Miksi aina puhutaan "vanhempien hylkäämisestä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden vanhemman naisen, jonka sydän on täysin särkynyt, kun yksi lapsista perheineen on laittanut täysin välit poikki.

Totuutta en tietenkään voi tietää, mutta tämä nainen on erittäin kiltti ja herttainen. Olen ymmärtänyt, että entinen miehensä ei ollut. Mies oli rintamalla ollut sotilas, jonka suhde myös vaimoon oli vaikea. Ovat myöhemmin eronneet.

Nyt poika ei kuitenkaan tahdo olla äitinsä kanssa tekemisissä. Ehkä hän syyttää äitiä, ettei tämä eronnut aiemmin. Tai ettei mennyt väliin, tai ollut pojan puolella. En tiedä. Mutta toisaalta, jos äiti on ollut uhri myös, on kovaa syyllistää uhria siitä, mitä toinen ihminen on tehnyt. Toisaalta jos lapsi on nähnyt äitinsä ainoana, johon voi luottaa, ja tämä ei auta, se voi loukata enemmän, kuin 'pahan' isän tekemiset.

Kuitenkin. Minusta on kamalaa nähdä tämän äidin suru. Vaikka tässä äidissä olisikin vikaa.

No lapsi on aina täysin puolustuskyvytön ihminen, joka ei voi valita kenen kanssa elää. Äidin suurin tehtävä on suojella lastaan. Mikäli perheessä on esim. isän taholta henkistä tai fyysistä väkivaltaa, niin on ihan ymmärrettävää että lapsella menee luottamus myös äitiinsä ja välit eivät ole hyvät aikuisiällä. Toki isä on se joka tekee konkreettisesti väärin, mutta on ihan yhtä väärin altistaa oma lapsensa tällaiselle käytökselle, jos on mahdollista erota. Ei se äiti todellakaan ole samalla tavalla uhri kuin lapsi, ei lähellekkään.

Surullista se on toki, mutta jokaisella ihmisellä on lapsena hyvin suuri tarve kokea olevansa rakastettu, ainutlaatuinen, tärkeä ja suojelemisen arvoinen ihminen erityisesti äitinsä taholta. Jos tuo tarve riistetään lapsena, niin ei sitä enää aikuisiällä pysty välttämättä paikkamaan. Ihanaahan se olisi, jos lapsi pystyisi tuollaisessa tilanteessa anteeksi antamaan äidillensä ja he saisivat keskusteluyhteyden, mutta on mielestäni todella tekopyhää ulkopuolisena ihmisenä tuomita tuon aikuisen lapsen toimintamallit.

Ja mainitsenpa vielä, että on täysin eri asia kokea huonoa kohtelua lapsuudessaan kuin aikuisena. Jäljet ovat paljon vakavammat. Varhaislapsuudessa luodaan lapselle itseluottamuksen perusta ja hyvän mielenterveyden pohja, kun lapsuus riistetään ihmiseltä, niin siltä viedään samalla tulevaisuus. Toki osa selviää, mutta heillä on usein aikuisena ammattilaisia keskusteluapuna.

Mielestäni on todella ymmärtämätöntä esittää, että esittämässä tapauksessa aikuinen nainen olisi myös kärsinyt siinä missä lapsi. On aivan eri asia joutua aikuisiällä puolisonsa (esim.) mitätöimäksi ja haukkumaksi kuin lapsuudessa isänsä lyttäämäksi - samalla kun äiti vain katsoo vieressä puuttumatta asiaan.