Lue keskustelun säännöt.
Anoppi koettaa salasyöttää lapselle uskontoa
21.04.2017 |
Me olemme kirkkoonkuulumaton, uskonnoton perhe, eikä meillä ole aikomustakaan kasvattaa lasta kristinuskoon, tai mihinkään muuhunkaan. Toki lapsen kanssa käydään läpi yleissivistyksen kannalta tarpeelliset asiat kaikista uskonnoista mitään etusijalle asettamatta. Anopin pirtaan tämä ei käy. Hän koettaa salaa ja väkisin antaa lapselle "uskonnollista ja henkistä pääomaa", kuten hän itse asian ilmaisee. Rukoiluttaa, tuo uskonnollisia lastenkirjoja, jotka ovat täysin sopimattomia tuon ikäiselle lapselle niin sisältönsä kuin kuvituksensakin puolesta, vei kerran pyhäkouluunkin meille kertomatta. Nyt asia on mennyt siihen pisteeseen, ettemme uskalla lasta jättää anopin kanssa kahden kesken enää ollenkaan, vaikka muuten ihan hyvä mummo onkin, ja mielellään haluaisi lasta hoitaa. Minusta kyseessä on kunnioituksen puute meitä vanhempia kohtaan, enkä haluaisi koko anoppia enää tavatakaan. Pakko on kuitenkin olla tapaamisissa mukana, sillä mies ei välttämättä osaa vahtia anoppia kyllin hyvin, vaikka onkin samaa mieltä kanssani. Ihan erimerkkinä, minä olin vessassa ja anoppi oli sillä aikaa opettanut lapselle ruokarukouksen! Kokemuksia, näkemyksiä, vinkkeja?!
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Oma isoisäini oli kristitty ja kai myös rappari ja usein kyselin häneltä uskonnosta. Oli äkäinen ukko mutta jutteli mielellään. Kyllä kristinuskosta jäi ihan myönteinen kuva ja menin riparille ja liityin kirkkoon. Erosin myöhemmin kun se oli vähän tekoja, paljon puhetta. Ne rahat menee nyt hyväntekeväisyyteen suoraan mitkä ennen kirkolle.
Minä taas maksan ilolla kirkollisveroni kun olen nähnyt miten paljon kirkondiakonia on tuonut ilo isoäidilleni ja monille muille vanhoille ihmisille, vaikka itse en usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette siis luota että lapselle uskaltaa antaa monenlaista tietoa ja että niistä kasvaa fiksuja ja omaan ajatteluun kyleneviä
Kävin minäkin mummon kanssa kirkossa ja vaikka mitä kun nähtiin
mutta ei minusta silti uskovaista tullut
Opetatte lapselle, että ette suvaitse toisin uskovia ihmisiä ja heidän tapojaan? Ap, sekä te että anoppisi olette nyt hakoteillä siinä miten toisen uskoa tai uskomattomuutta kunnioitetaan.
Miksi uskovaisen mummon arjen seuraaminen olisi jotenkin vaarallista? Minulle oli ainakin ihan luontevaa käydä isovanhempien kanssa kirkossa, yleissivistävää. Ei se varmaan maailmanloppu olisi jos minusta olisi kristitty tullut, mutta eipä tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos anopin luona on tapana lukea ruokarukous, olisi outoa kieltää tämä. Anopillakin on uskonnonvapaus. Sen sijaan outoa viedä pyhäkouluun jne.
Älkää olko tekään kohtuuttomia niin löydätte varmasti kultaisen keskitien. Tottakai anopin uskonto saa näkyä hänen elämässään, eikä sitä tarvi piilottaa lapselta tai olette törkeitä.
Talossa talon tavoilla! Talon tapoja ja muiden uskontoja on hyvä oppia kunnioittamaan.
Ajattelu aapeella omnikommunikation lestoilla- pitää rajoittaa kuplan ulkopuolista tietoa koska lapsi voi ajatella itse pian ja eri tavalla kuin äiti
kun se kloonia kasvattaa eikä lapsi saa kasvaa omaksi itsekseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehän olette pahempia aivopesijöitä kuin minun lahkolaiset vanhempani. He sentään opettivat että kannattaa olla utelias ja miettiä itse, mikä on hyvää ja toimivaa. Ei perustaa ajatteluaan vanhempiin, auktoriteetteihin vaan punnita erilaisia näkemyksiä omassa päässään. Tutustuin rauhassa niin ateistien, muiden kristittyjen kirkkokuntien, hindujen kuin muslimienkin ajatusmaailmaan.
Minusta ei tullut hihhulia, mutta aika syvällisesti tunnen teologiaa keskimääräiseen kansalaiseen verrattuna. Olen jonkinlainen agnostikko, hieman taipuvaisempi uskomaan kuin siihen etten usko.
