Kauhea nähdä silmästä silmään yhteiskuntaluokkien välinen ero... :-/

Valinnanvapaus kirjoitti:

Entäs jos sairastuu teini-ikäisenä ms-tautiin eikä pysty tekemään töitä, ja kaikki rahat menevät sairauskuluihin, onko sekin oma valinta?

Ei. Se ei ole oma valinta.

Mutta se on oma valinta mitä tekee niillä jäljellä olevilla resursseilla ja omalla elämällään.

T. 20 v ms-tautia sairastanut

Valinnanvapaus kirjoitti:

Entäs jos sairastuu teini-ikäisenä ms-tautiin eikä pysty tekemään töitä, ja kaikki rahat menevät sairauskuluihin, onko sekin oma valinta?

Sairastuminen ei ole oma valinta, mutta voi valita yrittääkö tehdä "könkkölät" vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselämässä on paljon valintoja. Valitset heti alussa sen polttaako tai ryyppääkö äitisi tai syökö hän p*kaa ruokaa kun on raskaana. Sen jälkeen valitset, miten turvallisia kiintymyssuhteesi ovat, vastataanko tarpeisiisi vauvana. Helppo juttu! Sitten pitää valita oikein se, miten sinua kasvatetaan tunnetaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa.

Kouluikäisenä pitää muistaa valita myös, että saatko tukea ja ohjausta esimerkiksi lukemaan oppimisessa, vai kiinnostaako kasvattajaa enemmän vaikka vaan ryypätä. Pitää muistaa valita se, että oppii lukemaan kunnolla (hitsiläinen, yläasteella on paljon väärin veikanneita poikia, jotka ei oo oppinu kunnolla lukemaan), koska susta tulee täys luuseri, jos et opi. Oppimisvaikeudetkin on varsinkin lapsena ihan vaan valintakysymys.

Sitten voitkin valita lukion tai amiskan. Luuserit valitsee amiskan ja tosi luuserit ei edes mene kouluun, kun ei ne oo opetellu ees lukee tai viitti keskittyä mihinkään. Muista valita se lukio ja yliopisto, kun oot muistanu ensin valita sen, että pystyt ponnistelemaan, keskittymään ja lukemaan suvereenisti. Sä valitset kyllä senkin, valitaanko sut sinne kouluun minne hait.

Ei kannata valita mitään sairauksia missään elämänvaiheessa. Sä valitset senkin, miten sun sosioekonominen taustasi, äidin valinnat raskauden aikana ja myös lapsuudenaikainen ruokavalio ja ihmissuhteet vaikuttaa terveyteesi. Vaan luuserit valitsee niitä sairauksia.

Sitten vaan valitset työpaikkasi rahakkaalta alalta, sekin kun on valinta, valitaanko sinut satojen hakijoiden joukosta. Jos ei sua valita, oot valinnu olla työtön luuseri. Voit myös valita ryhtyä menestyväksi yrittäjäksi, kun vaan muistat valita, että maailmantalous pysyy kuosissa ja valitset, että asiakkaat valitsee sut. Elä ainakaan valitse mitään konkurssia, kun voit valita et sun firmas on seuraava Rovio. Sehän on vaan valinnoista kyse.

Ja silti tuon saman perheen lapsista toisesta tulee opettaja, lääkäri tai juristi ja toisesta alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön, jolla ei ole peruskoulun jälkeen mitään koulutusta. 

Jep, toisilla menee joku palikka jossain kohtaa paremmin. En ole esim. koskaan kuullutkaan lääkäristä tai juristista, joka ei osaisi juurikaan lukea ja ymmärtää lukemaansa.

Surkealla tuurilla varustetut on tosi harvinaisia akateemisella uralla verrattuna niihin, jotka on älynny valita kaikki luetellut asiat oikein kohdusta saakka. Muistat vaan valita oikein, ettet vaan päädy luuseriksi.

Voi luoja :D eli toinen näistä lapsista ryyppää viikonloput ja toinen opiskelee, sillä ei ole mitään tekemistä oman valinnan kanssa? Joku suurempi voma on vaan päättänyt että näin on, kumpikaan ei vaan voi muuttaa toimintaansa?

Voi luoja itsellesi. Missä kaikkivoipaisuusharhassa ihmiset oikein elää? Se, että se toinen pystyy opiskelemaan ja se toinen ei, ei ole valinta. Ihmiseltä on voitu viedä kaikki mahdollisuudet tehdä yhtään valintaa jo ennen kuin se on edes syntyny. Sun puolestasi on tehty jo niin monta valintaa ennen tuota, että...

Mutta ei, ainoa mahdollinen selitys on se, että luuseri vaan valitsee olla luuseri. Se on vaan niin kelvoton ihminen, mitään ei tarvitse siis tehdä. Se ajatus on tosi lohdullinen niille, joiden kuplassa jokainen ansainnu itse oman menestyksensä.

Miksei suht terve normaali nuori pysty opiskelemaan? Ai koska on niiiin paljon kivempi lähteä ryyppäämään? Niinpä. Ihan omaa valintaa. No mutta hei, tuudittaudu siihen ettet voi elämääsi mitenkään vaikuttaa, olet vain uhri jonka käteen laitettiin pullo ja tupakka, pakotettiin suorastaan juomaan.. Ethän sinä nyt muuta voinut.. Yök. Minun lapsilleni on tuollaista sontaa opeta ja siksi he tulevatkin menestymään paremmin, huolimatta siitä mitä elämä heittää eteen.

Joo, pystyt opiskelee, jos olet suht terve nuori. Kaikki ei ole suht terveitä nuoria. Mut hei, voithan sä valita olla suht terve nuori.

Opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että köyhät ja heikot on luusereita, joiden itsekuri ei riittäny opiskella. Sun lapsilla on sentäs joku, joka opettaa jotain. Ja opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että kaikki on vaan susta itsestäs kiinni. Sekin on vaan itsestä kiinni, jos oot niin luuseri, että sorrut niihin vastoinkäymisiin, mitä elämä eteen heittää. Itse yrittäisin opettaa lapsilleni enemmän empatiaa ja olla armollinen hänelle, jos romahdus tulisi.

Juuri näin. Voithan sä vain valita olla terve nuori, hyvin kiteytetty! Voi morjens, millaiset luulot (itsestään pärjääjinä omasta ansiostaan) joillain tällä palstalla on. Suurin osa heistä jotka todella ovat saaneet aikaan jotain omilla ansioillaan eivät ikinä pidä siitä minkäännäköistä mölyä, eivätkä varsinkaan ikinä käytä sitä lyömäaseena muita vastaan.

t.kivikissaäiti

Oman kokemukseni mukaan taas juuri ne, joilla on ollut huonot lähtökohdat, köyhä ja vaikea lapsuus, mutta ovat kovalla työllä saaneet aikaan menestyksensä, tuntevat kaikista vähiten empatiaa niitä kohtaan, joilla lähtökohdat ovat olleet samat, mutta jotka eivät ole viitsineet ponnistella yhtä paljon kuin he.

Tosin tälle osalle menestyminen tarkoittaa rahaa.

Niille, joilla rahaa ja koulutusta on sukupolvien takaa se tarkoittaa myös muuta, kuten kulttuuria, terveyttä, sivistystä, seikkailuja, kokemuksia ja ponnisteluja, tavoitteiden asettamista ja niiden saavuttamista.

Mistä tunnistaa nuo köyhistä oloista "menestykseen" ponnistaneet köyhien dissaajat?

Yleensä sellaisesta huutokauppakeisarilookista yhdistettynä röyhkeään tai jalat maassa vahvaan-olemukseen.

Kokoomuksen Susanna Koski loistoesimerkki. Köyhän yksinhuoltajan lapsesta valtakunnan huipulle dissaamaan köyhiä.

Toisaalta se osoittaa, että Suomi on edelleen kasvavista eroista huolimatta hyvä maa. Täällä köyhän yksinhuoltajan lapsestakin voi tulla porvari.

Ruotsin Pirkitta Mallorgalla asuu ja auringossa on oltu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselämässä on paljon valintoja. Valitset heti alussa sen polttaako tai ryyppääkö äitisi tai syökö hän p*kaa ruokaa kun on raskaana. Sen jälkeen valitset, miten turvallisia kiintymyssuhteesi ovat, vastataanko tarpeisiisi vauvana. Helppo juttu! Sitten pitää valita oikein se, miten sinua kasvatetaan tunnetaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa.

