Kauhea nähdä silmästä silmään yhteiskuntaluokkien välinen ero... :-/

Muualta kirjoitti:

Ei tekemättömyydestä voi ottaa kunniaa tai retostella että minähän en tee tupakointia.

Tekemättömyyskin on silti valinta. Suomessa tuntuisi välillä törmäävän siihen tilanteeseen vaikka kyseessä on jonkun tasoinen korkeakultuuri että kielletään tekemästä valinta olla tekemättä esimerkiksi töitä.

Työttömyys nähdään huonona asiana vaikka todellisuudessa ammattilaisille ei ole työpaikkoja tarjolla. Sitten sanotaan että tee jotain muita töitä tai.

Mutta ei anneta olla tekemättömyyden tilassa.

Silti tupakoimattomuus on hyvä thing. Tämä on aasialaisille hassua kun ette te tajua. Egonne on tavallaan vääristänyt ajattelunne. Siis my point oli että ihailette tekemättömyyttä koska tupakointi on nyt ei muodissa. Ja työttömyyttä ette ihaile vaikka se on myös tekemättömyyttä vaikka työpaikkoja ei ammattialoille ole tarjolla mutta silti ette pidä työttömistä, koska?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa valinnoista puhuminen. Ihminen ei tee valintoja.

Älä puhu paskaa.

Ihmisen koko elämä on valintoja.

Omasta tuttavapiiristä on samanlaisia kokemuksia kuin ketjun aloittajallakin.

Toiset sähläävät ja pilaavat kaiken mihin koskevat ja toiset -ne fiksut, ahkerat ja positiiviset- taas ovat yhteiskunnan huipulla.

Jopa oma puoliso ja hänen luuseriveljensä: teini-iästä lähtien toinen mennyt koko ajan ylös ja toinen koko ajan alas.

Siskoni ei kykene kävelemään. Sekö on valinta? Ei, se on tuuria. Tuuria ettei kykene kävelemään ja tuuria että minä ja te muut pystytte. Itse sairastan masennusta. En valinnut sitä ja joka päivä yritän valita parantumisen, mutta sitä en pysty tekemään. Tuuria siis sekin. Tuuria synnytty väkivaltaiseen alkoholistiperheeseen (siitä johtuu siskon kalatkin) vai rikkaaseen jolla varaa maksaa koulukirjat, ruokaa ja vaatteet. Jos nämä ovat valintoja, kerro miten olisin kyennyt valitsemaan perheeni toisin ennen kuin synnyin?

Ominaisuudet eivät ole valintoja, mutta miten niiden ominaisuuksiensa kanssa elämänsä elää, useimmiten on. Mun esikoisellani ei ole toista yläraajaa lainkaan ja toisessakin on useita epämuodostumia. Silti hän opetteli jo lapsena lakkaamaan kyntensä, soittamaan nokkahuilua ja pianoa. Hän on myös hyvin pienikokoinen ja hänellä oli erittäin paha skolioosi, joka leikattiin. Edelleenkin jalat ovat eripituiset ja se aiheuttaa usein kipua. Hän on opiskellut, matkustellut eri puolilla maailmaa ja on töissä alalla, jossa sekä opiskelemaan pääsy että työllistyminen ovat erittäin vaikeita. Hän on koko elämänsä tehnyt valintoja. Valintoja, miten hän fyysisistä vammoistaan huolimatta pääsee tavoitteeseensa ja pystyy toteuttamaan unelmansa. Hän on joutunut tekemään paljon enemmän töitä unelmiensa täyttämiseen kuin jos hän olisi täysin terve. Niin ei kuitenkaan ole, joten hän on valinnut ponnistelun luovuttamisen sijasta. 

Vanha viisaus sanoo että on suurempi rikkaus osata kutoa paita kuin omistaa paitoja.

Ammattitaito on arvokas asia. Se mitä pankiireihin ja muihin tulee niin he ovat totisesti yhteiskunnan loisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa ap:lla todella typerä vertaus. Jos nuo naiset olisivat vaihtuneet synnytyssairaalassa niin mikä olisi lopputulos? Tuon ikäisillä akateeminen koulutus on ollut mahdollista vain harvalle, joten eiköhän tämä fiini rouva ole alun alkaen syntynyt kultalusikka suussa.

Höpöhöpö. Akateeminen äitini on tuota ikäluokkaa ja köyhän,matalasti koulutetun yksinhuoltajan lapsi. Sukunsa harvoja akateemisia.Täysin omalla työllään hankkinut elantonsa opiskeluaikana.

Miten 11-vuotias oppikoululainen on hankkinut oman elantonsa? Jos et päässyt oppikouluun, ei ollut asiaa lukionkaan, eikä yliopistoon. Minun äitini ei päässyt oppikouluun koska vanhemmillaan ei yksinkertaisesti olllut varaa kirjoihin eikä pitkään koulumatkaan.

Mä olen sitä ikäluokaa, joka ei ole ollut päivääkään peruskoulussa. Kun olin oppikoulussa, köyhien perheiden lahjakkailla lapsilla oli mahdollisuus anoa nk vapaaoppilaspaikkaa, jolloin kunta maksoi lapsen lukukausimaksut, koulukirjat yms tarvikkeet sekä kouluruuan, joka siihen aikaan oli oppikouluissa maksullinen. 

Kuinka monta paikkaa oli maksavia oppilaita kohden? Tyhmä ja varakas pääsi helpommin opiskelemaan mutta köyhillä oli kova taistelu vapaista paikoista.

Oppikouluun oli pääsykokeet. Ei sinne kukaan suoraan päässyt. 

Kyllä Suomessakin on suhteilla päästy opiskelemaan. Englannissakin prinssi Charlesilla ei ollut hyvät arvosanat mutta pääsi Cambridgeen opiskelemaan. Suomessa luin eräästä menestyvistä myyjistä kertovista kirjoista kuinka eräs mies ei nuorena päässyt kauppaopistoon opiskelemaan ja niinpä hän meni joka päivä kyseiseen opinahjoon tapaamaan rehtoria kahden viikon ajan kunnes rehtori otti miehen oppilaaksi koska tämä oli sinnikäs ja motivoitunut. Rehtoreilla on valtaa ja ollut ennenkin, kyllä tarpeeksi tärkeän henkilön jälkikasvu otetaan opiskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselämässä on paljon valintoja. Valitset heti alussa sen polttaako tai ryyppääkö äitisi tai syökö hän p*kaa ruokaa kun on raskaana. Sen jälkeen valitset, miten turvallisia kiintymyssuhteesi ovat, vastataanko tarpeisiisi vauvana. Helppo juttu! Sitten pitää valita oikein se, miten sinua kasvatetaan tunnetaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa.

Kouluikäisenä pitää muistaa valita myös, että saatko tukea ja ohjausta esimerkiksi lukemaan oppimisessa, vai kiinnostaako kasvattajaa enemmän vaikka vaan ryypätä. Pitää muistaa valita se, että oppii lukemaan kunnolla (hitsiläinen, yläasteella on paljon väärin veikanneita poikia, jotka ei oo oppinu kunnolla lukemaan), koska susta tulee täys luuseri, jos et opi. Oppimisvaikeudetkin on varsinkin lapsena ihan vaan valintakysymys.

