Kuinka tärkeää nuoren miehen psyykkeelle on se että,18-20 vuotiaana saa kokea seksuaalista täyttymystä naisten kanssa?
Esim. Jos tämä vaihe jää puuttumaan niin mies on korkeammassa riskissä sairastua mielenterveysongelmiin tai leimautua ns. luuseriksi. Oletteko sitä mieltä että nuoren miehen normaali kehitys edellyttää onnistumista naisten parissa? Vastaavasti, naisista osattomaksi jäävä mies on paariakastia.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kovin tärkeää. Vasta nelikymppisenä alkaa näkyä syrjäytymisen vakavat seuraukset, jos siihen mennessä ei kenellekään kelpaa.
Valehtelet. Suurinosa syrjäytyneistä on nuoria plus 20v miehiä.
.
Elämän tärkeitä opetuksia on opetella tavoittelemaan. Pitää tavoitella töitä, menestystä, onnea ja naista. Muuten ei pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Liian varhaisesta seksistä mielialaongelmia
http://www.iltalehti.fi/seksuaalisuusjasuhteet/2012030515229312_se.shtml
Liian myöhäisestä tulee myös.
Itse menetin oman poikuuteni vasta 28 vuoden iässä, olin siis totaalikokematon, en ollut edes suudellut ennen tuota.
Olen tuon jälkeen ajatellut että mulla olisi voinut olla parempi naismenestys jos olisin saanut ekan kokemukseni esim 10v aikaisemmin, koska tuon ekan jutun jälkeen itsevarmuuteni ja aktiivisuuteni parani. Tuli vähän sellainen jos minä onnistuin kerran niin onnistun uudelleenkin, fiilis että voin kelvata naiselle.
Tuon kun olisi saanut aikaisemmin, paljon mennyt elämää hukkaan täysin yksin :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kovin tärkeää. Vasta nelikymppisenä alkaa näkyä syrjäytymisen vakavat seuraukset, jos siihen mennessä ei kenellekään kelpaa.
Valehtelet. Suurinosa syrjäytyneistä on nuoria plus 20v miehiä.
Syrjäytymistä on monenlaista. Suurin osa mainitsemistasi syrjäytyneistä 20v miehistä ei ole seksin puutteessa, vaan pudonneet elämästä muilta osin. Miehellä voi kuitenkin mennä opinnoissa ja ammatissa aivan hyvin noin 35-40 -vuotiaaksi, kunnes huomaa, että jäi ilman puolisoa ja perhettä. Sitten monen motivaatio alkaa laskea tai vähintään mieli katkeroituu.
17-vuotiaana tunsin erään kolmekymppisen (naimisissa olleen ) miehen joka oli kyllä ihan lääpällään minuun ja oma rakas poikaystäväkin minulla oli ja oli sen lisäksi muutamia muitakin miessuhteita.
Ihan kivaa aikaa se oli sinänsä,ei siinä mitään.
Tyttöystävän hankkiminen taas ei ollut silloin ensinkään tärkeää (eikä muuten ole nytkään) ja suhteet niihin ystäviin jotka menivät naimisiin,muuttuivat nekin kyllä hyvin pian sen jälkeen vain joksikin etäisiksi,toisen paikkakunnan tuttavuuksiksi.
Eräs suivaantui siitä kun en tullut hänen ja tyttöystävänsä häihin,mutta on kyllä jälkeenpäin kun olen hänelle sen kertonut, ymmärtänyt kyllä,että miksi en silloin sinne halunnutkaan tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kovin tärkeää. Vasta nelikymppisenä alkaa näkyä syrjäytymisen vakavat seuraukset, jos siihen mennessä ei kenellekään kelpaa.
Valehtelet. Suurinosa syrjäytyneistä on nuoria plus 20v miehiä.
.
Elämän tärkeitä opetuksia on opetella tavoittelemaan. Pitää tavoitella töitä, menestystä, onnea ja naista. Muuten ei pärjää.
No ei kuule sitten muuta,kuin tsemppiä ja pimppiä vaan sulle...Pärjäilehän!
Vierailija kirjoitti:
Hyvin tärkeää. En tajua miksei tuota voida hyväksyä. Olisin varmasti tasapainoisempi, jos olisin saanut kokea parisuhteen, vaikka elämässä muuten meneekin ok
Teinipano ja parisuhde ovat aivan eri asioita.
Poikaystäväni oli yli 20-vuotiaaksi neitsyt. Ei ollut syrjäytynyt tai mitään, kun häneen tutustuin.
No voi hemmetti. Taas näitä pillunkipeiden, katkerien miesten tilityksiä kun tytöt ei tykännyt teini-iässä niin koko elämä on pilalla. Jos vaikka vauvapalstalla roikkumisen sijaan koittaisitte kehittää sosiaalisia taitojanne ja hankkisitte elämän netin ulkopuolelta niin ehkä ne naisetkin joskus kiinnostuvat. Eipä minunkaan miehellä mennyt neitsyys kuin vasta 26-vuotiaana mutta ei tuo ole elämää haitannut kun mies ei ole mikään katkera ruikuttaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin tärkeää. En tajua miksei tuota voida hyväksyä. Olisin varmasti tasapainoisempi, jos olisin saanut kokea parisuhteen, vaikka elämässä muuten meneekin ok
Teinipano ja parisuhde ovat aivan eri asioita.
Teinipanoista monet parisuhteet alkavat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kovin tärkeää. Vasta nelikymppisenä alkaa näkyä syrjäytymisen vakavat seuraukset, jos siihen mennessä ei kenellekään kelpaa.
Valehtelet. Suurinosa syrjäytyneistä on nuoria plus 20v miehiä.
.
Elämän tärkeitä opetuksia on opetella tavoittelemaan. Pitää tavoitella töitä, menestystä, onnea ja naista. Muuten ei pärjää.
No ei kuule sitten muuta,kuin tsemppiä ja pimppiä vaan sulle...Pärjäilehän!
No jos lyö hanskat tiskiin jo parikymppisenä niin siinähän istut munat sannassa syrjääntyneenä lopun ikääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kovin tärkeää. Vasta nelikymppisenä alkaa näkyä syrjäytymisen vakavat seuraukset, jos siihen mennessä ei kenellekään kelpaa.
Valehtelet. Suurinosa syrjäytyneistä on nuoria plus 20v miehiä.
.
Elämän tärkeitä opetuksia on opetella tavoittelemaan. Pitää tavoitella töitä, menestystä, onnea ja naista. Muuten ei pärjää.
No ei kuule sitten muuta,kuin tsemppiä ja pimppiä vaan sulle...Pärjäilehän!
No jos lyö hanskat tiskiin jo parikymppisenä niin siinähän istut munat sannassa syrjääntyneenä lopun ikääsi.
No ei siellä uimarannalla nyt talvella sentään hangessa viitsi istua,eivätkä ne etelän rantalomatkaan kestä yleensä kuin pari viikkoa kerrallaan...
Oletan, että ap puhuu vain heteromiehistä.