Lue keskustelun säännöt.
Raskasta deittailla kun miehet ei usko pakkeja jos ei kolahda
24.04.2017 |
Mikä siinä on kun yksien tai kaksien treffien jälkeen tajuaa ettei kannata jatkaa tapailua, niin miehet ei meinaa sitä millään uskoa? Jos minulle vähänkään joku vihjaa ettei ehkä kiinnosta tarpeeksi, niin kerään kyllä kaiken ylpeyteni ja lähetän iloiset ja kohteliaat heipat, enkä todellakaan ala anelemaan tai puhumaan miestä ympäri. Todella vaivaannuttavaa kun muotoilet ystävällisen mutta selkeän viestin, ja sitten kuitenkin joudut selittelemään ja perustelemaan kun mies ei meinaa hyväksyä asiaa.
En ole kiinnostunut niistä kaikkein komeimmista ja suosituimmista, joten tapailemillani miehillä ei varmaan kauheasti vientiä ole. Mutta silti luulisi että joku ylpeys heilläkin olisi.
Tykkään tavata uusia ihmisiä ja käydä treffeillä, mutta ahdistaa kun miehet on heti niin tosissaan.
Kommentit (492)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon että en ole ainoa mies joka ajattelee nöin, mutta itse kun käytin tinderiä niin monesti jos treffit meni hyvin ajattelin että mikäs tässä tutustuessa kunnolla henkilöön.
Hauskaa oli että naiset usein olivat samaa mieltä.
Taisi kumminkin olla että tilanne oli niin kui täällä monella. Tarjontaa oli enemmänkin eikä 100% kolahtanut.
Sitä en vaan ymmärrä miksi naiset tinderissä valehtelivay olevansa kiinnostuneita jos näin ei ollut.
Itse anna ihmisten kanssa mahdollisuuksia. Harvemmin ihmiseen tutustuu kunnolla parin kerran perusteella.
En siis käytä enää tinderiä kun en halua leikkiä siellä.
Olen mies joka tutustuu yhteen kerralla kunnolla. Jos ei tärppää niin sitten ei tärppää mutta luovuta en heppoisin syin...
Suutuitko tai jankutitko, jos nainen ilmoittikin että ei nappaa? Vai miten otit asian? Eli kuulutko näihin, keistä aloittaja puhui?
En jankuttanut, mutta sanoin aika suorat sanat. Esim yhdelle että "kiitos kun tuhlasit 2kk aikaani. Sillä niin hän teki. Jutteli ja pisti viestiä mutta ei ollut oikeasti kiinnostunut vaikka tiesi että en halunnut kavereita.
Eli hän viestitteli (ja ehkä puhui kanssasi puhelimessa) 2 kk ennen live-tapaamista? Ja livenä ei enää kiinnostanutkaan? Ja tulkitsit niin, että nainen tuhlasi aikaasi?
Olisit tavannut hänet parin päivän viestittelyn jälkeen livenä. Se on aina paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on kova pala haukattavaksi kun joku tavis tai ruma antaa pakit. Sen vielä ymmärtäisi jos joku kaunis antaisi, niillä kun on niin paljon valinnanvaraa. Mutta se ettei kelpaa jollekin joka on alle oman markkina-arvon niin se ottaa kyllä todella paljon päähän.
Omalla kohdalla se onkin mennyt oudosti niin että kauniille saatan hyvinkin kelvata mutta sitten on lauma noita "vähemmän kauniita" jotka käyttäytyvät todella ala-arvoisesti minua kohtaan. Suoranaista ulkonäön haukkumista jne. Samalla ovat yliystävällisiä ja flirttailevia ulkomaalaisia kavereitani kohtaan.
Onneksi olen matkustellut paljon joten tiedän kelpaavani todella kauniille naisille ja itsetunto on kohdillaan. Aika huvittavaa sitten että samalla suomessa rumat siideriperseet antavat pakit kun käyn baarissa. Varmaan jos en tietäisi paremmin voisin luulla olevani ruma.