Sitten voitkin valita lukion tai amiskan. Luuserit valitsee amiskan ja tosi luuserit ei edes mene kouluun, kun ei ne oo opetellu ees lukee tai viitti keskittyä mihinkään. Muista valita se lukio ja yliopisto, kun oot muistanu ensin valita sen, että pystyt ponnistelemaan, keskittymään ja lukemaan suvereenisti. Sä valitset kyllä senkin, valitaanko sut sinne kouluun minne hait.

Ei kannata valita mitään sairauksia missään elämänvaiheessa. Sä valitset senkin, miten sun sosioekonominen taustasi, äidin valinnat raskauden aikana ja myös lapsuudenaikainen ruokavalio ja ihmissuhteet vaikuttaa terveyteesi. Vaan luuserit valitsee niitä sairauksia.

Sitten vaan valitset työpaikkasi rahakkaalta alalta, sekin kun on valinta, valitaanko sinut satojen hakijoiden joukosta. Jos ei sua valita, oot valinnu olla työtön luuseri. Voit myös valita ryhtyä menestyväksi yrittäjäksi, kun vaan muistat valita, että maailmantalous pysyy kuosissa ja valitset, että asiakkaat valitsee sut. Elä ainakaan valitse mitään konkurssia, kun voit valita et sun firmas on seuraava Rovio. Sehän on vaan valinnoista kyse.

Ja silti tuon saman perheen lapsista toisesta tulee opettaja, lääkäri tai juristi ja toisesta alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön, jolla ei ole peruskoulun jälkeen mitään koulutusta. 

Jep, toisilla menee joku palikka jossain kohtaa paremmin. En ole esim. koskaan kuullutkaan lääkäristä tai juristista, joka ei osaisi juurikaan lukea ja ymmärtää lukemaansa.

Surkealla tuurilla varustetut on tosi harvinaisia akateemisella uralla verrattuna niihin, jotka on älynny valita kaikki luetellut asiat oikein kohdusta saakka. Muistat vaan valita oikein, ettet vaan päädy luuseriksi.

Voi luoja :D eli toinen näistä lapsista ryyppää viikonloput ja toinen opiskelee, sillä ei ole mitään tekemistä oman valinnan kanssa? Joku suurempi voma on vaan päättänyt että näin on, kumpikaan ei vaan voi muuttaa toimintaansa?

Voi luoja itsellesi. Missä kaikkivoipaisuusharhassa ihmiset oikein elää? Se, että se toinen pystyy opiskelemaan ja se toinen ei, ei ole valinta. Ihmiseltä on voitu viedä kaikki mahdollisuudet tehdä yhtään valintaa jo ennen kuin se on edes syntyny. Sun puolestasi on tehty jo niin monta valintaa ennen tuota, että...

Mutta ei, ainoa mahdollinen selitys on se, että luuseri vaan valitsee olla luuseri. Se on vaan niin kelvoton ihminen, mitään ei tarvitse siis tehdä. Se ajatus on tosi lohdullinen niille, joiden kuplassa jokainen ansainnu itse oman menestyksensä.

Miksei suht terve normaali nuori pysty opiskelemaan? Ai koska on niiiin paljon kivempi lähteä ryyppäämään? Niinpä. Ihan omaa valintaa. No mutta hei, tuudittaudu siihen ettet voi elämääsi mitenkään vaikuttaa, olet vain uhri jonka käteen laitettiin pullo ja tupakka, pakotettiin suorastaan juomaan.. Ethän sinä nyt muuta voinut.. Yök. Minun lapsilleni on tuollaista sontaa opeta ja siksi he tulevatkin menestymään paremmin, huolimatta siitä mitä elämä heittää eteen.

Joo, pystyt opiskelee, jos olet suht terve nuori. Kaikki ei ole suht terveitä nuoria. Mut hei, voithan sä valita olla suht terve nuori.

Opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että köyhät ja heikot on luusereita, joiden itsekuri ei riittäny opiskella. Sun lapsilla on sentäs joku, joka opettaa jotain. Ja opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että kaikki on vaan susta itsestäs kiinni. Sekin on vaan itsestä kiinni, jos oot niin luuseri, että sorrut niihin vastoinkäymisiin, mitä elämä eteen heittää. Itse yrittäisin opettaa lapsilleni enemmän empatiaa ja olla armollinen hänelle, jos romahdus tulisi.

Juuri näin. Voithan sä vain valita olla terve nuori, hyvin kiteytetty! Voi morjens, millaiset luulot (itsestään pärjääjinä omasta ansiostaan) joillain tällä palstalla on. Suurin osa heistä jotka todella ovat saaneet aikaan jotain omilla ansioillaan eivät ikinä pidä siitä minkäännäköistä mölyä, eivätkä varsinkaan ikinä käytä sitä lyömäaseena muita vastaan.

t.kivikissaäiti

Oman kokemukseni mukaan taas juuri ne, joilla on ollut huonot lähtökohdat, köyhä ja vaikea lapsuus, mutta ovat kovalla työllä saaneet aikaan menestyksensä, tuntevat kaikista vähiten empatiaa niitä kohtaan, joilla lähtökohdat ovat olleet samat, mutta jotka eivät ole viitsineet ponnistella yhtä paljon kuin he.

Tosin tälle osalle menestyminen tarkoittaa rahaa.

Niille, joilla rahaa ja koulutusta on sukupolvien takaa se tarkoittaa myös muuta, kuten kulttuuria, terveyttä, sivistystä, seikkailuja, kokemuksia ja ponnisteluja, tavoitteiden asettamista ja niiden saavuttamista.

Mistä tunnistaa nuo köyhistä oloista "menestykseen" ponnistaneet köyhien dissaajat?

Yleensä sellaisesta huutokauppakeisarilookista yhdistettynä röyhkeään tai jalat maassa vahvaan-olemukseen.

Kokoomuksen Susanna Koski loistoesimerkki. Köyhän yksinhuoltajan lapsesta valtakunnan huipulle dissaamaan köyhiä.

Toisaalta se osoittaa, että Suomi on edelleen kasvavista eroista huolimatta hyvä maa. Täällä köyhän yksinhuoltajan lapsestakin voi tulla porvari.

Tavallaan ongelma on ettei porvarina olo ole mitenkään muodikasta tai toivottua. Siinä ei ole hohtoa ja se nähdään ei toivottuna tilana. Siksi edistystä ei tapahdu.

Jos porvarit muuttuisivat vähän paremmiksi ja siedättävämmiksi niin ehkä sitten ihmiset haluaisivat porvareiksi ja homma muuttuisi tasa-arvoisemmaksi. Nyt tällä hetkellä moni näkee porvarit sikoina ja porvarit eivät tavallaan halua olla muuta kuin sikoja.

Tuo esimerkki on tosiaan poikkeuksellinen.

Sepä se. Kun mietitään lihaksikasta John Ramboa niin ei siitä saa tekemälläkään porvaria.

Kukaan ei vaan halua olla porvari vaan rosoinen John Rambo.

Yleensä ihmiset haluavat osata jotain. Tehdä jotain käsillään. Rambo osasi tuhota ja murskata luita. Hän oli ammattilainen.

Kun ajattelee jotain vitun pankkiiria niin mitä se oikein osaa tehdä käsillään?

