Miksi aina puhutaan "vanhempien hylkäämisestä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut ks artikkelia, mutta sitäkin mietin että om myös mielensäpahoittajavanhempia, jotka kokevat jo 4x vuodessa näkemusen hylkäämisenä. On myös sellaisia isovanhempia, jotka kokevat hylkäämisenä senkin etteivät saa "osallistua" lapsiperheen arkeen kuin perheenjäsen, tai sellaisia jotka loukkaantuvat kun heille ei luoteta lapsia hoitoon syystä tai toisesta.

Helppoahan se sitten on pitkin kyliä ja pitäjiä selittää selän takana, että on niin hylätty ja unohdettu.

Juuri näin. Sitten tehdään lapsi perinnöttömäksi, tai ainakin yritetään, noin niin kuin viimeisenä näpäytyksenä, viimeisenä vallankäytön yrityksenä. 

Isäni tuntuu olevan sitä mieltä, että suurin epäonni, mitä ihmiselle voi tapahtua, on se, että jää perinnöttömäksi. Niin usein hän on sillä uhkaillut, jos en tee niin kuin hän haluaa. Jossain vaiheessa kai tajusi, että ei oikeasti voi jättää omaa lastaan perinnöttömäksi, joten nykyään uhkailee sillä, että mieheni ei saa penniäkään hänen rahoistaan. Kun se vielä ymmärtäisi, että me emme välitä tippakaan siitä, mitä hän rahoillaan tekee. En ole ottanut isältäni vastaan edes lahjoja tai lahjarahaa, koska tiedän, että hän yrittää käyttää sitä myöhemmin minua vastaan. 

Ystäväni puolisolla on tällaiset vanhemmat. He ovat mm. antaneet sitä rahaa osalle lapsistaan, ja toisille ei. Yksi on saanut aika paljonkin. Saaneet lapset riitelelmään keskenään niin pahasti, että eivät edes tapaa enää toisiaan tai puhu keskenään. Tuossa perheessä myös vävyt ja miniät on pisteyttety ja ei-akateeminen puoliso on pohjasakkaa ja se sanotaan suoraan.  Nämä vanhemmat eivät ole itse akateemisia, mutta kuitenkin varakkaita.

Joo, tähän isäni uhkailuun kuuluu myös se, että hän kehuskelee, kuinka hän on auttanut veljeäni ja kuinka veljeni on aina kiitollinen hänen avustaan. Aha, ok. Sitäkään ei siis ymmärrä, että veljeni raha-asiat eivät kuulu minulle mitenkään. Minulle on ihan sama vaikka isäni maksaisi veljeni elämisen kokonaan. En ole kateellinen enkä kaipaa isältäni siltikään mitään. Tätä isäni on todella vaikea sulattaa.

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini osaa esittää täydellisesti haurasta, ihanaa, lämmintä ja huolehtivaista äitihahmoa. Edelleen minulla on lapsuudenystäviä joiden mielestä minulla on ihana äiti.

Paino on sanalla esittää. Hän on todellisuudessa narsistinen, suorastaan sadistinen, ihmishirviö. Pelottavan taitava manipuloija.

Ap

Kovaa vallankäyttöä. Toisen voi pakottaa aina tekemään kaikki päätökset, ja todellinen manipuloija sitten vielä syyllistää tämän toisen näistä päätöksienteoista, "vallasta" päättää.  Alistuminen on mitä suurinta vallankäyttöä; todella julmaa ja raakaa sitä kohtaan, jolle se vastuu aina ja ikuisesti pakotetaan.

Tosiaan vielä siinäkin, että loppuviimeksi on täydellisen huono lapsi (lopputuomio), ja "hylännyt" vanhempansa, jos on edes jotenkuten päässyt pakoon, pyrkinyt pois tai erilleen vallankäyttösuhteesta.

