Tällaista se on keskustelu teinin kanssa :O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prototyyppi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävelet lähimmän peilin eteen ja kiität itseäsi hyvästä kasvatustyöstä.

En usko, että tuo teinin käytös on tulosta huonosta kasvatustyöstä. Teini-ikä on yhtä hormonimyrskyä ja tunteiden vuoristorataa. Toisilla voimakkaampaa kuin toisilla. Suurimmasta osasta kasvaa kuitenkin ihan hyviä ja yhteiskuntakelpoisia ihmisiä.

Noin sanoo henkilö jolla on siellä kotona se 12-14v ja kuvittelee että hänen lapsensa on nyt siinä pahimmassa teini-iässä, kyllä se mieli muuttuu kun oma lapsi kasvaa, tai sitten siinä omassa kasvatustyössäänkin on jotain vikaa.

Itse olen sitä mieltä, että kasvatuksessa on jotain vikaa jos teini EI KÄYTTÄYDY noin vanhemmilleen, siitä luottamuksesta se just kertoo että uskaltaa purkaa ne pahimmat siellä kotona.

-ap

Hyvin sä vedät...saitko itsesi vakuuttumaan? :D Ei se raivoisa teinikapina ole mikään välttämätön osa tervettä kasvua ja kehitystä. Meillä luottamus on näkynyt avoimena keskusteluna, ei lapsellisena kiukutteluna. 

Joillakin tuntuu olevan se käsitys, että ihminen ei osaa käsitellä tunteitaan,ja lasta jotekin rajoitetaan ja ailistetaan jos se ei huuda, kiukuttele , käyttäydy huonosti ja raivoa. Luulen, että se on vaan oman heikkouksien puolustamista, kun itse typistetään itsensä sinne teinin tasolle.

Ei se nyt silti mistään kasvatuksesta johdu että teini on teini. Ihan yleisesti se on tiedossa että teinit on tuollaisia, no teinejä. Kaikkiko kasvattanut lapsensa huonosti?

Omani menestyy koulussa, ei polta tupakkaa tai juo alkoholia, on tunnolllinen, wilmassa pelkkiä positiivisia merkintöjä, koskaan ei ole läksyt tekemättä tai kirjat kotona tai myöhästy vaikka koulumatka bussilla josta myöhästyminen aiheuttaa tunnilta myöhästymisen.

Teinejäkin on erilaisia, ei kaikille tule ollenkaan tuollaista teini-ikää. Toiset nyt vain on tällaisia ja jotkut vielä aiheuttaa vanhemmille stressiä teoillaankin, koulu menee huonosti tai riehutaan kaupungilla tms

Tiedämpä kasvatusalan ammattilaisenkin jolla kotona ihan samanlainen teini.

-ap

Joo muistan kyllä oman teini-iän vielä liiankin kirkkaasti, muistaakseni alkoi paraneen jossain 16-17 vuoden tienoilla. Äiti kuitenkin kehunut jälkikäteen miten olin niin helppo lapsi ja ikinä ollut mitään ongelmia jne...... Ite kyllä muistan moniakin juttuja mitä sanoin ja mitkä kaduttaa tosi paljon, ehkä se aika kultaa muistot vai miten se meni :D Hyvä jos ei äitille traumoja jäänyt.

Joissakin tapauksissa lasta on todella kohdeltu niin, että tunteita ei edes teininä saa näyttää. Tiedän tälläisiä ihmisiä, tyttöjä/naisia, jotka vaan tekevät kiltisti kaiken mitä sanotaan. Ettei tule riitoja ja ettei kukaan vaan suutu ja raivoa.

Toisaalta kuitenkin, ihmiset ovat teininäkin erilaisia. Ei kaikkien luonteeseen kuulu riehua ja sekoilla teininäkään.

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt silti mistään kasvatuksesta johdu että teini on teini. Ihan yleisesti se on tiedossa että teinit on tuollaisia, no teinejä. Kaikkiko kasvattanut lapsensa huonosti?

Omani menestyy koulussa, ei polta tupakkaa tai juo alkoholia, on tunnolllinen, wilmassa pelkkiä positiivisia merkintöjä, koskaan ei ole läksyt tekemättä tai kirjat kotona tai myöhästy vaikka koulumatka bussilla josta myöhästyminen aiheuttaa tunnilta myöhästymisen.

