Vierailija

Ensinnäkin, eivätkö he muista omasta lapsuudenkodistaan minkälaista on kun on perhe? Vanhemmat joutuu tekemään asioita lasten eteen, suurimmaksi osaksi silloin kun lapset on pieniä, ja sitten kun lapset on isoja ne voi laittaa tekemään kotitöitä sen eteen että heidän kuluihinsa menee enemmän rahaa. Ja sekin pitäisi olla hyvässä muistissa että ne lapset kasvaa aika nopeasti ja on koko ajan enemmän itsenäisiä ja pois kotoa, ja lähtevät opiskelemaan 15-18 vuotiaana, eivätkä sen jälkeen vaivoina ole jos olet heidät kasvattanut oikein. Ei kai sitä itsekukin itsekään ole äidin helmoissa pyörinyt kymmeniä vuosia.
Toiseksi, miksi niitä lapsia tehdään heti monta ja liian pienellä ikäerolla, kuten oikein haluttaisiin tahallaan maksimoida kaikki pikkulapsiarjen huonot asiat?
Ja kolmanneksi, missä se mies eli lasten isä sitten aina luuraa näissä kuvioissa? En ymmärrä miten perhe-elämä voi olla niin rankkaa kotitöiden ja lasten takia, jos mies on normaali aikuinen ihminen joka tekee osuutensa.
Ja neljänneksi, mitään suorittamista ei tarvita, sinä olet se (miehesi kanssa) jotka laaditte säännöt kotiin, ja kasvatatte ne lapset sellaiseksi kuin haluatte, ja teidän geeneistä heidät on tehty, joten ovat varmasti melko samanlaisia kuin te itse. Jos itse olette hankalia, teidän lapsennekin ovat hankalia.

  • ylös 65
  • alas 54

Sivut

Kommentit (64)

Vierailija

Minulla on lapsesta saakka ollut hyvä itsetuntemus. Olen aina pohtinut sellaisia kysymyksiä kuin minkälainen luonne minulla on, mitkä ovat vahvuuteni ja heikkouteni, mistä tykkään, mitä en voi sietää, millä lailla haluan elää.

Tämän vuoksi en aina jaksa ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista itsetuntemusta, vaan jotka tekevät elämänsä tärkeimpiä päätöksiä kuin sumussa. Se ärsyttää etenkin, kun yhteiskunta ei mitenkään palkitse harkitsevuudesta ja analyyttisyydestä vaan öyhöttämisestä ja poukkoilusta.

  • ylös 97
  • alas 6
Vierailija

Varmaan lähinnä näitä velojen provoja. 

En tunne ketään perheenäitiä/isää, joka jotenkin aktiivisesti katuisi perheenperustamista. Toki heikot hetket on. Mutta nämä aloitukset ovat täysiä provoja, kuten lähes kaikki tällä foorumilla. 

  • ylös 27
  • alas 57
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Jaa. Muista kuitenkin viisaudessasi ettei elämää voi ihan tarkkaan käsikirjoittaa. Kun voi tulla sairauksia, puoliso alkoholisoitua ym. Maailmakin ympärillä on muuttunut siitä kun itse oli lapsi.
Minua ihmetyttävät kaltaisesi besserwisserit.

  • ylös 68
  • alas 16
Vierailija

"Elämää ei voi suunnitella" on näiden tiedottomien hölmöläisten lempihokemia.

  • ylös 45
  • alas 18
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Varmaan lähinnä näitä velojen provoja. 

En tunne ketään perheenäitiä/isää, joka jotenkin aktiivisesti katuisi perheenperustamista. Toki heikot hetket on. Mutta nämä aloitukset ovat täysiä provoja, kuten lähes kaikki tällä foorumilla. 

Rohkenen veikata, että aika harva myöntäisi kenellekään tuttavalle päin naamaa katuvansa perhettään.

  • ylös 79
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jaa. Muista kuitenkin viisaudessasi ettei elämää voi ihan tarkkaan käsikirjoittaa. Kun voi tulla sairauksia, puoliso alkoholisoitua ym. Maailmakin ympärillä on muuttunut siitä kun itse oli lapsi.
Minua ihmetyttävät kaltaisesi besserwisserit.

Näillä tapauksilla ei yleensä ole kyse noista asioista, vaan valitus on sitä että kun ei kestä hermot lapsia ja kotitöitä. Miten ne asiat voi tulla jollekin yllätyksenä, varsinkin sen ensimmäisen lapsen jälkeen kun pitää pykätä vielä pari lisää siihen vaivoiksi? Ei maailma niin paljon ole muuttunut 20-30 vuodessa kuitenkaan, kersoille pitää olla ruokaa, vaatetta ja leluja ja sitä huolenpitoa muutenkin.

