämänkoululaisia, muttei enää lukiossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne lukion villit komeat versus matikkalinjan nörtit: jälkimmäisillä on nyt talot ja tavarat, kun taas nuo ekana mainitut on kai niitä paljon puhuttuja jännämiehiä, jotka ajelehtivat ja etsivät edelleen. Mikä kehenkin vetoaa?
Joo talot ja tavarat löytyy, mutta naista ei vieläkään. Kohta vielä tulee liian myöhäiseksi perustaa perhe
T. matikkalinjan nörtti
Kelpaat ihan hyvin tavalliselle naiselle, mutta kelpaako se tavallinen nainen ilman korkokenkiä ja hepeneitä sinulle ja jaksatko etsiä hänet jostain muualta kuin baarista?
t. Nelikymppinen tavallinen sinkku
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta ehkä tämä ikuisuusaihe vaan kuuluu tälle palstalle päivästä toiseen, ja vaikka keskusteluketjut jatkuisivat kilometrejä niin silti vaan aina joku paheksuu ihan tosissaan naisten liian suuria vaatimuksia. Koska näinhän se palstalogiikalla menee: Jos nainen ja mies treffaavat ja nainen antaa pakit, niin vika on naisessa, koska hän ei ymmärrä omaa tasoaan. Jos mies antaa pakit, niin vika on naisessa, koska hän ei ollut ymmärtänyt omaa tasoaan. Ja kuitenkin ongelma tuntuu koko ajan olevan palstan miehillä, ei naisilla ;-)
Hyvin erikoinen ajatuksenjuoksu tilanteessa, josta tiedämme sen, että miehet saavat jopa kymmeniä pakkeja jokaista naisten kokemaa torjuntaa kohden. Jokainen nainen - siis aivan jokainen - saa niin halutessaan miehen. Ei ehkä sitä lentokapteenikirurgia, mutta miehen kuitenkin. Sinkkuus on naisille aina oma valinta, jonka syynä voi olla vaikkapa se, että nainen ei ole onnistunut saamaan sen tasoista miestä, kuin olisi halunnut tai johon hän kokee olevansa suorastaan oikeutettu (koska on itse kaunis ja älykäs). Samaan aikaan on suuri joukko miehiä, jotka eivät saa naista, vaikka laskisivat riman niin alas kuin sen vain voi laskea.
Jotenkin voisin uskoa tuon, jos olisin torjunut kovinkin monta miestä, mutta olen ollut sinkkuna vuodesta 2000 eikä ole tarvinnut antaa pakkeja yhdellekään miehelle.
En edes usko, että miehet tekevät kymmeniä ihan todellisia lähestymisiä vaan jos puhutaan lukuisista ja lukuisista yrityksistä ne ovat jotain tuppautumisia ravintolassa samaan pöytään ja tukkimiehen kirjanpitoon tuli taas merkki torjunnasta. Itse laskisin aidoksi lähestymiseksi ihan toisenlaiset jutut.
Ok, eli millaiset jutut lasket aidoksi lähestymiseksi? Ja kuinka monta sellaista olet itse tehnyt sieltä vuodesta 2000 alkaen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sitä oikein voi vaatia naisia varta vasten alentamaan kriteerejään.
Mutta minua ihmetyttää miten naisilla voi olla niin paljon kovemmat vaatimukset kuin miehillä. Ei käy järkeen. Samaa lajia kuitenkin ollaan.
Suomalainen valittajamies on kyllä ankeuttaja. Naisen pitäisi tyytyä johonkin olmiin hajuttomaan ja mauttomaan elämään 70-luvun keittiössä natisevassa omakotitalossa, kun mies toteuttaa itseään autotallissa ja kavereiden kanssa.
Miksei se mies nosta omaa tasoaan ylemmäs, jotta naiset kiinnostuisivat hänestä? Naiset jättävät oman tasonsa nostamatta silloin, kun on ihan se ja sama, saako miestä vai ei. Tässä siis puhun omasta tasosta eikä toiselta odotettavasta tasosta.
No mitenkä mies sitä omaa tasoaan nostaisi?
Siis tavallinen mies.
