Miksi ihmiset eivät mene lääkäriin?
Lueskelin tälläisen artikkelin ja en ollut uskoa silmiäni.
http://www.iltalehti.fi/terveys/201703282200089467_tr.shtml
About joka kohdan jälkeen mietin että "nyt sen on viimein jo pakko tehdä asialle jotain". Ja paskat. Ei kerkeä, on töitä ja vaikka mitä kiireellistä, ihan sama vaikka näkökentästä puuttuu osia, laatta lentää ja kyllähän nyt päänsäryn kanssakin pystyy elämään. Buranaa vaan naamaan.
Mulla on pari ystävää jotka välttelevät lääkäriä kun ruttoa, mutta epäilen että nekin olisivat kyllä menneet tutkimuksiin jo hyvän aikaa sitten jos olisivat olleet noissa saappaissa. Onko tälläinen käytös yleistä? En vaan voi mitenkään käsittää mikä saa ihmisen toimimaan noin.
This is how I roll. A natural twenty every time.
Kommentit (67)
Tää on varmaan vähän kuin käänteinen luulosairaus. Pelätään siis, että leimataan luulosairaaksi ja jättää siksi menemättä. Tai jopa uskotellaan itselle, että ei mulla mitään ole. "Järkeillään" syitä, että se johtuu varmaan hartiajumeista, tuo johtuu stressistä, tää liiasta tai liian vähästä liikunnasta jne.
Mun mielestä on oikeastaan tosi haitallista, kuinka haukutaan ihmisiä luulosairaiksi ja arvostellaan, kuinka rampataan joka "pikkuvaivasta" lääkärissä. Sitten ne, joiden pitäisi oikeasti mennä sinne hyvästä syystä, eivät tule menneeksi.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on oikeastaan tosi haitallista, kuinka haukutaan ihmisiä luulosairaiksi ja arvostellaan, kuinka rampataan joka "pikkuvaivasta" lääkärissä. Sitten ne, joiden pitäisi oikeasti mennä sinne hyvästä syystä, eivät tule menneeksi.
Niinpä. Ja vaikka sairaus ei edes tappaisi, niin se luulosairaaksi haukkuminen ja huono kohtelu tekee pahaa myös ihmisen itsetunnolle loppupeleissä. Yhdessä sitten huono itsetunto ja krooniset sairaudet, joihin ei saa hoitoa, saa ihmisen syrjäytymään. Yhteiskunta menettää työikäisiä ihmisiä. Tavallaan lääkärit jopa vain päättää, että tuo tuossa on mielenterveysongelmainen ja sellaiseksi se ihminen myös ajan myötä varmasti muuttuu. Siis tarpeeksi kauan kun uskotellaan että on luulosairas ja mitä ties mitä muuta ja halveksitaan ja on kaikki ne fyysiset sairaudet vielä riesana.
Kävin Ortopedilla joku aika sitten ja pääsen kohta leikkaukseen. Odotan innolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilin helmikuussa, miten terveyskeskukseen saisi lääkäriajan. Soitin joka päivä kaksi kertaa eli aamu- ja iltapäivällä. Vastaus oli aina sama eli mahdolliset lääkäriajat on jo jaettu, soita huomenna uudestaan. Vaikka kerroin jo ottaneeni yhteyttä parin viikon ajan, ei sillä ollut vaikutusta. Kahdesti kävin päivystyksessä, mutta siellä sairaanhoitaja tutki ja totesi, että ei ole päivystysasia.
Siksi on äärettömän hankala päästä lääkäriin, jos ei ole kolaripotilas tms.
Monelta soitit aamupäivisin? Sinne pitää soittaa HETI kahdeksalta, kun terveysasema aukeaa.
Eli aivan oma syy, lällällää!
Vierailija kirjoitti:
Koitapa mennä lääkäriin, jos sinulla on psyykkisiä ongelmia, jotka lääkäri näkee tiedoistasi. Vaikka jalkasi olisi poikki ja luu törröttäisi ulos, niin lääkäri olisi silti sitä mieltä, että vika on päässäsi.
Siksi en mene lääkäriin.
