Lue keskustelun säännöt.
Raskasta deittailla kun miehet ei usko pakkeja jos ei kolahda
24.04.2017 |
Mikä siinä on kun yksien tai kaksien treffien jälkeen tajuaa ettei kannata jatkaa tapailua, niin miehet ei meinaa sitä millään uskoa? Jos minulle vähänkään joku vihjaa ettei ehkä kiinnosta tarpeeksi, niin kerään kyllä kaiken ylpeyteni ja lähetän iloiset ja kohteliaat heipat, enkä todellakaan ala anelemaan tai puhumaan miestä ympäri. Todella vaivaannuttavaa kun muotoilet ystävällisen mutta selkeän viestin, ja sitten kuitenkin joudut selittelemään ja perustelemaan kun mies ei meinaa hyväksyä asiaa.
En ole kiinnostunut niistä kaikkein komeimmista ja suosituimmista, joten tapailemillani miehillä ei varmaan kauheasti vientiä ole. Mutta silti luulisi että joku ylpeys heilläkin olisi.
Tykkään tavata uusia ihmisiä ja käydä treffeillä, mutta ahdistaa kun miehet on heti niin tosissaan.
Kommentit (492)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun. Otsikkohan oli Raskasta deittailla kun miehet ei usko pakkeja jos ei kolahda. Hämmentävää, että miehet eivät kuitenkaan tässä ketjussa kerro, miksi he eivät usko pakkeja tai suuttuvat pakeista, vaikka miehiä tähänkin ketjuun on kirjoittanut. Sen sijaan muuta vuodatusta on sivukaupalla.
Pohjimmiltaanhan kyse on siitä että suuttujamies kokee että hänellä olisi ollut oikeus suhteeseen naisen kanssa.
Syy voi olla ties mikä - ehkä ajatteli edeltäneen kirjoittelun lupaavaksi merkiksi, ehkä tulkitsi naisen signaalit väärin, ehkä on ylimielinen mulkvisti. Mene ja tiedä.Joissain miehissä näkyy ajattelumalli jonka mukaan suhteet ovat vähän kuin peliä, eli kun saavuttaa tietyt jutut, homman pitäisi toimia. Mies pukeutui kivasti, valitsi kiinnostavan treffipaikan, piti yllä keskustelua, saattoi naisen herrasmiehen elkein kotiin eikä nyt ymmärrä mitä teki väärin kun ei silti saa toisia treffejä.
Mielenkiintoinen pointti. Onko se treffinainen näille miehille sitten saman tiimin pelaaja, vastapelaaja vai pelin voittamisen palkinto? Ilmeisesti palkinto.
Jos haluaa ajatella deittailua pelinä, niin kannattaisi ajatella sitä deittikumppania saman joukkueen toisena pelaajana. Sillä sitähän se parisuhdekin sitten on. Ollaan yhdessä sama tiimi, ja pelataan samaa tavoitetta kohtaan.
Nimenomaan palkinto. Ja vain pronssi, koska kultaa ja hopeaahan mies ei voi kuitenkaan saada, joten pronssikin kelpaa.
Mutta eikö se mies pysähdy koskaan ajattelemaan, että ei nainen halua olla palkinto. Ei nainen saa mitään irti palkintona olemisesta. Se on naiselle vastenmielinen ajatus. Ja vielä että vain pronssi.. Hyi. Jos mies yrittää laittaa (sosiaalisessa pelissä) naisen palkinnon rooliin, niin mies häviää automaattisesti, koska nainen ei suostu sitä roolia ottamaan. Eikö mies oikeasti oivalla tätä??? Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Näille miehille nainen on vain hyödyke. Et sinäkään nojatuolia ostaessasi pysähdy miettimään, miltä nojatuolista tuntuu, kun istut nojatuolissa.
No nyt ymmärrän miksi mies suuttuu jos saa ekoilla deiteillä pakit, eikä usko niitä pakkeja. Sehän on sama kuin olisi Vepsäläisellä ostamassa sitä nojatuolia, ja löisi myyjälle rahat tiskiin. Eikä sitten saisikaan sitä nojatuolia! Vaikka on juuri tehnyt "sen mitä pitääkin tehdä saadakseen sen nojatuolin"! Ensimmäinen reaktio olisi varmasti alkaa jankkaamaan myyjälle, että on minulla Visa ja Mastercardkin, jos teillä ei käy Amex. Ja kyllä minulle kelpaa se nojatuoli sinisellä verhoilulla, jos teillä ei ole sitä mustaa tai vihreää kangasta saatavilla (joita ensisijaisesti haluaisin). Ja jos vaan ostotapahtuma ei johda kauppoihin, vaikka suostui erilaisiin maksutapoihin ja kelpuutti huonomman verhoiluvaihtoehdon, niin kyllähän siinä verenpaine alkaa nousta, turhautuminen ja ihmettely ja pettymys nousee pintaan! Mutta kun minä haluan saada sen nojatuolin! Tulin tänne ostamaan nojatuolia, ja nojatuolin kanssa aion lähteä kotiin!!! Prkl, vähempikin suututtaa miestä!
