Kauhea nähdä silmästä silmään yhteiskuntaluokkien välinen ero... :-/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa ap:lla todella typerä vertaus. Jos nuo naiset olisivat vaihtuneet synnytyssairaalassa niin mikä olisi lopputulos? Tuon ikäisillä akateeminen koulutus on ollut mahdollista vain harvalle, joten eiköhän tämä fiini rouva ole alun alkaen syntynyt kultalusikka suussa.

Höpöhöpö. Akateeminen äitini on tuota ikäluokkaa ja köyhän,matalasti koulutetun yksinhuoltajan lapsi. Sukunsa harvoja akateemisia.Täysin omalla työllään hankkinut elantonsa opiskeluaikana.

Miten 11-vuotias oppikoululainen on hankkinut oman elantonsa? Jos et päässyt oppikouluun, ei ollut asiaa lukionkaan, eikä yliopistoon. Minun äitini ei päässyt oppikouluun koska vanhemmillaan ei yksinkertaisesti olllut varaa kirjoihin eikä pitkään koulumatkaan.

Mä olen sitä ikäluokaa, joka ei ole ollut päivääkään peruskoulussa. Kun olin oppikoulussa, köyhien perheiden lahjakkailla lapsilla oli mahdollisuus anoa nk vapaaoppilaspaikkaa, jolloin kunta maksoi lapsen lukukausimaksut, koulukirjat yms tarvikkeet sekä kouluruuan, joka siihen aikaan oli oppikouluissa maksullinen. 

Miten kävi "tavallisille" köyhille?

Tavalliset köyhät menivät yleensä nelivuotisen kansakoulun jälkeen kansalaiskouluun. Ja sieltä ammattikouluun tai suoraan töihin, koska siihen maailman aikaan oli olemassa paljon työtehtäviä, joihin ei tarvinnut mitään ammatillista koulutusta. Moni oppikouluun mennytkin kävi oppikoulua vain viisi vuotta (kutsuttiin keskikouluksi) ja sen jälkeen menivät ammattikouluun eivätkä siis jatkaneet oppikoulussa vielä kolmea viimeistä vuotta eli käyneet lukiota. Kansakoulun neljännellä luokalla opettaja yleensä jo havaitsi luokasta ne lapset, joilla olisi hyvät mahdollisuudet pärjätä oppikoulussakin ja opettaja neuvoi tällaisen vähävaraisen perheen lapsen vanhempia tuosta vapaaoppilaspaikkamahdollisuudesta. Tietenkin lapsen piti ensin selvitä oppikoulun pääsykokeista,  mutta yleensä ne ysin ja kympin oppilaat selvisivät niistä ihan hyvin. Kasin oppilaat joutuivatkin jo lukemaan pääsykokeisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Harvinaisen epäempaattinen ja pöljä aloitus. No, ap voi lohduttautua tällä ajatuksella: kuolema on suuri tasaaja.

Eikös olekin. Silloin ihminen on saavuttanut edes jonkinlaisen viisauden eli sydämen sivistyksen eli oppinut jotain tärkeää tästä elämästä, kun hän ei katso ulkokuoreen, vaan ymmärtää elämän monimuotoisuuden vaihtelevuutta, pysähtyy miettimään asioita hieman pintaa syvemmältä eikä ole tuomitsemassa ja ennenkaikkea tajuaa elämän lyhyyden ja haureuden. Ainut mikä on todella tavoittelemisen arvoista on sydämen sivistys.

Return of the törn kicz kirjoitti:

Oma mieheni harjoitteli itsensä kamppailulajien expertiksi ja on opettanut öljysheikkejäkin lähitaistelussa. Hän harjoitteli taukoamatta kolme kuukautta eikä nukkunut siinä välissä kuin korkeintaan päiviä viikossa useiden vuosien ajan.

Kovalla kurilla ja meditaatiolla hän saavutti sellaisen tilan jota ihan kuka tahansa ihminen ei saavuta koskaan. Siksi hän äänestää kokoomusta ja antaa kenkää köyhille.

Joskus potku perseelle voi kannustaa yrittämään enemmän.

Hän aloitti bambukepillä jo ennenkuin oppi lukemaan.

Hallitsi karaten ennen peruskoulua. Harvassa on sellaiset taitajat.

Jos kaikkensa antaa niin ei voi epäonnistua.

Mitä mä just luin?

Miksi tän palstan uuden kylähullun; karatehullun piti tännekin tulla potkimaan?

Kysymys sinulle:

Mitä yhteneväisyyttä näet Kokoomuksessa ja miehesi itsestään karatekan kehittämisen välillä?

Eikö tuollainen kamppailulajiharrastus ole perinteisesti ollut enemmän punaisten/työväen heiniä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän Suomessa on luokkaeroja, ajattelussa se ainakin näkyy.

Olen itse tavallisten duunareiden lapsi. Vanhemmillani ei ollut elämänhallinnassaan mitään ongelmia, ihan normaali ydinperhe normaaleilla arvoilla oltiin. Ahkeruuteen kannustettiin. Pärjäsin hyvin koulussa ja olin lähisuvun ensimmäinen maisteri. Minulle kaikki yliopistolla oli uutta (fuksiaiset, osakunnat). Koitin sulautua joukkoon luontevasti, vaikka moni muu kanssaopiskelija oli jo X:s sukupolvi yliopistolla.

