Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yli kolmekymppiset sinkut - ajatuksia ja mietteitä?
Miten te yli kolmekymppiset sinkut koette elämänne ja laajemmin suhtaudutte siihen, että ette ole parisuhteessa?
Nyt en halua vastauksia niiltä, jotka surkuttelevat omaa tilaansa ja sitovat oman onnellisuutensa siihen, että joku toinen ihminen teitä lohduttaisi ja toimisi jonkinlaisena emotionaalishenkisenä sohvatyynynä elämän eri tilanteissa.
Haluan vastauksia ja ajatuksia naisilta ja miehiltä, jotka seisovat omilla jaloillaan, jotka ovat löytäneet itsensä ja aktiivisesti kehittävät itseään sen sijaan, että eläisivät katkeraa "sitku"-elämää katsellen muiden todellista tai kuviteltua onnea parisuhteiden muodossa.
Aloittaja on itse kohta 31 vuotta täyttävä korkeakoulutettu mies Helsingistä. Olen asunut useamman vuoden ulkomailla työn ja opiskelujen puolesta, ollut kerran noin viisi vuotta kestäneessä parisuhteessa (ikävuodet 20-25) ja tämän jälkeen elänyt yksin.
Elän aktiviista elämää, pidän huolen itsestäni ja olen kaikinpuolin tyytyväinen siihen mitä minulla on. Uskon, että asiat ovat juuri sillä tavalla kuin ne voisivat olla. Nykyhetkeni on looginen ja vääjäämätön seuraus aiemmasta elämänhistoriastani ja hyväksyn sen ilman minkäänlaisia vastalauseita.
Parisuhdetta minulla ei kuitenkaan ole ja uskoisin, että suurin syy sille on:
- Sattuma (en ole tavannut vastakappalettani) ja jos olen, he eivät ole tunteneet samoin
- Oma nirsouteni, ottajia olisi kyllä, mutta vaikka kuinka haluaisinkin, en vain koe sellaista hullaantumista kehenkään, että parisuhteeseen meneminen olisi reilua ja symmetristä (toinen tykkäisi minusta enemmän kuin minä toisesta). Saan kyllä naisilta huomiota ja he yleisesti ottaen pitävät minusta.
- Naisten (sanoisin kylläkin, että ihan vain ihmisten!) henkinen kypsymättömyys, kovin moni on täysin kiinni ihmeellisissä peloissa ja muiden miellyttämisen sekä ulkoisten ehtojen täyttämiseen perustavassa elämäntavassa.
Miten teillä muilla, jotka yhteiskunnan mielipide tuomitsee jollain tavalla epäonnistuneiksi?
Kommentit (150)
Tässä ketjussa on useita kirjoittajia, joista tulee luotaantyöntävä vaikutelma, ei mitenkään "parisuhdemateriaalia" näin tavallisen naisen silmin. Korostetaan kuinka vientiä riittää, ja nimenomaan nuorista naisista (luetellaan ikiä), kerrotaan kuinka tapaillaan useita naisia yhtä aikaa, puhutaan omien tarpeiden tyydyttämisestä naisten avulla. Puhutaan vakiintumisesta ja perheenperustamisesta ylimieliseen tapaan tyyliin "teen sen sitten kun olen nauttinut riittävästi vapaudesta ja haluan asettua aloilleni". Ihan kuin se elämänkumppanin löytäminen ja lasten saaminen tapahtuisi sormia napsauttamalla sitten kun vaan haluaa. No, aika näyttää miten nämä suunnitelmat kelläkin käyvät toteen.