Hyi olkoon mitä saastaa! Ja sinun kanssasi pitäisi mielestäsi rumien naisten viettää aikaa? Miksi? Miksi ruma nainen ei saa etsiä miestä, johon ihastuu, joka arvostaa häntä, ja joka ei pidä häntä itseään alempana?
Jokainen täyspäinen nainen antaisi sinulle pakit, jos näkisi tämän kirjoituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa miettinyt itekkin. Muun muassa sain joskus sellaisen kolmen kilometrin pituisen tarinan, mitä hänen mielestään meidän tapaamisissa oli tapahtunut "katsoin sun hulmuavaa tukkaa ja oon aina lapsesta asti ollut sellainen että ajan liian hiljaa aikaisessa vaiheessa, kun pitäis kiihdyttää niin mutka on jo tulossa. Oot just semmonen mistä oon haaveillu... plalpa"
Ihan kiva joo, ja toivottavasti toimi kaverille itelleen muistutuksena, että mitä kannattais sitte ens kerralla tehä jos samalta tuntuu. Käytiin siis treffeillä pari kertaa ja tyyppi oli käytännössä hiljaa tai sitten vaikutti naureskelevan ivallisesti(?!) joillekin jutuilleni.
Tätä minä olen aina ihmetellyt heti alkumetreillä rakkauttaan vannovissa miehissä. Suusta tulee ties mitä siirappia, hääsuunnitelmia ja tulevien lasten nimiä mutta käytöksen perusteella rakkautta ei ole nimeksikään. Lyttäämistä, ivailua, tuhahtelua, totaalista ohittamista. Eivätkö nämä sankarit kykene ollenkaan itsereflektioon vai onko paniikki saada nainen niin kova, että ripustautuvat sellaiseenkin, joka aiheuttaa heissä lähinnä ärsytystä?
Minusta tuo kuulosti kyllä siltä, että tuo mies oli niin hiljaa kun oli ihan henkisessä lukossa, tai niin minä sen tulkitsisin. Varmaan jännitti paljon. Jos kyse ei ollut tästä niin sitten kyllä kieltämättä todella omituista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon että en ole ainoa mies joka ajattelee nöin, mutta itse kun käytin tinderiä niin monesti jos treffit meni hyvin ajattelin että mikäs tässä tutustuessa kunnolla henkilöön.
Hauskaa oli että naiset usein olivat samaa mieltä.
Taisi kumminkin olla että tilanne oli niin kui täällä monella. Tarjontaa oli enemmänkin eikä 100% kolahtanut.
Sitä en vaan ymmärrä miksi naiset tinderissä valehtelivay olevansa kiinnostuneita jos näin ei ollut.
Itse anna ihmisten kanssa mahdollisuuksia. Harvemmin ihmiseen tutustuu kunnolla parin kerran perusteella.
En siis käytä enää tinderiä kun en halua leikkiä siellä.
Olen mies joka tutustuu yhteen kerralla kunnolla. Jos ei tärppää niin sitten ei tärppää mutta luovuta en heppoisin syin...
Suutuitko tai jankutitko, jos nainen ilmoittikin että ei nappaa? Vai miten otit asian? Eli kuulutko näihin, keistä aloittaja puhui?
En jankuttanut, mutta sanoin aika suorat sanat. Esim yhdelle että "kiitos kun tuhlasit 2kk aikaani. Sillä niin hän teki. Jutteli ja pisti viestiä mutta ei ollut oikeasti kiinnostunut vaikka tiesi että en halunnut kavereita.
Tämän takia avoin kommunikaatio olisi parasta. Esim. sanoiko hän, että ei ollut missään vaiheessa kiinnostunut, vai etkö vain missään vaiheessa kysynyt? On naista kohtaan epäreilua, että jos hän ei ole varma kiinnostuksestaan, mies odottaa silti että suhde syntyy tai muuten kaikki jutteleminen on ajan tuhlausta. Kun naiselle se jutteleminen ja tapailu voi olla sitä, että tunnustelee onko toinen kiinnostava vai ei. Itse en kyllä juttelisi kahta kuukautta netissä vaan sopisin tapaamisen ja menisin live-tuttavuuden kautta tässä asiassa, jos toinen ei halua tavata niin viestittely kannattaa lopettaa.
