Lue keskustelun säännöt.
Jos sinulla olisi yli 10 vuotta nuorempi pikkusisko, haluaisitko tavata?
13.04.2017 |
Olen itse tälläinen pikkusisko, perheenrikkoja ja mt-ongelmaisen äidin kasvattama. En ole koskaan tavannut sisaruksiani, vaikka he kyllä tietävät olemassaolostani. Olen tulkinnut asian niin, etteivät halua minua tavata. Heillä on perhe ja toisensa. Minulla ei ole koskaan ollutkaan perhettä.
Olen löytänyt heidän facebook-profiilinsa, mutta en ole uskaltanut ottaa yhteyttä. En varmaan uskaltaisikaan. Molemmat ovat perheellisiä, hyvätuloisia ja ammatissaan arvostettuja ihmisiä. Veljeni kirjoittaa artikkeleita erääseen arvostettuun verkkojulkaisuun.
Minä olen ollut koko elämäni masentunut enkä ole saanut mitään aikaan. Opiskelen tällä hetkellä ammattikorkeakoulussa, mutta saan varmaan tuoltakin potkut kun en masennuksen takia ole saanut suoritettua kahden vuoden aikana kuin 50 opintopistettä.
Olen itse siis parikymppinen.
Miten te reagoisitte, jos teillä olisi kuvauksen kaltainen sisko, joka yhtäkkiä ottaisi yhteyttä?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
En ole vastuussa isäni tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Biologinen sisaruus ei ole mikään itseisarvo etenkään silloin, jos puolisisaruksen äiti on ollut epävakaa persoonallisuus ja todennäköisesti perimä vaikuttaa lapseensakin.
En keksi mitään muuta syytä kuin jo mainittu luuytimen luovuttaminen, josta syystä voisin olla yhteydessä sisaruspuoleen. Minulla on hyvä ehjä elämä ilman häntäkin, joten miksi ryhtyä miellyttämään ihmistä, joka on syntynyt isäni typerästä toiminnasta? Perustakoot oman perheensä, minullakin on omani.
Perimisasia on epärelevantti. Olen hankkinut itse oman omaisuuteni, se ei mene jakoon isän kuollessa, joten ihan se ja sama, tuleeko perunkirjoitukseen lisää väkeä minun ja ydinperheessä kasvaneiden sisarusteni kanssa. Jaettavaa ei sen vertaa ole, että siitä kannattaa riidellä.
Ajattelen aivan samalla tavalla. En olisi myöskään syyllinen tapahtuneeseen enkä siten velvollinen hyvittämäänkään jollekin asioita, joita vanhempani ovat tehneet ollessani todennäköisesti itsekin vielä lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoita kirje. Jos he eivät vastaa niin asia on selvä mutta on sitten heidän vastuullaan ottaa yhteyttä tai jättää ottamatta. Kirjoita vaikka ihan tavallinen kirje.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja monille kommentoijille; h ä v e t k ä ä nyt edes vähän! Itse en teidän kaltaistenne ihmisten kanssa haluaisi olla missään tekemisissä.
Et halua olla tekemisissä realististen ja fiksujen ihmisten kanssa, joiden mielestä monimutkaisiin perhesuhteisiin on syynsä ja yleensä niitä ei kannata mennä sekoittamaan. Vai sinunko mielestäsi AP ei vaikuta epävakaalta, laiskottelevalta ihmisrauniolta, jonka paikka olisi terapiassa eikä facebookissa stalkkaamassa viattomia ihmisiä?
Noin ilkeää tekstiä voi kirjoittaa vain joku mielenterveysongelmainen, todella pahoinvoiva ihminen. Taitaisi sinun paikkasi olla terapiassa?
AP ei kyllä vaikuta epävakaalta. On vain kärsinyt masennuksesta ja opintonsa eivät tästä syystä ole edenneet. On erittäin yleistä. Ihan normaalia ja tervettä on myös kokea halua tutustua sisaruksiinsa,varsinkin jos muuta sukua ei juuri ole. Nuo "tuntemattomat,viattomat ihmiset" ovat ap.n sisaruksia ja verisukulaisia.
