Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kauhea nähdä silmästä silmään yhteiskuntaluokkien välinen ero... :-/
20.04.2017 |
Ainahan siitä puhutaan, kuinka sekä hyvä- että huono-osaisuus kasautuvat samoille ihmisille, kuinka elintavat ja koulutus kulkevat käsi kädessä jne. Vaan harvoin saa nähdä tästä niin elävän esimerkin kun minulle sattui tällä viikolla.
Ensin tapaaminen vanhalla työkaveriporukalla. Porukassa pian eläkkeelle jäämässä oleva entinen kollega, kukkea 62 vee. Kauniisti raidoitetut hiukset, istuva huopatakki, kiiltävät nahkasaappaat. juuri tullut miehensä kanssa etelänmatkalat, joten pukeva päivetys, hyvät hampaat, iloinen nauru. Korkeakoulututkinto, akateeminen ammatti, onnistunut avioliitto, lapset ja lapsenlapset läheisiä. Iso omistusasunto hyvällä paikalla on kotina. Hillitysti alkoholia, ei ole koskaan polttanut, sen sijaan matkustellut paljon, lukenut paljon, iso ystäväpiiri. Naurua, laulua, rapujuhlia.
Pari päivää myöhemmin käynti sairaalassa keuhkotautiosastolla vanhaa sukulaistätiä tapaamassa. Pinttynyt tupakoitsija, tehnyt ikänsä raskasta kuluttavaa työtä, ei koulutusta, leski, ei lapsenlapsia. Nyt diagnoosina keuhkoahtaumatauti, happiviikset ja tippaletku sängyn vieressä. Harmaa iho, harmaat hiukset, maksaläiskäiset ranteet ohuet kuin tulitikut, jatkuva rykiminen. Kipuja siellä ja täällä. Asuntona pieni mökki kaukana kaikesta.
Ja äkkiä tajuan, että nämä kaksi samassa kaupungissa, samassa hyvinvointivaltiossa syntynyttä naista ovat lähes päivälleen samanikäisiä, vaikka jälkimmäinen näyttää ensimmäistä viisitoista vuotta vanhemmalta. Mutta tehneet erilaisia valintoja koko ikänsä. Ja tulos on tässä.
Niin surullista. Tupakointi todellakin varastaa savuttelijalta terveyden, hyvän vanhuuden, raikkaan hengityksen ja terveet hampaat.
Ja vaikka kuinka yhteiskunnan taholta yritettäisiin tällaisia eroja tasata, se ei onnistu koska ihmiset ovat pohjimmiltaan niin kovin erilaisia. :-/
Kommentit (298)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa valinnoista puhuminen. Ihminen ei tee valintoja.
Toiset tekevät valintoja, toiset heittäytyvät sivuhenkilöksi omassa elämässään.
Kukaan ei tee valintoja, toisilla käy tuuri ja kuvittelevat sen omiksi ansioikseen.
Kerro toki viimeisimmästä "valinnasta" jonka juuri sinä olet tehnyt niin revin sen kappaleiksi.
Minä päätin lopettaa tupakoinnin pari vuotta sitten, miten se oli tuuria että lopetin eikä omaa valintaa?
Montakin mahdollista syytä:
- Kaveripiirin painostus
- Ystävien tuki
- Yhteiskunnan tarjoama tietoisuus tupakoinnin vaaroista
- biologiset ominaisuudet: sinulla ei ehkä ole geeniä, joka vaikeuttaa riippuvuudesta eroon pääsyä
- Mahdollisesti jokin muu yllättävä tapaturma elämässä sai sinut tajuamaan kuinka typerää tupakoiminen on (esim. läheisen kuoleminen keuhkosyöpään)
- kaikkien näiden ja monien muiden asiantilojen sopiva yhdistelmäIhmisellä ei ole vapaata tahtoa vaan kaikki valinnat ovat vain biologisten ominaisuuksiemme ja ulkoisen todellisuuden vuorovaikutuksen tuotetta.
No mutta sittenhän kukaan maailmassa ei tupakoi tai ainakin pystyy lopettamaan heti helposti. Hienoa :) ihme lässytystä että ei muka pysty!
