Huonoimmat tarjoilut virallisissa juhlissa (rippijuhlat, yo...)

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei mitään yo-juhlia edes järjestetty. Kun poika kirjoitti, kahvia ja hänen toiveestaan mutakakkua ja mansikoita. Exäni eli isänsä ei tullut edes kahville. Siinä sitten oli isot juhlavat kekkerit: poikani, minä ja kaksi parasta ystävää. Mutta pojalla oli hyvät paperit, iloinen mieli ja kaikki suunniteltu eteenpäin. Kuvista tuli hyviä ja meillä oli oikein mukavaa keskenämme! :)

Kuulostaa tosi surulliselta, että isä ei osallistunut pojan tärkeään päivään.

Ehkä teillä oli pienet kekkerit, mutta sitäkin lämminhenkisemmät. Se on paljon tärkeämpää kuin iso vierasjoukko.

Vierailija kirjoitti:

Juhlissa oli tarjolla 12 kpl Lidlin pikkupitsoja pakasteesta ja kilo irtokarkkeja. Ei muuta, ei edes juomista. Juhlakalu oli vielä vaatinut että vieraat ostavat porukalla lahjaksi kalliin monen sadan euron lahjakortin.

Nyt kyllä kiinnostaa, miten juhlakalu tämän vaatimuksen esitti? Kuulostaa tosi röyhkeältä.

Vierailija kirjoitti:

Kuivat kakut (nimensä mukaisia), jotkut kamalat punssirullat, kaurakeksit (surkea herkku-kalorisuhde), huonosti tehdyt quiche-piirakat, ylipäätään täysin tylsät ja iänikuiset "mummomaiset" tarjoilut.

Mitä sitten pitäisi olla tarjolla?

Miksi joka hautajaisissa pitää tarjota karjalanpaistia? Karmeaa sontaa. Olen ollut viisissä hautajaisissa ja aina on pitänyt syödä tuota.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joka hautajaisissa pitää tarjota karjalanpaistia? Karmeaa sontaa. Olen ollut viisissä hautajaisissa ja aina on pitänyt syödä tuota.

Kuka pakotti?

Sipsejä ja karkkiä hautajaisissa 

Kyllä ehdottomasti unohtumattomin kehnoimmista tarjoilusta oli keskisuomalainen perinneruoka maitoperunat isäni sedän synttäreillä: maitoa, perunaa, sipulia ja suolaa. Simple is that. 😍 Ei varsinkaan teineille uponneet. Onneksi kemit järjestettiin paikallisessa ravintolassa, jolloin nuoriso tilasi pitsaa varsinaiselta tarjoilupuolelta.

Ruokaa oli kuitenkin riittävästi ja jostain kumman syystä ei loppunut kesken

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ollessani kaasona häissä ei erityisruokavaliotani ollut huomiotu, eikä siitä myöskään infottu. Vieraana on joskus käynyt samoin, mutta yleensä olen ottanut omat eväät mukaan(autoon), tuosta yhdestä kerrasta oppineena. En siis oleta, että automaattisesti jotain gluteiinitonta olisi tarjolla, mutta tässä tapauksessa yllätyin, kun morsian oli varsin tietoinen kuitenkin asiasta. Niissä häissä tuli nälkä 😅 Eli jos pidemmät juhlat niin ehkä kannattaa kysäistä, onko vierailla ruokarajoitteita.

Jos sulla olisi oikeasti keliakia, tietäisit, että kyseessä on gluteeni, ei gluteiini. Näin ollen päättelen, että sä vaan haluat syödä gluteenitonta (tai oikeastaan pitäisi sanoa gluteiinitonta, jota siis ei ole olemassakaan) ruokaa, eikä siihen ole mitään terveydellistä perustetta, ja siten vain hankaloitat juhlissa niiden järjestäjien elämää tahallaan. Just sun kaltaiset ihmiset aiheuttaa sen, että ruokarajoituksia ei oteta tosissaan edes silloin, kun ne on vakavia, kuten keliakiassa.

Itsekin käytän usein sanaa gluteiiniton, koska se on luontevampi omaan suuhuni. Poistaako sen sanan käyttö minulta keliakian? Tapahtuuko ihmeparantuminen? Otatko vastuun, jos kokeilen?

Enkä todellakaan ole ainoa oikea keliaakikko, joka ko sanaa käyttää, molempia muotoja kuulee käytettävän. Pääasia, että tulee ymmärretyksi ja ymmärsithän sinäkin, mistä tuossa edellisessä viestissä oli kyse. Sitä paitsi ei kukaan olisi syömättä tuollaisessa tilanteessa ellei oikeasti olisi keliaakikko. Siinä vaiheessa, jos ei ole mieluista gluteenitonta ruokaa tarjolla, niin nämä "huvikseen" gluteenia välttelevät kyllä syö ihan sitä normiruokaa mitä muutkin.

Mitäs niistä kaikista kirjaimista niin väliä.

