Lue keskustelun säännöt.
Jos sinulla olisi yli 10 vuotta nuorempi pikkusisko, haluaisitko tavata?
13.04.2017 |
Olen itse tälläinen pikkusisko, perheenrikkoja ja mt-ongelmaisen äidin kasvattama. En ole koskaan tavannut sisaruksiani, vaikka he kyllä tietävät olemassaolostani. Olen tulkinnut asian niin, etteivät halua minua tavata. Heillä on perhe ja toisensa. Minulla ei ole koskaan ollutkaan perhettä.
Olen löytänyt heidän facebook-profiilinsa, mutta en ole uskaltanut ottaa yhteyttä. En varmaan uskaltaisikaan. Molemmat ovat perheellisiä, hyvätuloisia ja ammatissaan arvostettuja ihmisiä. Veljeni kirjoittaa artikkeleita erääseen arvostettuun verkkojulkaisuun.
Minä olen ollut koko elämäni masentunut enkä ole saanut mitään aikaan. Opiskelen tällä hetkellä ammattikorkeakoulussa, mutta saan varmaan tuoltakin potkut kun en masennuksen takia ole saanut suoritettua kahden vuoden aikana kuin 50 opintopistettä.
Olen itse siis parikymppinen.
Miten te reagoisitte, jos teillä olisi kuvauksen kaltainen sisko, joka yhtäkkiä ottaisi yhteyttä?
Kommentit (84)
Minä haluaisin tavata. Edes kerran.
En ole niin sosiaalinen enkä perhekeskeinen, että jaksaisin olla sen enempää yhteydessä, mutta joo, tavata haluaisin.
Älä esitä mitään vaatimuksia. Ota vain yhteyttä, että haluaisit nähdä yhden kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vastaisi yhteydenottoon. Minulla ei ole mitään tarvetta ryhtyä terapeutiksi ja sitähän tässä haetaan.
En tykkäisi. Minulla on oma perhe ja lapset. Vaikutat riippakiveltä ja henkisesti epävakaalta. Sanoisin, että jos otat vielä yhteyttä, joudun turvautumaan poliisiin.
Haluaisin tavata. Ota yhteys rohkeasti. Heissä on vika, jos torjuvat sinut. Eivät kaikki ole sosiaalisesti suuntautuneita ja valmiita suuriin muutoksiin perhesuhteissa, mutta luonteeltaan epäsosiaalisetkaan tuskin reagoisivat kielteisesti. Olen itse suht epäsosiaalinen, mutta ilahtuisin hiljaa tuollaisesta yhteydenotosta.
Olen ainut lapsi niin haluaisin kyllä tavata mahdollisia sisaruksia.
Mutta olen vähän erakkoluonne enkä mikään erityisen sukurakas niin liikaa ei pidä odottaa tai vaatia jotain erityisen tiivistä yhteydenpitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti haluaisin. Mulla on itseäni paljon nuoremmat sisko-ja velipuolet, jotka eivät (kai) tiedä minusta. Mielelläni tuntisin heidät paremmin. Olen muutaman kerran nähnyt heidät kauan sitten, mutta isäni ei kertonut heille, että olen heidän siskonsa. En sitten itsekään paljastanut sitä. Nykyisin en ole edes isääni yhteydessä. Sekin on tosi harmi, mutta minkäs teet, kun isäni ei ilmeisesti halua olla yhteydessä minuun. Ehken vain sopinut hänen "nykyiseen" elämään.
Haluaisin ehdottomasti tavata. Tuskin sä sitä perhettä olet rikkonut, eiköhän se jompikumpi vanhemmistas ollut. Ei aikuinen fiksu ihminen syytä vanhempien synneistä lasta. Todennäköisesti mä jopa saattaisin ottaa sut perheeseen: kutsua lasten synttäreille ja muihin sukujuhliin, jos nyt et ihan vaaraksi ole lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sinä haluat näistä vieraista ihmisistä? Perheen? Sitä tuskin tulet saamaan. Ja jos olet kovin masentunut, en suosittelisi ottamaan yhteyttä, ettei torjuminen tuntui aivan murskaavalta.
Vierailija kirjoitti:
Minä vastasin äsken tähän ketjuun yhdellä sanalla, että ilahtuisin. Viesti meni läpi, mutta nyt se viesti on poistettu.
Mitä väärää oli siinä, että vastasin ilahtuisin? En ymmärrä tämän palstan moderointikäytäntöjä. Se oli ihan positiivinen viesti, joka ei varmasti solvannut ketään. Miksi se poistettiin?
Ehkä tällä palstalla tulisi käydä muunlaisia keskusteluja, kuin yhden sanan ripulointia ilmoille? Mitä keskustelua nuo yhden sanan viestit ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä antaisin olla, hoitaisin pääni ja elämäni kuntoon ja ottaisin sitten yhteyttä. Voit saada paljon positiivisemman vastaanoton, jos sinullakin on jotain annettavaa.
