Lue keskustelun säännöt.
Huonoimmat tarjoilut virallisissa juhlissa (rippijuhlat, yo...)
Pöytään kokemuksia niin tiedän, mitä ei ainakaan kannata tehdä!
Kommentit (1617)
Vierailija kirjoitti:
Mansikkakermakakku, kinuskikermakakku, voileipäkakku, kinkkukiusaus, nakkikeitto. Siinä nyt muutama pahin.
En ole ikinä kuullut, että juhlissa olisi nakkikeittoa. Nälkäisenä kelpaisi sekin, vaikka omasta mielestä tuo on arkiruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo pitää noista voileipäkakuista kommentoida itsekin, että ne oli omissa yo-juhlissa muistaakseni se joka loppui ensimmäisenä kesken. Tuoretta savulohta ja alusta asti itse tehty savulohivoileipäkakku, jotka syötiin loppuun alta aikayksikön ja lisääkin kyseltiin.
Oli niin tolkuttoman hyvää, että itsekin sen kakun perään ajoittain haikailen, että josko joskus vielä saisi yhtä hyvää. Ehkä ne voileipäkakut uppoaa sen takia niin hyvin, että ne on niin "retroja", ettei monessa paikkaa enää tarjota, eli harvoin tulee syötyä. Oikein ja hyvin tehtynä todella loistava tarjottava.
"Jos joskus vielä saisi"!!! "Itse tehtyä"!!!Ei ne taivaasta tipu kenellekään, joku ne tekee. Tee itse niin näet mikä homma, ja aineet ihan sika kalliita! Rupeet vaan opettelemaan , niin ei tarvi ruikuttaa.
Itse kyllä ihmettelin, kun eräissä 50v-juhlissa tuotiin tarjolle kinkkukiusaus.
Mutta ai jestas kun se olikin hyvää! Oli tehty priimatavarasta ja pidetty riittävän kauan uunissa.
En ollut tiennytkään, että se voi olla niin hyvää.
Ei siis juhlavaa, mutta erittäin maukasta.
Vierailija kirjoitti:
Mansikkakermakakku, kinuskikermakakku, voileipäkakku, kinkkukiusaus, nakkikeitto. Siinä nyt muutama pahin.
No mitäs ruokaa sinä tarjoat juhlissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo pitää noista voileipäkakuista kommentoida itsekin, että ne oli omissa yo-juhlissa muistaakseni se joka loppui ensimmäisenä kesken. Tuoretta savulohta ja alusta asti itse tehty savulohivoileipäkakku, jotka syötiin loppuun alta aikayksikön ja lisääkin kyseltiin.
Oli niin tolkuttoman hyvää, että itsekin sen kakun perään ajoittain haikailen, että josko joskus vielä saisi yhtä hyvää. Ehkä ne voileipäkakut uppoaa sen takia niin hyvin, että ne on niin "retroja", ettei monessa paikkaa enää tarjota, eli harvoin tulee syötyä. Oikein ja hyvin tehtynä todella loistava tarjottava."Jos joskus vielä saisi"!!! "Itse tehtyä"!!!Ei ne taivaasta tipu kenellekään, joku ne tekee. Tee itse niin näet mikä homma, ja aineet ihan sika kalliita! Rupeet vaan opettelemaan , niin ei tarvi ruikuttaa.
Niin on iso homma ja kallista, ja jotku vieraat vaan valittaa. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ollessani kaasona häissä ei erityisruokavaliotani ollut huomiotu, eikä siitä myöskään infottu. Vieraana on joskus käynyt samoin, mutta yleensä olen ottanut omat eväät mukaan(autoon), tuosta yhdestä kerrasta oppineena. En siis oleta, että automaattisesti jotain gluteiinitonta olisi tarjolla, mutta tässä tapauksessa yllätyin, kun morsian oli varsin tietoinen kuitenkin asiasta. Niissä häissä tuli nälkä 😅 Eli jos pidemmät juhlat niin ehkä kannattaa kysäistä, onko vierailla ruokarajoitteita.