Lapset on perheenjäseniä, siinä kuin omat vanhemmat ja sisaruksetkin oli aikoinaan lapsuudenperheessä. Jos ei halua perhettä niin pitäisi olla yksin, miksi ihmeessä pitää sitten kokeeksi tehdä lapsia ja sitten itkeä että emmä tällästä halunnut? Mistä se halu lapsiin on tullut jos ei tykkää perhe-elämästä?

ap

  • ylös 50
  • alas 7
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, eivätkö he muista omasta lapsuudenkodistaan minkälaista on kun on perhe? Vanhemmat joutuu tekemään asioita lasten eteen, suurimmaksi osaksi silloin kun lapset on pieniä, ja sitten kun lapset on isoja ne voi laittaa tekemään kotitöitä sen eteen että heidän kuluihinsa menee enemmän rahaa. Ja sekin pitäisi olla hyvässä muistissa että ne lapset kasvaa aika nopeasti ja on koko ajan enemmän itsenäisiä ja pois kotoa, ja lähtevät opiskelemaan 15-18 vuotiaana, eivätkä sen jälkeen vaivoina ole jos olet heidät kasvattanut oikein. Ei kai sitä itsekukin itsekään ole äidin helmoissa pyörinyt kymmeniä vuosia.
Toiseksi, miksi niitä lapsia tehdään heti monta ja liian pienellä ikäerolla, kuten oikein haluttaisiin tahallaan maksimoida kaikki pikkulapsiarjen huonot asiat?
Ja kolmanneksi, missä se mies eli lasten isä sitten aina luuraa näissä kuvioissa? En ymmärrä miten perhe-elämä voi olla niin rankkaa kotitöiden ja lasten takia, jos mies on normaali aikuinen ihminen joka tekee osuutensa.
Ja neljänneksi, mitään suorittamista ei tarvita, sinä olet se (miehesi kanssa) jotka laaditte säännöt kotiin, ja kasvatatte ne lapset sellaiseksi kuin haluatte, ja teidän geeneistä heidät on tehty, joten ovat varmasti melko samanlaisia kuin te itse. Jos itse olette hankalia, teidän lapsennekin ovat hankalia.
Muuten samaa mieltä, mutta:

– En ole samanlainen kuin puolisoni, joten miksi lapsikaan olisi?

– Itse olen aiheuttanut vanhemmilleni kuluja ja huolta vielä 30-vuotiaana, joten miksi lapsenikin ei aiheuttaisi?

– Yksikin lapsi aiheuttaa massiivisen muutoksen DINK-elämään verrattuna.

– Ihmisillä on eri määrä resursseja, joten perhe-elämä voi olla rankkaa, vaikka molemmat vanhemmat osallistuivat.

– Pikkulapsiperheen ekstrakauheudet ovat vaivan arvoisia vain, jos kokee ne myöhemmät ikävaiheet jotenkin palkitseviksi.

  • ylös 32
  • alas 4
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jaa. Muista kuitenkin viisaudessasi ettei elämää voi ihan tarkkaan käsikirjoittaa. Kun voi tulla sairauksia, puoliso alkoholisoitua ym. Maailmakin ympärillä on muuttunut siitä kun itse oli lapsi.
Minua ihmetyttävät kaltaisesi besserwisserit.

Mun eksä alkoholisoitui, mutten silti kadu perheen perustamista. Ihana lapsi tuli silti.

  • ylös 14
  • alas 1
Vierailija

Kyllä mulla itselläni on ainakin ihan erilainen kuva omasta lapsuudestani kuin oman lapseni lapsuudesta.

Silloin kun itse olin lapsi, elämä oli huoletonta, koska äiti ja isä hoiti talouden ja teki suurimman osan kotitöista. Oma elämä oli silloin niin helppoa. Kyllähän sitä kerran viikossa osallistuttiin lapsetkin kotihommiin, esim pesemällä vessa, puistelemalla matot tai tiskaamalla astiat.

Mutta kun nyt on itse äiti, niin kyllä sitä eri tavalla huomaa, minkälaista oman äidin arki oli silloin kun itse oli lapsi. Koulusta oli aina ihanaa tulla kotiin, missä tuoksui vastaleivottu sämpylä tai mustikkapiirakka.

