Huonoimmat tarjoilut virallisissa juhlissa (rippijuhlat, yo...)

Ruokahäät taisivat alkaa yleistyä vasta siinä 80-luvun loppupuolella. Sitä ennen muistan monissa häissä olleen tarjolla yleensä voileipiä ja karjalanpiirakoita suolaisina tarjottavina. Hääkakun lisäksi oli yleensä monensorttista pikkuleipää sekä pullapitkoa. Yksissä häissä muistan olleen lihapasteijoita.

Osattiin sitä silloinkin nuukailla. Eräissä häissä oli jokaiselle tarjolla tasan yksi voileipä ja varsin niukasti makeaakaan tarjottavaa. Rahat eivät varmaankaan riittäneet enää tarjoiluun, kun hääpaikka oli melko kallis ravintola.

Suvun miehet olivat kuitenkin pitäneet huolen, että parkkipaikalla yhden auton takakontista riitti nestemäistä tarjoiltavaa. Kumman iloisena sieltä yksi jos toinenkin tuli takaisin juhlasaliin, käytyään ”vähän ulkona”.

Vierailija kirjoitti:

Missään ei kyllä ole yhtä paljon ruokarajoitteisia ihmisiä kuin Suomessa. Kuka ei syö laktoosia, kuka ei gluteenia, kuka ei pähkinää tai sitrushedelmiä, kalaa, kanaa tai lihaa. Ruokarajoitteet tyyliin ” minä en syö sieniä” ovat aihe, jotka sopii ottaa puheeksi ottaa missä vaan puheeksi, ihan niin kuin ne kiinnostaisivat kaikkia, samoin kuin mitä yksityiskohtaisimmat kuvaukset erilaisista suolisto-oireista tai allergisista ihottumista, mitä erilaiset ruoat itsekullekin tuottavat. Yäk!

Jollei kysymys ole hengenvaarallisesta pähkinä -tms allergiasta, eikö näitä voisi pitää vain omana tietona ja jos on jotakin pahoja rajoitteita, ottaa vaikka varoiksi jotakin pientä mukaan siltä varalta, ettei juhlissa ole tarjolla mitään sopivaa!

Nykyään odotetaan juhlatarjoiluilta, että ne sopivat kaikille mahdollisille terveydellisille- , aatteellisille- ja mieltymyksellisille erikoisruokavalioille. Ihan hullun hommaa! Talo elää tavallaan, ja vieraat kulkevat ajallaan.

En tiedä, onko niitä ruokarajoitteisia niin paljon Suomessakaan, vai kirjoittelevatko tällaisille palstoille korostettuna ne, joilla rajoitteita on. Meillä on ollut paljon sukujuhlia ja ystäväpiirin juhlia. Ei oikein kenelläkään koskaan mitään allergiaa. Pari laktoositonta on, mutta hekin syövät aina kaikkea, eivätkä edes kysele, mitä sisältää.

Nykyään on tosiaan hirveästi rajoitteita. Itse olen jo pienenä lapsena syönyt paljon ravintoloissa omien vanhempieni työni vuoksi. Niin olen syönyt pienestä pitäen jo sienet, herneet, homejuustot, sipulit ja kaiken muunkin, mille täällä  palstallakin ollaan koko ajan allergisia. Ei kukaan kysynyt, syönkö samaa, kuin aikuiset, mutta opin syömään, kun ei ollut vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missään ei kyllä ole yhtä paljon ruokarajoitteisia ihmisiä kuin Suomessa. Kuka ei syö laktoosia, kuka ei gluteenia, kuka ei pähkinää tai sitrushedelmiä, kalaa, kanaa tai lihaa. Ruokarajoitteet tyyliin ” minä en syö sieniä” ovat aihe, jotka sopii ottaa puheeksi ottaa missä vaan puheeksi, ihan niin kuin ne kiinnostaisivat kaikkia, samoin kuin mitä yksityiskohtaisimmat kuvaukset erilaisista suolisto-oireista tai allergisista ihottumista, mitä erilaiset ruoat itsekullekin tuottavat. Yäk!