Tietyntyyppiset vanhemmat ei kestä sitä, että heillä ei ole enää valtaa (aikuisten) lastensa elämään. He kokevat omistavansa heidän lapset, ja tämä ajatus ei katoa heistä, vaikka lapsi kasvaa aikuiseksi. Sitten perinnöttä jättämisen uhkailulla yritetään palauttaa sitä psykologista valtaa. Samaten sillä, että maksetaan toiselle pojalle vaikka mitä ja toinen jää ilman. He kuvittelevat, että rahalla saa valtaa, ja usein kai saakin, mutta ei onneksi kaikkiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut ks artikkelia, mutta sitäkin mietin että om myös mielensäpahoittajavanhempia, jotka kokevat jo 4x vuodessa näkemusen hylkäämisenä. On myös sellaisia isovanhempia, jotka kokevat hylkäämisenä senkin etteivät saa "osallistua" lapsiperheen arkeen kuin perheenjäsen, tai sellaisia jotka loukkaantuvat kun heille ei luoteta lapsia hoitoon syystä tai toisesta.

Helppoahan se sitten on pitkin kyliä ja pitäjiä selittää selän takana, että on niin hylätty ja unohdettu.

Juuri näin. Sitten tehdään lapsi perinnöttömäksi, tai ainakin yritetään, noin niin kuin viimeisenä näpäytyksenä, viimeisenä vallankäytön yrityksenä. 

Isäni tuntuu olevan sitä mieltä, että suurin epäonni, mitä ihmiselle voi tapahtua, on se, että jää perinnöttömäksi. Niin usein hän on sillä uhkaillut, jos en tee niin kuin hän haluaa. Jossain vaiheessa kai tajusi, että ei oikeasti voi jättää omaa lastaan perinnöttömäksi, joten nykyään uhkailee sillä, että mieheni ei saa penniäkään hänen rahoistaan. Kun se vielä ymmärtäisi, että me emme välitä tippakaan siitä, mitä hän rahoillaan tekee. En ole ottanut isältäni vastaan edes lahjoja tai lahjarahaa, koska tiedän, että hän yrittää käyttää sitä myöhemmin minua vastaan. 

Ystäväni puolisolla on tällaiset vanhemmat. He ovat mm. antaneet sitä rahaa osalle lapsistaan, ja toisille ei. Yksi on saanut aika paljonkin. Saaneet lapset riitelelmään keskenään niin pahasti, että eivät edes tapaa enää toisiaan tai puhu keskenään. Tuossa perheessä myös vävyt ja miniät on pisteyttety ja ei-akateeminen puoliso on pohjasakkaa ja se sanotaan suoraan.  Nämä vanhemmat eivät ole itse akateemisia, mutta kuitenkin varakkaita.

Joo, tähän isäni uhkailuun kuuluu myös se, että hän kehuskelee, kuinka hän on auttanut veljeäni ja kuinka veljeni on aina kiitollinen hänen avustaan. Aha, ok. Sitäkään ei siis ymmärrä, että veljeni raha-asiat eivät kuulu minulle mitenkään. Minulle on ihan sama vaikka isäni maksaisi veljeni elämisen kokonaan. En ole kateellinen enkä kaipaa isältäni siltikään mitään. Tätä isäni on todella vaikea sulattaa.

Joo, olen tosiaan seurannut kymmeniä vuosia ystävän puolison lapsuudenperhettä läheltä, ja nyt kun nämä lapset ovat yli viisikymppisiä, on vahemmat tosiaan jo saaneet aikaan, että kaksi näistä ovat ikuisesti kai välinsä rikkoneet, muutama vuosi sitten.

Tuo on muuten totta että on tavallista katkaista välit kelvottomiin vanhempiin vasta kolmenkympin tienoilla tai myöhemminkin. 18-vuotiaalla ei ole elämänkokemusta joka kertoisi mikä on normaalia perhe-elämää ja mitä "kuuluu" sietää varsinkin kun näistä aikuisten lasten velvollisuuksista toitottajia riittää.

Mä tiesin ettei mun perhe nyt ihan parasta a-luokkaa ole, mutta järkytys oli suuri kun tajusin todella, miten sairasta meno lapsuudenkodissa on todella ollutkaan. Ja toisaalta kun selvisi, miten hyviä useimpien ihmisten perheet ovatkaan. Se oli kuulkaa elämys se.