Tähän täytyy kommentoida, että kyllä minullekin oli kaikki uutta yliopistolla, vaikka olenkin toisen polven akateeminen (kylläkin eri alalta kuin vanhempani). Minulla ei ollut myöskään mitään käsitystä siitä, ketkä opiskelukavereistani olivat duunareiden ja ketkä akateemisten vanhempia, mutta ihan yhtä pihalla kaikki tuntuivat olevan aluksi. Omien vanhempien opiskeluajoista oli joka tapauksessa niin kauan aikaa (ja ala oli tosiaan eri), että eivät he olisi osanneetkaan mitään neuvoa.

Olen myöhemmin monesti kuullut ensimmäisen polven akateemisten puhuvan tuosta, että yliopistolla kaikki on tosi vierasta ja on vaikea sopeutua joukkoon. Tuollaisia tunteita voi kuitenkin olla ihan jokaisella perhetaustasta riippumatta. Ongelmana vaikuttaisi olevan ennen kaikkea (joidenkin) duunariperheiden lasten kokema epävarmuus taustastaan. Tämä epävarmuus tietenkin helposti toimii itseään toteuttavana ennusteena, jolloin sopeutuminen voi olla vaikeaa.

Täysin samaa mieltä. Itsellänikin toinen vanhemmista akateeminen enkä kyllä saanut häneltä minkäänlaista konkreettista neuvoa tai vinkkiä siihen, miten yliopistolla pitäisi olla. Enkä tiennyt kenenkään opiskelijan taustoja, joten ei edelleenkään ole hajuakaan oliko taustalla akateemisia vai ei. Mutta kaksi duunariperheessä kasvanutta amk-tason koulutuksen saanutta, minua parempipalkkaisiin töihin päässyttä kaveriani erotin muista nuorempana sillä, että he piikittelivät ajoittain ilkeästi minua sitä, että olen maisteri ja pitivät minua jotenkin etuoikeutetumpana sen takia. Molemmat olivat fiksuja ja ammatillisesti päteviä ja eteenpäinmeneviä, mutta ilmeisesti itsetunto silti oli jotenkin pielessä kun mikään ei tuntunut riittävän. Molemmat ovat sittemmin opiskelleet vielä lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa valinnoista puhuminen. Ihminen ei tee valintoja.

Älä puhu paskaa.

Ihmisen koko elämä on valintoja.

Omasta tuttavapiiristä on samanlaisia kokemuksia kuin ketjun aloittajallakin.

Toiset sähläävät ja pilaavat kaiken mihin koskevat ja toiset -ne fiksut, ahkerat ja positiiviset- taas ovat yhteiskunnan huipulla.

Jopa oma puoliso ja hänen luuseriveljensä: teini-iästä lähtien toinen mennyt koko ajan ylös ja toinen koko ajan alas.

Siskoni ei kykene kävelemään. Sekö on valinta? Ei, se on tuuria. Tuuria ettei kykene kävelemään ja tuuria että minä ja te muut pystytte. Itse sairastan masennusta. En valinnut sitä ja joka päivä yritän valita parantumisen, mutta sitä en pysty tekemään. Tuuria siis sekin. Tuuria synnytty väkivaltaiseen alkoholistiperheeseen (siitä johtuu siskon kalatkin) vai rikkaaseen jolla varaa maksaa koulukirjat, ruokaa ja vaatteet. Jos nämä ovat valintoja, kerro miten olisin kyennyt valitsemaan perheeni toisin ennen kuin synnyin?

Ominaisuudet eivät ole valintoja, mutta miten niiden ominaisuuksiensa kanssa elämänsä elää, useimmiten on. Mun esikoisellani ei ole toista yläraajaa lainkaan ja toisessakin on useita epämuodostumia. Silti hän opetteli jo lapsena lakkaamaan kyntensä, soittamaan nokkahuilua ja pianoa. Hän on myös hyvin pienikokoinen ja hänellä oli erittäin paha skolioosi, joka leikattiin. Edelleenkin jalat ovat eripituiset ja se aiheuttaa usein kipua. Hän on opiskellut, matkustellut eri puolilla maailmaa ja on töissä alalla, jossa sekä opiskelemaan pääsy että työllistyminen ovat erittäin vaikeita. Hän on koko elämänsä tehnyt valintoja. Valintoja, miten hän fyysisistä vammoistaan huolimatta pääsee tavoitteeseensa ja pystyy toteuttamaan unelmansa. Hän on joutunut tekemään paljon enemmän töitä unelmiensa täyttämiseen kuin jos hän olisi täysin terve. Niin ei kuitenkaan ole, joten hän on valinnut ponnistelun luovuttamisen sijasta. 