No ei yhtään mitään. Raha kyllä kerää itse itseään automaattisesti korkoa. Pankkiiri vain istuu pallillaan ja hymyilee kierosti. John Rambo ei hymyile. Se toimii ja tekee.

Ihmiset on syntyneet tekemään asioita eikä istumaan pallilla hymyillen ja katsellen pörssikursseja. Elokuvateatterit on katselua varten.

Rambo on elokuvahahmo, kai sen tajuat.

Minä olen porvari -ihan oikeassa elämässä. Olen sijoittaja -teen rahalla rahaa.

Rahavirroista voinee päätellä että olen jonkun sortin ammattilainen.

Minua ei kiinnosta miten muut minut näkevät, miellyttämisen halun jätän muille.

Et sinä tee rahaa vaan raha kerää rahaa. Raha kerääntyy rahan luo. Sinä vain istut toimeettomana. Se on erona ammatinharjoittajien ja sinun välillä.

Sinun tapasi tienata on väärä ja ammatinharjoittajan tapa on oikea. Siksi ihmiset eivät halua porvareiksi. Ihmisen perusluonne on tehdä aktiviisesti asioita eikä vain olla passiivisesti tekemättä mitään ja tuijottaen kursseja.

Tämän takia harva haluaa porvariksi. Se on epämuodikasta.

Ei ihan.

Raha tulee rahan luo ainoastaan silloin kun tietää mitä tekee.

Minua ei kiinnosta miten moni haluua porvariksi ja miten moni ei.

Ja ihan helvetin yhdentekevää on mielipiteesi siitä mikä tapa tienata on oikea ja mikä väärä.

Ojankaivuun jätän muille -siitä ei makseta.

Shubackit juutalaisia ja muistaakseni heillä oli myös tyttö,joka muutti nuorena Israeliin. Tosi mukavia ihmisiä. Ja Saulin isä Sem komea ja kohtelias.

Onpa kiva, kun niin moni on sitä mieltä että ei auta omat valinnat. Eivätpä sitten ole tientukkeena kun minä valintoineni mennä porskutan. Hyvä vaan, tyytykää kohtaloonne.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihan niinkään kirjoitti:

Tuolla ikäpolvella se valintojen tekeminen oli rahastakin kiinni.

Ei ollut peruskoulua. Vain kansakoulu (ala-aste) kaikille ja sitten oppikoulu (yläaste), jonne oli pääsykokeet ja kirjat piti itse maksaa. Jos olit maalta, piti hommata koululaiselle asunto. Kaupunkilaiset saivat jo pääsykokeissa ekstra-lähtöpisteitä siksi, että olivat kaupunkilaisia. Lukio oli maksullinen myös, kirjat ym. Toki nykyisinkin on, mutta lukioon ei ollut asiaa, ellei ollut oppikoulua käynyt.

Moni tavistaustainen meni työelämään jo oppikouluiässä eli n. 14 v-. Siitä sitten ehkä työnantaja kurssitti johonkin päin työntekijää tai työntekijän ura "kehittyi" osaamisen myötä. Töitä löytyi, joten hyvä niin.

Mitä terveysvalintoihin tulee, on asia aivan itsestä kiinni. Tupakoida ei ole kenenkään pakko.

Minun äitini on köyhästä 8 lapsen maanviljelijäperheestä. Vaari arvosti koulutusta, joten vanhin poika jäi vaarin avuksi tilalle, mutta seuraavaksi vanhin lapsista lähetettiin toiseen kaupunkiin oppikouluun. Seuraavakin pystyttiin lähettämään parin vuoden päästä asumaan isosiskon kanssa samaan hellahuoneeseen. Kaikki nuoret tekivät kesäisin ja muutenkin ahkerasti töitä, se oli itsestäänselvyys tuona aikana ja osa rahoista annettiin vanhemmille. Sitten kun ensimmäinen perheen lapsista oli valmistunut opettajaksi, hän alkoi rahoittaa nuorempien opiskelua. Kaikki lapset vanhinta lukuunottamatta kouluttautuivat kohtalaisen pitkälle, vaikka tulivat köyhistä oloista (kotitilalle tuli esim. juokseva vesi ja sisävessa tosi myöhään, kun lasten koulutus meni tärkeysjärjestyksessä niiden edelle). Kaikki lähti vaarista, joka osasi hädin tuskin lukea ja kirjoittaakin sitä huonommin, mutta hän oli kovasti kiinnostunut maailman tapahtumista ja elämän ilmiöistä ja oikein imi tietoa, aina kun joku meni käymään siellä maalla ja kertoi jotakin työstään tai muuten uusista tuulista. Varmastikin vaarin valinnan takia meidän suku on hyvin akateeminen nuoremmissakin polvissa ja vaikka kaikilla ei ole korkeakolututkintoa, työ ja toimeentulo on kaikilla. Olen kuullut muitakin tällaisia tarinoita, miten jonkinlainen sisäinen palo saa jotkut ihmiset kouluttautumaan tai puurtamalla nostamaan oman yrityksen menestykseen. Osa niistä ihmisistä tulee tosi surkeista kotioloista (alkoholismia, väkivaltaa, mielenterveysongelmia). En tiedä mistä tekijöistä se viime kädessä riippuu, että pystyykö ihminen ottamaan onnensa omiin käsiinsä, löytyykö tarpeeksi tahtoa ja uskoa omiin kykyihinsä.

Tuolla aiemmin jo sanoinkin, että mahdollista se on, mutta pohjalta nousuun vaaditaan poikkeuksellinen yksilö ja sellaiset on harvassa. Siellä keski- ja varsinkin yläluokassa pysymiseen riittää ihan tavalliset, ja jopa vähän heikommatkin lahjat.

Esimerkkisi kyllä vetosi minuun, enkä lainkaan sitä väheksy. Se ei todellakaan silti ole kaikille mahdollinen, eikä sellaista kannata uskotellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselämässä on paljon valintoja. Valitset heti alussa sen polttaako tai ryyppääkö äitisi tai syökö hän p*kaa ruokaa kun on raskaana. Sen jälkeen valitset, miten turvallisia kiintymyssuhteesi ovat, vastataanko tarpeisiisi vauvana. Helppo juttu! Sitten pitää valita oikein se, miten sinua kasvatetaan tunnetaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa.

Kouluikäisenä pitää muistaa valita myös, että saatko tukea ja ohjausta esimerkiksi lukemaan oppimisessa, vai kiinnostaako kasvattajaa enemmän vaikka vaan ryypätä. Pitää muistaa valita se, että oppii lukemaan kunnolla (hitsiläinen, yläasteella on paljon väärin veikanneita poikia, jotka ei oo oppinu kunnolla lukemaan), koska susta tulee täys luuseri, jos et opi. Oppimisvaikeudetkin on varsinkin lapsena ihan vaan valintakysymys.

Sitten voitkin valita lukion tai amiskan. Luuserit valitsee amiskan ja tosi luuserit ei edes mene kouluun, kun ei ne oo opetellu ees lukee tai viitti keskittyä mihinkään. Muista valita se lukio ja yliopisto, kun oot muistanu ensin valita sen, että pystyt ponnistelemaan, keskittymään ja lukemaan suvereenisti. Sä valitset kyllä senkin, valitaanko sut sinne kouluun minne hait.