Kouluikäisenä pitää muistaa valita myös, että saatko tukea ja ohjausta esimerkiksi lukemaan oppimisessa, vai kiinnostaako kasvattajaa enemmän vaikka vaan ryypätä. Pitää muistaa valita se, että oppii lukemaan kunnolla (hitsiläinen, yläasteella on paljon väärin veikanneita poikia, jotka ei oo oppinu kunnolla lukemaan), koska susta tulee täys luuseri, jos et opi. Oppimisvaikeudetkin on varsinkin lapsena ihan vaan valintakysymys.

Sitten voitkin valita lukion tai amiskan. Luuserit valitsee amiskan ja tosi luuserit ei edes mene kouluun, kun ei ne oo opetellu ees lukee tai viitti keskittyä mihinkään. Muista valita se lukio ja yliopisto, kun oot muistanu ensin valita sen, että pystyt ponnistelemaan, keskittymään ja lukemaan suvereenisti. Sä valitset kyllä senkin, valitaanko sut sinne kouluun minne hait.

Ei kannata valita mitään sairauksia missään elämänvaiheessa. Sä valitset senkin, miten sun sosioekonominen taustasi, äidin valinnat raskauden aikana ja myös lapsuudenaikainen ruokavalio ja ihmissuhteet vaikuttaa terveyteesi. Vaan luuserit valitsee niitä sairauksia.

Sitten vaan valitset työpaikkasi rahakkaalta alalta, sekin kun on valinta, valitaanko sinut satojen hakijoiden joukosta. Jos ei sua valita, oot valinnu olla työtön luuseri. Voit myös valita ryhtyä menestyväksi yrittäjäksi, kun vaan muistat valita, että maailmantalous pysyy kuosissa ja valitset, että asiakkaat valitsee sut. Elä ainakaan valitse mitään konkurssia, kun voit valita et sun firmas on seuraava Rovio. Sehän on vaan valinnoista kyse.

Ja silti tuon saman perheen lapsista toisesta tulee opettaja, lääkäri tai juristi ja toisesta alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön, jolla ei ole peruskoulun jälkeen mitään koulutusta. 

Jep, toisilla menee joku palikka jossain kohtaa paremmin. En ole esim. koskaan kuullutkaan lääkäristä tai juristista, joka ei osaisi juurikaan lukea ja ymmärtää lukemaansa.

Surkealla tuurilla varustetut on tosi harvinaisia akateemisella uralla verrattuna niihin, jotka on älynny valita kaikki luetellut asiat oikein kohdusta saakka. Muistat vaan valita oikein, ettet vaan päädy luuseriksi.

Voi luoja :D eli toinen näistä lapsista ryyppää viikonloput ja toinen opiskelee, sillä ei ole mitään tekemistä oman valinnan kanssa? Joku suurempi voma on vaan päättänyt että näin on, kumpikaan ei vaan voi muuttaa toimintaansa?

Voi luoja itsellesi. Missä kaikkivoipaisuusharhassa ihmiset oikein elää? Se, että se toinen pystyy opiskelemaan ja se toinen ei, ei ole valinta. Ihmiseltä on voitu viedä kaikki mahdollisuudet tehdä yhtään valintaa jo ennen kuin se on edes syntyny. Sun puolestasi on tehty jo niin monta valintaa ennen tuota, että...

Mutta ei, ainoa mahdollinen selitys on se, että luuseri vaan valitsee olla luuseri. Se on vaan niin kelvoton ihminen, mitään ei tarvitse siis tehdä. Se ajatus on tosi lohdullinen niille, joiden kuplassa jokainen ansainnu itse oman menestyksensä.

Miksei suht terve normaali nuori pysty opiskelemaan? Ai koska on niiiin paljon kivempi lähteä ryyppäämään? Niinpä. Ihan omaa valintaa. No mutta hei, tuudittaudu siihen ettet voi elämääsi mitenkään vaikuttaa, olet vain uhri jonka käteen laitettiin pullo ja tupakka, pakotettiin suorastaan juomaan.. Ethän sinä nyt muuta voinut.. Yök. Minun lapsilleni on tuollaista sontaa opeta ja siksi he tulevatkin menestymään paremmin, huolimatta siitä mitä elämä heittää eteen.

Joo, pystyt opiskelee, jos olet suht terve nuori. Kaikki ei ole suht terveitä nuoria. Mut hei, voithan sä valita olla suht terve nuori.

Opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että köyhät ja heikot on luusereita, joiden itsekuri ei riittäny opiskella. Sun lapsilla on sentäs joku, joka opettaa jotain. Ja opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että kaikki on vaan susta itsestäs kiinni. Sekin on vaan itsestä kiinni, jos oot niin luuseri, että sorrut niihin vastoinkäymisiin, mitä elämä eteen heittää. Itse yrittäisin opettaa lapsilleni enemmän empatiaa ja olla armollinen hänelle, jos romahdus tulisi.

Juuri näin. Voithan sä vain valita olla terve nuori, hyvin kiteytetty! Voi morjens, millaiset luulot (itsestään pärjääjinä omasta ansiostaan) joillain tällä palstalla on. Suurin osa heistä jotka todella ovat saaneet aikaan jotain omilla ansioillaan eivät ikinä pidä siitä minkäännäköistä mölyä, eivätkä varsinkaan ikinä käytä sitä lyömäaseena muita vastaan.

t.kivikissaäiti

Oman kokemukseni mukaan taas juuri ne, joilla on ollut huonot lähtökohdat, köyhä ja vaikea lapsuus, mutta ovat kovalla työllä saaneet aikaan menestyksensä, tuntevat kaikista vähiten empatiaa niitä kohtaan, joilla lähtökohdat ovat olleet samat, mutta jotka eivät ole viitsineet ponnistella yhtä paljon kuin he.

Tästä olen samaa mieltä. Julmimpia ovat yleensä ne, jotka ovat itse joutuneet tekemään uhrauksia ja ponnistuksia päästäkseen parempaan asemaan yhteiskunnassa. Silloin on helppo hokea "jokainen on oman onnensa seppä". Pohjimmiltaan tässäkin on varmaan kyse tietystä häpeän tunteesta. Oma häpeä ikään kuin mitätöidään sillä, että halveksutaan niitä, jotka eivät ole kyenneet samoihin asioihin. Kaikki varmasti tajuavat, että ihminen voi ohjata omaa elämäänsä, mutta kaikki eivät koskaan voi päästä huipulle.

Tuntee häpeää mistä? Häpeää siitä että on kovalla työllä menestynyt? Enpä usko. Häpeävätkö esim paljon laihduttaneet yleensä kun ovat kovalla työllä päässeet tavoitteeseensa? Eivät tietenkään, vaan ovat ylpeitä itsestään.

Ei se ihan noin mene. Huono-osaisesta taustasta lähtöisin olevat ihmiset voivat tuntea häpeää myös tiedostamatta. Joku voi pyrkiä myös peittelemään taustaansa. Esim. omien vanhempien ongelmat ovat ihmisille usein vaikeasti kestettäviä. Yleisimpiä lienevät esim. vanhempien päihdeongelmat, perheväkivalta, sairaudet, työttömyys. Häpeä voi ilmetä monenlaisena ahdistuksena ja vihana. Tämä voi sitten purkautua siten, että halveksutaan köyhiä ja pidetään heidän asemaansa täysin omana vikanaan. Ihmisen psyyke on kummallinen. Toiset alistuvat siihen samaan kohtaloon ja noudattavat samoja malleja; toiset taas voivat tehdä kaiken täysin toisella tavalla kuin vanhempansa. Näiden tunteiden hahmottaminen voi auttaa paremmin ymmärtämään eri lähtökohdista olevia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselämässä on paljon valintoja. Valitset heti alussa sen polttaako tai ryyppääkö äitisi tai syökö hän p*kaa ruokaa kun on raskaana. Sen jälkeen valitset, miten turvallisia kiintymyssuhteesi ovat, vastataanko tarpeisiisi vauvana. Helppo juttu! Sitten pitää valita oikein se, miten sinua kasvatetaan tunnetaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa.