Ei naisten kanssa saa antaa tunteiden ohjata. Naisia pelataan kuten pelikoneita: yritetään saada jotain, mutta todennäköisesti vain menetetään. Naisetkin pelaavat miehillä, mutta paremmalla palautusprosentilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehet oikeasti ikinä sitten ihastu kun kuka vaan käy? Vai ihastuuko ne jokaiseen johon on joku kontakti?
Itse ihastun, jos tulee sellainen nainen jonka kanssa löytyy selvä henkinen yhteys, eli jos synkkaa todella hyvin. Olen kyllä joskus ihastunut pelkkään ulkonäköönkin, mutta kyllä se luonne on ehdottomasti tärkein. Kyllä varmasti muutkin miehet ihastuu.
Minun ihastumiset ovat oikeastaan todella palavia ja kokonaisvaltaisia, jos ihastun niin en oikein muuta voi ajatellakaan. Ihastuminen on mahtava tunne ihan vain sen takia, että kaikki tuntuu niin kevyeltä, ihan kuin kävelisi pilvien päällä.
Sitten tuollaista, että ihastuu kehen vaan kuka antaa vähänkään vastakaikua ei kyllä oikeasti tapahdu, koska ihastuminen ei toimi niin. Mutta kaikista epätoivoisimmilla ja huonoitsetuntoisimmilla miehillä kyllä voi syntyä jonkinlaista kiintymystä noissa tilanteissa. Se ei kuitenkaan ole aitoa ihastumista vaan silkkaa epätoivoa; he ajattelevat, ettei kukaan muu voisi ikinä millään tavalla kiinnostua heistä joten alkavat roikkumaan tuossa naisessa kuka näytti edes vähän kiinnostuksen merkkejä. Tämä on todella surullinen ilmiö, mutta yleensä ohimenevä sitten kun itsetunto paranee ja tapahtuu henkistä kehitystä.
Itselleni on käynyt pari kertaa juuri niin, että alkuun mies on ihan todella innostunut ja haluaa lähes heti muuttaa yhteen ja puhuu jo häistä ja menee totaalisesti asioiden edelle. Tässä vaiheessa painan yleensä jarrua ja haluan tutustua rauhassa. Jos olen kiinnostunut, niin osoitan sen kyllä, mutta haluan edetä hitaammin. Mitä seuraavaksi tapahtuu on, että nämä miehet katoavat täysin. Olin aluksi "ihana" ja "täydellinen" ja sitten olenkin parin viikon päästä "ihan ok", mutta mies ei haluakaan enää seurustella, tapailla jne. En ymmärrä näitä tuuliviirejä. Omalla kohdallani, jos innostun jostain ihmisestä niin paljon, että alan jo suunnitella yhteistä tulevaisuutta se mielenkiinto ja ihastuminen ei noin vain lopahda tuosta noin vaan. Olen ollut hämilläni ja loukkaantunut. Se on todella inhottava tunne, kun toinen nostaa sinut jalustalle ja ilman mitään syytä tiputtaa sieltä ihan totaalisesti. Mielummin haluaisin edetä ihan rauhassa ja molemmat sitoutuisivat toisiinsa kuin, että kokisin jonkun salamaihastumisen, jonka seurauksena toinen katoaa kuvioista tyystin. Miehet, selittäkää mistä tässä on kyse??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on kova pala haukattavaksi kun joku tavis tai ruma antaa pakit. Sen vielä ymmärtäisi jos joku kaunis antaisi, niillä kun on niin paljon valinnanvaraa. Mutta se ettei kelpaa jollekin joka on alle oman markkina-arvon niin se ottaa kyllä todella paljon päähän.
Omalla kohdalla se onkin mennyt oudosti niin että kauniille saatan hyvinkin kelvata mutta sitten on lauma noita "vähemmän kauniita" jotka käyttäytyvät todella ala-arvoisesti minua kohtaan. Suoranaista ulkonäön haukkumista jne. Samalla ovat yliystävällisiä ja flirttailevia ulkomaalaisia kavereitani kohtaan.
