Vihaan niin paljon kaikkia kotitöitä eivätkä hermoni kestä jatkuvaa lasten läsnäoloa, ettei minun olisi ikinä pitänyt perustaa perhettä!

Vierailija kirjoitti:

No välillä käy mielessä miten olisi ihanaa olisi olla yksin. Mä oon väsynyt siihen, että en saa olla hetkeäkään rauhassa. Joskus olisi kiva olla kotona vapaapäivänä tekemättä mitään. Mutta ei, heti aamusta aletaan kysymään mitä tänään tehdään, miksei mennä mihinkään. Mulla on niin kauhee tressi siitä, että koko ajan pitäis olla menossa. Mies ei tee lasten kanssa mitään vaan vetoaa omiin töihinsä ja menoihinsa.

Sekin vaan ihmettelee kun oon väsynyt ja itkuinen.

Lapsettomana ja uteliaana on pakko kysyä, että eikö niille voi vaan sanoa, että tänään te siivoatte talon ja sitten menette pois, koska tänään äiti pötköttelee?

On sen ikäisiä vielä, että tuo ei oikein onnistu :-)

Asutaan sen verran sivummassa, että mun on pakko lähtee kuskaamaan aina. Sanon kyllä välillä suoraan, että tänään ollaan kotona vaan. Mutta sitten tunnen syyllisyyttä kun sanon noin. Jos mä en kuskais lapsia niin eivät pääsisi ikinä mihinkään. Oma lapsuus oli sellainen ja sitä en halua omilleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No välillä käy mielessä miten olisi ihanaa olisi olla yksin. Mä oon väsynyt siihen, että en saa olla hetkeäkään rauhassa. Joskus olisi kiva olla kotona vapaapäivänä tekemättä mitään. Mutta ei, heti aamusta aletaan kysymään mitä tänään tehdään, miksei mennä mihinkään. Mulla on niin kauhee tressi siitä, että koko ajan pitäis olla menossa. Mies ei tee lasten kanssa mitään vaan vetoaa omiin töihinsä ja menoihinsa.

Sekin vaan ihmettelee kun oon väsynyt ja itkuinen.

Lapsettomana ja uteliaana on pakko kysyä, että eikö niille voi vaan sanoa, että tänään te siivoatte talon ja sitten menette pois, koska tänään äiti pötköttelee?

Mikä käskyoikeus yhdellä asiaan olisi? Siis vittu mä en ainakaan siivoais, vaikka mies miten vaatisi, jos se on vaatimista. Jos on väsynyt niin ottakoot eron, kun ei kestänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies jättää ihan kaikki kotityöt mulle jo nyt (molemmat vaativissa kv-duuneissa, paljon matkustelua) koska ei koe et olis töiden lisäksi hänen tehtävä. Haaveilee kolmesta lapsesta, mutta itse olen miettinyt sterilisaatiota mieheltäni salaa. En pysty pyörittämään yksin tätä arkea!

Toivottavasti tuo kuitenkin kivasti rahaa kotiin. Sekin helpottaa arkea, mutta älä tee sitä kolmatta lasta, ellet itse halua.

Eiköhän teillä ole vara palkata kotiapua, jos olette molemmat vaativissa töissä.Ottakaa viikkosiivooja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten se, että Koskaan ei saa nukkua niin pitkään kuin haluaa.

Tämä ei sitten ole pelkästään vain lapsiperheellisten ongelma. Aamuvirkku puoliso voi olla yhtä iso painajainen. "Miksi pitää nukkua aina keskipäivään saakka??? Laiskuutta tuo on eikä muuta".

Vaikka tuollainen aamu sattuisi kohdalle harvemminkin, että ei oo mihinkään menoa ja sais nukkua niin pitkään kuin haluaa, niin ukko mäkättää siitäkin.

ON hieman eri asia. Ellei puolisosi sitten huuda sinua pyyhkimään tai kitise aampupalaa. Hypi päälläsi ja vedä silmäluomiasi auki. 

Sama asia?

jummarran! Näin se vaan on menee.

Voisit ottaa lomaa itsellesi ilman lapsia. Jos varaa on niin kotisiiviuspalveluja kannattaa hyödyntää.

