Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tällaista se on keskustelu teinin kanssa :O
12.04.2017 |
Kysyin, että oliko se uusi takki hyvä?
-käyttäisinks mä sitä jos se ei ois ollu hyvä, mikä v***n kysymys toiki on. Sekä tyhmäks haukkumiset perään.
Sitten valittaa jos häneltä ei kysellä asioista. Ja kyllä kyselen jatkossakin, sitähän se teini oikeesti haluaa, mutta kyllä oli aamuruuvit taas kovilla
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota se on. Mikä kysymys toi nyt on, mitä siinä kyselet, ööö, ok, ihasama, emmätiä, lähde menee, jne.
Teinit ❤
Voi ristus mitä lässytystä. Ei teinin kuulu vittuilla vanhemmille. Mutta toiset vain eivät osaa kasvattaa lapsiaan. Yh?
Itse olen ihan helvetin iloinen, että teinit uskaltaa vittuilla mulle ja kiroilla. Kiroilun on muuten todettu kuuluvan älykkäille ihmisille ts. älykkäät ihmiset kiroilee. Itse kasvoin isäni kanssa, jonka pelkkä katse sai paskat housuun. Olin joo kiltti, mutta ei minusta oikeen hyvää ihmistä tullut.
Tiedän, että tarvittaessa saan auktoriteetilläni teinit kyllä tottelemaan, mutta jos kotonaan eivät uskalla uhmata tai näyttää tunteitaan, niin huonosti on asiat. t: ohis.
Meillä näytetään tunteet ja puhutaan välillä "ISOILLA KIRJAIMILLA" mutta koskaan ei nimitellä eikä kiroilla. Ei vanhemmat keskenään eikä lapset vanhempia tai päinvastoin. Se ei vaan kuulu hyvään kasvatukseen. Itse saatan manata omissa oloissani (kuten lapsetkin ehkä kavereittensa kanssa) kovastikin mutta muiden kuullen en.
Lapsista 3/4 on jo aikuisia ja ihan normaaleja, temperamenttisia ja itseään hyvin ilmaisevia:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinin keho on juuri alkanut tuottamaan kaikkein voimakkainta huumausainetta (testosteroni/estrogeeni) ja toleranssi sekä kokemukset kolinasta on tasan nolla. Siinä mielessä olen melko lehmänhermoinen, mutta ei toki hormonipäissäänkään aivan mitä tahansa voi tehdä.
Vanhemman ei pidä hyväksyä tuommoista käytöstä lapseltaan. Poikkeus tietenkin, jos vanhempi itsekin kiroilee ja tiuskii muille. Minä olisin heti antanut palautetta lapselle ja pyytänyt anteeksipyyntöä. Todennäköisesti ap on vielä maksanut sen takin, joten eikö minkäänlaista kiitollisuutta teinillä???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota se on. Mikä kysymys toi nyt on, mitä siinä kyselet, ööö, ok, ihasama, emmätiä, lähde menee, jne.
Teinit ❤
Voi ristus mitä lässytystä. Ei teinin kuulu vittuilla vanhemmille. Mutta toiset vain eivät osaa kasvattaa lapsiaan. Yh?
Itse olen ihan helvetin iloinen, että teinit uskaltaa vittuilla mulle ja kiroilla. Kiroilun on muuten todettu kuuluvan älykkäille ihmisille ts. älykkäät ihmiset kiroilee. Itse kasvoin isäni kanssa, jonka pelkkä katse sai paskat housuun. Olin joo kiltti, mutta ei minusta oikeen hyvää ihmistä tullut.
Tiedän, että tarvittaessa saan auktoriteetilläni teinit kyllä tottelemaan, mutta jos kotonaan eivät uskalla uhmata tai näyttää tunteitaan, niin huonosti on asiat. t: ohis.
Miksi?
Miksi mitä? On huonosti asiat vai? Ettei tule samanlaisia sosiaalisten tilanteiden pelkureita tai huonon itsetunnon omaavia kuin minusta. Enkä nyt tarkoita tuolla vittuilulla mitään nimittelyä niinkuin av tapansa mukaan heti oletti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se nyt silti mistään kasvatuksesta johdu että teini on teini. Ihan yleisesti se on tiedossa että teinit on tuollaisia, no teinejä. Kaikkiko kasvattanut lapsensa huonosti?
Omani menestyy koulussa, ei polta tupakkaa tai juo alkoholia, on tunnolllinen, wilmassa pelkkiä positiivisia merkintöjä, koskaan ei ole läksyt tekemättä tai kirjat kotona tai myöhästy vaikka koulumatka bussilla josta myöhästyminen aiheuttaa tunnilta myöhästymisen.