Kouluikäisenä pitää muistaa valita myös, että saatko tukea ja ohjausta esimerkiksi lukemaan oppimisessa, vai kiinnostaako kasvattajaa enemmän vaikka vaan ryypätä. Pitää muistaa valita se, että oppii lukemaan kunnolla (hitsiläinen, yläasteella on paljon väärin veikanneita poikia, jotka ei oo oppinu kunnolla lukemaan), koska susta tulee täys luuseri, jos et opi. Oppimisvaikeudetkin on varsinkin lapsena ihan vaan valintakysymys.

Sitten voitkin valita lukion tai amiskan. Luuserit valitsee amiskan ja tosi luuserit ei edes mene kouluun, kun ei ne oo opetellu ees lukee tai viitti keskittyä mihinkään. Muista valita se lukio ja yliopisto, kun oot muistanu ensin valita sen, että pystyt ponnistelemaan, keskittymään ja lukemaan suvereenisti. Sä valitset kyllä senkin, valitaanko sut sinne kouluun minne hait.

Ei kannata valita mitään sairauksia missään elämänvaiheessa. Sä valitset senkin, miten sun sosioekonominen taustasi, äidin valinnat raskauden aikana ja myös lapsuudenaikainen ruokavalio ja ihmissuhteet vaikuttaa terveyteesi. Vaan luuserit valitsee niitä sairauksia.

Sitten vaan valitset työpaikkasi rahakkaalta alalta, sekin kun on valinta, valitaanko sinut satojen hakijoiden joukosta. Jos ei sua valita, oot valinnu olla työtön luuseri. Voit myös valita ryhtyä menestyväksi yrittäjäksi, kun vaan muistat valita, että maailmantalous pysyy kuosissa ja valitset, että asiakkaat valitsee sut. Elä ainakaan valitse mitään konkurssia, kun voit valita et sun firmas on seuraava Rovio. Sehän on vaan valinnoista kyse.

Ja silti tuon saman perheen lapsista toisesta tulee opettaja, lääkäri tai juristi ja toisesta alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön, jolla ei ole peruskoulun jälkeen mitään koulutusta. 

Jep, toisilla menee joku palikka jossain kohtaa paremmin. En ole esim. koskaan kuullutkaan lääkäristä tai juristista, joka ei osaisi juurikaan lukea ja ymmärtää lukemaansa.

Surkealla tuurilla varustetut on tosi harvinaisia akateemisella uralla verrattuna niihin, jotka on älynny valita kaikki luetellut asiat oikein kohdusta saakka. Muistat vaan valita oikein, ettet vaan päädy luuseriksi.

Voi luoja :D eli toinen näistä lapsista ryyppää viikonloput ja toinen opiskelee, sillä ei ole mitään tekemistä oman valinnan kanssa? Joku suurempi voma on vaan päättänyt että näin on, kumpikaan ei vaan voi muuttaa toimintaansa?

Voi luoja itsellesi. Missä kaikkivoipaisuusharhassa ihmiset oikein elää? Se, että se toinen pystyy opiskelemaan ja se toinen ei, ei ole valinta. Ihmiseltä on voitu viedä kaikki mahdollisuudet tehdä yhtään valintaa jo ennen kuin se on edes syntyny. Sun puolestasi on tehty jo niin monta valintaa ennen tuota, että...

Mutta ei, ainoa mahdollinen selitys on se, että luuseri vaan valitsee olla luuseri. Se on vaan niin kelvoton ihminen, mitään ei tarvitse siis tehdä. Se ajatus on tosi lohdullinen niille, joiden kuplassa jokainen ansainnu itse oman menestyksensä.

Miksei suht terve normaali nuori pysty opiskelemaan? Ai koska on niiiin paljon kivempi lähteä ryyppäämään? Niinpä. Ihan omaa valintaa. No mutta hei, tuudittaudu siihen ettet voi elämääsi mitenkään vaikuttaa, olet vain uhri jonka käteen laitettiin pullo ja tupakka, pakotettiin suorastaan juomaan.. Ethän sinä nyt muuta voinut.. Yök. Minun lapsilleni on tuollaista sontaa opeta ja siksi he tulevatkin menestymään paremmin, huolimatta siitä mitä elämä heittää eteen.

Joo, pystyt opiskelee, jos olet suht terve nuori. Kaikki ei ole suht terveitä nuoria. Mut hei, voithan sä valita olla suht terve nuori.

Opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että köyhät ja heikot on luusereita, joiden itsekuri ei riittäny opiskella. Sun lapsilla on sentäs joku, joka opettaa jotain. Ja opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että kaikki on vaan susta itsestäs kiinni. Sekin on vaan itsestä kiinni, jos oot niin luuseri, että sorrut niihin vastoinkäymisiin, mitä elämä eteen heittää. Itse yrittäisin opettaa lapsilleni enemmän empatiaa ja olla armollinen hänelle, jos romahdus tulisi.

Juuri näin. Voithan sä vain valita olla terve nuori, hyvin kiteytetty! Voi morjens, millaiset luulot (itsestään pärjääjinä omasta ansiostaan) joillain tällä palstalla on. Suurin osa heistä jotka todella ovat saaneet aikaan jotain omilla ansioillaan eivät ikinä pidä siitä minkäännäköistä mölyä, eivätkä varsinkaan ikinä käytä sitä lyömäaseena muita vastaan.

t.kivikissaäiti

Oman kokemukseni mukaan taas juuri ne, joilla on ollut huonot lähtökohdat, köyhä ja vaikea lapsuus, mutta ovat kovalla työllä saaneet aikaan menestyksensä, tuntevat kaikista vähiten empatiaa niitä kohtaan, joilla lähtökohdat ovat olleet samat, mutta jotka eivät ole viitsineet ponnistella yhtä paljon kuin he.

Tosin tälle osalle menestyminen tarkoittaa rahaa.

Niille, joilla rahaa ja koulutusta on sukupolvien takaa se tarkoittaa myös muuta, kuten kulttuuria, terveyttä, sivistystä, seikkailuja, kokemuksia ja ponnisteluja, tavoitteiden asettamista ja niiden saavuttamista.

Mistä tunnistaa nuo köyhistä oloista "menestykseen" ponnistaneet köyhien dissaajat?

Yleensä sellaisesta huutokauppakeisarilookista yhdistettynä röyhkeään tai jalat maassa vahvaan-olemukseen.

Kokoomuksen Susanna Koski loistoesimerkki. Köyhän yksinhuoltajan lapsesta valtakunnan huipulle dissaamaan köyhiä.

Toisaalta se osoittaa, että Suomi on edelleen kasvavista eroista huolimatta hyvä maa. Täällä köyhän yksinhuoltajan lapsestakin voi tulla porvari.

Tavallaan ongelma on ettei porvarina olo ole mitenkään muodikasta tai toivottua. Siinä ei ole hohtoa ja se nähdään ei toivottuna tilana. Siksi edistystä ei tapahdu.

Jos porvarit muuttuisivat vähän paremmiksi ja siedättävämmiksi niin ehkä sitten ihmiset haluaisivat porvareiksi ja homma muuttuisi tasa-arvoisemmaksi. Nyt tällä hetkellä moni näkee porvarit sikoina ja porvarit eivät tavallaan halua olla muuta kuin sikoja.

Tuo esimerkki on tosiaan poikkeuksellinen.

Vierailija kirjoitti:

Valinnanvapaus kirjoitti:

Entäs jos sairastuu teini-ikäisenä ms-tautiin eikä pysty tekemään töitä, ja kaikki rahat menevät sairauskuluihin, onko sekin oma valinta?

Ei. Se ei ole oma valinta.

Mutta se on oma valinta mitä tekee niillä jäljellä olevilla resursseilla ja omalla elämällään.

T. 20 v ms-tautia sairastanut

Tämä keskustelu on yhtä tyhjän kanssa, jos vain pyöritellään abstraktia valinta-sanaa. Pitäisi päästä jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen siitä, mikä se arvostettu tila ja standardi sitten oikein on: milloin voidaan sanoa, että yksilö, joka vaikkapa on sairas, on tehnyt riittävän määrän oikeita valintoja, että häntä voidaan onnitella hyvistä valinnoista?

Entä jos jollekulle sairaalle se, että hän on noussut aamulla sängystä ja syönyt valmistamansa mikroaterian, on jo valtavaa tahdonvoimaa ja taistelua edellyttänyt saavutus? Silti joku toinen voi katsoa häntä ja ajatella, ettei hän ole saavuttanut mitään.