Onneksi olen matkustellut paljon joten tiedän kelpaavani todella kauniille naisille ja itsetunto on kohdillaan. Aika huvittavaa sitten että samalla suomessa rumat siideriperseet antavat pakit kun käyn baarissa. Varmaan jos en tietäisi paremmin voisin luulla olevani ruma.
eli saisit kauniin mutta jostain syystä haluat deittailla naisia, jotka ovat alle oman markkina-arvosi ja jotka antavat sinulle pakit? Selitä minulle miksi.
En kyllä deittailla, jotain yhden yön juttua lähinnä. Joskus menen ihan vaan läpällä kokeillakseni. Ja pakeistahan ei tietääkseni etukäteen voi tietää...
Suomessa ei ole kovin montaa kaunista naista joten yökerhossa voi hyvinkin olla että jokaikinen hyvännäköinen on jo miesten ympäröimä ja sitten joutuu tyytymään niihin muihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on kova pala haukattavaksi kun joku tavis tai ruma antaa pakit. Sen vielä ymmärtäisi jos joku kaunis antaisi, niillä kun on niin paljon valinnanvaraa. Mutta se ettei kelpaa jollekin joka on alle oman markkina-arvon niin se ottaa kyllä todella paljon päähän.
Omalla kohdalla se onkin mennyt oudosti niin että kauniille saatan hyvinkin kelvata mutta sitten on lauma noita "vähemmän kauniita" jotka käyttäytyvät todella ala-arvoisesti minua kohtaan. Suoranaista ulkonäön haukkumista jne. Samalla ovat yliystävällisiä ja flirttailevia ulkomaalaisia kavereitani kohtaan.
Onneksi olen matkustellut paljon joten tiedän kelpaavani todella kauniille naisille ja itsetunto on kohdillaan. Aika huvittavaa sitten että samalla suomessa rumat siideriperseet antavat pakit kun käyn baarissa. Varmaan jos en tietäisi paremmin voisin luulla olevani ruma.
eli saisit kauniin mutta jostain syystä haluat deittailla naisia, jotka ovat alle oman markkina-arvosi ja jotka antavat sinulle pakit? Selitä minulle miksi.
En kyllä deittailla, jotain yhden yön juttua lähinnä. Joskus menen ihan vaan läpällä kokeillakseni. Ja pakeistahan ei tietääkseni etukäteen voi tietää...
Suomessa ei ole kovin montaa kaunista naista joten yökerhossa voi hyvinkin olla että jokaikinen hyvännäköinen on jo miesten ympäröimä ja sitten joutuu tyytymään niihin muihin.
Tää on ihan fine ajattelutapa - osa naisista ajattelee suurimmasta osasta miehiä, että ne on rumia juntteja, sä ajattelet suurimmasta osasta naisia että ne on rumia hutsuja. Minkä takia miesten nirsous sitten on hyvä/ei-tuomittava ja naisten paha yhteiskunnallinenkin ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat nettitreffikokemukseni ovat aika vähäiset, mutta onneksi ei ole sattunut ketään inttäjää kohdalle. Yhden kanssa otin riskin. Ensivaikutelma netissä keskutellessa ja profiilista oli, että onpahan pässi tyyppi, mutta jotenkin vahingossa päädyin sopimaan treffit ja livenä tuo mies olikin ihan mukava ja todella huomaavainen ja kohtelias ja paremman näköinen kuin kuvassaan. Nähtiin pari kertaa ja soiteltiin vähän, ja noiden parien treffien ja soitteluiden aikana varmaan kummallekin tuli tunne, että tässä ei ole aineksia enempään. Olin ehkä ollut meistä se aktiivisempi ottamaan yhteyttä ja kun jätin asian miehen aktiivisuuden varaan, niin se yhteydenpito sitten jäi, ja olin asiaan ihan tyytyväinen.
Eräästä olin kirjoittelun perusteella niin kiinnostunut, että matkustin toiselle paikkakunnalle häntä tapaamaan. Livenäkin aivan hullaannuin hänestä ja aloimme pian seurustella, jota sitten kesti kolme kuukautta. Nopeasti alkoi ja nopeasti loppui. Miehestä paljastui piirteitä, jotka saivat minut pelkäämään terveyteni puolesta. Voi olla, että aiheettomasti, mutta jo epäilykset olivat syy lopettaa muutenkin hankala kaukosuhde.