Ei kannata valita mitään sairauksia missään elämänvaiheessa. Sä valitset senkin, miten sun sosioekonominen taustasi, äidin valinnat raskauden aikana ja myös lapsuudenaikainen ruokavalio ja ihmissuhteet vaikuttaa terveyteesi. Vaan luuserit valitsee niitä sairauksia.

Sitten vaan valitset työpaikkasi rahakkaalta alalta, sekin kun on valinta, valitaanko sinut satojen hakijoiden joukosta. Jos ei sua valita, oot valinnu olla työtön luuseri. Voit myös valita ryhtyä menestyväksi yrittäjäksi, kun vaan muistat valita, että maailmantalous pysyy kuosissa ja valitset, että asiakkaat valitsee sut. Elä ainakaan valitse mitään konkurssia, kun voit valita et sun firmas on seuraava Rovio. Sehän on vaan valinnoista kyse.

Ja silti tuon saman perheen lapsista toisesta tulee opettaja, lääkäri tai juristi ja toisesta alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön, jolla ei ole peruskoulun jälkeen mitään koulutusta. 

Jep, toisilla menee joku palikka jossain kohtaa paremmin. En ole esim. koskaan kuullutkaan lääkäristä tai juristista, joka ei osaisi juurikaan lukea ja ymmärtää lukemaansa.

Surkealla tuurilla varustetut on tosi harvinaisia akateemisella uralla verrattuna niihin, jotka on älynny valita kaikki luetellut asiat oikein kohdusta saakka. Muistat vaan valita oikein, ettet vaan päädy luuseriksi.

Voi luoja :D eli toinen näistä lapsista ryyppää viikonloput ja toinen opiskelee, sillä ei ole mitään tekemistä oman valinnan kanssa? Joku suurempi voma on vaan päättänyt että näin on, kumpikaan ei vaan voi muuttaa toimintaansa?

Voi luoja itsellesi. Missä kaikkivoipaisuusharhassa ihmiset oikein elää? Se, että se toinen pystyy opiskelemaan ja se toinen ei, ei ole valinta. Ihmiseltä on voitu viedä kaikki mahdollisuudet tehdä yhtään valintaa jo ennen kuin se on edes syntyny. Sun puolestasi on tehty jo niin monta valintaa ennen tuota, että...

Mutta ei, ainoa mahdollinen selitys on se, että luuseri vaan valitsee olla luuseri. Se on vaan niin kelvoton ihminen, mitään ei tarvitse siis tehdä. Se ajatus on tosi lohdullinen niille, joiden kuplassa jokainen ansainnu itse oman menestyksensä.

Miksei suht terve normaali nuori pysty opiskelemaan? Ai koska on niiiin paljon kivempi lähteä ryyppäämään? Niinpä. Ihan omaa valintaa. No mutta hei, tuudittaudu siihen ettet voi elämääsi mitenkään vaikuttaa, olet vain uhri jonka käteen laitettiin pullo ja tupakka, pakotettiin suorastaan juomaan.. Ethän sinä nyt muuta voinut.. Yök. Minun lapsilleni on tuollaista sontaa opeta ja siksi he tulevatkin menestymään paremmin, huolimatta siitä mitä elämä heittää eteen.

Joo, pystyt opiskelee, jos olet suht terve nuori. Kaikki ei ole suht terveitä nuoria. Mut hei, voithan sä valita olla suht terve nuori.

Opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että köyhät ja heikot on luusereita, joiden itsekuri ei riittäny opiskella. Sun lapsilla on sentäs joku, joka opettaa jotain. Ja opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että kaikki on vaan susta itsestäs kiinni. Sekin on vaan itsestä kiinni, jos oot niin luuseri, että sorrut niihin vastoinkäymisiin, mitä elämä eteen heittää. Itse yrittäisin opettaa lapsilleni enemmän empatiaa ja olla armollinen hänelle, jos romahdus tulisi.

Juuri näin. Voithan sä vain valita olla terve nuori, hyvin kiteytetty! Voi morjens, millaiset luulot (itsestään pärjääjinä omasta ansiostaan) joillain tällä palstalla on. Suurin osa heistä jotka todella ovat saaneet aikaan jotain omilla ansioillaan eivät ikinä pidä siitä minkäännäköistä mölyä, eivätkä varsinkaan ikinä käytä sitä lyömäaseena muita vastaan.

t.kivikissaäiti

Oman kokemukseni mukaan taas juuri ne, joilla on ollut huonot lähtökohdat, köyhä ja vaikea lapsuus, mutta ovat kovalla työllä saaneet aikaan menestyksensä, tuntevat kaikista vähiten empatiaa niitä kohtaan, joilla lähtökohdat ovat olleet samat, mutta jotka eivät ole viitsineet ponnistella yhtä paljon kuin he.

Tosin tälle osalle menestyminen tarkoittaa rahaa.

Niille, joilla rahaa ja koulutusta on sukupolvien takaa se tarkoittaa myös muuta, kuten kulttuuria, terveyttä, sivistystä, seikkailuja, kokemuksia ja ponnisteluja, tavoitteiden asettamista ja niiden saavuttamista.

Mistä tunnistaa nuo köyhistä oloista "menestykseen" ponnistaneet köyhien dissaajat?

Yleensä sellaisesta huutokauppakeisarilookista yhdistettynä röyhkeään tai jalat maassa vahvaan-olemukseen.

Kokoomuksen Susanna Koski loistoesimerkki. Köyhän yksinhuoltajan lapsesta valtakunnan huipulle dissaamaan köyhiä.

Toisaalta se osoittaa, että Suomi on edelleen kasvavista eroista huolimatta hyvä maa. Täällä köyhän yksinhuoltajan lapsestakin voi tulla porvari.

Tavallaan ongelma on ettei porvarina olo ole mitenkään muodikasta tai toivottua. Siinä ei ole hohtoa ja se nähdään ei toivottuna tilana. Siksi edistystä ei tapahdu.

Jos porvarit muuttuisivat vähän paremmiksi ja siedättävämmiksi niin ehkä sitten ihmiset haluaisivat porvareiksi ja homma muuttuisi tasa-arvoisemmaksi. Nyt tällä hetkellä moni näkee porvarit sikoina ja porvarit eivät tavallaan halua olla muuta kuin sikoja.

Tuo esimerkki on tosiaan poikkeuksellinen.

Sepä se. Kun mietitään lihaksikasta John Ramboa niin ei siitä saa tekemälläkään porvaria.

Kukaan ei vaan halua olla porvari vaan rosoinen John Rambo.

Yleensä ihmiset haluavat osata jotain. Tehdä jotain käsillään. Rambo osasi tuhota ja murskata luita. Hän oli ammattilainen.

Kun ajattelee jotain vitun pankkiiria niin mitä se oikein osaa tehdä käsillään?

No ei yhtään mitään. Raha kyllä kerää itse itseään automaattisesti korkoa. Pankkiiri vain istuu pallillaan ja hymyilee kierosti. John Rambo ei hymyile. Se toimii ja tekee.

Ihmiset on syntyneet tekemään asioita eikä istumaan pallilla hymyillen ja katsellen pörssikursseja. Elokuvateatterit on katselua varten.

Rambo on elokuvahahmo, kai sen tajuat.

Minä olen porvari -ihan oikeassa elämässä. Olen sijoittaja -teen rahalla rahaa.