Väitän, että mittari on subjektiivinen emmekä voi arvioida tällaisia asioita objektiivisesti. Joku, jolla on korkea elintaso ja "naurua, laulua ja rapujuhlia", kuten ap. eloisasti muotoili, voi olla tehnyt vähemmän hyviä valintoja elämässään kuin joku, joka asuu laitoksessa köyhänä kuin kirkonrotta.

Minullakin muuten on MS-tauti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselämässä on paljon valintoja. Valitset heti alussa sen polttaako tai ryyppääkö äitisi tai syökö hän p*kaa ruokaa kun on raskaana. Sen jälkeen valitset, miten turvallisia kiintymyssuhteesi ovat, vastataanko tarpeisiisi vauvana. Helppo juttu! Sitten pitää valita oikein se, miten sinua kasvatetaan tunnetaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa.

Kouluikäisenä pitää muistaa valita myös, että saatko tukea ja ohjausta esimerkiksi lukemaan oppimisessa, vai kiinnostaako kasvattajaa enemmän vaikka vaan ryypätä. Pitää muistaa valita se, että oppii lukemaan kunnolla (hitsiläinen, yläasteella on paljon väärin veikanneita poikia, jotka ei oo oppinu kunnolla lukemaan), koska susta tulee täys luuseri, jos et opi. Oppimisvaikeudetkin on varsinkin lapsena ihan vaan valintakysymys.

Sitten voitkin valita lukion tai amiskan. Luuserit valitsee amiskan ja tosi luuserit ei edes mene kouluun, kun ei ne oo opetellu ees lukee tai viitti keskittyä mihinkään. Muista valita se lukio ja yliopisto, kun oot muistanu ensin valita sen, että pystyt ponnistelemaan, keskittymään ja lukemaan suvereenisti. Sä valitset kyllä senkin, valitaanko sut sinne kouluun minne hait.

Ei kannata valita mitään sairauksia missään elämänvaiheessa. Sä valitset senkin, miten sun sosioekonominen taustasi, äidin valinnat raskauden aikana ja myös lapsuudenaikainen ruokavalio ja ihmissuhteet vaikuttaa terveyteesi. Vaan luuserit valitsee niitä sairauksia.

Sitten vaan valitset työpaikkasi rahakkaalta alalta, sekin kun on valinta, valitaanko sinut satojen hakijoiden joukosta. Jos ei sua valita, oot valinnu olla työtön luuseri. Voit myös valita ryhtyä menestyväksi yrittäjäksi, kun vaan muistat valita, että maailmantalous pysyy kuosissa ja valitset, että asiakkaat valitsee sut. Elä ainakaan valitse mitään konkurssia, kun voit valita et sun firmas on seuraava Rovio. Sehän on vaan valinnoista kyse.

Ja silti tuon saman perheen lapsista toisesta tulee opettaja, lääkäri tai juristi ja toisesta alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön, jolla ei ole peruskoulun jälkeen mitään koulutusta. 

Jep, toisilla menee joku palikka jossain kohtaa paremmin. En ole esim. koskaan kuullutkaan lääkäristä tai juristista, joka ei osaisi juurikaan lukea ja ymmärtää lukemaansa.

Surkealla tuurilla varustetut on tosi harvinaisia akateemisella uralla verrattuna niihin, jotka on älynny valita kaikki luetellut asiat oikein kohdusta saakka. Muistat vaan valita oikein, ettet vaan päädy luuseriksi.

Voi luoja :D eli toinen näistä lapsista ryyppää viikonloput ja toinen opiskelee, sillä ei ole mitään tekemistä oman valinnan kanssa? Joku suurempi voma on vaan päättänyt että näin on, kumpikaan ei vaan voi muuttaa toimintaansa?

Voi luoja itsellesi. Missä kaikkivoipaisuusharhassa ihmiset oikein elää? Se, että se toinen pystyy opiskelemaan ja se toinen ei, ei ole valinta. Ihmiseltä on voitu viedä kaikki mahdollisuudet tehdä yhtään valintaa jo ennen kuin se on edes syntyny. Sun puolestasi on tehty jo niin monta valintaa ennen tuota, että...

Mutta ei, ainoa mahdollinen selitys on se, että luuseri vaan valitsee olla luuseri. Se on vaan niin kelvoton ihminen, mitään ei tarvitse siis tehdä. Se ajatus on tosi lohdullinen niille, joiden kuplassa jokainen ansainnu itse oman menestyksensä.

Miksei suht terve normaali nuori pysty opiskelemaan? Ai koska on niiiin paljon kivempi lähteä ryyppäämään? Niinpä. Ihan omaa valintaa. No mutta hei, tuudittaudu siihen ettet voi elämääsi mitenkään vaikuttaa, olet vain uhri jonka käteen laitettiin pullo ja tupakka, pakotettiin suorastaan juomaan.. Ethän sinä nyt muuta voinut.. Yök. Minun lapsilleni on tuollaista sontaa opeta ja siksi he tulevatkin menestymään paremmin, huolimatta siitä mitä elämä heittää eteen.

Joo, pystyt opiskelee, jos olet suht terve nuori. Kaikki ei ole suht terveitä nuoria. Mut hei, voithan sä valita olla suht terve nuori.

Opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että köyhät ja heikot on luusereita, joiden itsekuri ei riittäny opiskella. Sun lapsilla on sentäs joku, joka opettaa jotain. Ja opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että kaikki on vaan susta itsestäs kiinni. Sekin on vaan itsestä kiinni, jos oot niin luuseri, että sorrut niihin vastoinkäymisiin, mitä elämä eteen heittää. Itse yrittäisin opettaa lapsilleni enemmän empatiaa ja olla armollinen hänelle, jos romahdus tulisi.

Juuri näin. Voithan sä vain valita olla terve nuori, hyvin kiteytetty! Voi morjens, millaiset luulot (itsestään pärjääjinä omasta ansiostaan) joillain tällä palstalla on. Suurin osa heistä jotka todella ovat saaneet aikaan jotain omilla ansioillaan eivät ikinä pidä siitä minkäännäköistä mölyä, eivätkä varsinkaan ikinä käytä sitä lyömäaseena muita vastaan.

t.kivikissaäiti

Oman kokemukseni mukaan taas juuri ne, joilla on ollut huonot lähtökohdat, köyhä ja vaikea lapsuus, mutta ovat kovalla työllä saaneet aikaan menestyksensä, tuntevat kaikista vähiten empatiaa niitä kohtaan, joilla lähtökohdat ovat olleet samat, mutta jotka eivät ole viitsineet ponnistella yhtä paljon kuin he.

Tosin tälle osalle menestyminen tarkoittaa rahaa.

Niille, joilla rahaa ja koulutusta on sukupolvien takaa se tarkoittaa myös muuta, kuten kulttuuria, terveyttä, sivistystä, seikkailuja, kokemuksia ja ponnisteluja, tavoitteiden asettamista ja niiden saavuttamista.

Mistä tunnistaa nuo köyhistä oloista "menestykseen" ponnistaneet köyhien dissaajat?

Yleensä sellaisesta huutokauppakeisarilookista yhdistettynä röyhkeään tai jalat maassa vahvaan-olemukseen.

Kokoomuksen Susanna Koski loistoesimerkki. Köyhän yksinhuoltajan lapsesta valtakunnan huipulle dissaamaan köyhiä.

Toisaalta se osoittaa, että Suomi on edelleen kasvavista eroista huolimatta hyvä maa. Täällä köyhän yksinhuoltajan lapsestakin voi tulla porvari.

Tavallaan ongelma on ettei porvarina olo ole mitenkään muodikasta tai toivottua. Siinä ei ole hohtoa ja se nähdään ei toivottuna tilana. Siksi edistystä ei tapahdu.

Jos porvarit muuttuisivat vähän paremmiksi ja siedättävämmiksi niin ehkä sitten ihmiset haluaisivat porvareiksi ja homma muuttuisi tasa-arvoisemmaksi. Nyt tällä hetkellä moni näkee porvarit sikoina ja porvarit eivät tavallaan halua olla muuta kuin sikoja.

Tuo esimerkki on tosiaan poikkeuksellinen.