Ja tuo "rakastaminen" sitten. Joo. "Rakastaminen" onkin siitä jännä juttu että sen varjolla voi tehdä mitä tahansa, käyttäytyä mitä tahansa ja vaatia mitä tahansa -ja lopulta saada kaikki anteeksi. Kun minä kuitenkin niin rakastan!  Villi veikkaus: aika monelle tässä maassa riittäisi huomattavasti pienempikin annos "rakkautta", jos sen vastineeksi saisi esimerkiksi väkivallattoman elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen usein pohtinut, että miten kauan lapsen pitää hoitaa ja huoltaa vanhempiaan? Velka ei ole koskaan maksettu?  Montako vuotta siitä hyvästä, että "antoivat" syntyä? Vanhempani selvästi ajattelee, että lapset ovat sitä varten, ja ainoastaan sitä varten tehtyjä, että ne huoltavat vanhempaansa ja täyttävät tämän odotukset.

Lapset ei ole mitään "velkaa" vanhemmilleen. Lapsi ei pyytänyt syntyä, olemassa oleminen ei ole ollut oma valinta. Oli vanhempien päätös ja valinta saada lapsi, ja tottakai he huolehtivat lapsensa aikuisiksi, kun ovat kerran lapsia päättäneet ja valinneet saada / tehdä. Ei siinä synny mitään velka-asetelmaa, että (aikuisen) lapsen pitäisi sitten vuorostaan huolehtia vanhemmastaan.  Vanhemmat ovat vastuussa omasta valinnastaan (lastentekemisestä). Lapsella ei ole vastuuta vanhemmastaan siinä asetelmassa. Se aikuinen lapsi on sitten vastuussa niistä omista lapsistaan, jos sellaisia päättää tehdä. 

Ikääntyvistä vanhemmista huolehtiminen ei perustu minkään "velan" maksamiseen vaan siihen, että se ihmissuhde on niin hyvä, että HALUAA huolehtia. Paljon on tapauksia, että se ihmissuhde (lapsen ja vanhemman välillä) ei ole kovin hyvä.

Jep jep. Kerropa tuo sille vanhemmalle.  Ihan yksi ja sama montako kertaa kerrot tai millä tyylillä.

Ystävä hyvä. Ei sinun sitä vanhemmalle tarvitse kertoa. Et sinä tarvitse heidän lupaa tai hyväksyntää asialle. On ihan sama mitä vanhemmat oikeudekseen kuvittelevat. Sinä elät sinun elämää, ja teet itse päätöksesi ja valintasi. Et sinä aikuisena tarvitse niihin vanhempien allekirjoitusta. Ylipäätään toisten ihmisten ajatuksia on hyvin vaikea muuttaa. Mutta jokainen meistä tulee onnelliseksi, kun elää omien arvojensa mukaista elämää. Jos sinun arvomaailmaan kuuluu, että halu auttaa syntyy hyvästä vastavuoroisesta ihmissuhteesta, niin ala elää sen arvomaailman mukaisesti. Jos sinun arvomaailmaan taas kuuluu, että aikuinen lapsi on ikuisesti velkaa vanhemmilleen, koska he ovat synnyttäneet hänet, niin elä sen arvon mukaisesti. 

No voi ystävä hyvä. Jospa lopettaisit tuo äidittämisen tässäkin?  Nyt oli kyse IS ja juristeille itkevistä hylätyistä vanhemmista ja typeristä neuvoistasi kertoa heille.

Vierailija kirjoitti:

....

Ja tuo "rakastaminen" sitten. Joo. "Rakastaminen" onkin siitä jännä juttu että sen varjolla voi tehdä mitä tahansa, käyttäytyä mitä tahansa ja vaatia mitä tahansa -ja lopulta saada kaikki anteeksi. Kun minä kuitenkin niin rakastan!  Villi veikkaus: aika monelle tässä maassa riittäisi huomattavasti pienempikin annos "rakkautta", jos sen vastineeksi saisi esimerkiksi väkivallattoman elämän.

Oikea rakastaminen on pyyteetöntä. Sitä että tahtoo aitoa hyvää rakastamisensa kohteelle, eikä aseta rakkaudelleen ehtoja tai vaatimuksia. Sitä että iloitsee rakastamisensa kohteen onnellisuudesta ja menestymisestä, ja tukee häntä siinä ilman odotuksia vastapalveluksista ja ilman että ruikuttaa omaa tilannettaan tai vaatii maksamaan jotain takaisin siitä "rakastamisestaan".

