Kauhea nähdä silmästä silmään yhteiskuntaluokkien välinen ero... :-/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa ap:lla todella typerä vertaus. Jos nuo naiset olisivat vaihtuneet synnytyssairaalassa niin mikä olisi lopputulos? Tuon ikäisillä akateeminen koulutus on ollut mahdollista vain harvalle, joten eiköhän tämä fiini rouva ole alun alkaen syntynyt kultalusikka suussa.

Höpöhöpö. Akateeminen äitini on tuota ikäluokkaa ja köyhän,matalasti koulutetun yksinhuoltajan lapsi. Sukunsa harvoja akateemisia.Täysin omalla työllään hankkinut elantonsa opiskeluaikana.

Sinun äitisi tekemä poikkeus ei poista sitä tosiseikkaa että akateemisen koulutuksen saaneista yli 90 % tuli ylemmistä yhteiskuntaluokista tai maaseudulla varakkaista taloista. Toisaalta jonkun on täytynyt kustantaa äitisi oppikoulu, sitä hän tuskin maksoi työnteolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se aina ole valinnasta kiinni. Itse olen fiksu nuori nainen, joka sai opiskelupaikan yliopistosta. Aina ollut opiskelu mielekestä ja akateeminen tulevaisuus oli ns.taattu.

Noh, sairastuin vakavasti psyykkisesti, nyt väliaikaisella eläkkeellä, opintoja ei pysty kuin vähän tekemään, hoitoa on vaikea saada, lähes mahdotonta. Nyt sinnittelen päivästä toiseen ja itsemurhakin mielessä.

Että se niistä valinnoista.

Ei varmasti tarvitse mainita, etten ole koskaan seurustellut, perheestä on siis turha haaveilla (jo sairaus hankaloittaisi sitä), opinnot ei suju, kamalat velat päällä sairausajasta ja hoitokuluista.

Jos en olisi sairastunut, saattaisin itsekin uskoa tuohon "elämä on valintoja", "kyllä Suomessa kaikki hoituu".

Hoitokuluista kamalat velat? Suomessa? Really? Oikeinko muutama tonni?

Sairauteni on vaatinut pitkää psykoterapiaa. Psykoterapiaa ei saa tuettuna kuin tietyn aikaa.

Ok, sitten.

Tuettunakin psykoterapia taitaa maksaa? Olen keskivaikeasti masentunut mutta minulla ei ole varaa terapiaan. Käyn tk:ssa juttelemassa terveydenhoitajan kanssa, se ja lääkkeet ovat ainoa hoito mitä olen saanut. Lääkäri kirjoittaa ja uusii reseptin ilman että tarvitsee tavata edes häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa ap:lla todella typerä vertaus. Jos nuo naiset olisivat vaihtuneet synnytyssairaalassa niin mikä olisi lopputulos? Tuon ikäisillä akateeminen koulutus on ollut mahdollista vain harvalle, joten eiköhän tämä fiini rouva ole alun alkaen syntynyt kultalusikka suussa.

Höpöhöpö. Akateeminen äitini on tuota ikäluokkaa ja köyhän,matalasti koulutetun yksinhuoltajan lapsi. Sukunsa harvoja akateemisia.Täysin omalla työllään hankkinut elantonsa opiskeluaikana.

Miten 11-vuotias oppikoululainen on hankkinut oman elantonsa? Jos et päässyt oppikouluun, ei ollut asiaa lukionkaan, eikä yliopistoon. Minun äitini ei päässyt oppikouluun koska vanhemmillaan ei yksinkertaisesti olllut varaa kirjoihin eikä pitkään koulumatkaan.

Mä olen sitä ikäluokaa, joka ei ole ollut päivääkään peruskoulussa. Kun olin oppikoulussa, köyhien perheiden lahjakkailla lapsilla oli mahdollisuus anoa nk vapaaoppilaspaikkaa, jolloin kunta maksoi lapsen lukukausimaksut, koulukirjat yms tarvikkeet sekä kouluruuan, joka siihen aikaan oli oppikouluissa maksullinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokoomuslaisia linjoilla! :) Tietysti voi valita asioita, mutta ne valinnat yksin eivät johda menestykseen. Esimerkiksi persoonallisuus ja ulkonäkö ovat asioita, jotka vaikuttavat työn saantiin ja ihmissuhteisiin. Ap:n esimerkissä köyhä oli leski. Millä tavalla tämänkin asian on voinut valita?

Pelkästään sukunimi voi hankaloittaa työnsaantia. Etenkin jos sukunimi on ruotsalaisperäinen tai ulkolaisperäinen.

Sitten ei pääsekkään työhaastatteluun jos kuuluu vähemmistöön.