Sinulle tässä tuntuu ongelmana olevan vain se, että ap.olla on/on ollut mt-ongelmia ja siksi et haluaisi myöntää hänen kaltaisen olevan sinulle sukua. Jotenkin ihan absurdia, että joku vielä tänä päivänä tosissaan häpeää jotain masennusta. Terveen,rikkaan ja menestyneen sisaruksen varmaan toivottaisit iloisena tervetulleeksi sukuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja monille kommentoijille; h ä v e t k ä ä nyt edes vähän! Itse en teidän kaltaistenne ihmisten kanssa haluaisi olla missään tekemisissä.
Et halua olla tekemisissä realististen ja fiksujen ihmisten kanssa, joiden mielestä monimutkaisiin perhesuhteisiin on syynsä ja yleensä niitä ei kannata mennä sekoittamaan. Vai sinunko mielestäsi AP ei vaikuta epävakaalta, laiskottelevalta ihmisrauniolta, jonka paikka olisi terapiassa eikä facebookissa stalkkaamassa viattomia ihmisiä?
Noin ilkeää tekstiä voi kirjoittaa vain joku mielenterveysongelmainen, todella pahoinvoiva ihminen. Taitaisi sinun paikkasi olla terapiassa?
AP ei kyllä vaikuta epävakaalta. On vain kärsinyt masennuksesta ja opintonsa eivät tästä syystä ole edenneet. On erittäin yleistä. Ihan normaalia ja tervettä on myös kokea halua tutustua sisaruksiinsa,varsinkin jos muuta sukua ei juuri ole. Nuo "tuntemattomat,viattomat ihmiset" ovat ap.n sisaruksia ja verisukulaisia.
Sinulle tässä tuntuu ongelmana olevan vain se, että ap.olla on/on ollut mt-ongelmia ja siksi et haluaisi myöntää hänen kaltaisen olevan sinulle sukua. Jotenkin ihan absurdia, että joku vielä tänä päivänä tosissaan häpeää jotain masennusta. Terveen,rikkaan ja menestyneen sisaruksen varmaan toivottaisit iloisena tervetulleeksi sukuun?
Ohis....mun rakas siskoni ei ole mulle geneettisesti mitään sukua. Vanhempani adoptoivat hänet. Hän on kuitenkin mulle miljoona kertaa enemmän sisko ja sukulainen kuin joku tuntematon, jota en ole koskaan tavannut ja jolla ei ole kanssani muuta yhteistä kuin joko äidiltäni tai isältäni saamat sukusolut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja monille kommentoijille; h ä v e t k ä ä nyt edes vähän! Itse en teidän kaltaistenne ihmisten kanssa haluaisi olla missään tekemisissä.
Et halua olla tekemisissä realististen ja fiksujen ihmisten kanssa, joiden mielestä monimutkaisiin perhesuhteisiin on syynsä ja yleensä niitä ei kannata mennä sekoittamaan. Vai sinunko mielestäsi AP ei vaikuta epävakaalta, laiskottelevalta ihmisrauniolta, jonka paikka olisi terapiassa eikä facebookissa stalkkaamassa viattomia ihmisiä?
Noin ilkeää tekstiä voi kirjoittaa vain joku mielenterveysongelmainen, todella pahoinvoiva ihminen. Taitaisi sinun paikkasi olla terapiassa?
AP ei kyllä vaikuta epävakaalta. On vain kärsinyt masennuksesta ja opintonsa eivät tästä syystä ole edenneet. On erittäin yleistä. Ihan normaalia ja tervettä on myös kokea halua tutustua sisaruksiinsa,varsinkin jos muuta sukua ei juuri ole. Nuo "tuntemattomat,viattomat ihmiset" ovat ap.n sisaruksia ja verisukulaisia.
