Lue keskustelun säännöt.
Jos sinulla olisi yli 10 vuotta nuorempi pikkusisko, haluaisitko tavata?
13.04.2017 |
Olen itse tälläinen pikkusisko, perheenrikkoja ja mt-ongelmaisen äidin kasvattama. En ole koskaan tavannut sisaruksiani, vaikka he kyllä tietävät olemassaolostani. Olen tulkinnut asian niin, etteivät halua minua tavata. Heillä on perhe ja toisensa. Minulla ei ole koskaan ollutkaan perhettä.
Olen löytänyt heidän facebook-profiilinsa, mutta en ole uskaltanut ottaa yhteyttä. En varmaan uskaltaisikaan. Molemmat ovat perheellisiä, hyvätuloisia ja ammatissaan arvostettuja ihmisiä. Veljeni kirjoittaa artikkeleita erääseen arvostettuun verkkojulkaisuun.
Minä olen ollut koko elämäni masentunut enkä ole saanut mitään aikaan. Opiskelen tällä hetkellä ammattikorkeakoulussa, mutta saan varmaan tuoltakin potkut kun en masennuksen takia ole saanut suoritettua kahden vuoden aikana kuin 50 opintopistettä.
Olen itse siis parikymppinen.
Miten te reagoisitte, jos teillä olisi kuvauksen kaltainen sisko, joka yhtäkkiä ottaisi yhteyttä?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä aina laittaa lyhyen ja neutraalin viestin;
Hei, olen se ja se, tuon ja tämän lapsi. Jos joskus haluatte tutustua, minulle voi laittaa viestiä vaikka facebookissa.
Terveisin: se ja se
Juuri näin. Laita viesti ilman mitään odotuksia tai vaatimuksia. Hyvä sana on tuo "joskus", "jossain vaiheessa", "tulevaisuudessa"... Jätä pallo heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lähestyisi facebookissa. Se antaa vastaanottajalle paineen vastata heti, tai sitten suojausasetuksista riippuen ei edes näe koko viestiä.
Minulla on melkein 10 vuotta vanhempi siskopuoli. Olen miettinyt tätä samaa asiaa, haluaisin kovasti ottaa yhteyttä, mutta en tiedä olisinko valmis tapaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on n.15 vuotta nuorempi velipuoli, jota en ole tavannut vuosiin, viimeksi kun hän oli taapero, nykyään on kai jotain 12-vuotias. En ole itseasiassa edes varma.
Hän on siis isäni lapsi, mutta hänen äitinsä, siis isäni jo nykyään ex-vaimo, ei koskaan pitänyt meistä aiemmista lapsista, ja sen takia emme ole veljeämme kovin usein tavanneet. Isovanhempien vielä ollessa elossa nähtiin siellä, mutta heidän kuoltuaan en ole tavannut veljeäni ollenkaan. Isää nähdään kyllä silloin tällöin.
Itse toivon kovasti ettei veljeni ajattele ettemme halua tavata tai tuntea häntä, ja toivon että jossain vaiheessa kun hän on täysi-ikäinen ja päättää itse omista asioistaan
niin ottaisi meihin yhteyttä, sillä
tutustuisin kyllä veljeeni mielelläni. En
tiedä mitä hänen äitinsä on meistä hänelle puhunut, mutta jos jotain niin
ei varmasti mitään kovin hyvää.
Kai isänne nyt on teistä toisillenne jotain kertonut jos tapaa molempia?