Tämän takia ostin itselleni uuden sukunimen mutta kyllä odottaisin että yhteiskunta olisi maksanut sen minun puolesta, kun en omalla sukunimelläni kelvannut mukaan talkoisiin.

Björn Wahlroosillakin on vaikeuksia löytää töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa ap:lla todella typerä vertaus. Jos nuo naiset olisivat vaihtuneet synnytyssairaalassa niin mikä olisi lopputulos? Tuon ikäisillä akateeminen koulutus on ollut mahdollista vain harvalle, joten eiköhän tämä fiini rouva ole alun alkaen syntynyt kultalusikka suussa.

Höpöhöpö. Akateeminen äitini on tuota ikäluokkaa ja köyhän,matalasti koulutetun yksinhuoltajan lapsi. Sukunsa harvoja akateemisia.Täysin omalla työllään hankkinut elantonsa opiskeluaikana.

Miten 11-vuotias oppikoululainen on hankkinut oman elantonsa? Jos et päässyt oppikouluun, ei ollut asiaa lukionkaan, eikä yliopistoon. Minun äitini ei päässyt oppikouluun koska vanhemmillaan ei yksinkertaisesti olllut varaa kirjoihin eikä pitkään koulumatkaan.

Mä olen sitä ikäluokaa, joka ei ole ollut päivääkään peruskoulussa. Kun olin oppikoulussa, köyhien perheiden lahjakkailla lapsilla oli mahdollisuus anoa nk vapaaoppilaspaikkaa, jolloin kunta maksoi lapsen lukukausimaksut, koulukirjat yms tarvikkeet sekä kouluruuan, joka siihen aikaan oli oppikouluissa maksullinen. 

Kuinka monta paikkaa oli maksavia oppilaita kohden? Tyhmä ja varakas pääsi helpommin opiskelemaan mutta köyhillä oli kova taistelu vapaista paikoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa ap:lla todella typerä vertaus. Jos nuo naiset olisivat vaihtuneet synnytyssairaalassa niin mikä olisi lopputulos? Tuon ikäisillä akateeminen koulutus on ollut mahdollista vain harvalle, joten eiköhän tämä fiini rouva ole alun alkaen syntynyt kultalusikka suussa.

Höpöhöpö. Akateeminen äitini on tuota ikäluokkaa ja köyhän,matalasti koulutetun yksinhuoltajan lapsi. Sukunsa harvoja akateemisia.Täysin omalla työllään hankkinut elantonsa opiskeluaikana.

Sinun äitisi tekemä poikkeus ei poista sitä tosiseikkaa että akateemisen koulutuksen saaneista yli 90 % tuli ylemmistä yhteiskuntaluokista tai maaseudulla varakkaista taloista. Toisaalta jonkun on täytynyt kustantaa äitisi oppikoulu, sitä hän tuskin maksoi työnteolla.

Omat vanhempani ovat jo yhdeksänkymppisiä ja molemmat hyvin vähävaraisista perheistä. Tuohon aikaan kuitenkin koulutus nähtiin pääsynä parempaan elämään ja isovanhempani tekivät entistä enemmän töitä ja säästivät, jotta saivat ainakin osan lapsistaan myös oppikouluun. Kaikki setäni ja tätini eivät edes halunneet oppikouluun, mutta osa halusi.  Lukioiässä eli oppikoulun kuudennesta luokasta lähtien nuorille oli jos jonkinlaista hanslankarin hommaa, jolla teini saattoi tienata koulukirjoihinsa ja lukukausimaksuihinsa rahaa. Olen itsekin ollut 14-vuotiaasta lähtien kesätöissä, vaikka olenkin vasta seuraavaa sukupolvea. Tämän päivän teineillä on ihan eri tilanne, koska töitä ei ole edes kaikille alan opiskelijoille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa valinnoista puhuminen. Ihminen ei tee valintoja.

Älä puhu paskaa.

Ihmisen koko elämä on valintoja.

Omasta tuttavapiiristä on samanlaisia kokemuksia kuin ketjun aloittajallakin.

Toiset sähläävät ja pilaavat kaiken mihin koskevat ja toiset -ne fiksut, ahkerat ja positiiviset- taas ovat yhteiskunnan huipulla.

Jopa oma puoliso ja hänen luuseriveljensä: teini-iästä lähtien toinen mennyt koko ajan ylös ja toinen koko ajan alas.

Psykologissa on todistettu monia kertoja, että ihmiset kuvittelevat omien vaikutusmahdollisuuksien olevan paljon suurempia kuin ne oikeasti ovatkaan.. toki itsekin voi valintoja tehdä, mutta moni asia myös riippuu asioista, joihin ei voi vaikuttaa.

