Lue keskustelun säännöt.
Mitta täynnä puolison masennusta!
Ärsyttää
19.04.2017 |
Nyppii, raivostuttaa. Tekisi mieli polkea tuo puoliso suohon!! Makaa, nukkuu, äksyilee, vastaa yhdellä sanalla, kaikki työt jää tekemättä, lasten kanssa olo kuin myrkkyä. Raha-asiat meni persiilleen tuon sairauden vuoksi jo vuosia sitten. Laskuja ei voi hoitaa ja toista ei edes kiinnosta. Asunto lähtee pian alta, paikat riipinraapin kun toinen ei jaksa/välitä tehdä mitään!
MENEE HERMO! Mutta juu, mitään ei voi sanoa kun sitten jumiutuu lopullisesti sänkyyn pillerihumalan voimalla. Haaveilee välillä kuolemasta, minä toivon että menisi ja kuolisi. Tekisi edes jotain. Puhuttu on x 100 ja aina keskustelu kääntyy siihen että en ymmärrä ettei hän jaksa. Kiva. Talo, lastenhoito, ruokahuolto, pyykit, pihatyöt yms. hoituvatkin vain mun toimesta. Mut kun pitää vaan jaksaa kun toinen ei jaksa! Ja juu, työpäivät kestää matkoineen yli 9h- kaikki tuohon päälle.
Jos sanon että pakkaan laukkuni ja lähden, tulee mukanani katras rakkaita lapsia. Lainat ja laskut jää maksamatta. Eli mihin tästä lähtisi. Elämä on yhtä pask** ja lapset ovat voimavarani jonka avulla jaksan ja pysyn järjissäni.
Että tällainen purkaus.
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten masentuneen sitten saisi hakeutumaan hoitoon tai haluamaan itse parantumista? Onko kellään vinkkejä? Pitääkö vain kyselemättä varata aika lääkärille/psykiatrille ja raahata masentunut kädestä pitäen sinne?
Avomieheni on luultavasti masentunut. Jonkinlaista ongelmaa on ollut monta vuotta. Mies on väsynyt, kiukkuinen, saamaton ja puhuu synkistä asioista. Käy sentään töissä ja on välillä "normaalikin", mutta on surullista katsoa tätä vierestä. Ja ärsyttää toki myös.
Ei ainakaan komentamalla, käskemällä, osoittamalla ja uhkailemalla.
Mene hoitoon!= Sinä olet viallinen, mielisairas paska
Sinun pitää..
Sinun täytyy..
Alappas nyt vaan mennä..
Kun minä sanon..
Kallonkutistajalle, psykiatrille, "jollekin" ammattiauttajalle..
Olen ehdottanut että minä varaisin ajan lääkärille, että tulen mukaan jos hän haluaa, että voimme tehdä yhdessä mielialaharjoituksia kotona jos hän ei halua psykologille jne. Olen myös kysynyt miten minä voisin auttaa kun mikään ehdotukseni ei kelpaa. Enkä puhu tästä tai ehdottele kovin usein, en viikottain tai edes kuukausittain. En jaksa enää ehdotella kun takaisin saan vain kiukuttelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se masennus on kestänyt jo vuosia eikä toinen tee MITÄÄN parantumisensa eteen pitäisi mielestäni lähteä. Sairastuneella kun on itsellään vastuu sairautensa hoidosta. Mitä se auttaa, että tyyppi vaan makaa? Muutama viikko tai kuukausi joo, mutta vuosien kierre on eri asia.
Olen itsekin ollut syvästi masentunut, mutta selvisin taistelun jälkeen. Nyt olen hyvin vahva ja tunnen, että tulevaisuus odottaa. En ole päivääkään ollut edes terapiassa! Pitää vaan uskoa omiin voimavaroihin. Vai jäivätkö nämä sotien uhrit kotiin mässäämään roskaruokaa ja kitisemään?
Masentunut ihminen on pohjattoman itsekäs. Ero olisi varmasti parempi sinulle. Olisi yksi huollettava vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Masentunut ihminen on pohjattoman itsekäs. Ero olisi varmasti parempi sinulle. Olisi yksi huollettava vähemmän.
Älä yleistä! Asia on monesti täysin päinvastoin.
Itse olet itsekäs!
Monet masentuneet ovat hyviä, kilttejä, älykkäitä ja herkkiä ihmisiä, jotka on vain kiusattu ja lytätty miljooniksi sirpaleiksi.
Minua oksettaa lukea tuollaista paskaa, vaikka olen itse parantunut jo vuosia sitten.
