Lue keskustelun säännöt.
Miksi aina puhutaan "vanhempien hylkäämisestä"
20.04.2017 |
Taas Ilta-Sanomissa iso juttu, jossa asianajaja surkuttelee hylättyjä vanhempia.
Minä väitän, että ketään kunnialla vanhemmuutensa hoitanutta ihmistä ei tasan hylätä kevyesti. Kyllä siihen on oikeat ja painavat syyt olemassa, että lapsi ei enää jaksa olla tekemisissä. Ne värittyneet tarinatkin, joita sievät vanhukset värisevällä äänellä asianajajalleen uskovat eivät välttämättä ole lainkaan totta.
t. narsistiäidin paljon kärsinyt tytär
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut ks artikkelia, mutta sitäkin mietin että om myös mielensäpahoittajavanhempia, jotka kokevat jo 4x vuodessa näkemusen hylkäämisenä. On myös sellaisia isovanhempia, jotka kokevat hylkäämisenä senkin etteivät saa "osallistua" lapsiperheen arkeen kuin perheenjäsen, tai sellaisia jotka loukkaantuvat kun heille ei luoteta lapsia hoitoon syystä tai toisesta.
Helppoahan se sitten on pitkin kyliä ja pitäjiä selittää selän takana, että on niin hylätty ja unohdettu.
Juuri näin. Sitten tehdään lapsi perinnöttömäksi, tai ainakin yritetään, noin niin kuin viimeisenä näpäytyksenä, viimeisenä vallankäytön yrityksenä.
Totesin joskus, että mitä sitten teen 20 000 tyhjällä Alkon pullolla perintönä? Joku vastasi, että niistä saa 10 centtiä per pullo, kun vie Alkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen usein pohtinut, että miten kauan lapsen pitää hoitaa ja huoltaa vanhempiaan? Velka ei ole koskaan maksettu? Montako vuotta siitä hyvästä, että "antoivat" syntyä? Vanhempani selvästi ajattelee, että lapset ovat sitä varten, ja ainoastaan sitä varten tehtyjä, että ne huoltavat vanhempaansa ja täyttävät tämän odotukset.
Vanhempani huolsi minua 15-vuotiaaksi, pikkuveljeni 2 vuotiaaksi. Tuo oli taitekohta, kun se toinen vanhempi katosi.
Nyt olen kohta 40 vuotta huoltanut häntä - henkisesti, taloudellisesti ja auttamalla myös konkreettisissa teoisssa. Toki viimeiset 20 vuotta olen ottanut pitkää välimatkaa, sillä hukkasin miltei itseni.
Olen yksi näistä huonoista lapsista, joka on käytännössä miltei hylännyt vanhempansa.
Pikkuveljeni ei edes muista kohtaa, että olisi huolelttu ja rakastettu.
Sitä hylkäämisen syytä on ehkä vaikea ulkopuolisen ymmärtää siksikin, että tavallinen ihminen kuvittelee että lapsi katkaisee välit heti 18 vuotta täytettyään, jos lapsuus on huono. Jos sen tekee 3- tai 4-kymppisenä, ulkopuolinen luulee että jotain tapahtui silloin.
Itselleni ainakin kävi niin, että vasta 3-kymppisenä aloin muistella lapsuudessani normaaleja asioita ja järkytyin. Tajusin, miten hirveästi meitä kohdeltiin. Olen kertonut niitä juttuja ystävälleni ja hän jäi joskus tuijottamaan minua suu auki. En ole varma, uskoiko hän edes niitä kaikkia. Mutta minulle se oli normaalia. Luulen, että sisarukseni ehkä ajattelevat vieläkin että oli normaalia. He ovat minua nuorempia.
Itselleni jäi lapsuudesta muistoksi sosiaalisten tilanteiden pelko ja toisella siskollani on syömishäiriö. Veljelläni epäilen olevan myös mielenterveysongelmia. Mutta 3 vuotta sitten olisin kysyttäessä sanonut, että minulla oli ihan hyvä lapsuus. Ja olisin oikeasti ollut sitä mieltä. Nyt mietin välien katkaisua ja olen ottanut etäisyyttä. Äitini itkee, että ei ymmärrä miksi olemme niin kylmiä vaikka hän on meitä niin rakastanut.
Toimittaja tekee asiantuntijan ammattityötä tänään ja kirjoittaa sen toisen näkökulman AV-palstan ketjumme mukaan.