Eräästä miehestä olin todella kiinnostunut kirjoittelun perusteella, ja olen varma, että hänkin oli kiinnostunut minusta. Kirjoitimme sellaisia novellimittaisia viestejä. Niihin meni paljon aikaa ja olin kyllä otettu siitä, että hän kirjoitti minulle niin pitkästi, kun tajusin kuinka paljon minullakin meni aina aikaa yhden viestin kirjoittamiseen. Parin viikon kirjoittelun jälkeen näimme. Treffit olivat ihan ok, eivät ehkä kaikista luontevimmat kuitenkaan. Näimme toiseenkin kertaan ja oli ihan mukavaa. Kumpikaan ei tainnut olla ihan hirmu kiinnostunut toisesta sitten kuitenkaan ja elämäntilanteemme olivat niin kovin erilaiset, ettei sitä pientä kiinnostusta kannattanut alkaa kehitellä.
Lopulta kyllästyin nettitreffailuun ihan täysin. Naiset saavat kyllä kymmenittäin viestejä, mutta jokaisesta kymmenestä seitsemän on pelkkiä seksiehdotuksia, yksi on joku mielenterveysongelmainen, yksi on sellainen "no ei nyt heti kiinnosta oikein yhtään, mutta katsotaan" ja se, joka kiinnostaa asuu jossain yli sadan kilometrin päässä eikä treffailusta tule käytännön syistä oikein mitään.
En ollut deittipalstoilla etsimässä kavereita. Toki tuosta yhdestä kaveri tuli. Tavallaan jo se asetelma, jossa ollaan etsimässä mahdollista seurustelukumppania, on jotenkin teennäinen ja raskas. Se etsintä on se ensisijainen yhdistävä asia (syy miksi ollaan samalla sivustolla). Tuntui, että tutustumiseen tuli jo alkuun jonkinlaista raskautta, jota ei olisi, jos oltaisiin tavattu ihan vain jossain kavereiden kautta tai vaikka jossain tapahtumassa.
Minä nussasen sua ja en soita perään..
Pistä viestiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Listataan vinkiksi varmoja merkkejä siitä, että treffeistä voisi kehittyä suhde.
Minä olin varma, että deittini on järkimies kun hän sanoi, että mieluummin yksin kuin huonon kanssa. Tietysti kesti aikansa, että selvisi olinko minä hyvä vai huono vaihtoehto.
Toinen hyvä merkki oli kun selkeästi mies suhtautui naisiin ihmisinä, ei parisuhteena tai naisina. Kertaakaan en kuullut "te naiset" yleistyksiä vaan aina mitä sinä ajattelet tai mitä kokemuksia sinulla on aiheesta. Mahtavaa!
Ja heti deitin aikana hän sanoi siihen loppuun suoraan mitä hän ajatteli, että tavataanko uudestaan ja milloin, se oli minusta ihanaa, suora kysymys että minä tuumaan näin, entäs sinä, nähdäänkö uudestaan ja milloin, missä, mitä. Ei tarvinnut kummankaan miettiä ja päätellä itsekseen mitä se toinen mahdollisesti oli mieltä, soittaakohan se, milloinka nähdään, homma oli selkeä ja yksinkertainen. Minä toimin samalla lailla, selkeät vastaukset.
Ollaan muuten nyt naimisissa vaikka kumpikin luuli ettei avioliitto ole mun juttu :D minä lupasin ettei hänen tarvitse koskaan yrittää tulkita tai arvuutella, ihmetellä millä mielellä vaimo on, minä kerron suoraan jos joku asia on mielestäni korjaamisen arvoinen. Eipä niitä asioita ole ollut, hyvin menee sovussa kun ollaan suoria ja reiluja toisillemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koettakaas nyt vähän asettua miehen asemaan niin voitte oppia jotakin. Naisena on helppo deittailla kun deittikumppaneita löytyy vaikka joka sormelle. Miehet (ainakin se keskivertomies) joutuvat oikeasti tekemään työtä sen eteen että edes pääsevät treffeille. Seuraavaa ehdokasta voi joutua odottamaan sitten jo kuukausia niin kai sitä kaikin keinoin yrittää pitää kiinni siitä sillä hetkellä olevasta.