Miksi pahennatte apn oloa entisestään syyllistämällä? Lapsienko pitää koko lapsuutensa kuunnella tiuskintaa ja katsoa kun toinen vanhempi vain makaa? Paraneeko tilanne tuolla tavalla että mies vain makaa ja kaikki tehdään valmiiksi? Voiko mies saadakaan mistään mitään mielihyvää, jos ei tee mitään? Pitäisikö apn antaa omien luottotietojensa mennä kun talo ulosmitataan? Pitääkö todella jaksaa kun miehelle on ihan sama mitä perheelle käy? Onko turvallista että mies puhuu perheensä tappamisesta ja asuu samassa talossa?
Olen itse masentuneen puoliso. Koskaan, ei koskaan hän pura huonoa oloaan minuun. Toki hänellä on välillä huonompiakin kausia, mutta ei koskaan hauku tai puhu tappamisestani. En syyllistä ja mies käy terapiassa viikottain. Mieheni hoitaa itseään, eikä käytä päihteitä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö nyt käsittää tämä siten että jos et ole masentunut, niin olet tosi tunneälykäs?
Minusta ainakin tässä ketjussa kirjoitelleista masentuneiden vihaajista ja kepillähakkaamisesta fantasioivista ihmisistä ei tule tunneälykäs kuva.
Tunteet ne on niillä läheisilläkin. Ja oikeus ilmaista niitä, vaikka avautumalla vauva.fi- palstalle (mikä on parempi vaihtoehto, kuin oikeasti toteuttaa tuo kepillä hakkaaminen).
Se, että pitää kaikki negatiiviset fiilikset sisällään muuten edesauttaa masennuksen puhkeamista. Masentunut ihminen satuttaa läheisiä (kuten ap:n tapauksessa) vaikka hän ei sitä tahallaan tekisikään. Pitääkö sitä vain olla hiljaa ja purra hammasta? Kuinka kauan sitä pitää kestää?
Tuolla joku sanoi että masennuksesta paranee. Ei se niin kaikilla mene. Joku voi sairastaa sitä koko lyhyen tai pitkän elämän. Valitettava totuus. Lääkkeet voi auttaa vähän aikaa ja sitten voi olla niin kovat sivuvaikutukset että niiden takia toimintakyky menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se puolison jättäminen ole helppoa vaikka masennus on tehnyt hänestä ajan kanssa kivireen. Edelleen välitän syvästi puolisostani, mutta en voi välittää hänestä enemmän kuin omasta hyvinvoinnistani. On pakko alkaa ajatella omaa jaksamista, koska lapsilla ei ole muita kuin minut.
Olen tehnyt kaikkeni sen eteen, että hän hakeutuisi asianmukaiseen hoitoon. Vaan ei hakeudu. Kyse on vuosista, jolloin olen ollut yksin vastuussa kaikesta perheen elämässä. Siltikin ero on elämäni vaikein ratkaisu. Ei sellaista tehdä kevyin perustein tai vittuillessaan masentuneelle puolisolle. Äitinä minun on vaan turvattava oma jaksamiseni, että lapsilla on ylipäätänsä koti.
Se eroaja ketjun alkupäästä
Saako naisenkin heittää pihalle jos on masentunut, vai pitääkö miehen jatkaa elättämistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku masentunut/joskus masennuksen sairastanut avata hieman sitä sairautta? Mitä te ajattelette, ja miksi kaikki tuntuu pa*kalta? Jos tiedätte että olette masentuneita ja ajatukset ovat synkkiä, ettekö pysty sitten "tsemppaamaan" (anteeksi huono sanavalinta)? Korostaisin nyt, että en todellakaan kettuile, vaan olen aidon kiinnostunut, haluan ymmärtää. Entä miksi masentuneet kaatavat omaa pahaa oloaan lähimmäisiinsä? Kyselen siksi, koska minulla ei ole minkäänlaista kokemusta masennuksesta, mutta olen kiinnostunut siitä, jotta voisin ymmärtää paremmin.
t.kiinnostunut
Mulla ainakin vaihteli masennuksen aikana sellainen lamaannuttava tyhjyys ja sitten sellainen järjetön fyysinen ja henkinen koputtaa, jota vastaan yritti taistella. Menin usein vessaan itkemään kaksinkerroin. Koko ruumista sattui ja itkin paniikissa, etten menisi keittiöön ja repesi puukolla sisustaja auki, jottei tarvitse tuntea sitä kipua. Lamaannusvaiheessa taas olin vain yksinkertaisesti kuollut sisältä. Tuijotin tyhjiä seiniä, en pystynyt keskittymään siihen, mitä mulle puhuttiin. Olin vain ja yritin hengittää ja suorittaa jotain pieniä helpompia rutiineja. Alkoi pelottaa liikkua kodin ulkopuolella, koska oli niin voimaton. Kaikki tekeminen vaati psyykkaamista, esim. roskien vieminen. Itketti kun ei pystynyt mihinkään. Kadotin täysin sen, mitä olin.