Lisään vielä tähän kirjoitukseeni, että valintojen tekemisen mallin lapsi kuitenkin oppii vanhemmiltaan. Jos vanhemmat ovat sitä mieltä, että mitään valintoja ei ole vaan kaikki on sattumaa tai tuuria, niin lapsihan uskoo tämän ja toimii sen mukaan. Jos kukaan muukaan aikuinen kuten sukulainen, opettaja, kaverin vanhemmat tai edes sosiaalityöntekijät tai terapeutit eivät lapselle kerro, että valintoja on mahdollista tehdä, niin lapsi voi kasvaa aikuiseksi asti siinä uskossa, ettei hän voi mitään valita eikä vaikuttaa itse yhtään mihinkään. Tänä päivänä voi vaikka koko peruskoulun suorittaa uudelleen aikuisena, mutta läheskään kaikki eivät tiedä edes tästä mahdollisuudesta. Eli lapsi ja nuori tarvitsee kyllä tukea ja opastusta valintojen tekemiseen ja sen ymmärtämiseen, että elämässä on mahdollsta tehdä valintoja. Myös sen jälkeenkin, kun peruskoulu on mennyt ihan perseelleen. 

Mieheni oli tupakoiva, huonokuntoinen ja ylipainoinen, ja tämän takia hänellä oli kaikenlaista vaivaa ja lääkitystä.

Hän päätti viisikymppisenä jättää tupakan, korjata ruokavalionsa ja alkaa kuntoilla.

Ei hän kaikkea elämässä voi valita, mutta nämä asiat oli hänen valittavissa, että mitä suuhunsa pistää ja istuuko sohvalle vai lähteekö lenkille. Ja ostaako taas tupakkaa.

Parin vuoden kuluttua hän oli hoikka ja pystyi jättämään kaikki lääkkeet pois.

Tuo ei ole edes kertavalinta, vaan sen jälkeen hän edelleen lopun ikää valitsee joka päivä, ostaako kaupasta herkkuja vai ei. Hänestä kyllä näkee, että edelleen ne herkut maistuisivat, jos vain itselleen sallisi ne.

Olen kouluttamattomien ihmisten lapsi, ja akateeminen.

Vanhempani valitsivat, että tukivat läksyjen tekoani. Minun aikana alkoi peruskoulu, joten koulutus oli saatavilla.

Kun tulin teini-ikään, vanhempani olivat jo kuolleet, mutta onneksi oli vapaaoppilaspaikkoja.

Minun valintani oli tehdä tunnollisesti iltakaudet läksyjä ja lukea kokeisiin, ja mennä ajoissa nukkumaan, kun kaverit heiluivat kaupungilla iltamyöhään.

Valitsin kieltäytyä tupakasta ja alkoholista, vaikka minua pilkattiin. Valitsin olla menemättä poikaystävän kanssa sänkyyn 15-vuotiaana, vaikka hän painosti.

Sain koulusta hyvät arvosanat, ja hain opiskelemaan hyvää alaa, ja pääsin. Pääseminen ei ollut oma valinta, yrittäminen ja kova työ oli.

Aloitin opinnot, vaikka jouduin ottamaan lainaa, ja tiesin että itse ne on maksettava kävi miten kävi. Riskinotto oli oma valinta.

Töitä ei alkanut löytyä, joten ryhdyin siivoustöihin. Niiden saaminen ei ollut valinta, mutta moni ei edes harkinnut jotain niin väheksyttyä työtä. Rahaa oli vähän, mutta piti jättää pois kaikki turha. Sain lopulta alani pätkätyön, ja toisen, jne. Oma valinta oli yrittää tehdä ne kaikki niin hyvin kuin pystyin, vaikka tiesin että pysyvää ei ollut mahdollista saada.

Miehen valitsin huonosti. Oma valinta oli jättää hänet vuosikymmenen jälkeen, vaikka elämä meni taas tiukaksi. Mielestäni tein hyvän valinnan lasten hyväksi. Koskaan ei voi tietää kuin jälkikäteen. Valintoja vain on pakko tehdä. Jos ei itse tee valintaa, sattuma pian päättää puolestasi.

Hyvä keskustelu. Kuitenkin yhteiskuntaluokka on eri asia kuin henkilökohtaisten valintojen tekeminen. Jos varakkaasta ja koulutuksen hankkineesta suvusta tuleva akateeminen rällää elämänsä vaikka viinalla ja tupakalla, ei se silti muuta hänen yhteiskuntaluokkaansa.

Trump esimerkkinä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihan.

Raha tulee rahan luo ainoastaan silloin kun tietää mitä tekee.

Joku Trump joka syntyi huonoissa oloissa on tässä hyvä esimerkki. Teki monta mokaa ja menetti paljon ja voitti paljon mutta voitti enemmän ja ennenkaikkea voitti vieläpä itsensä ja sinutkin voitti ja on nyt käytännössä maapallon valtias.

Yritäpä samaa itse poju.

Trumpin isä oli myös miljonääri ellei sitten miljardööri...

Kyse on kuitenkin mikrobiomista, eli mikrobeista, jotka asuvat ihmisissä. Mikäli mikrobikuorma kasvaa liian suureksi näemme kroonisia tauteja ja rappeumaa.

"Mikrobiomi. Mikrobiomit ovat ihmisen anatomiassa ihoa ja eri ruuminonteloiden limakalvoja asuttavia monimuotoisia bakteeristoja. Mikrobiomit ovat aktiivisen lääketieteelllisen tutkimuksen kohteena niiden merkityksen valjettua ja tarvittavien tekniikoiden kehityttyä."