Nyt itse äitinä huomaa, että ei se leipä tai mustikkapiirakka itsestään siihen nenän eteen tule. Siihen vaaditaan aikaa ja vaivaa. Eikä koti ole siisti tuosta noin vaan, simsalabim. Niihin menee todellakin paljon enemmän aikaa ja vaivaa kuin silloin lapsena ymmärsin. Nyt sen ymmärtää paremmin, kun itse on siinä äidin asemassa ja joutuu tekemään ne samat asiat kuin äiti aikoinaan.

  • ylös 46
  • alas 1
Vierailija

Kerran kaveri kysyi multa haluanko lapsen joskus. Haluan, mutta lapsen kanssa pitää olla varma ja tietoinen että on valmis tähän. En nyt ole valmis, kun ylireakoin elämäni tilanteessa herkästi suutun, murehdin ja suren pienemmistä asioista. Ajattelen äitinä pitää olla vahva ja henkisesti kypsä ottamaan ison vastuuden omasta ja tulevan sukupolven elämästä, jos en pystyisi ottamaan konflikteja vaa reakoin herkästi en usko lapsella olisi hyvä olla mun kanssa.

Mä oon herkkä suuttumaan ja suremaan, mitä jos lapselle käy jotain tai omani herkkyyden takia purkaisin lapseeni. Musta se olisi väärin, siksi harkitsen vielä ja ensin pistäisin omat asiani kuntoon ennen kun mitään suurta vastuuta ottaisin elämääni.
Haluan olla varmasti henkisesti terve ja oppisin ottaa vaikeat tilanteet tasapainosesti.

Ainakin tiedostan ei ole hyvä hetki lapselle, jos pitää järjestyksessä ajatella ensin oma tilanne kuntoon ja sitten miettii tulevaisuutta. Lapsi ei muuttaisi elämääni tai itseäni yhtään.

  • ylös 13
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulla itselläni on ainakin ihan erilainen kuva omasta lapsuudestani kuin oman lapseni lapsuudesta.

Silloin kun itse olin lapsi, elämä oli huoletonta, koska äiti ja isä hoiti talouden ja teki suurimman osan kotitöista. Oma elämä oli silloin niin helppoa. Kyllähän sitä kerran viikossa osallistuttiin lapsetkin kotihommiin, esim pesemällä vessa, puistelemalla matot tai tiskaamalla astiat.

Mutta kun nyt on itse äiti, niin kyllä sitä eri tavalla huomaa, minkälaista oman äidin arki oli silloin kun itse oli lapsi. Koulusta oli aina ihanaa tulla kotiin, missä tuoksui vastaleivottu sämpylä tai mustikkapiirakka.

Nyt itse äitinä huomaa, että ei se leipä tai mustikkapiirakka itsestään siihen nenän eteen tule. Siihen vaaditaan aikaa ja vaivaa. Eikä koti ole siisti tuosta noin vaan, simsalabim. Niihin menee todellakin paljon enemmän aikaa ja vaivaa kuin silloin lapsena ymmärsin. Nyt sen ymmärtää paremmin, kun itse on siinä äidin asemassa ja joutuu tekemään ne samat asiat kuin äiti aikoinaan.

Et tajunnut tuota etukäteen, ennen kuin teit lapset? Miten se on mahdollista?

  • ylös 27
  • alas 18
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Nyt itse äitinä huomaa, että ei se leipä tai mustikkapiirakka itsestään siihen nenän eteen tule. Siihen vaaditaan aikaa ja vaivaa. Eikä koti ole siisti tuosta noin vaan, simsalabim.

Mutta ei kai tuon huomaamiseen äitiyttä tarvita. Minä olen lapseton, mutta olen todennut nuo ihan samat asiat sen jälkeen, kun olen muuttanut pois kotoa ja joutunut itse huolehtimaan kaikki asiat, mitä vanhemmat huolehtivat ennen puolestani. Ja osaan kyllä soveltaa tätä toteamustani tilanteeseen, jossa minulla olisi vielä lapsiakin huolehdittavana. Osaan kuvitella miten paljon raskaampaa se olisi kuin huolehtia vain itsestään, ja siksi en olekaan hankkinut lapsia.

  • ylös 40
  • alas 3
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä en ymmärrä en ymmärrä. Joka päivä samanlaisia aloituksia. En ymmärrä miksi on vaikea laihduttaa, lopettaa tupakointi, lähteä huonosta suhteesta, kasvattaa lapset paremmin, ennustaa mitä elämältään tulee kymmenen vuoden päästä haluamaan. Lista on yhtä loputon kuin ymmärryksen puutekin.