Sitä paitsi kaikki perinteinen tietous naisesta ja naisen yrittämisestä kehottaa ja kannustaa sitkeyteen ja siihen ettei saa luovuttaa heti kun nainen sanoo ei. Naiset itsekin myöntävät että miehen pitää tavoitella naisen suosiota, jotta naisen omanarvontunnonkaipuu täyttyy. Mitä ohjeita meidän miesten muka nykyään pitäisi noudattaa, kun nykytekniikka on tehnyt naisten tavoittamisen helpommaksi mutta naiset ovat muuttuneet vaikeammin valloitettaviksi, koska heille parisuhdemarkkinat ovat kuin lapsen käyntiä karkkikaupassa.
Paitsi että ei ole. Pikemminkin roskisdyykkausta jonkin syömäkelpoisen toivossa. Tässä on se ongelma, että miehet eivät tajua, ettei nainen saa yhtään mitään huonosta parisuhteesta johon ei liity tunteita toista kohtaan. Muutenkin naiset lähtisivät helpommin treffeille, jos ei tarvitsisi pelätä että treffikumppani on kajahtanut ripustautuja joka kosii ekoilla treffeillä.
Minuakin on kosittu jo kolmesti. Arvaa oliko olo kuin karkkikaupassa? Yhtä piti uhata rikosilmoituksella ennen kuin jätti rauhaan. Päivän vinkki: EI tarkoittaa EI.
Vertaat miehiä jätteisiin? Eiköhän tämän sukupuolta syrjivän ketjun voisi jo poistaa kokonaisuudessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koettakaas nyt vähän asettua miehen asemaan niin voitte oppia jotakin. Naisena on helppo deittailla kun deittikumppaneita löytyy vaikka joka sormelle. Miehet (ainakin se keskivertomies) joutuvat oikeasti tekemään työtä sen eteen että edes pääsevät treffeille. Seuraavaa ehdokasta voi joutua odottamaan sitten jo kuukausia niin kai sitä kaikin keinoin yrittää pitää kiinni siitä sillä hetkellä olevasta.
Sitä paitsi kaikki perinteinen tietous naisesta ja naisen yrittämisestä kehottaa ja kannustaa sitkeyteen ja siihen ettei saa luovuttaa heti kun nainen sanoo ei. Naiset itsekin myöntävät että miehen pitää tavoitella naisen suosiota, jotta naisen omanarvontunnonkaipuu täyttyy. Mitä ohjeita meidän miesten muka nykyään pitäisi noudattaa, kun nykytekniikka on tehnyt naisten tavoittamisen helpommaksi mutta naiset ovat muuttuneet vaikeammin valloitettaviksi, koska heille parisuhdemarkkinat ovat kuin lapsen käyntiä karkkikaupassa.
Paitsi että ei ole. Pikemminkin roskisdyykkausta jonkin syömäkelpoisen toivossa. Tässä on se ongelma, että miehet eivät tajua, ettei nainen saa yhtään mitään huonosta parisuhteesta johon ei liity tunteita toista kohtaan. Muutenkin naiset lähtisivät helpommin treffeille, jos ei tarvitsisi pelätä että treffikumppani on kajahtanut ripustautuja joka kosii ekoilla treffeillä.
Minuakin on kosittu jo kolmesti. Arvaa oliko olo kuin karkkikaupassa? Yhtä piti uhata rikosilmoituksella ennen kuin jätti rauhaan. Päivän vinkki: EI tarkoittaa EI.