Aloitus on vuodelta 2017. Ehkä asia on jo ratkaistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on vuodelta 2017. Ehkä asia on jo ratkaistu.
Ei voi tietää
Mummolla on oikeus uskoonsa, ja mummolassa kunnioitetaan mummoa ja hänen tapojaan. Ruokarukouksen päätarkoitushan on saada lapset rauhoittumaan aloilleen. Pyhäkoulusta saa kavereita. Mikä ongelma?
Monet lapset kokevat uskonnon sääntöineen ja rakkauksineen turvallisena. Lapsi saa haluta uskoa, eikä sitä saa pilkata. Usko pois, sinullakin on luuloja jotka eivät pidä paikkaansa ja muut antavat sinun luulotella rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pelkäätte että lapsenne kasvaisi kristityksi?
Eikö hän saakkaan päättää siitä itse?
Lapsen aivopesu ei ole kasvattamista. Uskonto myös aiheuttaa pelkotiloja ja traumoja joita kantaa lopun elämäänsä vääristyneinä tapoina toimia ja nähdä asiat, joten ei todellakaan ole mitään hieman vahingollista huttua laittaa lasta sitä läpi. On tullut istuttua psykiatrisen hoitajan vastaanotolla lukemattomat kerrat näiden uskonnon aiheuttamien elämän vaikeuksien takia jotka vielä psykiatriassa väärin tulkitaan epävakaaksi persoonallisuushäiriöksi, kun koittaa elää niiden opetettujen uskomusten mukaan, koska eivät kysy ikinä mistä ihmeestä olet saanut päähäsi että asioista kuuluu ajatella noin tai toimia noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika pitkä vessareissu sulla.
Kiitos jeesus ruoasta, aamen. Kokeilin ja ehdin just pöksyt pudottaa. Vai onko niitä paljon pitempiä?
Meillä oli koulussa "Siunaa Jeesus ruokamme, ole aina luonamme, aamen."
Kotona ei harrastettu ruokarukouksia. Joskus iltarukouksia kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ette siis luota että lapselle uskaltaa antaa monenlaista tietoa ja että niistä kasvaa fiksuja ja omaan ajatteluun kyleneviä
Monenlaista, eli myös islamilaisia rukouksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos anopin luona on tapana lukea ruokarukous, olisi outoa kieltää tämä. Anopillakin on uskonnonvapaus. Sen sijaan outoa viedä pyhäkouluun jne.
Älkää olko tekään kohtuuttomia niin löydätte varmasti kultaisen keskitien. Tottakai anopin uskonto saa näkyä hänen elämässään, eikä sitä tarvi piilottaa lapselta tai olette törkeitä.
Talossa talon tavoilla! Talon tapoja ja muiden uskontoja on hyvä oppia kunnioittamaan.
Ja samoin uskonnottomuutta. Nythän anoppi tuputtaa lapselle vain uskontoa, ja se on väärin.
Vanhemmat päättävät lapsen kasvatuksesta, ei mummot.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei mene pilalle mummon jeesushöpinöistä, kun kotona keskustelette asiasta avoimesti ja lapsen ikätason mukaan. Itse en kuulu kirkkoon, mutta anoppi on pitkän linjan kirkkokuorolainen, -valtuutettu ja aktiivi. Olen lapsille kertonut, että jotkut uskoo jeesukseen, jotkut uudelleensyntymiseen, kuka mihinkin. Ja että itse en usko näihin, vaan omaan tieteellisen maailmankuvan. Aiheesta saa tosi mielenkiintoisia keskusteluja jo alle kouluikäistenkin kanssa. Yleensä lapsi omaksuu perheen näkemyksen ja haluaa olla lojaali omille vanhemmilleen. Mummon aivopedu tuskin tuottaa tulosta.
Onneksi voi olla uskossa ja silti olla tieteellinen maailmankuva.
Minä ignooraisin koko anopin uskonnon opetuksen. Lapsilla on paha tapa kiinnostua juuri niistä asioista, joita kielletään. Heistä voi tulla vaikka hartaita uskovaisia, kun isompina haluavat tutkia mikä tämä uskonto on, joka heiltä on kielletty kun se on niin huono asia.
Hyvä tapa olisi lyödä anoppia leukaan.
Jos anopin luona on tapana lukea ruokarukous, olisi outoa kieltää tämä. Anopillakin on uskonnonvapaus. Sen sijaan outoa viedä pyhäkouluun jne.
Älkää olko tekään kohtuuttomia niin löydätte varmasti kultaisen keskitien. Tottakai anopin uskonto saa näkyä hänen elämässään, eikä sitä tarvi piilottaa lapselta tai olette törkeitä.