Teinejäkin on erilaisia, ei kaikille tule ollenkaan tuollaista teini-ikää. Toiset nyt vain on tällaisia ja jotkut vielä aiheuttaa vanhemmille stressiä teoillaankin, koulu menee huonosti tai riehutaan kaupungilla tms
Tiedämpä kasvatusalan ammattilaisenkin jolla kotona ihan samanlainen teini.
-ap
Kyllä ne teinit jotka käyttäytyvät tuolla tavoin vanhemmilleen ovat tosiaan harvassa. Sanon suoraan, että nyt on kotikasvatuksessa tai oloissa jotain todella pielessä. Ja suuri vahinko on , että vanhemmat vielä uskovat sen kuuluvan normaaliin teinikäytökseen....voi hyvänen aika tätä maailmaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi kauheeta ku tuli oma teiniaika mieleen. Muistan elävästi kun ykskin aamu nousin iloisena ja tein aamutoimia ja mietin mielessäni, että ompa ihana aamu ja elämä on ihanaa ja sit äiti tuli ja sano iloisesti "huomenta" samantien muistan että nousi kauhee raivo ja mietin et mitä helvettiä toikin tossa vittuilee. Tajusin kyllä että raivoni oli täysin tyhmä ja aiheeton, mutta sekös jos mikä, vitutti vielä enemmän. Kyllä teini-ikä on hankalaa sekä sille teinille että vanhemmille. Sitä odotellessa. Oma tytär nyt 9v.
Mä oon laittanu mun kommentin tänne kolme kertaa, mutta se poistuu koko ajan. Joten nyt muokkasin kaikki kirosanat ja kohdat joista joku voi loukkaantua:
Kyllä paras tapa kestää teinin kiukut ja kettuilut on asettua teinin yläpuolelle. Tulkoon sieltä teinin suusta kuinka ilkeää ja tarkoituksella loukkaavaa tekstiä tahansa, niin pidä pääsi. Älä huuda takaisin, vastaa vaikka ilmeettömästi "aha". Teini on oikeasti vielä lapsi, ja erityisen herkkä ja hölmö sellainen. Teini on tunteidensa kanssa sekaisin, ja sisimmässään tuntee syyllisyyttä pahoista sanoistaan, joka ruokkii vielä lisää pahaa oloa ja epävarmuutta. Muutenkin lasten kanssa toimii se, että pahoihin sanoihin vastaa asiallisesti, kyseenalaistaen. Jos teini/lapsi huutaa sulle vaikka "OOT IDIOOTTI *voimasana*, TOIVON ETTÄ *sulle tapahtuis jotain kauheeta*, OIKEASTI TOIVON!", vastaat rauhallisesti että "Niinkö? Tuo on todella pahasti sanottu, mulle tuli siitä tosi paha mieli. Et varmasti oikeasti tarkoita sitä". Saat varmasti lisää kiukkua ja huutoa aikaan lapsessa, mutta samalla myös huonoa omaa tuntoa, jolloin lapsi/teini oppii mitä oikeasti kannattaa sanoa ja mitä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia. Teininä itseäni häiritsi tuollainen tyhmä kysymys, joka on itsestäänselvä. Nimittäin en pukenut päälleni sellaista mistä en tykkää ja en pue nykyäänkään.
Mihin noita teinejä sitten tarvitaan? Eikö ne ole ihan turhia investointeja? Turhakkeet poistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on kyllä tullut sellainen, ilman vanhempien eri sanomista, että vaikka muuten kiroilen joskus aika roimastikin, en ikinä selvästi vanhempien ihmisten tai varsinkaan omien vanhempieni kuullen. Ihan automaattisesti sensuroin itseäni :'D Mutta teini-iän tavallaan vähän skippasin yli, olen esikoinen ja teini-iässä meillä oli perheessä kaikenlaisia vaikeuksia ja stressiä vanhemmilla. Otin tämän itse niin etten vahingossakaan ikinä aiheuttanut vanhemmilleni mitään päänvaivaa, koitin myös auttaa pikkusisarusten kanssa. Sitten tavallaan pieni teini-ikä tuli aikuisena kun muutin omilleni, yhtäkkiä alkoi ärsyttämään suunnattomasti esimerkiksi kaikki äidin kyselyt miten kämpällä menee. Ihan kuin en olisi aikuinen tai osaisi pitää huolta itsestäni :D hyvää se tarkoitti ja se vaihe oli sentään aika lyhyt ja kevyt verrattuna kliseiseen teinimyrskyilyyn.
kyllä v*tun haistattelua en todellakaan tuu kuuntelemaan ikinä, sen voin sanoa jo tässä vaiheessa vaikka lapset on vasta 2 ja 4. nyt teinien äidit naureskelee, että kyllä se mieli vaan tulee muuttumaan, kun omat lapset on teinejä. miten te oikeasti siedätte tollasta ja sit vaan kirjotatte johonki vauvapalstalle että teinit <3 <3 <3 <3 kyllä jos minä oisin ikinä omalle äitilleni uskaltanu vatut haistattaa, ni ois pää lähteny irti. (enkä siis aio omiltani sitä irrottaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin tietää mitä te, jotka ette siedä/aio sietää teinin kiroilua ja huonoa käytöstä, teette asialle?