Joku viikkosiivous on ihan yhtä tyhjän kanssa pikkulapsiperheen kotityörumbassa. Järjesteltävä ja pyyhittävä ja kerättävä ja mietittävä ruokia ja korjattava jälkiä ja pyykättävä yms yms on joka saatanan päivä ja jos siitä luistaa, kämppä on puolessa päivässä kaaos, jos kaikki ovat kotona. Etenkin ruokien miettiminen ja järjestäminen vituttaa aivan saatanasti. Itse voisin elää vaikka viikon smoothieilla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Joku viikkosiivous on ihan yhtä tyhjän kanssa pikkulapsiperheen kotityörumbassa. Järjesteltävä ja pyyhittävä ja kerättävä ja mietittävä ruokia ja korjattava jälkiä ja pyykättävä yms yms on joka saatanan päivä ja jos siitä luistaa, kämppä on puolessa päivässä kaaos, jos kaikki ovat kotona. Etenkin ruokien miettiminen ja järjestäminen vituttaa aivan saatanasti. Itse voisin elää vaikka viikon smoothieilla. Ap

Mitä haluat muiden sanovan? Joo, jos pitää kotitöitä yleisesti ottaen vastenmielisinä, lapsiperhearki on työleiri verrattuna lapsettomaan elämään. Se on ihan yleisesti tunnustettu tosiasia. Siksi olen mieluummin setä kuin isä.

Tää ei taatusti nosta aloittajaa kuopastaan, mutta yleisesti kotitöiden vihaajille: sen lisäksi että karsin ja delegoin, niin joistain kotitöistä on tullut ihan nautinto äänikirjojen kanssa! Hetki omaa aikaa ja melkein hiljaisuuttakin napit korvissa pyykkiä viikatessa, ruokaa laittaessa tai vessaa pestessä. Ihan pienten kanssa onnistuu vaikka puolison läsnäollessa, leikki-ikäisille sanon että laitan nyt napit korviin, saa tulla kertomaan jos on asiaa, ja keskeytyksiä tulee kyllä, mutta silti se enin "taustamöly" sulkeutuu ulos hetkeksi. Tai toinen nappi korvassa, että voi kuulostella kuitenkin samalla lapsia muttei pitkästy kuoliaaksi. Tilanteen mukaan.

Ei helvetti, lisää meteliä korvanapista itselle? Eikä se riitä että lapsia kuulostelee, niitä on vahdittava. Jos multitaskauksen vaatimus ahdistaa, niin helpottaako ottaa siihen oheen vielä asia lisää johon yrittää keskittyä huonolla menestyksellä? Kaikki lapset eivät ole hiljaisia paikallaan pönöttäjiä.

Mikä oikeasti auttaisi olisi se, että joku muu hoitaisi lapsia välillä riittävän pitkän ajan, jotta kuralle mennyttä parisuhdetta voisi oikeasti alkaa yrittää korjata miehen kanssa, koska se on suurin ongelma. Veikkaan ettemme ole yksin saman ongelman äärellä. Ap

En yhtään osaa samaistua tunteisiisi, ap. Itse nautin jokaisesta päivästä perheeni kanssa. Minulla on kaksi lasta ja kumpikin heistä oli lähemmä kuolla synnytyksessä, kuten minäkin jälkimmäisessä synnytyksessä. Kiitän Jumalaa joka päivä elämästäni. En ole mikään upea kodinhengetär joka päivä, vaan usein arkena lapset saavat tyytyä valmisruokiin. Pyykkejä saattaa kertyä isot pinot, mutta viikonloppuisin pyöritän pyykkikonetta enemmän. Parisuhde on enimmäkseen asumista samojen seinien sisällä, mutta emme tappele ja välillä on enemmän aikaa toisillemme. Sekä minulle että miehelleni on kaikista tärkeintä, että lapsilla on kaikki hyvin, joten me emme kohtele myöskään toisiamme huonosti, koska me olemme niiden lasten vanhemmat. Välillä pitää olla kova lapsille, että he ymmärtävät rajat. Minulla on yksi hyvä harrastus, josta saan jännitystä elämääni. En voisi pyytää elämältä mitään enempää kuin olen jo saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku viikkosiivous on ihan yhtä tyhjän kanssa pikkulapsiperheen kotityörumbassa. Järjesteltävä ja pyyhittävä ja kerättävä ja mietittävä ruokia ja korjattava jälkiä ja pyykättävä yms yms on joka saatanan päivä ja jos siitä luistaa, kämppä on puolessa päivässä kaaos, jos kaikki ovat kotona. Etenkin ruokien miettiminen ja järjestäminen vituttaa aivan saatanasti. Itse voisin elää vaikka viikon smoothieilla. Ap

Mitä haluat muiden sanovan? Joo, jos pitää kotitöitä yleisesti ottaen vastenmielisinä, lapsiperhearki on työleiri verrattuna lapsettomaan elämään. Se on ihan yleisesti tunnustettu tosiasia. Siksi olen mieluummin setä kuin isä.

