Oletko koskaan tavannut murhaajaa, toisen ihmisen tappanutta?

Mur-haa-ja, olen tavannut. Jos tajusit.

Olen. Asiakkaissani. Mitä sinä tällä tiedolla teet? 

Vierailija kirjoitti:

En, mutta murhaajan puolison kyllä, mukava ihminen. Ja uhrin ennen kuin joutui uhriksi.

Sama. Koulukaveri kaiken lisäksi, oltiin pienten lasten äitejä. 

Yläasteella olin ihastunut pariin tyyppiin, jotka yläasteen jälkeen ra a'asti mu r ha sivat muutaman satasen takia kehitysvammaisen kaverin. Ensimmäinen jäi heti kiinni, esitti olleensa yksin, mutta toinen tuomittiin pari vuotta myöhemmin, kun kerskaili asialla. Sai rasta. Tällä toisella ainakin on nykyään lapsi/lapsia ja taitaa olla vapaalla jalalla, en tiedä että olisi tehnyt uusia rik oksia. Toisesta en tiedä mitään.

Nuorena myös kävin pari kertaa oudon häiskän kanssa treffeillä, ja hän sitten "katosi". Myöhemmin luin uutisista, että hän oli vank ilassa puuko tuksesta. En muista, kuol iko uh ri. Tuomiosta päätellen varmaankin kyllä. Häiskä otti yhteyttä parin vuoden päästä, mutta hän jätti minut rauhaan, kun ilmoitin olevani parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Mika Moring (silloin Olander) Tapanilan ala-aste, hki. Minä kutosella, hän vitosella.

Antoiko jo silloin merkkiä tulevasta?

Kyllä. Tosin olen tuomittu taposta, nuorena henkilönä, en murhasta. Tutustuin väärään ihmiseen ja en uskaltanut lähteä aijemmin, väkivallan lisääntyessä. Mies tuli humalassa kotiin, kävi päälle, potki, löi ja kuristi, minä onnistuin potkaisemaan naamaan ja pääsin irti, pakenin ulkoovea kohti, lähti perään ja paiskasi keittiöön, painittiin keittiössä jossa sain veitsen käsiini ja löin kerran, kaulaan. En rehellisesti sanottuna tiedä oliko tarkoitus tappaa, vai vain puolustautua, en muista ajatelleeni yhtään mitään, mutta en ole koskaan katunut tekoa, jos hän ei olisi kuollut, minä olisin ja minulle oma elämäni oli tärkeämpi. En siis osaa katua sitä että pelastin oman henkeni. Istuin alle pari vuotta. Tuomio tuli hätävarjelun liioitteluna tehdystä taposta. Itse en koe vieläkään, 15 vuott myöhemmin liioitteluksi kun pelissä oli oma elämä. En myöskään kadu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukkini, maailman lempein ja mukavin mies, oli sodan aikana menestynyt hävittäjälentäjä ja tappanut kymmeniä ihmisiä. Tuo ristiriita hämmästytti ja kummastutti jo lapsena, ja jätti lähtemättömän kiinnostuksen sekä historiaan että ihmismielen koukeroihin. Kuten myös syvän arvostuksen kaikkia veteraaneja kohtaan. Eivät he olleet mitään tappokoneita, vaan ihan tavallisia ihmisiä, jotka pakkotilanteessa joutuivat tekemään hirveitä asioita.

Ihmisellä on vapaa tahto. 

Ei sellaista lasketa vapaaksi tahdoksi jossa laki määrää sinyt joko osallistumaan tai kuolemaan tuomittavaksi. Murhalla uhkaaminen ei ole vapaata tahtoa. Etkö ole perehtynyt tuon ajan lainsäädäntöön. Etkö tiennyt että kieltäytymisestä seurasi teloitus? 

Olen montakin, veitsi heilahtanut ryyppyporukassa äkkipikaistuksissa, sekä miehillä että naisilla.

Ihan tavallisia ihmisiä ovat, samalla kurssilla olen yhden naisen kanssa, rikos tapahtunut 93 vuonna, ei me siitä puhuta.

Kummitätini , dg. narsisti. Aikuisiällä katkaisin kaikki välit.

Monta. Toiset on ihan normaaleita ja toiset ylimielisiä kusipäitä. 

Juu, kirvesmiehen

Joo, työtehtävissä. Ei niistä erottanut, kuka oli vaan narkkari ja kuka oli tehnyt sit pahempaa.

Keski-ikäisen naisen joka oli murhannut oman aviomiehensä,jotenkin äärimmäinen tunnekylmyys välittyi hänestä vaikka yritti peittää sitä puhumalla paljon,oli vapautunut hiljattain ja oli eräällä työkkärin kurssilla.