Reilu, arvostava ja tasa-arvoinen mies kelpaa mutta sellaista ei ole näkynyt. Ulkonäöstä viis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä maalla nyt on jäänyt yli sellaiset "Seitsemän veljestä"-tyyliset toljanterit ja juopot. Sekö on se vähemmän mihin pitää tyytyä?
Eli onko niin, että jos kerran samantasoiset pariutuvat keskenään, niin naisten keskimääräinen taso nyt vaan on jostain evolutiivisesta syystä korkeampi?
Nuorehkoissa aikuisissa on enemmän tasokkaita naisia. Siinä iässä naiset kun ovat paremman näköisiä kuin miehet ja koulu suosii tyttöjä, tai sopii paremmin tytöille, joten he pärjäävät sielläkin paremmin.
AV-palstaa lukiessa se kuullostaa olevan aivan päinvastoin. On otettu se ensimmäinen mies joka vähän on kiinnostusta osoittanut, tai siis oikeastaan se joka ei ole mammaa torjunut.
Sitten valitataan täällä kuinka inhottava vätys se mies on.
Eli siis onhan se parempi vähän vaatia eikä tyytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sitä oikein voi vaatia naisia varta vasten alentamaan kriteerejään.
Mutta minua ihmetyttää miten naisilla voi olla niin paljon kovemmat vaatimukset kuin miehillä. Ei käy järkeen. Samaa lajia kuitenkin ollaan.
Suomalainen valittajamies on kyllä ankeuttaja. Naisen pitäisi tyytyä johonkin olmiin hajuttomaan ja mauttomaan elämään 70-luvun keittiössä natisevassa omakotitalossa, kun mies toteuttaa itseään autotallissa ja kavereiden kanssa.
Miksei se mies nosta omaa tasoaan ylemmäs, jotta naiset kiinnostuisivat hänestä? Naiset jättävät oman tasonsa nostamatta silloin, kun on ihan se ja sama, saako miestä vai ei. Tässä siis puhun omasta tasosta eikä toiselta odotettavasta tasosta.
No niin, nyt näköjään jo omakotitalonkin (ja autotallin autoineen) omistava mies on luuseri, joka ei naista edes ansaitse. Huh huh! Ja sitten joku kehtaa vielä väittää, että naisten vaatimukset eivät ole kohtuuttomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä maalla nyt on jäänyt yli sellaiset "Seitsemän veljestä"-tyyliset toljanterit ja juopot. Sekö on se vähemmän mihin pitää tyytyä?
Eli onko niin, että jos kerran samantasoiset pariutuvat keskenään, niin naisten keskimääräinen taso nyt vaan on jostain evolutiivisesta syystä korkeampi?
Siltä vaikuttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi kukaan mies haluaisi olla se johon joku nainen vaan tyytyy?
Erittäin harva ukko on naiselle ikinä mikään unelmien mies. Harva meistä miehistä kuitenkaan on dominoiva 188-senttinen harteikas karskileuka. Siis sellainen, mitä naiset OIKEASTI haluavat (ja mihin esim. yhden yön suhteissa tarttuvat, koska niissä valinnanvaraa on parisuhteita enemmän).
Toisaalta normaalilla itsetunnolla varustettu mies ei edes spekuloi tuollaista, että onko häneen nyt missä määrin tyydytty. Suhde on suhde, ja parempi se on kuin yksin oleminen, jos ei yksin olemisesta pidä.
En tiedä pitäisikö sinua kohtaan tuntea sääliä vai kiukkua. Elämän täytyy olla onnetonta, jos on noin vakaa usko siihen, että naiset oikeasti haluavat vain tietyntyyppisiä miehiä. Ehkä en siis edes vittuile sinulle vastaukseksi, koska eiköhän siinä ole ihan riittävästi rangaistusta että joudut itse elämään oman ajatusmaailmasi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä näitä tasopuheita. Ihan oikeasti. Jokainen ihminen hakee, ainakin länsimaissa, kumppania johon ihastuu. Kun katsoo ympärilleen niin näkee, että monenlaisiin ihmisiin on ihastuttu, persaukisesta turvapaikanhakijasta lentokapteenikirurgeihin. Ehdottomasti suurin osa on kuitenkin ihan tavallisia pulliaisia. Joka kieltää tämän, ei ole tehnyt Prisma-testiä tai elää kuplassa, jossa ei ole sukulaisia, naapureita, työkavereita, tuttavia tai ylipäänsä muita ihmisiä kuin hän itse.
