Oletko koskaan tavannut murhaajaa, toisen ihmisen tappanutta?
Kommentit (64)
Viinan voimin kestän kun tuntuu liian pahalta. Mitä kauemmin aikaa kuluu sitä vähemmän jaksaa itseään vihata vaikka miten haluaisi.
Paikallisen kunnanvaltuutetun. On siviilissä asiakaspalvelutehtävissä.
Olen tavannut yhden, useasti. Kuuluu puolison sukuun. Mitäpä siinä, ihan tavallinen ihminen, vankilassa uskoon tullut.
Kyllä heitä on useampi kymmenen tullut tavattua,ihan mukavaa porukkaa osa.
No isä oli palkkasotilaana, lasketaanko se?
Olen joutunut olemaan tekemisissä myös ihan tuomiotaan istumassa olevan monkertaisen murhaajan kanssa, ei ollut kummempaa koska aihe oli ihan muu
Ehkä. Eräs mies avautu mulle humalassa että oli hakannut jonkun miehen hengiltä muttei koskaan ole jäänyt kiinni. Järkytyin enkä tienny et mitä tehdä kun mies nyt muutenkin sattuu olemaan väkivaltainen joten en ihmettelisi vaikka olisi tuon tehnyt. En vain tiedä uhrin henkilöllisyyttä tai voin olla iha sata varma et tahtoko vain esittää kovista vai mitä.
Olen. Tappanut naisystävänsä 80-luvulla. Liikemies ammatiltaan. Suomalainen perus-Pertti, jolla itsetunto kohdillaan.
En ole tavannut murhaajaa, eli suunnitellusti ihmisen hengen vienyttä.
Tappajia sen sijaan olen kohdannut ja jollakin tavalla tunnen (ainakin) kolme.
Montakin. Kaksi vanhaa koulukaveriani tappoivat. Molemmat huumeoden takia. Toinen tuli linnassa uskoon, raitistui ja käänsi elämänsä täysin ympäri. Toinen ei koskaan vankilasta vapautunutkaan, eli joutui aina tajaisin eri syistä. Sairaalassa tapasin kerran miehen joka oli tappanut eikä jäänyt kiinni. Ei olisi hänestä uskonut.
Kaikki nämä nuoria miehiä.
Tutustuin yhteen murhaajaan puoli tuntia ennen murhaa. Kuulusteluissa kävin mut en mä mitään ollut nähnyt.
Lapsuuden aikainen tuttu tuli käymään -kutsumatta- ja heitti tyhmää vitsiä tekemisestään. Muistutin muutamasta jutusta joita hän ei myöntänyt. Ei siis ole koskaan ollut ihan ok.
Siihen aikaan korkeintaan 4-vuotias lapseni alkoi täysin tapojensa vastaisesti lyödä miestä nyrkillä kämmeneen ja hokea "mää tapan sut", mikä huvitti tyyppiä. Lapsi ei siis tiennyt asiasta mitään eikä kuullut keskustelua ennen kuin käveli viereisestä huoneesta.
Myöhemmin jätkä yritti saada lisää seuraa ja ehdotti kirjeenvaihtoa. Evvk. Nyt hän on jättänyt jossain vaiheessa perustamansa perheen ja leuhkii eräällä palstalla teollaan, jonka alunperin vieritti toisen syyksi.
Tapasin pubissa erään naisen, joka oli siis kaverini kaveri. Hän pyysi minut ulos röökille juttelemaan ja kertoi, kuinka oli alkoholipäissään tappanut miehensä. Se lasittunut, tuijottava katse oli piinaava :D Ei siis ilmekään värähtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut sotaveteraaneja, jotka vastoin omaa tahtoaan olivat joutuneet tappamaan. Lasketaanko heidät?
Funtsailin juuri samaa, että ukkini oli sodassa ja sillä oli valokuvia, siis "ei lasten silmille" kuvia, joita ryhmänjohtaja halusi ottaa, vaikka ukki ei halunnut. Näin noita kuvia vasta, kun olin 35 v ja tein sukututkimusta. (Ukki kiinnostui siitä ja halusi minun kanssa jutella menneistä, muita ei kiinnostanut. Voi kyllä hänen kohdallaan sanoa, että yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää.) Silti maailman kiltein ja huolehtivaisin ihminen. Näki painajaisia sodasta.
Mutta juu, tunsin yhden, joka tappoi kännissä kaverinsa. Kyseessä oli ns. delirium-kohtaus pitkän ryyppyputken jälkeen ja yksi pyssynlaukaus, mutta osui. Tappotuomio tuli. Kuollut on jo hänkin. Ei ollut muutenkaan hyvä ihminen, ns. perheen musta lammas.
Olen tavannut naisen, joka huumepäissään tappoi vastasyntyneen lapsensa. Siis synnytti lapsen kotona kenellekään kertomatta ja joko hukutti lapsen tai jätti nälkiintymään, en tiedä yksityiskohtia. Oli samassa naapurustossa. Selvinpäin ollessaan hän oli ihan mukava, mitä nyt kärsi kuulemma maanisdepressiivisyydestä ja skitsofreniasta ajoittain mutta muutoin oli ihan kondiksessa (lääkkeet tasapainossa). Suonensisäisten huumeiden vaikutuksen alla oli kyllä pelottava, kulki naapurustossa silmät päässä seisoen, välillä verisenä ja vaatteet riekaleina. Hän sai kai lopulta tuomion kuolemantuottamuksesta tai vastaavasta tuon lapsensa kohdalla, mutta vankilaan en muista hänen joutuneen. En osaa ajatella häntä varsinaisesti pahana ihmisenä, mielenterveysongelmat ja huumeet siinä näyttelivät suurta osaa (vaikka totta kai väärin tekikin). Nykyään tämä nainen on kuollut, yliannostukseen. Vähän säälittää jopa tuon naisen, ja varsinkin lapsen kohtalo.
En tietääkseni.