"Mikrobiomit ja erityisesti niiden poikkeamat on liitetty useisiin paikallisiin ja systeemisiin sairauksiin."

Lääketiede on kääk!tiedettä, eli varsin heikkotasoista, mutta sokea kana saattaa joskus löytää jyvän!

Jotta voi edes teoreettisesti tehdä hyviä valintoja, pitäisi olla koulutettu tai jostakin kuitenkin saada tietoa siitä, mitkä ovat niitä hyviä asioita, jotka kannattaa valita. Varsinkin nuorena jos ei ole fiksuja vanhempia tai muita ihmisiä sitä kertomassa, hyvien valintojen tekeminen on aika mahdotonta. Joukkopaine kaveripiirissä on kovaa ja jos ei ole hyvien valintojen kaveripiiriä, omien erilaisten valintojen tekeminen on vaikeaa. Varsinkaan jos ei niistä edes tiedä.

Hyvän ja huonon valinnan välillä valitseminen vaatii tietoa, ja tätä ei köyhemmillä kansalaisilla ole. Vaikka olisi hyvä yleissivistyskin niin vaikkapa pankkiasioissa on paljon sellaista mistä ei juuri toitoteta kaikelle kansalle. 

Toi valitseminen on niin suhteellista. Pystyt tekemään valintoja vain sen pohjalta mitä olet itse nähnyt ja oppinut. Tai mitä joku viisaampi sulle neuvoo. 

Luokka-ajattelu on pelkkä vanhanaikainen demografinen määrittelytapa erilaisille ihmisryhmille. Jokainen ihminen on oma yksilönsä, erilainen perimältään, lahjoiltaan ja kyvyiltään. Jokaisella on mahdollisuus löytää ne parhaat ominaisuutensa ja järjestää niiden avulla niin hyvä elämä kuin mihin pystyy. Itsensä johonkin luokkaan määrittäminen kahlitsee ja rajoittaa. Jokainen uusi ihminen on saanut ja omaa mahdollisuuden, lähes mihin vain saavutuksiin. Olkaa oma erinomainen itsenne - ei joku jonkin teoreettisen lajitteluluokan jäsen tai edustaja.

Ihminen tekee valintoja läpi elämänsä.

Kouluttaudutko? Täysin oma valinta, mahdollista jokaiselle Suomessa.

Menetkö töihin? Oma valinta, töitä löytyy varmasti jokaiselle joka niitä vain haluaa tehdä.

Poltatko röökiä? Valinta tämäkin, jokainen tietää millaista paskaa se on.

Käytätkö muuten päihteitä kohtuudella vai liikaa? Oma valinta, rajat on kaikkien ihmisten tiedossa mutta oma käsi sitä pulloa sinne huulille ohjaa.

Jos joku nyt kysyy vielä että miten niin täällä tehdään valintoja? Niin miettikää omaa elämäänne tähän saakka. Kaikki se mitä olette nyt on siksi, että olette valinneet kulkea tien näin. Se mitä tästä eteenpäin on myös valinta, haluatko paremman palkan valitse asioita jotka voivat auttaa siihen, haluatko matkustella tee valinta ja säästä enemmän jne.

Elämä perustuu valinnoille, on vain ihmisestä kiinni miten me käsittelemme sen.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen tekee valintoja läpi elämänsä.

Kouluttaudutko? Täysin oma valinta, mahdollista jokaiselle Suomessa.

Menetkö töihin? Oma valinta, töitä löytyy varmasti jokaiselle joka niitä vain haluaa tehdä.

Poltatko röökiä? Valinta tämäkin, jokainen tietää millaista paskaa se on.

Käytätkö muuten päihteitä kohtuudella vai liikaa? Oma valinta, rajat on kaikkien ihmisten tiedossa mutta oma käsi sitä pulloa sinne huulille ohjaa.

Jos joku nyt kysyy vielä että miten niin täällä tehdään valintoja? Niin miettikää omaa elämäänne tähän saakka. Kaikki se mitä olette nyt on siksi, että olette valinneet kulkea tien näin. Se mitä tästä eteenpäin on myös valinta, haluatko paremman palkan valitse asioita jotka voivat auttaa siihen, haluatko matkustella tee valinta ja säästä enemmän jne.

Elämä perustuu valinnoille, on vain ihmisestä kiinni miten me käsittelemme sen.

On myös valinta jos valitsee ettei perusta elämäänsä valinnoille.

Todella moni laahaa menneisyydessä. Siksi valintojen tekeminen on mahdotonta. Tehdäkseen valintoja on elettävä ajan hermolla nytteydessä.

Ei olekaan yksiselitteistä keinoa kertoa menneisyydessä raahaavalle miten eletään tässä ja nyt. Pitää myös muistaa että valintoihin liittyy vastuuta ja aina voi valita itselleen epäedullisesti. Kun pelataan peliä jossa valinnoilla halutaan hyötyä itselle niin tilalle voi tulla pelko epäonnistumisesta ja tämä voi johtaa yksilön laahaamaan menneisyydessä.

Kun ei tee mitään niin ei tapahdu mitään. Tämän nostalgisen toteamuksen jälkeen aikoinaan alettiin perustaa luostareita jossa ihmiset pakenivat kohtaloaan tai karmaa.

Valinnan älyttömyyden voi nähdä kun kaksi ritaria taistelee totuuden puolesta ja toinen kohottaa miekkansa iskuun ja toinen samoin tai puolustautuu.

Tarina ei kerro kumman valitsema liike toi voiton.

Ritareiden taistelun voi siirtää toisenmaailmansodan tilanteeseen jossa kaksi vartiossa olevaa ranskalaissotilasta istuu poterossa ja toiseen iskeytyy kranaatti.

Tarina ei kerro miksi toinen valitsi poteron johon ei iskeytynyt kranaatti.

Mm Laotse mainitsee että taivas ei kutsu luokseen mutta jokainen tulee taivaaseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa valinnoista puhuminen. Ihminen ei tee valintoja.

Älä puhu paskaa.

Ihmisen koko elämä on valintoja.

Omasta tuttavapiiristä on samanlaisia kokemuksia kuin ketjun aloittajallakin.

Toiset sähläävät ja pilaavat kaiken mihin koskevat ja toiset -ne fiksut, ahkerat ja positiiviset- taas ovat yhteiskunnan huipulla.

Jopa oma puoliso ja hänen luuseriveljensä: teini-iästä lähtien toinen mennyt koko ajan ylös ja toinen koko ajan alas.

Siskoni ei kykene kävelemään. Sekö on valinta? Ei, se on tuuria. Tuuria ettei kykene kävelemään ja tuuria että minä ja te muut pystytte. Itse sairastan masennusta. En valinnut sitä ja joka päivä yritän valita parantumisen, mutta sitä en pysty tekemään. Tuuria siis sekin. Tuuria synnytty väkivaltaiseen alkoholistiperheeseen (siitä johtuu siskon kalatkin) vai rikkaaseen jolla varaa maksaa koulukirjat, ruokaa ja vaatteet. Jos nämä ovat valintoja, kerro miten olisin kyennyt valitsemaan perheeni toisin ennen kuin synnyin?

Ominaisuudet eivät ole valintoja, mutta miten niiden ominaisuuksiensa kanssa elämänsä elää, useimmiten on. Mun esikoisellani ei ole toista yläraajaa lainkaan ja toisessakin on useita epämuodostumia. Silti hän opetteli jo lapsena lakkaamaan kyntensä, soittamaan nokkahuilua ja pianoa. Hän on myös hyvin pienikokoinen ja hänellä oli erittäin paha skolioosi, joka leikattiin. Edelleenkin jalat ovat eripituiset ja se aiheuttaa usein kipua. Hän on opiskellut, matkustellut eri puolilla maailmaa ja on töissä alalla, jossa sekä opiskelemaan pääsy että työllistyminen ovat erittäin vaikeita. Hän on koko elämänsä tehnyt valintoja. Valintoja, miten hän fyysisistä vammoistaan huolimatta pääsee tavoitteeseensa ja pystyy toteuttamaan unelmansa. Hän on joutunut tekemään paljon enemmän töitä unelmiensa täyttämiseen kuin jos hän olisi täysin terve. Niin ei kuitenkaan ole, joten hän on valinnut ponnistelun luovuttamisen sijasta. 

Lisään vielä tähän kirjoitukseeni, että valintojen tekemisen mallin lapsi kuitenkin oppii vanhemmiltaan. Jos vanhemmat ovat sitä mieltä, että mitään valintoja ei ole vaan kaikki on sattumaa tai tuuria, niin lapsihan uskoo tämän ja toimii sen mukaan. Jos kukaan muukaan aikuinen kuten sukulainen, opettaja, kaverin vanhemmat tai edes sosiaalityöntekijät tai terapeutit eivät lapselle kerro, että valintoja on mahdollista tehdä, niin lapsi voi kasvaa aikuiseksi asti siinä uskossa, ettei hän voi mitään valita eikä vaikuttaa itse yhtään mihinkään. Tänä päivänä voi vaikka koko peruskoulun suorittaa uudelleen aikuisena, mutta läheskään kaikki eivät tiedä edes tästä mahdollisuudesta. Eli lapsi ja nuori tarvitsee kyllä tukea ja opastusta valintojen tekemiseen ja sen ymmärtämiseen, että elämässä on mahdollsta tehdä valintoja. Myös sen jälkeenkin, kun peruskoulu on mennyt ihan perseelleen. 

Totta tämäkin.

Mutta eivät vanhemmatkaan aina pysty vaikuttamaan eivätkä täysin syöttämään asenteitaan lapsilleen.

Itse olen siitä oikein hyvä esimerkki.

Äitini on hyvin kontrolloiva ja on pyrkinyt aina eristämään minut muista ihmisistä. Varmaan siksi että pystyisi kontrolloimaan paremmin.

Hänellä on fatalistinen elämänkatsomus. Hän on opettanut minulle että asiat menevät aina niinkuin niiden kuuluu mennä, siten niinkuin ne on ennalta määrätty.

Itse aloin jo lapsena (n.10 v iässä) epäilemään sitä elämänkatsomusta ja harjoittelin ihan itse mielessäni, ihan salaa, erilaista asennoitumista. Se piti tehdä salaa, sillä äitini suuttui kovasti jos uskalsin sanoa omia ajatuksiani tai mitään äitini mielipiteistä poikkeavaa ääneen. En muista että kukaan olisi minulle valinnoista puhunut silloin. Se oli vain sellainen asia jota aloin itsekseni miettimään.

Vaikka pitkään elin sen kokemuksen kanssa, että asiat vain tapahtuvat eikä minun tekemisilläni ole vaikutusta mihinkään, niin pääsin irti siitä ajatusmaailmasta ja olen tehnyt valintoja ja pyrkinyt saamaan elämääni itselleni miellyttäväksi.

Olen opiskellut, olen opetellut syömään terveellisesi ja kuntoilemaan, olen tehnyt paljon töitä saavuttaakseni asioita. Välillä olen onnistunut ja välillä en. Siitä olen varma, että jos kotoa olisin saanut vähän erilaisen ja kannustavamman kasvatuksen, olisin voinut saavuttaa enemmän. Lähtötilanteeseen nähden olen kuitenkin menestynyt oikein hyvin.

Suomessa on progressiivinen verotus, jolla eroja tasataan. Hyvätuloiselle voi jäädä kuussa vähemmän käyttörahaa kuin pienituloiselle, joka saa tulonsiirtoja. Kouluissa tuetaan monin tavoin oppilaita, joilla on vaikeuksia. Tämän keskustelun perusteella on synti yrittää ja menestyä. Jos ihminen haluaa tehdä töitä ja tienata rahaa, ei ilmeisesti kannata jäädä Suomeen sylkykupiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen tekee valintoja läpi elämänsä.

Kouluttaudutko? Täysin oma valinta, mahdollista jokaiselle Suomessa.

Menetkö töihin? Oma valinta, töitä löytyy varmasti jokaiselle joka niitä vain haluaa tehdä.

Poltatko röökiä? Valinta tämäkin, jokainen tietää millaista paskaa se on.

Käytätkö muuten päihteitä kohtuudella vai liikaa? Oma valinta, rajat on kaikkien ihmisten tiedossa mutta oma käsi sitä pulloa sinne huulille ohjaa.

Jos joku nyt kysyy vielä että miten niin täällä tehdään valintoja? Niin miettikää omaa elämäänne tähän saakka. Kaikki se mitä olette nyt on siksi, että olette valinneet kulkea tien näin. Se mitä tästä eteenpäin on myös valinta, haluatko paremman palkan valitse asioita jotka voivat auttaa siihen, haluatko matkustella tee valinta ja säästä enemmän jne.

Elämä perustuu valinnoille, on vain ihmisestä kiinni miten me käsittelemme sen.

Valintoja koulutuksen ja työn suhteen voi toki tehdä, mutta se ei takaa enää yhtään mitään. Vaikka olisit vuosikurssisi paras ja firmasi ahkerin, voit silti joutua työttömäksi siinä viidenkympin korvilla ja jäädä köyhäksi eläkeläiseksi, koska olet "liian vanha" palkattavaksi. Näin käy yhä useamalle ja useammalle tässä yhteiskunnassa. Kukaan ei ole turvassa, eikä mikään työ ole turvattua.

T:Köyhä akateeminen

pure viisaus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselämässä on paljon valintoja. Valitset heti alussa sen polttaako tai ryyppääkö äitisi tai syökö hän p*kaa ruokaa kun on raskaana. Sen jälkeen valitset, miten turvallisia kiintymyssuhteesi ovat, vastataanko tarpeisiisi vauvana. Helppo juttu! Sitten pitää valita oikein se, miten sinua kasvatetaan tunnetaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa.

Kouluikäisenä pitää muistaa valita myös, että saatko tukea ja ohjausta esimerkiksi lukemaan oppimisessa, vai kiinnostaako kasvattajaa enemmän vaikka vaan ryypätä. Pitää muistaa valita se, että oppii lukemaan kunnolla (hitsiläinen, yläasteella on paljon väärin veikanneita poikia, jotka ei oo oppinu kunnolla lukemaan), koska susta tulee täys luuseri, jos et opi. Oppimisvaikeudetkin on varsinkin lapsena ihan vaan valintakysymys.

Sitten voitkin valita lukion tai amiskan. Luuserit valitsee amiskan ja tosi luuserit ei edes mene kouluun, kun ei ne oo opetellu ees lukee tai viitti keskittyä mihinkään. Muista valita se lukio ja yliopisto, kun oot muistanu ensin valita sen, että pystyt ponnistelemaan, keskittymään ja lukemaan suvereenisti. Sä valitset kyllä senkin, valitaanko sut sinne kouluun minne hait.

Ei kannata valita mitään sairauksia missään elämänvaiheessa. Sä valitset senkin, miten sun sosioekonominen taustasi, äidin valinnat raskauden aikana ja myös lapsuudenaikainen ruokavalio ja ihmissuhteet vaikuttaa terveyteesi. Vaan luuserit valitsee niitä sairauksia.

Sitten vaan valitset työpaikkasi rahakkaalta alalta, sekin kun on valinta, valitaanko sinut satojen hakijoiden joukosta. Jos ei sua valita, oot valinnu olla työtön luuseri. Voit myös valita ryhtyä menestyväksi yrittäjäksi, kun vaan muistat valita, että maailmantalous pysyy kuosissa ja valitset, että asiakkaat valitsee sut. Elä ainakaan valitse mitään konkurssia, kun voit valita et sun firmas on seuraava Rovio. Sehän on vaan valinnoista kyse.

Ja silti tuon saman perheen lapsista toisesta tulee opettaja, lääkäri tai juristi ja toisesta alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön, jolla ei ole peruskoulun jälkeen mitään koulutusta. 

Jep, toisilla menee joku palikka jossain kohtaa paremmin. En ole esim. koskaan kuullutkaan lääkäristä tai juristista, joka ei osaisi juurikaan lukea ja ymmärtää lukemaansa.

Surkealla tuurilla varustetut on tosi harvinaisia akateemisella uralla verrattuna niihin, jotka on älynny valita kaikki luetellut asiat oikein kohdusta saakka. Muistat vaan valita oikein, ettet vaan päädy luuseriksi.

Voi luoja :D eli toinen näistä lapsista ryyppää viikonloput ja toinen opiskelee, sillä ei ole mitään tekemistä oman valinnan kanssa? Joku suurempi voma on vaan päättänyt että näin on, kumpikaan ei vaan voi muuttaa toimintaansa?

Voi luoja itsellesi. Missä kaikkivoipaisuusharhassa ihmiset oikein elää? Se, että se toinen pystyy opiskelemaan ja se toinen ei, ei ole valinta. Ihmiseltä on voitu viedä kaikki mahdollisuudet tehdä yhtään valintaa jo ennen kuin se on edes syntyny. Sun puolestasi on tehty jo niin monta valintaa ennen tuota, että...

Mutta ei, ainoa mahdollinen selitys on se, että luuseri vaan valitsee olla luuseri. Se on vaan niin kelvoton ihminen, mitään ei tarvitse siis tehdä. Se ajatus on tosi lohdullinen niille, joiden kuplassa jokainen ansainnu itse oman menestyksensä.

Miksei suht terve normaali nuori pysty opiskelemaan? Ai koska on niiiin paljon kivempi lähteä ryyppäämään? Niinpä. Ihan omaa valintaa. No mutta hei, tuudittaudu siihen ettet voi elämääsi mitenkään vaikuttaa, olet vain uhri jonka käteen laitettiin pullo ja tupakka, pakotettiin suorastaan juomaan.. Ethän sinä nyt muuta voinut.. Yök. Minun lapsilleni on tuollaista sontaa opeta ja siksi he tulevatkin menestymään paremmin, huolimatta siitä mitä elämä heittää eteen.

Joo, pystyt opiskelee, jos olet suht terve nuori. Kaikki ei ole suht terveitä nuoria. Mut hei, voithan sä valita olla suht terve nuori.

Opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että köyhät ja heikot on luusereita, joiden itsekuri ei riittäny opiskella. Sun lapsilla on sentäs joku, joka opettaa jotain. Ja opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että kaikki on vaan susta itsestäs kiinni. Sekin on vaan itsestä kiinni, jos oot niin luuseri, että sorrut niihin vastoinkäymisiin, mitä elämä eteen heittää. Itse yrittäisin opettaa lapsilleni enemmän empatiaa ja olla armollinen hänelle, jos romahdus tulisi.

Juuri näin. Voithan sä vain valita olla terve nuori, hyvin kiteytetty! Voi morjens, millaiset luulot (itsestään pärjääjinä omasta ansiostaan) joillain tällä palstalla on. Suurin osa heistä jotka todella ovat saaneet aikaan jotain omilla ansioillaan eivät ikinä pidä siitä minkäännäköistä mölyä, eivätkä varsinkaan ikinä käytä sitä lyömäaseena muita vastaan.

t.kivikissaäiti

Oman kokemukseni mukaan taas juuri ne, joilla on ollut huonot lähtökohdat, köyhä ja vaikea lapsuus, mutta ovat kovalla työllä saaneet aikaan menestyksensä, tuntevat kaikista vähiten empatiaa niitä kohtaan, joilla lähtökohdat ovat olleet samat, mutta jotka eivät ole viitsineet ponnistella yhtä paljon kuin he.

Tosin tälle osalle menestyminen tarkoittaa rahaa.

Niille, joilla rahaa ja koulutusta on sukupolvien takaa se tarkoittaa myös muuta, kuten kulttuuria, terveyttä, sivistystä, seikkailuja, kokemuksia ja ponnisteluja, tavoitteiden asettamista ja niiden saavuttamista.

Mistä tunnistaa nuo köyhistä oloista "menestykseen" ponnistaneet köyhien dissaajat?

Yleensä sellaisesta huutokauppakeisarilookista yhdistettynä röyhkeään tai jalat maassa vahvaan-olemukseen.

Kokoomuksen Susanna Koski loistoesimerkki. Köyhän yksinhuoltajan lapsesta valtakunnan huipulle dissaamaan köyhiä.