Jos sulla olisi oikeasti keliakia, tietäisit, että kyseessä on gluteeni, ei gluteiini. Näin ollen päättelen, että sä vaan haluat syödä gluteenitonta (tai oikeastaan pitäisi sanoa gluteiinitonta, jota siis ei ole olemassakaan) ruokaa, eikä siihen ole mitään terveydellistä perustetta, ja siten vain hankaloitat juhlissa niiden järjestäjien elämää tahallaan. Just sun kaltaiset ihmiset aiheuttaa sen, että ruokarajoituksia ei oteta tosissaan edes silloin, kun ne on vakavia, kuten keliakiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ollessani kaasona häissä ei erityisruokavaliotani ollut huomiotu, eikä siitä myöskään infottu. Vieraana on joskus käynyt samoin, mutta yleensä olen ottanut omat eväät mukaan(autoon), tuosta yhdestä kerrasta oppineena. En siis oleta, että automaattisesti jotain gluteiinitonta olisi tarjolla, mutta tässä tapauksessa yllätyin, kun morsian oli varsin tietoinen kuitenkin asiasta. Niissä häissä tuli nälkä 😅 Eli jos pidemmät juhlat niin ehkä kannattaa kysäistä, onko vierailla ruokarajoitteita.
Jos sulla olisi oikeasti keliakia, tietäisit, että kyseessä on gluteeni, ei gluteiini. Näin ollen päättelen, että sä vaan haluat syödä gluteenitonta (tai oikeastaan pitäisi sanoa gluteiinitonta, jota siis ei ole olemassakaan) ruokaa, eikä siihen ole mitään terveydellistä perustetta, ja siten vain hankaloitat juhlissa niiden järjestäjien elämää tahallaan. Just sun kaltaiset ihmiset aiheuttaa sen, että ruokarajoituksia ei oteta tosissaan edes silloin, kun ne on vakavia, kuten keliakiassa.
Voi idiootti, muutaman kirjaimen erolla diagnosoit täällä täysin anonyymejä ihmisiä 🤦. Miten voi ihminen olla noin tyhmä ja katkera? Vedä pullaa naamaan, niin josko alkaisi se mielikin sulla parantua.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ollessani kaasona häissä ei erityisruokavaliotani ollut huomiotu, eikä siitä myöskään infottu. Vieraana on joskus käynyt samoin, mutta yleensä olen ottanut omat eväät mukaan(autoon), tuosta yhdestä kerrasta oppineena. En siis oleta, että automaattisesti jotain gluteiinitonta olisi tarjolla, mutta tässä tapauksessa yllätyin, kun morsian oli varsin tietoinen kuitenkin asiasta. Niissä häissä tuli nälkä 😅 Eli jos pidemmät juhlat niin ehkä kannattaa kysäistä, onko vierailla ruokarajoitteita.
Jos sulla olisi oikeasti keliakia, tietäisit, että kyseessä on gluteeni, ei gluteiini. Näin ollen päättelen, että sä vaan haluat syödä gluteenitonta (tai oikeastaan pitäisi sanoa gluteiinitonta, jota siis ei ole olemassakaan) ruokaa, eikä siihen ole mitään terveydellistä perustetta, ja siten vain hankaloitat juhlissa niiden järjestäjien elämää tahallaan. Just sun kaltaiset ihmiset aiheuttaa sen, että ruokarajoituksia ei oteta tosissaan edes silloin, kun ne on vakavia, kuten keliakiassa.
Itsekin käytän usein sanaa gluteiiniton, koska se on luontevampi omaan suuhuni. Poistaako sen sanan käyttö minulta keliakian? Tapahtuuko ihmeparantuminen? Otatko vastuun, jos kokeilen?