Jollei kysymys ole hengenvaarallisesta pähkinä -tms allergiasta, eikö näitä voisi pitää vain omana tietona ja jos on jotakin pahoja rajoitteita, ottaa vaikka varoiksi jotakin pientä mukaan siltä varalta, ettei juhlissa ole tarjolla mitään sopivaa!

Nykyään odotetaan juhlatarjoiluilta, että ne sopivat kaikille mahdollisille terveydellisille- , aatteellisille- ja mieltymyksellisille erikoisruokavalioille. Ihan hullun hommaa! Talo elää tavallaan, ja vieraat kulkevat ajallaan.

En tiedä, onko niitä ruokarajoitteisia niin paljon Suomessakaan, vai kirjoittelevatko tällaisille palstoille korostettuna ne, joilla rajoitteita on. Meillä on ollut paljon sukujuhlia ja ystäväpiirin juhlia. Ei oikein kenelläkään koskaan mitään allergiaa. Pari laktoositonta on, mutta hekin syövät aina kaikkea, eivätkä edes kysele, mitä sisältää.

Ne tyypit pilaavat juuri oikeasti sairaiden maineen. Kuopus oli syönyt naapurissa tuoreen tavalliseen maitoon leivotun pulla ja puolen tunnin kuluttua kieri lattialla vatsakivuissa - ei todellakaan syö, jos ei tiedä, mitä sisältää.

Olen laktoositon mutta syönyt kyllä sitä sisältäviä tuotteita juhlissa. Joo pierettää ja mahakin saattaa olla kipeä. Kovinkin kipeä jos paljon syö.En silti koe että pilaan " oikeasti sairaiden " maineen. Ihan itsekin olen oikeasti sairas.

Vierailija kirjoitti:

Karjalanpaisti on pahaa. 

Se on ollut juhlaruoka ennen, kun on syöty joka päivä pelkkää läskisoossia. Nykyajan ihmiselle se ei vaan maistu niin hyvältä.

Joka ikisissä sukujuhlissa (Savossa) on karjalanpaistia pääruokana ja siihen joku perus tomaatti-kurkku-salaatti. Karjalanpiirakoita ja munavoita. No ne on OK jos on itse tehtyjä, mutta aina ei ole. 

Vähän voisi tulla nykyaikaan ja laittaa vaihteeksi jotain muuta. Karjalanpaisti jää mulla kyllä syömättä. 

Olen yli viisikymppinen savolainen enkä allekirjoita karjalanpaistin yleisyyttä juhlissa.

Vierailija kirjoitti:

Muuten, osaako joku kertoa millainen makaronilaatikko maissista ja ripsistä tehdystä pastasta tai makaronista tulee? Onko mistään kotoisin? Haluaisin kokeilla, mutta pelkään, että menee pieleen.

En ehtinyt katsoa vastasiko tähän joku jo. Itse ainakin suosittelen Rummon (tai Semperin) gluteenitonta pastaa. Kannattaa varoa ettei keitä liian kypsäksi, tulee mössöä. Me laitamme myös soija- tai kaurajuomaa (tätäkin löytyy gluteenittomana) muna"maitoon" kun useampi allergia. Hyvää tulee, ainakin meidän perhe tykkää. Olen tehnyt myös vegaanisen ja gluteenittoman, jauhelihan tilalle soijarouhe ja kananmuna pois, kiva arkiruoka eikä ole kallis. 

Melko nihkeät on päivällä olevat juhlat, joissa 90% vieraista tulee pitkästä matkasta, eikä tarjolla ole kuin kakkuja ja joku suolainen piirakka.

Esim. vieraat lähtevät kotoa klo 9, ovat kirkolla klo 11, kirkkotilaisuus n.1,5 tuntia, jonka jälkeen odotellaan ja onnitellaan pihalla ja siirrytään juhlistettavan kotiin.

Siellä useampi tunti esim. klo 16 saakka pelkällä kakulla ja kahvilla.