TÄMÄ! Minulla on joskus todettu bipolaarisuus ja alkoholin liiallinen käyttö. Noista diagnooseista ei koskaan pääse eroon. Joskus viime syksynä kun uusitin apteekin kautta reseptejäni (sydän- ja kilpirauhaslääkkeet sekä beetasalpaaja) niin yhtäkkiä tk-lääkäri soitti ja kauhisteli beetasalpaajan annostusta. Sanoen että sinä kun siellä juot, hän ainakin tipahtaisi jaloitaan jo puolesta annostuksesta. Minä siihen, että anteeksi nyt mutta kun ihan töissä olen parhaillaan ja ei oikein olis aikaa tällaisiin keskusteluihin. Nyt on tullut aika pahoja vaivoja viitaten munuaisiin, mutta en uskalla ottaa mitään kontaktia heihin enää, koska en kestä kuulla samaa moraalisaarnaa. Ehkä tämä tästä.....
Vierailija kirjoitti:
Voisiko johtua lääkärien ylimielisestä asneteesta? Ilmeisesti lääkärikoulussa ei opeteta asiakaspalvelutaitoja...
Pikkuisen asennevikaa kyllä tuppaa olemaan, kun lääkäriin tullaan:
Aamulla lämpö 37.3 ilman muuta oiretta, ei sairasloman tarvetta.
Lähdössä matkalle, tullaan tarkistamaan oireettoman lapsen korvat.
Lapsi kaatunut, pieni naarmu polvessa.
Päivystykseen, kun iäkkään puolison kävelykyky huono (ollut samanlaista ainakin vuoden ajan).
Maanviljelijä päivystykseen pitkäaikaisista vaivoista, kun lopulta nyt ehtii, kun kylvötyöt saatu loppumaan.
Tullaan aamuyöllä keskussairaalan päivystykseen kiireettömästä vaivasta "kun nyt teillä ei ole jonoa".
"Sahaavaa kuumetta monta päivää" = parin päivän flunssa, ei lainkaan kuumetta.
"Pitkittynyt yskä" = 3 päivää yskää.
Pökännyt pikkuvarpaan, vähän mustelmaa - "Onkohan se murtunut?"
"Mummolla varmaan aivoinfarkti, kun puhe ei tahdo sujua" = mummo 2.5 o/oo humalassa.
Näin niin kuin jotain mainitakseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko johtua lääkärien ylimielisestä asneteesta? Ilmeisesti lääkärikoulussa ei opeteta asiakaspalvelutaitoja...
Pikkuisen asennevikaa kyllä tuppaa olemaan, kun lääkäriin tullaan:
Aamulla lämpö 37.3 ilman muuta oiretta, ei sairasloman tarvetta.
Lähdössä matkalle, tullaan tarkistamaan oireettoman lapsen korvat.
Lapsi kaatunut, pieni naarmu polvessa.
Päivystykseen, kun iäkkään puolison kävelykyky huono (ollut samanlaista ainakin vuoden ajan).
Maanviljelijä päivystykseen pitkäaikaisista vaivoista, kun lopulta nyt ehtii, kun kylvötyöt saatu loppumaan.
Tullaan aamuyöllä keskussairaalan päivystykseen kiireettömästä vaivasta "kun nyt teillä ei ole jonoa".
"Sahaavaa kuumetta monta päivää" = parin päivän flunssa, ei lainkaan kuumetta.
"Pitkittynyt yskä" = 3 päivää yskää.
Pökännyt pikkuvarpaan, vähän mustelmaa - "Onkohan se murtunut?"
"Mummolla varmaan aivoinfarkti, kun puhe ei tahdo sujua" = mummo 2.5 o/oo humalassa.Näin niin kuin jotain mainitakseni.
Mitä sit jos vanhemmat tulee tarkistuttaan lapsen korvat ennen matkaa? Jos on vaikka lento varattu, niin onhan se hyvä tietää, jos sattuisi olemaan vaikka korvatulehdusta?
Mekin lähdettiin vauvan kanssa kuukaudeksi reissuun ja käytiin oireettoman lapsen kans ennen reissua yksityisellä vähän kuin ylimääräisessä lääkärintarkastuksessa. Kunhan haluttiin tsekata, että on varmasti terve. :-D Eihän sitä tiedä, mitä reissulla tapahtuu ja kohdemaassakin pääsee lääkäriin, mutta kunhan nyt oltiin kai ylitunnollisia (ylivarovaisia..) vanhempia, mutta mitä väliä? Haluttiin vaan pelata mukamas varman päälle tai jotain...