Niin ja äitini sairastui keuhkoahtaumatautiin, vaikka ei ole koskaan polttanut ainuttakaan savuketta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselämässä on paljon valintoja. Valitset heti alussa sen polttaako tai ryyppääkö äitisi tai syökö hän p*kaa ruokaa kun on raskaana. Sen jälkeen valitset, miten turvallisia kiintymyssuhteesi ovat, vastataanko tarpeisiisi vauvana. Helppo juttu! Sitten pitää valita oikein se, miten sinua kasvatetaan tunnetaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa.

Kouluikäisenä pitää muistaa valita myös, että saatko tukea ja ohjausta esimerkiksi lukemaan oppimisessa, vai kiinnostaako kasvattajaa enemmän vaikka vaan ryypätä. Pitää muistaa valita se, että oppii lukemaan kunnolla (hitsiläinen, yläasteella on paljon väärin veikanneita poikia, jotka ei oo oppinu kunnolla lukemaan), koska susta tulee täys luuseri, jos et opi. Oppimisvaikeudetkin on varsinkin lapsena ihan vaan valintakysymys.

Sitten voitkin valita lukion tai amiskan. Luuserit valitsee amiskan ja tosi luuserit ei edes mene kouluun, kun ei ne oo opetellu ees lukee tai viitti keskittyä mihinkään. Muista valita se lukio ja yliopisto, kun oot muistanu ensin valita sen, että pystyt ponnistelemaan, keskittymään ja lukemaan suvereenisti. Sä valitset kyllä senkin, valitaanko sut sinne kouluun minne hait.

Ei kannata valita mitään sairauksia missään elämänvaiheessa. Sä valitset senkin, miten sun sosioekonominen taustasi, äidin valinnat raskauden aikana ja myös lapsuudenaikainen ruokavalio ja ihmissuhteet vaikuttaa terveyteesi. Vaan luuserit valitsee niitä sairauksia.

Sitten vaan valitset työpaikkasi rahakkaalta alalta, sekin kun on valinta, valitaanko sinut satojen hakijoiden joukosta. Jos ei sua valita, oot valinnu olla työtön luuseri. Voit myös valita ryhtyä menestyväksi yrittäjäksi, kun vaan muistat valita, että maailmantalous pysyy kuosissa ja valitset, että asiakkaat valitsee sut. Elä ainakaan valitse mitään konkurssia, kun voit valita et sun firmas on seuraava Rovio. Sehän on vaan valinnoista kyse.

Ja silti tuon saman perheen lapsista toisesta tulee opettaja, lääkäri tai juristi ja toisesta alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön, jolla ei ole peruskoulun jälkeen mitään koulutusta. 

Jep, toisilla menee joku palikka jossain kohtaa paremmin. En ole esim. koskaan kuullutkaan lääkäristä tai juristista, joka ei osaisi juurikaan lukea ja ymmärtää lukemaansa.

Surkealla tuurilla varustetut on tosi harvinaisia akateemisella uralla verrattuna niihin, jotka on älynny valita kaikki luetellut asiat oikein kohdusta saakka. Muistat vaan valita oikein, ettet vaan päädy luuseriksi.

Voi luoja :D eli toinen näistä lapsista ryyppää viikonloput ja toinen opiskelee, sillä ei ole mitään tekemistä oman valinnan kanssa? Joku suurempi voma on vaan päättänyt että näin on, kumpikaan ei vaan voi muuttaa toimintaansa?

Voi luoja itsellesi. Missä kaikkivoipaisuusharhassa ihmiset oikein elää? Se, että se toinen pystyy opiskelemaan ja se toinen ei, ei ole valinta. Ihmiseltä on voitu viedä kaikki mahdollisuudet tehdä yhtään valintaa jo ennen kuin se on edes syntyny. Sun puolestasi on tehty jo niin monta valintaa ennen tuota, että...

Mutta ei, ainoa mahdollinen selitys on se, että luuseri vaan valitsee olla luuseri. Se on vaan niin kelvoton ihminen, mitään ei tarvitse siis tehdä. Se ajatus on tosi lohdullinen niille, joiden kuplassa jokainen ansainnu itse oman menestyksensä.

Miksei suht terve normaali nuori pysty opiskelemaan? Ai koska on niiiin paljon kivempi lähteä ryyppäämään? Niinpä. Ihan omaa valintaa. No mutta hei, tuudittaudu siihen ettet voi elämääsi mitenkään vaikuttaa, olet vain uhri jonka käteen laitettiin pullo ja tupakka, pakotettiin suorastaan juomaan.. Ethän sinä nyt muuta voinut.. Yök. Minun lapsilleni on tuollaista sontaa opeta ja siksi he tulevatkin menestymään paremmin, huolimatta siitä mitä elämä heittää eteen.