Terveisin kolalle allerginen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessa hämmästelen, kuinka niin moni valittaa jääneensä nälkäiseksi syntymäpäivä-, ylioppilas- tai rippijuhlien tarjoilujen jälkeen. Juhlaperinteissä on toki eroja alueittain ja suvuittain, mutta mikä ihmeen lähtökohta se on, että juhlissa tarjottaisiin kokonaisesta ateriasta käyvä kokonaisuus ruokaa ja että kehtaa vielä valittaa asiasta? Jos ei erikseen muuta ole mainittu, oletan, että tuollaisissa juhlissa on kahvitarjoilu. Aikuinen, terve ihminen myös selviytyy, vaikka olisikin lähtenyt tyhjällä vatsalla juhliin eikä siellä olisikaan hänen odottamaansa tarjoilua. Jos taas on ongelmia esim. verensokerin kanssa, siihen nyt luulisi jokaisen varautuvan muutenkin.

On siinä alueellisia eroja. Pohjois-Karjalassa, josta olen kotoisin, on aika lailla notkuvat pöydät. Esimerkki tämän päivän yo-juhlista: karjalanpiirakat, munavoi, pitsapaloja, voileipäkakku, mansikkakakku, muffinsseja, suklaapikkuleipiä, hedelmäkuppeja. Saattoi olla jotain muutakin, mutta itse huomasin nuo ja maistelin lähes kaikkea. Ja boolia ja kuohuviinimaljat ja kahvia. Asutaan Etelä-Suomessa ja tämän yön ollaan vanhemmillani yötä. Sitten jos olen ollut juhlissa jossain muualla Suomessa, on saattanut olla paljon pienemmät tarjoilut. Olisiko kulttuuriero, että karjalassa juhlissa on yleensä paljon kaikkea.

On varman eroja. Karjalaisessa juhlissa ei tulisi kuuloonkaan, että tarjottava loppuisi kesken tai että joku jäisi nälkäiseksi. Myöskään kertakäyttölautaset eivät tule kysymykseen.

Niin no. Exä oli karjalainen ja kävin kanssaan kolmissa juhlissa, ihan jokaisessa oli surkeat tarjoilut, ystävänsä häissä jäi jopa nälkä kun ruoka ei riittänyt kaikille. Että mun kokemukseni mukaan karjalaiset bileet eivät sisällä mitään notkuvaa pitopöytää.

Plus että niissä on sitten usein niitä karjalaisia perinneruokia, jotka eivät ole kovin hyviä, lukuunottamatta hyvin tehdyt riisi- ja perunapiirakat.

Mutta osaavat kyllä pitää kovaa meteliä pitopöydistään.

Vierailija kirjoitti:

Sipsejä ja karkkiä hautajaisissa 

Mä olin hautajaisissa, jossa jälkkärikahvin kanssa oli tarjolla vainajan lempikarkkeja. Se oli mun mielestä kiva lisä tarjoiluun.

Jos sipsit ja karkit ovat ainoat tarjoilut, silloin on ehkä vähän turhan vaatimatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselin äitienpäivänä YLE Häme. Ohjelmassa kysyttiin eräältä nuorelta mieheltä, mikä on paras neuvo, mitä äiti on antanut. "Lapset syötetään ja juotetaan ennen juhlia, ettei tarvitse sitten kahvipöydässä hävetä" oli vastaus.

Hyvä neuvo, isä ja äiti olivat varmaan tankanneet myös ennen juhlia.

Tietysti on erilaisia juhlia, osa tulee pitkienkin matkojen päästä ja silloin on jo nälkä.

Sitten on nämä lyhyemmän visiitin juhlat, rippi- ja yo-juhlat, joissa rohmu saattaa putsata koko pöydän.

Minkä neuvon minun äitini antoi? Ruoka ei saa loppua ikinä kesken!

Mutta ikinä ei kai saa juhlia, joka kaikkia miellyttäisi.

Kun varaa reilusti, niin siinä on se "vaara" että niitä jääkin paljon yli, ja isäntäväki syö seuraavat kaksi viikkoa jämiä. Tai sitten se "vaara" että loppuu kesken. Miten oikeasti nuo määrät pystyy arvioimaan, että on juuri sopivasti?

Me ja muut vikat vieraat saatiin kunnon doggy bagit viimeisestä kyläpaikasta, ja heille itselleenkin jäi vielä sopivasti :) Näin mekin ollaan toimittu, eli jaetaan vikojen/ suvun kanssa. Mieluummin liikaa kuin liian vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oo kovasti tarjoilujen perään, mutta voisin kuvitella että jos olis kahvia ja jotain Marie -keksejä niin se olis aika tylsää.

Täällä aina dissataan kaikkea "perinteistä" ja "tylsää" (tyyliin suolainen piirakka, voileipäkakku), mutta kummasti ne perinteiset jutut vaan uppoaa juhlavieraisiin.

En dissaa noita mutta en kyllä niitä söisikään. 90% kerroista tuollaisissa suolaisissa jutuissa on jotain jota en allergioitten takia voi syödä, vähintäänkin jotain sipulia. Eivätkä ne maistu omaan makuuni yleensä hyviltä vaikka täytteet nimellisesti minulle sopisivatkin.