Ai miksi kaikki tuntui paskalta?
No koska olin jo antanut kaikkeni ja vielä enemmän. Seissyt päälläni ja suorittanut ja yrittänyt olla hyväksyttävä ja mahdollisimmat vähän muille vaivaksi.
Mutta sain aina palkaksi, vi--uilut, äksyilyt, tuhahtelut, silmien muljauttelut, herjaukset, hauskat nälvintä läpät ja fyysistä p--skaa.
Koska mikään mitä tein ei riittänyt, olin niin tai näin päin, se oli aina väärin päin.
Paloin loppuun.
Sen jälkeen ei kykene saamaan mistään mielihyvää. Mikään ei piristä tai tuota iloa.
Ilon tunne puuttuu. Aivoissa ei ole mielihyvähormooneja.
Jos väkisin revit itsesi lenkille, pakotat itsesi johonkin ennen mukavalta tuntuvaan asiaan, se ei tuota mielihyvää vaan pahaa.
Mieti omalle kohdallesi. Ajattele jos sinun elämässäsi kaikki tärkeät asiat saisivat vain ahdistuksen, stressin, itkun ja kivun! Mieti!
Jotain on pielessä jos AINA saa palkaksi mollausta... ja jos näin tapahtuu joka paikassa?
Ainakin tyylisi viestiä on agressiivinen ja syyttävä. Oliko syy masennukseesi KAIKKI muut?
miten on? kirjoitti:
Saako naisenkin heittää pihalle jos on masentunut, vai pitääkö miehen jatkaa elättämistä?
Kyllä saa, jos ei suostu hakemaan apua ja päihteillä syventää sairauttaan. Saa varsinkin kun kertoo kuinka on ihan sama vaikka perheellä ei olisi kotia, tai kertoo kuinka tahtoisi tappaa perheensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä se pointti että masentunut osapuoli haluaa kurjan olon kaikille, vaikka lehtimyyjälle tai kaupan kassalle. Kun hän kärsii, muutkin saa kärsiä.
Olen yrittänyt saada taloa myyntiin jo vuoden, mutta toinen ei siihen suostu! Ja talo on puoliksi. Kuulemma antaa ulosottomiehen vaan viedä. Kokeiltu on, taloa on erittäin hankala myydä kun toinen osakas ei siihen suostu. Ja lainat juoksee, pankki ei tule vastaan kun toinen on rahaton.Että tuho ja turmio. Sama kuka kärsii. Vaikka hänen omat lapsensa.
Miten niin haluaa kurjan olon kaikille? Masennus on SAIRAUS. Puhut puolisostasi kuin jostain persoonallisuushäiriöisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku masentunut/joskus masennuksen sairastanut avata hieman sitä sairautta? Mitä te ajattelette, ja miksi kaikki tuntuu pa*kalta? Jos tiedätte että olette masentuneita ja ajatukset ovat synkkiä, ettekö pysty sitten "tsemppaamaan" (anteeksi huono sanavalinta)? Korostaisin nyt, että en todellakaan kettuile, vaan olen aidon kiinnostunut, haluan ymmärtää. Entä miksi masentuneet kaatavat omaa pahaa oloaan lähimmäisiinsä? Kyselen siksi, koska minulla ei ole minkäänlaista kokemusta masennuksesta, mutta olen kiinnostunut siitä, jotta voisin ymmärtää paremmin.
t.kiinnostunut
Mulla ainakin vaihteli masennuksen aikana sellainen lamaannuttava tyhjyys ja sitten sellainen järjetön fyysinen ja henkinen koputtaa, jota vastaan yritti taistella. Menin usein vessaan itkemään kaksinkerroin. Koko ruumista sattui ja itkin paniikissa, etten menisi keittiöön ja repesi puukolla sisustaja auki, jottei tarvitse tuntea sitä kipua. Lamaannusvaiheessa taas olin vain yksinkertaisesti kuollut sisältä. Tuijotin tyhjiä seiniä, en pystynyt keskittymään siihen, mitä mulle puhuttiin. Olin vain ja yritin hengittää ja suorittaa jotain pieniä helpompia rutiineja. Alkoi pelottaa liikkua kodin ulkopuolella, koska oli niin voimaton. Kaikki tekeminen vaati psyykkaamista, esim. roskien vieminen. Itketti kun ei pystynyt mihinkään. Kadotin täysin sen, mitä olin.