Sitten mennään kotiin ja valitetaan kun se nojatuoli on ihan perseestä, vaikka itse väen vängällä haluttiin se siitä huolimatta, ettei tarjolla edes ollut niitä ominaisuuksia mitä alunperin oltiin hakemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu juttu. Kerran yksi mies oli ensi treffeillä ihan kiinnostavan oloinen mutta kun näimme uudemman kerran ja minä vielä varovasti tunnustelin omia fiiliksiä miestä kohtaan niin tuo alkoikin "rynniä täysillä eteenpäin". Hoki koko ajan että "tämä vaikuttaa nyt niin hyvältä ja varmalta" ym. ja poisti kaikki (kolme) deittiprofiiliaan minun seuratessani vierestä. Alkoi lievästi sanottuna ahdistamaan ja ajattelin mielessäni että päivittääköhän seuraavaksi suhdestatuksen facebookiin ym. Emme tavanneet enää. En vaan pystynyt.
Jeps. Liiallinen innostuksen osoittaminen on turnoff. Tulee mieleen eräs netistä löytynyt mies, joka toisilla treffeillämme sanoi yllättäen, että hän lisää minut facekaveriksi ja kaivoi siinä kahvipöydässä kännykän esiin, etsi profiilini facesta (tiesi sukunimeni) ja laittoi kaveripyynnön. Minä koin sen ahdistavan yli-innostuneeksi ja vähän kontrolloivaksi. En minä ole koskaan ottanut facekaveriksi ketään, jonka olen tavannut vasta toista kertaa elämässäni (eka tapaaminen oli tunnin kahvit). Ja mies teki sen painostavalla tavalla siten, että minulla ei ollut kaunista mahdollisuutta kieltäytyä. (Tosin hoidin tilanteen niin, sanoin vaan suunnilleen että aha ja en kaivanut omaa kännykkääni esiin, vaan jätin asian odottamaan treffien loppumista.
Entäs sitten ne laimeamman innostuksen miehet? Itse varmaan olisin sellainen, kun työajat ym. toiminta on epäsäännöllistä. En varmaankaan olisi vastaamassa jokaiseen puhelimen piippaukseen kuin korkeintaan päivän parin tarkkuudella. :D
No tuskin niin kiireisessä elämässä, jossa viestiinkin vastaaminen kestää pari päivää, edes on aikaa millekään parisuhteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu juttu. Kerran yksi mies oli ensi treffeillä ihan kiinnostavan oloinen mutta kun näimme uudemman kerran ja minä vielä varovasti tunnustelin omia fiiliksiä miestä kohtaan niin tuo alkoikin "rynniä täysillä eteenpäin". Hoki koko ajan että "tämä vaikuttaa nyt niin hyvältä ja varmalta" ym. ja poisti kaikki (kolme) deittiprofiiliaan minun seuratessani vierestä. Alkoi lievästi sanottuna ahdistamaan ja ajattelin mielessäni että päivittääköhän seuraavaksi suhdestatuksen facebookiin ym. Emme tavanneet enää. En vaan pystynyt.
Jeps. Liiallinen innostuksen osoittaminen on turnoff. Tulee mieleen eräs netistä löytynyt mies, joka toisilla treffeillämme sanoi yllättäen, että hän lisää minut facekaveriksi ja kaivoi siinä kahvipöydässä kännykän esiin, etsi profiilini facesta (tiesi sukunimeni) ja laittoi kaveripyynnön. Minä koin sen ahdistavan yli-innostuneeksi ja vähän kontrolloivaksi. En minä ole koskaan ottanut facekaveriksi ketään, jonka olen tavannut vasta toista kertaa elämässäni (eka tapaaminen oli tunnin kahvit). Ja mies teki sen painostavalla tavalla siten, että minulla ei ollut kaunista mahdollisuutta kieltäytyä. (Tosin hoidin tilanteen niin, sanoin vaan suunnilleen että aha ja en kaivanut omaa kännykkääni esiin, vaan jätin asian odottamaan treffien loppumista.
Entäs sitten ne laimeamman innostuksen miehet? Itse varmaan olisin sellainen, kun työajat ym. toiminta on epäsäännöllistä. En varmaankaan olisi vastaamassa jokaiseen puhelimen piippaukseen kuin korkeintaan päivän parin tarkkuudella. :D
Riippuu ihan naisesta, toisaalta siitä miten asian esität. Oma miesystävä ja eksä vastasivat alkuaikoina helposti jollain päivän viiveellä, mutta toinen oli maininnut etukäteen ettei tykkää kirjoittaa puolihuolimattomia vastauksia jos ei oikeasti olisi aikaa, toinen taas teki kiinnostuksensa selväksi kun tavattiin livenä ja ajattelin ettei vaan tykkää tekstailla.
Olen kuitenkin aika kiireinen ja mulla on paljon harrastuksia ja kavereita töiden ja opintojen lisäksi. Jos ehdin katsoa whatsappia viestin lähettänisen jälkeen kerran ennen tanssituntia ja kerran ennen kuin menen kävelylenkille kaverin kanssa, saan kaksi "hylkäämiskokemusta", kotona vastausta odotteleva nainen vaikka neljä tunnissa jos katsoo vartin välein.
