LOKAkuisten perjantai

Teillä siellä etelässä onkin kiva, kun on vara valita minne ja kuinka kauas menee synnyttämään ;)

Tuumasit, että viimeksi 5min tuntui liian pitkältä matkalta. Minulla synnytyssairaalaan voi olla matkaa 220km että revitäänpä siitä..

Täällä Kuusamossa siis nyt se tilanne, että oma synnäri toimii maanantaista torstaihin (sinne mulla matkaa n. 4km). Mutta viikonloput on osasto kiinni ja synnytykset hoidetaan Oysissa eli meiltä sinne n. 220km.

En siis tarkoittanut tätä mitenkään pahalla, haluan vain sanoa,että kaikki on suhteellista. Itsestäni siis tuo 45min tuntuu hyvinkin ok-matkalta, kun siis voi olla kolmisenki tuntia edessä :(

Toivon kuitenkin, että saisin synnyttää täällä, mutta jos Ouluun joudun, niin en voi muuta kuin toivoa, että synnytys ei olisi kovin nopea ja tuskainen (kuten toinen synnytykseni) vaan pikemminkin rauhallinen ja pidempi (kuten viimeisin synnytykseni). Onneksi ei tarvi vielä murehtia tätä, mutta lokakuussa varmaan jännään vauvan syntymäpäivää enemmän kuin moni muu lokamasu.



Nyt täytyis pikkuhiljaa suunnitella iltapalaa ja kohta saakin ottaa löhöasennon soffalle ja alkaa kattelemaan suurinta pudottajaa *koukussa*



Mianni (edelleen se 9+6)

Pitkästä aikaa kirjoitan... Väsymys ja päänsärky on sitä luokkaa, ettei ruutua voi paljon kuvitella tuijottavansa. Tuntuu vaan, et pitäis nukkua koko ajan. Nyt ei vaan pysty, kun täytyy kuitenkin touhuta esikoisen kanssa. Toista oli esikoista odottaessa, kaikki vapaapäivät vaan nukuin.



Toisekseen, odotin sitä ekaa neuvolaa niin kovasti, että tuntui typerältä tulla kirjoittelemaan ennen kuin on jotain matskua. No, neuvola oli eilen, täytettiin niitä papereita ja th vaikutti mukavalta. Sydänääniä yritettiin kuunnella, ei kuulunut, mikä todella harmitti. Lääkärin aika vasta kolmen viikon päähän, toivottavasti pääsisin np-ultraan ennen sitä. Olisi niin kiva nähdä, et siel masus oikeesti on jotain. Oon vähän sellainen epäilijätyyppi.



Pahoinvointi on onneksi jättänyt, välillä vähän heikottaa, mut se menee ohi syömisellä. Rintojakaan ei enää arista. Mutta siis tämä väsymys, joka alkaa jo viimeistään iltapäivällä. Yöunille pitäis mennä heti esikoisen kanssa yhdeksän pintaan, mutta ei malta. Sitten puolinukuksissa sohvalla valvoo. Ja kummallista tämä päänsärkykin, ei kovin kovaa, mutta sellaista jatkuvaa inhottavaa puristusta. Pää tuntuu niin raskaalta. Lääke ei auta. Oliskohan raskausajan migreeniä? Onko jollain ollut sellaista? Toisaalta ei tää mun mielestä ole migreeniäkään. Ulkona olen päivittäin monta tuntia, eli raitista ilmaa saan. Menis ohi vaan tämä.



Tulipa tarinaa, hyvää viikonloppua kaikille!

Lizie 10+5