Ai miksi kaikki tuntui paskalta?
No koska olin jo antanut kaikkeni ja vielä enemmän. Seissyt päälläni ja suorittanut ja yrittänyt olla hyväksyttävä ja mahdollisimmat vähän muille vaivaksi.
Mutta sain aina palkaksi, vi--uilut, äksyilyt, tuhahtelut, silmien muljauttelut, herjaukset, hauskat nälvintä läpät ja fyysistä p--skaa.
Koska mikään mitä tein ei riittänyt, olin niin tai näin päin, se oli aina väärin päin.
Paloin loppuun.
Sen jälkeen ei kykene saamaan mistään mielihyvää. Mikään ei piristä tai tuota iloa.
Ilon tunne puuttuu. Aivoissa ei ole mielihyvähormooneja.
Jos väkisin revit itsesi lenkille, pakotat itsesi johonkin ennen mukavalta tuntuvaan asiaan, se ei tuota mielihyvää vaan pahaa.
Mieti omalle kohdallesi. Ajattele jos sinun elämässäsi kaikki tärkeät asiat saisivat vain ahdistuksen, stressin, itkun ja kivun! Mieti!
Jotain on pielessä jos AINA saa palkaksi mollausta... ja jos näin tapahtuu joka paikassa?
Ainakin tyylisi viestiä on agressiivinen ja syyttävä. Oliko syy masennukseesi KAIKKI muut?
Olen syyllistänyt itseäni ja etsinyt vikaa itsestäni.
Sitten tajusin että ilkeillä ihmisillä on itsellään paha olla, ja heitä ahkeruuteni ärsytti.
Kun joku on liian kiltti, niin häneen on helppo purkaa paha olonsa.
Sinä taidat olla yksi tuollaisista epämiellytävistä ja ilkeistä ihmisistä.
Uhrissa on mielestäsi aina oltava vikaa.
Onneksi olen parantunut monta vuotta sitten, kun määrittelin itselleni rajat, ja päätin että ansaitsen hyvää kohtelua.
En ole vastuussa millaisten lasien läpi tekstini luet. Se on oma ongelmasi jos haluat nähdä minut aggressiivisena ja syyttävänä.
Mistähän sellaista projisoit. =D
HYVÄÄÄ ELÄMÄÄÄ JA JATKOA SINULLE, RAKAS IHANA HIENO TÄYDELLINEN IHMINEN!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku masentunut/joskus masennuksen sairastanut avata hieman sitä sairautta? Mitä te ajattelette, ja miksi kaikki tuntuu pa*kalta? Jos tiedätte että olette masentuneita ja ajatukset ovat synkkiä, ettekö pysty sitten "tsemppaamaan" (anteeksi huono sanavalinta)? Korostaisin nyt, että en todellakaan kettuile, vaan olen aidon kiinnostunut, haluan ymmärtää. Entä miksi masentuneet kaatavat omaa pahaa oloaan lähimmäisiinsä? Kyselen siksi, koska minulla ei ole minkäänlaista kokemusta masennuksesta, mutta olen kiinnostunut siitä, jotta voisin ymmärtää paremmin.
t.kiinnostunut
Mulla ainakin vaihteli masennuksen aikana sellainen lamaannuttava tyhjyys ja sitten sellainen järjetön fyysinen ja henkinen koputtaa, jota vastaan yritti taistella. Menin usein vessaan itkemään kaksinkerroin. Koko ruumista sattui ja itkin paniikissa, etten menisi keittiöön ja repesi puukolla sisustaja auki, jottei tarvitse tuntea sitä kipua. Lamaannusvaiheessa taas olin vain yksinkertaisesti kuollut sisältä. Tuijotin tyhjiä seiniä, en pystynyt keskittymään siihen, mitä mulle puhuttiin. Olin vain ja yritin hengittää ja suorittaa jotain pieniä helpompia rutiineja. Alkoi pelottaa liikkua kodin ulkopuolella, koska oli niin voimaton. Kaikki tekeminen vaati psyykkaamista, esim. roskien vieminen. Itketti kun ei pystynyt mihinkään. Kadotin täysin sen, mitä olin.
Ai miksi kaikki tuntui paskalta?
No koska olin jo antanut kaikkeni ja vielä enemmän. Seissyt päälläni ja suorittanut ja yrittänyt olla hyväksyttävä ja mahdollisimmat vähän muille vaivaksi.
Mutta sain aina palkaksi, vi--uilut, äksyilyt, tuhahtelut, silmien muljauttelut, herjaukset, hauskat nälvintä läpät ja fyysistä p--skaa.