T. Eräs, jolla "sen oikean" elämänkumppanin löytämiseen ja vakiintumiseen meni monta vuotta tarkoituksellisesta etsinnästä huolimatta, ja sen jälkeen saimme yhden lapsen yli 2 vuoden yrittämisen ja hoitojen jälkeen (selittämätön lapsettomuus, olemme molemmat terveitä eikä mitään lapsettomuuden riskitekijöitä ollut, lukuunottamatta iän kertymistä). Toista lasta emme ole saaneet vaikka olemme yrittäneet, ja nyt alkaa ikää olla niin paljon, että se ei ole enää todennäköistäkään. Omat kokemukset ovat tuoneet aika paljon realiteetintajua siihen, että sitä perhettä ei aina noin vain "perusteta" kun niikseen päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on useita kirjoittajia, joista tulee luotaantyöntävä vaikutelma, ei mitenkään "parisuhdemateriaalia" näin tavallisen naisen silmin. Korostetaan kuinka vientiä riittää, ja nimenomaan nuorista naisista (luetellaan ikiä), kerrotaan kuinka tapaillaan useita naisia yhtä aikaa, puhutaan omien tarpeiden tyydyttämisestä naisten avulla. Puhutaan vakiintumisesta ja perheenperustamisesta ylimieliseen tapaan tyyliin "teen sen sitten kun olen nauttinut riittävästi vapaudesta ja haluan asettua aloilleni". Ihan kuin se elämänkumppanin löytäminen ja lasten saaminen tapahtuisi sormia napsauttamalla sitten kun vaan haluaa. No, aika näyttää miten nämä suunnitelmat kelläkin käyvät toteen.
T. Eräs, jolla "sen oikean" elämänkumppanin löytämiseen ja vakiintumiseen meni monta vuotta tarkoituksellisesta etsinnästä huolimatta, ja sen jälkeen saimme yhden lapsen yli 2 vuoden yrittämisen ja hoitojen jälkeen (selittämätön lapsettomuus, ole
Vuodatetaan me muutkin kyynel tämän katkeran ja ikääntyvän naisen vuoksi, nyyh. Ei ole hyvin asiat, kun pitää tällä tavalla avautua ja projisoida omia pettymyksiä muihin ihmisiin, joita ei edes tunne. Kannattaisi varmaan keskittyä omiin asioihin eikä tunkea nokkaansa muiden elämiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet mies ja sulla on käytännössä vielä pari vuosikymmentä aikaa perustaa perhe.
Tämä on juuri se vuosisadan itsekusetus, jonka vuoksi moni mies jää lapsettomaksi. Harva 50v tulee ensikertaa isäksi. Sori nyt vaan. 30v miehellä on jo kiire.
Olet kyllä 40 v nainen, mutta hyvä yritys toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on useita kirjoittajia, joista tulee luotaantyöntävä vaikutelma, ei mitenkään "parisuhdemateriaalia" näin tavallisen naisen silmin. Korostetaan kuinka vientiä riittää, ja nimenomaan nuorista naisista (luetellaan ikiä), kerrotaan kuinka tapaillaan useita naisia yhtä aikaa, puhutaan omien tarpeiden tyydyttämisestä naisten avulla. Puhutaan vakiintumisesta ja perheenperustamisesta ylimieliseen tapaan tyyliin "teen sen sitten kun olen nauttinut riittävästi vapaudesta ja haluan asettua aloilleni". Ihan kuin se elämänkumppanin löytäminen ja lasten saaminen tapahtuisi sormia napsauttamalla sitten kun vaan haluaa. No, aika näyttää miten nämä suunnitelmat kelläkin käyvät toteen.
T. Eräs, jolla "sen oikean" elämänkumppanin löytämiseen ja vakiintumiseen meni monta vuotta tarkoituksellisesta etsinnästä huolimatta, ja sen jälkeen saimme yhden lapsen yli 2 vuoden yrittämisen ja
No jopas tuli ankara vastaus :D Olet varmaan joku noista machoilijoista, joihin viestissäni viittasin? Tämä viesti ei kyllä parantanut vaikutelmaa tavastasi puhua ja kohdata naisia.