Sisällöntuotanto ei kuulu toimittajan töihin. Copypastaus on päivän sana.
Minun äitini osaa esittää täydellisesti haurasta, ihanaa, lämmintä ja huolehtivaista äitihahmoa. Edelleen minulla on lapsuudenystäviä joiden mielestä minulla on ihana äiti.
Paino on sanalla esittää. Hän on todellisuudessa narsistinen, suorastaan sadistinen, ihmishirviö. Pelottavan taitava manipuloija.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, onko asia noin yksioikoinen. On ihmisiä jotka ovat rakastaneet ja heidät on jäteetty yksin mutta nämä eivät ole vihaajia vaan rakastavat lapsiaan loppuun saakka
On paljon myös kuusikymppisiä, jotka kokevat jälkeläiset rasitteena ja matkustavat vaikka espanjaan, ja ovat mielestään lastenhoidossa osansa tehneet joten kyllä iltasanomien jutut ovat yksipulisia, värittyneitä ja tarkoitushakuisia.
Se taas että ihminen on yksin ei riipu siitä millainen hän on ollut. Monet lapset on lellitty pilalle ja hyvä ihminen voi masta yksin myös jos lapset asuvat kaukana, kun taas rikkaalla ahneella paskalla voi juosta vierailijaa esim kun kiristää eri tavoin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko asia noin yksioikoinen. On ihmisiä jotka ovat rakastaneet ja heidät on jäteetty yksin mutta nämä eivät ole vihaajia vaan rakastavat lapsiaan loppuun saakka
On paljon myös kuusikymppisiä, jotka kokevat jälkeläiset rasitteena ja matkustavat vaikka espanjaan, ja ovat mielestään lastenhoidossa osansa tehneet joten kyllä iltasanomien jutut ovat yksipulisia, värittyneitä ja tarkoitushakuisia.
Se taas että ihminen on yksin ei riipu siitä millainen hän on ollut. Monet lapset on lellitty pilalle ja hyvä ihminen voi masta yksin myös jos lapset asuvat kaukana, kun taas rikkaalla ahneella paskalla voi juosta vierailijaa esim kun kiristää eri tavoin.
Mikä mielestäsi on yksin jättämistä? Kuinka usein aikuisten lasten pitäisi käydä, jotta se ei olisi yksin jättämistä? Riittääkö yksi käynti vuodessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen usein pohtinut, että miten kauan lapsen pitää hoitaa ja huoltaa vanhempiaan? Velka ei ole koskaan maksettu? Montako vuotta siitä hyvästä, että "antoivat" syntyä? Vanhempani selvästi ajattelee, että lapset ovat sitä varten, ja ainoastaan sitä varten tehtyjä, että ne huoltavat vanhempaansa ja täyttävät tämän odotukset.
Lapset ei ole mitään "velkaa" vanhemmilleen. Lapsi ei pyytänyt syntyä, olemassa oleminen ei ole ollut oma valinta. Oli vanhempien päätös ja valinta saada lapsi, ja tottakai he huolehtivat lapsensa aikuisiksi, kun ovat kerran lapsia päättäneet ja valinneet saada / tehdä. Ei siinä synny mitään velka-asetelmaa, että (aikuisen) lapsen pitäisi sitten vuorostaan huolehtia vanhemmastaan. Vanhemmat ovat vastuussa omasta valinnastaan (lastentekemisestä). Lapsella ei ole vastuuta vanhemmastaan siinä asetelmassa. Se aikuinen lapsi on sitten vastuussa niistä omista lapsistaan, jos sellaisia päättää tehdä.
Ikääntyvistä vanhemmista huolehtiminen ei perustu minkään "velan" maksamiseen vaan siihen, että se ihmissuhde on niin hyvä, että HALUAA huolehtia. Paljon on tapauksia, että se ihmissuhde (lapsen ja vanhemman välillä) ei ole kovin hyvä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko asia noin yksioikoinen. On ihmisiä jotka ovat rakastaneet ja heidät on jäteetty yksin mutta nämä eivät ole vihaajia vaan rakastavat lapsiaan loppuun saakka
On paljon myös kuusikymppisiä, jotka kokevat jälkeläiset rasitteena ja matkustavat vaikka espanjaan, ja ovat mielestään lastenhoidossa osansa tehneet joten kyllä iltasanomien jutut ovat yksipulisia, värittyneitä ja tarkoitushakuisia.