Mä kyllä haluaisin ainakin tavata ja katsoa siitä sitten eteenpäin, mahdollisesti ruveta rakentamaan jonkinlaista sisarussuhdettakin. Luulisi, että jokainen järkevä ihminen tajuaa, että ei se lapsi sitä perhettä ole rikkonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin ehdottomasti tavata! Saattaisin aluksi hämmentyä ja järkyttyä, mutta sulateltuani asiaa ottaisin sinut varmasti osaksi perhettämme. Ihmisiä on tosin niin erilaisia, että ainoastaan tutustumalla sisaruksiisi tiedät mieten he reagoivat. Toiset eivät juurikaan pidä yhteyttä muutenkaan ihmisiin, eivätkä kaipaa aikuisia sisaruksiaan elämäänsä. Mutta entä sitten? Et tiedä ennen kuin otat yhteyttä! Parhaimmillaan voit saada ympärillesi perheen, jota olet aina kaivannut ja tukiverkoston, joka auttaa sinua. Masennuksessa ja ammattikorkeakoulun opintojen etenemättämyydessä ei ole mitään hävettävää, sillä SINÄ YRITÄT - entä sitten jos et valmistu täysin tavoiteaikataulussa? Kamppailet vaikean sairauden ja sellaisten lähtökohtien kanssa, joista kipuileminen on hirveän yleistä juurikin tuossa elämänvaiheessa. Olet kamppailut tiesi opintoihin, koittanut jaksaa opiskella ja olla kuten muut - olet turvallisessa ja hyvässä elämäntilanteessa, jossa aikaisemmin elämässäsi kokemat haasteet nousevat nyt pintaan. Siinä ei ole mitään pahaa. Suoritat opintoja omaan tahtiin ja valmistut sitten joskus - kaikki järjestyy kyllä!
Sinuna ottaisin reippaasti yhteyttä sisaruksiisi ja etenisin sitten heidän toivomallaan tavalla. Kävi miten kävi, SINULLA ei ole mitään menetettävää (ethän tunne heitä nyttenkään) eikä hävettävää. Sinä et ole minkäänlainen syypää vanhempiesi aiheuttamiin ongelmiin. Mikäli sisaruksesi ovat normaaleja ja hyviä ihmisiä, he kyllä ymmärtävät tämän! Tiedän muuten erään perheen, jonka isällä on ollut "salalapsi". Perheen isä on nyt menehtynyt, eikä terveydellisen tilansa äkillisen heikentymisen vuoksi ikinä ehtinyt vaimolleen kertoa tämän (aikuisen) lapsen henkilöllisyyttä - ainoastaan hänen olemassaolostaan. Perhe (jopa se äiti!) haluaisi kovasti löytää tämän aikuisen lapsen, jotta voisivat tutustua häneen. Tämä lapsi ilmeisesti tietää isänsä ja sisarustensa henkilöllisyyden, mutta ainakaan toistaiseksi hän ei ole ottanut yhteyttä.. ehkäpä hänkin miettii aloittajan tavalla, että kehtaako hän ottaa yhteyttä!
Teetpä aloittaja sitten minkä päätöksen tahansa, niin mukavaa kevättä sinulle ja tsemppiä elämääsi! Vaikutat fiksulta nuorelta ja ajan kanssa sinäkin saat tutkinnon valmiiksi, hyvän työn ja elämän!
Amkista saa potkut jos ei kykene suorittamaan opintojaan tavoiteaika + 0,5 vuotta. Jos AP:lla on kahden vuoden jälkeen 50 opparia kasassa, niin pahalta näyttää.
Miten kukaan voi kusta opintonsa noin pahasti? Tuohon tahtiin AP on käynyt ehkä kerran viikossa koulussa.
Olipa todella ilkeä kommentti, et taida yhtään ymmärtää millainen sairaus masennus on? Juuri tuollaisten kommenttien takia masennusta vielä nykyäänkin häpeillään eikä siitä uskalleta puhua. Ja ei saa potkuja amkista, mulla on useampikin kaveri joilla mennyt vähintään vuodella yli, yhdellä jopa lähemmäs 3 vuotta. Ja niin menee itselläniki yli eikä ole vielä potkuilla uhkailtu. Siellähän ne nimenomaan haluaa, että ihmiset valmistuu, kun saavat siitä rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse tälläinen pikkusisko, perheenrikkoja ja mt-ongelmaisen äidin kasvattama. En ole koskaan tavannut sisaruksiani, vaikka he kyllä tietävät olemassaolostani. Olen tulkinnut asian niin, etteivät halua minua tavata. Heillä on perhe ja toisensa. Minulla ei ole koskaan ollutkaan perhettä.