Teinejäkin on erilaisia, ei kaikille tule ollenkaan tuollaista teini-ikää. Toiset nyt vain on tällaisia ja jotkut vielä aiheuttaa vanhemmille stressiä teoillaankin, koulu menee huonosti tai riehutaan kaupungilla tms

Tiedämpä kasvatusalan ammattilaisenkin jolla kotona ihan samanlainen teini.

-ap

Voi elämä, miten yksinkertaista tekstiä. Tollo olet.

Vierailija kirjoitti:

Joo muistan kyllä oman teini-iän vielä liiankin kirkkaasti, muistaakseni alkoi paraneen jossain 16-17 vuoden tienoilla. Äiti kuitenkin kehunut jälkikäteen miten olin niin helppo lapsi ja ikinä ollut mitään ongelmia jne...... Ite kyllä muistan moniakin juttuja mitä sanoin ja mitkä kaduttaa tosi paljon, ehkä se aika kultaa muistot vai miten se meni :D Hyvä jos ei äitille traumoja jäänyt.

Muistan myös miten inhosin vanhempiani, sitä halusi itsenäistyä ja olla iso, vanhempien säännöt ja motkotukset justiinsa jostain takin laitosta tuossa vaiheessa ei ollut kovin hyvä juttu, vaikka sitten oikeasti sitä vielä oli tosi nuori ja tarvitsi niitä vanhempia, näin jälkikäteen ajateltuna, mutta silloin sitä ajatteli eri tavalla. Ei omille vanhemmillenikaan mitään traumoja jäänyt vaikka osa tempauksistani oli aika kurjia. Tein mm aivan järjettömän suuren puhelinlaskun ja kun minulle laitettiin soitonesto, varastin äitini puhelimen ja tein siihenkin suuren laskun vain yhden päivän aikana. Karkasin aina yöllä makuuhuoneen ikkunasta kaupungille hillumaan eikä äiti tiedä tätä vieläkään, asuimme maan tasalla + miljoona muuta ikävää juttua. Tiedän päässeeni itse helpolla kun oma teini on muuten ihan kunnollinen. Täytyy vain joka hetki muistaa, kuinka iso myllerrys siellä teinin päässä parhaillaan on. Kaipa se tuosta rauhoittuu jossain vaiheessa, hyviäkin hetkiä on ja nistä otan kaiken kyllä irti ja keskustelen sen kanssa niin paljon kuin mahdollista.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo muistan kyllä oman teini-iän vielä liiankin kirkkaasti, muistaakseni alkoi paraneen jossain 16-17 vuoden tienoilla. Äiti kuitenkin kehunut jälkikäteen miten olin niin helppo lapsi ja ikinä ollut mitään ongelmia jne...... Ite kyllä muistan moniakin juttuja mitä sanoin ja mitkä kaduttaa tosi paljon, ehkä se aika kultaa muistot vai miten se meni :D Hyvä jos ei äitille traumoja jäänyt.

Muistan myös miten inhosin vanhempiani, sitä halusi itsenäistyä ja olla iso, vanhempien säännöt ja motkotukset justiinsa jostain takin laitosta tuossa vaiheessa ei ollut kovin hyvä juttu, vaikka sitten oikeasti sitä vielä oli tosi nuori ja tarvitsi niitä vanhempia, näin jälkikäteen ajateltuna, mutta silloin sitä ajatteli eri tavalla. Ei omille vanhemmillenikaan mitään traumoja jäänyt vaikka osa tempauksistani oli aika kurjia. Tein mm aivan järjettömän suuren puhelinlaskun ja kun minulle laitettiin soitonesto, varastin äitini puhelimen ja tein siihenkin suuren laskun vain yhden päivän aikana. Karkasin aina yöllä makuuhuoneen ikkunasta kaupungille hillumaan eikä äiti tiedä tätä vieläkään, asuimme maan tasalla + miljoona muuta ikävää juttua. Tiedän päässeeni itse helpolla kun oma teini on muuten ihan kunnollinen. Täytyy vain joka hetki muistaa, kuinka iso myllerrys siellä teinin päässä parhaillaan on. Kaipa se tuosta rauhoittuu jossain vaiheessa, hyviäkin hetkiä on ja nistä otan kaiken kyllä irti ja keskustelen sen kanssa niin paljon kuin mahdollista.

