Miksi ihmiset eivät mene lääkäriin?
Lueskelin tälläisen artikkelin ja en ollut uskoa silmiäni.
http://www.iltalehti.fi/terveys/201703282200089467_tr.shtml
About joka kohdan jälkeen mietin että "nyt sen on viimein jo pakko tehdä asialle jotain". Ja paskat. Ei kerkeä, on töitä ja vaikka mitä kiireellistä, ihan sama vaikka näkökentästä puuttuu osia, laatta lentää ja kyllähän nyt päänsäryn kanssakin pystyy elämään. Buranaa vaan naamaan.
Mulla on pari ystävää jotka välttelevät lääkäriä kun ruttoa, mutta epäilen että nekin olisivat kyllä menneet tutkimuksiin jo hyvän aikaa sitten jos olisivat olleet noissa saappaissa. Onko tälläinen käytös yleistä? En vaan voi mitenkään käsittää mikä saa ihmisen toimimaan noin.
This is how I roll. A natural twenty every time.
Kommentit (67)
Olen nainen, joka vältteli vuosikymmenet lääkäriin menoa viimeiseen saakka, ja olen joskus täällä kertonut asiasta, mutta sain niin ilkeitä kommentteja, etten enää toiste viitsi asiasta avautua.
Linkitetystä jutusta kuitenkin luin, että naisella oli migreenidiagnoosi. Migreenipotilaat helposti ajattelevat, että sietämätön kipu, näköhäiriöt, oksentelu jne. kuuluvat asiaan, eikä niistä kannata ravata valittamassa lääkärillä. Olisiko ollut tästä kyse?
Koska lääkärit tahallaan aiheuttavat kipua että aina joutuu lähtemään itkien pois. Runnovat kun kipua riittää aiheuttamaan jo kevyt kosketus ja painelevat sisuskalut tursumaan korvista ulös vaikka esim. patti löytyisi paremmin sivusuunnassa liuttamalla kuin painamalla. Olenkin muutamalle lääkärille opettanut helliä otteita.
Koitapa mennä lääkäriin, jos sinulla on psyykkisiä ongelmia, jotka lääkäri näkee tiedoistasi. Vaikka jalkasi olisi poikki ja luu törröttäisi ulos, niin lääkäri olisi silti sitä mieltä, että vika on päässäsi.
Siksi en mene lääkäriin.
Eipä sitä hoitoa saa, vaikka lääkärille menisi, ei ainakaan meidän terveyskeskuksesta. Työterveyshuolto taas heikentyi kilpailutuksen jälkeen minimi-palveluiksi, joten turha mennä sinnekään.
Ainoa, mistä saa apua, on yksityinen sektori ja kaikilla ei tähän ole aina varaa.
Voisiko johtua lääkärien ylimielisestä asneteesta? Ilmeisesti lääkärikoulussa ei opeteta asiakaspalvelutaitoja...
Minulla on aina ollut kipuja eri puolella kehoa. Olen ajatellut, että jos kivut jatkuvat yli 2viikkoa, on kyse vakavasta taudista.
Tähän mennessä vaivat ovat loppuneet aikarajan puitteissa. Enkä siis ole mennyt vielä lääkäriin. Olen 65v.
Yksinkertaisesti koska lääkärien osaaminen ja hyöty on nollan luokkaa useasti. Kun ei ymmärretä mitään. Lähtisin vain täysin selvän vaivan kanssa, kuten jos luu murtuu tai on aivoinfarkti, ja toivoen ettei silti tule buranaa. Jälkimmäisen ongelman osaan kuitenkin välttää, koska tiedän täsmälleen mistä se johtuu, ja miten sitä tulee ehkäistä pitkällä aikavälillä. Lääkäreillä ei kuitenkaan ole minkäänlaista tietoa yksilöllistä eroavaisuuksista, joten jos satut olemaan ns. outlier, niin ei mitään järkevää tapahdu.
Migreeniin kuuluvat ap näköhäiriöt, kova kohtauksellinen päänsärky, oksentelu...
Oiskohan siis siksi.
Noin yleisellä tasolla: monta kertaa juuri tuollaiset väärät diagnoosit sekottavat asiaa. On saanut vaivoilleen "harmittoman" diagnoosin ja ajattelee, että "tää on vaan kestettävä, kuuluu taudin kuvaan".
Tai voi olla, että lääkäriin ei tahdo saada aikaa silloin, kun sitä tarvitsisi. Esimerkiksi omalla terveysasemallamme Helsingissä on todella vaikea saada aikaa lääkärille, ei-kiireelliset menevät yli kuukaudenkin päähän. Akuuttiaikojakaan ei välttämättä saa, pahimmillaan olen soittanut viisivuotiaan kuumepotilaan asiassa heti aamusta, päässyt hoitajalle 8.06, ja jo siihen aikaan kaikki päivän akuuttiajat olivat menneet...
Kaikilla ei ole vakuutusta ja varaa mennä yksityiselle - varsinkaan kun vaivan tutkiminen vaatii hyvin kalliita aivokuvauksia tms.
Ja voi olla, että jollain on huonoja kokemuksia lääkäreistä - vääriä diagnooseja, ylimielistä suhtautumista jne.
JA voi olla - monella miehellä varsinkin on näin - ajatellaan, että kun pistää pään pensaaseen, ongelma häivää itsekseen. Pelätään, mitä lääkärillä ilmenee, ja lykätään sitä huonojen uutisten kuulemista viimeiseen saakka.