Sepä se. Kun mietitään lihaksikasta John Ramboa niin ei siitä saa tekemälläkään porvaria.

Kukaan ei vaan halua olla porvari vaan rosoinen John Rambo.

Yleensä ihmiset haluavat osata jotain. Tehdä jotain käsillään. Rambo osasi tuhota ja murskata luita. Hän oli ammattilainen.

Kun ajattelee jotain vitun pankkiiria niin mitä se oikein osaa tehdä käsillään?

No ei yhtään mitään. Raha kyllä kerää itse itseään automaattisesti korkoa. Pankkiiri vain istuu pallillaan ja hymyilee kierosti. John Rambo ei hymyile. Se toimii ja tekee.

Ihmiset on syntyneet tekemään asioita eikä istumaan pallilla hymyillen ja katsellen pörssikursseja. Elokuvateatterit on katselua varten.

Poltin nuorena miehenä 7 vuotta. Pari askia päivässä, Cameleita, Princeä ja Norttia. Olin kova jätkä, mitkään Belmontit eivät kelvanneet. Sitten yhtenä päivänä totesin, ettei tupakointi tee minusta yhtään seksikkäämpää, komeampaa tai haluttavampaa. Lopetin.

Se oli ensimmäinen tupakkalakkoni, en ollut pitänyt yhtään taukoa kerran aloitettuani. Vieroitusoireet olivat hyvin ikävät: hikoilin, kuvotti, heikotti. Aluksi jatkuvasti. Sitten oireet tulivat aaltoina, pikku hiljaa aallot harvenivat. Viimeisen kerran melkein vuosi lopettamisen jälkeen piti jäädä pitkän matkan bussista kesken reissun metsätaipaleelle kun en kestänyt olla enää bussissa.

Tuosta on yli 20 vuotta. En ole polttanut sen jälkeen. En ole uskaltanut polttaa edes sikaria varpajaisissa. Niitä viekkareita en halua kokea uudelleen.

Tupakoinnin aloittaminen oli valintani, tupakoinnin jatkaminen oli valintani, tupakoinnin lopettaminen oli valintani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mikään valinta jos laittaa 6 hakutoivetta ja pääsee siihen kuudenteen, jonka laittoi vain sen takia, että jotakin piti keksiä. Se on silloin tilanne, että pitää vaan mennä paikkaan, jonne ei oikeasti halua. Tai olla menemättä. Näen valinnan sellaisena, jonka yksilö itsekin mielellään haluaa valita. Sanaan valinta liittyy minusta myönteisyys ja mielekkyys. 

En minä voi valita alkavani Ruotsin kuninkaaksi, se ei ole mahdollista. Jos minä valitsen hakea kuuteen oppilaitokseen ja pääsen niistä yhteen, niin sitten pitää valita menenkö vai en. Se on valinta mahdollisten joukosta. Voin myös valita tekeväni parhaani opintojen eteen tai sitten lyön opinnot läskiksi. Sekin on valinta kahden mahdollisen vaihtoehdon välillä.

Juuri näin. Ja sanaan valinta ei aina liity myönteisyys ja mielekkyys. Joskus on myös valittava kahdesta huonosta vaihtoehdosta. 

Minusta oleellista tässä valitsemisessa on tiedostaa omat kyvyt ja mahdollisuudet. Minäkin olisin teininä halunnut lentoemännäksi, mutta en koskaan kasvanut niin pitkäksi, että olisin siihen ammattiin päässyt. En kuitenkaan jäänyt surkuttelemaan kurjia geenejäni enkä syyttämään vanhempiani huonosta parivalinnasta (molemmat vanhempani ovat lyhyitä), ilmailualaa typeristä pituusvaatimuksista tai lentokoneiden valmistajia liian suurista lentokoneista. Mun valintani oli miettiä, mitä muuta sitten voisin haluta. Rahaa piti saada, joten menin sairaalaan kysymään töitä ja pääsin sairaala-apulaisen sijaiseksi. Sairaalamaailma tuntui mielenkiintoiselta, joten päätin hakea opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Ekalla kerralla en vielä päässyt sisään, mutta toisella pääsin. 34-vuotiaana sairastuin nivelreumaan ja tiesin, että en tule sairaanhoitajan työstä pääsemään vanhuuseläkkeelle.

Neljä vuotta myöhemmin hain opiskelemaan ammattikorkeakouluun ihan muuta alaa. Opiskelu oli monimuoto-opiskelua, jota pystyi suorittamaan työn ohessa. Kahden lapsen yksinhuoltajana ei tietysti ollut ihan helppoa käydä töissä ja opiskella, mutta tiesin opintojen vievän vain muutaman vuoden ja sen ajan nyt olisi vaikka päällään aidanseipäässä. Olisin voinut valita toisinkin ja jatkaa sairaanhoitajana, mutta olisin nyt työkyvyttömyyseläkkeellä, jos en olisi alaa vaihtanut. Olen myös tehnyt valinnan siirtyä palkansaajasta yrittäjäksi. Harkitsin asiaa useamman vuoden, mutta koska lapset olivat jo teinejä, uskalsin ottaa riskin. Nyt lapseni ovat jo aikuisia ja minä teen etätöitä kotona. Pystyn tekemään työtäni näissä olosuhteissa niin pitkään kuin vain sormeni ja pääni toimivat. Lonkat, polvet ja nilkat mulla onkin jo aika huonossa kunnossa, mutta ei haittaa, koska voin tehdä töitä vaikka omassa sängyssäni makuuasennossa. 

Ei musta tullut lentoemäntää eikä sairaanhoitajaakaan kuin muutamaksi vuodeksi. Yrittäjää musta ei pitänyt tulla koskaan (olen yrittäjäperheestä), mutta silti valitsin lopulta tämän. Mulle elämä on aina ollut matka ja matkan varrella tapahtuu asioita (eroja, sairastumisia, menetyksiä jne), jolloin elämä on risteyskohdassa ja on valittava, jatkaako suoraan vai kääntyykö oikealle tai vasemmalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa valinnoista puhuminen. Ihminen ei tee valintoja.

Toiset tekevät valintoja, toiset heittäytyvät sivuhenkilöksi omassa elämässään.

Kukaan ei tee valintoja, toisilla käy tuuri ja kuvittelevat sen omiksi ansioikseen.

Kerro toki viimeisimmästä "valinnasta" jonka juuri sinä olet tehnyt niin revin sen kappaleiksi.

Asenteesi on niiiiiiiiiin ......

itse tein äsken valinnan mennä lenkille tv:n katsomisen sijaan . Eilen tein esseeni sitsien sijaan. En tupakoi. Harrastan meditointia. Pidän itse yhteyttä ystäviini. Nämä kaikki ovat valintoja

Saul Shubackin isä Sem asui vanhempineen pitkään naapurissani. Vanhemmat Henake Shuback ja Synnöve Isaksson ruot.teatterin näyttelijöitä.Sem oli bestis Ben Zyskowitsin kanssa. Molemmat kokoomusnuorissa. Sem on kirjoittanut kirjan rahasta. Ilmeisesti tiedotus- tai mainosalalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa valinnoista puhuminen. Ihminen ei tee valintoja.

Älä puhu paskaa.

Ihmisen koko elämä on valintoja.

Omasta tuttavapiiristä on samanlaisia kokemuksia kuin ketjun aloittajallakin.

Toiset sähläävät ja pilaavat kaiken mihin koskevat ja toiset -ne fiksut, ahkerat ja positiiviset- taas ovat yhteiskunnan huipulla.

Jopa oma puoliso ja hänen luuseriveljensä: teini-iästä lähtien toinen mennyt koko ajan ylös ja toinen koko ajan alas.

Siskoni ei kykene kävelemään. Sekö on valinta? Ei, se on tuuria. Tuuria ettei kykene kävelemään ja tuuria että minä ja te muut pystytte. Itse sairastan masennusta. En valinnut sitä ja joka päivä yritän valita parantumisen, mutta sitä en pysty tekemään. Tuuria siis sekin. Tuuria synnytty väkivaltaiseen alkoholistiperheeseen (siitä johtuu siskon kalatkin) vai rikkaaseen jolla varaa maksaa koulukirjat, ruokaa ja vaatteet. Jos nämä ovat valintoja, kerro miten olisin kyennyt valitsemaan perheeni toisin ennen kuin synnyin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa valinnoista puhuminen. Ihminen ei tee valintoja.