Eli käytännössä pienessä nälässä koko päivä ja ravintolan kautta kotiin.

Ilman muuta tarjoaisin itse juhlissa ruuan tai ainakin jotain ruokaisaa salaattia tms.

Vierailija kirjoitti:

Melko nihkeät on päivällä olevat juhlat, joissa 90% vieraista tulee pitkästä matkasta, eikä tarjolla ole kuin kakkuja ja joku suolainen piirakka.

Esim. vieraat lähtevät kotoa klo 9, ovat kirkolla klo 11, kirkkotilaisuus n.1,5 tuntia, jonka jälkeen odotellaan ja onnitellaan pihalla ja siirrytään juhlistettavan kotiin.

Siellä useampi tunti esim. klo 16 saakka pelkällä kakulla ja kahvilla.

Eli käytännössä pienessä nälässä koko päivä ja ravintolan kautta kotiin.

Ilman muuta tarjoaisin itse juhlissa ruuan tai ainakin jotain ruokaisaa salaattia tms.

Viimekesän rippijuhlissa kuultua: Olimme paikalla klo 13(kaksi yövuorossa ollutta joukossa). Isoäiti: olemme tässä olleet lähdössä, mutta jäimme odottelemaan teitä, kun nähdään niin harvoin. Miniä: Minä en ymmärrä, miksi äiti ja X käyvät aina niin kamalalla hopulla, kun on niin pitkä matka. Tytär: Mikä se oli se uus ravintola, mitä te kehuitte. Eksän nyksä: Onko täällä hyvää sushipaikkaa? Kaikilla kiire ja kaikki menossa syömään. Ja kun kyse ei ole edes rahasta. 

Äitini hautajaisissa ruoka oli niin tökkösuolattua, ettei sitä pystynyt syömään. 

Jopa sellaiset ihmiset, jotka olivat tottuneita runsassuolaiseen ruokaan, huomasivat sen. Valtavasti ruokaa meni roskiin kun kukaan ei santsannut. Karjalanpiirakoita olisi muuten voinut ottaa evääksi, mutta kun nekin oli ruokapalvelun itsensä tekemiä ja syömäkelvottomia. En pystynyt syömään kuin jotain pikkuleipiä.

Vaikka olin maksanut sen ruokatarjoilun, niin minun piti mennä hautajaisten jälkeen nälkäisenä syömään huoltoasemalle koska en enää asunut paikkakunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Melko nihkeät on päivällä olevat juhlat, joissa 90% vieraista tulee pitkästä matkasta, eikä tarjolla ole kuin kakkuja ja joku suolainen piirakka...

Isäpuoleni hautajaisissa ei ollut tarjoilua ollenkaan, ei edes kahvia, ei edes arkunkantajille. Ei kuulemma jäänyt perintöä. Se oli emävale, koska olin isäpuolen kanssa jutellut hänen eläessään ja hän ehdotti puolta perinnöstään minulle. Hyväuskoisena kieltäydyin, koska ajattelin niillä rahoilla voivan järjestää kunnolliset hautajaiset sukulaisille ja tuttaville. No, ainakin isäpuoli kuoli hyvässä uskossa.

Myöhemmin siskopuoleni kehuskeli ulkomaanmatkallaan. Kun kysyin, miten hänellä oli varaa, hän sanoi isän jättäneen perintöä. Valheella on lyhyet jäljet varsinkin kun unohtaa aiemmat valehtelunsa.

Olen testamentissani varmistanut, ettei tämä loinen jälkeläisineen pääse käsiksi minun omaisuuteeni.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karjalanpaisti on pahaa. 

Se on ollut juhlaruoka ennen, kun on syöty joka päivä pelkkää läskisoossia. Nykyajan ihmiselle se ei vaan maistu niin hyvältä.

Joka ikisissä sukujuhlissa (Savossa) on karjalanpaistia pääruokana ja siihen joku perus tomaatti-kurkku-salaatti. Karjalanpiirakoita ja munavoita. No ne on OK jos on itse tehtyjä, mutta aina ei ole. 