Vierailija kirjoitti:
Kokemus on opettanut, että yli kolmekymppisissä sinkuissa on aina jokin syy, miksi ovat pätevä syy sinkkuuteen. Tähän mennessä kaikki henkisesti tasapainoiset miehet/naiset ovat jo löytäneet itselleen sopivan kumppanin.
Entä me, jotka emme etsi kumppania? Erosin seitsemän vuotta sitten 15 vuotta kestäneestä parisuhteesta, enkä ole sen jälkeen ollut parisuhteessa. Ensin parantelin haavojani ja opettelin elämään ja olemaan itsekseni ja sittemmin en ole parisuhdetta kaivannut saati etsinyt. Olen onnellinen näin. Nautin siitä, että saan itse päättää omasta elämästäni pienissä ja suurissa valinnoissa. Viihdyn yksin ja vapaa-aikana on niin paljon harrastuksia ja menoja kuin vaan ehdin ja huvittaa. Minulla on riittävästi läheisiä ystäviä ja kavereita, joiden kanssa viettää aikaa ja jakaa ajatuksia.
Ehkä joskus elämässäni ja ajatuksissani on tilaa myös kumppanille, mutta ajatus tiiviistä yhdessäolosta ahdistaa enemmän kuin houkuttelee. Haluan asua omassa kodissa, tarvitsen paljon omaa aikaa ja haluan pitää kiinni omasta elämästäni. Jos jostain joskus löytyy mies, joka myös haluaa pitää oman elämänsä ja itsenäisyytensä, mutta löydämme yhteisen, molemmille sopivan tavan olla parisuhteessa, en sulje sellaisen mahdollisuutta pois. Nyt vaan ei ole sen aika.
N39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa kysyä miten muut kokevat, ja samalla sulkea pois että ei kysellä niiltä jotka eivät ole tyytyväisiä tilanteeseensa.
Mutta itse olen ollut sinkku aika lailla 25-vuotiaasta eteenpäin, nyt jo kohta nelikymppinen. Mitään pidempää parisuhdetta ei ole ollut siis hyvin pitkään aikaan. Jonkun kerran olen tapaillut erinäisiä miehiä, mutta eivät olleet niin mielenkiintoisia että olisin halunnut jatkaa elämääni pidempään heidän kanssaan. Ja koska yksin oli vallan mukava olla, päätin etten aktiivisesti etsi parisuhdetta ja näin ne on vuodet vierineet.
Elämä on hyvää. Minulla on kiva asunto, mielenkiintoinen työpaikka, kivoja harrastuksia ja käyn muutamaan kertaan matkoilla läheisten kanssa. En tiedä osaisinko enää ottaa miestä elämääni vaikka jossain nyt tutustuisinkin oikeasti kiinnostavaan henkilöön.
Ei kaikissa yli 30v. sinkuissa ole mitään vikaa. Esim. Introverttiys ja kaipuu yksinoloon ei ole mikään vika, vaan osa sen ihmisen yksilöllistä persoonallisuutta. Se ei toki oikein sovi yksiin perinteisen perhemallin kanssa, mutta onneksi ajat muuttuvat, nykyään saa myös halutessaan valita yksin elon. Ei kaikkia ole tehty parisuhde-eläjiksi eivätkä kaikki halua sitä, ja se on fine.
Mutta kyllä tässä ketjussa joitakin sellaisiakin kirjoittajia on, joiden teksteistä kyllä paistaa läpi sellaiset ominaisuudet, ettei parisuhde-elämä todennäköisesti olisi kovin helppoa eikä kivaa (ainakaan sille kumppanille). Viittaan samaan kuin tuossa edellä yksi kirjoittaja, eli itsekeskeisyyteen ja jonkinlaiseen halventavaan suhtautumiseen toisiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tein aikoinaan, joskus 28-vuotiaana päätöksen, että kun en kerran kelleen kelpaa, alan rakentaa omaa elämääni ihan itse. Koen siis tulleeni aika huonosti kohdelluksi noissa 20-ja risat parisuhteissa.