-ap

Miten sinä olet antanut omalle teinille tilaa itsenäistyä ja olla osallisena itseään koskevissa päätöksissä? Eli miten olet ottanut omista muistoistasi oppia?

Halattiinko teillä kun teini oli pieni?

Meillä ei kiroile lapset, teinit, tai aikuiset. Eikä haistattele. Tuollaisesta vastauksesta tulisi sanktioita kyllä.

Ja aivan varmasti saa teinit kiukutella ja vastustaa. Mutta ei saa kiroilla tai haistatella.

Miksi et kasvattanut aikanaan?

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt silti mistään kasvatuksesta johdu että teini on teini. Ihan yleisesti se on tiedossa että teinit on tuollaisia, no teinejä. Kaikkiko kasvattanut lapsensa huonosti?

Omani menestyy koulussa, ei polta tupakkaa tai juo alkoholia, on tunnolllinen, wilmassa pelkkiä positiivisia merkintöjä, koskaan ei ole läksyt tekemättä tai kirjat kotona tai myöhästy vaikka koulumatka bussilla josta myöhästyminen aiheuttaa tunnilta myöhästymisen.

Teinejäkin on erilaisia, ei kaikille tule ollenkaan tuollaista teini-ikää. Toiset nyt vain on tällaisia ja jotkut vielä aiheuttaa vanhemmille stressiä teoillaankin, koulu menee huonosti tai riehutaan kaupungilla tms

Tiedämpä kasvatusalan ammattilaisenkin jolla kotona ihan samanlainen teini.

-ap

Teini on teini, taapero on taapero, uhmaikäinen on uhmaikäinen, neljänkympinkriisi on neljänkympikriisi...Ennen saattoi jopa kasvatusalan ammattilaiset väittää, että näille ei voi mitään, mutta nykyään enää vain vanhemmat jotka ei muka voi lapsille mitään hokee tätä.

Meillä on maailman kilteimmältä vaikuttava esiteini ja kyllä suutuspäissään joskus kiroilee ihan siinä missä muutkin. Kun opettaja vaihtui, vanhempainvartissa open ekat sanat oli erittäin hyvin käyttäytyvä poika, joten ei kasvatus ole täysin pieleeen mennyt. Olen täysin samaa mieltä että teinikiukuttelu osoittaa että vanhempi on turvallinen, tolkun rajoissa tietysti.

Mitä seurauksia teinillesi sitten on tästä käytöksestä? 

Kyllä meillä saa se teinikin näyttää tunteensa. Teinin tunteet ovat pikkaisen eri tasoa kuin aikuisen ihmisen. Jos hänestä ihan oikeasti tuntuu että se mutsi on tällä hetkellä ihan idiootti hänen mielestään, niin ei sen sanomisesta mitään sanktiota tule. Vaikka aikuisen mielestä onkin ihan asiallinen kysymys, teinin mielestä se voi tuntua todella tyhmältä, kuten tuo takki juttu.

Kyllä minäkin teinille sanon jos harmittaa tai hän käyttäytyy mielestäni huonosti, osaan sen tehdä aikuisen tasolla eikä tarvitse häntä tyhmäksi sanoa, kuten hän ilmaisee asian

-ap

Prototyyppi kirjoitti:

Olen päässyt (ainakin toistaiseksi) omien teinien kanssa helpolla. Meillä ei haistatella ja tuohon kysymykseenkin vastaus olisi ollut tyyliin: "Joo, tykkään tosi paljon takista. Kiva kun löytyi kaupasta just sellainen, mitä menin etsimään."

Osaa nämä omatkin teinit kyllä kiukutella mutta kumma kyllä eivät tee sitä haistatellen tai ovia paiskoen.

Off topic mutta kommentoin tuota sun allekirjoitusta. Paaviksi voidaan valita mies joka on esim. ensin ollut naimisissa ja saanut lapsia ja sitten jäänyt leskeksi, vihitty papiksi ja valittu kardinaaliksi. Eli ei ne pallit nyt ihan turhat ole.

Ja nainen jolla on aikuisia lapsia (esim. leski) voi ryhtyä nunnaksi joten ne nännitkään ei ole turhia.