Olen löytänyt heidän facebook-profiilinsa, mutta en ole uskaltanut ottaa yhteyttä. En varmaan uskaltaisikaan. Molemmat ovat perheellisiä, hyvätuloisia ja ammatissaan arvostettuja ihmisiä. Veljeni kirjoittaa artikkeleita erääseen arvostettuun verkkojulkaisuun.
Minä olen ollut koko elämäni masentunut enkä ole saanut mitään aikaan. Opiskelen tällä hetkellä ammattikorkeakoulussa, mutta saan varmaan tuoltakin potkut kun en masennuksen takia ole saanut suoritettua kahden vuoden aikana kuin 50 opintopistettä.
Olen itse siis parikymppinen.
Miten te reagoisitte, jos teillä olisi kuvauksen kaltainen sisko, joka yhtäkkiä ottaisi yhteyttä?
Ottaisin avosylin vastaan. Työpaikka ja koulutus ei ole mikään ihmisarvo. Etkä sinä ole perheenrikkoja! Nyt heti lopetat tuon ajattelun. Olet ihan yhtä hyvä ihminen kuin nämä sisaruksesi vaikka olet masentunut ja elämä ei ole mennyt sitä rataa mitä muilla on. Ja olet vielä nuori, masennuksen voi voittaa ja sinulla on paljon aikaa nähdä, oppia ja kokea. ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Plää, en jaksaisi alkaa hengailemaan minään parikymppisen tenun kanssa. Joskus parikymppisenä teini-ikäinen sisko olisi tuntunut kivalta, mutta enää ei jaksa.
T. N34
Vierailija kirjoitti:
Ap on todella epävakaan oloinen ihminen. En ilahtuisi.
Kerro mikä tekee ap:n epävakaaksi? Masennus? Halu ottaa yhteyttä sisaruksiin joita ei ole tavannut? Itse kuulostat vain huonolta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin ehdottomasti tavata! Saattaisin aluksi hämmentyä ja järkyttyä, mutta sulateltuani asiaa ottaisin sinut varmasti osaksi perhettämme. Ihmisiä on tosin niin erilaisia, että ainoastaan tutustumalla sisaruksiisi tiedät mieten he reagoivat. Toiset eivät juurikaan pidä yhteyttä muutenkaan ihmisiin, eivätkä kaipaa aikuisia sisaruksiaan elämäänsä. Mutta entä sitten? Et tiedä ennen kuin otat yhteyttä! Parhaimmillaan voit saada ympärillesi perheen, jota olet aina kaivannut ja tukiverkoston, joka auttaa sinua. Masennuksessa ja ammattikorkeakoulun opintojen etenemättämyydessä ei ole mitään hävettävää, sillä SINÄ YRITÄT - entä sitten jos et valmistu täysin tavoiteaikataulussa? Kamppailet vaikean sairauden ja sellaisten lähtökohtien kanssa, joista kipuileminen on hirveän yleistä juurikin tuossa elämänvaiheessa. Olet kamppailut tiesi opintoihin, koittanut jaksaa opiskella ja olla kuten muut - olet turvallisessa ja hyvässä elämäntilanteessa, jossa aikaisemmin elämässäsi kokemat haasteet nousevat nyt pintaan. Siinä ei ole mitään pahaa. Suoritat opintoja omaan tahtiin ja valmistut sitten joskus - kaikki järjestyy kyllä!