En haluaisi tavata missään tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on n.15 vuotta nuorempi velipuoli, jota en ole tavannut vuosiin, viimeksi kun hän oli taapero, nykyään on kai jotain 12-vuotias. En ole itseasiassa edes varma.
Hän on siis isäni lapsi, mutta hänen äitinsä, siis isäni jo nykyään ex-vaimo, ei koskaan pitänyt meistä aiemmista lapsista, ja sen takia emme ole veljeämme kovin usein tavanneet. Isovanhempien vielä ollessa elossa nähtiin siellä, mutta heidän kuoltuaan en ole tavannut veljeäni ollenkaan. Isää nähdään kyllä silloin tällöin.
Itse toivon kovasti ettei veljeni ajattele ettemme halua tavata tai tuntea häntä, ja toivon että jossain vaiheessa kun hän on täysi-ikäinen ja päättää itse omista asioistaan niin ottaisi meihin yhteyttä, sillä tutustuisin kyllä veljeeni mielelläni. En tiedä mitä hänen äitinsä on meistä hänelle puhunut, mutta jos jotain niin ei varmasti mitään kovin hyvää.
Olen mies ja minulle voisi realistisesti käydäkin tälläinen tilanne eteen. Jos olet minun sisareni, niin toivoisin kuitenkin ettet ota yhteyttä. Jos olisivat halunneet sinut tavata, olisivat luultavasti tehneet asian eteen jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se olisi heidän vastuunsa ottaa yhteyttä sinuun? Sinunhan se pitää lähestyä, jos olet koko elämäsi ajan ollut pimennossa?
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä haluat näistä vieraista ihmisistä? Perheen? Sitä tuskin tulet saamaan. Ja jos olet kovin masentunut, en suosittelisi ottamaan yhteyttä, ettei torjuminen tuntui aivan murskaavalta.
Kyllä minusta saisi siskon - perheen. Haluaisin tavata.
Olisiko mitään mahdollista päästä tutustumaan heihin ilman että kerrot heille kuka olet? Näin sinä saattaisit saada jonkinlaisen päätöksen tälle asialle, eikä heitä tarvitsisi shokeerata. Oletan siis, että ainoa agendasi on saada tietää millaisia ihmisiä sisaruksesi ovat, ei sen enempää.
Sana kirjoitti:
Haluaisin tavata. Ota yhteys rohkeasti. Heissä on vika, jos torjuvat sinut. Eivät kaikki ole sosiaalisesti suuntautuneita ja valmiita suuriin muutoksiin perhesuhteissa, mutta luonteeltaan epäsosiaalisetkaan tuskin reagoisivat kielteisesti. Olen itse suht epäsosiaalinen, mutta ilahtuisin hiljaa tuollaisesta yhteydenotosta.
Mikä ihmeen vika, jos torjuu henkisesti epävakaan, tuntemattoman ihmisen pyrkimyksen päästä osaksi perhepiiriä? En ilahtuisi lainkaan siitä, että joku masennusporilas keksisi ottaa minut kohteekseen ja ripustautuisi sillä perusteella, että meillä on yhteinen isä.
Aikuisena ihmisenä voin valita, keiden kanssa olen vapaa-ajallani.
Minullakin on 3 pikkusisarusta, joita en ole tavannut kohta 20 vuoteen. Mielestäni voisit ihan hyvin ottaa yhteyttä, kunhan valmistaudut ensin henkisesti siihen, etteivät välttämättä halua tavata sinua, etkä ala "roikkumaan" heissä jälkikäteen vaikka haluaisivatkin. Käytännössä siis ottaisin yhteyttä ja menisin sen mukaan, mitä vastaavat (jos vastaavat), ja antaisin jatkossa yhteydenpidon mennä sisarustesi toiveiden mukaan.
En siis tietenkään takertuisi. En ole hullu, vaikka masentunut olenkin. :/ Olen ihmisenä enemmänkin sellainen, että en oikein uskalla pitää oma-aloitteisesti yhteyttä, koska luulen että ihmiset pitävät minua ärsyttävänä ripustautujana.
En ole oikeastaan enää edes kiinnostunut isästäni. Tiedostan nykyään sen, ettei hän luultavasti halua olla missään tekemisissä kanssani eikä olisi halunnut minun edes syntyvän. Tämänkin asian kanssa kriiseilin aikani. En tiedä pääsenkö ikinä yli siitä millainen perhetilanne minulla on, mutta koen että sisarusteni tapaaminen voisi auttaa.
AP
Itse haluaisin kyllä tavata. Miten sinä olet perheenrikkoja?