Ehkä tää oli vähän 30-v kriisi. Halusin saada elämäni kuntoon ennen 30-v synttäreitä. Ostin asunnon ja auton ja tein määrätietoisesti töitä, että sain valmiiksi kesken jääneet tutkintoni. (sen jälkeen menikin muutama vuosi todella tiukalla budjetilla, koska otin maksukykyyni nähden liikaa lainaa). Päätin, että haluan lapsen, vaikka en saisi parisuhdetta, mutta en vielä tuossa vaiheessa tehnyt muuta asian eteen kuin noita taloudellisia puitteita.
Samaan aikaan kun päätin, että alan rakentaa elämääni ihan itselleni, niin yllättäen aloin saada miehiltä sitä aiemmin puuttumaan jäänyttä arvostusta. Ehkä asennemuutos näkyi käytöksessäni. Muutimme yhteen nykyisen mieheni kanssa kun olin 32-vuotias. Ja nyt on takana jo pitkä avioliitto. Lapsiakin on.
Jos meille jostain syystä tulisi ero, en usko, että enää haluaisin uutta parisuhdetta. Mukavia kaverisuhteita vaan, seuraa konsertteihin, ravintolaan ja lomamatkoille. Ehkä jos jostain löytyisi aloittajan kanssa yhtä fiksun kuuloinen, mutta ikäiseni mies, voisin asiaa harkita. Mutta ei ihan kenen kanssa hyvänsä.
Olin sinkkuna ikävuodet 42-46v ja elin hyvää elämää nuorimman lapsen kanssa. On matkusteltu, harrastettu, tavattu ystäviä ja on välissä tullut deittailtuakin.
Sitten tapasin nykyisen avopuolisoni Tinderissä ja nyt asutaan avoliitossa. Ei mullakaan ole pula ollut seuran tarjoajista, tämä nyt vain sattui kolahtamaan mun kohdalla. Mikään pakko ei ollut mitään suhdetta löytää, yhden illan juttuja en ole koskaan välittänyt harrastaa. Kunhan puoliksi läpällä kokeilin tuota sovellusta ja kappas vaan.
Olen ollut ihan yhtä onnellinen yksin kuin liitossakin ja mitään painostusta mihinkään suuntaan en ole missään elämänvaiheessa kokenut. Harvemmin muutenkaan mietin mitä mieltä joku muu mun elämästäni on. Enkä puutu muiden elämiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, hassua että kysyt +30 sinkkujen ajatuksia ja mietteitä, mutta sitten kiellät tietynlaiset ajatukset ja mietteet. Ehkä sinun olisi pitänyt otsikoida tämä ketju tyyliin "Sinkkuuteensa tyytyväisten yli 30v. sinkkujen ajatuksia ja mietteitä", jos vain niitä haetaan.
Olen itse 35-vuotias sinkkunainen ja omat mietteeni sinkkuudesta ovat enemmän surua ja kaipausta kuin tyytyväisyyttä ja voimaantumista. Olisi mukava keskustella ja saada vertaistukea myös näistä mietteistä, mutta ehkä tämä ketju ei nyt ole sitä varten?
Osalla tässä ketjussa on kyllä aika kovat defenssit päällä, mukaan lukien ap. Ei ole parisuhdetta, mutta korostan että se on täysin oma päätös, ottajien jono kyllä kiemurtelee Herttoniemen ympäri, nuoret naiset toisensa perään hullaantuu minuun, olen nuorekas menestyjä jne. :D Osalla taas hyvinkin realistisia ja jopa koskettavia elämäntarinoita ja itseanalyysejä, joita on ollut kiinnostavaa tässä ketjussa lukea. Tulee hyvin esille, että yli kolmekymppiset sinkut ovat iso kirjo erilaisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, hassua että kysyt +30 sinkkujen ajatuksia ja mietteitä, mutta sitten kiellät tietynlaiset ajatukset ja mietteet. Ehkä sinun olisi pitänyt otsikoida tämä ketju tyyliin "Sinkkuuteensa tyytyväisten yli 30v. sinkkujen ajatuksia ja mietteitä", jos vain niitä haetaan.