Naisena deittailumaailma on oikeasti vähän pelottava, koska tavallisen miehen valepuvussa vaanii vaikka mitä hullua. Minäkin olen joutunut uhkaamaan poliisilla, kun yksi ihastunut mies oli jotenkin onnistunut stalkkaamaan faceprofiilini ja laittoi todella sekopäistä viestiä mesen kautta päivätolkulla. Livenä hän vaikutti aika tavalliselta, mutta jotenkin sekosi tapaamisemme jälkeen. Minua oikeasti pelotti, että hän on kohta oveni takana.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on kun yksien tai kaksien treffien jälkeen tajuaa ettei kannata jatkaa tapailua, niin miehet ei meinaa sitä millään uskoa? Jos minulle vähänkään joku vihjaa ettei ehkä kiinnosta tarpeeksi, niin kerään kyllä kaiken ylpeyteni ja lähetän iloiset ja kohteliaat heipat, enkä todellakaan ala anelemaan tai puhumaan miestä ympäri. Todella vaivaannuttavaa kun muotoilet ystävällisen mutta selkeän viestin, ja sitten kuitenkin joudut selittelemään ja perustelemaan kun mies ei meinaa hyväksyä asiaa.
En ole kiinnostunut niistä kaikkein komeimmista ja suosituimmista, joten tapailemillani miehillä ei varmaan kauheasti vientiä ole. Mutta silti luulisi että joku ylpeys heilläkin olisi.
Tykkään tavata uusia ihmisiä ja käydä treffeillä, mutta ahdistaa kun miehet on heti niin tosissaan.
No siinä on se, että monet naiset antavat puhua itsensä ympäri. Olen muutaman vuoden seurannut kaverin nais-seikkailuja, s24:ssa ja tinderissä, baarissakin. Hän ei anna periksi vaan jatkaa vaan vaikka saisikin pakit ja toisetkin. Yllättävän usein saa kuitenkin tilanteen käännettyä ja pääsee pukille. Oikeastaan touhu herättää minussa tiettyä halveksuntaa näitä naisia kohti, kun toistuvasti sanotaan yhtä ja sitten tehdäänkin toista.
Jos minä olen päättänyt ettei jonkun kanssa jatketa, ei sitä päätöstä muuta mikään enää. Kutsukaa vaikka jääräpäiseksi, mielummin niin kuin tuuliviiri.
Vierailija kirjoitti:
Listataan vinkiksi varmoja merkkejä siitä, että treffeistä voisi kehittyä suhde.
Minä olin varma, että deittini on järkimies kun hän sanoi, että mieluummin yksin kuin huonon kanssa. Tietysti kesti aikansa, että selvisi olinko minä hyvä vai huono vaihtoehto.
Toinen hyvä merkki oli kun selkeästi mies suhtautui naisiin ihmisinä, ei parisuhteena tai naisina. Kertaakaan en kuullut "te naiset" yleistyksiä vaan aina mitä sinä ajattelet tai mitä kokemuksia sinulla on aiheesta. Mahtavaa!
Ja heti deitin aikana hän sanoi siihen loppuun suoraan mitä hän ajatteli, että tavataanko uudestaan ja milloin, se oli minusta ihanaa, suora kysymys että minä tuumaan näin, entäs sinä, nähdäänkö uudestaan ja milloin, missä, mitä. Ei tarvinnut kummankaan miettiä ja päätellä itsekseen mitä se toinen mahdollisesti oli mieltä, soittaakohan se, milloinka nähdään, homma oli selkeä ja yksinkertainen. Minä toimin samalla lailla, selkeät vastaukset.
Ollaan muuten nyt naimisissa vaikka kumpikin luuli ettei avioliitto ole mun juttu :D minä lupasin ettei hänen tarvitse koskaan yrittää tulkita tai arvuutella, ihmetellä millä mielellä vaimo on, minä kerron suoraan jos joku asia on mielestäni korjaamisen arvoinen. Eipä niitä asioita ole ollut, hyvin menee sovussa kun ollaan suoria ja reiluja toisillemme.