Joku pystyy lopettamaan,joku ei. Näinhän se menee,eikö? Se miksi toiset pystyvät lopettamaan ja toiset ei,riippuu monista asioista. Kyllä, se vaatii päätöksen ja siinä pysymisen mutta miksi joku tekee päätöksen ja onnistuu siinä ja toinen ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkistapa ap alkuun vähän faktoja. Suomi ei todellakaan ollut hyvinvointivaltio vielä 50-luvulla jolloin nuo syntyivät. Köyhän perheen lapsella ei paljon valintoja ollut, töihin oli mentävä viimeistään 15-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Hämmentää että on todella olemassa aikuisia ihmisiä, joilla on noin mustavalkoinen ja naiivi ajatusmaailma. Toki, ihmiset tekevät valintoja. Ei kenenkään elämä kuitenkaan riipu vain omista valinnoista, kukaan ei voi täysin hallita omaa elämäänsä. Paljoon voi vaikuttaa, mm.siihen miten suhtautuu kokemiinsa vastoinkäymisiin. Ei kaikilla silti ole samoja resursseja ja kykyjä käytössään, enkä puhu tässä vain älystä.
Kuvaus akateemisten ja kouluttamattomien eroista oli surullisen hupaisa. Akateemisten elämähän on yhtä rapujuhlaa hohtavine hampaine ja kauniisti värjättyine hiuksineen. Kyllä meillä akateemisessa,keskiluokkaisessa perheessä oli ihan inhimillistä perheväkivaltaa ja mielenterveysongelmia,tarkkaavaisuushäiriötä,syöpää,sairauksia,tupakointia,turhan runsasta alkoholin käyttöä ja lähipiirissä useampi (akateeminen)alkoholisti.
Missä oli kommentti että ihminen voi täysin hallita omaa elämäänsä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa valinnoista puhuminen. Ihminen ei tee valintoja.
Toiset tekevät valintoja, toiset heittäytyvät sivuhenkilöksi omassa elämässään.
Kukaan ei tee valintoja, toisilla käy tuuri ja kuvittelevat sen omiksi ansioikseen.
Kerro toki viimeisimmästä "valinnasta" jonka juuri sinä olet tehnyt niin revin sen kappaleiksi.
Minä päätin lopettaa tupakoinnin pari vuotta sitten, miten se oli tuuria että lopetin eikä omaa valintaa?
Montakin mahdollista syytä:
- Kaveripiirin painostus
- Ystävien tuki
- Yhteiskunnan tarjoama tietoisuus tupakoinnin vaaroista
- biologiset ominaisuudet: sinulla ei ehkä ole geeniä, joka vaikeuttaa riippuvuudesta eroon pääsyä
- Mahdollisesti jokin muu yllättävä tapaturma elämässä sai sinut tajuamaan kuinka typerää tupakoiminen on (esim. läheisen kuoleminen keuhkosyöpään)
- kaikkien näiden ja monien muiden asiantilojen sopiva yhdistelmäIhmisellä ei ole vapaata tahtoa vaan kaikki valinnat ovat vain biologisten ominaisuuksiemme ja ulkoisen todellisuuden vuorovaikutuksen tuotetta.
No mutta sittenhän kukaan maailmassa ei tupakoi tai ainakin pystyy lopettamaan heti helposti. Hienoa :) ihme lässytystä että ei muka pysty!
Joku pystyy lopettamaan,joku ei. Näinhän se menee,eikö? Se miksi toiset pystyvät lopettamaan ja toiset ei,riippuu monista asioista. Kyllä, se vaatii päätöksen ja siinä pysymisen mutta miksi joku tekee päätöksen ja onnistuu siinä ja toinen ei?
Juu, mutta kenen valinta se on ollut lopettaa jos ihminen on lopettanut?
Kohtalainen kirjallinen harjoitelma, mutta varsinkin jälkimmäinen osa asenteellinen kuin menneestä maailmasta ilmaisultaan. Jostain syystä ei tunnu todelliselta tuo juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa ap:lla todella typerä vertaus. Jos nuo naiset olisivat vaihtuneet synnytyssairaalassa niin mikä olisi lopputulos? Tuon ikäisillä akateeminen koulutus on ollut mahdollista vain harvalle, joten eiköhän tämä fiini rouva ole alun alkaen syntynyt kultalusikka suussa.