Jotkut menevät liiankin herkästi ja toiset sitten eivät millään. On kiireitä, ja "eihän tämä mitään, jospa se siitä itsestään". Ei haluta tavallaan olla vaivaksi. ja sitten odotellaan kunnes pää on kainalossa.
Minua estää lapsuuden ja nuoruuden häpeäkokemukset: "ihan turhaan tulit, tällaiset menee itsestään ohi"
Kaveri lähti päivystykseen "kovan migreenin vuoksi", olikin aivoveritulppa.
Kokeilin helmikuussa, miten terveyskeskukseen saisi lääkäriajan. Soitin joka päivä kaksi kertaa eli aamu- ja iltapäivällä. Vastaus oli aina sama eli mahdolliset lääkäriajat on jo jaettu, soita huomenna uudestaan. Vaikka kerroin jo ottaneeni yhteyttä parin viikon ajan, ei sillä ollut vaikutusta. Kahdesti kävin päivystyksessä, mutta siellä sairaanhoitaja tutki ja totesi, että ei ole päivystysasia.
Siksi on äärettömän hankala päästä lääkäriin, jos ei ole kolaripotilas tms.
Vierailija kirjoitti:
Kokeilin helmikuussa, miten terveyskeskukseen saisi lääkäriajan. Soitin joka päivä kaksi kertaa eli aamu- ja iltapäivällä. Vastaus oli aina sama eli mahdolliset lääkäriajat on jo jaettu, soita huomenna uudestaan. Vaikka kerroin jo ottaneeni yhteyttä parin viikon ajan, ei sillä ollut vaikutusta. Kahdesti kävin päivystyksessä, mutta siellä sairaanhoitaja tutki ja totesi, että ei ole päivystysasia.
Siksi on äärettömän hankala päästä lääkäriin, jos ei ole kolaripotilas tms.
Monelta soitit aamupäivisin? Sinne pitää soittaa HETI kahdeksalta, kun terveysasema aukeaa.
Täällähän on koko ajan jankattu, ettei päivystystä saa kuormittaa "pikkuasioilla'. Eikä sitä aikaa muuten saa meilläpäin.
mInä kävelen niskajumin takia välillä pitkin seiniä, välillä on toinen puoli kropasta tunnoton ja joskus koskee päähän niin, että taju on mennä. Testaan säännöllisesti itseäni irvistämällä peilikuvalle ja koskettamalla hiuksiani .D Samat testit siis, jotka lääkäri tekisi . Vaikka naama on tunnoton ei ole hätää niin kauan, kuin pystyy vääntelemään naamaansa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilin helmikuussa, miten terveyskeskukseen saisi lääkäriajan. Soitin joka päivä kaksi kertaa eli aamu- ja iltapäivällä. Vastaus oli aina sama eli mahdolliset lääkäriajat on jo jaettu, soita huomenna uudestaan. Vaikka kerroin jo ottaneeni yhteyttä parin viikon ajan, ei sillä ollut vaikutusta. Kahdesti kävin päivystyksessä, mutta siellä sairaanhoitaja tutki ja totesi, että ei ole päivystysasia.
Siksi on äärettömän hankala päästä lääkäriin, jos ei ole kolaripotilas tms.
Monelta soitit aamupäivisin? Sinne pitää soittaa HETI kahdeksalta, kun terveysasema aukeaa.
Eiei, ei missään nimessä heti kahdeksalta sillä silloin soittavat kaikki ! On paskapuhetta, että heti aamusta saisi aikoja, linjat ihan tukossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilin helmikuussa, miten terveyskeskukseen saisi lääkäriajan. Soitin joka päivä kaksi kertaa eli aamu- ja iltapäivällä. Vastaus oli aina sama eli mahdolliset lääkäriajat on jo jaettu, soita huomenna uudestaan. Vaikka kerroin jo ottaneeni yhteyttä parin viikon ajan, ei sillä ollut vaikutusta. Kahdesti kävin päivystyksessä, mutta siellä sairaanhoitaja tutki ja totesi, että ei ole päivystysasia.
Siksi on äärettömän hankala päästä lääkäriin, jos ei ole kolaripotilas tms.
Monelta soitit aamupäivisin? Sinne pitää soittaa HETI kahdeksalta, kun terveysasema aukeaa.
Heti klo 8, jolloin usein sai kuulla nauhoituksen tekstin, että nyt on ruuhkaa, soita 2 tunnin kuluttua. UUsintayritys klo 8.07 ja sama tilanne, seuraavan kerran klo 8.15 ja pääsy jonoon, mutta 30 minuutin kuluttua putoaa jonosta pois jne.
Ehkä se turhautuminen siihen, että lääkärit ei ota niitä vaivoja riittävän vakavasti. Tiedän kaksi tapausta, jossa henkilö on on käynyt toistuvasti lääkärissä valittamassa kovia päänsärkyjä. Särkylääkettä vaan hoidoksi. Molemmat kuolivat aivokasvaimeen.
Valitettavasti osa menee ehkä liiankin herkästi lääkäriin, ja osa senkun porskuttaa. En tiedä mistä se johtuu, että mennään vain pää kainalossa, tai joku vie. Luottamus omaan hyvään fysiikkaan?