Pitäisiköhän luovuttaa suosiolla ja todeta, ettei se oma ymmärrys ja myötäelämisen taito kertakaikkiaan ole sillä tasolla, että pystyisi jonkun toisen housuihin asettumaan? Huokaista vaan helpotuksesta, että oma itsetuntemus ja elämänhallinta on erehtymätön, itsekuri rautainen ja onnetarkin hymyilee aurinkoisesti vuodesta toiseen. Jätetään ne ymmärtämiset niille joille se ymmärtäminen ei ole luonnostaan niin ylivoimaista.

Kyllä minä ymmärrän ihan hyvin, että kaikilla ei ole itsetuntemusta nimeksikään. Ei minun tarvitse siitä silti pitää. Kyllä se turhauttaa niin kuin muiden tyhmyys ja itsekkyyskin turhauttavat.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsesta saakka ollut hyvä itsetuntemus. Olen aina pohtinut sellaisia kysymyksiä kuin minkälainen luonne minulla on, mitkä ovat vahvuuteni ja heikkouteni, mistä tykkään, mitä en voi sietää, millä lailla haluan elää.

Tämän vuoksi en aina jaksa ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista itsetuntemusta, vaan jotka tekevät elämänsä tärkeimpiä päätöksiä kuin sumussa. Se ärsyttää etenkin, kun yhteiskunta ei mitenkään palkitse harkitsevuudesta ja analyyttisyydestä vaan öyhöttämisestä ja poukkoilusta.

Harkitsevuus ei automaattisesti tee kenestäkään hyvää itsetuntijaa, sen paremmin kuin nopea päätöksenteko huonoa. Hyvä itsetuntemus on luonteenpiirre ja lahja vähän samalla tavalla kuin vaikka reippaus ja sosiaalisuuskin. Silti ei yleensä ole sopivaa haukkua ujoja ja introverttejä, mutta annas olla jos jollain ihmisellä on pohdiskelusta ja harkinnasta huolimatta kertakaikkiaan surkea itsetuntemus, niin siitä pitäisi olla vielä erikseen rankaisemassa. Huisia.

Vierailija

Sitä minäkin ihmettelen,kun monet introvertit äidit valittavat lapsiajan rankkuutta kun "ei saa enää koskaan nukkua pitkään" ja "kokoajan on hirveä meteli ja joku vaatimassa jotain". Siis mitä? Minä,yhden lapsen äiti nukuin tänäänkin oikein pitkään ja nauttien.

Eivätkö he ymmärrä, että nuo vaikeudet johtuvat ihan siitä että on tehty monta lasta pienellä ikäerolla. Yhden lapsen jälkeen voi vanhemmuuden vaativuus yllättää, mutta sen lapsiluvun voi sitten jättää siihen yhteen. Tai tehdä lapset isolla ikäerolla.

  • ylös 7
  • alas 11
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulla itselläni on ainakin ihan erilainen kuva omasta lapsuudestani kuin oman lapseni lapsuudesta.

Silloin kun itse olin lapsi, elämä oli huoletonta, koska äiti ja isä hoiti talouden ja teki suurimman osan kotitöista. Oma elämä oli silloin niin helppoa. Kyllähän sitä kerran viikossa osallistuttiin lapsetkin kotihommiin, esim pesemällä vessa, puistelemalla matot tai tiskaamalla astiat.

Mutta kun nyt on itse äiti, niin kyllä sitä eri tavalla huomaa, minkälaista oman äidin arki oli silloin kun itse oli lapsi. Koulusta oli aina ihanaa tulla kotiin, missä tuoksui vastaleivottu sämpylä tai mustikkapiirakka.

Nyt itse äitinä huomaa, että ei se leipä tai mustikkapiirakka itsestään siihen nenän eteen tule. Siihen vaaditaan aikaa ja vaivaa. Eikä koti ole siisti tuosta noin vaan, simsalabim. Niihin menee todellakin paljon enemmän aikaa ja vaivaa kuin silloin lapsena ymmärsin. Nyt sen ymmärtää paremmin, kun itse on siinä äidin asemassa ja joutuu tekemään ne samat asiat kuin äiti aikoinaan.