Toiset tekevät valintoja, toiset heittäytyvät sivuhenkilöksi omassa elämässään.

Kukaan ei tee valintoja, toisilla käy tuuri ja kuvittelevat sen omiksi ansioikseen.

Kerro toki viimeisimmästä "valinnasta" jonka juuri sinä olet tehnyt niin revin sen kappaleiksi.

Asenteesi on niiiiiiiiiin ......

itse tein äsken valinnan mennä lenkille tv:n katsomisen sijaan . Eilen tein esseeni sitsien sijaan. En tupakoi. Harrastan meditointia. Pidän itse yhteyttä ystäviini. Nämä kaikki ovat valintoja

Eivät ole. Olet vain ajautunut noihin.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta on yli 20 vuotta. En ole polttanut sen jälkeen. En ole uskaltanut polttaa edes sikaria varpajaisissa. Niitä viekkareita en halua kokea uudelleen.

Tupakoinnin aloittaminen oli valintani, tupakoinnin jatkaminen oli valintani, tupakoinnin lopettaminen oli valintani.

Oleellisinta on että länsimainen ihminen pitää lopettamista tai polttamatta olemista tekemisenä, vaikka se on tekemättömyyttä.

Ei tekemättömyydestä voi ottaa kunniaa tai retostella että minähän en tee tupakointia.

Tupakointi on tekemistä ja länsimainen kultuuri ihannoi tekemistä koska se on aktiivista toimintaa kuten työntekokin. Siksi on jännää huomata että länsimainen ihminen kokee tekevänsä lopettamista vaikka tupakoimattomuushan ei ole polttamista.

Te tavallaan otatte kunnian tekemättömyydestä. Sama kuin retostelisi että olen työtön en tee töitä vaikka se on passiivinen tila ja surullinen tila.

Siksi ihmettelen usein maailmankuvaanne. Se on outoa.

Kun minä poltan niin poltan ja kun en polta en polta. En siis jatkuvasti ole tupakoitsija ja tupakoin enimmillään kaksi päivään työpäivänä.

Uskon että tupakoiminen on monille uskon asia. Ei se oikeasti koukuta vaan ajattelut tapanne on väärä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselämässä on paljon valintoja. Valitset heti alussa sen polttaako tai ryyppääkö äitisi tai syökö hän p*kaa ruokaa kun on raskaana. Sen jälkeen valitset, miten turvallisia kiintymyssuhteesi ovat, vastataanko tarpeisiisi vauvana. Helppo juttu! Sitten pitää valita oikein se, miten sinua kasvatetaan tunnetaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa.

Kouluikäisenä pitää muistaa valita myös, että saatko tukea ja ohjausta esimerkiksi lukemaan oppimisessa, vai kiinnostaako kasvattajaa enemmän vaikka vaan ryypätä. Pitää muistaa valita se, että oppii lukemaan kunnolla (hitsiläinen, yläasteella on paljon väärin veikanneita poikia, jotka ei oo oppinu kunnolla lukemaan), koska susta tulee täys luuseri, jos et opi. Oppimisvaikeudetkin on varsinkin lapsena ihan vaan valintakysymys.

Sitten voitkin valita lukion tai amiskan. Luuserit valitsee amiskan ja tosi luuserit ei edes mene kouluun, kun ei ne oo opetellu ees lukee tai viitti keskittyä mihinkään. Muista valita se lukio ja yliopisto, kun oot muistanu ensin valita sen, että pystyt ponnistelemaan, keskittymään ja lukemaan suvereenisti. Sä valitset kyllä senkin, valitaanko sut sinne kouluun minne hait.

Ei kannata valita mitään sairauksia missään elämänvaiheessa. Sä valitset senkin, miten sun sosioekonominen taustasi, äidin valinnat raskauden aikana ja myös lapsuudenaikainen ruokavalio ja ihmissuhteet vaikuttaa terveyteesi. Vaan luuserit valitsee niitä sairauksia.

Sitten vaan valitset työpaikkasi rahakkaalta alalta, sekin kun on valinta, valitaanko sinut satojen hakijoiden joukosta. Jos ei sua valita, oot valinnu olla työtön luuseri. Voit myös valita ryhtyä menestyväksi yrittäjäksi, kun vaan muistat valita, että maailmantalous pysyy kuosissa ja valitset, että asiakkaat valitsee sut. Elä ainakaan valitse mitään konkurssia, kun voit valita et sun firmas on seuraava Rovio. Sehän on vaan valinnoista kyse.

Ja silti tuon saman perheen lapsista toisesta tulee opettaja, lääkäri tai juristi ja toisesta alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön, jolla ei ole peruskoulun jälkeen mitään koulutusta. 

Jep, toisilla menee joku palikka jossain kohtaa paremmin. En ole esim. koskaan kuullutkaan lääkäristä tai juristista, joka ei osaisi juurikaan lukea ja ymmärtää lukemaansa.

Surkealla tuurilla varustetut on tosi harvinaisia akateemisella uralla verrattuna niihin, jotka on älynny valita kaikki luetellut asiat oikein kohdusta saakka. Muistat vaan valita oikein, ettet vaan päädy luuseriksi.

Voi luoja :D eli toinen näistä lapsista ryyppää viikonloput ja toinen opiskelee, sillä ei ole mitään tekemistä oman valinnan kanssa? Joku suurempi voma on vaan päättänyt että näin on, kumpikaan ei vaan voi muuttaa toimintaansa?

Voi luoja itsellesi. Missä kaikkivoipaisuusharhassa ihmiset oikein elää? Se, että se toinen pystyy opiskelemaan ja se toinen ei, ei ole valinta. Ihmiseltä on voitu viedä kaikki mahdollisuudet tehdä yhtään valintaa jo ennen kuin se on edes syntyny. Sun puolestasi on tehty jo niin monta valintaa ennen tuota, että...

Mutta ei, ainoa mahdollinen selitys on se, että luuseri vaan valitsee olla luuseri. Se on vaan niin kelvoton ihminen, mitään ei tarvitse siis tehdä. Se ajatus on tosi lohdullinen niille, joiden kuplassa jokainen ansainnu itse oman menestyksensä.

Miksei suht terve normaali nuori pysty opiskelemaan? Ai koska on niiiin paljon kivempi lähteä ryyppäämään? Niinpä. Ihan omaa valintaa. No mutta hei, tuudittaudu siihen ettet voi elämääsi mitenkään vaikuttaa, olet vain uhri jonka käteen laitettiin pullo ja tupakka, pakotettiin suorastaan juomaan.. Ethän sinä nyt muuta voinut.. Yök. Minun lapsilleni on tuollaista sontaa opeta ja siksi he tulevatkin menestymään paremmin, huolimatta siitä mitä elämä heittää eteen.

Joo, pystyt opiskelee, jos olet suht terve nuori. Kaikki ei ole suht terveitä nuoria. Mut hei, voithan sä valita olla suht terve nuori.

Opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että köyhät ja heikot on luusereita, joiden itsekuri ei riittäny opiskella. Sun lapsilla on sentäs joku, joka opettaa jotain. Ja opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että kaikki on vaan susta itsestäs kiinni. Sekin on vaan itsestä kiinni, jos oot niin luuseri, että sorrut niihin vastoinkäymisiin, mitä elämä eteen heittää. Itse yrittäisin opettaa lapsilleni enemmän empatiaa ja olla armollinen hänelle, jos romahdus tulisi.

Juuri näin. Voithan sä vain valita olla terve nuori, hyvin kiteytetty! Voi morjens, millaiset luulot (itsestään pärjääjinä omasta ansiostaan) joillain tällä palstalla on. Suurin osa heistä jotka todella ovat saaneet aikaan jotain omilla ansioillaan eivät ikinä pidä siitä minkäännäköistä mölyä, eivätkä varsinkaan ikinä käytä sitä lyömäaseena muita vastaan.

t.kivikissaäiti

Oman kokemukseni mukaan taas juuri ne, joilla on ollut huonot lähtökohdat, köyhä ja vaikea lapsuus, mutta ovat kovalla työllä saaneet aikaan menestyksensä, tuntevat kaikista vähiten empatiaa niitä kohtaan, joilla lähtökohdat ovat olleet samat, mutta jotka eivät ole viitsineet ponnistella yhtä paljon kuin he.