Jos tilanne on jatkunut jo vuoden kyllä kannattaisi jo kasvatuksellisiakin asiota miettiä, eikä antaa lapselle tunnetta on itseään heikomman vanhemman lapsi, jota ei tarvitse kunnioittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa teillä on helpottanut? Tämä herra täytti just 16v ja pahin aika ollut nyt vuoden, sitä ennen ei oikeastaan yhtään mitään tällaisia. Veljensä on 13v ja hänellä ei vielä ainakaan havaittavissa tällaista, vaikka murrosikä onkin jo alkanut

-ap

Meillä poikien murrosikä mennyt ihan hienosti, toinen täyttää 17v nyt kesällä, toinen onkin jo aikuinen, mutta toi tyttö (täyttää 15v loppusyksystä) on just aloituksen kaltainen, paitsi ettei sen suusta noin montaa sanaa saisi kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä saa se teinikin näyttää tunteensa. Teinin tunteet ovat pikkaisen eri tasoa kuin aikuisen ihmisen. Jos hänestä ihan oikeasti tuntuu että se mutsi on tällä hetkellä ihan idiootti hänen mielestään, niin ei sen sanomisesta mitään sanktiota tule. Vaikka aikuisen mielestä onkin ihan asiallinen kysymys, teinin mielestä se voi tuntua todella tyhmältä, kuten tuo takki juttu.

Kyllä minäkin teinille sanon jos harmittaa tai hän käyttäytyy mielestäni huonosti, osaan sen tehdä aikuisen tasolla eikä tarvitse häntä tyhmäksi sanoa, kuten hän ilmaisee asian

-ap

Sanotaan sitten nätimmin...

Kiroilu ja vanhemman silmille hyppimen = tunteiden ilmaiseminen

Vierailija kirjoitti:

Joissakin tapauksissa lasta on todella kohdeltu niin, että tunteita ei edes teininä saa näyttää. Tiedän tälläisiä ihmisiä, tyttöjä/naisia, jotka vaan tekevät kiltisti kaiken mitä sanotaan. Ettei tule riitoja ja ettei kukaan vaan suutu ja raivoa.

Toisaalta kuitenkin, ihmiset ovat teininäkin erilaisia. Ei kaikkien luonteeseen kuulu riehua ja sekoilla teininäkään.

Mä olen itse tällainen. Jos suuttui tai pahoitti mielensä jostain, se mitätöitiin naurettavana. Myös iloa, ylpeyden aiheita oli vaikea näyttää, koska tuntui että sekin olisi naurettavaa.

Veljet saivat riehua, tytön piti olla hiljaa.

Se sitten paheni, kun miehet tulivat kuvioihin eikä osannut pitää puoliaan. Piti olla se kiltti ja joustava. Lähes kaikki kokemukseni seksistä on hyväksikäyttöä, en olis oikeesti halunnut, sattui kaikki, mutta piti toista miellyttääkseen kestää kipua.

On ollu itsemurhayritystä, masennusta, terapiaa.

Edelleen saatan nähdä painajaisia, joissa raivoan sydämeni pohjasta vanhemmilleni ja veljilleni.

Äiti on kasvatustieteiden maisteri.

He eivät edes tiedä ongelmistani, koska mitätöisivät luultavasti masennuksenikin laiskuutena tms. Parempi on olla kertomatta.

Älä kysy teiniltä liian usein ja älä jaarittele. Teinien mielessä pyörii niin paljon raskaitakin asioita, että liiallinen kysymysmäärä  helposti ärsyttää. Mutta silti ei pidä täysin jättää kyselemättä.

Mä olin todella helppo teini. Samoin kolme muuta sisarustani, sitten oli vanhin siskoni joka oli ihan järkyttävä. Voi sitä huutoa ja draamaa joka asiasta joka päivä.

Mä en tapellut isän kanssa koskaan, en laittanut vastaan vaan tein mitä pyydettiin. Mun murkkuilu oli sitä että vietin oikeastaan kaiken aikani yksin huoneessani. En tiuskinut, en kiroillut - olin oikea unelma teini.

Eli vaikka se ikä on hankala, ei kaikki ole täys piruja silloin. Luonne kysymyksiähän nämä on.