Sinulle tässä tuntuu ongelmana olevan vain se, että ap.olla on/on ollut mt-ongelmia ja siksi et haluaisi myöntää hänen kaltaisen olevan sinulle sukua. Jotenkin ihan absurdia, että joku vielä tänä päivänä tosissaan häpeää jotain masennusta. Terveen,rikkaan ja menestyneen sisaruksen varmaan toivottaisit iloisena tervetulleeksi sukuun?
Ohis....mun rakas siskoni ei ole mulle geneettisesti mitään sukua. Vanhempani adoptoivat hänet. Hän on kuitenkin mulle miljoona kertaa enemmän sisko ja sukulainen kuin joku tuntematon, jota en ole koskaan tavannut ja jolla ei ole kanssani muuta yhteistä kuin joko äidiltäni tai isältäni saamat sukusolut.
Itsekin olen läheisempi sisaruspuoleni kuin täyssisarukseni kanssa. Eipä tuota silti tiedä miten tulisi toimeen, jollei tutustu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja monille kommentoijille; h ä v e t k ä ä nyt edes vähän! Itse en teidän kaltaistenne ihmisten kanssa haluaisi olla missään tekemisissä.
Et halua olla tekemisissä realististen ja fiksujen ihmisten kanssa, joiden mielestä monimutkaisiin perhesuhteisiin on syynsä ja yleensä niitä ei kannata mennä sekoittamaan. Vai sinunko mielestäsi AP ei vaikuta epävakaalta, laiskottelevalta ihmisrauniolta, jonka paikka olisi terapiassa eikä facebookissa stalkkaamassa viattomia ihmisiä?
Noin ilkeää tekstiä voi kirjoittaa vain joku mielenterveysongelmainen, todella pahoinvoiva ihminen. Taitaisi sinun paikkasi olla terapiassa?
AP ei kyllä vaikuta epävakaalta. On vain kärsinyt masennuksesta ja opintonsa eivät tästä syystä ole edenneet. On erittäin yleistä. Ihan normaalia ja tervettä on myös kokea halua tutustua sisaruksiinsa,varsinkin jos muuta sukua ei juuri ole. Nuo "tuntemattomat,viattomat ihmiset" ovat ap.n sisaruksia ja verisukulaisia.
Sinulle tässä tuntuu ongelmana olevan vain se, että ap.olla on/on ollut mt-ongelmia ja siksi et haluaisi myöntää hänen kaltaisen olevan sinulle sukua. Jotenkin ihan absurdia, että joku vielä tänä päivänä tosissaan häpeää jotain masennusta. Terveen,rikkaan ja menestyneen sisaruksen varmaan toivottaisit iloisena tervetulleeksi sukuun?
Ohis....mun rakas siskoni ei ole mulle geneettisesti mitään sukua. Vanhempani adoptoivat hänet. Hän on kuitenkin mulle miljoona kertaa enemmän sisko ja sukulainen kuin joku tuntematon, jota en ole koskaan tavannut ja jolla ei ole kanssani muuta yhteistä kuin joko äidiltäni tai isältäni saamat sukusolut.
Itsekin olen läheisempi sisaruspuoleni kuin täyssisarukseni kanssa. Eipä tuota silti tiedä miten tulisi toimeen, jollei tutustu.
Sama pätee myös yläkerran keski-ikäiseen mieheen, naapuritalon spanielia ulkoiluttavaan naiseen, lähikaupan kassaneitiin ja muihin tuntemattomiin ihmisiin. Kyse on vain siitä, katsooko tarpeelliseksi tutustua näihin ihmisiin.
Kivoja ennakkoluuloja. Masennus ei tee ihmisestä hullua, epävakaata tai vaarallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai haluaisin jos olisit samaa verta ainakin toisen vanhemman puolelta. Äitiäsi taas en haluaisi tavata. Tietenkin tälläinen "yllätyksen" ilmaantuminen on aina aika paska juttu, mutta etpä sinä syntymääsi valinnut vaan oli vanhempiesi moka.