Huonoimmat mahdolliset tarjoilut ovat muutenkin näitä valmiiksi "sörssättyjä" eli sellaisia että samaan astiaan tai leipomukseen on työnnetty paljon erilaisia juttuja sekaisin. Eivätkö juhlien järjestäjät oikeasti tajua että siinä vaan kasvaa eksponentiaalisesti se vaara että syötävä ei sovikaan kaikille?

Parasta on jättää valinnanvapaus syöjälle itselleen laittamalla esim. salaattitarpeet omissa kulhoissaan esiin, jolloin jokainen saa varmasti koottua itselleen sopivan annoksen ilman turhaa hälinää ja säätämistä. Win-win -tilanne kaikin puolin.

Niin on kiva käydä kuokkimassa ilmasta ruokaa toisten juhlissa. Ja sitten on kiva ruveta arvostelemaan , että hyiiih miten huonosti oli kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joka hautajaisissa pitää tarjota karjalanpaistia? Karmeaa sontaa. Olen ollut viisissä hautajaisissa ja aina on pitänyt syödä tuota.

Itse en juuri punaisesta lihasta piittaa, mutta karjalanpaisti on oikein hyvä hautajaisruoka, maistuu jopa mullekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselin äitienpäivänä YLE Häme. Ohjelmassa kysyttiin eräältä nuorelta mieheltä, mikä on paras neuvo, mitä äiti on antanut. "Lapset syötetään ja juotetaan ennen juhlia, ettei tarvitse sitten kahvipöydässä hävetä" oli vastaus.

Hyvä neuvo, isä ja äiti olivat varmaan tankanneet myös ennen juhlia.

Tietysti on erilaisia juhlia, osa tulee pitkienkin matkojen päästä ja silloin on jo nälkä.

Sitten on nämä lyhyemmän visiitin juhlat, rippi- ja yo-juhlat, joissa rohmu saattaa putsata koko pöydän.

Minkä neuvon minun äitini antoi? Ruoka ei saa loppua ikinä kesken!

Mutta ikinä ei kai saa juhlia, joka kaikkia miellyttäisi.

Kun varaa reilusti, niin siinä on se "vaara" että niitä jääkin paljon yli, ja isäntäväki syö seuraavat kaksi viikkoa jämiä. Tai sitten se "vaara" että loppuu kesken. Miten oikeasti nuo määrät pystyy arvioimaan, että on juuri sopivasti?

Me ja muut vikat vieraat saatiin kunnon doggy bagit viimeisestä kyläpaikasta, ja heille itselleenkin jäi vielä sopivasti :) Näin mekin ollaan toimittu, eli jaetaan vikojen/ suvun kanssa. Mieluummin liikaa kuin liian vähän.

Siis ylppäreissä 4 pv sitten.

Mun mielestä kertoo vaan jotain vieraan älykkyydestä jonka tarvitsee juhlien jälkeen arvostella ja raadittaa jokaisen juhlan tarjottavat.

Eräskin tuttu oikein kerran asiakseen soitti että pääsi haukkumaan erään tuttunsa syntymäpäivien tarjoilut. Luetteli erikseen mitä kaikkea pöydästä löytyi ja siellähän oli kaikkea kakusta mokkapaloihin, oli muka niukka valikoima ja kaikki oli huonosti tehty.

En ilennyt siinä sitten mainita että mieheni sai kerran heidän koko päivän pöydällä seisseestä piirakasta mahan sekaisin loppupäiväksi

Vierailija kirjoitti:

Miksi joka hautajaisissa pitää tarjota karjalanpaistia? Karmeaa sontaa. Olen ollut viisissä hautajaisissa ja aina on pitänyt syödä tuota.

Karjalanpaisti ei ole lempiruokani, mutta sitä voi silti syödä ilman suurta draamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joka hautajaisissa pitää tarjota karjalanpaistia? Karmeaa sontaa. Olen ollut viisissä hautajaisissa ja aina on pitänyt syödä tuota.

Karjalanpaisti ei ole lempiruokani, mutta sitä voi silti syödä ilman suurta draamaa.

Mun sisko on tällainen draamailija,oikein vihainen vegataristi,muka huolissaan eläimistä mutta samaa aikaan puhuu muista ihmisistä pskaa ja pitää itseään parempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joka hautajaisissa pitää tarjota karjalanpaistia? Karmeaa sontaa. Olen ollut viisissä hautajaisissa ja aina on pitänyt syödä tuota.

Karjalanpaisti ei ole lempiruokani, mutta sitä voi silti syödä ilman suurta draamaa.

Mun sisko on tällainen draamailija,oikein vihainen vegataristi,muka huolissaan eläimistä mutta samaa aikaan puhuu muista ihmisistä pskaa ja pitää itseään parempana.

Voiko vegaani puhua paskaa, sehän on eläinkunnan tuote

Häissä jossain Lappeenrannan lähellä oli ruokana hirvittävän suolaista lammasta, rasvaisia perunoita ja jälkiruoaksi luumukiisseliä. Jokin perinneruoka, mutta en muista mikä sen nimi oli.

Paras on ainakin lajitelma arinamakkaroita.