Toinen mitä en ymmärrä on se, miksi pitäisi solmia parisuhde jonkun kanssa muusta syystä kuin siitä, että on häneen niin ihastunut, että haluaa olla hänen kanssaan ja sitoutua häneen. Ei halua elää ilman häntä.
Mutta ehkä tämä ikuisuusaihe vaan kuuluu tälle palstalle päivästä toiseen, ja vaikka keskusteluketjut jatkuisivat kilometrejä niin silti vaan aina joku paheksuu ihan tosissaan naisten liian suuria vaatimuksia. Koska näinhän se palstalogiikalla menee: Jos nainen ja mies treffaavat ja nainen antaa pakit, niin vika on naisessa, koska hän ei ymmärrä omaa tasoaan. Jos mies antaa pakit, niin vika on naisessa, koska hän ei ollut ymmärtänyt omaa tasoaan. Ja kuitenkin ongelma tuntuu koko ajan olevan palstan miehillä, ei naisilla ;-)
Viisasta puhetta.
Varmaan tähän puheeseen naisten nirsoilusta vaikuttaa se tausta-ajatus, että parisuhde ja naimisiinmeno on kaikkien tavoitteena. Jos tämä otetaan lähtökohdaksi, niin siitähän seuraa väistämättä se, että osan ihmisistä on tehtävä rankkojakin kompromissejä toiveidensa kanssa, koska ihannekumppaneita ei löydy joka lähtöön. Aika paljon puhutaan myös miesten epätoivosta, kun naista ei elämään löydy ja tästä ollaan sitten valmiita syyllistämään naisia. Naisen pitäisi ottaa elämäänsä joku mies ja sopeutua sitten elämään hänen kanssaan. Ajatellaan, että näin kaikki olisivat onnellisia ja nainenkin huomaisi ajan mittaan, että mieshän onkin oiva kumppani ja isä.
Mutta nuo ajat ovat varmaan iäksi menneet, jolloin naisten oli pakko mennä naimisiin voidakseen elää tavallista elämää. Nyt naiset voivat valita. Se on hyvä asia. Näin ne pariskunnat, jotka pysyvät kasassa, ovat luultavasti onnellisia. - Ja tietysti miehetkin voivat valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta ehkä tämä ikuisuusaihe vaan kuuluu tälle palstalle päivästä toiseen, ja vaikka keskusteluketjut jatkuisivat kilometrejä niin silti vaan aina joku paheksuu ihan tosissaan naisten liian suuria vaatimuksia. Koska näinhän se palstalogiikalla menee: Jos nainen ja mies treffaavat ja nainen antaa pakit, niin vika on naisessa, koska hän ei ymmärrä omaa tasoaan. Jos mies antaa pakit, niin vika on naisessa, koska hän ei ollut ymmärtänyt omaa tasoaan. Ja kuitenkin ongelma tuntuu koko ajan olevan palstan miehillä, ei naisilla ;-)
Hyvin erikoinen ajatuksenjuoksu tilanteessa, josta tiedämme sen, että miehet saavat jopa kymmeniä pakkeja jokaista naisten kokemaa torjuntaa kohden. Jokainen nainen - siis aivan jokainen - saa niin halutessaan miehen. Ei ehkä sitä lentokapteenikirurgia, mutta miehen kuitenkin. Sinkkuus on naisille aina oma valinta, jonka syynä voi olla vaikkapa se, että nainen ei ole onnistunut saamaan sen tasoista miestä, kuin olisi halunnut tai johon hän kokee olevansa suorastaan oikeutettu (koska on itse kaunis ja älykäs). Samaan aikaan on suuri joukko miehiä, jotka eivät saa naista, vaikka laskisivat riman niin alas kuin sen vain voi laskea.
Jotenkin voisin uskoa tuon, jos olisin torjunut kovinkin monta miestä, mutta olen ollut sinkkuna vuodesta 2000 eikä ole tarvinnut antaa pakkeja yhdellekään miehelle.