Omassa työssäni sosiaalityöntekijänä minulla oli asiakastapaaminen miehen (alaikäisen asiakkaani isä) kanssa. Tämä mies oli istunut taposta tulleen tuomion vankilassa.

Ihan asiallinen mies oli ja omalla tavallaan sympaattinenkin. Kertoi avoimesti omasta lastenkotitaustastaan. Teko sinänsä oli ollut näitä känniläisten keskinäisiä rähinöitä. 

Lapsena noin 7v leikittiin mummolan pihalla nallipyssyillä ja viereistä tietä kulki synkkä mies joka pysähtyi jotenkin kiihtyneenä kohdallemme. "Ketään ei saa ikinä osoittaa aseella." Yritin selittää että tämä on vain leikkipyssy mutta tämä vain kiihtyi lisää "Ei edes leikkipyssyllä, siihen voi kuolla."

Tässä kohtaa huolestunut mummo tuli hakemaan meidät sisään ja selitti jotain että tuo on vaarallinen mies, älkää ikinä jutelko sen kanssa vaan juoskaa sisään. Tämä siis 1970-luvulla jolloin tuon ikäiset miehet olivat sodan käyneitä ja tämä oli siellä jotenkin päänsä sekoittanut

Seuraavana päivänä selvisi että se oli juuri ennen kohtaamistamme tappanut kotonaan kilometrin päässä äitinsä sorkkaraudalla ja yrittänyt tappaa siskonsakin joka oli päässyt karkuun.

En laske mukaan isoisää joka oli talvi- jatkosodan käynyt mies koska sodassa tappaminen tehdään viran puolesta. Jos se oli melkein koko talvisodan kannaksella etulinjassa niin tuskin ihan joka kerta ohikaan ampui.

.

Kyllä, yliopiston proffa oli ollut vankilassa vaimonsa taposta ja siellä kirjoitti väikkärinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä oliko sentään mur-haaja, mutta tap paja ainakin. Asuttiin samalla pihalla Helsingin Tapaninkylässä. Kertoi istuneensa 10 vuotta, mutta eipä siitä sen enempää juteltu. 

Mistä hän tarkalleen istui? Löytyykö mediasta tästä tietoa? T. Malmilta

En minä muista. Tästä on monta vuosikymmentä aikaa. Oiva oli hänen nimensä, ja vanhempi ukko oli jo silloin.

Parikymmentä vuotta sitten kävin jumpassa ja openi oli komea nuori mies. Hänet tuomittiin myöhemmin muistaakseni paloittelusurmasta. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsena noin 7v leikittiin mummolan pihalla nallipyssyillä ja viereistä tietä kulki synkkä mies joka pysähtyi jotenkin kiihtyneenä kohdallemme. "Ketään ei saa ikinä osoittaa aseella." Yritin selittää että tämä on vain leikkipyssy mutta tämä vain kiihtyi lisää "Ei edes leikkipyssyllä, siihen voi kuolla."

Tässä kohtaa huolestunut mummo tuli hakemaan meidät sisään ja selitti jotain että tuo on vaarallinen mies, älkää ikinä jutelko sen kanssa vaan juoskaa sisään. Tämä siis 1970-luvulla jolloin tuon ikäiset miehet olivat sodan käyneitä ja tämä oli siellä jotenkin päänsä sekoittanut

Seuraavana päivänä selvisi että se oli juuri ennen kohtaamistamme tappanut kotonaan kilometrin päässä äitinsä sorkkaraudalla ja yrittänyt tappaa siskonsakin joka oli päässyt karkuun.

En laske mukaan isoisää joka oli talvi- jatkosodan käynyt mies koska sodassa tappaminen tehdään viran puolesta. Jos se oli melkein koko talvi

Tappaminen on aina tappamista, tehdään se ihan millä tekosyyn varjolla hyvänsä.

Suomessa tapahtuu niin paljon henkirikoksia että eivätköhän kaikki ole ainakin tietämättän jonkun toisen tappaneen tavannut. Murhaajia he kuitenkaan eivät automaattisesti ole, siihen kun on tarkat kriteerit ja ne harvemmin suomalaisissa juoppojen kännisissä riita sohimisissa täyttyy, mitkä nyt ovat niitä yleisimpiä suomalaisia henkirikoksia. Itsellä suvissa yksi murhan tehnyt ja ystäväpiirissä yksi tappoon syyllistynyt. Ihan tavallisia kohtaamsia ovat kuten kaikkien muidenkin kanssa.