Tuo "rakastaminen", johon tietynlaiset  vanhemmat vetoavat kuvaamissasi tilanteissa, ei ole oikeasti rakastamista. Se on jotain muuta. Se on "rakkauden" (vale)pukuun puettua jotain ihan muuta. Voi toki olla, että tiedostamattomasti eikä tahallisena pahana. 

Ja tuo rakkauteen vetoaminen. Sen ainoa funktio on herättää syyllisyyttä. Ja syyllisyyttä herättämällä yrittää saada itselleen jotain mitä haluaa (huolenpitoa, seuraa, ihailua tms).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen usein pohtinut, että miten kauan lapsen pitää hoitaa ja huoltaa vanhempiaan? Velka ei ole koskaan maksettu?  Montako vuotta siitä hyvästä, että "antoivat" syntyä? Vanhempani selvästi ajattelee, että lapset ovat sitä varten, ja ainoastaan sitä varten tehtyjä, että ne huoltavat vanhempaansa ja täyttävät tämän odotukset.

Lapset ei ole mitään "velkaa" vanhemmilleen. Lapsi ei pyytänyt syntyä, olemassa oleminen ei ole ollut oma valinta. Oli vanhempien päätös ja valinta saada lapsi, ja tottakai he huolehtivat lapsensa aikuisiksi, kun ovat kerran lapsia päättäneet ja valinneet saada / tehdä. Ei siinä synny mitään velka-asetelmaa, että (aikuisen) lapsen pitäisi sitten vuorostaan huolehtia vanhemmastaan.  Vanhemmat ovat vastuussa omasta valinnastaan (lastentekemisestä). Lapsella ei ole vastuuta vanhemmastaan siinä asetelmassa. Se aikuinen lapsi on sitten vastuussa niistä omista lapsistaan, jos sellaisia päättää tehdä. 

Ikääntyvistä vanhemmista huolehtiminen ei perustu minkään "velan" maksamiseen vaan siihen, että se ihmissuhde on niin hyvä, että HALUAA huolehtia. Paljon on tapauksia, että se ihmissuhde (lapsen ja vanhemman välillä) ei ole kovin hyvä.

Jep jep. Kerropa tuo sille vanhemmalle.  Ihan yksi ja sama montako kertaa kerrot tai millä tyylillä.

Ystävä hyvä. Ei sinun sitä vanhemmalle tarvitse kertoa. Et sinä tarvitse heidän lupaa tai hyväksyntää asialle. On ihan sama mitä vanhemmat oikeudekseen kuvittelevat. Sinä elät sinun elämää, ja teet itse päätöksesi ja valintasi. Et sinä aikuisena tarvitse niihin vanhempien allekirjoitusta. Ylipäätään toisten ihmisten ajatuksia on hyvin vaikea muuttaa. Mutta jokainen meistä tulee onnelliseksi, kun elää omien arvojensa mukaista elämää. Jos sinun arvomaailmaan kuuluu, että halu auttaa syntyy hyvästä vastavuoroisesta ihmissuhteesta, niin ala elää sen arvomaailman mukaisesti. Jos sinun arvomaailmaan taas kuuluu, että aikuinen lapsi on ikuisesti velkaa vanhemmilleen, koska he ovat synnyttäneet hänet, niin elä sen arvon mukaisesti. 

No voi ystävä hyvä. Jospa lopettaisit tuo äidittämisen tässäkin?  Nyt oli kyse IS ja juristeille itkevistä hylätyistä vanhemmista ja typeristä neuvoistasi kertoa heille.

Mitä on äidittäminen? En ole ennen kuullut sellaista sanaa.

En minä ainakaan ole neuvonut ketään kertomaan vanhemmilleen mitään.

t. se, jolle vastasit

Usein sen lapsuuden vääryyden hahmottaa kunnolla vasta, kun saa omia lapsia. Kun eteen tulee jatkuvasti tilanteita, joissa tuli itse nolatuksi tai jopa pahoinpidellyksi, ja ymmärtää että aikuisena voi valita toisin. Kun näkee lapsensa kasvoilla ne ilon ja luottamuksen ilmeet, ja tajuaa että samat ilmeet ovat olleet omilla kasvoilla, mutta saaneet vastaansa pelkkää ilkeyttä. Kun omat lapset ovat innoissaan äitienpäivästä, ja muistaa miten itse pelkäsi äitienpäivää. Kun saa ihanan kömpelön kortin, jossa on tarhaikäisen huolella kirjoittama teksti. Ja tajuaa, että oma äiti olisi heti tarttunut kortissa olevaan kirjoitusvirheeseen, pilkaten.