Höpöhöpö. Akateeminen äitini on tuota ikäluokkaa ja köyhän,matalasti koulutetun yksinhuoltajan lapsi. Sukunsa harvoja akateemisia.Täysin omalla työllään hankkinut elantonsa opiskeluaikana.
Mä törmään yhteiskuntaluokkien väliseen eroon jatkuvasti. Suurin osa ystävistäni on aivan erilaisista taustoista lähtöisin ja aivan erilaisessa yhteiskunnallisessa asemassa kuin minä olen ja olen ollut. Ystäväni ja kaverini ovat lähtöisin alemmista ja ylemmistä luokista ja myös keskiluokasta. On niitä, jotka ovat siirtyneet luokissa ylöspäin ja niitä, jotka ovat siirtyneet luokissa alaspäin. Ja niitä, joilla yhteiskuntaluokka on sama kuin vanhemmillaan. Ja niitä - kuten itsekin - jotka ovat siirtyneet ensin alaspäin ja sitten myöhemmin ylöspäin. Ja myös niitä, jotka ovat nousseet ylöspäin ja myöhemmin siirtyneet taas alaspäin.
Kaikilla kuitenkin on yksi yhteinen tekijä: onnellisimpia ja elämäänsä tyytyväisimpiä ovat ne, joilla on ihmissuhteet kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luin laudaturin YO-paperit ja valmistuin maisteriksi. Olen fiksu ja kivannäköinen. Silti olen työtön, vaikka töitä ahkerasti etsin. Koko ajan.
Olen elänyt terveellisesti, syönyt kasviksia ja liikkunut runsaasti. Silti minulla on krooninen sairaus, joka vähitellen rappeuttaa ruumiini vuosien saatossa ja jolle ei voi mitään. Kukaan.
Olen äitityyppiä. Halusin lapsia. En saanut niitä kuin hoidoilla. Yksi lapsista kuoli ja toisella on neurologinen vamma, joka vaikuttaa koko kotielämäämme.
Mieheni on komea, älykäs ja menestynyt urallaan. Hän jäi kiinni sivusuhteesta.
En valinnut tällaista elämää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentää että on todella olemassa aikuisia ihmisiä, joilla on noin mustavalkoinen ja naiivi ajatusmaailma. Toki, ihmiset tekevät valintoja. Ei kenenkään elämä kuitenkaan riipu vain omista valinnoista, kukaan ei voi täysin hallita omaa elämäänsä. Paljoon voi vaikuttaa, mm.siihen miten suhtautuu kokemiinsa vastoinkäymisiin. Ei kaikilla silti ole samoja resursseja ja kykyjä käytössään, enkä puhu tässä vain älystä.
Kuvaus akateemisten ja kouluttamattomien eroista oli surullisen hupaisa. Akateemisten elämähän on yhtä rapujuhlaa hohtavine hampaine ja kauniisti värjättyine hiuksineen. Kyllä meillä akateemisessa,keskiluokkaisessa perheessä oli ihan inhimillistä perheväkivaltaa ja mielenterveysongelmia,tarkkaavaisuushäiriötä,syöpää,sairauksia,tupakointia,turhan runsasta alkoholin käyttöä ja lähipiirissä useampi (akateeminen)alkoholisti.
Missä oli kommentti että ihminen voi täysin hallita omaa elämäänsä?
Ketjussa on useampi kommentti jossa väitetään että kaikki on itsestä ja omista valinnoista kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentää että on todella olemassa aikuisia ihmisiä, joilla on noin mustavalkoinen ja naiivi ajatusmaailma. Toki, ihmiset tekevät valintoja. Ei kenenkään elämä kuitenkaan riipu vain omista valinnoista, kukaan ei voi täysin hallita omaa elämäänsä. Paljoon voi vaikuttaa, mm.siihen miten suhtautuu kokemiinsa vastoinkäymisiin. Ei kaikilla silti ole samoja resursseja ja kykyjä käytössään, enkä puhu tässä vain älystä.