Enkä todellakaan ole ainoa oikea keliaakikko, joka ko sanaa käyttää, molempia muotoja kuulee käytettävän. Pääasia, että tulee ymmärretyksi ja ymmärsithän sinäkin, mistä tuossa edellisessä viestissä oli kyse. Sitä paitsi ei kukaan olisi syömättä tuollaisessa tilanteessa ellei oikeasti olisi keliaakikko. Siinä vaiheessa, jos ei ole mieluista gluteenitonta ruokaa tarjolla, niin nämä "huvikseen" gluteenia välttelevät kyllä syö ihan sitä normiruokaa mitä muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni hautajaisissa oli luultavasti monen mielestä kaikkein huonoimmat tarjoilut. Olin 20-vuotias opiskelija, kun niitä järjestin. Isälläni oli vuosien sairastelujakso takana ennen kuolemaansa ja kaikki rahat menneet, itse asiassa velkaakin ja ulosotossa sairaalamaksuja.
Minulla oli opiskelijana vaikeuksia rahoittaa jopa omia junamatkoja, kun joutui monta kertaa käymässä paikkakunnalla, jossa isäni oli asunut. Kunnan sosiaalitoimistosta sain hautausavustusta sen verran, että sen halvimman arkun sain isälle ja muistotilaisuuteen vuokrattua tilan.
Vieraita oli noin 25 ja tarjoilu oli voileipiä (juusto- ja kinkku-) sekä sekamehua ja kahvia ja omenapiirakkaa. Ja omenapiirakkakin tuli valittua siksi, että se maksoi noin euron per vieras, kun mansikkakakku olisi ollut tuplahinta. Minähän jäin itse kokonaan ilman voileipiä, koska isän veli perheineen ottivat niin monta leipää. Heille ei varmaan tullut mieleen, että kun olen pitopalvelusta voileipälautaset tilannut, se ei ole rajaton määrä, vaan yksi juustoleipä ja yksi kinkkuleipä per vieras. Rikkaat ihmiset ovat niitä, joille ei tule ehkä edes mieleen, ettei nuorella opiskelijatytöllå ole varaa järjestää ylenpalttisia tarjoiluja puolelle suvulle.
Omasta kokemuksestani olen oppinut sen, etten odota juhlien tarjoilulta mitään kohtuuttomuuksia. Kukin järjestää oman kukkaronsa mukaan.
Äitini kuoli täysin velkaantuneena ja siis täysin varattomana. Me lapset hautasimme hänet edullisimmalla mahdollisella tavalla, eli ei mitään siunaustilaisuutta, ainoastaan tuhkan sirottelu lähiomaisten kesken. Muistotilaisuuden järjestimme keskenämme ruokaillen. Emme voineet käyttää tilaisuuteen yhtään enempää rahaa kuin oli pakko. Kurjalta se tuntui, mutta ei muistotilaisuutta ole pakko järjestää, jos siihen ei ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti on saatu aikaan keskustelua kahvista ja teestä. Olen järjestänyt paljon isoja juhlia ja kohta olisi taas lakkiaiset edessä. Ainakin itse koen haudutetun teen paljon vaikeammaksi kuin kuuman veden ja teepussit (tarjolla yleensä 4-5 eri laatua). Meidän juhlissa on yleensä noin 30-40 vierasta, joista kolme juo teetä. Iiris-täti tykkää hyvin laihasta teestä ja tuskin käyttää pussia kupissa. Markku-setä taas ei ota pussia pois kupista lainkaan vaan antaa sen olla siellä koko ajan koska tykkää vahvasta teestä. Voi lisätä seuraavalle kupille vielä toisen pussin sekaan ja kaataa kuumaa vettä päälle. Mari-serkku on taas jotain siltä väliltä. Kenenköhän maun mukaan hauduttaisin teen? Iiris olisi varmasti kyselemässä kuumaa vettä, jolla lantrata teetä. Markku kyselisi lisää teepusseja. Ehkä Mari voisi olla tyytyväinen. Paljon helpompi, että jokainen voi tehdä mielestänsä teetä.