Tosin tälle osalle menestyminen tarkoittaa rahaa.

Niille, joilla rahaa ja koulutusta on sukupolvien takaa se tarkoittaa myös muuta, kuten kulttuuria, terveyttä, sivistystä, seikkailuja, kokemuksia ja ponnisteluja, tavoitteiden asettamista ja niiden saavuttamista.

Mistä tunnistaa nuo köyhistä oloista "menestykseen" ponnistaneet köyhien dissaajat?

Yleensä sellaisesta huutokauppakeisarilookista yhdistettynä röyhkeään tai jalat maassa vahvaan-olemukseen.

Kokoomuksen Susanna Koski loistoesimerkki. Köyhän yksinhuoltajan lapsesta valtakunnan huipulle dissaamaan köyhiä.

Toisaalta se osoittaa, että Suomi on edelleen kasvavista eroista huolimatta hyvä maa. Täällä köyhän yksinhuoltajan lapsestakin voi tulla porvari.

Tavallaan ongelma on ettei porvarina olo ole mitenkään muodikasta tai toivottua. Siinä ei ole hohtoa ja se nähdään ei toivottuna tilana. Siksi edistystä ei tapahdu.

Jos porvarit muuttuisivat vähän paremmiksi ja siedättävämmiksi niin ehkä sitten ihmiset haluaisivat porvareiksi ja homma muuttuisi tasa-arvoisemmaksi. Nyt tällä hetkellä moni näkee porvarit sikoina ja porvarit eivät tavallaan halua olla muuta kuin sikoja.

Tuo esimerkki on tosiaan poikkeuksellinen.

Sepä se. Kun mietitään lihaksikasta John Ramboa niin ei siitä saa tekemälläkään porvaria.

Kukaan ei vaan halua olla porvari vaan rosoinen John Rambo.

Yleensä ihmiset haluavat osata jotain. Tehdä jotain käsillään. Rambo osasi tuhota ja murskata luita. Hän oli ammattilainen.

Kun ajattelee jotain vitun pankkiiria niin mitä se oikein osaa tehdä käsillään?

No ei yhtään mitään. Raha kyllä kerää itse itseään automaattisesti korkoa. Pankkiiri vain istuu pallillaan ja hymyilee kierosti. John Rambo ei hymyile. Se toimii ja tekee.

Ihmiset on syntyneet tekemään asioita eikä istumaan pallilla hymyillen ja katsellen pörssikursseja. Elokuvateatterit on katselua varten.

Rambo on elokuvahahmo, kai sen tajuat.

Minä olen porvari -ihan oikeassa elämässä. Olen sijoittaja -teen rahalla rahaa.

Rahavirroista voinee päätellä että olen jonkun sortin ammattilainen.

Minua ei kiinnosta miten muut minut näkevät, miellyttämisen halun jätän muille.

Tupakointi on yleisempää ns alemmalla luokalla. Tosin minä olen näiden välissä hyppijä ja paremmalle puolelle ei tunnu pääsevän vaikka mitä tekisi. Se "alempiosainen" on varmaan jo synnärillä leimattu otsaan. :) Kaikki vaikuttaa, jopa ne, joihin et koskaan ole itse voinut vaikuttaa! (Nimi, lärvi, suku jne)

Ei ihan niinkään kirjoitti:

Tuolla ikäpolvella se valintojen tekeminen oli rahastakin kiinni.

Ei ollut peruskoulua. Vain kansakoulu (ala-aste) kaikille ja sitten oppikoulu (yläaste), jonne oli pääsykokeet ja kirjat piti itse maksaa. Jos olit maalta, piti hommata koululaiselle asunto. Kaupunkilaiset saivat jo pääsykokeissa ekstra-lähtöpisteitä siksi, että olivat kaupunkilaisia. Lukio oli maksullinen myös, kirjat ym. Toki nykyisinkin on, mutta lukioon ei ollut asiaa, ellei ollut oppikoulua käynyt.

Moni tavistaustainen meni työelämään jo oppikouluiässä eli n. 14 v-. Siitä sitten ehkä työnantaja kurssitti johonkin päin työntekijää tai työntekijän ura "kehittyi" osaamisen myötä. Töitä löytyi, joten hyvä niin.

Mitä terveysvalintoihin tulee, on asia aivan itsestä kiinni. Tupakoida ei ole kenenkään pakko.

Minun äitini on köyhästä 8 lapsen maanviljelijäperheestä. Vaari arvosti koulutusta, joten vanhin poika jäi vaarin avuksi tilalle, mutta seuraavaksi vanhin lapsista lähetettiin toiseen kaupunkiin oppikouluun. Seuraavakin pystyttiin lähettämään parin vuoden päästä asumaan isosiskon kanssa samaan hellahuoneeseen. Kaikki nuoret tekivät kesäisin ja muutenkin ahkerasti töitä, se oli itsestäänselvyys tuona aikana ja osa rahoista annettiin vanhemmille. Sitten kun ensimmäinen perheen lapsista oli valmistunut opettajaksi, hän alkoi rahoittaa nuorempien opiskelua. Kaikki lapset vanhinta lukuunottamatta kouluttautuivat kohtalaisen pitkälle, vaikka tulivat köyhistä oloista (kotitilalle tuli esim. juokseva vesi ja sisävessa tosi myöhään, kun lasten koulutus meni tärkeysjärjestyksessä niiden edelle). Kaikki lähti vaarista, joka osasi hädin tuskin lukea ja kirjoittaakin sitä huonommin, mutta hän oli kovasti kiinnostunut maailman tapahtumista ja elämän ilmiöistä ja oikein imi tietoa, aina kun joku meni käymään siellä maalla ja kertoi jotakin työstään tai muuten uusista tuulista. Varmastikin vaarin valinnan takia meidän suku on hyvin akateeminen nuoremmissakin polvissa ja vaikka kaikilla ei ole korkeakolututkintoa, työ ja toimeentulo on kaikilla. Olen kuullut muitakin tällaisia tarinoita, miten jonkinlainen sisäinen palo saa jotkut ihmiset kouluttautumaan tai puurtamalla nostamaan oman yrityksen menestykseen. Osa niistä ihmisistä tulee tosi surkeista kotioloista (alkoholismia, väkivaltaa, mielenterveysongelmia). En tiedä mistä tekijöistä se viime kädessä riippuu, että pystyykö ihminen ottamaan onnensa omiin käsiinsä, löytyykö tarpeeksi tahtoa ja uskoa omiin kykyihinsä.

Kustaava kirjoitti:

Saul Shubackin isä Sem asui vanhempineen pitkään naapurissani. Vanhemmat Henake Shuback ja Synnöve Isaksson ruot.teatterin näyttelijöitä.Sem oli bestis Ben Zyskowitsin kanssa. Molemmat kokoomusnuorissa. Sem on kirjoittanut kirjan rahasta. Ilmeisesti tiedotus- tai mainosalalla

Schubakit ovat ilmeisesti myös juutalaisia? Vaarallisilla vesillä liikutaan kun kutsutaan tiettyä ihmisryhmää heikommaksi ainekseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselämässä on paljon valintoja. Valitset heti alussa sen polttaako tai ryyppääkö äitisi tai syökö hän p*kaa ruokaa kun on raskaana. Sen jälkeen valitset, miten turvallisia kiintymyssuhteesi ovat, vastataanko tarpeisiisi vauvana. Helppo juttu! Sitten pitää valita oikein se, miten sinua kasvatetaan tunnetaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa.

Kouluikäisenä pitää muistaa valita myös, että saatko tukea ja ohjausta esimerkiksi lukemaan oppimisessa, vai kiinnostaako kasvattajaa enemmän vaikka vaan ryypätä. Pitää muistaa valita se, että oppii lukemaan kunnolla (hitsiläinen, yläasteella on paljon väärin veikanneita poikia, jotka ei oo oppinu kunnolla lukemaan), koska susta tulee täys luuseri, jos et opi. Oppimisvaikeudetkin on varsinkin lapsena ihan vaan valintakysymys.

Sitten voitkin valita lukion tai amiskan. Luuserit valitsee amiskan ja tosi luuserit ei edes mene kouluun, kun ei ne oo opetellu ees lukee tai viitti keskittyä mihinkään. Muista valita se lukio ja yliopisto, kun oot muistanu ensin valita sen, että pystyt ponnistelemaan, keskittymään ja lukemaan suvereenisti. Sä valitset kyllä senkin, valitaanko sut sinne kouluun minne hait.