Minulle tuli tarinastasi todella hyvä mieli <3 Valaa uskoani siihen, että vielä joskus löydän kumppanin, jonka kanssa voimme kommunikoida reilusti, avoimesti ja asiallisesti, ja joka on oikeasti kiinnostunut juuri minusta ihmisenä (ja minä tietenkin myös hänestä). Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koettakaas nyt vähän asettua miehen asemaan niin voitte oppia jotakin. Naisena on helppo deittailla kun deittikumppaneita löytyy vaikka joka sormelle. Miehet (ainakin se keskivertomies) joutuvat oikeasti tekemään työtä sen eteen että edes pääsevät treffeille. Seuraavaa ehdokasta voi joutua odottamaan sitten jo kuukausia niin kai sitä kaikin keinoin yrittää pitää kiinni siitä sillä hetkellä olevasta.
Sitä paitsi kaikki perinteinen tietous naisesta ja naisen yrittämisestä kehottaa ja kannustaa sitkeyteen ja siihen ettei saa luovuttaa heti kun nainen sanoo ei. Naiset itsekin myöntävät että miehen pitää tavoitella naisen suosiota, jotta naisen omanarvontunnonkaipuu täyttyy. Mitä ohjeita meidän miesten muka nykyään pitäisi noudattaa, kun nykytekniikka on tehnyt naisten tavoittamisen helpommaksi mutta naiset ovat muuttuneet vaikeammin valloitettaviksi, koska heille parisuhdemarkkinat ovat kuin lapsen käyntiä karkkikaupassa.
Paitsi että ei ole. Pikemminkin roskisdyykkausta jonkin syömäkelpoisen toivossa. Tässä on se ongelma, että miehet eivät tajua, ettei nainen saa yhtään mitään huonosta parisuhteesta johon ei liity tunteita toista kohtaan. Muutenkin naiset lähtisivät helpommin treffeille, jos ei tarvitsisi pelätä että treffikumppani on kajahtanut ripustautuja joka kosii ekoilla treffeillä.
Minuakin on kosittu jo kolmesti. Arvaa oliko olo kuin karkkikaupassa? Yhtä piti uhata rikosilmoituksella ennen kuin jätti rauhaan. Päivän vinkki: EI tarkoittaa EI.
Vertaat miehiä jätteisiin? Eiköhän tämän sukupuolta syrjivän ketjun voisi jo poistaa kokonaisuudessaan.
Nyt tuli miehenä arvokas olo. Ja näiden kanssa pitäisi vielä käydä treffeillä. Sairasta porukkaa. Ja antakaa plussia ja miinuksia toisillenne saatanan horoperseet.
copy paste
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on kova pala haukattavaksi kun joku tavis tai ruma antaa pakit. Sen vielä ymmärtäisi jos joku kaunis antaisi, niillä kun on niin paljon valinnanvaraa. Mutta se ettei kelpaa jollekin joka on alle oman markkina-arvon niin se ottaa kyllä todella paljon päähän.
Omalla kohdalla se onkin mennyt oudosti niin että kauniille saatan hyvinkin kelvata mutta sitten on lauma noita "vähemmän kauniita" jotka käyttäytyvät todella ala-arvoisesti minua kohtaan. Suoranaista ulkonäön haukkumista jne. Samalla ovat yliystävällisiä ja flirttailevia ulkomaalaisia kavereitani kohtaan.
Onneksi olen matkustellut paljon joten tiedän kelpaavani todella kauniille naisille ja itsetunto on kohdillaan. Aika huvittavaa sitten että samalla suomessa rumat siideriperseet antavat pakit kun käyn baarissa. Varmaan jos en tietäisi paremmin voisin luulla olevani ruma.
Miksi yrität iskeä "rumia siideriperseitä"? Miksi pahastut kun ihminen jota pidät itseäsi huonompana ei lähde kanssasi suhteeseen? Mitä ihmettä yrität saavuttaa, ja mitä oikein kuvittelet menettäväsi?
Täytyy kyllä sanoa että hulluja naisia täällä. Voin olla varma että en tänne foorumille enää mene...
Siskolla on muksu ja sanoi ihan samaa että vitun sekopää akkija täynnä.
Kylmiä ja narsisteja ja tulette jäämään yksin
Totta, reilumpaa olisi sanoa, ettei toisia treffejä tule kuin sanoa, että joo, tavataan vaan uudelleen ja sitten kadotaan kuin pierut Saharaan. Mutta jos yhtään lohduttaa, niin noin myös miehet tekevät naisille.