Itse olen kahvin juoja ja juon mieluiten espressoa tai kauralattea. Juhlissa kyllä menee perus Presidentti tai Juhla Mokka, niin kuin yleensä kaikille kahvin juojille.
Siis teehän haudutetaan vahvaksi ja tietysti sen kanssa on tarjolla kuumaa vettä, etko ole nähnyt missään, että pöydässä on kaksi kannua, toisessa vahvaksi haudutettua teetä ja toisessa kuumavesi, siitä sitten annostellaan sopivaksi.
Olen pannut merkille, että jostain syystä haudutettu tee ei kelpaa monellekaan teen juojalle, vaan ottavat mieluummin pussiteetä? Vaikka tarjolla olisi sitä kuumaa vettäkin. Juon itse pääosin kahvia, mutta välillä vatsa ei sitä kestä. Esim. joskus kavereiden kanssa liikkuessa (2 teen juojaa) minä olen ainoa, joka ottaa haudutettu teetä ja he pussiteetä.
Sanoisin, että teen juojat ovat enemmän hifistelijöitä kuin kahvin juojat.Mä juon teetä. En ikinä hauduta teetä, vaan teepusseilla mennään. Melkein kaikki muu kelpaa, paitsi Liptonin musta tee. Se on kauheaa.
Teenjuojissa on tosiaan eroa. Kaikki tuntemani teen juojat juovat haudutettua teetä aina kun voivat. Pussitee on heille vähän sama asia, kuin tarjoaisi pikakahvia.
Suomessa saa todella harvoin hyvää kahvia. Itse asiassa monet pikakahvit maistuvat paljon paremmalle kuin se tavallinen kitkerä suodatinkahvi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo pitää noista voileipäkakuista kommentoida itsekin, että ne oli omissa yo-juhlissa muistaakseni se joka loppui ensimmäisenä kesken. Tuoretta savulohta ja alusta asti itse tehty savulohivoileipäkakku, jotka syötiin loppuun alta aikayksikön ja lisääkin kyseltiin.
Oli niin tolkuttoman hyvää, että itsekin sen kakun perään ajoittain haikailen, että josko joskus vielä saisi yhtä hyvää. Ehkä ne voileipäkakut uppoaa sen takia niin hyvin, että ne on niin "retroja", ettei monessa paikkaa enää tarjota, eli harvoin tulee syötyä. Oikein ja hyvin tehtynä todella loistava tarjottava."Jos joskus vielä saisi"!!! "Itse tehtyä"!!!Ei ne taivaasta tipu kenellekään, joku ne tekee. Tee itse niin näet mikä homma, ja aineet ihan sika kalliita! Rupeet vaan opettelemaan , niin ei tarvi ruikuttaa.
Niin on iso homma ja kallista, ja jotku vieraat vaan valittaa. Huoh.
Ei ole mitenkään iso eikä hirveä homma! Opin jo koulussa köksätunnilla tekemään voikeipäkakun. Olen kiitollinen siitä opista edelleen. Tärkein oppi oli, että se on ihan teininkin tehtävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllä ihmettelin, kun eräissä 50v-juhlissa tuotiin tarjolle kinkkukiusaus.
Mutta ai jestas kun se olikin hyvää! Oli tehty priimatavarasta ja pidetty riittävän kauan uunissa.
En ollut tiennytkään, että se voi olla niin hyvää.Ei siis juhlavaa, mutta erittäin maukasta.
Tykkäisin hyvästä kinkkukiusauksesta juhlissa. Siihen vihersalaatti ja itsetehty yrttiöljy. Oi että olisi paljon parempaa kun voileipäkakku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo pitää noista voileipäkakuista kommentoida itsekin, että ne oli omissa yo-juhlissa muistaakseni se joka loppui ensimmäisenä kesken. Tuoretta savulohta ja alusta asti itse tehty savulohivoileipäkakku, jotka syötiin loppuun alta aikayksikön ja lisääkin kyseltiin.