Kerran kipeänä huomasin että vastauksen odottaminen hajotti paljon enemmän ja aloin ymmärtää paremmin erilaisten ihmisten kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää, millainen itsetunto on miehillä, jotka eivät edes halua, että nainen olisi heihin ihan hulluna. Luulisi pönkittävän aika hyvin egoakin, jos nainen käy mieheen tosi kuumana, haluaa tämän kanssa seksiä suhteen alkuvaiheessa suurinpiirtein aamusta iltaan ja viikonloput vietetään käytännöllisesti katsoen alasti sängyssä (mitä nyt välillä pitää levätä ja syödä jotain). Luulisi olevan miehillekin päivän selvää, että jos nainen intohimoisesti haluaa miestä, niin seksi naisen kanssa on silloin paljon kiihkeämpää, monipuolisempaa ja parempaa kuin jokin säälipillun antaminen tai lahnana makaaminen.
Jos nainen ottaa miehen koska on hullaantunut tähän niin mitäs käykään kun intohimo jossain vaiheessa heikkenee? Nainen joka etsi sitä palavaa rakastumisen tunnetta jättää miehen tuolloin, arki on liian harmaata ja tylsää. Jos taas nainen on valinnut miehen koska kokee tämän sielunkumppaniksi niin sellainen suhde ei kaadu ailahteleviin hormoneihin.
Mulla on kyllä päinvastoin. Mikään pelkkä henkinen yhteys ei ole ikinä kantanut ja ns järkeen perustuva valinta on aina kuivahtanut kokoon alun jälkeen. Ainoa pitkä ja kestävä suhde on aviomieheeni, jonka kanssa suhde alkoi palavalla rakastumisella ja kemiaa oli heti ja löytyy yhä vuosien jälkeenkin.
N47On hienoa kuulla että teidän juttunne toimi, voi kai se noinkin mennä. Mutta kuinka keskivertomies pystyy ennustamaan sen että tuleeko parin kemia kestämään? Minä en henkilökohtaisesti pidä riskinotosta, eikä minulta siksi löydy rohkeutta uskoa kohtaloani kemian varaan.
Kemia on yksinkertaisesti sitä, että me ihmiset olemme eläimiä. Nainen haistaa miehestä sopivat feromonit eli miehen, jonka kanssa kannattaa lisääntyä. Itsellä aiemmat poikaystävät ovat olleet 190 cm pitkiä urheilijoita. Mutta jalat alta vei 172 cm ei niin komea hieman vatsakas herra. Ensinuuhkaisu sekoitti pään, mutta ajan kanssa opin myös tuntemaan hänet ja huomasin, että hän on loistotyyppi. Kemia tuo alun, mutta muu rakennetaan vähitellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu juttu. Kerran yksi mies oli ensi treffeillä ihan kiinnostavan oloinen mutta kun näimme uudemman kerran ja minä vielä varovasti tunnustelin omia fiiliksiä miestä kohtaan niin tuo alkoikin "rynniä täysillä eteenpäin". Hoki koko ajan että "tämä vaikuttaa nyt niin hyvältä ja varmalta" ym. ja poisti kaikki (kolme) deittiprofiiliaan minun seuratessani vierestä. Alkoi lievästi sanottuna ahdistamaan ja ajattelin mielessäni että päivittääköhän seuraavaksi suhdestatuksen facebookiin ym. Emme tavanneet enää. En vaan pystynyt.
Jeps. Liiallinen innostuksen osoittaminen on turnoff. Tulee mieleen eräs netistä löytynyt mies, joka toisilla treffeillämme sanoi yllättäen, että hän lisää minut facekaveriksi ja kaivoi siinä kahvipöydässä kännykän esiin, etsi profiilini facesta (tiesi sukunimeni) ja laittoi kaveripyynnön. Minä koin sen ahdistavan yli-innostuneeksi ja vähän kontrolloivaksi. En minä ole koskaan ottanut facekaveriksi ketään, jonka olen tavannut vasta toista kertaa elämässäni (eka tapaaminen oli tunnin kahvit). Ja mies teki sen painostavalla tavalla siten, että minulla ei ollut kaunista mahdollisuutta kieltäytyä. (Tosin hoidin tilanteen niin, sanoin vaan suunnilleen että aha ja en kaivanut omaa kännykkääni esiin, vaan jätin asian odottamaan treffien loppumista.
Entäs sitten ne laimeamman innostuksen miehet? Itse varmaan olisin sellainen, kun työajat ym. toiminta on epäsäännöllistä. En varmaankaan olisi vastaamassa jokaiseen puhelimen piippaukseen kuin korkeintaan päivän parin tarkkuudella. :D
No tuskin niin kiireisessä elämässä, jossa viestiinkin vastaaminen kestää pari päivää, edes on aikaa millekään parisuhteelle.