Se taas että ihminen on yksin ei riipu siitä millainen hän on ollut. Monet lapset on lellitty pilalle ja hyvä ihminen voi masta yksin myös jos lapset asuvat kaukana, kun taas rikkaalla ahneella paskalla voi juosta vierailijaa esim kun kiristää eri tavoin.
En tunne yhtäkään hyvää vanhempaa joka olisi noin vain yks kaks hylätty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä välit koko lailla poikki appivanhempiin, kauan yritettiin, mutta kun sitä kuonaa tuli liikaa: lapsia kohdellaan täysin eriarvoisesti, kälyille kustannetaan asunnot ja matkat, meiltä kupataan suuria summia rahaa ja käytetään Helsingin hotellina. Kun yritimme mennä esikoisen kanssa käymään, he lähtivät marjaan. Juuri sinä viikonloppuna, vaikka tulostamme sovittiin monta viikkoa etukäteen. Häämme he pilasivat käytöksellään. Lista on loputon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut ks artikkelia, mutta sitäkin mietin että om myös mielensäpahoittajavanhempia, jotka kokevat jo 4x vuodessa näkemusen hylkäämisenä. On myös sellaisia isovanhempia, jotka kokevat hylkäämisenä senkin etteivät saa "osallistua" lapsiperheen arkeen kuin perheenjäsen, tai sellaisia jotka loukkaantuvat kun heille ei luoteta lapsia hoitoon syystä tai toisesta.
Helppoahan se sitten on pitkin kyliä ja pitäjiä selittää selän takana, että on niin hylätty ja unohdettu.
Juuri näin. Sitten tehdään lapsi perinnöttömäksi, tai ainakin yritetään, noin niin kuin viimeisenä näpäytyksenä, viimeisenä vallankäytön yrityksenä.
Isäni tuntuu olevan sitä mieltä, että suurin epäonni, mitä ihmiselle voi tapahtua, on se, että jää perinnöttömäksi. Niin usein hän on sillä uhkaillut, jos en tee niin kuin hän haluaa. Jossain vaiheessa kai tajusi, että ei oikeasti voi jättää omaa lastaan perinnöttömäksi, joten nykyään uhkailee sillä, että mieheni ei saa penniäkään hänen rahoistaan. Kun se vielä ymmärtäisi, että me emme välitä tippakaan siitä, mitä hän rahoillaan tekee. En ole ottanut isältäni vastaan edes lahjoja tai lahjarahaa, koska tiedän, että hän yrittää käyttää sitä myöhemmin minua vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut ks artikkelia, mutta sitäkin mietin että om myös mielensäpahoittajavanhempia, jotka kokevat jo 4x vuodessa näkemusen hylkäämisenä. On myös sellaisia isovanhempia, jotka kokevat hylkäämisenä senkin etteivät saa "osallistua" lapsiperheen arkeen kuin perheenjäsen, tai sellaisia jotka loukkaantuvat kun heille ei luoteta lapsia hoitoon syystä tai toisesta.
Helppoahan se sitten on pitkin kyliä ja pitäjiä selittää selän takana, että on niin hylätty ja unohdettu.
Juuri näin. Sitten tehdään lapsi perinnöttömäksi, tai ainakin yritetään, noin niin kuin viimeisenä näpäytyksenä, viimeisenä vallankäytön yrityksenä.
Isäni tuntuu olevan sitä mieltä, että suurin epäonni, mitä ihmiselle voi tapahtua, on se, että jää perinnöttömäksi. Niin usein hän on sillä uhkaillut, jos en tee niin kuin hän haluaa. Jossain vaiheessa kai tajusi, että ei oikeasti voi jättää omaa lastaan perinnöttömäksi, joten nykyään uhkailee sillä, että mieheni ei saa penniäkään hänen rahoistaan. Kun se vielä ymmärtäisi, että me emme välitä tippakaan siitä, mitä hän rahoillaan tekee. En ole ottanut isältäni vastaan edes lahjoja tai lahjarahaa, koska tiedän, että hän yrittää käyttää sitä myöhemmin minua vastaan.
Jeps, niinpä. Sillä perinnön lupailemisella yritetään aiheuttaa aikuiselle lapselle kiitollisuudenvelka. Vallankäyttöä.