Oli niin tolkuttoman hyvää, että itsekin sen kakun perään ajoittain haikailen, että josko joskus vielä saisi yhtä hyvää. Ehkä ne voileipäkakut uppoaa sen takia niin hyvin, että ne on niin "retroja", ettei monessa paikkaa enää tarjota, eli harvoin tulee syötyä. Oikein ja hyvin tehtynä todella loistava tarjottava."Jos joskus vielä saisi"!!! "Itse tehtyä"!!!Ei ne taivaasta tipu kenellekään, joku ne tekee. Tee itse niin näet mikä homma, ja aineet ihan sika kalliita! Rupeet vaan opettelemaan , niin ei tarvi ruikuttaa.
Niin on iso homma ja kallista, ja jotku vieraat vaan valittaa. Huoh.
Ei ole mitenkään iso eikä hirveä homma! Opin jo koulussa köksätunnilla tekemään voikeipäkakun. Olen kiitollinen siitä opista edelleen. Tärkein oppi oli, että se on ihan teininkin tehtävissä.
Jos tulee 50 vierasta, niin voileipäkakkuja pitää olla paljon ja tarvitsee kunnon säilytystilat (jääkaapin). Täytekakku ym muut vievät myös jääkaappitilaa. Jos ottaa konditoriasta 15 hengen kakkuja, niin silloinkin niitä pitäis olla noin 3-4 kpl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kahvia kaipaa moni janoinen suu, ja moni voileipäkakun puoleen hakeutuu ... se oli Ellinoora, Aleksandra, Camilla Jurvanen (kastettava lapsi) ... no, Mervihän on aika paljon nuorempi (hih hih !!!!) ... ja silmät on kuin mamilla - alakerran Ramilla ... (iiikkk hih hih !!!!)"
Gösta Sundqvist sekä Leevi and the Leavings ja heidän näkemyksesä suomalaisista "juhlista".
Kaverin pikkuveljen juhliin heidän äiti oli tehnyt lohipiirakan, jota vieläkin muistelen kaihoisasti. Parasta ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ollessani kaasona häissä ei erityisruokavaliotani ollut huomiotu, eikä siitä myöskään infottu. Vieraana on joskus käynyt samoin, mutta yleensä olen ottanut omat eväät mukaan(autoon), tuosta yhdestä kerrasta oppineena. En siis oleta, että automaattisesti jotain gluteiinitonta olisi tarjolla, mutta tässä tapauksessa yllätyin, kun morsian oli varsin tietoinen kuitenkin asiasta. Niissä häissä tuli nälkä 😅 Eli jos pidemmät juhlat niin ehkä kannattaa kysäistä, onko vierailla ruokarajoitteita.
Jos sulla olisi oikeasti keliakia, tietäisit, että kyseessä on gluteeni, ei gluteiini. Näin ollen päättelen, että sä vaan haluat syödä gluteenitonta (tai oikeastaan pitäisi sanoa gluteiinitonta, jota siis ei ole olemassakaan) ruokaa, eikä siihen ole mitään terveydellistä perustetta, ja siten vain hankaloitat juhlissa niiden järjestäjien elämää tahallaan. Just sun kaltaiset ihmiset aiheuttaa sen, että ruokarajoituksia ei oteta tosissaan edes silloin, kun ne on vakavia, kuten keliakiassa.
Vatsavaivoja on monia ja negatiivinen keliakiatesti ei tarkoita ettei ongelmaa ole. Yksi syy voi olla ibs.