Olen itse 35-vuotias sinkkunainen ja omat mietteeni sinkkuudesta ovat enemmän surua ja kaipausta kuin tyytyväisyyttä ja voimaantumista. Olisi mukava keskustella ja saada vertaistukea myös näistä mietteistä, mutta ehkä tämä ketju ei nyt ole sitä varten?
Yleensä on tapana lukea aloituksista muutakin kuin otsikko. Tässä Ap nimenomaan haluaa kommentteja sinkuilta, jotka seisovat tyytyväisinä omilla jaloillaan. Olen itse sellainen, ja tosi mielelläni luen tätä ketjua ikään kuin inspiraatioksi. Ulinaketjuja on tällä palstalla ihan riittävästi, eli tyytymättömät voivat halutessaan siirtyä niihin. Tosin suosittelisin lukemaan näitä tyytyväisten sinkkujen viestejä ja miettimään miten omasta elämästä saisi tyydyttävän, vaikkei sitä puolisoa ehkä koskaan löytyisi. Elämätön elämä on surullinen elämä.
Olen 32 vuotias sinkku, mutta en haluaisi olla sinkku. Olen onnellisimmillani parisuhteessa, ja onnettomimmillani yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaat viedään ensimmäisenä ja jämät jää pohjalle. Näin myös parisuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, hassua että kysyt +30 sinkkujen ajatuksia ja mietteitä, mutta sitten kiellät tietynlaiset ajatukset ja mietteet. Ehkä sinun olisi pitänyt otsikoida tämä ketju tyyliin "Sinkkuuteensa tyytyväisten yli 30v. sinkkujen ajatuksia ja mietteitä", jos vain niitä haetaan.
Olen itse 35-vuotias sinkkunainen ja omat mietteeni sinkkuudesta ovat enemmän surua ja kaipausta kuin tyytyväisyyttä ja voimaantumista. Olisi mukava keskustella ja saada vertaistukea myös näistä mietteistä, mutta ehkä tämä ketju ei nyt ole sitä varten?
Yleensä on tapana lukea aloituksista muutakin kuin otsikko. Tässä Ap nimenomaan haluaa kommentteja sinkuilta, jotka seisovat tyytyväisinä omilla jaloillaan. Olen itse sellainen, ja tosi mielelläni luen tätä ketjua ikään kuin inspiraatioksi. Ulinaketjuja on tällä palstalla ihan riittävästi, eli tyytymättömät voivat halutessaan siirty
Et vaikuta kovin elämään tyytyväiseltä kirjoitustyylisi perusteella. Sinusta tulee hyökkäävä ja kova vaikutelma
Vierailija kirjoitti:
Olen 32 vuotias sinkku, mutta en haluaisi olla sinkku. Olen onnellisimmillani parisuhteessa, ja onnettomimmillani yksin.
Miksi kirjoitit, kun Ap haluaa kommentteja tyytyväisiltä sinkuilta itselleen (ja muille) inspiraatioksi. Sinun tyytymättömyytesi ei inspiroi ketään.
Haluan olla yksin. Ei tässä sen kummempaa.
T. M30.
Tykkään olla yksin. Lisäksi pippeli on niin kookas että hirveän monella sutturalla ei ole tarpeeksi löysää römpsää minun jättipatongille.
Alue: Aihe vapaa
Tämä on juuri se vuosisadan itsekusetus, jonka vuoksi moni mies jää lapsettomaksi. Harva 50v tulee ensikertaa isäksi. Sori nyt vaan. 30v miehellä on jo kiire.