Siinä vaiheessa alkaa tarkastella vanhempaa uudelleen. Miten hän käyttäytyy nyt? Haluanko enää yhtään enempää tätä?

Tuo testamenttikostaminen on siitä jännä laji, että sellaisesta nauttiva ihminen temppuilee testamentillaan joka tapauksessa. Syy voi olla se, että lapsi ei pidä yhteyttä. Tai sitten se, mitä yhteydenpidon aikana tapahtuu. Mutta on turha kuvitella, että näpäytyshaluinen vanhempi jättäisi näpäyttämättä, jos häntä yrittää miellyttää. Syy on aina helppo keksiä.

Minun appi puhuu minulle välillä, että jos hänen poikansa, eli mieheni, ei pidä häneen useammin yhteyttä tai tee jotain muuta mitä tämä appi vaatii, niin appi jättää poikansa perinnöttömäksi. Mutta appiukko ei pojalleen ole tällaista koskaan puhunut. En oikein tiedä mikä funktio on sillä, että minulle (vaimolle) puhutaan tuollaista, ja siis vain silloin kun mies ei ole paikalla, vaan olen kaksistaan jossain appiukon kanssa vaikkapa kahvipöydässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut ks artikkelia, mutta sitäkin mietin että om myös mielensäpahoittajavanhempia, jotka kokevat jo 4x vuodessa näkemusen hylkäämisenä. On myös sellaisia isovanhempia, jotka kokevat hylkäämisenä senkin etteivät saa "osallistua" lapsiperheen arkeen kuin perheenjäsen, tai sellaisia jotka loukkaantuvat kun heille ei luoteta lapsia hoitoon syystä tai toisesta.

Helppoahan se sitten on pitkin kyliä ja pitäjiä selittää selän takana, että on niin hylätty ja unohdettu.

Juuri näin. Sitten tehdään lapsi perinnöttömäksi, tai ainakin yritetään, noin niin kuin viimeisenä näpäytyksenä, viimeisenä vallankäytön yrityksenä. 

Isäni tuntuu olevan sitä mieltä, että suurin epäonni, mitä ihmiselle voi tapahtua, on se, että jää perinnöttömäksi. Niin usein hän on sillä uhkaillut, jos en tee niin kuin hän haluaa. Jossain vaiheessa kai tajusi, että ei oikeasti voi jättää omaa lastaan perinnöttömäksi, joten nykyään uhkailee sillä, että mieheni ei saa penniäkään hänen rahoistaan. Kun se vielä ymmärtäisi, että me emme välitä tippakaan siitä, mitä hän rahoillaan tekee. En ole ottanut isältäni vastaan edes lahjoja tai lahjarahaa, koska tiedän, että hän yrittää käyttää sitä myöhemmin minua vastaan. 

Ystäväni puolisolla on tällaiset vanhemmat. He ovat mm. antaneet sitä rahaa osalle lapsistaan, ja toisille ei. Yksi on saanut aika paljonkin. Saaneet lapset riitelelmään keskenään niin pahasti, että eivät edes tapaa enää toisiaan tai puhu keskenään. Tuossa perheessä myös vävyt ja miniät on pisteyttety ja ei-akateeminen puoliso on pohjasakkaa ja se sanotaan suoraan.  Nämä vanhemmat eivät ole itse akateemisia, mutta kuitenkin varakkaita.

Joo, tähän isäni uhkailuun kuuluu myös se, että hän kehuskelee, kuinka hän on auttanut veljeäni ja kuinka veljeni on aina kiitollinen hänen avustaan. Aha, ok. Sitäkään ei siis ymmärrä, että veljeni raha-asiat eivät kuulu minulle mitenkään. Minulle on ihan sama vaikka isäni maksaisi veljeni elämisen kokonaan. En ole kateellinen enkä kaipaa isältäni siltikään mitään. Tätä isäni on todella vaikea sulattaa.