Joo, pystyt opiskelee, jos olet suht terve nuori. Kaikki ei ole suht terveitä nuoria. Mut hei, voithan sä valita olla suht terve nuori.

Opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että köyhät ja heikot on luusereita, joiden itsekuri ei riittäny opiskella. Sun lapsilla on sentäs joku, joka opettaa jotain. Ja opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että kaikki on vaan susta itsestäs kiinni. Sekin on vaan itsestä kiinni, jos oot niin luuseri, että sorrut niihin vastoinkäymisiin, mitä elämä eteen heittää. Itse yrittäisin opettaa lapsilleni enemmän empatiaa ja olla armollinen hänelle, jos romahdus tulisi.

Juuri näin. Voithan sä vain valita olla terve nuori, hyvin kiteytetty! Voi morjens, millaiset luulot (itsestään pärjääjinä omasta ansiostaan) joillain tällä palstalla on. Suurin osa heistä jotka todella ovat saaneet aikaan jotain omilla ansioillaan eivät ikinä pidä siitä minkäännäköistä mölyä, eivätkä varsinkaan ikinä käytä sitä lyömäaseena muita vastaan.

t.kivikissaäiti

Oman kokemukseni mukaan taas juuri ne, joilla on ollut huonot lähtökohdat, köyhä ja vaikea lapsuus, mutta ovat kovalla työllä saaneet aikaan menestyksensä, tuntevat kaikista vähiten empatiaa niitä kohtaan, joilla lähtökohdat ovat olleet samat, mutta jotka eivät ole viitsineet ponnistella yhtä paljon kuin he.

Tosin tälle osalle menestyminen tarkoittaa rahaa.

Niille, joilla rahaa ja koulutusta on sukupolvien takaa se tarkoittaa myös muuta, kuten kulttuuria, terveyttä, sivistystä, seikkailuja, kokemuksia ja ponnisteluja, tavoitteiden asettamista ja niiden saavuttamista.

Mistä tunnistaa nuo köyhistä oloista "menestykseen" ponnistaneet köyhien dissaajat?

Yleensä sellaisesta huutokauppakeisarilookista yhdistettynä röyhkeään tai jalat maassa vahvaan-olemukseen.

Kokoomuksen Susanna Koski loistoesimerkki. Köyhän yksinhuoltajan lapsesta valtakunnan huipulle dissaamaan köyhiä.

Minkälainen tausta on "heikompi aines" -heitostaan tunnetulla kokoomusnuorten Saul Schubakilla, tietääkö joku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa ap:lla todella typerä vertaus. Jos nuo naiset olisivat vaihtuneet synnytyssairaalassa niin mikä olisi lopputulos? Tuon ikäisillä akateeminen koulutus on ollut mahdollista vain harvalle, joten eiköhän tämä fiini rouva ole alun alkaen syntynyt kultalusikka suussa.

Höpöhöpö. Akateeminen äitini on tuota ikäluokkaa ja köyhän,matalasti koulutetun yksinhuoltajan lapsi. Sukunsa harvoja akateemisia.Täysin omalla työllään hankkinut elantonsa opiskeluaikana.

Miten 11-vuotias oppikoululainen on hankkinut oman elantonsa? Jos et päässyt oppikouluun, ei ollut asiaa lukionkaan, eikä yliopistoon. Minun äitini ei päässyt oppikouluun koska vanhemmillaan ei yksinkertaisesti olllut varaa kirjoihin eikä pitkään koulumatkaan.

Mä olen sitä ikäluokaa, joka ei ole ollut päivääkään peruskoulussa. Kun olin oppikoulussa, köyhien perheiden lahjakkailla lapsilla oli mahdollisuus anoa nk vapaaoppilaspaikkaa, jolloin kunta maksoi lapsen lukukausimaksut, koulukirjat yms tarvikkeet sekä kouluruuan, joka siihen aikaan oli oppikouluissa maksullinen. 

Kuinka monta paikkaa oli maksavia oppilaita kohden? Tyhmä ja varakas pääsi helpommin opiskelemaan mutta köyhillä oli kova taistelu vapaista paikoista.

Oppikouluun oli pääsykokeet. Ei sinne kukaan suoraan päässyt. 

Ruotsin kuningas ja Tanskan kuningatar tupakoivat

Pistä silmät kiinni, niin et näe. Voit myös kääntää katseesi muualle.

Vierailija kirjoitti:

teryeru kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se aina ole valinnasta kiinni. Itse olen fiksu nuori nainen, joka sai opiskelupaikan yliopistosta. Aina ollut opiskelu mielekestä ja akateeminen tulevaisuus oli ns.taattu.

Noh, sairastuin vakavasti psyykkisesti, nyt väliaikaisella eläkkeellä, opintoja ei pysty kuin vähän tekemään, hoitoa on vaikea saada, lähes mahdotonta. Nyt sinnittelen päivästä toiseen ja itsemurhakin mielessä.