Mielestäni parasta olisi, että ihmiset käyttäisivät omaisuutensa elinaikanaan jo kaikkeen kivaan elämiseen ja elämästä nauttimiseen, eikä jäisi mitään perintöjä. Rahalla saa väännettyä kaikkia typeriä riitoja. Helpompi on elämä, jos rahaa ei sotke ihmissuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut ks artikkelia, mutta sitäkin mietin että om myös mielensäpahoittajavanhempia, jotka kokevat jo 4x vuodessa näkemusen hylkäämisenä. On myös sellaisia isovanhempia, jotka kokevat hylkäämisenä senkin etteivät saa "osallistua" lapsiperheen arkeen kuin perheenjäsen, tai sellaisia jotka loukkaantuvat kun heille ei luoteta lapsia hoitoon syystä tai toisesta.
Helppoahan se sitten on pitkin kyliä ja pitäjiä selittää selän takana, että on niin hylätty ja unohdettu.
Juuri näin. Sitten tehdään lapsi perinnöttömäksi, tai ainakin yritetään, noin niin kuin viimeisenä näpäytyksenä, viimeisenä vallankäytön yrityksenä.
Isäni tuntuu olevan sitä mieltä, että suurin epäonni, mitä ihmiselle voi tapahtua, on se, että jää perinnöttömäksi. Niin usein hän on sillä uhkaillut, jos en tee niin kuin hän haluaa. Jossain vaiheessa kai tajusi, että ei oikeasti voi jättää omaa lastaan perinnöttömäksi, joten nykyään uhkailee sillä, että mieheni ei saa penniäkään hänen rahoistaan. Kun se vielä ymmärtäisi, että me emme välitä tippakaan siitä, mitä hän rahoillaan tekee. En ole ottanut isältäni vastaan edes lahjoja tai lahjarahaa, koska tiedän, että hän yrittää käyttää sitä myöhemmin minua vastaan.
Ystäväni puolisolla on tällaiset vanhemmat. He ovat mm. antaneet sitä rahaa osalle lapsistaan, ja toisille ei. Yksi on saanut aika paljonkin. Saaneet lapset riitelelmään keskenään niin pahasti, että eivät edes tapaa enää toisiaan tai puhu keskenään. Tuossa perheessä myös vävyt ja miniät on pisteyttety ja ei-akateeminen puoliso on pohjasakkaa ja se sanotaan suoraan. Nämä vanhemmat eivät ole itse akateemisia, mutta kuitenkin varakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut ks artikkelia, mutta sitäkin mietin että om myös mielensäpahoittajavanhempia, jotka kokevat jo 4x vuodessa näkemusen hylkäämisenä. On myös sellaisia isovanhempia, jotka kokevat hylkäämisenä senkin etteivät saa "osallistua" lapsiperheen arkeen kuin perheenjäsen, tai sellaisia jotka loukkaantuvat kun heille ei luoteta lapsia hoitoon syystä tai toisesta.
Helppoahan se sitten on pitkin kyliä ja pitäjiä selittää selän takana, että on niin hylätty ja unohdettu.
Juuri näin. Sitten tehdään lapsi perinnöttömäksi, tai ainakin yritetään, noin niin kuin viimeisenä näpäytyksenä, viimeisenä vallankäytön yrityksenä.
Totesin joskus, että mitä sitten teen 20 000 tyhjällä Alkon pullolla perintönä? Joku vastasi, että niistä saa 10 centtiä per pullo, kun vie Alkoon.
No esimerkiksi minun äitini on visukinttu, joka säästää kaiken ja jolle raha on ilmeisesti se äärimmäisin vääntämisen ase. Hän voisi hyvinkin käyttää perintökortin. Enhän soita hänelle joka viikonloppu. Itse hän jaksaa odottaa pari viikkoa ja laittaa sitten syyllistävän "et ole taaskaan soittanut, vaikka serkkusikin soitti"-postikortin.
Onneksi en ole taloudellisesti millään lailla riippuvainen mutsini mahdollisesti jättämästä perinnöstä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen usein pohtinut, että miten kauan lapsen pitää hoitaa ja huoltaa vanhempiaan? Velka ei ole koskaan maksettu? Montako vuotta siitä hyvästä, että "antoivat" syntyä? Vanhempani selvästi ajattelee, että lapset ovat sitä varten, ja ainoastaan sitä varten tehtyjä, että ne huoltavat vanhempaansa ja täyttävät tämän odotukset.