Nostan ihaillen hattua sinulle, jos tuo ei sotke sinun ja veljesi välejä millään tavoin. 

Ja sitten on lisäksi ne vanhukset, jotka eivät vain muista, että heitä ihan oikeasti joku käy useamman kerran viikossa katsomassa.

Syy, miksi sanoma-konserni tästä mouhottaa, on ihan siinä, että suurilla ikäluokilla on rahaa ja sitä rahaa nyt kärkkyvät erinäiset tahot. Lehti kosiskelee tätä lukijakuntaa, ja kommentoivat asianajajat hamuavat asiakkaita, ehkä lihavia perintöriitojakin.

Aika hyvä saa olla yleissivistys ja luetun ymmärtäminen ennen kuin näistä jutuista löytää sen perusfaktan, että perinnöttömäksi ei voi tehdä sillä perusteella, että lapsi ei pidä vanhemmastaan tai halua häntä tavata. Pääpaino on vanhuslukijoiden kosiskelu herkullisilla näpäytysfantasioilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen usein pohtinut, että miten kauan lapsen pitää hoitaa ja huoltaa vanhempiaan? Velka ei ole koskaan maksettu?  Montako vuotta siitä hyvästä, että "antoivat" syntyä? Vanhempani selvästi ajattelee, että lapset ovat sitä varten, ja ainoastaan sitä varten tehtyjä, että ne huoltavat vanhempaansa ja täyttävät tämän odotukset.

Lapset ei ole mitään "velkaa" vanhemmilleen. Lapsi ei pyytänyt syntyä, olemassa oleminen ei ole ollut oma valinta. Oli vanhempien päätös ja valinta saada lapsi, ja tottakai he huolehtivat lapsensa aikuisiksi, kun ovat kerran lapsia päättäneet ja valinneet saada / tehdä. Ei siinä synny mitään velka-asetelmaa, että (aikuisen) lapsen pitäisi sitten vuorostaan huolehtia vanhemmastaan.  Vanhemmat ovat vastuussa omasta valinnastaan (lastentekemisestä). Lapsella ei ole vastuuta vanhemmastaan siinä asetelmassa. Se aikuinen lapsi on sitten vastuussa niistä omista lapsistaan, jos sellaisia päättää tehdä. 

Ikääntyvistä vanhemmista huolehtiminen ei perustu minkään "velan" maksamiseen vaan siihen, että se ihmissuhde on niin hyvä, että HALUAA huolehtia. Paljon on tapauksia, että se ihmissuhde (lapsen ja vanhemman välillä) ei ole kovin hyvä.

Jep jep. Kerropa tuo sille vanhemmalle.  Ihan yksi ja sama montako kertaa kerrot tai millä tyylillä.

Ystävä hyvä. Ei sinun sitä vanhemmalle tarvitse kertoa. Et sinä tarvitse heidän lupaa tai hyväksyntää asialle. On ihan sama mitä vanhemmat oikeudekseen kuvittelevat. Sinä elät sinun elämää, ja teet itse päätöksesi ja valintasi. Et sinä aikuisena tarvitse niihin vanhempien allekirjoitusta. Ylipäätään toisten ihmisten ajatuksia on hyvin vaikea muuttaa. Mutta jokainen meistä tulee onnelliseksi, kun elää omien arvojensa mukaista elämää. Jos sinun arvomaailmaan kuuluu, että halu auttaa syntyy hyvästä vastavuoroisesta ihmissuhteesta, niin ala elää sen arvomaailman mukaisesti. Jos sinun arvomaailmaan taas kuuluu, että aikuinen lapsi on ikuisesti velkaa vanhemmilleen, koska he ovat synnyttäneet hänet, niin elä sen arvon mukaisesti. 

No voi ystävä hyvä. Jospa lopettaisit tuo äidittämisen tässäkin?  Nyt oli kyse IS ja juristeille itkevistä hylätyistä vanhemmista ja typeristä neuvoistasi kertoa heille.

Mitä on äidittäminen? En ole ennen kuullut sellaista sanaa.

