Millaiset on olleet kamalimmat hautajaiset missä olet ollut?

ateistin hautajaiset johon joku sukulainen oli hankkinut papin saarnaamaan jeesuksesta

Kamalimmat oli anopin joissa miesvieraat kävivät ryypyllä seurakuntakeskuksen vessassa ja yks piti taluttaa ulos.

Biologisen isäni hautajaiset. Hänellä oli myös puoliso ja toinen pieni lapsi, mutta biologisen isän vanhemmat oli järjestäneet hautajaiset ihan oman mielensä mukaan, siis mediasirkuksen. Puoliso olisi halunnut pienet ja yksityiset hautajaiset, mutta nämä vanhemmat oli järjestäneet suuret ja avoimet hautajaiset ja kutsuneet mm. valokuvaajat kuvaamaan siellä. Biologinen isä oli työnsä ja tekemistensä puolesta ollut tunnettu paikkakunnalla ja hänellä oli paljon ystäviä ja tuttavia, joten ihmisiä oli paljon.

Vaikka olin lapsi, niin muistan miten ikävältä tuntui katsoa isän puolisoa, kun tämä olisi halunnut vain rauhaa ja yksityisyyttä. Kaiken lisäksi kun lähdettiin siunaustilaisuudesta kävelemään arkun perässä ulos autolle, niin nämä biologisen isän vanhemmat ja sisko perheineen kiilasi siihen isän puolison ja lapsen sekä minun ja äitini eteen kävelemään, vaikka siis yleensä puoliso ja lapset kävelee heti arkun perässä.

Vainaja oli muutamia minuutteja elänyt vauva. Pappi tunsi perheen ja pidätteli itkua.

Isäpuolen hautajaiset, kun piti teeskennellä että kyseessä oli muiden tuntema mukava mies eikä perhettä piinannut itsekeskeinen paska.

No kamalimmat oli 10-vuotiaan tapaturmaisesti kuolleen lapsen hautajaiset. Tuntui niin väärältä.

Itsemurhan tehneen nuoren aikuisen hautajaiset. Se itkun määrä oli suurin mitä olen missään hautajaisissa kuullut.

Mieheni isoäidin hautajaiset. Menin hänen tuekseen, kun hän taas tuki äitiään. En tuntenut ketään hänen sukulaisiaan, enkä halunnut tutustuakaan, kun minut oli onnenonkijaksi haukuttu, täysin minua tuntematta. ja täysin vailla syytä.

Kirkossa vainajan lähisukulaiset, jehovat, nauroivat suureen ääneen ja heittivät kai jotain läppää, en tiedä, ikävältä kuulosti.

Minua tuijotettiin porukalla, avoimen röyhkeästi. Kaiken kaikkiaan melkoisia moukkia koko sakki. En ole myöhemminkään ollut missään tekemisissä.

Eurooppalainen tapa on yleisesti ottaen ikävä hautajaisille. Tehdään asiasta vielä kauheampi veisaamalla itkuvirsiä puvut päällä. Miksi ei voi juhlia kuten Etelä-Amerikassa?

Niin, ja unohtui vielä kertoa, kuinka seremonian jälkeen menimme vainajan kotiin ja he jakoivat hänen tavaroitaan ja liinavaatteitaan, ahneina repivät niitä kaapeista ja riitelivät. Kuin elukat. -9

Ei ollut voileipäkakkua

Kirjoitin tästä jo erääseen samankaltaiseen ketjuun, mutta sellaiset, misstä perintöriita alkoi muutaman perillisen kesken kappelin penkissä jo ennenkuin pappi oli ehtinyt edes sanaakaan sanomaan.   Se sähinä ja sihinä mikä kaikui holveissa, oli erittäin kiusallista kuultavaa.   Itse yhtenä rintaperillisenä harkitsin vakavasti 1) poistumista pihalle ja 2) luopumista omasta osuudesta.  Muistotilaisuudessa  he eivät sitten paljoa vainajaa muistelleet, kuin vain siltä osin, mitä hän omisti.  Kahvin jälkeen lähdin pois, sillä en vaan enää pystynyt kuuntelemaan sitä.   Oikeasti, aikuiset ihmiset.