Lapset ei ole mitään "velkaa" vanhemmilleen. Lapsi ei pyytänyt syntyä, olemassa oleminen ei ole ollut oma valinta. Oli vanhempien päätös ja valinta saada lapsi, ja tottakai he huolehtivat lapsensa aikuisiksi, kun ovat kerran lapsia päättäneet ja valinneet saada / tehdä. Ei siinä synny mitään velka-asetelmaa, että (aikuisen) lapsen pitäisi sitten vuorostaan huolehtia vanhemmastaan. Vanhemmat ovat vastuussa omasta valinnastaan (lastentekemisestä). Lapsella ei ole vastuuta vanhemmastaan siinä asetelmassa. Se aikuinen lapsi on sitten vastuussa niistä omista lapsistaan, jos sellaisia päättää tehdä.
Ikääntyvistä vanhemmista huolehtiminen ei perustu minkään "velan" maksamiseen vaan siihen, että se ihmissuhde on niin hyvä, että HALUAA huolehtia. Paljon on tapauksia, että se ihmissuhde (lapsen ja vanhemman välillä) ei ole kovin hyvä.
Jep jep. Kerropa tuo sille vanhemmalle. Ihan yksi ja sama montako kertaa kerrot tai millä tyylillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut ks artikkelia, mutta sitäkin mietin että om myös mielensäpahoittajavanhempia, jotka kokevat jo 4x vuodessa näkemusen hylkäämisenä. On myös sellaisia isovanhempia, jotka kokevat hylkäämisenä senkin etteivät saa "osallistua" lapsiperheen arkeen kuin perheenjäsen, tai sellaisia jotka loukkaantuvat kun heille ei luoteta lapsia hoitoon syystä tai toisesta.
Helppoahan se sitten on pitkin kyliä ja pitäjiä selittää selän takana, että on niin hylätty ja unohdettu.
Juuri näin. Sitten tehdään lapsi perinnöttömäksi, tai ainakin yritetään, noin niin kuin viimeisenä näpäytyksenä, viimeisenä vallankäytön yrityksenä.
Isäni tuntuu olevan sitä mieltä, että suurin epäonni, mitä ihmiselle voi tapahtua, on se, että jää perinnöttömäksi. Niin usein hän on sillä uhkaillut, jos en tee niin kuin hän haluaa. Jossain vaiheessa kai tajusi, että ei oikeasti voi jättää omaa lastaan perinnöttömäksi, joten nykyään uhkailee sillä, että mieheni ei saa penniäkään hänen rahoistaan. Kun se vielä ymmärtäisi, että me emme välitä tippakaan siitä, mitä hän rahoillaan tekee. En ole ottanut isältäni vastaan edes lahjoja tai lahjarahaa, koska tiedän, että hän yrittää käyttää sitä myöhemmin minua vastaan.
Ystäväni puolisolla on tällaiset vanhemmat. He ovat mm. antaneet sitä rahaa osalle lapsistaan, ja toisille ei. Yksi on saanut aika paljonkin. Saaneet lapset riitelelmään keskenään niin pahasti, että eivät edes tapaa enää toisiaan tai puhu keskenään. Tuossa perheessä myös vävyt ja miniät on pisteyttety ja ei-akateeminen puoliso on pohjasakkaa ja se sanotaan suoraan. Nämä vanhemmat eivät ole itse akateemisia, mutta kuitenkin varakkaita.
No toinen minun vanhemmista (eronneet) on sellainen, että hän on aina lahjoitellut kahdelle veljelleni rahaa, ja minulle ei ikinä. On annettu veljille rahaa auton ostoon, asunnon ostoon ja vaikka mihin, myös ihan sellaisia bonustuhatlappusia laitettu tilille. Minä en ole saanut lahjaksi edes kahvipakettia. Mutta ei se ole veljieni vika, niin en ala heidän kanssa riitelemään tai heitä kadehdi, meillä on hyvät välit. Sen sijaan tähän vanhempaani kohdistuva arvostuseni on täysin nolla.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko asia noin yksioikoinen. On ihmisiä jotka ovat rakastaneet ja heidät on jäteetty yksin mutta nämä eivät ole vihaajia vaan rakastavat lapsiaan loppuun saakka
On paljon myös kuusikymppisiä, jotka kokevat jälkeläiset rasitteena ja matkustavat vaikka espanjaan, ja ovat mielestään lastenhoidossa osansa tehneet joten kyllä iltasanomien jutut ovat yksipulisia, värittyneitä ja tarkoitushakuisia.