En nyt ainakaan itse koe että ap:n masentuneisuus tai muut ongelmat voisi uhata jotenkin itseäni tai perhepiiriäni. Kyllä siinä aina sukujuhlissa ja muissa pippaloissa menee yksi ylimääräinenkin sivussa jos nyt osaa normaalisti käyttäytyä kuten ap varmaan osaakin.
Onhan se ihan ymmärrettävää että ap haluaa nähdä sisaruksensa, koska nämä ovat kuitenkin verisukulaisia isän puolelta ja eivät sinänsä mitään "tuntemattomia" vaikka eivät olisi koskaan tavanneetkaan. Kyllä oma veri ja sukulaiset aina kiinnostavat varsinkin jos niitä ei ole koskaan tavannut.
Vierailija kirjoitti:
Kai haluaisin jos olisit samaa verta ainakin toisen vanhemman puolelta. Äitiäsi taas en haluaisi tavata. Tietenkin tälläinen "yllätyksen" ilmaantuminen on aina aika paska juttu, mutta etpä sinä syntymääsi valinnut vaan oli vanhempiesi moka.
En nyt ainakaan itse koe että ap:n masentuneisuus tai muut ongelmat voisi uhata jotenkin itseäni tai perhepiiriäni. Kyllä siinä aina sukujuhlissa ja muissa pippaloissa menee yksi ylimääräinenkin sivussa jos nyt osaa normaalisti käyttäytyä kuten ap varmaan osaakin.
Onhan se ihan ymmärrettävää että ap haluaa nähdä sisaruksensa, koska nämä ovat kuitenkin verisukulaisia isän puolelta ja eivät sinänsä mitään "tuntemattomia" vaikka eivät olisi koskaan tavanneetkaan. Kyllä oma veri ja sukulaiset aina kiinnostavat varsinkin jos niitä ei ole koskaan tavannut.
74 vielä jatkaa että olisin kyllä isälleni vihainen jos olisi lapsen hylännyt vaikka ei olisi tätä halunnutkaan alunperin. Kyllä sitä olisi voinut ainakin joskus edes tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tässäkin ole klassinen tapaus, missä hoito on huijannut itsensä raskaaksi valehtelemalla ehkäisystä ja on huijannut miehen isäksi.
AP ei saa minulta mitään kunnioitusta, jätä hyvänen aika ne viattomat ihmiset rauhaan! Varsinkin jos lortto on pilannut miehen perhe-elämänkin tempauksellaan.
Kunhan et heti ensimmäisessä viestissä tuo ilmi masennustasi ym. muita ongelmia. :-) Niissä ei ole mitään pahaa tietenkään mutta tällöin voi vaikuttaa, että sulla on hieman kyseenalaiset motiivit ottaa yhteyttä näihin sisaruksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et menetä mitään kysymällä...voi olla ettet saakaan.Kyllä minä pikkusiskon haluaisin tavata.
Itse en kyllä ilahtuisi. Mutta sehän on ihan ihmiskohtaista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaisi ensin tietää, mitä sinä minusta oikeasti haluat. Jotainhan sinä haluat, jos haluat ottaa yhteyttä.
Minäkin mietin joskus että mitä jos isälläni on muitakin lapsia. Olen syntynyt 1990-luvun alussa jolloin isäni oli jo yli 30 kun taas äitini nuorempi. Tiedän että isällä oli ollut muita suhteita aiemmin, ehkä jopa 1970-luvulla, ja koska äidin ja isän suhde epäonnistui eikä ollut vakaa, ei tiedä vaikka isäni ei olisi kertonut kaikkea äidille. Jos minulla olisi "yllätyssisaruksia" haluaisin kyllä tavata heidät. Ja itse olen ihan normaali tasapainoinen ihminen.
N26
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi ensin tietää, mitä sinä minusta oikeasti haluat. Jotainhan sinä haluat, jos haluat ottaa yhteyttä.