Eri mieltä. Parisuhteelle voi tehdä aikaa eri tavoin. En ulkoiluta koiraa nenä kännykässä, joten jo siihen menee joka päivä yli tunti. Sen sijaan kumppani voi tulla kävelylle mukaan, kevyt happihyppely ja jutteleminen pariskuntana on minusta hyvä tapa viettää aikaa. Kumppanin kanssa voi myös käydä salilla, jossa käyn neljästi viikossa. Taas vapautuu hienosti aikaa.
Kavereita tulee nähtyä parisuhteessa useammin porukalla kuin kahdestaan, vaikken kavereita hylkääkään suhteen vuoksi. Parisuhteen vakiintuessa voi myös viettää vaikka viikonloppua yhdessä jolloin matkoihin ei kulu aikaa ja esim ruoka tehdään yhdessä - en whatsappaa sormet tomaattimehussa tai pese käsiä vähän väliä kun kokkaan.
Työajoista vielä että jos on iltavuorossa, lukee viestin keskellä yötä, ei halua riskeerata että herättää toista joten menee nukkumaan ja herää vasta päivällä, niin johan se menee ainakin seuraavaan päivään vaikka vastaa käytännössä heti kun mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu juttu. Kerran yksi mies oli ensi treffeillä ihan kiinnostavan oloinen mutta kun näimme uudemman kerran ja minä vielä varovasti tunnustelin omia fiiliksiä miestä kohtaan niin tuo alkoikin "rynniä täysillä eteenpäin". Hoki koko ajan että "tämä vaikuttaa nyt niin hyvältä ja varmalta" ym. ja poisti kaikki (kolme) deittiprofiiliaan minun seuratessani vierestä. Alkoi lievästi sanottuna ahdistamaan ja ajattelin mielessäni että päivittääköhän seuraavaksi suhdestatuksen facebookiin ym. Emme tavanneet enää. En vaan pystynyt.
Jeps. Liiallinen innostuksen osoittaminen on turnoff. Tulee mieleen eräs netistä löytynyt mies, joka toisilla treffeillämme sanoi yllättäen, että hän lisää minut facekaveriksi ja kaivoi siinä kahvipöydässä kännykän esiin, etsi profiilini facesta (tiesi sukunimeni) ja laittoi kaveripyynnön. Minä koin sen ahdistavan yli-innostuneeksi ja vähän kontrolloivaksi. En minä ole koskaan ottanut facekaveriksi ketään, jonka olen tavannut vasta toista kertaa elämässäni (eka tapaaminen oli tunnin kahvit). Ja mies teki sen painostavalla tavalla siten, että minulla ei ollut kaunista mahdollisuutta kieltäytyä. (Tosin hoidin tilanteen niin, sanoin vaan suunnilleen että aha ja en kaivanut omaa kännykkääni esiin, vaan jätin asian odottamaan treffien loppumista.
Entäs sitten ne laimeamman innostuksen miehet? Itse varmaan olisin sellainen, kun työajat ym. toiminta on epäsäännöllistä. En varmaankaan olisi vastaamassa jokaiseen puhelimen piippaukseen kuin korkeintaan päivän parin tarkkuudella. :D
No tuskin niin kiireisessä elämässä, jossa viestiinkin vastaaminen kestää pari päivää, edes on aikaa millekään parisuhteelle.
Eri mieltä. Parisuhteelle voi tehdä aikaa eri tavoin. En ulkoiluta koiraa nenä kännykässä, joten jo siihen menee joka päivä yli tunti. Sen sijaan kumppani voi tulla kävelylle mukaan, kevyt happihyppely ja jutteleminen pariskuntana on minusta hyvä tapa viettää aikaa. Kumppanin kanssa voi myös käydä salilla, jossa käyn neljästi viikossa. Taas vapautuu hienosti aikaa.
Eli nainen voi tulla mukaan sinun harrastuksiin (koiralenkit joka päivä, sali 4 krt per vk), jos nainen haluaa sinulta aikaa parisuhteelle. Mutta entä ne naisen harrastukset? Entä jos se nainen vie tuttua mummoa joka päivä bingoon ja sen lisäksi käy 4 krt viikossa valokuvapimiössä kehittämässä valokuvia? Oletko sinä valmis hylkäämään harrastuksesi ja tulemaan mukaan noihin naisen harrastuksiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää, millainen itsetunto on miehillä, jotka eivät edes halua, että nainen olisi heihin ihan hulluna. Luulisi pönkittävän aika hyvin egoakin, jos nainen käy mieheen tosi kuumana, haluaa tämän kanssa seksiä suhteen alkuvaiheessa suurinpiirtein aamusta iltaan ja viikonloput vietetään käytännöllisesti katsoen alasti sängyssä (mitä nyt välillä pitää levätä ja syödä jotain). Luulisi olevan miehillekin päivän selvää, että jos nainen intohimoisesti haluaa miestä, niin seksi naisen kanssa on silloin paljon kiihkeämpää, monipuolisempaa ja parempaa kuin jokin säälipillun antaminen tai lahnana makaaminen.