Sinuna ottaisin reippaasti yhteyttä sisaruksiisi ja etenisin sitten heidän toivomallaan tavalla. Kävi miten kävi, SINULLA ei ole mitään menetettävää (ethän tunne heitä nyttenkään) eikä hävettävää. Sinä et ole minkäänlainen syypää vanhempiesi aiheuttamiin ongelmiin. Mikäli sisaruksesi ovat normaaleja ja hyviä ihmisiä, he kyllä ymmärtävät tämän! Tiedän muuten erään perheen, jonka isällä on ollut "salalapsi". Perheen isä on nyt menehtynyt, eikä terveydellisen tilansa äkillisen heikentymisen vuoksi ikinä ehtinyt vaimolleen kertoa tämän (aikuisen) lapsen henkilöllisyyttä - ainoastaan hänen olemassaolostaan. Perhe (jopa se äiti!) haluaisi kovasti löytää tämän aikuisen lapsen, jotta voisivat tutustua häneen. Tämä lapsi ilmeisesti tietää isänsä ja sisarustensa henkilöllisyyden, mutta ainakaan toistaiseksi hän ei ole ottanut yhteyttä.. ehkäpä hänkin miettii aloittajan tavalla, että kehtaako hän ottaa yhteyttä!
Teetpä aloittaja sitten minkä päätöksen tahansa, niin mukavaa kevättä sinulle ja tsemppiä elämääsi! Vaikutat fiksulta nuorelta ja ajan kanssa sinäkin saat tutkinnon valmiiksi, hyvän työn ja elämän!
Amkista saa potkut jos ei kykene suorittamaan opintojaan tavoiteaika + 0,5 vuotta. Jos AP:lla on kahden vuoden jälkeen 50 opparia kasassa, niin pahalta näyttää.
Miten kukaan voi kusta opintonsa noin pahasti? Tuohon tahtiin AP on käynyt ehkä kerran viikossa koulussa.
Olipa todella ilkeä kommentti, et taida yhtään ymmärtää millainen sairaus masennus on? Juuri tuollaisten kommenttien takia masennusta vielä nykyäänkin häpeillään eikä siitä uskalleta puhua. Ja ei saa potkuja amkista, mulla on useampikin kaveri joilla mennyt vähintään vuodella yli, yhdellä jopa lähemmäs 3 vuotta. Ja niin menee itselläniki yli eikä ole vielä potkuilla uhkailtu. Siellähän ne nimenomaan haluaa, että ihmiset valmistuu, kun saavat siitä rahaa.
Ilkeä? Itsellä kun on kahden vuoden jälkeen 167 opintopistettä kasassa, niin ei, en voi edes käsittää miten joku on edes onnistunut saamaan noin vähän pisteitä. Ja tietty täydet tuet nosteltu samalla. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin ehdottomasti tavata! Saattaisin aluksi hämmentyä ja järkyttyä, mutta sulateltuani asiaa ottaisin sinut varmasti osaksi perhettämme. Ihmisiä on tosin niin erilaisia, että ainoastaan tutustumalla sisaruksiisi tiedät mieten he reagoivat. Toiset eivät juurikaan pidä yhteyttä muutenkaan ihmisiin, eivätkä kaipaa aikuisia sisaruksiaan elämäänsä. Mutta entä sitten? Et tiedä ennen kuin otat yhteyttä! Parhaimmillaan voit saada ympärillesi perheen, jota olet aina kaivannut ja tukiverkoston, joka auttaa sinua. Masennuksessa ja ammattikorkeakoulun opintojen etenemättämyydessä ei ole mitään hävettävää, sillä SINÄ YRITÄT - entä sitten jos et valmistu täysin tavoiteaikataulussa? Kamppailet vaikean sairauden ja sellaisten lähtökohtien kanssa, joista kipuileminen on hirveän yleistä juurikin tuossa elämänvaiheessa. Olet kamppailut tiesi opintoihin, koittanut jaksaa opiskella ja olla kuten muut - olet turvallisessa ja hyvässä elämäntilanteessa, jossa aikaisemmin elämässäsi kokemat haasteet nousevat nyt pintaan. Siinä ei ole mitään pahaa. Suoritat opintoja omaan tahtiin ja valmistut sitten joskus - kaikki järjestyy kyllä!
Sinuna ottaisin reippaasti yhteyttä sisaruksiisi ja etenisin sitten heidän toivomallaan tavalla. Kävi miten kävi, SINULLA ei ole mitään menetettävää (ethän tunne heitä nyttenkään) eikä hävettävää. Sinä et ole minkäänlainen syypää vanhempiesi aiheuttamiin ongelmiin. Mikäli sisaruksesi ovat normaaleja ja hyviä ihmisiä, he kyllä ymmärtävät tämän! Tiedän muuten erään perheen, jonka isällä on ollut "salalapsi". Perheen isä on nyt menehtynyt, eikä terveydellisen tilansa äkillisen heikentymisen vuoksi ikinä ehtinyt vaimolleen kertoa tämän (aikuisen) lapsen henkilöllisyyttä - ainoastaan hänen olemassaolostaan. Perhe (jopa se äiti!) haluaisi kovasti löytää tämän aikuisen lapsen, jotta voisivat tutustua häneen. Tämä lapsi ilmeisesti tietää isänsä ja sisarustensa henkilöllisyyden, mutta ainakaan toistaiseksi hän ei ole ottanut yhteyttä.. ehkäpä hänkin miettii aloittajan tavalla, että kehtaako hän ottaa yhteyttä!
Teetpä aloittaja sitten minkä päätöksen tahansa, niin mukavaa kevättä sinulle ja tsemppiä elämääsi! Vaikutat fiksulta nuorelta ja ajan kanssa sinäkin saat tutkinnon valmiiksi, hyvän työn ja elämän!
Amkista saa potkut jos ei kykene suorittamaan opintojaan tavoiteaika + 0,5 vuotta. Jos AP:lla on kahden vuoden jälkeen 50 opparia kasassa, niin pahalta näyttää.
Miten kukaan voi kusta opintonsa noin pahasti? Tuohon tahtiin AP on käynyt ehkä kerran viikossa koulussa.
Olipa todella ilkeä kommentti, et taida yhtään ymmärtää millainen sairaus masennus on? Juuri tuollaisten kommenttien takia masennusta vielä nykyäänkin häpeillään eikä siitä uskalleta puhua. Ja ei saa potkuja amkista, mulla on useampikin kaveri joilla mennyt vähintään vuodella yli, yhdellä jopa lähemmäs 3 vuotta. Ja niin menee itselläniki yli eikä ole vielä potkuilla uhkailtu. Siellähän ne nimenomaan haluaa, että ihmiset valmistuu, kun saavat siitä rahaa.
Ilkeä? Itsellä kun on kahden vuoden jälkeen 167 opintopistettä kasassa, niin ei, en voi edes käsittää miten joku on edes onnistunut saamaan noin vähän pisteitä. Ja tietty täydet tuet nosteltu samalla. :)
Ei jaksa suorittaa kaikkia kursseja? Ei jaksa lähteä aamulla kouluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi mitä ihmisiä täällä on. Ap älä lue näitä. Oikeasti useimmat ihmiset ei ajattele noin. Av:lla nyt vaan on paljon huonoja ihmisiä ja joillekin on ihan ok käyttäytyä ja sanoa mitä sattuu anonyyminä koska näillä ihmisillä on paha olla ja sitä on kiva purkaa muihin ihmisiin, osa on vaan pahoja. Muista että vaikka sulla ei ole perhettä ollut, se ei tarkoita että sellaista et ikinä saa, ehkä se ei lohduta nyt mutta tulee aika kun et ajattele tätä asiaa enää niin paljon.
Kyllä, haluaisin tutustua sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla hyvin todennäköisesti onkin geneettisiä puolisisaruksia, koska molemmat vanhempani ovat luovuttaneet sukusolujaan. Vaikka aloittajan tapauksessa lapsi on saanutkin alkunsa perinteisellä tavalla eikä "koeputkessa", niin mun näkökulmastani tilanne on ihan sama. Toki aloittajan tapaukseen liittyy myös tulevat perintöasiat, mutta en näe niitä merkityksellisenä tapaamishalukkuuteni suhteen. Kyse on siis mulle täysin ventovieraista ihmisistä, joiden kanssa mulla ei ole muuta yhteistä kuin geenejä. Enkä koe tarpeelliseksi tavata heitä, koska ei yhteiset geenit heistä perheenjäseniäni tai edes sukulaisia tee.
Tottakai haluaisin tavata. Mulla on 14v. nuorempi sisko. Olemme läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla hyvin todennäköisesti onkin geneettisiä puolisisaruksia, koska molemmat vanhempani ovat luovuttaneet sukusolujaan. Vaikka aloittajan tapauksessa lapsi on saanutkin alkunsa perinteisellä tavalla eikä "koeputkessa", niin mun näkökulmastani tilanne on ihan sama. Toki aloittajan tapaukseen liittyy myös tulevat perintöasiat, mutta en näe niitä merkityksellisenä tapaamishalukkuuteni suhteen. Kyse on siis mulle täysin ventovieraista ihmisistä, joiden kanssa mulla ei ole muuta yhteistä kuin geenejä. Enkä koe tarpeelliseksi tavata heitä, koska ei yhteiset geenit heistä perheenjäseniäni tai edes sukulaisia tee.
Ai niin...lisään vielä... jos yhteydenotolle olisi jokin oikeasti hyvä syy, tilanne olisi toinen. Tällainen voisi olla vaikkapa se, että minä saattaisin olla sopiva luuytimen luovuttaja. Silloin toki olisi ihan ok ottaa yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä haluat näistä vieraista ihmisistä? Perheen? Sitä tuskin tulet saamaan. Ja jos olet kovin masentunut, en suosittelisi ottamaan yhteyttä, ettei torjuminen tuntui aivan murskaavalta.
Ei voi muuta kuin ihmetellä ja kauhistua tällaisista näkemyksistä. Toivottavasti ap:n sisarukset ovat hyviä ihmisiä, joilla on sydän paikallaan.
Siis ap:n isällä ja äidillä on ollut avioliiton ulkopuolinen suhde, josta ap on syntynyt ja jonka seurauksena isän avioliitto on kariutunut? Ja ap on kasvanut yksin mt-ongelmaisen äitinsä kanssa eikä ole juuri isäänsä nähnyt?
Jos minä olisin jompi kumpi noista vanhemmista sisaruksista, niin ilman muuta haluaisin tavata ap:n. Ymmärrän hyvin mitä oman taustan tunteminen ja tietäminen merkitsee, voisin kertoa ap:lle minkälainen meidän yhteinen isä on ja olisi kiva nähdä, mitä yhteisiä piirteitä meillä on. Nuo vanhemmat lapset ovat onnekkaita, kun ovat saaneet kasvaa ydinperheessä ja saaneet kotoa ihan eri tavalla tukea elämäänsä kuin ap. Kyllä minulla olisi paha mieli ap:n puolesta, että hän on joutunut syntymään tuollaisissa olosuhteissa ja elämään kurjan lapsuuden.
Et halua olla tekemisissä realististen ja fiksujen ihmisten kanssa, joiden mielestä monimutkaisiin perhesuhteisiin on syynsä ja yleensä niitä ei kannata mennä sekoittamaan. Vai sinunko mielestäsi AP ei vaikuta epävakaalta, laiskottelevalta ihmisrauniolta, jonka paikka olisi terapiassa eikä facebookissa stalkkaamassa viattomia ihmisiä?