Olen monissa hautajaisissa ollut ja kaikki paitsi tuo yllä mainittu, ovat olleet kauniita ja herkkiä tilaisuuksia, missä on kunnioitettu niin vainajaa, kuin omaisia ja läheisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vainajan lapsenlapsi toi puolisonsa kanssa vauvansa hautajaisiin ja vauva itki melkein koko ajan kirkossa, niin että ainakaan minä en kuullut juuri mitään mitä pappi sanoi.

Eiköhän sillä vauvalla ollut suurempi oikeus olla siellä kuin sinulla.

Siskon hautajaiset. Oli kamalaa nähdä isä siellä sellaisessa kunnossa. Vaikka isä yritti olla kaikin tavoin reipas niin pelkäsin että isä ei jaksa tai ettänisä tekee jotain itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vainajan lapsenlapsi toi puolisonsa kanssa vauvansa hautajaisiin ja vauva itki melkein koko ajan kirkossa, niin että ainakaan minä en kuullut juuri mitään mitä pappi sanoi.

Olisit mennyt erikseen kysymään siltä papilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vainajan lapsenlapsi toi puolisonsa kanssa vauvansa hautajaisiin ja vauva itki melkein koko ajan kirkossa, niin että ainakaan minä en kuullut juuri mitään mitä pappi sanoi.

Eiköhän sillä vauvalla ollut suurempi oikeus olla siellä kuin sinulla.

Sanoiko edellinen kommentoija että ei olisi ollut? Lukemisen ymmärtäminen?

Vierailija kirjoitti:

Eurooppalainen tapaon yleisesti ottaen ikävä hautajaisille. Tehdään asiasta vielä kauheampi veisaamalla itkuvirsiä puvut päällä. Miksi ei voi juhlia kuten Etelä-Amerikassa?

Tää on niin totta!! Juuri näin meillä täällä! Miksi tehdään surullisempi!? Eikö surua ole jo ennestään ihan tarpeeksi, kun läheinen on mennyt. Ja miksi hautajaisia edes järjestetään. Ei se kuollut niitä näe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vainajan lapsenlapsi toi puolisonsa kanssa vauvansa hautajaisiin ja vauva itki melkein koko ajan kirkossa, niin että ainakaan minä en kuullut juuri mitään mitä pappi sanoi.

Eiköhän sillä vauvalla ollut suurempi oikeus olla siellä kuin sinulla.

Millä tuon perustelet? Jos tämä kirjoittaja oli esim vainajan sisarus tai lapsi?

Kohteliasta olisi ollut lähteä sen vauvan kanssa ulos tai kävellä kirkon takaosassa ja hyssytellä häntä. Esim se puoliso olisi voinut niin tehdä. Tuommoinen pikkuvauva ei hautajaisista mitään ymmärrä.

Todella epäkunnioittavaa muita surevia kohtaan.

Kauheimmat olivat isoäidin hautajaiset. Sama vuonna molemmat isoisäni ja eno olivat kuolleet ja lopulta elokuussa kuoli isoäitikin. Olin 11v ja äärettömän väsynyt hautajaisiin ja niiden järjestämiseen (kaksi kertaa muistotilaisuus oli meillä kotona ja lapsiakin tarvittiin avuksi) ja kuolemaan ja suruun ja siihen pelkoon, että kuka kuolee seuraavaksi. Tuossa vaiheessa en jaksanut enää surra tai tuntea yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eurooppalainen tapaon yleisesti ottaen ikävä hautajaisille. Tehdään asiasta vielä kauheampi veisaamalla itkuvirsiä puvut päällä. Miksi ei voi juhlia kuten Etelä-Amerikassa?

Tää on niin totta!! Juuri näin meillä täällä! Miksi tehdään surullisempi!? Eikö surua ole jo ennestään ihan tarpeeksi, kun läheinen on mennyt. Ja miksi hautajaisia edes järjestetään. Ei se kuollut niitä näe.

Hautajaiset on kaunis tapa hyvästellä vainaja.

Itse en jaksaisi "juhlia" kuten edellä oleva kirjoitti esimerkiksi oman lapseni hautajaisissa tai muunkaan läheisen.