Tällaista se on keskustelu teinin kanssa :O

Teini-ikä alkaa, kun vanhemmat muuttuvat mahdottomiksi :)

Vierailija kirjoitti:

Prototyyppi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävelet lähimmän peilin eteen ja kiität itseäsi hyvästä kasvatustyöstä.

En usko, että tuo teinin käytös on tulosta huonosta kasvatustyöstä. Teini-ikä on yhtä hormonimyrskyä ja tunteiden vuoristorataa. Toisilla voimakkaampaa kuin toisilla. Suurimmasta osasta kasvaa kuitenkin ihan hyviä ja yhteiskuntakelpoisia ihmisiä.

Noin sanoo henkilö jolla on siellä kotona se 12-14v ja kuvittelee että hänen lapsensa on nyt siinä pahimmassa teini-iässä, kyllä se mieli muuttuu kun oma lapsi kasvaa, tai sitten siinä omassa kasvatustyössäänkin on jotain vikaa.

Itse olen sitä mieltä, että kasvatuksessa on jotain vikaa jos teini EI KÄYTTÄYDY noin vanhemmilleen, siitä luottamuksesta se just kertoo että uskaltaa purkaa ne pahimmat siellä kotona.

-ap

Eli jos teini on hiljaisempi ja kiltimpi nii hänessä on jotain vikaa? Ei kaikki teinit haistattele ja paisko ovia, jotkut toki. Sitä voi avautua vanhemmilleen toisellakin tavalla ja jotkut ei halua vaikka kasvatuksessa ei olisi vikaa. Ihmiset on vaan persoonaltaan erilaisia.

Toki se on väärin mun mielestä jos ei saa tunteitaan näyttää mut jossei ne tunteet räisky niin voi olla ettei vaan ole luonteeltaan sellanen että näyttää tunteet niin.

Vierailija kirjoitti:

Teini-ikä alkaa, kun vanhemmat muuttuvat mahdottomiksi :)

Kun se lapsi ei enää olekaan niin ohjailtavissa ja säädeltävissä, eikä kontrolli enää olekaan yksin sen vanhemman käsissä vanhemmista saattaa tulla vihaisia kuin pikkulapista ja perheessä olla yhden sijaan kaksi teiniä.

Kaikki huonokäytös ei ole tunteiden ilmaisua. Kiroiluun, haukkumiseen, yms pitää vanhemman puuttua ja tehdä säänöt selviksi, että kodissa ei näin toimita ja muitakin pitää kunnioitaa.

Vierailija kirjoitti:

Prototyyppi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävelet lähimmän peilin eteen ja kiität itseäsi hyvästä kasvatustyöstä.

En usko, että tuo teinin käytös on tulosta huonosta kasvatustyöstä. Teini-ikä on yhtä hormonimyrskyä ja tunteiden vuoristorataa. Toisilla voimakkaampaa kuin toisilla. Suurimmasta osasta kasvaa kuitenkin ihan hyviä ja yhteiskuntakelpoisia ihmisiä.

Noin sanoo henkilö jolla on siellä kotona se 12-14v ja kuvittelee että hänen lapsensa on nyt siinä pahimmassa teini-iässä, kyllä se mieli muuttuu kun oma lapsi kasvaa, tai sitten siinä omassa kasvatustyössäänkin on jotain vikaa.

Itse olen sitä mieltä, että kasvatuksessa on jotain vikaa jos teini EI KÄYTTÄYDY noin vanhemmilleen, siitä luottamuksesta se just kertoo että uskaltaa purkaa ne pahimmat siellä kotona.

-ap

Älä puolustele huonoa käytöstä muka rohkeudella! Mitä ihmeen uskallusta siihen tarvitaan, että sanoo pahasti? Jos se olisi totta, av-mammoille sataisi urhoollisuusmitaleita. Tunteiden hallinta ja toisten huomioonottaminen ovat menestyjien valtteja. Sitäpaitsi jos on matala kynnys kiroilla ja haistatella kotona, niin se sama huono käytös jatkuu koulussa ja työpaikoilla, ennen kuin joku pistää sille stopin. Palvelus lapselle on pistää itse se stoppi kotona. Mitä hormonimyrskyyn tulee, niin ei miesten väkivaltaisuuttakaan hyväksytä, eikä siihen kannusteta, vaikka testosteronit kuinka ryöppyäisivät. Eikä vaihdevuosissaan olevalla naisella ole hyväksyttyä käytöstä raivota muille, vaikka miten menisi kuumia aaltoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa teillä on helpottanut? Tämä herra täytti just 16v ja pahin aika ollut nyt vuoden, sitä ennen ei oikeastaan yhtään mitään tällaisia. Veljensä on 13v ja hänellä ei vielä ainakaan havaittavissa tällaista, vaikka murrosikä onkin jo alkanut

-ap

Meillä poikien murrosikä mennyt ihan hienosti, toinen täyttää 17v nyt kesällä, toinen onkin jo aikuinen, mutta toi tyttö (täyttää 15v loppusyksystä) on just aloituksen kaltainen, paitsi ettei sen suusta noin montaa sanaa saisi kerralla.