Rahavirroista voinee päätellä että olen jonkun sortin ammattilainen.

Minua ei kiinnosta miten muut minut näkevät, miellyttämisen halun jätän muille.

Et sinä tee rahaa vaan raha kerää rahaa. Raha kerääntyy rahan luo. Sinä vain istut toimeettomana. Se on erona ammatinharjoittajien ja sinun välillä.

Sinun tapasi tienata on väärä ja ammatinharjoittajan tapa on oikea. Siksi ihmiset eivät halua porvareiksi. Ihmisen perusluonne on tehdä aktiviisesti asioita eikä vain olla passiivisesti tekemättä mitään ja tuijottaen kursseja.

Tämän takia harva haluaa porvariksi. Se on epämuodikasta.

Ei ihan.

Raha tulee rahan luo ainoastaan silloin kun tietää mitä tekee.

Minua ei kiinnosta miten moni haluua porvariksi ja miten moni ei.

Ja ihan helvetin yhdentekevää on mielipiteesi siitä mikä tapa tienata on oikea ja mikä väärä.

Ojankaivuun jätän muille -siitä ei makseta.

murskasin sinut kuin ötökän tässä keskustelussa. Se oli hauska.

huomaatko en kunnioittanut sinua kun kirjoitin pienellä alkukirjaimella :D

taisit loukkaantua pahasti?

Ei ihan niinkään kirjoitti:

Tuolla ikäpolvella se valintojen tekeminen oli rahastakin kiinni.

Ei ollut peruskoulua. Vain kansakoulu (ala-aste) kaikille ja sitten oppikoulu (yläaste), jonne oli pääsykokeet ja kirjat piti itse maksaa. Jos olit maalta, piti hommata koululaiselle asunto. Kaupunkilaiset saivat jo pääsykokeissa ekstra-lähtöpisteitä siksi, että olivat kaupunkilaisia. Lukio oli maksullinen myös, kirjat ym. Toki nykyisinkin on, mutta lukioon ei ollut asiaa, ellei ollut oppikoulua käynyt.

Moni tavistaustainen meni työelämään jo oppikouluiässä eli n. 14 v-. Siitä sitten ehkä työnantaja kurssitti johonkin päin työntekijää tai työntekijän ura "kehittyi" osaamisen myötä. Töitä löytyi, joten hyvä niin.

Mitä terveysvalintoihin tulee, on asia aivan itsestä kiinni. Tupakoida ei ole kenenkään pakko.

Ja jos rahaa oli, niin tuohon aikaan se "valinta" piti tehdä n. 10-vuotiaana ja siinäpä se olikin sitten elämäksi valinta tehty. Eräät aina väittävät, että köyhät saivat stipendejä, mutta onhan siinä silti eroa: rikas pääsi tyhmänäkin oppikouluun, mutta pääsikö edes keskitasoinen köyhä?

Vierailija kirjoitti:

Onpa kiva, kun niin moni on sitä mieltä että ei auta omat valinnat. Eivätpä sitten ole tientukkeena kun minä valintoineni mennä porskutan. Hyvä vaan, tyytykää kohtaloonne.

Jep :D luovuttakaa vaan heti vastoinkäymisten sattuessa, ettepähän taistele samoista paikoista kun minä!!!

Muualta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta on yli 20 vuotta. En ole polttanut sen jälkeen. En ole uskaltanut polttaa edes sikaria varpajaisissa. Niitä viekkareita en halua kokea uudelleen.

Tupakoinnin aloittaminen oli valintani, tupakoinnin jatkaminen oli valintani, tupakoinnin lopettaminen oli valintani.

Oleellisinta on että länsimainen ihminen pitää lopettamista tai polttamatta olemista tekemisenä, vaikka se on tekemättömyyttä.

...

Uskon että tupakoiminen on monille uskon asia. Ei se oikeasti koukuta vaan ajattelut tapanne on väärä.

Tässä oli puhe valinnoista. Vielä vuosia lopettamisen jälkeen tein aina valinnan kun en ostanut uutta askia. Se oli aktiivista tekemistä, päätöksen pitämistä.

Jos tupakka ei koukuta, niin mistä ne viekkarit tulivat? En ollut pitänyt taukoa aiemmin, mutta tunnistin tunteen, joka helpotti kun sytytti seuraavan. Kun poltin ne pari askia päivässä, niin siinä ei kovin pitkiä välejä tullut pidettyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselämässä on paljon valintoja. Valitset heti alussa sen polttaako tai ryyppääkö äitisi tai syökö hän p*kaa ruokaa kun on raskaana. Sen jälkeen valitset, miten turvallisia kiintymyssuhteesi ovat, vastataanko tarpeisiisi vauvana. Helppo juttu! Sitten pitää valita oikein se, miten sinua kasvatetaan tunnetaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa.

Kouluikäisenä pitää muistaa valita myös, että saatko tukea ja ohjausta esimerkiksi lukemaan oppimisessa, vai kiinnostaako kasvattajaa enemmän vaikka vaan ryypätä. Pitää muistaa valita se, että oppii lukemaan kunnolla (hitsiläinen, yläasteella on paljon väärin veikanneita poikia, jotka ei oo oppinu kunnolla lukemaan), koska susta tulee täys luuseri, jos et opi. Oppimisvaikeudetkin on varsinkin lapsena ihan vaan valintakysymys.

Sitten voitkin valita lukion tai amiskan. Luuserit valitsee amiskan ja tosi luuserit ei edes mene kouluun, kun ei ne oo opetellu ees lukee tai viitti keskittyä mihinkään. Muista valita se lukio ja yliopisto, kun oot muistanu ensin valita sen, että pystyt ponnistelemaan, keskittymään ja lukemaan suvereenisti. Sä valitset kyllä senkin, valitaanko sut sinne kouluun minne hait.

Ei kannata valita mitään sairauksia missään elämänvaiheessa. Sä valitset senkin, miten sun sosioekonominen taustasi, äidin valinnat raskauden aikana ja myös lapsuudenaikainen ruokavalio ja ihmissuhteet vaikuttaa terveyteesi. Vaan luuserit valitsee niitä sairauksia.

Sitten vaan valitset työpaikkasi rahakkaalta alalta, sekin kun on valinta, valitaanko sinut satojen hakijoiden joukosta. Jos ei sua valita, oot valinnu olla työtön luuseri. Voit myös valita ryhtyä menestyväksi yrittäjäksi, kun vaan muistat valita, että maailmantalous pysyy kuosissa ja valitset, että asiakkaat valitsee sut. Elä ainakaan valitse mitään konkurssia, kun voit valita et sun firmas on seuraava Rovio. Sehän on vaan valinnoista kyse.

Ja silti tuon saman perheen lapsista toisesta tulee opettaja, lääkäri tai juristi ja toisesta alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön, jolla ei ole peruskoulun jälkeen mitään koulutusta. 

Jep, toisilla menee joku palikka jossain kohtaa paremmin. En ole esim. koskaan kuullutkaan lääkäristä tai juristista, joka ei osaisi juurikaan lukea ja ymmärtää lukemaansa.

Surkealla tuurilla varustetut on tosi harvinaisia akateemisella uralla verrattuna niihin, jotka on älynny valita kaikki luetellut asiat oikein kohdusta saakka. Muistat vaan valita oikein, ettet vaan päädy luuseriksi.