Jaa, no on sulla ollut idyllinen lapsuus. Kyllä mun vanhemmat oli väsyneitä kun tulivat töistä, eikä aina jaksanut laittaa edes lämmintä ruokaa vaan syötiin mitä kaapista löytyy. Eikä vanhemmat siivonneet jatkuvasti, kyllä meillä oli keittiössä tiskiä ym, ja minä niitä sitten isompana koululaisena aina joskus siivoilin koulusta tullessa että vanhemmilla olisi parempi tulla töistä väsyneenä kotiin. Ei mun lapsuus ollut mitenkään erityisen huoleton, en minä ollut niin tyhmä etten olisi tiennyt että oli taloudellisesti tiukkaa ym. Ja muistan kuinka pikkusisarukset sotkivat, ja hoidin niitä usein eli olen aina tiennyt mitä lastenhoito on, miten pikkuvauvalla on ruikkua kainaloihin asti ja välillä huutaa punaisena, ja muistan sen kun pikkuveli heräsi aamulla liian aikaisin. Me elettiin täysin normaalia elämää iloineen ja suruineen. Minä en koskaan herännyt koska olen aina ollut aamu-uninen illanvirkku. Ei ole munkaan lapset oppineet heräämään ennen kukonlaulua, mutta tiesin että se vaara oli olemassa.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt itse äitinä huomaa, että ei se leipä tai mustikkapiirakka itsestään siihen nenän eteen tule. Siihen vaaditaan aikaa ja vaivaa. Eikä koti ole siisti tuosta noin vaan, simsalabim.

Mutta ei kai tuon huomaamiseen äitiyttä tarvita. Minä olen lapseton, mutta olen todennut nuo ihan samat asiat sen jälkeen, kun olen muuttanut pois kotoa ja joutunut itse huolehtimaan kaikki asiat, mitä vanhemmat huolehtivat ennen puolestani. Ja osaan kyllä soveltaa tätä toteamustani tilanteeseen, jossa minulla olisi vielä lapsiakin huolehdittavana. Osaan kuvitella miten paljon raskaampaa se olisi kuin huolehtia vain itsestään, ja siksi en olekaan hankkinut lapsia.

Tämä!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt itse äitinä huomaa, että ei se leipä tai mustikkapiirakka itsestään siihen nenän eteen tule. Siihen vaaditaan aikaa ja vaivaa. Eikä koti ole siisti tuosta noin vaan, simsalabim.

Mutta ei kai tuon huomaamiseen äitiyttä tarvita. Minä olen lapseton, mutta olen todennut nuo ihan samat asiat sen jälkeen, kun olen muuttanut pois kotoa ja joutunut itse huolehtimaan kaikki asiat, mitä vanhemmat huolehtivat ennen puolestani. Ja osaan kyllä soveltaa tätä toteamustani tilanteeseen, jossa minulla olisi vielä lapsiakin huolehdittavana. Osaan kuvitella miten paljon raskaampaa se olisi kuin huolehtia vain itsestään, ja siksi en olekaan hankkinut lapsia.

Kyllä äitiys on kuitenkin eri asia kuin yksin eläminen. Yksin kun asuu, kämppä pysyy siistinä, ei tarvitse kuin kerran viikossa siivota. Kerran viikossa leipoa sämpylää ja mustikkapiirakkaa halutessaan.

Lapsiperhearki on tämä x100. Jatkuvasti siivoamista, jatkuvasti leipomista, jatkuvasti tiskaamista.

Ei yksin elämistä ja lapsiperhearkea voi mitenkään verrata keskenään.

  • ylös 13
  • alas 4
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt itse äitinä huomaa, että ei se leipä tai mustikkapiirakka itsestään siihen nenän eteen tule. Siihen vaaditaan aikaa ja vaivaa. Eikä koti ole siisti tuosta noin vaan, simsalabim.

Mutta ei kai tuon huomaamiseen äitiyttä tarvita. Minä olen lapseton, mutta olen todennut nuo ihan samat asiat sen jälkeen, kun olen muuttanut pois kotoa ja joutunut itse huolehtimaan kaikki asiat, mitä vanhemmat huolehtivat ennen puolestani. Ja osaan kyllä soveltaa tätä toteamustani tilanteeseen, jossa minulla olisi vielä lapsiakin huolehdittavana. Osaan kuvitella miten paljon raskaampaa se olisi kuin huolehtia vain itsestään, ja siksi en olekaan hankkinut lapsia.

Kyllä äitiys on kuitenkin eri asia kuin yksin eläminen. Yksin kun asuu, kämppä pysyy siistinä, ei tarvitse kuin kerran viikossa siivota. Kerran viikossa leipoa sämpylää ja mustikkapiirakkaa halutessaan.

Lapsiperhearki on tämä x100. Jatkuvasti siivoamista, jatkuvasti leipomista, jatkuvasti tiskaamista.

Ei yksin elämistä ja lapsiperhearkea voi mitenkään verrata keskenään.

Tuota, tuota... ei kuitenkaan kannata liioitella.

Jatkuvasti siivoamista, jatkuvasti leipomista, jatkuvasti tiskaamista.

Miksi leivot ja tiskaat? Tiskikone? Leivät kaupasta?

  • ylös 26
  • alas 4

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla