En jaksa enää työpaikkaani

Tee kaikkesi, että pääset sieltä pois! Kokemusta on vastaavasta, tuo vie kaiken elämänhalun lopulta.

Tiedän tunteen. Kannattaa vaan panostaa siihen työnhakuun, että joskus pääset pois.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin kaksi vuotta sitten uudessa duunissa ja heti alussa kiusaaminen alkoi ylemmältä taholta. Ystävystyin muutaman työkaverin kanssa tosi nopeasti ja vertaistuen voimalla jaksoin työssä kaikesta huolimatta. Oon myös aina ajatellut, että olen jollain tavalla kova ihminen ja kestän aika paljon paskaa ja haukkumista, vaikkei sellaista nyt kenenkään tarttis duunissaan sietää. Kuitenkin tuossa alkuvuodesta tapahtui pieni äksidentti ja jouduin pieneen leikkaukseen, jonka takia olin jonkin aikaa sairaslomalla.

Nyt saikun loputtua oon järkyttynyt siitä, kuinka paljon mun silmät avautui sinä aikana. Jatkuva haukkuminen, nöyryyttäminen ja vittuilu työpaikalla on vaikuttanut muhun ihan hirveästi. Saikun aikana en ollut niin negatiivinen ja jaksoin iloita jostain ihan pienistäkin asioista. Nyt kun olen taas töissä, mua vituttaa jatkuvasti. Vapaa-ajallakin mietin jo seuraavaa työvuoroa.

Haen kokoajan muita töitä, mutta tuntuu ihan mahdottomalta päästä yhtään mihinkään. Jotenkin tosi avuton olo. Mitä tässä pitäisi oikein tehdä.

Kuulin (varmasti pelkkkää kaupunkilegendaa koska eihän tällaista oikeasti tapahdu hoitoalalla) eräästä päiväkodista, missä työn henkisen paineensiedon tasaamisen menetelmänä paikan pahimmat mulkkerot valitsivat  aina munattoman johtajan hyväksyvällä asenteella kuorrutettuna   1 työntekijän stressinpurkukohteeksi, joka sitten säännöllisin väliajoin vittuiltiin ja väheksyttiin asiattomin teoin burnoutin partaalle.

Uusi tulokas/sijainen  sai sitten aina poikkeuksetta saman kohtelun mutta muu työyhteisö voi oikein hyvin.

Olen myös käynyt ajoittain työhaastatteluissa, mutta musta tuntuu että mun olemuksesta jotenkin huokuu se, etten oo ehkä kaikkein parhaimmillani eikä kukaan mua tule palkkaamaan senkään takia. Oikeesti mua on alkanu niin pelottaa, että toi duunipaikka pilaa mun elämän.

ap

Esimies ja johtaja on aina avainasemassa.

Hänen myötään paikka joko kukoistaa tai kaatuu.

Taitavuus mitataan suoraan sillä kuinka moni työntekijä on säännöllisesti sairauslomalla mitä yllättävimmin syin ja ennakoimattomasti.

Työnpaikan työntekijöiden vaihtuvuus kertoo myös karua kieltään siitä että esimiehenä on epäpätevä lammas.

up

Vierailija kirjoitti:

Aloitin kaksi vuotta sitten uudessa duunissa ja heti alussa kiusaaminen alkoi ylemmältä taholta. Ystävystyin muutaman työkaverin kanssa tosi nopeasti ja vertaistuen voimalla jaksoin työssä kaikesta huolimatta. Oon myös aina ajatellut, että olen jollain tavalla kova ihminen ja kestän aika paljon paskaa ja haukkumista, vaikkei sellaista nyt kenenkään tarttis duunissaan sietää. Kuitenkin tuossa alkuvuodesta tapahtui pieni äksidentti ja jouduin pieneen leikkaukseen, jonka takia olin jonkin aikaa sairaslomalla.

Nyt saikun loputtua oon järkyttynyt siitä, kuinka paljon mun silmät avautui sinä aikana. Jatkuva haukkuminen, nöyryyttäminen ja vittuilu työpaikalla on vaikuttanut muhun ihan hirveästi. Saikun aikana en ollut niin negatiivinen ja jaksoin iloita jostain ihan pienistäkin asioista. Nyt kun olen taas töissä, mua vituttaa jatkuvasti. Vapaa-ajallakin mietin jo seuraavaa työvuoroa.

Haen kokoajan muita töitä, mutta tuntuu ihan mahdottomalta päästä yhtään mihinkään. Jotenkin tosi avuton olo. Mitä tässä pitäisi oikein tehdä.

Mikäli paskanjauhaminen esimisetasolta  jatkuu entiseen malliin haet sairista kunnes saat uuden työpaikan.

Niin ne näköjään muutkin tekee joilla on kamala olla duunissaan.