Kuvaus akateemisten ja kouluttamattomien eroista oli surullisen hupaisa. Akateemisten elämähän on yhtä rapujuhlaa hohtavine hampaine ja kauniisti värjättyine hiuksineen. Kyllä meillä akateemisessa,keskiluokkaisessa perheessä oli ihan inhimillistä perheväkivaltaa ja mielenterveysongelmia,tarkkaavaisuushäiriötä,syöpää,sairauksia,tupakointia,turhan runsasta alkoholin käyttöä ja lähipiirissä useampi (akateeminen)alkoholisti.
Missä oli kommentti että ihminen voi täysin hallita omaa elämäänsä?
Ketjussa on useampi kommentti jossa väitetään että kaikki on itsestä ja omista valinnoista kiinni.
No linkkaapa yksi.
Vierailija kirjoitti:
Tarkistapa ap alkuun vähän faktoja. Suomi ei todellakaan ollut hyvinvointivaltio vielä 50-luvulla jolloin nuo syntyivät. Köyhän perheen lapsella ei paljon valintoja ollut, töihin oli mentävä viimeistään 15-vuotiaana.
Oppikouluun ei köyhän perheen lapsella ollut usein mahdollisuutta mennä vaan jäi haaveeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja sekä sattumaa ja onnea.
Tosiaan, tuolla ikäluokalla ei ollut kaikilla varaa opiskella. Oppikouluja oli vain kaupungeissa ja ne maksoivat. Nyt yliopisto-opintoja ajetaan jälleen maksullisiksi ja toisilla ei ole resursseja opiskella, vaikka lukupäätä olisikin.
Ja vaikka kuinka olisi fiksu, opiskelisi ja saisi hyvät paperit, voi silti jäädä huippu-ura saamatta. Hyvistä työpaikoista on niukkuutta. Pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tuntea oikeita tyyppejä. Kaikki menee suhteilla.
Jos on nyt 62v ikäinen, niin syntyi kutakuinkin vuonna 1955ja meni kouluun 1962. Neljä vuotta myöhemmin haettiin oppikouluun, mutta voi kauhistus - silloin oppikouluja oli lukuisissa maalaiskunnissa eikä enää vain kaupungeissa.
Oppikoulu oli maksullinen, ei kaikilla vanhemmilla ollut varaa tai edes halua kustantaa sitä. Toisaalta niihin oli myös pääsykokeet, niihinkin valmistautumisessa vaikutti paljon se millaisesta taustasta olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa valinnoista puhuminen. Ihminen ei tee valintoja.
Toiset tekevät valintoja, toiset heittäytyvät sivuhenkilöksi omassa elämässään.
Kukaan ei tee valintoja, toisilla käy tuuri ja kuvittelevat sen omiksi ansioikseen.
Kerro toki viimeisimmästä "valinnasta" jonka juuri sinä olet tehnyt niin revin sen kappaleiksi.
Ne valinnat ovat pieniä asioita. Esim. äsken valitsin lounaaksi kasvispainotteisen lounasruokala-annoksen, kun yhtä hyvin olisin voinut käydä pikaruokaketjussa vetämässä roskaruokasatsin. Tätä käytöstä toistamalla vuosikymmenten ajan pienelläkin valinnalla - eli oman ravinnon viilaamisella terveellisempään suuntaan - on suuri vaikutus siihen, missä kunnossa todennäköisesti on sitten 6-kymppisenä.
Ole hyvä ja revi siitä.
T. eri kuin kommentoimasi
Voivoi. Tee sinä kermapeffa valintojasi tee. :) Mitenköhän sitä itse tekisi kun on synytynyt sairaana ja sairaseläke on siksi minimaalinen. Sillä ei valita ravintoloiden tai ravintola-annosten välillä yhtään mitään vaan ihan tekeekö kinkkukiusauksen vaiko nakkikeiton.
Sitten kun et ikinä pääse teattereihin, et lomamatkoille etkä kulttuuritapahtumiin, vaikka tahtoisit kuinka ja rakastaisit musikaaleja jne niin itsensä hemmottelu on suklaalevy, koska se on halvempi kun kasvohoito. Ja sanos nyt, että säästä kasvohoito suklaarahoilla niin aika kauan saa säästää eikä yksi kasvohoito kerran puolessa vuodessa tee minua yhtään parempivoivammaksi ei fyysisesti eikä henkisesti. Se suklaalevy antaa hyvän kirjan kanssa ihanan hemmotteluhetken kurjaan ja kivuliaaseen arkeen missä liikuntakin on lähes mahdottomuus.Että semmoisia ISOJA valintoja olen päässyt tekemään.