Että se niistä valinnoista.

Ei varmasti tarvitse mainita, etten ole koskaan seurustellut, perheestä on siis turha haaveilla (jo sairaus hankaloittaisi sitä), opinnot ei suju, kamalat velat päällä sairausajasta ja hoitokuluista.

Jos en olisi sairastunut, saattaisin itsekin uskoa tuohon "elämä on valintoja", "kyllä Suomessa kaikki hoituu".

Minäkin sairastuin vakavasti, mutta päätin ettei koko elämäni ollut siinä. Teen kaiken mihin pystyn, ehkä erilaisia valintoja kuin ennen sairautta mutta parhaani mukaan. Minullako vain kävi joku tuuri että päätin ettei sairaus pilaa koko elämääni? Ja jos olisin antanut pilata niin ei olisi käynyt tuuri?

Mikset vaan valinnut alunperin ettet sairastu vakavasti jos kaikki on valinnoista kiinni? Ehkä ne muutkin tekevät kaiken mihin pystyvät, parhaansa mukaan. Heille vain kävi sellainen tuuri että sairaus vei kyvyt niin pahasti ettei se parhaansa mukaan tekeminen enää riittänyt. Ehkä he eivät syntyessään saaneet riittävästi niitä ominaisuuksia joilla päättää estää elämän piloille meno. Ehkä heidän sairautensa on pahempi?

Kyllä, sinulle kävi onni onnettomuudessa ettei sairaus nujertanut sinua vaan olit riittävän terve saamaan sen yliotteen sairaudestasi. Se on hieno juttu että sinulle kävi näin. Se taas ei kerro yhtään mitään jonkun toisen ihmisen elämästä. Jos vaikka "päätät" nyt miettiä asiaa että ymmärtäisit jatkossa kysymättä. Jatkokysymykset kertovat vain että olet laiska että halunnut selvittää asiaa vaan pysyit mieluummin "oikeassa olemisen" linnakkeessa.

Tai ehkä se sairaus sittenkin nujersi sinut ja on tehnyt sinut kyvyttömäksi ymmärtää muuta kuin itseäsi...

Edelleenkään kukaan ei ole sanonut että KAIKEN voi elämässä itse valita. En valinnut sairauttani, mutta valitsin miten suhtaudun siihen, millaisia terveyttä tukevia valintoja teen sairauteni kanssa. En tarttunut pulloon ja kuollut, Vaikka niinkin olisin voinut valita. Muutin elämääni, luovuin asioista joista sairaus pakotti luopumaan ja keskityin niihin joihin vielä pystyin. Juuri tämän sairauden takia en todellakaan anna mitään empatiaa ihmisille jotka pystyisivät vaikka mihin, jos vain viitsisivät.

Esim sairaus nimeltä masennus vaikuttaa siihen miten suhtaudut johonkin. Samankaltaisia taipumuksia on vaikka kilpirauhasen vajaatoiminnalla tai erilaisia hormonituotannon häiriöillä. Sinä taas luulet että joku toteaa että "hmm, taidanpa alkaa ryyppäämään tehdäkseni seuraavista 10v yhtä helvettiä ja lopulta kuolen tuskallisesti". Suorastaan naiivi ajatus.

Se on kuule kova ihminen joka tuosta vaan päättää että nyt juon itseni viinalta hengiltä ja tekee sen mitä päättää. Uskoisin että useimmilla alkaisi hirvittää jo parin viikon jälkeen.

Toki olen siitä samaa mieltä että jos pystyy, pitäisi myös tehdä. Sinä itse kuvailit että asioista selviää kunhan vaan päättää selvitä. Mistähän helvetistä sinäkin tiedät missä kunnossa masentunut ihminen on jolle aluksi viestittelit? Mitkä ovat hänen tukiverkkonsa? Geenit? Mitä päätöksiä, virheitä ja onnistumisia hänellä on takanaan?

Voisiko olla millään että sekoitit pikaisesti kirjoittaessa sopeutumisen ja päätökset toisiinsa? Tai että et vaan ajatellut loppuun. Aivan selvästi tunnut tietävän eron, ehkä ilmaisu oli harhaanjohtavaa?

Tämä avaus vain lisäsi haluani lopettaa tupakointi. Kiitos sinulle, AP.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselämässä on paljon valintoja. Valitset heti alussa sen polttaako tai ryyppääkö äitisi tai syökö hän p*kaa ruokaa kun on raskaana. Sen jälkeen valitset, miten turvallisia kiintymyssuhteesi ovat, vastataanko tarpeisiisi vauvana. Helppo juttu! Sitten pitää valita oikein se, miten sinua kasvatetaan tunnetaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa.