Saipahan lääkärikeskus ja lääkäri ainakin lisää rahaa. Ja me rauhallisempi mieli, kun isovanhemmat kauhisteli, kuinka me ollaan ihan vastuuttomia vanhempia kun viedään vauva ulkomaille ja vielä niin pitkäksi aikaa! Oli win-win käynti kuitenkin, kun lääkäri vain kehui meidän reissuaikeita ja kuinka on varmasti vauvallekin mukavaa. Saatiin ainakin hyvä mieli lähteä, jos ei muuta. :-)
Näin on. Kyllä sinne gynekologille mennään vuosittain, mutta yleisterveystarkastuksessa tai hammaslääkärissä ei ole käyty vuosiin. Sanoisin, että viimeksi mainittu on tärkeämpi.
Sen takia ei mennä lääkäriin koska kun veriarvoista ei löysy sleitystä se on kiitos näkemiin. Se saa uskomaan että kuvittelee oireet vaikka ne olisi päivän selviä. Hoidon tarvetta vähätellään hoitajan puolesta jo aikaa varatessa ja ajan saa monen kuukauden päähän. Tässä ajassa tuntee itsensä jo vainoharhaiseksi vaikka totuus on muuta. Lääkärit eivät osaa ottaa huomioon kokonaisuutta ja hoidon tarvetta vähätellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko johtua lääkärien ylimielisestä asneteesta? Ilmeisesti lääkärikoulussa ei opeteta asiakaspalvelutaitoja...
Pikkuisen asennevikaa kyllä tuppaa olemaan, kun lääkäriin tullaan:
Aamulla lämpö 37.3 ilman muuta oiretta, ei sairasloman tarvetta.
Lähdössä matkalle, tullaan tarkistamaan oireettoman lapsen korvat.
Lapsi kaatunut, pieni naarmu polvessa.
Päivystykseen, kun iäkkään puolison kävelykyky huono (ollut samanlaista ainakin vuoden ajan).
Maanviljelijä päivystykseen pitkäaikaisista vaivoista, kun lopulta nyt ehtii, kun kylvötyöt saatu loppumaan.
Tullaan aamuyöllä keskussairaalan päivystykseen kiireettömästä vaivasta "kun nyt teillä ei ole jonoa".
"Sahaavaa kuumetta monta päivää" = parin päivän flunssa, ei lainkaan kuumetta.
"Pitkittynyt yskä" = 3 päivää yskää.
Pökännyt pikkuvarpaan, vähän mustelmaa - "Onkohan se murtunut?"
"Mummolla varmaan aivoinfarkti, kun puhe ei tahdo sujua" = mummo 2.5 o/oo humalassa.Näin niin kuin jotain mainitakseni.
Mitä sit jos vanhemmat tulee tarkistuttaan lapsen korvat ennen matkaa? Jos on vaikka lento varattu, niin onhan se hyvä tietää, jos sattuisi olemaan vaikka korvatulehdusta?
Tajuatko, että erittäin ärhäkkä korvatulehdus voi kehittyä täysin terveeseen korvaan kahdessa tunnissa?
Mulla on lääkärikammo. Ihotautilääkärin ihonhoito ohjeella naama meni parikymppisenä pilalle... siis aivan järkyttävään kuntoon, eikä koskaan palautunut.
Erikoislääkriltä, jota odotin 3 kuukautta sain saman tiedon, jonka itsekin jo tiesin ja rahaa paloi.
Viimeisin erikoislääkäri oli psykopaatti, joka ylitti oikeutensa ja teki leikkauksen aikana rikoksen minua kohtaan josta kärsin vieläkin.
Viimeisin ei tapahtunut Suomessa, vaan täällä missä nyt asun...
Koska kohtelu. Ylimielisyys, töykeys, vähättely, niin kuin moni on sanonut ennenkin.
Ei lääkärin tarvitse välittää siitä, mitä potilas sanoo, etenkin jos kuten mulla on pitkäaikainen toistuva VAIKEA masennus. Kaikki vaivat, sairaudet ja mitä sanoo menee sen masennuksen piikkiin, vaikka olen täysin älykäs ja työkykyinen henkilö. Masennus ei edes ole mielisairaus.
Useat sanovat, että masentuneet näkevät maailman niin kuin se todella on, sen kivun ja kärsimyksen myös ympärillään. Niin ainakin minulla. Empaatti voi olla scifiä, mutta kirouksekseni ja lahjakseni olen ollut sitä aina. Eikä se rajoitu ihmisiin.
Nytkin sattuu, eikä itsen takia (vaikka ongelmia riittää).
On kuitenkin myös hyviä lääkäreitä, jopa erinomaisia, mutta harvassa, aivan kuten muut kommentoivat. Heille kiitos. X💚🌱
Migreenidiagnoosi on tosiaan aika vaarallinen. Nuorella (alle 30v) työkaverillani on diagnoosi, ja kun migreenikohtausten oireet muuttivat muotoaan todella huolestuttaviksi, esim. vasen puoli puutui niin, ettei kättä pystynyt nostamaan eikä kävelemään, sydän hakkasi hulluna, puhevaikeuksia, niin ei edes tutkittu. Puhelinlääkäri määräsi ottamaan lisää lääkettä.
Ja itse asiassa lääkäri oli oikeassa, kyse ei ollut aivohäiriöstä, halvauksesta tai muusta vakavasta, vaan migreenistä. Mutta jos kyseessä olisi ollut halvaus, olisi työkaverini todennäköisesti kuollut jo.
Tuon alkuperäisjutun oireita voi tosiaan tulla sinänsä vaarattomien tilojen mukana, migreeni ykkösenä, mutta esim. niskajumi tai paniikkihäiriökohtaus voivat saada aikaan samankaltaisia tilanteita. Ja kun kyseessä on huippukunnossa oleva nuori ihminen jolla on diagnoosi tautiin, joka saattaa hyvin aiheuttaa kuvatunlaisia oireita, ja elämä menee tuhatta, en ihmettele että lääkäriin meno kesti.
Hmmmm, onko kysyjä tosissaan? Mulle on suoranaisesti vittuiltu pari viimeistä vuotta kun olen käynyt työterveydessä. Ei paljon kiinnosta mennä. Oon sit sairaana töissä ja kohta toiv sairaseläkkeellä, vaikka Kelan lekurit tunnetaan.
Veljeni muuten kuoli aggressiiviseen syöpään, jonka oireita lääkärit vähätteli ja piti turhaan ramppaamisena. Viimein tuli dg ja kaksi viikkoa myöhemmin veli oli kuollut. En sano, että olis voitu pelastaa, mutta kuunnelkaa edes, uskokaa, älkää vittuilko ja vähätelkö.
Katkeruus on suuri, siitä kohtelusta ja vähättelystä. Muuten ymmärrän, että kun syöpä leviää pahasti, siihennei auta enää mikään. Onneksi loppu tuli nopeasti ja lääkkeet oli riittävät viimevaiheissa.
Yhteiskunta syyllistää lääkäriin meneviä sossupummeiksi ja sitäkautta on tietty olemassa yksilöitä, jotka pyrkivät olemaan korkeamoraalisia ja noudattamaan yhteiskunnan asettamia hyveitä.
Minä en mene lääkäriin, koska en välitä. En halua jonottaa julkisella enkä halua käydä yksityiselläkään. Joo, sain pari vuotta sitten diagnoosin, vakava sairaus, tottahan toki, ja taudinkuvan saatuani juoksin tietysti lääkäriltä toiselle. Enimmäkseen yksityisellä puolella, jolta sitten kelasinkin läpi suurin piirtein kaikki isoimmat Suomessa toimivat alan firmat. Need a second opinion, ja sitten third opinion, ja niin edelleen, tiedättehän te.