Jos nainen ottaa miehen koska on hullaantunut tähän niin mitäs käykään kun intohimo jossain vaiheessa heikkenee? Nainen joka etsi sitä palavaa rakastumisen tunnetta jättää miehen tuolloin, arki on liian harmaata ja tylsää. Jos taas nainen on valinnut miehen koska kokee tämän sielunkumppaniksi niin sellainen suhde ei kaadu ailahteleviin hormoneihin.
Olen kyllä lukenut ihan päinvastaista eli että siinä vaiheessa, kun suhteessa tulee ongelmia, on avuksi jos pystyy palaamaan ensirakkauden aikaan ja palauttamaan mieleensä ne tunteet, mitä silloin tunsi.
Anyway, itse en joka tapauksessa näkisi yhtäkään syytä lähteä rakentamaan parisuhdetta miehen kanssa, jota kohtaan en tunne intohimoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu juttu. Kerran yksi mies oli ensi treffeillä ihan kiinnostavan oloinen mutta kun näimme uudemman kerran ja minä vielä varovasti tunnustelin omia fiiliksiä miestä kohtaan niin tuo alkoikin "rynniä täysillä eteenpäin". Hoki koko ajan että "tämä vaikuttaa nyt niin hyvältä ja varmalta" ym. ja poisti kaikki (kolme) deittiprofiiliaan minun seuratessani vierestä. Alkoi lievästi sanottuna ahdistamaan ja ajattelin mielessäni että päivittääköhän seuraavaksi suhdestatuksen facebookiin ym. Emme tavanneet enää. En vaan pystynyt.
Jeps. Liiallinen innostuksen osoittaminen on turnoff. Tulee mieleen eräs netistä löytynyt mies, joka toisilla treffeillämme sanoi yllättäen, että hän lisää minut facekaveriksi ja kaivoi siinä kahvipöydässä kännykän esiin, etsi profiilini facesta (tiesi sukunimeni) ja laittoi kaveripyynnön. Minä koin sen ahdistavan yli-innostuneeksi ja vähän kontrolloivaksi. En minä ole koskaan ottanut facekaveriksi ketään, jonka olen tavannut vasta toista kertaa elämässäni (eka tapaaminen oli tunnin kahvit). Ja mies teki sen painostavalla tavalla siten, että minulla ei ollut kaunista mahdollisuutta kieltäytyä. (Tosin hoidin tilanteen niin, sanoin vaan suunnilleen että aha ja en kaivanut omaa kännykkääni esiin, vaan jätin asian odottamaan treffien loppumista.
Entäs sitten ne laimeamman innostuksen miehet? Itse varmaan olisin sellainen, kun työajat ym. toiminta on epäsäännöllistä. En varmaankaan olisi vastaamassa jokaiseen puhelimen piippaukseen kuin korkeintaan päivän parin tarkkuudella. :D
No tuskin niin kiireisessä elämässä, jossa viestiinkin vastaaminen kestää pari päivää, edes on aikaa millekään parisuhteelle.
Eri mieltä. Parisuhteelle voi tehdä aikaa eri tavoin. En ulkoiluta koiraa nenä kännykässä, joten jo siihen menee joka päivä yli tunti. Sen sijaan kumppani voi tulla kävelylle mukaan, kevyt happihyppely ja jutteleminen pariskuntana on minusta hyvä tapa viettää aikaa. Kumppanin kanssa voi myös käydä salilla, jossa käyn neljästi viikossa. Taas vapautuu hienosti aikaa.
Eli nainen voi tulla mukaan sinun harrastuksiin (koiralenkit joka päivä, sali 4 krt per vk), jos nainen haluaa sinulta aikaa parisuhteelle. Mutta entä ne naisen harrastukset? Entä jos se nainen vie tuttua mummoa joka päivä bingoon ja sen lisäksi käy 4 krt viikossa valokuvapimiössä kehittämässä valokuvia? Oletko sinä valmis hylkäämään harrastuksesi ja tulemaan mukaan noihin naisen harrastuksiin?
(Olen itse nainen, kunhan korjaan vaikkei sillä ole väliä asian kannalta, paitsi ehkä saliharrastus on yleisempi miehillä joten todennäköisemmin natsataan sen suhteen)
Ajattelin mainita tästä mutta en ajatellut että tarvitsee. Mutta jos molemmilla on hurjasti aikaavieviä harrastuksia jotka ovat täysin erilaisia, niin sitten lienee turhaa hakata päätä seinään. Bingossa mummelia ulkoiluttava ja valokuvaava mies kuulostaa söpöltä, mutta ehkä hän voisi etsiä naisen joka ei myöskään ole kovin liikunnallinen. Vaihtoehtoisesti voidaan yrittää yhdistellä harrastuksia jos onnistuu, kävelen vaikka bingomatkan yhteen suuntaan miehen ja mummon kanssa niin että koira on mukana. Vastaavasti mies ehkä tykkää valokuvata aikaisella metsälenkillä. Pimiöön hän tuskin haluaa amatööriä pilaamaan kuvia joten sillä aikaa voi mennä salille.