Voi luoja :D eli toinen näistä lapsista ryyppää viikonloput ja toinen opiskelee, sillä ei ole mitään tekemistä oman valinnan kanssa? Joku suurempi voma on vaan päättänyt että näin on, kumpikaan ei vaan voi muuttaa toimintaansa?

Voi luoja itsellesi. Missä kaikkivoipaisuusharhassa ihmiset oikein elää? Se, että se toinen pystyy opiskelemaan ja se toinen ei, ei ole valinta. Ihmiseltä on voitu viedä kaikki mahdollisuudet tehdä yhtään valintaa jo ennen kuin se on edes syntyny. Sun puolestasi on tehty jo niin monta valintaa ennen tuota, että...

Mutta ei, ainoa mahdollinen selitys on se, että luuseri vaan valitsee olla luuseri. Se on vaan niin kelvoton ihminen, mitään ei tarvitse siis tehdä. Se ajatus on tosi lohdullinen niille, joiden kuplassa jokainen ansainnu itse oman menestyksensä.

Miksei suht terve normaali nuori pysty opiskelemaan? Ai koska on niiiin paljon kivempi lähteä ryyppäämään? Niinpä. Ihan omaa valintaa. No mutta hei, tuudittaudu siihen ettet voi elämääsi mitenkään vaikuttaa, olet vain uhri jonka käteen laitettiin pullo ja tupakka, pakotettiin suorastaan juomaan.. Ethän sinä nyt muuta voinut.. Yök. Minun lapsilleni on tuollaista sontaa opeta ja siksi he tulevatkin menestymään paremmin, huolimatta siitä mitä elämä heittää eteen.

Joo, pystyt opiskelee, jos olet suht terve nuori. Kaikki ei ole suht terveitä nuoria. Mut hei, voithan sä valita olla suht terve nuori.

Opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että köyhät ja heikot on luusereita, joiden itsekuri ei riittäny opiskella. Sun lapsilla on sentäs joku, joka opettaa jotain. Ja opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että kaikki on vaan susta itsestäs kiinni. Sekin on vaan itsestä kiinni, jos oot niin luuseri, että sorrut niihin vastoinkäymisiin, mitä elämä eteen heittää. Itse yrittäisin opettaa lapsilleni enemmän empatiaa ja olla armollinen hänelle, jos romahdus tulisi.

Juuri näin. Voithan sä vain valita olla terve nuori, hyvin kiteytetty! Voi morjens, millaiset luulot (itsestään pärjääjinä omasta ansiostaan) joillain tällä palstalla on. Suurin osa heistä jotka todella ovat saaneet aikaan jotain omilla ansioillaan eivät ikinä pidä siitä minkäännäköistä mölyä, eivätkä varsinkaan ikinä käytä sitä lyömäaseena muita vastaan.

t.kivikissaäiti

Oman kokemukseni mukaan taas juuri ne, joilla on ollut huonot lähtökohdat, köyhä ja vaikea lapsuus, mutta ovat kovalla työllä saaneet aikaan menestyksensä, tuntevat kaikista vähiten empatiaa niitä kohtaan, joilla lähtökohdat ovat olleet samat, mutta jotka eivät ole viitsineet ponnistella yhtä paljon kuin he.

Tosin tälle osalle menestyminen tarkoittaa rahaa.

Niille, joilla rahaa ja koulutusta on sukupolvien takaa se tarkoittaa myös muuta, kuten kulttuuria, terveyttä, sivistystä, seikkailuja, kokemuksia ja ponnisteluja, tavoitteiden asettamista ja niiden saavuttamista.

Mistä tunnistaa nuo köyhistä oloista "menestykseen" ponnistaneet köyhien dissaajat?

Yleensä sellaisesta huutokauppakeisarilookista yhdistettynä röyhkeään tai jalat maassa vahvaan-olemukseen.

Kokoomuksen Susanna Koski loistoesimerkki. Köyhän yksinhuoltajan lapsesta valtakunnan huipulle dissaamaan köyhiä.

Toisaalta se osoittaa, että Suomi on edelleen kasvavista eroista huolimatta hyvä maa. Täällä köyhän yksinhuoltajan lapsestakin voi tulla porvari.

Tavallaan ongelma on ettei porvarina olo ole mitenkään muodikasta tai toivottua. Siinä ei ole hohtoa ja se nähdään ei toivottuna tilana. Siksi edistystä ei tapahdu.

Jos porvarit muuttuisivat vähän paremmiksi ja siedättävämmiksi niin ehkä sitten ihmiset haluaisivat porvareiksi ja homma muuttuisi tasa-arvoisemmaksi. Nyt tällä hetkellä moni näkee porvarit sikoina ja porvarit eivät tavallaan halua olla muuta kuin sikoja.

Tuo esimerkki on tosiaan poikkeuksellinen.

Sepä se. Kun mietitään lihaksikasta John Ramboa niin ei siitä saa tekemälläkään porvaria.

Kukaan ei vaan halua olla porvari vaan rosoinen John Rambo.

Yleensä ihmiset haluavat osata jotain. Tehdä jotain käsillään. Rambo osasi tuhota ja murskata luita. Hän oli ammattilainen.

Kun ajattelee jotain vitun pankkiiria niin mitä se oikein osaa tehdä käsillään?

No ei yhtään mitään. Raha kyllä kerää itse itseään automaattisesti korkoa. Pankkiiri vain istuu pallillaan ja hymyilee kierosti. John Rambo ei hymyile. Se toimii ja tekee.

Ihmiset on syntyneet tekemään asioita eikä istumaan pallilla hymyillen ja katsellen pörssikursseja. Elokuvateatterit on katselua varten.

Rambo on elokuvahahmo, kai sen tajuat.

Minä olen porvari -ihan oikeassa elämässä. Olen sijoittaja -teen rahalla rahaa.

Rahavirroista voinee päätellä että olen jonkun sortin ammattilainen.

Minua ei kiinnosta miten muut minut näkevät, miellyttämisen halun jätän muille.

Et sinä tee rahaa vaan raha kerää rahaa. Raha kerääntyy rahan luo. Sinä vain istut toimeettomana. Se on erona ammatinharjoittajien ja sinun välillä.

Sinun tapasi tienata on väärä ja ammatinharjoittajan tapa on oikea. Siksi ihmiset eivät halua porvareiksi. Ihmisen perusluonne on tehdä aktiviisesti asioita eikä vain olla passiivisesti tekemättä mitään ja tuijottaen kursseja.

Tämän takia harva haluaa porvariksi. Se on epämuodikasta.

Ei ihan.

Raha tulee rahan luo ainoastaan silloin kun tietää mitä tekee.

Minua ei kiinnosta miten moni haluua porvariksi ja miten moni ei.

Ja ihan helvetin yhdentekevää on mielipiteesi siitä mikä tapa tienata on oikea ja mikä väärä.

Haudankaivuun jätän muille -siitä ei makseta.

Mihin uskontokuntaan kuulut?

Moni varmasti tekisi tuon työttömyyspäivärahallakin ilman sitä 9e boonusta.

Vierailija kirjoitti:

Muualta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta on yli 20 vuotta. En ole polttanut sen jälkeen. En ole uskaltanut polttaa edes sikaria varpajaisissa. Niitä viekkareita en halua kokea uudelleen.