Kouluikäisenä pitää muistaa valita myös, että saatko tukea ja ohjausta esimerkiksi lukemaan oppimisessa, vai kiinnostaako kasvattajaa enemmän vaikka vaan ryypätä. Pitää muistaa valita se, että oppii lukemaan kunnolla (hitsiläinen, yläasteella on paljon väärin veikanneita poikia, jotka ei oo oppinu kunnolla lukemaan), koska susta tulee täys luuseri, jos et opi. Oppimisvaikeudetkin on varsinkin lapsena ihan vaan valintakysymys.

Sitten voitkin valita lukion tai amiskan. Luuserit valitsee amiskan ja tosi luuserit ei edes mene kouluun, kun ei ne oo opetellu ees lukee tai viitti keskittyä mihinkään. Muista valita se lukio ja yliopisto, kun oot muistanu ensin valita sen, että pystyt ponnistelemaan, keskittymään ja lukemaan suvereenisti. Sä valitset kyllä senkin, valitaanko sut sinne kouluun minne hait.

Ei kannata valita mitään sairauksia missään elämänvaiheessa. Sä valitset senkin, miten sun sosioekonominen taustasi, äidin valinnat raskauden aikana ja myös lapsuudenaikainen ruokavalio ja ihmissuhteet vaikuttaa terveyteesi. Vaan luuserit valitsee niitä sairauksia.

Sitten vaan valitset työpaikkasi rahakkaalta alalta, sekin kun on valinta, valitaanko sinut satojen hakijoiden joukosta. Jos ei sua valita, oot valinnu olla työtön luuseri. Voit myös valita ryhtyä menestyväksi yrittäjäksi, kun vaan muistat valita, että maailmantalous pysyy kuosissa ja valitset, että asiakkaat valitsee sut. Elä ainakaan valitse mitään konkurssia, kun voit valita et sun firmas on seuraava Rovio. Sehän on vaan valinnoista kyse.

Ja silti tuon saman perheen lapsista toisesta tulee opettaja, lääkäri tai juristi ja toisesta alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön, jolla ei ole peruskoulun jälkeen mitään koulutusta. 

Jep, toisilla menee joku palikka jossain kohtaa paremmin. En ole esim. koskaan kuullutkaan lääkäristä tai juristista, joka ei osaisi juurikaan lukea ja ymmärtää lukemaansa.

Surkealla tuurilla varustetut on tosi harvinaisia akateemisella uralla verrattuna niihin, jotka on älynny valita kaikki luetellut asiat oikein kohdusta saakka. Muistat vaan valita oikein, ettet vaan päädy luuseriksi.

Voi luoja :D eli toinen näistä lapsista ryyppää viikonloput ja toinen opiskelee, sillä ei ole mitään tekemistä oman valinnan kanssa? Joku suurempi voma on vaan päättänyt että näin on, kumpikaan ei vaan voi muuttaa toimintaansa?

Voi luoja itsellesi. Missä kaikkivoipaisuusharhassa ihmiset oikein elää? Se, että se toinen pystyy opiskelemaan ja se toinen ei, ei ole valinta. Ihmiseltä on voitu viedä kaikki mahdollisuudet tehdä yhtään valintaa jo ennen kuin se on edes syntyny. Sun puolestasi on tehty jo niin monta valintaa ennen tuota, että...

Mutta ei, ainoa mahdollinen selitys on se, että luuseri vaan valitsee olla luuseri. Se on vaan niin kelvoton ihminen, mitään ei tarvitse siis tehdä. Se ajatus on tosi lohdullinen niille, joiden kuplassa jokainen ansainnu itse oman menestyksensä.

Miksei suht terve normaali nuori pysty opiskelemaan? Ai koska on niiiin paljon kivempi lähteä ryyppäämään? Niinpä. Ihan omaa valintaa. No mutta hei, tuudittaudu siihen ettet voi elämääsi mitenkään vaikuttaa, olet vain uhri jonka käteen laitettiin pullo ja tupakka, pakotettiin suorastaan juomaan.. Ethän sinä nyt muuta voinut.. Yök. Minun lapsilleni on tuollaista sontaa opeta ja siksi he tulevatkin menestymään paremmin, huolimatta siitä mitä elämä heittää eteen.

Joo, pystyt opiskelee, jos olet suht terve nuori. Kaikki ei ole suht terveitä nuoria. Mut hei, voithan sä valita olla suht terve nuori.

Opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että köyhät ja heikot on luusereita, joiden itsekuri ei riittäny opiskella. Sun lapsilla on sentäs joku, joka opettaa jotain. Ja opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että kaikki on vaan susta itsestäs kiinni. Sekin on vaan itsestä kiinni, jos oot niin luuseri, että sorrut niihin vastoinkäymisiin, mitä elämä eteen heittää. Itse yrittäisin opettaa lapsilleni enemmän empatiaa ja olla armollinen hänelle, jos romahdus tulisi.