Taas saa naureskella mammoille, kun joka ikinen tuntuu olevan taas vain sitä mieltä, että heidän kasvatusmetodinsa on se paras ja vain heidän lapsistaan tulee kunnollisia kansalaisia ja muiden lapsista linnakundeja ja sossuelättejä.
Perheessä perheen tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin vaikea teini. Kotona.
Lähinnä se kaikki vaikeus johtui äitini luonteesta. Hän on kauniisti ilmaistuna "voimakas persoona".
Olin jo teininä rauhaa ja taiteita rakastava hissukka, jota voimakas äiti tölvi mennen tullen. Hän vei minulta rauhan eikä antanut mahdollisuutta keskittyä omiin juttuihini. Hän koki asiakseen tulla mm. kertomaan millaisia kuvia minun tulisi piirtää. Työni olivat hänen mielestään liian omituisia. "ei tommosta kukaan tykkää", kuului tuomio vaikka en mielipidettä edes kysynyt vaan tein niitä vain itselleni.
Yleensä hän tuli tölvimään ja tökkimään saadakseen jonkun reaktion. Hänelle ei käynyt se että istuin hiljaa piirtämässä tai lukemassa. Ja kyllähän hän huudon sai aikaan.Vaikka Käyttäydyin koulussa asiallisesti ja tein läksyni tunnollisesti, huomasi opettaja ettei kaikki ollut hyvin. Äidilleni hän puhui kerran lastensuojelusta ja sai äitini raivoamaan ei sitten uskaltanut tehdä lastensuojeluilmoitusta. Muistan kuinka äitini huusi kotona siitä mitä opettaja oli puhunut.
Äitini muistaa usein sanoa sen tutun, täälläkin mainitun väitteen, että kotona on jotain vikaa jos teini ei raivoa. Hän on myös sitä mieltä että on onnistunut kasvatuksessa erittäin hyvin ja kokee siitä suurta ylpeyttä.
Edelleen hän minua ärsyttää, ilmeisesti tahallaan, mutta en enää hänelle sano takaisin mistään. Olen oppinut ettei se kannata. Vetäydyn vaan ja otan etäisyyttä.
Mun lapsuudenkotini oli todella turvaton ja epävakaa kasvuympäristö. Suurimman osan ajasta patosin kaiken sisälle, mutta joskus hyvin harvoin meni multakin kuppi nurin. Silloin mun isäni kuittasi kaiken just tuolla, että se tunteiden näyttäminen on hyvä merkki. Se, miksi suutuin, meni täysin ohi. Ne oli vaan niitä "teinien tunnekuohuja". Mun entinen ystäväni, joka ei todellakaan olisi mitään vuoden äiti-pystejä saanut, kuittasi kans tyttärensä pahan olon ilmaukset ja suuttumiset "teineilynä".
Joten näen tässä keskustelussa kaksi karikkoa: toinen on se, että sitä raivoamista pidetään jotenkin niin itsestään selvänä, että ohitetaan se mahdollisuus että kyse olisi isommista ongelmista tai teineillä olisi aihetta olla vanhemmilleen vihaisia. Voivat teinit suuttua vanhemmilleen asioista, joista kuka tahansa suuttuisi.
Toisekseen pitäisi teinien osata jo erottaa tunteet ja käytös. Tarkoitan just sitä, että voi ne tunteet kuohua ihan iänkin vuoksi, mutta haukkuminen ja toisten epäkunnioittava kohtelu ovat silti kiellettyjä. Vaikka mun vanhempani menivät monessa asiassa metsään, se oli hyvä, että mulla ei olisi tullut pieneen mieleenikään kirota tai haukkua yhtään ketään. Muistan olleeni kateellinen kavereilleni, joiden kotona pystyi turvallisesti suuttumaan ja olemaan eri mieltä, mutta ei heilläkään saanut vanhempia hakkua tai olla törkeä muuten. Se kunnioittava puhetapa muuten heijastui meidän välisiin ystävyyssuhteisiimmekin, vaikka kavereiden kanssa sain olla oma itseni ihan eri tavalla kuin kotona.
Alue: Aihe vapaa
Miksi?