Tupakoinnin aloittaminen oli valintani, tupakoinnin jatkaminen oli valintani, tupakoinnin lopettaminen oli valintani.

Oleellisinta on että länsimainen ihminen pitää lopettamista tai polttamatta olemista tekemisenä, vaikka se on tekemättömyyttä.

...

Uskon että tupakoiminen on monille uskon asia. Ei se oikeasti koukuta vaan ajattelut tapanne on väärä.

Tässä oli puhe valinnoista. Vielä vuosia lopettamisen jälkeen tein aina valinnan kun en ostanut uutta askia. Se oli aktiivista tekemistä, päätöksen pitämistä.

Jos tupakka ei koukuta, niin mistä ne viekkarit tulivat? En ollut pitänyt taukoa aiemmin, mutta tunnistin tunteen, joka helpotti kun sytytti seuraavan. Kun poltin ne pari askia päivässä, niin siinä ei kovin pitkiä välejä tullut pidettyä.

Asioista voidaan aina maalailla mutta oikeasti. Miksi kerrot anonyymisti että et tee tupakointia ja sitten tässä kultuurissa siitä saa aploodit?

En ymmärrä. Voit kyllä valehdella minulle ja itsellesi ne motiivit mutta tupakoimattomuus ei ole tekemistä :D for real

Return of the törn kicz kirjoitti:

Oma mieheni harjoitteli itsensä kamppailulajien expertiksi

---

Kovalla kurilla ja meditaatiolla hän saavutti sellaisen tilan jota ihan kuka tahansa ihminen ei saavuta koskaan. Siksi hän äänestää kokoomusta ja antaa kenkää köyhille.

----

Jos kaikkensa antaa niin ei voi epäonnistua.

Kommenttisi ja koko ajatusmallikin on jo sisäisesti ristiriitainen.

Jos kaikkensa antamalla ei voi epäonnistua, niin silloinhan samat asiat on kenen tahansa saavutettavissa. Onko se sitten niin kova saavutus?

Paitsi jos asia on kuten sanoit, ja samat asiat eivät olekaan ihan kenen tahansa saavutettavissa. Silloin pitäisi käsittää, että kaikilla ei ole samat mahdollisuudet. Miehesi onkin voittanut geenien ja mahdollisuuksien arpajaisissa. Mikä saavutus se sellainen on?

Minusta tuo kaikkensa antamalla ei voi epäonnistua on ihan järkyttävää tuubaa ja kannattais miettiä millaisia kärsimyksiä ihmiset ovat tässäkin ketjussa kertoneet käyneensä läpi. Eivätkö he ole antaneet kaikkeaan?

Vai oliko tää sarkastinen kommentti, jos oli niin sorry tästä. Siinä tapauksessa tää oli itseasiassa ihan hauska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihan niinkään kirjoitti:

Tuolla ikäpolvella se valintojen tekeminen oli rahastakin kiinni.

Ei ollut peruskoulua. Vain kansakoulu (ala-aste) kaikille ja sitten oppikoulu (yläaste), jonne oli pääsykokeet ja kirjat piti itse maksaa. Jos olit maalta, piti hommata koululaiselle asunto. Kaupunkilaiset saivat jo pääsykokeissa ekstra-lähtöpisteitä siksi, että olivat kaupunkilaisia. Lukio oli maksullinen myös, kirjat ym. Toki nykyisinkin on, mutta lukioon ei ollut asiaa, ellei ollut oppikoulua käynyt.

Moni tavistaustainen meni työelämään jo oppikouluiässä eli n. 14 v-. Siitä sitten ehkä työnantaja kurssitti johonkin päin työntekijää tai työntekijän ura "kehittyi" osaamisen myötä. Töitä löytyi, joten hyvä niin.

Mitä terveysvalintoihin tulee, on asia aivan itsestä kiinni. Tupakoida ei ole kenenkään pakko.

Minun äitini on köyhästä 8 lapsen maanviljelijäperheestä. Vaari arvosti koulutusta, joten vanhin poika jäi vaarin avuksi tilalle, mutta seuraavaksi vanhin lapsista lähetettiin toiseen kaupunkiin oppikouluun. Seuraavakin pystyttiin lähettämään parin vuoden päästä asumaan isosiskon kanssa samaan hellahuoneeseen. Kaikki nuoret tekivät kesäisin ja muutenkin ahkerasti töitä, se oli itsestäänselvyys tuona aikana ja osa rahoista annettiin vanhemmille. Sitten kun ensimmäinen perheen lapsista oli valmistunut opettajaksi, hän alkoi rahoittaa nuorempien opiskelua. Kaikki lapset vanhinta lukuunottamatta kouluttautuivat kohtalaisen pitkälle, vaikka tulivat köyhistä oloista (kotitilalle tuli esim. juokseva vesi ja sisävessa tosi myöhään, kun lasten koulutus meni tärkeysjärjestyksessä niiden edelle). Kaikki lähti vaarista, joka osasi hädin tuskin lukea ja kirjoittaakin sitä huonommin, mutta hän oli kovasti kiinnostunut maailman tapahtumista ja elämän ilmiöistä ja oikein imi tietoa, aina kun joku meni käymään siellä maalla ja kertoi jotakin työstään tai muuten uusista tuulista. Varmastikin vaarin valinnan takia meidän suku on hyvin akateeminen nuoremmissakin polvissa ja vaikka kaikilla ei ole korkeakolututkintoa, työ ja toimeentulo on kaikilla. Olen kuullut muitakin tällaisia tarinoita, miten jonkinlainen sisäinen palo saa jotkut ihmiset kouluttautumaan tai puurtamalla nostamaan oman yrityksen menestykseen. Osa niistä ihmisistä tulee tosi surkeista kotioloista (alkoholismia, väkivaltaa, mielenterveysongelmia). En tiedä mistä tekijöistä se viime kädessä riippuu, että pystyykö ihminen ottamaan onnensa omiin käsiinsä, löytyykö tarpeeksi tahtoa ja uskoa omiin kykyihinsä.

Tuolla aiemmin jo sanoinkin, että mahdollista se on, mutta pohjalta nousuun vaaditaan poikkeuksellinen yksilö ja sellaiset on harvassa. Siellä keski- ja varsinkin yläluokassa pysymiseen riittää ihan tavalliset, ja jopa vähän heikommatkin lahjat.

Esimerkkisi kyllä vetosi minuun, enkä lainkaan sitä väheksy. Se ei todellakaan silti ole kaikille mahdollinen, eikä sellaista kannata uskotellakaan.

Mä olen kanssasi vähän eri mieltä. Joskus sotien aikaan ja vähän sitä ennen, jos torpparin tai tehdastyöläisen pojasta tuli ylioppilas, niin poika toi kunniaa myös vanhemmilleen. Koulutusta arvostettiin, koska koulutus oli mahdollisuus päästä pois torpparin tai tehdastyöläisen fyysisesti raskaasta työstä. Ja kun yksi lapsista oli saatu koulutettua, nämä lapset avustivat taloudellisesti vanhempiaan sekä vasta opiskelemaan lähteviä sisaruksiaan. Nykyisin tilanne on toinen, koska korkeakaan koulutus ei takaa töitä eikä ainakaan hyvin palkattua työtä. 