En minä ainakaan ole neuvonut ketään kertomaan vanhemmilleen mitään.

t. se, jolle vastasit

Ylitietävä holhoava asenteesi, joka vuotaa läpi.  (Et kirjoita kuin aikuiselle, vaan opetat ja ohjaat lasta.)

"Ei sinun sitä vanhemmalle tarvitse kertoa."

Vierailija kirjoitti:

Minun appi puhuu minulle välillä, että jos hänen poikansa, eli mieheni, ei pidä häneen useammin yhteyttä tai tee jotain muuta mitä tämä appi vaatii, niin appi jättää poikansa perinnöttömäksi. Mutta appiukko ei pojalleen ole tällaista koskaan puhunut. En oikein tiedä mikä funktio on sillä, että minulle (vaimolle) puhutaan tuollaista, ja siis vain silloin kun mies ei ole paikalla, vaan olen kaksistaan jossain appiukon kanssa vaikkapa kahvipöydässä.

Appiukko haluaa sotkea sinut asiaan ja pitää itsensä puhtoisena - olettaa, että sinä puhut asiasta miehellesi. Lopullisena tavoitteena voi olla jopa teidän kahden välinen riita ja kukaties ero. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut ks artikkelia, mutta sitäkin mietin että om myös mielensäpahoittajavanhempia, jotka kokevat jo 4x vuodessa näkemusen hylkäämisenä. On myös sellaisia isovanhempia, jotka kokevat hylkäämisenä senkin etteivät saa "osallistua" lapsiperheen arkeen kuin perheenjäsen, tai sellaisia jotka loukkaantuvat kun heille ei luoteta lapsia hoitoon syystä tai toisesta.

Helppoahan se sitten on pitkin kyliä ja pitäjiä selittää selän takana, että on niin hylätty ja unohdettu.

Juuri näin. Sitten tehdään lapsi perinnöttömäksi, tai ainakin yritetään, noin niin kuin viimeisenä näpäytyksenä, viimeisenä vallankäytön yrityksenä. 

Isäni tuntuu olevan sitä mieltä, että suurin epäonni, mitä ihmiselle voi tapahtua, on se, että jää perinnöttömäksi. Niin usein hän on sillä uhkaillut, jos en tee niin kuin hän haluaa. Jossain vaiheessa kai tajusi, että ei oikeasti voi jättää omaa lastaan perinnöttömäksi, joten nykyään uhkailee sillä, että mieheni ei saa penniäkään hänen rahoistaan. Kun se vielä ymmärtäisi, että me emme välitä tippakaan siitä, mitä hän rahoillaan tekee. En ole ottanut isältäni vastaan edes lahjoja tai lahjarahaa, koska tiedän, että hän yrittää käyttää sitä myöhemmin minua vastaan. 

Ystäväni puolisolla on tällaiset vanhemmat. He ovat mm. antaneet sitä rahaa osalle lapsistaan, ja toisille ei. Yksi on saanut aika paljonkin. Saaneet lapset riitelelmään keskenään niin pahasti, että eivät edes tapaa enää toisiaan tai puhu keskenään. Tuossa perheessä myös vävyt ja miniät on pisteyttety ja ei-akateeminen puoliso on pohjasakkaa ja se sanotaan suoraan.  Nämä vanhemmat eivät ole itse akateemisia, mutta kuitenkin varakkaita.

Joo, tähän isäni uhkailuun kuuluu myös se, että hän kehuskelee, kuinka hän on auttanut veljeäni ja kuinka veljeni on aina kiitollinen hänen avustaan. Aha, ok. Sitäkään ei siis ymmärrä, että veljeni raha-asiat eivät kuulu minulle mitenkään. Minulle on ihan sama vaikka isäni maksaisi veljeni elämisen kokonaan. En ole kateellinen enkä kaipaa isältäni siltikään mitään. Tätä isäni on todella vaikea sulattaa.

Nostan ihaillen hattua sinulle, jos tuo ei sotke sinun ja veljesi välejä millään tavoin. 

Ei sotke ei, koska raha on vain rahaa. Olisin aikoinani kaivannut isältäni paljon ja kaikkea muuta kuin sitä rahaa, joten sen käyttäminen aseena on turhaa ja liian myöhäistä. 