Vähän voisi tulla nykyaikaan ja laittaa vaihteeksi jotain muuta. Karjalanpaisti jää mulla kyllä syömättä. 

Olen yli viisikymppinen savolainen enkä allekirjoita karjalanpaistin yleisyyttä juhlissa.

No ehkä se on vain meidän suvussa sitten. Harvoja juhlia on ilman karjalanpaistia ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut pilkkaavat täällä toisten ruokavalioita ja ruokarajoitteita. Syytä on kuitenkin muistaa, että sairauksista ja allergioista johtuvat rajoitteet ovat täysin eri asia kuin esim. vegaanisuus, joka perustuu vain aatteeseen ilman mitään oikeaa allergiaa tai sairautta. Itse suolistovaivaisena olen ruokarajoitteinen, mutta kovin mielelläni söisin sitä mitä haluan ilman rajoituksia. Valitettavasti tämä ei vain onnistu kun seurauksena on todellakin kamalat suolistovaivat. Mielelläni söisin esim. pullaa, suklaata,makaronilaatikkoa tai lasagnea, mutta vasta vähän aikaa sitten olen itsekin vasta ymmärtänyt näiden vaikutuksen suolistolleni. Ruokavalio on itsellenikin vielä haussa nyt kuntolenkillä alkanut kiinnittää tähän enemmän huomiota.

Jos on ruokarajoitteita, vaikka olipa sitten sairauksia tai vain erikoisuuden tavoittelemista, huolehtii ihan itse ongelmastaan. Ei voi edellyttää, että kutsuja rupeaisi jokaista hyysäämään.   Aina voi ottaa mukaan jotain pientä välipalaa tai sen oman pullan, jos on ongelmainen.  Aina ei voi luottaa siihenkään, että vaikka olisi jotain erikoisruokavalioruokaa tehty, niin sitä sitten olisi vielä jäljellä, kun sitä haluaisi.

Niinhän se on, viesti on hyvin selvä: pysykää poissa.

Ruokarajoitteiden vuoksi en osallistu juhliin, joissa on tarjoilu ja pitäisi viedä lahja. Lähetän vain onnittelukortin.

Samasta syystä en osallistu enää talkoisiin, enkä mihinkään tapahtumaan, mihin kuuluu ruoka osana pääsymaksua. Jäi siksi 40-vuotis-luokkakokouskin pois ohjelmasta. Olisi pitänyt maksaa sikakalliista ruoasta vaikkei voi edes syödä sitä plus runsaasta viinatarjoilusta niille luokan juopoille. 

Vierailija kirjoitti:

Missään ei kyllä ole yhtä paljon ruokarajoitteisia ihmisiä kuin Suomessa. Kuka ei syö laktoosia, kuka ei gluteenia, kuka ei pähkinää tai sitrushedelmiä, kalaa, kanaa tai lihaa. Ruokarajoitteet tyyliin ” minä en syö sieniä” ovat aihe, jotka sopii ottaa puheeksi ottaa missä vaan puheeksi, ihan niin kuin ne kiinnostaisivat kaikkia, samoin kuin mitä yksityiskohtaisimmat kuvaukset erilaisista suolisto-oireista tai allergisista ihottumista, mitä erilaiset ruoat itsekullekin tuottavat. Yäk!

Jollei kysymys ole hengenvaarallisesta pähkinä -tms allergiasta, eikö näitä voisi pitää vain omana tietona ja jos on jotakin pahoja rajoitteita, ottaa vaikka varoiksi jotakin pientä mukaan siltä varalta, ettei juhlissa ole tarjolla mitään sopivaa!

Nykyään odotetaan juhlatarjoiluilta, että ne sopivat kaikille mahdollisille terveydellisille- , aatteellisille- ja mieltymyksellisille erikoisruokavalioille. Ihan hullun hommaa! Talo elää tavallaan, ja vieraat kulkevat ajallaan.