Itse olen kuitenkin seurustellut enimmäkseen samanhenkisten miesten kanssa. Entinen oli intohimoinen saliharrastaja, joten siellä käytiin ihan kummankin halusta, nykyinen taas harrasti vaellusta ennen minua joten viikonloppuisin heitetään koira konttiin ja ajetaan metsään.
Uskon että en ole ainoa mies joka ajattelee nöin, mutta itse kun käytin tinderiä niin monesti jos treffit meni hyvin ajattelin että mikäs tässä tutustuessa kunnolla henkilöön.
Hauskaa oli että naiset usein olivat samaa mieltä.
Taisi kumminkin olla että tilanne oli niin kui täällä monella. Tarjontaa oli enemmänkin eikä 100% kolahtanut.
Sitä en vaan ymmärrä miksi naiset tinderissä valehtelivay olevansa kiinnostuneita jos näin ei ollut.
Itse anna ihmisten kanssa mahdollisuuksia. Harvemmin ihmiseen tutustuu kunnolla parin kerran perusteella.
En siis käytä enää tinderiä kun en halua leikkiä siellä.
Olen mies joka tutustuu yhteen kerralla kunnolla. Jos ei tärppää niin sitten ei tärppää mutta luovuta en heppoisin syin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisätään vielä että olen aina painottanut treffikumppaneita että ollaan rehellisiä ja pelataan avoimin kortein, mutta yksikään tinder naisista ei pelannut näin.
Vierailija kirjoitti:
Uskon että en ole ainoa mies joka ajattelee nöin, mutta itse kun käytin tinderiä niin monesti jos treffit meni hyvin ajattelin että mikäs tässä tutustuessa kunnolla henkilöön.
Hauskaa oli että naiset usein olivat samaa mieltä.
Taisi kumminkin olla että tilanne oli niin kui täällä monella. Tarjontaa oli enemmänkin eikä 100% kolahtanut.
Sitä en vaan ymmärrä miksi naiset tinderissä valehtelivay olevansa kiinnostuneita jos näin ei ollut.
Itse anna ihmisten kanssa mahdollisuuksia. Harvemmin ihmiseen tutustuu kunnolla parin kerran perusteella.
En siis käytä enää tinderiä kun en halua leikkiä siellä.
Olen mies joka tutustuu yhteen kerralla kunnolla. Jos ei tärppää niin sitten ei tärppää mutta luovuta en heppoisin syin...
Suutuitko tai jankutitko, jos nainen ilmoittikin että ei nappaa? Vai miten otit asian? Eli kuulutko näihin, keistä aloittaja puhui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon että en ole ainoa mies joka ajattelee nöin, mutta itse kun käytin tinderiä niin monesti jos treffit meni hyvin ajattelin että mikäs tässä tutustuessa kunnolla henkilöön.
Hauskaa oli että naiset usein olivat samaa mieltä.
Taisi kumminkin olla että tilanne oli niin kui täällä monella. Tarjontaa oli enemmänkin eikä 100% kolahtanut.
Sitä en vaan ymmärrä miksi naiset tinderissä valehtelivay olevansa kiinnostuneita jos näin ei ollut.
Itse anna ihmisten kanssa mahdollisuuksia. Harvemmin ihmiseen tutustuu kunnolla parin kerran perusteella.
En siis käytä enää tinderiä kun en halua leikkiä siellä.
Olen mies joka tutustuu yhteen kerralla kunnolla. Jos ei tärppää niin sitten ei tärppää mutta luovuta en heppoisin syin...
Eivät he välttämättä valehdelleet. Saatoit Tinderissä olla hyvinkin kiinnostava. Mutta treffeillä naiset sitten huomasivat, että seurassasi on mukavaa ja juttu luistaa, mutta fiilis on kuin viettäisi aikaansa isän, veljen tai serkun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon että en ole ainoa mies joka ajattelee nöin, mutta itse kun käytin tinderiä niin monesti jos treffit meni hyvin ajattelin että mikäs tässä tutustuessa kunnolla henkilöön.
Hauskaa oli että naiset usein olivat samaa mieltä.
Taisi kumminkin olla että tilanne oli niin kui täällä monella. Tarjontaa oli enemmänkin eikä 100% kolahtanut.
Sitä en vaan ymmärrä miksi naiset tinderissä valehtelivay olevansa kiinnostuneita jos näin ei ollut.
Itse anna ihmisten kanssa mahdollisuuksia. Harvemmin ihmiseen tutustuu kunnolla parin kerran perusteella.
En siis käytä enää tinderiä kun en halua leikkiä siellä.
Olen mies joka tutustuu yhteen kerralla kunnolla. Jos ei tärppää niin sitten ei tärppää mutta luovuta en heppoisin syin...
Suutuitko tai jankutitko, jos nainen ilmoittikin että ei nappaa? Vai miten otit asian? Eli kuulutko näihin, keistä aloittaja puhui?