En edes usko, että miehet tekevät kymmeniä ihan todellisia lähestymisiä vaan jos puhutaan lukuisista ja lukuisista yrityksistä ne ovat jotain tuppautumisia ravintolassa samaan pöytään ja tukkimiehen kirjanpitoon tuli taas merkki torjunnasta. Itse laskisin aidoksi lähestymiseksi ihan toisenlaiset jutut.
Ok, eli millaiset jutut lasket aidoksi lähestymiseksi? Ja kuinka monta sellaista olet itse tehnyt sieltä vuodesta 2000 alkaen?
Aidot lähestymiset ovat sellaisia, että pyydetään kahville/leffaan/aletaan pitää yhteyttä tavalla tai toisella.
En ole koskaan tehnyt lähestymistä miestä kohtaan, koska se on miehen tehtävä. Kerran olen painanut liian innokkaasti päälle alussa ja ehkä vähän epäonnisesti muutenkin juuri se mies alkoi pitää minua huorana, vaikka oikeasti olen pikemmin kiltti perhetyttö. Naisena voin antaa signaaleja, joihin mies joko tarttuu tai ei, mutta en ehdottele suoraan. Juuri joku päivä joku sanoi, että entisaikaan nainen pudotti nenäliinan sopivaksi katsomansa herran kohdalle, jotta sai häneen kontaktin. Jotain tuollaista voin tehdä, mutta en suoraan pyydä ulos tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne lukion villit komeat versus matikkalinjan nörtit: jälkimmäisillä on nyt talot ja tavarat, kun taas nuo ekana mainitut on kai niitä paljon puhuttuja jännämiehiä, jotka ajelehtivat ja etsivät edelleen. Mikä kehenkin vetoaa?
Joo talot ja tavarat löytyy, mutta naista ei vieläkään. Kohta vielä tulee liian myöhäiseksi perustaa perhe
T. matikkalinjan nörtti
Kelpaat ihan hyvin tavalliselle naiselle, mutta kelpaako se tavallinen nainen ilman korkokenkiä ja hepeneitä sinulle ja jaksatko etsiä hänet jostain muualta kuin baarista?
t. Nelikymppinen tavallinen sinkku
Mitä tarkoitat tavallisella naisella? Mielestäni opiskelin ihan tavallisten naisten kanssa eikä siinä syntynyt mitään kummempaa. Netin kauttakaan ei mitään. Ellet sitten tarkoita tavallisella naisella jotain päihdeongelmaista elättäjää etsivää. Sellainen varmaan voisi löytyä, mutta ei kiitos.
En ymmärrä, miksi kukaan tyytyisi vähempään, kuin mitä haluaa. Ihmisen ei tarvitse olla kaikin puolin täydellinen niin, että täyttää paperilla ns. unelmien poikamies-kriteerit, vaan hänen täytyy olla täydellinen JUURI MINULLE. Mies voi siis olla täysin tavallinen pulliainen ollakseen minulle täydellinen ja juuri sitä, mitä minä henkilökohtaisesti etsin.
Minä esim. haluan, että mies on seksuaalisesti viehättävä, hänellä on joko työ tai suunnitelma sen eteen, hän kohtelee minua ja muita ihmisiä hyvin, jakaa samanlaiset arvot kanssani ja saa minut nauramaan.
Vaikka muut noista täyttyisivät, mutta mies kohtelisi minua ja muita ihmisiä huonosti, miksi tyytyisin sellaiseen? Olen mielummin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä maalla nyt on jäänyt yli sellaiset "Seitsemän veljestä"-tyyliset toljanterit ja juopot. Sekö on se vähemmän mihin pitää tyytyä?
Eli onko niin, että jos kerran samantasoiset pariutuvat keskenään, niin naisten keskimääräinen taso nyt vaan on jostain evolutiivisesta syystä korkeampi?
Siltä vaikuttaisi.
Miehistä läheskään kaikkien ei tarvitsisi päästä lisääntymään, riittäisi että vain parhaimmat huhkisi niissä hommissa muidenkin edestä. Jokainen synnyttäjä sen sijaan on arvokas, eli siksi he ovat keskimäärin tasokkaampia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi kukaan mies haluaisi olla se johon joku nainen vaan tyytyy?