Suomalaistahan on juuri se, että tuputetaan vieraille hirveä määrä ruokaa. Kaikkia seitsemää sorttia on pakko ottaa. Jos ei joku ruoka kelpaa, niin emäntä loukkaantuu, eikä usko että vierailla on oikeasti ruokarajoitteita. 

Miksi ihmisten pitäisi väkisin syödä sellaista, joka tekee huonon olon? Se pilaa koko juhlan siltä vieraalta, ja jos on vaikka vain yksi WC käytössä, niin on kurja jos jollain on ripuli. 

Jos kyseessä on lyhyet juhlat joissa vain käväistään, niin sittenhän voi hyvin ottaakin omat eväät. Jos taas on pitkä hääjuhla, joka alkaa vaikka klo 11 ja pois lähdetään vasta illalla, niin kyllä siinä välissä pitäisi kaikkien syödä jonkunlainen isompi ateria. Voihan niitä pähkinöitä ja siemeniä napostella, mutta ei sillä nälkä lähde. Pahimmassa tapauksessa joutuu lähtemään kotiin, kun on niin kova nälkä ettei jaksa enää juhlia. 

Suolisto-oireista on tietysti ikävä kuulla, mutta jos ihottumastakin puhuminen on sinusta ällöttävää, niin olet kyllä aika herkkä. Voit miettiä ihan omaakin asennettasi, voisitko olla vähän empaattisempi tai edes jättää huomiotta tuollaiset asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missään ei kyllä ole yhtä paljon ruokarajoitteisia ihmisiä kuin Suomessa. Kuka ei syö laktoosia, kuka ei gluteenia, kuka ei pähkinää tai sitrushedelmiä, kalaa, kanaa tai lihaa. Ruokarajoitteet tyyliin ” minä en syö sieniä” ovat aihe, jotka sopii ottaa puheeksi ottaa missä vaan puheeksi, ihan niin kuin ne kiinnostaisivat kaikkia, samoin kuin mitä yksityiskohtaisimmat kuvaukset erilaisista suolisto-oireista tai allergisista ihottumista, mitä erilaiset ruoat itsekullekin tuottavat. Yäk!

Jollei kysymys ole hengenvaarallisesta pähkinä -tms allergiasta, eikö näitä voisi pitää vain omana tietona ja jos on jotakin pahoja rajoitteita, ottaa vaikka varoiksi jotakin pientä mukaan siltä varalta, ettei juhlissa ole tarjolla mitään sopivaa!

Nykyään odotetaan juhlatarjoiluilta, että ne sopivat kaikille mahdollisille terveydellisille- , aatteellisille- ja mieltymyksellisille erikoisruokavalioille. Ihan hullun hommaa! Talo elää tavallaan, ja vieraat kulkevat ajallaan.

Suomalaistahan on juuri se, että tuputetaan vieraille hirveä määrä ruokaa. Kaikkia seitsemää sorttia on pakko ottaa. Jos ei joku ruoka kelpaa, niin emäntä loukkaantuu, eikä usko että vierailla on oikeasti ruokarajoitteita. 

Miksi ihmisten pitäisi väkisin syödä sellaista, joka tekee huonon olon? Se pilaa koko juhlan siltä vieraalta, ja jos on vaikka vain yksi WC käytössä, niin on kurja jos jollain on ripuli. 

Jos kyseessä on lyhyet juhlat joissa vain käväistään, niin sittenhän voi hyvin ottaakin omat eväät. Jos taas on pitkä hääjuhla, joka alkaa vaikka klo 11 ja pois lähdetään vasta illalla, niin kyllä siinä välissä pitäisi kaikkien syödä jonkunlainen isompi ateria. Voihan niitä pähkinöitä ja siemeniä napostella, mutta ei sillä nälkä lähde. Pahimmassa tapauksessa joutuu lähtemään kotiin, kun on niin kova nälkä ettei jaksa enää juhlia. 