Mit vit...n alapeukuttamista tässäkin oli?

Älä välitä, mun kaks tytärtä oli kans yksiä perkeleitä näin suoraan sanottuna. Siskoksilla 4v ikäeroa, vanhin oli teininä vaikea tapaus.. Nuoremmalle tuli 13-vuotiaana perussairaus ja masennus, oli yhtä taistelua tytön sekä sairauden kanssa. Mutta hyvin selvittiin, nuorempi ei ollut mikään kapinallinen eikä käyttänyt päihteitä mutta se kielenkäyttö oli vielä raaempaa kuin vanhemmalla. Nykyään tytöt asiallisia ja rauhallisia kansalaisia. Koita vaan jaksaa, älä lähde teinin äksyilyyn mukaan mutta vedä rajat. Vaikka olisit kuinka äiti, kuri pitää olla.

Oma vanhin lapsi ei uskaltanut käydä teini-ikäänsä läpi kun perheessä oli paljon ongelmia, toisen vanhemman alkoholismi ym. Nyt sitten liki 30-v. on elämänhallinta täysin hukassa, vuokrat maksamatta, pikavippejä , mielenterveysongelma jne. Kaksi nuorempaa on räiskinyt menemään eikä ongelmia ole vaan koulut on käyty ja työpaikat saatu ym. 

Mikään apu ei tunnu tavoittavan, terapian määrällä ja kestolla ei ole väliä - asiat eivät kohene, soskusta käydään huushollia katsomassa kommentein "on nähty pahempaakin". Taivaan kiitos ei ole aktiivinen seurustelusuhteissa, kohta olisi varmaan huostaanotettua jälkikasvua ym. Olen nostanut kädet pystyyn, lapsi ei halua olla minuun yhteydessä minkään vertaa, vaikeaa yksipuolisesti.

Teinit on ihan helvetin ärsyttäviä. Vauvat ja pikkulapset siedän, mutta teini-idiootit pitäisi sulkea johonkin, kunnes ovat vähintään parikymppisiä

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei kiroile lapset, teinit, tai aikuiset. Eikä haistattele. Tuollaisesta vastauksesta tulisi sanktioita kyllä.

Ja aivan varmasti saa teinit kiukutella ja vastustaa. Mutta ei saa kiroilla tai haistatella.

Miksi et kasvattanut aikanaan?

Minä olen itse myös saanut vähän tämän kaltaisen kasvatuksen! Minä kyllä kiroilen, mutta se on enempi sadattelua asioille kuin että kiroilisin jollekin henkilölle, sitä en tee!

Lapsuudessani kotonani sai olla erimieltä asioista, äitini kanssa jopa jossakin määrin huudettiin, mutta koskaan ei saanut haistella tai nimitellä. Minusta tuo on ollut eräs parhaita kasvatus- ja parisuhdeoppeja, joita ole kotonani saanut - ei haistatella, ei nimitellä. Näin menee parisuhteessani ja näin kasvatan lastani. Mieheni on kotonaan saanut kasvatuksen, että vanhemman kanssa ei saa olla eri mieltä, mutta sitä ei tulla soveltamaan lapsemme kasvatuksessa - lapsella on oikeus mielipiteeseensä, vaikka se olisi eri kuin meidän vanhempien, silti päätösvalta on aikuisella. Minusta on tärkeää tulla kuulluksi.

En ymmärrä vanhempia, joita lapsi saa haukkua tyhmäksi yms., eikä vanhemmat tee mitään? Mietin, haukkuuko vanhempi lasta tyhmäksi?!  Vaikka lasten kesken haukkumista olisi, siihenkin puutun aina. Kerron lapselle, että tuo ei ole sallittua käytöstä,  ei, vaikka kaveri olisi erimieltä, ei aina tarvi olla samaa mieltä ja, että haukkumisesta tulee kaikille paha mieli! Opetan lapselle, että sanottua sanaa et enää saa takaisin, vaikka pyytäisit anteeksikin, mikä taas on vähintä mitä voi tehdä! Tiukka linja siinä!