Rahan ja perinnön käyttäminen kiristyskeinona kertoo paljon ihmisen arvomaailmasta. Nykyisillä 60-80 -vuotiailla on isolla osuudella ollut köyhä lapsuus ja itse ovat koko elämänsä keskittyneet omaisuuden keräämiseen. Se velaton talo, kesämökki ja osakesijoitukset ovat oman elämän mitta. Ja kaikenlaisen tavaran hamstraaminen siihen päälle. Ja nuorempien mielestä jopa omituiselta vaikuttava kiintyminen siihen tavaraan.

Heille voi tulla yllätyksenä, että lapsensa eivät arvostakaan sitä isoa omakotitaloa täynnä kuppeja ja kippoja ja sillä omaisuutta ei voikaan käyttää "kiintymyksen" ostamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun appi puhuu minulle välillä, että jos hänen poikansa, eli mieheni, ei pidä häneen useammin yhteyttä tai tee jotain muuta mitä tämä appi vaatii, niin appi jättää poikansa perinnöttömäksi. Mutta appiukko ei pojalleen ole tällaista koskaan puhunut. En oikein tiedä mikä funktio on sillä, että minulle (vaimolle) puhutaan tuollaista, ja siis vain silloin kun mies ei ole paikalla, vaan olen kaksistaan jossain appiukon kanssa vaikkapa kahvipöydässä.

Appiukko haluaa sotkea sinut asiaan ja pitää itsensä puhtoisena - olettaa, että sinä puhut asiasta miehellesi. Lopullisena tavoitteena voi olla jopa teidän kahden välinen riita ja kukaties ero. 

No en itse asiassa ole kertaakaan maininnut tuosta perintöjutusta ja appiukosta miehelleni. En nimittäin koskaan lähde mukaan tuollaisiin "peleihin", ne katkeaa minuun. Mutta en usko että appiukko haluaa meidän eroavan, koen että hän vilpittömästi pitää minusta ja on tyytyväinen siitä, että poikansa on "vihdoin löytänyt hyvän naisen". En myöskään usko että hän haluaa minun riitelevän poikansa kanssa. Mutta sen uskon, että hän haluaa itsensä pitää puhtoisena, ja yrittää teettää "likaisen työn" minulla. No, eipä onnistu.

Iltapäivälehdissä onkin ollut näköjään useitakin uutisia lähipäivinä kamalista lapsista (perintöasiat). Seuraavaksi kai naisiin kohdistuva väkivalta? Äitienpäivääkö ne petaa jo? Vai yrittääkö ne myidä paperilehtiä vanhuksille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun appi puhuu minulle välillä, että jos hänen poikansa, eli mieheni, ei pidä häneen useammin yhteyttä tai tee jotain muuta mitä tämä appi vaatii, niin appi jättää poikansa perinnöttömäksi. Mutta appiukko ei pojalleen ole tällaista koskaan puhunut. En oikein tiedä mikä funktio on sillä, että minulle (vaimolle) puhutaan tuollaista, ja siis vain silloin kun mies ei ole paikalla, vaan olen kaksistaan jossain appiukon kanssa vaikkapa kahvipöydässä.

Appiukko haluaa sotkea sinut asiaan ja pitää itsensä puhtoisena - olettaa, että sinä puhut asiasta miehellesi. Lopullisena tavoitteena voi olla jopa teidän kahden välinen riita ja kukaties ero. 

No en itse asiassa ole kertaakaan maininnut tuosta perintöjutusta ja appiukosta miehelleni. En nimittäin koskaan lähde mukaan tuollaisiin "peleihin", ne katkeaa minuun. Mutta en usko että appiukko haluaa meidän eroavan, koen että hän vilpittömästi pitää minusta ja on tyytyväinen siitä, että poikansa on "vihdoin löytänyt hyvän naisen". En myöskään usko että hän haluaa minun riitelevän poikansa kanssa. Mutta sen uskon, että hän haluaa itsensä pitää puhtoisena, ja yrittää teettää "likaisen työn" minulla. No, eipä onnistu.

Pelejähän nämä tosiaan ovat. Kun menee uuteen yhteistöön (myös mm. työpaikoilta tuttua), niin kestää hetken, ennenkuin hahmottaa näitä joidenkin käyttämiä pelejä.