Mutta ei se perusdiagnoosi siitä muuttunut. Toisilta tohtoreilta sain empatiaa, toisilta en. Lääkereseptit riittävät tällä hetkellä, ja niitä uusin säännöllisesti. Muuten en viitsi enää lääkäreitä vaivata. Kyse ei ole siitä että luottaisin omaan fysiikkaani, vaan enemmänkin siitä että what the hell. Lääkkeet pitävät toistaiseksi minut toimintakuntoisena. En edes välitä tietää, mitä sen jälkeen tapahtuu, kun pillerit eivät enää riitä.
as long as it's love
No itselläni muutama ikävä kokemus... Käyn kyllä edelleen lääkärissä niin arvauskeskuksessa kuin yksityisellä, mutta mukaan on mahtunut pettymyksiä. Ainoat lääkärit joihin enää oikeasti luotan, ovat hammaslääkärit ja gynet (luultavasti mulla on vain ollut tuuria niidenkin suhteen). Kaikki lääkitään aina Buranalla tai antibiooteilla, yleensä täysin turhaan, kun oikea vastaus löytyisi levosta ja/tai kuntouttavasta liikunnasta, TAI lihasrelaksanteista. Sairaslomaa pitkiin vaivoihin (esim tenniskyynärpää ja selkävaivat itsellä) määrätään kerrallaan viikko, vaikka kukaan ei viikossa tokene siitä työkykyiseksi (fyysinen työ mulla), ja sitten siellä pitää rampata jatkuvasti, vaikka varmasti olisi muitakin joiden pitäisi päästä sinne lääkärille. Ja tosiaan soittamalla saaduista ajoista saa vain haaveilla, itse marssin nykyään suoraan ensin hoitajalle ja he sitten antavat ajan lääkärille.
Tosi harvoin oikeasti edes tutkitaan mitään. En edes muista koska viimeksi kukaan lääkäri olisi tehnyt mitään muuta kuin päältä vähän väännellyt eri asentoihin tms. Oikeisiin tutkimuksiin ei pääse, ja siten vaivan todellinen luonne jää hämärän peittoon. Esimerkiksi itselläni todettiin selän nikamissa kulumaa, mutta vaivaa vähäteltiin. Että kyllä se siitä kolmessa kuukaudessa. No, nyt on kulunut vuosi... Mutta eeeei kuvata kun siinä säteily kohdistuu sitten kohtuun. V*ttu vaikka mulla menis siinä sitten koko kohtu ja saisin syövän, mä haluan tietää tasan tarkkaan mikä mun selässä on! Siellä voi olla vaikka reuma tms ja nyt se sitten jää tiedostamatta... En enää jaksa tapella. Odotan vain että selkä luhistuu ja joudun sairaseläkkeelle kolmekymppisenä. Oikeastaan se olisi hienoa. Vihaan työpaikkoja muutenkin, ja tykkään olla kotona omissa oloissani, olen tottunut pärjäämään pienellä rahalla ym. Voisin vaikka aloittaa kauan haaveilemani kirjailijan uran.
Kommentteja lukiessa säälittää lääkärit, jotka saa potilaan vastaanotolle... Jos ennakkoasenne on vihainen, syyttävä ja vaativa, ei varmaan vastaanotostakaan oikein mitään tule. Kummallekin tulee huono olo. Potilas ei saa toivomaansa hoitoa, kun vastaanoton aika menee keskinäiseen otteluun. Itse olen asiallisella käytöksellä saanut aina lääkäreiltä asiallista kohtelua ja tutkimuksia, tämä julkisella puolella Helsingissä.
Mulla on myös kokemusta tosta että koitetaan siirtää vika korvien väliin jos potilaasta on muuten liikaa vaivaa. Itselläni on myöskin migreeni. Kun olin lapsi ja teini siihen suhtauduttiin vielä asiallisesti, olihan se tismalleen sellainen migreeni kuin lääkärien oppikirjoissa lukee. Vanhempana migreeni muuttuikin hankalaksi ja siihen tuli lisäksi epätavallisempia oireita. Niinpä se diagnosoitiin psyykkiseksi sairaudeksi, jotta sitä ei tarvitse ikinä enää hoitaa. Nyt lääkärit pääsee helpolla, sillä jos ikinä menen valittamaan migreenistäni lääkärille, niin he voivat vain käännyttää minut kotiin tai psykiatrille. Erikoinen juttu sinänsä, sillä nuorempana lääkärit aina sanoivat että migreeni on elinikäinen sairaus ja siitä ei voi parantua. Kuitenkin se voi näköjään muuttua psyykkiseksi sairaudeksi jos lääkärit vain niin haluavat.