Myöskin parisuhteessa, vaikka olisi erimielisyys, suututtaisi ja menisi maltti, niin nimittely, haukkuminen ja haistattelu ei ole sallittua! Erimielisyyden voi aina antaa anteeksi, mutta miten annat anteeksi kaiken maailman haistattelut, haukkumiset, huorittelut yms., miten ne voi unohtaa?! En ymmärrä! Siksi niitä ei parisuhteessani, ei nykyisessä, eikä edellisessäkään ole harrastettu. Tämä sääntö on tehty selväksi miehille ja he ovat olleet siitä ihania, että sitä on noudatettu, kiitos heille siitä! Erimielisyyttä on kuitenkin ollut!

Olisi tärkeää oppia riitelemään rakentavasti!

Minusta vähän vaikuttaa siltä että taitaa ap:n käyttäytymisessäkin olla vikaa, kun lukee tätä ketjua ja hänen vastauksiaan

Mitä te teette kun lapsi/teini kiroilee tai haukkuu, te joilla se ei ole sallittua? Teinit ei varta vasten ärsyttääkseen kiroile?

Vierailija kirjoitti:

Kysyin, että oliko se uusi takki hyvä?

-käyttäisinks mä sitä jos se ei ois ollu hyvä, mikä v***n kysymys toiki on. Sekä tyhmäks haukkumiset perään.

Sitten valittaa jos häneltä ei kysellä asioista. Ja kyllä kyselen jatkossakin, sitähän se teini oikeesti haluaa, mutta kyllä oli aamuruuvit taas kovilla

Kyllä on huonosti kasvatettu lapsi, jos saat vanhempana tuollaisia vastauksia. Huomaan, että ei ole nuorisossa yksistään vikaa...

Minä olin vaikea teini. Kotona.

Lähinnä se kaikki vaikeus johtui äitini luonteesta. Hän on kauniisti ilmaistuna "voimakas persoona".

Olin jo teininä rauhaa ja taiteita rakastava hissukka, jota voimakas äiti tölvi mennen tullen. Hän vei minulta rauhan eikä antanut mahdollisuutta keskittyä omiin juttuihini. Hän koki asiakseen tulla mm. kertomaan millaisia kuvia minun tulisi piirtää. Työni olivat hänen mielestään liian omituisia. "ei tommosta kukaan tykkää", kuului tuomio vaikka en mielipidettä edes kysynyt vaan tein niitä vain itselleni.

Yleensä hän tuli tölvimään ja tökkimään saadakseen jonkun reaktion. Hänelle ei käynyt se että istuin hiljaa piirtämässä tai lukemassa. Ja kyllähän hän huudon sai aikaan.

Vaikka Käyttäydyin koulussa asiallisesti ja tein läksyni tunnollisesti, huomasi opettaja ettei kaikki ollut hyvin. Äidilleni hän puhui kerran lastensuojelusta ja sai äitini raivoamaan ei sitten uskaltanut tehdä lastensuojeluilmoitusta. Muistan kuinka äitini huusi kotona siitä mitä opettaja oli puhunut.

Äitini muistaa usein sanoa sen tutun, täälläkin mainitun väitteen, että kotona on jotain vikaa jos teini ei raivoa. Hän on myös sitä mieltä että on onnistunut kasvatuksessa erittäin hyvin ja kokee siitä suurta ylpeyttä.

Edelleen hän minua ärsyttää, ilmeisesti tahallaan, mutta en enää hänelle sano takaisin mistään. Olen oppinut ettei se kannata. Vetäydyn vaan ja otan etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te teette kun lapsi/teini kiroilee tai haukkuu, te joilla se ei ole sallittua? Teinit ei varta vasten ärsyttääkseen kiroile?

Meillä ei kotona kiroile aikuiset eivätkä lapset.

Teinien olen muutaman kerran kuullut kiroilevan kaverinsa kanssa puhuessaan, mutta siihen en ole reagoinut mitenkään. Osaavat olla kiroilematta kotona vaikka kodin ulkopuolella ovat oppineet kiroilemaan.

Olen ehkä väärä henkilö tähän vastaamaan sillä ei olla erikseen koskaan kielletty kiroilemista.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te teette kun lapsi/teini kiroilee tai haukkuu, te joilla se ei ole sallittua? Teinit ei varta vasten ärsyttääkseen kiroile?