Juuri näin. Voithan sä vain valita olla terve nuori, hyvin kiteytetty! Voi morjens, millaiset luulot (itsestään pärjääjinä omasta ansiostaan) joillain tällä palstalla on. Suurin osa heistä jotka todella ovat saaneet aikaan jotain omilla ansioillaan eivät ikinä pidä siitä minkäännäköistä mölyä, eivätkä varsinkaan ikinä käytä sitä lyömäaseena muita vastaan.

t.kivikissaäiti

Ei ole häpeä hakea apua psyykkisiin ongelmiin.

Se avun hakeminen on myös yksi valinta. Kaikki eivät hae apua mutta ne jotka ovat hakeneet apua, kertovat että siitä on ollut paljon hyötyä.

Tiedätkö mitä tapahtuu itsemurhaa yrittäneelle sairaalassa? Hoidetaan eloon ja passitetaan sen jälkeen kotiin. Olet naiivi ja pumpulissa kasvanut, jos kuvittelet, että tänä päivänä muut kuin psykoosipotilaat saa hoitoa. Ei saa. Se tiedetään ihan yleisesti sosiaali- ja terveysaloilla. Resursseja ei ole ja kiire tekee sen, että ketään ei kiinnosta.

Minä sain apua vasta rahalla. Ilman rahaa olisin edelleenkin ilman hoitoa. Rahaa sain töistä ja työpaikan sain suhteilla vuosia sitten. Olen helvetin onnekas, olen 10 vuotta sitten osannut olla sattumalta oikeassa paikassa oikeaan aikaan!

Entäs jos sairastuu teini-ikäisenä ms-tautiin eikä pysty tekemään töitä, ja kaikki rahat menevät sairauskuluihin, onko sekin oma valinta?

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mikään valinta jos laittaa 6 hakutoivetta ja pääsee siihen kuudenteen, jonka laittoi vain sen takia, että jotakin piti keksiä. Se on silloin tilanne, että pitää vaan mennä paikkaan, jonne ei oikeasti halua. Tai olla menemättä. Näen valinnan sellaisena, jonka yksilö itsekin mielellään haluaa valita. Sanaan valinta liittyy minusta myönteisyys ja mielekkyys. 

En minä voi valita alkavani Ruotsin kuninkaaksi, se ei ole mahdollista. Jos minä valitsen hakea kuuteen oppilaitokseen ja pääsen niistä yhteen, niin sitten pitää valita menenkö vai en. Se on valinta mahdollisten joukosta. Voin myös valita tekeväni parhaani opintojen eteen tai sitten lyön opinnot läskiksi. Sekin on valinta kahden mahdollisen vaihtoehdon välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

teryeru kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se aina ole valinnasta kiinni. Itse olen fiksu nuori nainen, joka sai opiskelupaikan yliopistosta. Aina ollut opiskelu mielekestä ja akateeminen tulevaisuus oli ns.taattu.

Noh, sairastuin vakavasti psyykkisesti, nyt väliaikaisella eläkkeellä, opintoja ei pysty kuin vähän tekemään, hoitoa on vaikea saada, lähes mahdotonta. Nyt sinnittelen päivästä toiseen ja itsemurhakin mielessä.

Että se niistä valinnoista.

Ei varmasti tarvitse mainita, etten ole koskaan seurustellut, perheestä on siis turha haaveilla (jo sairaus hankaloittaisi sitä), opinnot ei suju, kamalat velat päällä sairausajasta ja hoitokuluista.

Jos en olisi sairastunut, saattaisin itsekin uskoa tuohon "elämä on valintoja", "kyllä Suomessa kaikki hoituu".

Minäkin sairastuin vakavasti, mutta päätin ettei koko elämäni ollut siinä. Teen kaiken mihin pystyn, ehkä erilaisia valintoja kuin ennen sairautta mutta parhaani mukaan. Minullako vain kävi joku tuuri että päätin ettei sairaus pilaa koko elämääni? Ja jos olisin antanut pilata niin ei olisi käynyt tuuri?

Mikset vaan valinnut alunperin ettet sairastu vakavasti jos kaikki on valinnoista kiinni? Ehkä ne muutkin tekevät kaiken mihin pystyvät, parhaansa mukaan. Heille vain kävi sellainen tuuri että sairaus vei kyvyt niin pahasti ettei se parhaansa mukaan tekeminen enää riittänyt. Ehkä he eivät syntyessään saaneet riittävästi niitä ominaisuuksia joilla päättää estää elämän piloille meno. Ehkä heidän sairautensa on pahempi?