Suolisto-oireista on tietysti ikävä kuulla, mutta jos ihottumastakin puhuminen on sinusta ällöttävää, niin olet kyllä aika herkkä. Voit miettiä ihan omaakin asennettasi, voisitko olla vähän empaattisempi tai edes jättää huomiotta tuollaiset asiat.[

/Aika moniin juhliin olen erikseen tehneet tarjottavat sekä laktoosi-intolerantikoille, keliaakikoille että vegaaneille, ja kuinkas on sitten käynytkin, ovat ottaneet ”tavallisia” tarjoomuksia, kun ovat kuulemma näyttäneet niin hyviltä! Nämä olen tehnyt henkilöille, jotka pitävät kovaa melua näistä rajoitteista. Ärsyttävää, kun erillisten ruokien tekemisessä on kuitenkin aikamoinen vaiva.

No nämä ei olleet isommat sukubileet, mutta lukiossa kaverini synttärijuhlat, joille hän oli kutsunut muutamia ystäviään, myös minut. Tämä kaverini oli kauppiasperheestä ja perheen kauppa oli heidän kotinsa "jatkeena" alakerrassa. Me kaikki vieraat mentiin juhlakalun kanssa paikan päälle, avattiin lahjat, pulistiin ja kuunneltiin musiikkia, ja pikkuhiljaa tuli mieleen, että olisi kiva ehkä jotain synttäritarjoiluitakin saada. Synttärisankari tässä vaiheessa ohjeisti, että "voitte mennä ostamaan jotain tuolta kaupan puolelta". Okei. Näin tehtiin. Yhdellä kaverilla ei sattunut edes olemaan rahaa mukana ja lainasin hänelle, että hän sai edes Pirkka-tuutin ja limsan. Ostamamme popparit saatiin sentään mikrottaa perheen keittiössä.

Toteampa vaan, että koskaan en ole ollut vegaanin juhlissa niin, että olisin nauttinut tarjoiluista eikä olisi jäänyt nälkä.

Vierailija kirjoitti:

Toteampa vaan, että koskaan en ole ollut vegaanin juhlissa niin, että olisin nauttinut tarjoiluista eikä olisi jäänyt nälkä.

Se on tosiaan kiinni siitä, kuka ruoan on laittanut. Minulla taas on juuri päinvastainen kokemus. Missään en ole syönyt niin paljon erilaisia vaihtoehtoja ja niin hyvää ruokaa, kuin vegaaniystäväni häissä. Oli tietysti myös kasvisruokailijan kannalta ihanaa, että oli kerrankin häissä muutakin syötävää, kuin pelkkä peruna, kastike ja vihersalaatti.

Vierailija kirjoitti:

Toteampa vaan, että koskaan en ole ollut vegaanin juhlissa niin, että olisin nauttinut tarjoiluista eikä olisi jäänyt nälkä.

Lähimmän pizzerian kautta kotiin -bileet.

Vegaanien ei tarvitse ottaa ikinä huomioon ketään, mutta muiden on pakko huomioida vegaanit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toteampa vaan, että koskaan en ole ollut vegaanin juhlissa niin, että olisin nauttinut tarjoiluista eikä olisi jäänyt nälkä.

Lähimmän pizzerian kautta kotiin -bileet.

Vegaanien ei tarvitse ottaa ikinä huomioon ketään, mutta muiden on pakko huomioida vegaanit.

Kehuin jo aikaisemmin tuossa vegaanihäätarjoilua, ja on ihan pakko kertoa niistä tarjoiluista, ja ihmetellä, että eikö niitä tosiaan olisi voinut syödä muutkin kuin vegaanit, minulle ainakin kelpasi. Siellä oli perunoita, riisiä,  jotain tosi hyviä uunivihanneksia, missä oli ainakin punajuurta, lanttua ja porkkanaa. Sitten oli ihan perinteinen porkkanalaatikko, jokin intialaistyylinen currymausteinen ruoka, missä oli reilusti kukkakaalia, kaalipiirakka jostain lehtitaikinatyylisestä tehtynä, jotain pinaattipiiraitakin. Ja tässä vain ruoat. Sen lisäksi monenlaisia salaatteja, leipää, levitteitä, kakkukahvipöytä monenlaisine leivonnaisineen.