Vierailija kirjoitti:

Esimies ja johtaja on aina avainasemassa.

Hänen myötään paikka joko kukoistaa tai kaatuu.

Taitavuus mitataan suoraan sillä kuinka moni työntekijä on säännöllisesti sairauslomalla mitä yllättävimmin syin ja ennakoimattomasti.

Työnpaikan työntekijöiden vaihtuvuus kertoo myös karua kieltään siitä että esimiehenä on epäpätevä lammas.

Ei mene aivan yksioikoisesti noin.

On aloja, joilla on työvoimapula syystä tai toisesta. Hyviä työntekijöitä ei tahdo saada, eikä ole mahdollisuutta maksaa paljon enemmän palkkaa kuin kilpailijatkaan. Alalla on vaikkapa tyypillisesti ilta- ja yövuoroja ja se on raskasta. Alan ongelmia ei ratkaista yksin hyvällä esimiestyöskentelyllä. Kun hyviä työntekijöitä on vaikea saada, et saa ammattisaikuttajista ja varastavista työntekijöistä millään ihmeellä menestystarinaa. Toki jokainen rekrytointi ja perehdytys on mahdollisuus, mutta helmiä on harvassa.

Esimiestyöskentely on uskomattoman paljon helpompaa yrityksissä, joissa on kokenutta ja koulutettua työvoimaa. Nuorisoaloilla eli niillä aloilla, joilla tullaan ensi kertaa työelämään, ei ole herkkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimies ja johtaja on aina avainasemassa.

Hänen myötään paikka joko kukoistaa tai kaatuu.

Taitavuus mitataan suoraan sillä kuinka moni työntekijä on säännöllisesti sairauslomalla mitä yllättävimmin syin ja ennakoimattomasti.

Työnpaikan työntekijöiden vaihtuvuus kertoo myös karua kieltään siitä että esimiehenä on epäpätevä lammas.

Ei mene aivan yksioikoisesti noin.

On aloja, joilla on työvoimapula syystä tai toisesta. Hyviä työntekijöitä ei tahdo saada, eikä ole mahdollisuutta maksaa paljon enemmän palkkaa kuin kilpailijatkaan. Alalla on vaikkapa tyypillisesti ilta- ja yövuoroja ja se on raskasta. Alan ongelmia ei ratkaista yksin hyvällä esimiestyöskentelyllä. Kun hyviä työntekijöitä on vaikea saada, et saa ammattisaikuttajista ja varastavista työntekijöistä millään ihmeellä menestystarinaa. Toki jokainen rekrytointi ja perehdytys on mahdollisuus, mutta helmiä on harvassa.

Esimiestyöskentely on uskomattoman paljon helpompaa yrityksissä, joissa on kokenutta ja koulutettua työvoimaa. Nuorisoaloilla eli niillä aloilla, joilla tullaan ensi kertaa työelämään, ei ole herkkua.

Aivan varmasti noin kuin kirjoitit.

Kuitenkaan mikään ei oikeuta esimiestasolla tapahtumaan alaisen simputtamiseen tai asiattomaan käytökseen , tai sellaisen sallimiseen.

[/quote]

.... hyviä työntekijöitä on vaikea saada, et saa ammattisaikuttajista ja varastavista työntekijöistä millään ihmeellä menestystarinaa. Toki jokainen rekrytointi ja perehdytys on mahdollisuus, mutta helmiä on harvassa.

Esimiestyöskentely on uskomattoman paljon helpompaa yrityksissä, joissa on kokenutta ja koulutettua työvoimaa.[/quote]

Avainasana tosiaan : perehdytys.

On järkyttävää huomata, miten aivan liian monissa paikoissa perehdytys on puutteellista tai sitä ei yksinkertaisesti edes ole mikäli se jätetään vetelien kollegojen harteille joiden oma motivaatio työtä kohtaan on leipääntymisen myötä kadonnut rutiineihin, joita uudet tulokkaat häiritsevät ihan oleellisilla peruskysymyksillään (työnkuvasta).

Siloin(kin) esimies mielestäni on avainasemassa.

Niinno sanotaanko että ko puljussa esimiehetkään eivät ole saaneet välttämättä minkäänlaista koulutusta vaan siihen hommaan pääsee about kuka vaan, joka siihen suostuu. Yrityksen maine on kyllä valtakunnallisestikin varmasti ihan tiedossa, mutta en todellakaan ikinä ois voinu kuvitellakaan, että tässä ihanassa hyvinvointivaltiossamme jossain työpaikassa voisi olla jotain tuollaista.

ap

Onko firman sisällä helpompi vaihtaa hommia kuin hakea kokonaan uutta?Itselle auttoi...

Ei se meininki muutu sen firman sisällä yhtään mihinkään.

ap