Opiskelijana on onneksi mahdollisuus syödä 2,60 euron terveellinen lounas mutta kesällä tai illalla onkin vaikeampi valita. Esimerkiksi hampurilaisarerian saa alle 4 eurolla tai mäkkärin juustohampurilaisen ja kahvin saa 2 eurolla mutta ostapa salaatti tai smoothie niin hinta on jo kalliimpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse joutunut myös läheltä todistamaan, kuinka samassa iässä olevat ihmiset ovat totaalisen erilaisessa elämäntilanteessa. Esim. serkkuni isä (51v) on tehnyt hidasta itsemurhaa jo vuosikymmenet. Työläistaustainen, ikänsä tupakoinut. Sai ensimmäisen sydänkohtauksen jo 47-vuotiaana. Eläkkeellä vaikean keuhkoahtauman vuoksi. Käy joka viikko ainakin 2 kertaa terveyskeskuksessa, jolloin hänelle annetaan maskilla lääkkeitä keuhkoihin. Siltikin hän vain nauraa, kun lääkärit sanovat, että hänen ei pitäisi enää polttaa. Sanoo, että kuolema tulee, jos on tullakseen!
Tuota menoa katsellessa pysäyttää kyllä, kun miettii, että kyseessä on oman isäni (olemme siis äidin puolelta serkkuja) kanssa samanikäinen ihminen. Oma isä aktiiviurheilija, fyysisesti erittäin hyvässä kunnossa, juoksee pitkiä matkoja ja elää puoliksi vihanneksilla. Ja hänellä on oikeasti vatsalihakset näkyvissä. Tekee pitkää päivää ja on monissa eri projekteissa mukana. Ihmiset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia, mitä terveyteen ja hyvinvointiin tulee. Ihminen ei mielestäni aina tee valintaa elämänsä suunnasta, mutta on toistaalta ainoa, joka voi muuttaa sen suunnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa ap:lla todella typerä vertaus. Jos nuo naiset olisivat vaihtuneet synnytyssairaalassa niin mikä olisi lopputulos? Tuon ikäisillä akateeminen koulutus on ollut mahdollista vain harvalle, joten eiköhän tämä fiini rouva ole alun alkaen syntynyt kultalusikka suussa.
Höpöhöpö. Akateeminen äitini on tuota ikäluokkaa ja köyhän,matalasti koulutetun yksinhuoltajan lapsi. Sukunsa harvoja akateemisia.Täysin omalla työllään hankkinut elantonsa opiskeluaikana.
Miten 11-vuotias oppikoululainen on hankkinut oman elantonsa? Jos et päässyt oppikouluun, ei ollut asiaa lukionkaan, eikä yliopistoon. Minun äitini ei päässyt oppikouluun koska vanhemmillaan ei yksinkertaisesti olllut varaa kirjoihin eikä pitkään koulumatkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa valinnoista puhuminen. Ihminen ei tee valintoja.
Toiset tekevät valintoja, toiset heittäytyvät sivuhenkilöksi omassa elämässään.
Kukaan ei tee valintoja, toisilla käy tuuri ja kuvittelevat sen omiksi ansioikseen.
Kerro toki viimeisimmästä "valinnasta" jonka juuri sinä olet tehnyt niin revin sen kappaleiksi.
Minä päätin lopettaa tupakoinnin pari vuotta sitten, miten se oli tuuria että lopetin eikä omaa valintaa?