Kuivat kakut (nimensä mukaisia), jotkut kamalat punssirullat, kaurakeksit (surkea herkku-kalorisuhde), huonosti tehdyt quiche-piirakat, ylipäätään täysin tylsät ja iänikuiset "mummomaiset" tarjoilut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa hämmästelen, kuinka niin moni valittaa jääneensä nälkäiseksi syntymäpäivä-, ylioppilas- tai rippijuhlien tarjoilujen jälkeen. Juhlaperinteissä on toki eroja alueittain ja suvuittain, mutta mikä ihmeen lähtökohta se on, että juhlissa tarjottaisiin kokonaisesta ateriasta käyvä kokonaisuus ruokaa ja että kehtaa vielä valittaa asiasta? Jos ei erikseen muuta ole mainittu, oletan, että tuollaisissa juhlissa on kahvitarjoilu. Aikuinen, terve ihminen myös selviytyy, vaikka olisikin lähtenyt tyhjällä vatsalla juhliin eikä siellä olisikaan hänen odottamaansa tarjoilua. Jos taas on ongelmia esim. verensokerin kanssa, siihen nyt luulisi jokaisen varautuvan muutenkin.
On siinä alueellisia eroja. Pohjois-Karjalassa, josta olen kotoisin, on aika lailla notkuvat pöydät. Esimerkki tämän päivän yo-juhlista: karjalanpiirakat, munavoi, pitsapaloja, voileipäkakku, mansikkakakku, muffinsseja, suklaapikkuleipiä, hedelmäkuppeja. Saattoi olla jotain muutakin, mutta itse huomasin nuo ja maistelin lähes kaikkea. Ja boolia ja kuohuviinimaljat ja kahvia. Asutaan Etelä-Suomessa ja tämän yön ollaan vanhemmillani yötä. Sitten jos olen ollut juhlissa jossain muualla Suomessa, on saattanut olla paljon pienemmät tarjoilut. Olisiko kulttuuriero, että karjalassa juhlissa on yleensä paljon kaikkea.
On varman eroja. Karjalaisessa juhlissa ei tulisi kuuloonkaan, että tarjottava loppuisi kesken tai että joku jäisi nälkäiseksi. Myöskään kertakäyttölautaset eivät tule kysymykseen.
Niin no. Exä oli karjalainen ja kävin kanssaan kolmissa juhlissa, ihan jokaisessa oli surkeat tarjoilut, ystävänsä häissä jäi jopa nälkä kun ruoka ei riittänyt kaikille. Että mun kokemukseni mukaan karjalaiset bileet eivät sisällä mitään notkuvaa pitopöytää.
Katselin äitienpäivänä YLE Häme. Ohjelmassa kysyttiin eräältä nuorelta mieheltä, mikä on paras neuvo, mitä äiti on antanut. "Lapset syötetään ja juotetaan ennen juhlia, ettei tarvitse sitten kahvipöydässä hävetä" oli vastaus.
Hyvä neuvo, isä ja äiti olivat varmaan tankanneet myös ennen juhlia.
Tietysti on erilaisia juhlia, osa tulee pitkienkin matkojen päästä ja silloin on jo nälkä.
Sitten on nämä lyhyemmän visiitin juhlat, rippi- ja yo-juhlat, joissa rohmu saattaa putsata koko pöydän.
Minkä neuvon minun äitini antoi? Ruoka ei saa loppua ikinä kesken!
Mutta ikinä ei kai saa juhlia, joka kaikkia miellyttäisi.
Näin savolaisen korvaan nuo tarjoilut eivät kuulosta mitenkään kovin runsailta vaan täyttää ns perusvaatimuksen 😁. Voileipäkakut (molemmat sekä kinkku että lohi) ja riisipiirakat munavoilla on aikalailla vakio. Siihen yleensä lisäksi 1-2 jotain muuta suolaista. Makeista tarjottavista aina on pöydässä ainakin kakkua, kuivakakku, pullaa ja erilaisia keksejä. Usein jotain muutakin, esim toinen kakku tai makea piirakka. Juomatarjoiluissa aina vähintään kahvi, tee, mehu ja vesi. Onnittelumaljat tietysti alkolla tai ilman. Tää on yleensä se perussetti meidänkin suvun juhlissa, mikä täyttää juhlapöydässä sen "riittävän tason".