Koska mikään mitä tein ei riittänyt, olin niin tai näin päin, se oli aina väärin päin.
Paloin loppuun.
Sen jälkeen ei kykene saamaan mistään mielihyvää. Mikään ei piristä tai tuota iloa.
Ilon tunne puuttuu. Aivoissa ei ole mielihyvähormooneja.
Jos väkisin revit itsesi lenkille, pakotat itsesi johonkin ennen mukavalta tuntuvaan asiaan, se ei tuota mielihyvää vaan pahaa.
Mieti omalle kohdallesi. Ajattele jos sinun elämässäsi kaikki tärkeät asiat saisivat vain ahdistuksen, stressin, itkun ja kivun! Mieti!
Jotain on pielessä jos AINA saa palkaksi mollausta... ja jos näin tapahtuu joka paikassa?
Ainakin tyylisi viestiä on agressiivinen ja syyttävä. Oliko syy masennukseesi KAIKKI muut?
Jos jo pienenä viattomana lapsena saa julmuutta kohdalleen, ja siitä oppii munankuorilla kävelijäksi, niin omassa pahuudessako se vika on?
On totta kai paljon kilttejäkin ihmisiä, mutta ei niitä kehuja ota tosissaan jos on tuhansia kertoja kokenut väkivaltaa.
[/quote]
Eiks uudet tutkimukset osoita, että erityisen empaattiset ihmiset sairastuvat masennukseen harvemmin kuin vähemmän empaattiset? Toki se kuinka empaattinen ihminen oikeasti on ei välttämättä ole sama asia kuin miten empaattiseksi hän itsensä tuntee.[/quote]
Varmaan ihan totta. Johtunee siitä, että erityisen empaattiset ihmiset ovat yleensä saaneet rakkautta osakseen lapsena.
Jo nuo puheet perheen tappamisesta, kertovat siitä, että mies pitäisi saada pakkohoitoon.
Vie ap äkkiä lapset turvaan ja myykää talo.
En ihmettele yhtään jos ihmiset masentuvat ja listivät itsensä, kun lukee näitä "terveiden" ihmisten kirjoituksia.
Masennus on reaktio johonkin paskaan asiaan, traumaan, kiusaamiseen, epäterveeseen ilmapiiriin töissä, koulussa, KOTONA, parisuhteessa.
Masennuksella on aina viesti.
Lääkket, kuulumisten vaihtelu psy hoitsun luona silloin tällöin, terveys smuuthiet ja lenkkeily EIVÄT paranna ketään, jos ympäristön näivettävät häiriötekijät jäävät myrkyttämään ihmistä.
Jokainen jolla on viisautta, ymmärtää jo aloituksen luettuaan, mistä sitä myrkkyä erittyy sairaan ihmisen sieluun.
Vierailija kirjoitti:
Jo nuo puheet perheen tappamisesta, kertovat siitä, että mies pitäisi saada pakkohoitoon.
Vie ap äkkiä lapset turvaan ja myykää talo.
Ai jos ymmärtää miten ihmisen mieli voi nyrjähtää, niin se on sama asia kuin uhkailisi itse tekevänsä perhesurman.
Minäkin ymmärrän miten jollain voi naksahtaa niin pahasti että iskee toista turpaan, en silti usko että itse olisin kenellekään vaaraksi.
Olen aika varma, ettei ne ihmiset jotka turpavaahdossa hokevat, EN YMMÄRRÄ EN YMMÄRRÄ EN YMMÄRRÄ, eikä kukaan muukaan saa edes yrittää ymmärtää miten pahoja asioita voi tapahtua, ole sen enemmän turvallisia ja vaarattomia.
Mielestäni sellainen ihminen joka on ajatustyöllä ja itsetuntemuksellaan käsitellyt vaikeita tunteita, voi olla turvallisempikin, kuin henkilö, joka "ei vaan ikinä voisi ymmärtää" DENIALISTI jeesustelijahan sellainen on joka uskottelee, ettei voisi missään olosuhteissa pimahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Eiks uudet tutkimukset osoita, että erityisen empaattiset ihmiset sairastuvat masennukseen harvemmin kuin vähemmän empaattiset? Toki se kuinka empaattinen ihminen oikeasti on ei välttämättä ole sama asia kuin miten empaattiseksi hän itsensä tuntee.
Varmaan ihan totta. Johtunee siitä, että erityisen empaattiset ihmiset ovat yleensä saaneet rakkautta osakseen lapsena.
Hoh hoijaa.
Olette muuten pelkkää paskaa jokainen joka yllyyttää muka lasten takia hylkäämään sairaan puolison.
Ette näe mitään muuta kuin oman persereikänne.