En jankuttanut, mutta sanoin aika suorat sanat. Esim yhdelle että "kiitos kun tuhlasit 2kk aikaani. Sillä niin hän teki. Jutteli ja pisti viestiä mutta ei ollut oikeasti kiinnostunut vaikka tiesi että en halunnut kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon että en ole ainoa mies joka ajattelee nöin, mutta itse kun käytin tinderiä niin monesti jos treffit meni hyvin ajattelin että mikäs tässä tutustuessa kunnolla henkilöön.
Hauskaa oli että naiset usein olivat samaa mieltä.
Taisi kumminkin olla että tilanne oli niin kui täällä monella. Tarjontaa oli enemmänkin eikä 100% kolahtanut.
Sitä en vaan ymmärrä miksi naiset tinderissä valehtelivay olevansa kiinnostuneita jos näin ei ollut.
Itse anna ihmisten kanssa mahdollisuuksia. Harvemmin ihmiseen tutustuu kunnolla parin kerran perusteella.
En siis käytä enää tinderiä kun en halua leikkiä siellä.
Olen mies joka tutustuu yhteen kerralla kunnolla. Jos ei tärppää niin sitten ei tärppää mutta luovuta en heppoisin syin...
Eivät he välttämättä valehdelleet. Saatoit Tinderissä olla hyvinkin kiinnostava. Mutta treffeillä naiset sitten huomasivat, että seurassasi on mukavaa ja juttu luistaa, mutta fiilis on kuin viettäisi aikaansa isän, veljen tai serkun kanssa.
Epäkohteliasta on silti sanoa että haluaa tavata uusiksi jos ei oikeasti halua...
Terv,sama
Vierailija kirjoitti:
Uskon että en ole ainoa mies joka ajattelee nöin, mutta itse kun käytin tinderiä niin monesti jos treffit meni hyvin ajattelin että mikäs tässä tutustuessa kunnolla henkilöön.
Hauskaa oli että naiset usein olivat samaa mieltä.
Taisi kumminkin olla että tilanne oli niin kui täällä monella. Tarjontaa oli enemmänkin eikä 100% kolahtanut.
Sitä en vaan ymmärrä miksi naiset tinderissä valehtelivay olevansa kiinnostuneita jos näin ei ollut.
Itse anna ihmisten kanssa mahdollisuuksia. Harvemmin ihmiseen tutustuu kunnolla parin kerran perusteella.
En siis käytä enää tinderiä kun en halua leikkiä siellä.
Olen mies joka tutustuu yhteen kerralla kunnolla. Jos ei tärppää niin sitten ei tärppää mutta luovuta en heppoisin syin...
Silloin, kun nettideittailin, en olisi edes lähtenyt treffeille, ellen olisi ollut kiinnostunut miehestä. Siinä vaiheessa kiinnostukseni perustui niihin asioihin, mitä hän oli kertonut itsestään, ja millaisen mielikuvan hänestä olin niiden perusteella luonut. Ihminen on kuitenkin aina paljon, paljon enemmän kuin mitä hänestä voi päätellä keskustelujen tai edes valokuvien ja puheluiden perusteella. Ja kun haetaan parisuhdetta, niin se henkilökohtaisella tapaamisella välittyvä vetovoima ja "kemia" tai sen puute on todella ratkaiseva tekijä. Eli eivät ne naiset valehdelleet.
Olisiko ratkaisuna se, ettet menisi treffeille, vaan tapaamisiin?
Sopisit, että tapaat jonkun "ihan kavereina" ja katsoisit, miten tilanne siitä kehittyy.
Vähemmän paineita sarjarakastujamiehille. :D
Vierailija kirjoitti:
Uskon että en ole ainoa mies joka ajattelee nöin, mutta itse kun käytin tinderiä niin monesti jos treffit meni hyvin ajattelin että mikäs tässä tutustuessa kunnolla henkilöön.
Hauskaa oli että naiset usein olivat samaa mieltä.
Taisi kumminkin olla että tilanne oli niin kui täällä monella. Tarjontaa oli enemmänkin eikä 100% kolahtanut.
Sitä en vaan ymmärrä miksi naiset tinderissä valehtelivay olevansa kiinnostuneita jos näin ei ollut.
Itse anna ihmisten kanssa mahdollisuuksia. Harvemmin ihmiseen tutustuu kunnolla parin kerran perusteella.
En siis käytä enää tinderiä kun en halua leikkiä siellä.
Olen mies joka tutustuu yhteen kerralla kunnolla. Jos ei tärppää niin sitten ei tärppää mutta luovuta en heppoisin syin...