Montakin mahdollista syytä:
- Kaveripiirin painostus
- Ystävien tuki
- Yhteiskunnan tarjoama tietoisuus tupakoinnin vaaroista
- biologiset ominaisuudet: sinulla ei ehkä ole geeniä, joka vaikeuttaa riippuvuudesta eroon pääsyä
- Mahdollisesti jokin muu yllättävä tapaturma elämässä sai sinut tajuamaan kuinka typerää tupakoiminen on (esim. läheisen kuoleminen keuhkosyöpään)
- kaikkien näiden ja monien muiden asiantilojen sopiva yhdistelmäIhmisellä ei ole vapaata tahtoa vaan kaikki valinnat ovat vain biologisten ominaisuuksiemme ja ulkoisen todellisuuden vuorovaikutuksen tuotetta.
No mutta sittenhän kukaan maailmassa ei tupakoi tai ainakin pystyy lopettamaan heti helposti. Hienoa :) ihme lässytystä että ei muka pysty!
Joku pystyy lopettamaan,joku ei. Näinhän se menee,eikö? Se miksi toiset pystyvät lopettamaan ja toiset ei,riippuu monista asioista. Kyllä, se vaatii päätöksen ja siinä pysymisen mutta miksi joku tekee päätöksen ja onnistuu siinä ja toinen ei?
Tuo on se olennainen kysymys. Jos ihmisellä olisi mahdollisuus biologiastaan riippumattomaan valintaan, maailmahan olisi aivan mahtava paikka. Tyhmiä päätöksiä ei tehtäisi lainkaan. Huomio siis "päätös", ei valinta. Päätös on oikein hyvä termi kuvaamaan sitä prosessia, joka aivoissa johtaa tekoihin. Yksilön aivoissa on tietynlaiset skeemat, tietynlainen neuroniverkko ja tietynlainen kemia. Kuten mikä tahansa prosessi, jossa ainekset ovat tietynlaiset, tuokin prosessi päättyy aina palikoiden asettamaan loogiseen lopputulemaan.
Juuri tästä syystä esimerkiksi erityislapset tarvitsevat erityistä tukea, jotta skeemat saataisiin oikeaan suuntaan. Samoin tarvitsevat traumatisoituneet tai muuten onnettomiin olosuhteisiin joutuneet. Ympäristön signaaleilla pystyy vaikuttamaan ja ne vaikuttavat jopa aivojen rakenteisiin sekä sitä kautta toimintamalleihin.
Aina se ei auta, riippuen vaakakupin toisesta päästä, mutta monelle auttaa. Kuitenkin jopa psykopatiaan aivoiltaan taipuvainen voidaan saattaa normaaliin elämään, jos homma huomataan ajoissa ja siihen satsataan. Ja kas kummaa se "vapaasti valitseekin" fiksusti, eikä "vapaasti valitse" linnavenkulan tietä.
Olen töissä erään Suomen suurimman ketjun lounasravintolassa ja päivän kasvisruoka on ihan yhtälailla sitä samaa paskaa, välillä jopa einestäkin kuin liharuoissakin. Paljon suolaa, rasvaa, sokeria ja vehnää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kehitysvammaisen, jolla on yhteiskunnan kustantama asunto, omistaa älypuhelimen ja tietokoneen. Tunnen rappioalkoholistin, joka omistaa älypuhelimen, tietokoneen ja maastopyörän ja asuu yhteiskunnan tukemassa laitoksessa. Yhteiskunta huolehtii kuitenkin aika hyvin niistä, joilla menee oikeasti huonosti.
Nuo ei ole mitään ylellisyystuotteita. Nykymaailmassa ei edes voi juurikaan asioitaan hoitaa ilman tietokonetta. Köyhällä pitää olla nettiyhteys ja tietokone, ei köyhän kannata maksaa suuria summia laskun maksamisesta yms. kun tietokoneella asian hoitaa ilmaiseksi.
Tiedän useammankin pienituloisen jotka ovat kuolleet hoitamattomaan syöpään vaikka ovat oireisiinsa yrittäneet hakea apua lääkäristä. Köyhän henki ei ole minkään arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa valinnoista puhuminen. Ihminen ei tee valintoja.
Toiset tekevät valintoja, toiset heittäytyvät sivuhenkilöksi omassa elämässään.
Kukaan ei tee valintoja, toisilla käy tuuri ja kuvittelevat sen omiksi ansioikseen.
Kerro toki viimeisimmästä "valinnasta" jonka juuri sinä olet tehnyt niin revin sen kappaleiksi.