Kyllä, sinulle kävi onni onnettomuudessa ettei sairaus nujertanut sinua vaan olit riittävän terve saamaan sen yliotteen sairaudestasi. Se on hieno juttu että sinulle kävi näin. Se taas ei kerro yhtään mitään jonkun toisen ihmisen elämästä. Jos vaikka "päätät" nyt miettiä asiaa että ymmärtäisit jatkossa kysymättä. Jatkokysymykset kertovat vain että olet laiska että halunnut selvittää asiaa vaan pysyit mieluummin "oikeassa olemisen" linnakkeessa.

Tai ehkä se sairaus sittenkin nujersi sinut ja on tehnyt sinut kyvyttömäksi ymmärtää muuta kuin itseäsi...

Edelleenkään kukaan ei ole sanonut että KAIKEN voi elämässä itse valita. En valinnut sairauttani, mutta valitsin miten suhtaudun siihen, millaisia terveyttä tukevia valintoja teen sairauteni kanssa. En tarttunut pulloon ja kuollut, Vaikka niinkin olisin voinut valita. Muutin elämääni, luovuin asioista joista sairaus pakotti luopumaan ja keskityin niihin joihin vielä pystyin. Juuri tämän sairauden takia en todellakaan anna mitään empatiaa ihmisille jotka pystyisivät vaikka mihin, jos vain viitsisivät.

Esim sairaus nimeltä masennus vaikuttaa siihen miten suhtaudut johonkin. Samankaltaisia taipumuksia on vaikka kilpirauhasen vajaatoiminnalla tai erilaisia hormonituotannon häiriöillä. Sinä taas luulet että joku toteaa että "hmm, taidanpa alkaa ryyppäämään tehdäkseni seuraavista 10v yhtä helvettiä ja lopulta kuolen tuskallisesti". Suorastaan naiivi ajatus.

Se on kuule kova ihminen joka tuosta vaan päättää että nyt juon itseni viinalta hengiltä ja tekee sen mitä päättää. Uskoisin että useimmilla alkaisi hirvittää jo parin viikon jälkeen.

Toki olen siitä samaa mieltä että jos pystyy, pitäisi myös tehdä. Sinä itse kuvailit että asioista selviää kunhan vaan päättää selvitä. Mistähän helvetistä sinäkin tiedät missä kunnossa masentunut ihminen on jolle aluksi viestittelit? Mitkä ovat hänen tukiverkkonsa? Geenit? Mitä päätöksiä, virheitä ja onnistumisia hänellä on takanaan?

Voisiko olla millään että sekoitit pikaisesti kirjoittaessa sopeutumisen ja päätökset toisiinsa? Tai että et vaan ajatellut loppuun. Aivan selvästi tunnut tietävän eron, ehkä ilmaisu oli harhaanjohtavaa?

Ei, vaan minä tein tietoisen valinnan yrittää silti parhaani ja tehdä elämästäni niin hyvää kuin pystyn. Olisin myös voinut valita luovuttamisen "ihan sama, mul on tää tauti kuitenkin, eli sama se on vaikka ruveta ryyppäämään."

Valinnanvapaus kirjoitti:

Entäs jos sairastuu teini-ikäisenä ms-tautiin eikä pysty tekemään töitä, ja kaikki rahat menevät sairauskuluihin, onko sekin oma valinta?

Ei tietenkään, mutta se on yritätkö silti elää hyvää elämää vai tapatko itsesi.

Huonot elämäntavat, tupakka,läski, viina, hyväksytään rikkaille ja vaikutusvaltaisille mutta köyhillä ne ovat merkki totaalisesta luuseriudesta ja osa ei haluaisi edes heitä hoitaa! Ärsyttänyt aina tuo helvetinmoinen tekopyhyys. Raha ja valta päästävät vastuusta Suomessa ja näin on ollut aina! Luurangot kolisevat mutta ei se mitään, kun on sopiva sukunimi ja sukulaiset...

Oma mieheni harjoitteli itsensä kamppailulajien expertiksi ja on opettanut öljysheikkejäkin lähitaistelussa. Hän harjoitteli taukoamatta kolme kuukautta eikä nukkunut siinä välissä kuin korkeintaan päiviä viikossa useiden vuosien ajan.

Kovalla kurilla ja meditaatiolla hän saavutti sellaisen tilan jota ihan kuka tahansa ihminen ei saavuta koskaan. Siksi hän äänestää kokoomusta ja antaa kenkää köyhille.

Joskus potku perseelle voi kannustaa yrittämään enemmän.

Hän aloitti bambukepillä jo ennenkuin oppi lukemaan.

Hallitsi karaten ennen peruskoulua. Harvassa on sellaiset taitajat.

Jos kaikkensa antaa niin ei voi epäonnistua.