Ylireagoinko minä tähän tilanteeseen?

toisetkin on shokissa ja siksi puhuvat tuollaisia? tai haluavat suojella sinua omilta reaktioiltaan ja siksi eivät kerro olevansa itse järkyttyneitä?

Haluatko, että suoraa sanovat, että Mirkullakin oli MS-tauti, nyt on jo kolmatta vuotta vuodeosastolla?

Et ylireagoi. Muut ovat shokissa ja reagoivat siten, että ikään kuin kieltävät sairauden olemassaolon.

Tietämättä sairaudestasi: pysyvätkin sairaudet ovat erilaisia. Onhan vaikka joku ykköstyypin diabetes pysyvä, mutta sen kanssa voi moni elää aika tavallista elämää, on lääkkeet jne. Tietysti on myös sairauksia, jotka eivät mitään helppohoitoisia ole. Toki sairastuminen on alkuun järkytys, mutta ajan kanssa olo tasoittuu.

Vierailija kirjoitti:

toisetkin on shokissa ja siksi puhuvat tuollaisia? tai haluavat suojella sinua omilta reaktioiltaan ja siksi eivät kerro olevansa itse järkyttyneitä?

Nämä puheet ihmetyttävät minua. On myös olo, että toiset eivät oikein osaa "lohduttaa". Heidän suhtautumisensa tuntuu jopa jollain lailla kylmältä.

Ap

Parempi keskittyä nyt vaan sairautesi hoitoon ja tilanteesi helpottamiseen, älä mieti liikaa muiden reaktioita ja vaivas päätädi niillä. Eivät he voi tietää, mikä tilanne on ja miltä sinusta pohjimmiltasi tuntuu.

Voimia sinulle, ja mahdollisimman hyvää vointia sairaudestasi huolimatta!

Et ylireagoi. Ihmisten voi olla vaikea suhtautua vakaviin uutisiin, eivätkä sitten osaa sanoa muuta. Peittelevät pelkoaan tms. Tai sitten eivät käsitä, jos et näytä sairaalta.

Vastaava kokemus itsellä. Tosin omalla kohdallani joko tuli tuollaisia kommentteja tai sitten tyyliin kuittasivat sairaudesta kerrottuani "toivottavasti sinulle löytyy apu", eikä sen jälkeen enää kyselty kuulumisia tai missä voinnissa olen...Monien on näköjään vaikea suhtautua siihen, että toinen on sairas.

Ja mikähän se sairaus on? Tyyliin joku chronin tauti? Sitten kyllä ylireagoit.

Kun oma lapseni sairastui, minä hoin: "kyllä tästä selvitään, eihän tämä nyt niin paha asia ole, mietitään posin kautta" (kuvittele kimeä, ylipirteä ääni) ja omissa ajatuksissani suunnittelin kaksia hautajaisia. Se oli varmasti kauheaa lapselle (joka jäi henkiin).

Nämä ovat vaikeita asioita kaikille käsitellä, niin sairastuneelle kuin ympäristölle.

Ihmiset kuvittelevat lohduttavansa, kun vähättelevät. Ylipäänsä olisi kivempaa, jos ei olisi mitään hätää ja voisi sulkea silmänsä kärsimykseltä. Mutta sairastuneesta tämä tuntuu siltä, ettei kuunnella ja ymmärretä.

Sinun pitää kuitenkin hyväksyä ihmisten kyvyttömyys, koska he eivät sille mitään voi.

Sinussa ei ole vikaa. Hakeudu vertaistuen piiriin. Sieltä löydät ihmisiä, jotka pystyvät puhumaan kanssasi asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vastaava kokemus itsellä. Tosin omalla kohdallani joko tuli tuollaisia kommentteja tai sitten tyyliin kuittasivat sairaudesta kerrottuani "toivottavasti sinulle löytyy apu", eikä sen jälkeen enää kyselty kuulumisia tai missä voinnissa olen...Monien on näköjään vaikea suhtautua siihen, että toinen on sairas.

Minulla myös sama kokemus

Näin se vaan on, että ei se ole ystäviesi sairaus, se on sinun sairautesi. Sinun pitää sen kanssa elää, eikä se mitään auta, vaikka toiset säälittelevät kuinka. Ja kyllähän he sinua tsemppaavat, eli eivät ole täysin välinpitämättömiä. Muista, että kriisin kohdanneen kohtaaminen on aina vaikeaa.

millaiset ihmiset alapeukuttaa aloittajan viestiä? en käsitä

Siskoni sairasti ja kuoli hitaasti kasvavaan aivokasvaimeen. Kertoi turhautumisestaan, kun hänen ystävänsä eivät meinanneet uskoa, kun kertoi sairauden siirtymisestä terminaalivaiheeseen. "Etkö vähän liioittele", oli yksi hänen ystävistään kysynyt.

Ymmärrän, että on vaikea kohdata tai hyväksyä nuoren ihmisen (alle 40 v.) kuolemista syöpään, mutta todella törkeää, että siskoni joutui vakuuttelemaan ystävilleen, että ihan oikeasti tekee kuolemaa.

Kun siskoni siirrettiin sattohoitoon, eräs ystävä sanoi, että tulee juhannuksen jälkeen katsomaan häntä, kun silloin on miehellä loma ja voivat samalla lomailla. Sisko kuoli kesäkuun alussa.

Onneksi siskollani oli perheen lisäksi myös oikeasti hyviä ystäviä, jotka olivat rinnalla loppuun saakka.

Mikä näitä toisten sairauksia vähätteleviä ihmisiä vaivaa? Ei minulla kävisi mielessäkään vähätellä jonkun sairautta, varsinkaan jos itsellä ei ole ko. sairaudesta kokemusta. Kaverillani on kilpirauhasen vajaatoiminta, enkä minä hänellekään kommentoi, että tuo on helppo sairaus, vaikka jotkut noita sellaisina pitää.

Vierailija kirjoitti:

Ja mikähän se sairaus on? Tyyliin joku chronin tauti? Sitten kyllä ylireagoit.

Sinun pitäisi kyllä päästä kokeilemaan Chronin tautia kipuineen, leikkauksineen, avanteineen jne. Sinulle voisi sopia esimerkiksi anaalifisteli peräsuolesta emättimeen. Toivottavasti näin käy.

Kannattaa hakea vertaistukea, saman sairauden kohdanneet ymmärtävät

VOIMIA, tiedän tasan tarkkaan mitä tarkoitat. Ne ei vaan pysty parempaan, koita antaa niille anteeksi. Ansaitset ja tarvitset tukea ja rakkautta nyt paljon, koitan sitä täältä edes virtuaalisesti lähettää! Samassa veneessä ollaan, netin vertaistuesta mun on hieman varoitettava että se voi viedä huonompaankin kuntoon jos on vaan joukko hädissään olevia, osa katkeroituneita, kaikkea laidasta laitaan on... Että jos vertaistukijutut tuntuu pahalta niin sitten jotain muuta, yrittää ja kokeilla toki kannattaa aina