Se taas että ihminen on yksin ei riipu siitä millainen hän on ollut. Monet lapset on lellitty pilalle ja hyvä ihminen voi masta yksin myös jos lapset asuvat kaukana, kun taas rikkaalla ahneella paskalla voi juosta vierailijaa esim kun kiristää eri tavoin.
Joo tästähän tämä ketju juuri alkoi: IS juttu on yksioikoinen, ja ylistää vain toista osapuolta. Sen sijaan, että ylistäisi molempia ja kritisoisi molempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen usein pohtinut, että miten kauan lapsen pitää hoitaa ja huoltaa vanhempiaan? Velka ei ole koskaan maksettu? Montako vuotta siitä hyvästä, että "antoivat" syntyä? Vanhempani selvästi ajattelee, että lapset ovat sitä varten, ja ainoastaan sitä varten tehtyjä, että ne huoltavat vanhempaansa ja täyttävät tämän odotukset.
Lapset ei ole mitään "velkaa" vanhemmilleen. Lapsi ei pyytänyt syntyä, olemassa oleminen ei ole ollut oma valinta. Oli vanhempien päätös ja valinta saada lapsi, ja tottakai he huolehtivat lapsensa aikuisiksi, kun ovat kerran lapsia päättäneet ja valinneet saada / tehdä. Ei siinä synny mitään velka-asetelmaa, että (aikuisen) lapsen pitäisi sitten vuorostaan huolehtia vanhemmastaan. Vanhemmat ovat vastuussa omasta valinnastaan (lastentekemisestä). Lapsella ei ole vastuuta vanhemmastaan siinä asetelmassa. Se aikuinen lapsi on sitten vastuussa niistä omista lapsistaan, jos sellaisia päättää tehdä.
Ikääntyvistä vanhemmista huolehtiminen ei perustu minkään "velan" maksamiseen vaan siihen, että se ihmissuhde on niin hyvä, että HALUAA huolehtia. Paljon on tapauksia, että se ihmissuhde (lapsen ja vanhemman välillä) ei ole kovin hyvä.
Jep jep. Kerropa tuo sille vanhemmalle. Ihan yksi ja sama montako kertaa kerrot tai millä tyylillä.
Ystävä hyvä. Ei sinun sitä vanhemmalle tarvitse kertoa. Et sinä tarvitse heidän lupaa tai hyväksyntää asialle. On ihan sama mitä vanhemmat oikeudekseen kuvittelevat. Sinä elät sinun elämää, ja teet itse päätöksesi ja valintasi. Et sinä aikuisena tarvitse niihin vanhempien allekirjoitusta. Ylipäätään toisten ihmisten ajatuksia on hyvin vaikea muuttaa. Mutta jokainen meistä tulee onnelliseksi, kun elää omien arvojensa mukaista elämää. Jos sinun arvomaailmaan kuuluu, että halu auttaa syntyy hyvästä vastavuoroisesta ihmissuhteesta, niin ala elää sen arvomaailman mukaisesti. Jos sinun arvomaailmaan taas kuuluu, että aikuinen lapsi on ikuisesti velkaa vanhemmilleen, koska he ovat synnyttäneet hänet, niin elä sen arvon mukaisesti.
Ihmisillä on taipumus uskoa sellaista informaatiota, joka puoltaa omaa kantaa tai omaa ennakkokäsitystä. Ja sivuuttaa sellainen informaatio, joka on oman ennakkokäsityksen vastainen. Tällaiselle on psykologiassa ihan termikin, confirmation bias.
Jos toimittajalla on oma mielipide että vaikkapa "ihmisillä on ollut hyvä lapsuus lähes aina", niin hän uskoo juristin juttuja ihan täysin. Jos taas toimittaja olisi itse elänyt juopon narsistivanhemman piinaamana, niin hänen kynästään ei tuollaista artikkelia olisi ikinä lähtenyt.
On harvinaista ammattitaitoa olla tietoinen omista confirmation biaseistaan (vahvistusvinoumistaan) ja kyetä objektiivisesti arvioimaan ja ottamaan huomioon kaikki näkökulmat asiaan. Monellakaan toimittajalla ei ole tällaista ammattitaitoa.