Ei kannata valita mitään sairauksia missään elämänvaiheessa. Sä valitset senkin, miten sun sosioekonominen taustasi, äidin valinnat raskauden aikana ja myös lapsuudenaikainen ruokavalio ja ihmissuhteet vaikuttaa terveyteesi. Vaan luuserit valitsee niitä sairauksia.

Sitten vaan valitset työpaikkasi rahakkaalta alalta, sekin kun on valinta, valitaanko sinut satojen hakijoiden joukosta. Jos ei sua valita, oot valinnu olla työtön luuseri. Voit myös valita ryhtyä menestyväksi yrittäjäksi, kun vaan muistat valita, että maailmantalous pysyy kuosissa ja valitset, että asiakkaat valitsee sut. Elä ainakaan valitse mitään konkurssia, kun voit valita et sun firmas on seuraava Rovio. Sehän on vaan valinnoista kyse.

Ja silti tuon saman perheen lapsista toisesta tulee opettaja, lääkäri tai juristi ja toisesta alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön, jolla ei ole peruskoulun jälkeen mitään koulutusta. 

Jep, toisilla menee joku palikka jossain kohtaa paremmin. En ole esim. koskaan kuullutkaan lääkäristä tai juristista, joka ei osaisi juurikaan lukea ja ymmärtää lukemaansa.

Surkealla tuurilla varustetut on tosi harvinaisia akateemisella uralla verrattuna niihin, jotka on älynny valita kaikki luetellut asiat oikein kohdusta saakka. Muistat vaan valita oikein, ettet vaan päädy luuseriksi.

Voi luoja :D eli toinen näistä lapsista ryyppää viikonloput ja toinen opiskelee, sillä ei ole mitään tekemistä oman valinnan kanssa? Joku suurempi voma on vaan päättänyt että näin on, kumpikaan ei vaan voi muuttaa toimintaansa?

Voi luoja itsellesi. Missä kaikkivoipaisuusharhassa ihmiset oikein elää? Se, että se toinen pystyy opiskelemaan ja se toinen ei, ei ole valinta. Ihmiseltä on voitu viedä kaikki mahdollisuudet tehdä yhtään valintaa jo ennen kuin se on edes syntyny. Sun puolestasi on tehty jo niin monta valintaa ennen tuota, että...

Mutta ei, ainoa mahdollinen selitys on se, että luuseri vaan valitsee olla luuseri. Se on vaan niin kelvoton ihminen, mitään ei tarvitse siis tehdä. Se ajatus on tosi lohdullinen niille, joiden kuplassa jokainen ansainnu itse oman menestyksensä.

Miksei suht terve normaali nuori pysty opiskelemaan? Ai koska on niiiin paljon kivempi lähteä ryyppäämään? Niinpä. Ihan omaa valintaa. No mutta hei, tuudittaudu siihen ettet voi elämääsi mitenkään vaikuttaa, olet vain uhri jonka käteen laitettiin pullo ja tupakka, pakotettiin suorastaan juomaan.. Ethän sinä nyt muuta voinut.. Yök. Minun lapsilleni on tuollaista sontaa opeta ja siksi he tulevatkin menestymään paremmin, huolimatta siitä mitä elämä heittää eteen.

Joo, pystyt opiskelee, jos olet suht terve nuori. Kaikki ei ole suht terveitä nuoria. Mut hei, voithan sä valita olla suht terve nuori.

Opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että köyhät ja heikot on luusereita, joiden itsekuri ei riittäny opiskella. Sun lapsilla on sentäs joku, joka opettaa jotain. Ja opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että kaikki on vaan susta itsestäs kiinni. Sekin on vaan itsestä kiinni, jos oot niin luuseri, että sorrut niihin vastoinkäymisiin, mitä elämä eteen heittää. Itse yrittäisin opettaa lapsilleni enemmän empatiaa ja olla armollinen hänelle, jos romahdus tulisi.

Juuri näin. Voithan sä vain valita olla terve nuori, hyvin kiteytetty! Voi morjens, millaiset luulot (itsestään pärjääjinä omasta ansiostaan) joillain tällä palstalla on. Suurin osa heistä jotka todella ovat saaneet aikaan jotain omilla ansioillaan eivät ikinä pidä siitä minkäännäköistä mölyä, eivätkä varsinkaan ikinä käytä sitä lyömäaseena muita vastaan.

t.kivikissaäiti

Oman kokemukseni mukaan taas juuri ne, joilla on ollut huonot lähtökohdat, köyhä ja vaikea lapsuus, mutta ovat kovalla työllä saaneet aikaan menestyksensä, tuntevat kaikista vähiten empatiaa niitä kohtaan, joilla lähtökohdat ovat olleet samat, mutta jotka eivät ole viitsineet ponnistella yhtä paljon kuin he.

Tosin tälle osalle menestyminen tarkoittaa rahaa.

Niille, joilla rahaa ja koulutusta on sukupolvien takaa se tarkoittaa myös muuta, kuten kulttuuria, terveyttä, sivistystä, seikkailuja, kokemuksia ja ponnisteluja, tavoitteiden asettamista ja niiden saavuttamista.

Mistä tunnistaa nuo köyhistä oloista "menestykseen" ponnistaneet köyhien dissaajat?

Yleensä sellaisesta huutokauppakeisarilookista yhdistettynä röyhkeään tai jalat maassa vahvaan-olemukseen.

Kokoomuksen Susanna Koski loistoesimerkki. Köyhän yksinhuoltajan lapsesta valtakunnan huipulle dissaamaan köyhiä.

Toisaalta se osoittaa, että Suomi on edelleen kasvavista eroista huolimatta hyvä maa. Täällä köyhän yksinhuoltajan lapsestakin voi tulla porvari.

Tavallaan ongelma on ettei porvarina olo ole mitenkään muodikasta tai toivottua. Siinä ei ole hohtoa ja se nähdään ei toivottuna tilana. Siksi edistystä ei tapahdu.

Jos porvarit muuttuisivat vähän paremmiksi ja siedättävämmiksi niin ehkä sitten ihmiset haluaisivat porvareiksi ja homma muuttuisi tasa-arvoisemmaksi. Nyt tällä hetkellä moni näkee porvarit sikoina ja porvarit eivät tavallaan halua olla muuta kuin sikoja.

Tuo esimerkki on tosiaan poikkeuksellinen.

Sepä se. Kun mietitään lihaksikasta John Ramboa niin ei siitä saa tekemälläkään porvaria.

Kukaan ei vaan halua olla porvari vaan rosoinen John Rambo.

Yleensä ihmiset haluavat osata jotain. Tehdä jotain käsillään. Rambo osasi tuhota ja murskata luita. Hän oli ammattilainen.

Kun ajattelee jotain vitun pankkiiria niin mitä se oikein osaa tehdä käsillään?

No ei yhtään mitään. Raha kyllä kerää itse itseään automaattisesti korkoa. Pankkiiri vain istuu pallillaan ja hymyilee kierosti. John Rambo ei hymyile. Se toimii ja tekee.

Ihmiset on syntyneet tekemään asioita eikä istumaan pallilla hymyillen ja katsellen pörssikursseja. Elokuvateatterit on katselua varten.

Rambo on elokuvahahmo, kai sen tajuat.

Minä olen porvari -ihan oikeassa elämässä. Olen sijoittaja -teen rahalla rahaa.

Rahavirroista voinee päätellä että olen jonkun sortin ammattilainen.

Minua ei kiinnosta miten muut minut näkevät, miellyttämisen halun jätän muille.

Et sinä tee rahaa vaan raha kerää rahaa. Raha kerääntyy rahan luo. Sinä vain istut toimeettomana. Se on erona ammatinharjoittajien ja sinun välillä.

Sinun tapasi tienata on väärä ja ammatinharjoittajan tapa on oikea. Siksi ihmiset eivät halua porvareiksi. Ihmisen perusluonne on tehdä aktiviisesti asioita eikä vain olla passiivisesti tekemättä mitään ja tuijottaen kursseja.

Tämän takia harva haluaa porvariksi. Se on epämuodikasta.