Minä päätin lopettaa tupakoinnin pari vuotta sitten, miten se oli tuuria että lopetin eikä omaa valintaa?
Montakin mahdollista syytä:
- Kaveripiirin painostus
- Ystävien tuki
- Yhteiskunnan tarjoama tietoisuus tupakoinnin vaaroista
- biologiset ominaisuudet: sinulla ei ehkä ole geeniä, joka vaikeuttaa riippuvuudesta eroon pääsyä
- Mahdollisesti jokin muu yllättävä tapaturma elämässä sai sinut tajuamaan kuinka typerää tupakoiminen on (esim. läheisen kuoleminen keuhkosyöpään)
- kaikkien näiden ja monien muiden asiantilojen sopiva yhdistelmäIhmisellä ei ole vapaata tahtoa vaan kaikki valinnat ovat vain biologisten ominaisuuksiemme ja ulkoisen todellisuuden vuorovaikutuksen tuotetta.
No mutta sittenhän kukaan maailmassa ei tupakoi tai ainakin pystyy lopettamaan heti helposti. Hienoa :) ihme lässytystä että ei muka pysty!
Joku pystyy lopettamaan,joku ei. Näinhän se menee,eikö? Se miksi toiset pystyvät lopettamaan ja toiset ei,riippuu monista asioista. Kyllä, se vaatii päätöksen ja siinä pysymisen mutta miksi joku tekee päätöksen ja onnistuu siinä ja toinen ei?
Tupakoinnissa ja sen lopettamisen vaikeudessa on alussa kyse puhtaasti nikotiiniriippuvuudesta ja nikotiinin puutoksen aiheuttamista vieroitusoireista. Vasta niiden oireiden kadottua mukaan tulee tupakoinnin liittyminen tiettyihin totuttuihin asioihin tai tilanteisiin (esim aamukahvi+tupakka). Lopettamisen ensimmäinen vaihe on selvitä vieroitusoireista retkahtamatta. Toinen vaihe on pysytellä erossa tilanteista, joissa on tottunut tupakoimaan, tai keksiä jokin korvaava toiminto, johon tupakka ei liity (esim aamukahvin sijasta juokin vasta työpaikalla mukillisen teetä).
Olen itse koittanut lopettaa tupakoinnin monta kertaa, mutta yleensä aina retkahtanut jo noiden vieroitusoireiden aikana. Kunnes sairastuin vakavasti ja jouduin useiksi viikoiksi sairaalaan. Kun pääsin sairaalasta kotiin, pahimmat vieroitusoireet olivat jo ohi. Jäljellä oli enää tapa. Olin kuitenkin niin huonossa kunnossa ja sairaalajaksoni aikana pyryttänyt niin valtavat määrät lunta, että en saanut parvekkeen ovea auki. Ulos pihalle oli liian pitkä matka. Vaihdoin aamukahvini tuoremehuun ja puuroon. Ensimmäisenä kesänä en mennyt kertaakaan ystävieni kanssa terassille. Koska tiesin, että kiusaus voi tulla liian suureksi. Seuraavana kesänä menin, mutta olin ollut polttamatta jo yli vuoden. Tupakoitsija-minääni ei enää ollut.
Mutta myös mun tapauksessani oli kyse valinnoista. Olisin nimittäin aivan hyvin voinut pyytää niitä läheisiäni, jotka kävivät mulle kaupassa ja muutenkin auttelemassa, avata parvekkeen oven ja tyhjentää lumikinokset parvekkeeltani. Tai viedä mut pyörätuolissa ulos tupakalle. Mutta valitsin olla pyytämättä. Koska oli mun elämäni loistavin tilaisuus päästä eroon tupakasta...sellainen "nyt tai ei koskaan". Tästä on jo 8 vuotta aikaa ja olen hyvin tyytyväinen tekemääni valintaan.
Alue: Aihe vapaa
Olipa ap:lla todella typerä vertaus. Jos nuo naiset olisivat vaihtuneet synnytyssairaalassa niin mikä olisi lopputulos? Tuon ikäisillä akateeminen koulutus on ollut mahdollista vain harvalle, joten eiköhän tämä fiini rouva ole alun alkaen syntynyt kultalusikka suussa.