Erittäin harva ukko on naiselle ikinä mikään unelmien mies. Harva meistä miehistä kuitenkaan on dominoiva 188-senttinen harteikas karskileuka. Siis sellainen, mitä naiset OIKEASTI haluavat (ja mihin esim. yhden yön suhteissa tarttuvat, koska niissä valinnanvaraa on parisuhteita enemmän).
Toisaalta normaalilla itsetunnolla varustettu mies ei edes spekuloi tuollaista, että onko häneen nyt missä määrin tyydytty. Suhde on suhde, ja parempi se on kuin yksin oleminen, jos ei yksin olemisesta pidä.
En tiedä pitäisikö sinua kohtaan tuntea sääliä vai kiukkua. Elämän täytyy olla onnetonta, jos on noin vakaa usko siihen, että naiset oikeasti haluavat vain tietyntyyppisiä miehiä. Ehkä en siis edes vittuile sinulle vastaukseksi, koska eiköhän siinä ole ihan riittävästi rangaistusta että joudut itse elämään oman ajatusmaailmasi kanssa.
Elämäni superseksikkäin mies oli varmasti karvan verran alle 170 cm, koska itse olen 168 cm ja silmät olivat aika samalla tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne lukion villit komeat versus matikkalinjan nörtit: jälkimmäisillä on nyt talot ja tavarat, kun taas nuo ekana mainitut on kai niitä paljon puhuttuja jännämiehiä, jotka ajelehtivat ja etsivät edelleen. Mikä kehenkin vetoaa?
Joo talot ja tavarat löytyy, mutta naista ei vieläkään. Kohta vielä tulee liian myöhäiseksi perustaa perhe
T. matikkalinjan nörtti
Kelpaat ihan hyvin tavalliselle naiselle, mutta kelpaako se tavallinen nainen ilman korkokenkiä ja hepeneitä sinulle ja jaksatko etsiä hänet jostain muualta kuin baarista?
t. Nelikymppinen tavallinen sinkku
Mitä tarkoitat tavallisella naisella? Mielestäni opiskelin ihan tavallisten naisten kanssa eikä siinä syntynyt mitään kummempaa. Netin kauttakaan ei mitään. Ellet sitten tarkoita tavallisella naisella jotain päihdeongelmaista elättäjää etsivää. Sellainen varmaan voisi löytyä, mutta ei kiitos.
Olen hyvin toimeentuleva asiantuntija/toimihenkilö, iloinen ja reipas, päihteetön ja lapseton, elämä on hallussa ja kaikki hyvin, liikunnallinen mutta silti ylipainoinen, ei kaunis, mutta puhdas ja siisti, käyn kampaajalla ja vaatteet ovat hyvälaatuiset vaikkeivät seksikkäät, ei tatuointeja, oma asunto ja auto.
Mulla ei ole mitään ongelmaa yksinolossa, sen sijaan ala-arvoisen miehen kanssa seurustelu olisi todella ankeaa. Ja näitä ala-arvoisia on mun vinkkelistä 95 prossaa miehistä. Seurustelusuhteita on ollut, pidempi avosuhdekin, mutta kaikki sellaisten miesten kanssa jotka saavat sukat ja pikkarit pyörimään mun jaloissa. Sitten kun taas tällaisen sopivan miehen kohtaan, taatusti seurustelen, mutta siihen asti on parempi olla yksin.
Ne naiset, jotka tyytyvät näihin ala-arvoisiin kumppaneihin ovat yleensä niitä, joilla on järjetön paniikki porsimisen suhteen. Kun on porsittu, jatketaan sitten pian sinkkuäitinä. Muilla naisilla sitten ei niin ole väliäkään onko sinkku vai ei, kunhan ei missään nimessä ole suhteessa hyypän kanssa.
Erittäin harva ukko on naiselle ikinä mikään unelmien mies. Harva meistä miehistä kuitenkaan on dominoiva 188-senttinen harteikas karskileuka. Siis sellainen, mitä naiset OIKEASTI haluavat (ja mihin esim. yhden yön suhteissa tarttuvat, koska niissä valinnanvaraa on parisuhteita enemmän).
Toisaalta normaalilla itsetunnolla varustettu mies ei edes spekuloi tuollaista, että onko häneen nyt missä määrin tyydytty. Suhde on suhde, ja parempi se on kuin yksin oleminen, jos ei yksin olemisesta pidä.