Näinhän se on. Yksin asuessa oli todella vähän kotitöitä, asuin pienessä alle 30m2 yksiössä, mukeja omistin neljä, lautasia neljä isoa, neljä pientö ja neljä syvää, juomalasejakin neljä ja parit aterimet, niin tiskiä ei pahemmin syntynyt. Ateriana toimi vaikka pakastepitsa jos ei muuta jaksanut. Pyykkiä pesi sen mitä sattui tarvitsemaan.

Nykyään meillä on kolmihenkinen perhe minun, mieheni ja puolitoistavuotiaan lapsemme muodostamana. Ja hommaa riittää, astioita on "hieman" enemmän, pyykkiä tulee enemmän, kämppä ei pysy siistinä minuuttia kauempaa jne.

Mutta silti nautin enemmän perhe-elämästä. Yksinasuessa oli helpompaa työmäärältään, mutta yksinäistä oli. Siellä siistissä kodissa ei halunnut edes aikaa viettää, kun oli vain joko pistävä hiljaisuus tai tv seurana.

Että mikä kenellekin sopii.

Jumala- ja Jeesushihhulit taitavat ainakin ulospäin antaa itsestään muita vaatimattomamman kuvan, ainakin jos ovat naisia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei helvetti, lisää meteliä korvanapista itselle? Eikä se riitä että lapsia kuulostelee, niitä on vahdittava. Jos multitaskauksen vaatimus ahdistaa, niin helpottaako ottaa siihen oheen vielä asia lisää johon yrittää keskittyä huonolla menestyksellä? Kaikki lapset eivät ole hiljaisia paikallaan pönöttäjiä.

Mikä oikeasti auttaisi olisi se, että joku muu hoitaisi lapsia välillä riittävän pitkän ajan, jotta kuralle mennyttä parisuhdetta voisi oikeasti alkaa yrittää korjata miehen kanssa, koska se on suurin ongelma. Veikkaan ettemme ole yksin saman ongelman äärellä. Ap

Tälle rouvalle ei taida mikään kelvata.

Tilaapa lapsenvahti vaikka MLL:tä, tai laita hakuun vakkarihoitaja teille. Tämä tietysti maksaa, kuten tiedät.

Elämä on

Vierailija kirjoitti:

Tää ei taatusti nosta aloittajaa kuopastaan, mutta yleisesti kotitöiden vihaajille: sen lisäksi että karsin ja delegoin, niin joistain kotitöistä on tullut ihan nautinto äänikirjojen kanssa! Hetki omaa aikaa ja melkein hiljaisuuttakin napit korvissa pyykkiä viikatessa, ruokaa laittaessa tai vessaa pestessä. Ihan pienten kanssa onnistuu vaikka puolison läsnäollessa, leikki-ikäisille sanon että laitan nyt napit korviin, saa tulla kertomaan jos on asiaa, ja keskeytyksiä tulee kyllä, mutta silti se enin "taustamöly" sulkeutuu ulos hetkeksi. Tai toinen nappi korvassa, että voi kuulostella kuitenkin samalla lapsia muttei pitkästy kuoliaaksi. Tilanteen mukaan.

Hei minäkin teen tuota, kuuntelen kirjoja kun en ehdi lukea! Lasten päikkäriaikaankin saan tosi paljon tehtyä, kun on mielenkiintoinen kirja kuunneltavana.

1.5v poika. 6v eskarilainen tyttö. 12v poika ja 14 v tyttö. Vaimoke kolmevuorotyössä, ja saattaa olla 5vkl putkeenki töissä. Ja kun akalla vapaata niin puutyöt,autorempat,talorempat ja samalla kotityöt. Kun teen aamuvuoroja olen kakaroitten kans illat jos toisella iltavuoro, jos toisella yö teen kaiken muun, ja kun vkl.oon lasten kans.kun toisella hyvällä tuurilla vkl vapaa, sillon kasaantuneet lumi,nurmikko,halko,autot,ja muut pitää tehdä sillon.talo rempattu lattiasta kattoon tällä aikataululla,ei ole tukiverkostoa ku omissa käsivarsissa.tänki kirjotuksen aikana vaihtanu paskavaipan. Siivonnu maidot lattialta,keränny roskapussin roskat lattialta takas roskiin. Tiskiä joka ei lopu. Aurinko paistaa jne :D. Desipeli mittari meni rikki ajat sitten. Rinnassa painetta. Kahvin keittoon, pienin murusteli leivän pitkin sohvaa ja siivosin sen,sillä aikaa mun puhelimesta levitti pankki kortit lattialle. My litte pony huutaa täysillä telkkarissa.

Kaveri antoi tuon asian takia 2 lastaan huostaan.

Siis antoiko vai otettinko.