Kysykää mitä vain pakkohoidossa olleelta ex-narkomaanilta

Kannatatko sähköshokki-hoitoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävikö kaverisi tai sukusi vierailulla kun olit pakkohoidossa?

Käyttäytyikö ne normaalisti vai esim. pelkäsi olla siellä?

Halusitko vieraita?

Oma kummipoika oli mt-hoidossa ja kävin katsomassa, mutta mm. äitinsä ei ns. pystynyt käymään. Ei kuulemma tiennyt mitä olisi puhunut hänelle.

Veli ja äiti kävivät erikseen, ajoivat 400 km. Eivät pelänneet. Kyllä munkin äiti ensin sanoi ettei voi tulla katsomaan koska alkaa itkemään niin paljon mutta kyllä se lopulta tuli. 

Hyvä juttu.

Minulla sattui olla onni, että olin pätkätöissä sairaalapaikkakunnalla samaan aikana, ja asuin  ½ km päässä sairaalasta.

Menitkö itse sairaalaan (terkkariin tms.), vai vietiinkö sinut jonkun toisen ilmoittamana? Miten tietää itse, että on niin sairas, että pitää mennä (pääsairauksissa)?

Vierailija kirjoitti:

Mites elämä nyt? Korvashoitoa kait, mutta onko työtä yms?

Ei ole mitään korvaushoitoa. Opiskelen AMK:ssa. 

- AP 

Vierailija kirjoitti:

Kannatatko sähköshokki-hoitoa?

Sinne olen jonossa, kyllä kannatan.

- AP 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sairastit kun olit pakkohoidossa?

Psykoottista masennusta.

- AP 

Jos ei ole lisänä psykoottista masennusta, niin sitten ei pääsekään pakkohoitoon ja vankila on sitten se paikka, jossa saa putkeen stopin. Harmi. T. narkomaanin läheinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävikö kaverisi tai sukusi vierailulla kun olit pakkohoidossa?

Käyttäytyikö ne normaalisti vai esim. pelkäsi olla siellä?

Halusitko vieraita?

Oma kummipoika oli mt-hoidossa ja kävin katsomassa, mutta mm. äitinsä ei ns. pystynyt käymään. Ei kuulemma tiennyt mitä olisi puhunut hänelle.

Veli ja äiti kävivät erikseen, ajoivat 400 km. Eivät pelänneet. Kyllä munkin äiti ensin sanoi ettei voi tulla katsomaan koska alkaa itkemään niin paljon mutta kyllä se lopulta tuli. 

Hyvä juttu.

Minulla sattui olla onni, että olin pätkätöissä sairaalapaikkakunnalla samaan aikana, ja asuin  ½ km päässä sairaalasta.

Menitkö itse sairaalaan (terkkariin tms.), vai vietiinkö sinut jonkun toisen ilmoittamana? Miten tietää itse, että on niin sairas, että pitää mennä (pääsairauksissa)?

Hyvä että sulla kävi tuuri! Psykologini oli varannut akuuttiajan lääkärille, joka konsultoi ylilääkäriä, joka sanoi että vapaaehtoisesti sairaalaan tai M1-lähetteellä. Säikähdin saatanasti ja otin jalat alleni.

Poliisit haki mut kotoa sairaalaan. 

En tiedä milloin itse tietää sen että on pöpi. Siihen liittynee sellainen tietynlainen muutos kaikessa, asenteissa, elämäntavoissa, juttelemisessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sairastit kun olit pakkohoidossa?

Psykoottista masennusta.

- AP 

Jos ei ole lisänä psykoottista masennusta, niin sitten ei pääsekään pakkohoitoon ja vankila on sitten se paikka, jossa saa putkeen stopin. Harmi. T. narkomaanin läheinen

Itseasiasassa vankilassa luisuu helposti käyttämään. Itselläni ei mitään rikosseuraamullista asiaa ole huumeiden käyttöön liittyen, joten epäilen suuresti että yhtäkkiä joutuisin vankilaan. :) Tsemppiä sulle. On aivan sairaan raastavaa katsoa vierestä kun läheisiltä loppuu voimat. 

- AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävikö kaverisi tai sukusi vierailulla kun olit pakkohoidossa?

Käyttäytyikö ne normaalisti vai esim. pelkäsi olla siellä?

Halusitko vieraita?

Oma kummipoika oli mt-hoidossa ja kävin katsomassa, mutta mm. äitinsä ei ns. pystynyt käymään. Ei kuulemma tiennyt mitä olisi puhunut hänelle.

Veli ja äiti kävivät erikseen, ajoivat 400 km. Eivät pelänneet. Kyllä munkin äiti ensin sanoi ettei voi tulla katsomaan koska alkaa itkemään niin paljon mutta kyllä se lopulta tuli. 

Hyvä juttu.

Minulla sattui olla onni, että olin pätkätöissä sairaalapaikkakunnalla samaan aikana, ja asuin  ½ km päässä sairaalasta.

Menitkö itse sairaalaan (terkkariin tms.), vai vietiinkö sinut jonkun toisen ilmoittamana? Miten tietää itse, että on niin sairas, että pitää mennä (pääsairauksissa)?

Hyvä että sulla kävi tuuri! Psykologini oli varannut akuuttiajan lääkärille, joka konsultoi ylilääkäriä, joka sanoi että vapaaehtoisesti sairaalaan tai M1-lähetteellä. Säikähdin saatanasti ja otin jalat alleni.

Poliisit haki mut kotoa sairaalaan. 

En tiedä milloin itse tietää sen että on pöpi. Siihen liittynee sellainen tietynlainen muutos kaikessa, asenteissa, elämäntavoissa, juttelemisessa. 

Osaatko sanoa, käykö sairastumisessa niin, että esim. katoaa huumorintaju? Jotenkin olen jotain tuontyyppistä huommanut mm. tuossa kummipojassa. Ei ymmärrä enää huumoria  (enää) kun on sairas vaiheessa? Tai ehkä tuollaista ei huomaa itse?

Haluatko, että lähipiirisi kantaa huolta sinusta? Onko se hyvä, vai ahdistavaa? Kyseleekö liikaa vai liian vähän?

Miten laajasti ihmiset tietävät huumeongelmastasi ja hoidostasi? Tietääkö lähipiireissäsi lähes kaikki, vai muutama vain?

Häpeän tunteet - tai oletan, että häpeä on se asia, miksi on vaikeaa ns. palata "normaalielämään"  muiden keskelle?Vai onko?

Mistä huumeiden väärinkäyttösi alkoi? Olisiko joku voinut sen estää?

Mistä sä tiedät olevasi ex-narkkari? Tälläkin palstalla on useita, jotka ovat syöneet joka päivä suklaata, lopettaneet (kutsuvat sitä laihduttamiseksi) ja alkaneet taas syömään suklaata.

Vierailija kirjoitti:

Haluatko, että lähipiirisi kantaa huolta sinusta? Onko se hyvä, vai ahdistavaa? Kyseleekö liikaa vai liian vähän?

En halua. Äiti ei kestänyt kuulla kun kerroin elämästä huumeiden kanssa. Kaverit pitää huolta. 

- AP

Miksi aloit käyttämään? Kuinka kauan kesti, että tajusit olevasi riippuvainen? Miltä subutex tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Miten laajasti ihmiset tietävät huumeongelmastasi ja hoidostasi? Tietääkö lähipiireissäsi lähes kaikki, vai muutama vain?

Häpeän tunteet - tai oletan, että häpeä on se asia, miksi on vaikeaa ns. palata "normaalielämään"  muiden keskelle?Vai onko?

Kaverit tietää. Veli tietää. Äiti tietää jotain. Tunnen häpeää kyllä, mutta pystyn olemaan luennoilla, joskus nuokun väsymyksestä ja koulukaverit ravistelee hereille. Ei se ole niin vaikeaa kuin luulisi. Kävin siis koulua samalla kun käytin kamaa. En tosin ikinä koulussa. 

- AP

Vierailija kirjoitti:

Mistä huumeiden väärinkäyttösi alkoi? Olisiko joku voinut sen estää?

Minulle oltiin määrätty kesäloman ajaksi liian vähän Lyricaa, joka on siis lääke jota käytän. Tarvitsin jotain muuta kylkeen ja Subutex oli siinä hyvin tarjolla. Ei kukaan olisi voinut estää, oma valinta.

-AP

Vierailija kirjoitti:

Mistä sä tiedät olevasi ex-narkkari? Tälläkin palstalla on useita, jotka ovat syöneet joka päivä suklaata, lopettaneet (kutsuvat sitä laihduttamiseksi) ja alkaneet taas syömään suklaata.

En ole koskaan ollut näin pitkään ilman Subutexiä. Nyt kun läheisetkin tietää, en todellakaan halua tuottaa pettymystä. Uskon vahvasti etten enää koskaan käytä. Kaveripiirissä ei pääosin käytetä, joten ei tule mitään impulsiivisia tekoja.

- AP

Vierailija kirjoitti:

Miksi aloit käyttämään? Kuinka kauan kesti, että tajusit olevasi riippuvainen? Miltä subutex tuntuu?

Aloin käyttämään Subua ahdistukseen ja raajakipuihin, jotka myöhemmin huomattiin rajuksi raudanpuuteoireluiksi. Jalkasäryt parani mutta Subutex jäi kuvioihin. Subutex tuntuu euforialta, voit joko ottaa vähän ja jaksaa tehdä arkiaskareet, tai ottaa paljon ja nuokkua ja nähdä valveunia. Omassa mielessä pystyi matkustamaan minne vaan niissä valveunissa. Tärkein kuitenkin euforia. Riippuvuuden tajusi siinä vaiheessa kun vapaa-aika meni juosten ympäri PK-seutua tablettien perässä, juosten vartijoita pakoon. Se elämä pyöri vaan Subutexin hankkimisen, rahan saamisen ja sen käyttämisen ympärillä. Päivät luennoilla koulussa kuitenkin.

- AP

Oliko sen arvoista?

Vierailija kirjoitti:

Oliko sen arvoista?

Ei todellakaan.

- AP