En oikein itsekään tiedä. En minä mitään hyötyä ole tavoittelemassa, vaan lähinnä joku tarve ajaa selvittelemään omia juuriaan. Ehkä en kokisi olevani niin turha ihminen, jos saisin selvitellä juuriani. En kaipaa terapiaa enkä taloudellista hyötyä, ehkä tämä on enemmänkin sellaista lapsuudesta asti kytenyttä uteliaisuutta ja vilpitöntä kiinnostusta.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi ensin tietää, mitä sinä minusta oikeasti haluat. Jotainhan sinä haluat, jos haluat ottaa yhteyttä.
En oikein itsekään tiedä. En minä mitään hyötyä ole tavoittelemassa, vaan lähinnä joku tarve ajaa selvittelemään omia juuriaan. Ehkä en kokisi olevani niin turha ihminen, jos saisin selvitellä juuriani. En kaipaa terapiaa enkä taloudellista hyötyä, ehkä tämä on enemmänkin sellaista lapsuudesta asti kytenyttä uteliaisuutta ja vilpitöntä kiinnostusta.
AP
Et sinä ole turha ihminen, mutta ei minun tapaamiseni muuttaisi asiaa millään tavalla. Kannattaisiko sun selvitellä sukujuuriasi vaikka aloittamalla sukututkimuksen tekemisen?
Itselläni tilanne oli toisinpäin: isän ja äidin avioliitto kariutui 1960-luvulla isän uskottomuuteen. Isä perusti uuden perheen, eikä pitänyt sen jälkeen ikinä mitään yhteyttä millään tavalla. Elatusmaksujakaan hän ei maksanut, vaikka varaa olisi ollut.
Olen lapsena tavannut isän uusine perheineen vahingossa lomalla yhden kerran ja muistan vieläkin, kuinka sisarpuolet kehuskelivat hienoilla harrastuksillaan. Se tuntui pahalta, koska itsellä ei sattuneesta syystä ollut varaa harrastaa mitään maksullista aktiviteettia. Jotenkin tuntui siltä, että he olivat varastaneet minun lapsuuteni.
Äidin uudesta avioliitosta minulla on puolisisaruksia, jotka ovat minun sisareni ja veljeni. Isän toisesta avioliitosta syntyneet lapset tuskin tietävät vanhempiensa romanssin taustoja. Minä sen sijaan olen lukenut oikeudenkäyntipöytäkirjat. Vieläkään en tuon toisen naisen nimeä halua muistaa ja ammattinsa oli se vitsissäkin mainittu.
Puolisisaria vastaan minulla ei ole mitään, mutta menetettyäni vanhempieni avioeron myötä yhteyden isän koko sukuun en tunne tarvetta lämmittää jotakin, mitä ei koskaan ole ollutkaan. Perhe- ja tunnekuviot ovat huomattavasti monimutkaisempia kuin mitä joku ulkopuolinen saattaa ymmärtää.
Kultapieni. Sinä olet syytön tilanteeseen. Nätisti lähestymällä ja asiaa kysymällä saat ottaa yhteyttä keneen vaan ja esittää asiasi. Sisaruksesi päättävät sitten haluavatko tavata. Syntymätilanteesi ei laske sinun arvoasi, yritä jaksaa, kaikki eivät ajattele pahasti. ❤️
En ole vastuussa isäni tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Biologinen sisaruus ei ole mikään itseisarvo etenkään silloin, jos puolisisaruksen äiti on ollut epävakaa persoonallisuus ja todennäköisesti perimä vaikuttaa lapseensakin.
En keksi mitään muuta syytä kuin jo mainittu luuytimen luovuttaminen, josta syystä voisin olla yhteydessä sisaruspuoleen. Minulla on hyvä ehjä elämä ilman häntäkin, joten miksi ryhtyä miellyttämään ihmistä, joka on syntynyt isäni typerästä toiminnasta? Perustakoot oman perheensä, minullakin on omani.
Perimisasia on epärelevantti. Olen hankkinut itse oman omaisuuteni, se ei mene jakoon isän kuollessa, joten ihan se ja sama, tuleeko perunkirjoitukseen lisää väkeä minun ja ydinperheessä kasvaneiden sisarusteni kanssa. Jaettavaa ei sen vertaa ole, että siitä kannattaa riidellä.