No kun nainen kyllä monesti kiinnostuu ihan aidosti sen profiilin ja viestittelyn perusteella. Viestitellään ehkä viikkojakin, ja naisen kiinnostus senkun kasvaa, ja ihan aidosti näin. Mutta sitten kun tavataan, niin vaikka mies onkin kiva, hauska, juttua riittää jne, niin seksuaalisesti ei kolahda. Nainen ei tunne sellaista oloa, että haluaisi sänkyyn sen miehen kanssa. Vaikka se mies olisi kuinka kiva tai hauska. Sellaista seksuaalista himon tunnetta ei vain tule. Johtuu varmaan eniten jostain feromoneista, joita ei osaa edes selittää. Parisuhdekiinnostus lakkaa siihen, vaikka edelleen nainen pitää sinua kivana ihmisenä. Ei naisen kannata tutustua lähemmin, jos alusta saakka on selvää, että tuntisi olonsa vaivautuneeksi tai vastenmieliseksi juuri sen miehen kanssa sängyssä. Se mies sinänsä ei ole välttämättä yhtään (seksuaalisesti) vastenmielinen, vaan naiselle vaan tulee olo, että hän on kuin veli tai kuin isä tai ehkä kuin serkku. Ei sille voi vaan mitään. Eikä se nainen siinä mitään huijaa, valehtele tai tuhlaa miehen aikaa. Jos seksuaalista kiinnostusta ei synny, niin ei synny. Ja deittailu kannattaa keskeyttää siihen.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ratkaisuna se, ettet menisi treffeille, vaan tapaamisiin?
Sopisit, että tapaat jonkun "ihan kavereina" ja katsoisit, miten tilanne siitä kehittyy.
Vähemmän paineita sarjarakastujamiehille. :D
Ei netin kautta sovittua tapaamista todellakaan kannata ajatella treffeinä, vaan sellaisena, että tapaa uuden potentiaalisesti kiinnostavan ihmisen, ja hänestä kiinnostuu livenä tai sitten ei. Vasta toka tapaaminen on treffit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon että en ole ainoa mies joka ajattelee nöin, mutta itse kun käytin tinderiä niin monesti jos treffit meni hyvin ajattelin että mikäs tässä tutustuessa kunnolla henkilöön.
Hauskaa oli että naiset usein olivat samaa mieltä.
Taisi kumminkin olla että tilanne oli niin kui täällä monella. Tarjontaa oli enemmänkin eikä 100% kolahtanut.
Sitä en vaan ymmärrä miksi naiset tinderissä valehtelivay olevansa kiinnostuneita jos näin ei ollut.
Itse anna ihmisten kanssa mahdollisuuksia. Harvemmin ihmiseen tutustuu kunnolla parin kerran perusteella.
En siis käytä enää tinderiä kun en halua leikkiä siellä.
Olen mies joka tutustuu yhteen kerralla kunnolla. Jos ei tärppää niin sitten ei tärppää mutta luovuta en heppoisin syin...
Eivät he välttämättä valehdelleet. Saatoit Tinderissä olla hyvinkin kiinnostava. Mutta treffeillä naiset sitten huomasivat, että seurassasi on mukavaa ja juttu luistaa, mutta fiilis on kuin viettäisi aikaansa isän, veljen tai serkun kanssa.
Epäkohteliasta on silti sanoa että haluaa tavata uusiksi jos ei oikeasti halua...
Terv,sama
Tämän tavallaan ymmärrän. Mutta minulle, naiselle, on hyvin moni mies ekan nettitapaamisen päätteeksi sanonut, että ehdottomasti haluaa tavata uudestaan ja laittaa illalla viestiä että koska sopisi ne uudet treffit. Ja viestiä tuleekin, ja siinä edelleen sanotaan että haluaa tavata uudelleen. Ja kun vastaan iloisena, että vaikka ensi pe olisi hyvä, niin pam - täysi hiljaisuus. Tuo katoaminen vain on tämän päivän tapa ilmoittaa, että ei nyt sitten kiinnostanutkaan. Kun nainen on kokenut tuon katoamistempun kymmenen miehen taholta, niin kyllä hän alkaa käyttää sitä itsekin, ikävä kyllä. Huono tapa se on silti, ja epäkohteliasta. Ja välillä voi olla, että ihan oikeasti tarkoittaa, että haluaa tavata uudelleen, mutta yön yli nukuttua mieli on muuttunut (kiinnostus ei ollut kuitenkaan riittävän suurta).
Miesten pitäisi yleisen tiedon mukaan olla looginen ja rationaalinen sukupuoli, mutta eipä siltä vaikuta. Se, että ei vaan pysty myöntämään häviötään vaan ottaa sen hirveänä henkilökohtaisena loukkauksena, kertoo siitä että treffitilanteessa ei ajatella ollenkaan sitä, mitä toinen osapuoli mahdollisesti haluaa, ajatellaan vain sitä että itsellä on oikeus saada seksiä/kumppanuutta. Jos toinen myöntyy esim. seksiin vaikka ei haluaisikaan, sekin on miehille ihan OK, koska itse saa seksiä, ei väliä vaikka toinen ei tykkäisikään. Jos tuleekin pakit, niin se johtuu sitten miesten mielestä siitä, että nainen on nirso prinsessa, ja naisten pitäisi laskea vaatimustasoaan.
Mä itse kunnioitan ihmisten omia mielipiteitä ja ajatuksia, ja sen takia haluan että myös mua kuunnellaan ja kunnioitetaan. Yllättäen, olen yksineläjä. En jaksa käydä läpi kaikkia niitä ihmisiä, jotka ajattelee vain itseään, löytääkseni jonkun mukavan.