Toisaalta se osoittaa, että Suomi on edelleen kasvavista eroista huolimatta hyvä maa. Täällä köyhän yksinhuoltajan lapsestakin voi tulla porvari.

Tavallaan ongelma on ettei porvarina olo ole mitenkään muodikasta tai toivottua. Siinä ei ole hohtoa ja se nähdään ei toivottuna tilana. Siksi edistystä ei tapahdu.

Jos porvarit muuttuisivat vähän paremmiksi ja siedättävämmiksi niin ehkä sitten ihmiset haluaisivat porvareiksi ja homma muuttuisi tasa-arvoisemmaksi. Nyt tällä hetkellä moni näkee porvarit sikoina ja porvarit eivät tavallaan halua olla muuta kuin sikoja.

Tuo esimerkki on tosiaan poikkeuksellinen.

Sepä se. Kun mietitään lihaksikasta John Ramboa niin ei siitä saa tekemälläkään porvaria.

Kukaan ei vaan halua olla porvari vaan rosoinen John Rambo.

Yleensä ihmiset haluavat osata jotain. Tehdä jotain käsillään. Rambo osasi tuhota ja murskata luita. Hän oli ammattilainen.

Kun ajattelee jotain vitun pankkiiria niin mitä se oikein osaa tehdä käsillään?

No ei yhtään mitään. Raha kyllä kerää itse itseään automaattisesti korkoa. Pankkiiri vain istuu pallillaan ja hymyilee kierosti. John Rambo ei hymyile. Se toimii ja tekee.

Ihmiset on syntyneet tekemään asioita eikä istumaan pallilla hymyillen ja katsellen pörssikursseja. Elokuvateatterit on katselua varten.

Rambo on elokuvahahmo, kai sen tajuat.

Minä olen porvari -ihan oikeassa elämässä. Olen sijoittaja -teen rahalla rahaa.

Rahavirroista voinee päätellä että olen jonkun sortin ammattilainen.

Minua ei kiinnosta miten muut minut näkevät, miellyttämisen halun jätän muille.

Et sinä tee rahaa vaan raha kerää rahaa. Raha kerääntyy rahan luo. Sinä vain istut toimeettomana. Se on erona ammatinharjoittajien ja sinun välillä.

Sinun tapasi tienata on väärä ja ammatinharjoittajan tapa on oikea. Siksi ihmiset eivät halua porvareiksi. Ihmisen perusluonne on tehdä aktiviisesti asioita eikä vain olla passiivisesti tekemättä mitään ja tuijottaen kursseja.

Tämän takia harva haluaa porvariksi. Se on epämuodikasta.

Ei ihan.

Raha tulee rahan luo ainoastaan silloin kun tietää mitä tekee.

Minua ei kiinnosta miten moni haluua porvariksi ja miten moni ei.

Ja ihan helvetin yhdentekevää on mielipiteesi siitä mikä tapa tienata on oikea ja mikä väärä.

Ojankaivuun jätän muille -siitä ei makseta.

murskasin sinut kuin ötökän tässä keskustelussa. Se oli hauska.

huomaatko en kunnioittanut sinua kun kirjoitin pienellä alkukirjaimella :D

taisit loukkaantua pahasti?

Murskasit minut kuin John Rambo sattumalta vastaan tulevan Vietkongin sissin, täytyy myöntää.

Nyt vasta kykenen kirjoittamaan, oli se pienellä kirjoittaminen sen luokan juttu että huh huh!

No, nyt jatkan hommia. Euroalueen taloudessa näkyy pirteitä merkkejä kertoo Kauppalehti. Mitä itse olet mieltä?

Trump esimerkkinä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihan.

Raha tulee rahan luo ainoastaan silloin kun tietää mitä tekee.

Joku Trump joka syntyi huonoissa oloissa on tässä hyvä esimerkki. Teki monta mokaa ja menetti paljon ja voitti paljon mutta voitti enemmän ja ennenkaikkea voitti vieläpä itsensä ja sinutkin voitti ja on nyt käytännössä maapallon valtias.

Yritäpä samaa itse poju.

Yritän koko ajan ja hyvin menee.

Omaan lentokoneeseen Trumpin tapaan ei ole koskaan varaa mutta kyllä tässä pärjätään.

"Kukaan ei tee valintoja, toisilla käy tuuri ja kuvittelevat sen omiksi ansioikseen."

Ilmeisesti tällä minimisuorittajalla ei ole käynyt "tuuri"... maailmassa kun ei saa mitään jos ei tee mitään. Sitä voi sitten niiskuttaa kaljamuki seurana. Yliopistoonkaan ei pääse kun ei ole "tuuria" ja töissä ahkerammat menevät "tuurilla" ohi ja elämässä ei pääse eteenpäin kun on huonoa "tuuria". Saamattomuudestahan tämä ei tietenkään johdu...

Juuri tällainen ihminen on kateellinen niille jotka saavat elämässään aikaan jotakin. Itse pärjään nyt ihan mukavasti mutta mikään ei ole tullut ilmaiseksi vaan vuosien kovalla työllä ja tekemällä oikeita valintoja ja oikeita asioita.