Kyllä kai se ajatus ja opetus menee tässä asiassa kuten muissakin opituissa, että ihminen sisäistää jonkin asian niin perusteellisesti, että se ei vain kuulu hänen repertuaariinsa toimia tai reagoida! Opitaanhan me, että ihmisen henki on loukkaamaton, niin miksei muukin ihmisyyys. Opitaan, että housuun ei tehdä tarpeita. Opitaan liikennesääntöjä ja muita määräyksiä yms.. Eli ,olisin sen kannalla, että, kun varhain on puututtu reippaasti, se ei vain tapahdu! Kun varhain on opetettu muita tapoja toimia ja purkaa turhautumista, niin ei tarvitse haukkua. Kun varhain on opetettu, että erimielisyys ei ole ei ole ihmisarvokysymys, niin annetaan valmiuksia toimia toisin. Kunnioitus molemmin puolin!

korville ja kysy miten vanhempia puhutellaan :D vitun vapaasti kasvatetut teinit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota se on. Mikä kysymys toi nyt on, mitä siinä kyselet, ööö, ok, ihasama, emmätiä, lähde menee, jne.

Teinit ❤

Voi ristus mitä lässytystä. Ei teinin kuulu vittuilla vanhemmille. Mutta toiset vain eivät osaa kasvattaa lapsiaan. Yh?

Itse olen ihan helvetin iloinen, että teinit uskaltaa vittuilla mulle ja kiroilla. Kiroilun on muuten todettu kuuluvan älykkäille ihmisille ts. älykkäät ihmiset kiroilee. Itse kasvoin isäni kanssa, jonka pelkkä katse sai paskat housuun. Olin joo kiltti, mutta ei minusta oikeen hyvää ihmistä tullut.

Tiedän, että tarvittaessa saan auktoriteetilläni teinit kyllä tottelemaan, mutta jos kotonaan eivät uskalla uhmata tai näyttää tunteitaan, niin huonosti on asiat. t: ohis.

Ja kun kysyy/sanoo/kommentoi niin aina väärällä äänensävyllä! Tosin mieskin aina kysyy keskustellaanko vai riidelläänkö me:D

t viimeinen 15v menossa...

Minulle ei yksikään ihminen puhu tuohon tyyliin. Ei oma eikä vieras. 

Olen kolme lasta kasvattanut aikuiseksi ja jos on jotain turhaa napinaa joskus jonkun mieleen tullutkin on se ymmärretty pitää siellä päässä vain. Jos minun lapseni olisi kuittaillut minulle tuohon tyyliin missään iässä olisin pitänyt vakavan puhuttelun siitä kuinka ihmisten kanssa käyttäydytään. 

Ja ei, lapseni eivät todellakaan olleet helppoja. Kannattaa vain valita ne taistelut johon lähtee. Osaan olla myös todella ikävä vanhempi ja tein sen selväksi omilleni jo hyvissä ajoin ennen teini-ikää. 

Rakastan ja kunnioitan lapsiani ja saan saman takaisin. Ap on mennyt siitä mistä aita on matalin jo aikaa sitten.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä paras tapa kestää teinin kiukut ja vittuilut on asettua teinin yläpuolelle. Tulkoon sieltä teinin suusta kuinka ilkeää ja tarkoituksella loukkaavaa tekstiä tahansa, niin pidä pääsi. Älä huuda takaisin, vastaa vaikka ilmeettömästi "aha". Teini on oikeasti vielä lapsi, ja erityisen herkkä ja hölmö sellainen. Teini on tunteidensa kanssa sekaisin, ja sisimmässään tuntee syyllisyyttä pahoista sanoistaan, joka ruokkii vielä lisää pahaa oloa ja epävarmuutta. Muutenkin lasten kanssa toimii se, että pahoihin sanoihin vastaa asiallisesti, kyseenalaistaen. Jos teini/lapsi huutaa sulle vaikka "OOT IDIOOTTI KUS**ÄÄ, TOIVON ETTÄ JÄISIT JUNAN ALLE, OIKEASTI TOIVON!", vastaat rauhallisesti että "Niinkö? Tuo on todella pahasti sanottu, mulle tuli siitä tosi paha mieli. Et varmasti oikeasti tarkoita sitä". Saat varmasti lisää kiukkua ja huutoa aikaan lapsessa, mutta samalla myös huonoa omaa tuntoa, jolloin lapsi/teini oppii mitä oikeasti kannattaa sanoa ja mitä ei.

tommosen mamman takia nykynuoriso on mitä on. Mulla ei ainekaan teini-iässä tullut mieleenkään puhua tuolleen vanhemmille tai tuli tukkapöllyä. Nykyään olen erittäin kiitollinen hyvästä kasvatuksesta ja opetuksesta miten vanhempia ihmisiä kunnioitetaan.