Ja mitä tulee keskiluokassa pysymiseen vähän heikommillakin lahjoilla, niin tämäkään ei pidä paikkaansa. Kyllä vaan sieltäkin tulee kolisten alas, jos ei ole kykyjä ja/tai halua tehdä asialle mitään. Keskiluokkaan kuuluvilla vanhemmilla ei ole mahdollisuutta tarjota aikuisille lapsilleen keskiluokkaista elämää vaan näiden on se keskiluokkainen elämänsä saavutettava ihan itse. Myös tuo yläluokassa pysyminen on vähän kaksipiippuinen juttu. Toki jos on rikas suku, niin vesa voi vaikka elellä suvun rahoilla ja syljeskellä kattoon. Mikäli vanhemmat ja suku tähän suostuvat. Mutta se on harhaluulo, että  keskinkertaisuudesta tai vähän heikommilla lahjoilla varustettu menestyisi edes suvun tai suhteiden avulla saaduissa ylemmissä työtehtävissä. Nimittäin liike-elämä on niin raakaa, että se on "tulos tai ulos". Ei nykyisin firmoja päästetä konkurssiin sen vuoksi, että von Tötterströmin hunsvottipojan pitää päästä firmaan rahoitusjohtajaksi tai jollekin muulle kivalle pallille istumaan. Vaikka firman omistaisi isä tai isoisä von Tötterström. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa ap:lla todella typerä vertaus. Jos nuo naiset olisivat vaihtuneet synnytyssairaalassa niin mikä olisi lopputulos? Tuon ikäisillä akateeminen koulutus on ollut mahdollista vain harvalle, joten eiköhän tämä fiini rouva ole alun alkaen syntynyt kultalusikka suussa.

Höpöhöpö. Akateeminen äitini on tuota ikäluokkaa ja köyhän,matalasti koulutetun yksinhuoltajan lapsi. Sukunsa harvoja akateemisia.Täysin omalla työllään hankkinut elantonsa opiskeluaikana.

Miten 11-vuotias oppikoululainen on hankkinut oman elantonsa? Jos et päässyt oppikouluun, ei ollut asiaa lukionkaan, eikä yliopistoon. Minun äitini ei päässyt oppikouluun koska vanhemmillaan ei yksinkertaisesti olllut varaa kirjoihin eikä pitkään koulumatkaan.

Mä olen sitä ikäluokaa, joka ei ole ollut päivääkään peruskoulussa. Kun olin oppikoulussa, köyhien perheiden lahjakkailla lapsilla oli mahdollisuus anoa nk vapaaoppilaspaikkaa, jolloin kunta maksoi lapsen lukukausimaksut, koulukirjat yms tarvikkeet sekä kouluruuan, joka siihen aikaan oli oppikouluissa maksullinen. 

Miten kävi "tavallisille" köyhille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muualta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta on yli 20 vuotta. En ole polttanut sen jälkeen. En ole uskaltanut polttaa edes sikaria varpajaisissa. Niitä viekkareita en halua kokea uudelleen.

Tupakoinnin aloittaminen oli valintani, tupakoinnin jatkaminen oli valintani, tupakoinnin lopettaminen oli valintani.

Oleellisinta on että länsimainen ihminen pitää lopettamista tai polttamatta olemista tekemisenä, vaikka se on tekemättömyyttä.

...

Uskon että tupakoiminen on monille uskon asia. Ei se oikeasti koukuta vaan ajattelut tapanne on väärä.

Tässä oli puhe valinnoista. Vielä vuosia lopettamisen jälkeen tein aina valinnan kun en ostanut uutta askia. Se oli aktiivista tekemistä, päätöksen pitämistä.

Jos tupakka ei koukuta, niin mistä ne viekkarit tulivat? En ollut pitänyt taukoa aiemmin, mutta tunnistin tunteen, joka helpotti kun sytytti seuraavan. Kun poltin ne pari askia päivässä, niin siinä ei kovin pitkiä välejä tullut pidettyä.

Asioista voidaan aina maalailla mutta oikeasti. Miksi kerrot anonyymisti että et tee tupakointia ja sitten tässä kultuurissa siitä saa aploodit?

En ymmärrä. Voit kyllä valehdella minulle ja itsellesi ne motiivit mutta tupakoimattomuus ei ole tekemistä :D for real

Suomessa tupakoimattomuus muuttuu tekemiseksi heti jos on aijemmin polttanut mutta jos ei ole ikinä polttanut niin se ei ole tekemistä tai ei edes aikoinaan ollut tauko.

Käytännössä tupan lopettanut ei koskaan oikeastaan lopeta. Jos asian haluaa tajuta pitää ajatella seksiä ja neitsyttä ja seksin lopettanutta siveyslupauksen tehnyttä.

Tilanne on aivan mieletön kokonaisuudessaan. Suomalaisten kaksinaismoralismi on melkoista itsepetosta ja egon ilotulitusta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihan niinkään kirjoitti:

Tuolla ikäpolvella se valintojen tekeminen oli rahastakin kiinni.

Ei ollut peruskoulua. Vain kansakoulu (ala-aste) kaikille ja sitten oppikoulu (yläaste), jonne oli pääsykokeet ja kirjat piti itse maksaa. Jos olit maalta, piti hommata koululaiselle asunto. Kaupunkilaiset saivat jo pääsykokeissa ekstra-lähtöpisteitä siksi, että olivat kaupunkilaisia. Lukio oli maksullinen myös, kirjat ym. Toki nykyisinkin on, mutta lukioon ei ollut asiaa, ellei ollut oppikoulua käynyt.

Moni tavistaustainen meni työelämään jo oppikouluiässä eli n. 14 v-. Siitä sitten ehkä työnantaja kurssitti johonkin päin työntekijää tai työntekijän ura "kehittyi" osaamisen myötä. Töitä löytyi, joten hyvä niin.

Mitä terveysvalintoihin tulee, on asia aivan itsestä kiinni. Tupakoida ei ole kenenkään pakko.

Ja jos rahaa oli, niin tuohon aikaan se "valinta" piti tehdä n. 10-vuotiaana ja siinäpä se olikin sitten elämäksi valinta tehty. Eräät aina väittävät, että köyhät saivat stipendejä, mutta onhan siinä silti eroa: rikas pääsi tyhmänäkin oppikouluun, mutta pääsikö edes keskitasoinen köyhä?

Et ole vissiin koskaan pitänyt kädessäsi saatika lukenut sellaista kirjaa kuin "Oppikouluun pyrkivän opas"? Harjoitellut kirjassa olevia laskutehtäviä ja muita tehtäviä? Ja ollut oppikoulun pääsykokeissa, joissa sait tehtävistä pisteet ja kesäkuussa kävit katsomassa oppikoulun ovesta nimilistasta, pärjäsitkö pääsykokeissa niin hyvin, että sinut valittiin opiskelemaan oppikouluun? Minä olen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ihan.

Raha tulee rahan luo ainoastaan silloin kun tietää mitä tekee.

Joku Trump joka syntyi huonoissa oloissa on tässä hyvä esimerkki. Teki monta mokaa ja menetti paljon ja voitti paljon mutta voitti enemmän ja ennenkaikkea voitti vieläpä itsensä ja sinutkin voitti ja on nyt käytännössä maapallon valtias.

Yritäpä samaa itse poju.