Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihme uranaisessa tai varakkaassa naisessa häiritsee miehiä?
11.04.2017 |
Olen raitis, en käy baareissa, en tupakoi, minulla ei ole tatuointeja, en ole koskaan harrastanut yhden yön juttuja, olen kotikeskeinen ja perhekeskeinen arvoiltani. Olen "naisen näköinen" eli pitkähiuksinen, meikkaan hillitysti, ja pukeudun ns. klassisesti, olen normaalipainoinen. Kunnostani huolehdin lenkillä käymällä, tai pyöräilemässä, välillä uimassa. Olen kohtelias ja huomaavainen, rakastavainen ja empaattinen, ja tykkään tehdä asioita miehen mieliksi, en koko ajan myöskään jauha tasa-arvosta. Ihan puhelias olen, en mikään ujo. Mielestäni olen ihan fiksu, ainakin minulla on hyvä yleissivistys ja monesti ihmiset kysyvät minulta neuvoja hankaliin tilanteisiin. Selfieitä en ota enkä somessa roiku. Tykkään tehdä hyvää ruokaa. En valita miehen sukista lattialla enkä kyttää miehen menemisistä. Mielestäni siis olen ihan kelpo nainen. Tottakai minussakin vikoja on, mutta kuvittelisin, että olisi monella tapaa catch. Iältäni olen 35-vuotias, ja itse ajattelisin, että minulle sopisi noin 32-42-vuotiaat miehet.
Mutta. Olen korkeasti palkatussa työssä. Ja urani on minulle tärkeä, panostan siihen paljon, vaikka en ajallisesti enempää kuin 8 tuntia päivässä. Satuin menemään opiskelemaan alalle, joka avasi paljon menestyksen ovia. Lisäksi ikävä kyllä vanhempani ovat jo kuolleet, joten olen perinyt ison omaisuuden heiltä. En kehuskele rahoillani, pikemminkin yritän salata palkkaani ja omaisuuttani. En omista edes hienoa autoa, suurin osa rahoista on sijoitettuna. Mutta kun uramenestykseni ja varallisuuteni selviää tapailukumppani-miehelle, niin hyvin alkaneeseen tapailuun tulee kummallinen pätkäys. Aluksi ollaan tultu tosi hyvin toimeen, ja sitä kemiaakin on, mutta miehen asenne muuttuu jotenkin. Ja moni suhde hiipuu tähän.
Tulkitsen niin, että uranainen ja varakas nainen on huono asia miehen näkökulmasta, vaikka muuten tämä nainen olisi kaikin puolin sopiva ja kiva. Miksi?
Kommentit (290)
Hyvä ja mielenkiintoinen aihe.
Jos ja kun olet sellainen kuin avauksesi antaa ymmärtää olisit todellakin lähes täydellinen tapaus. Entisen kumppanin kanssa taistelin 15 vuotta, kun hänessä ei ollut tippaakaan kiinnostusta työhön. Kotiorientoitunut oli kyllä, mutta sielläkin lähinnä tv:tä töllötti ja sometti. Itse olen hyvässä asemassa työelämässä 36v mies. Luultavasti koska korostat hyviä tulojasi olet parempi tuloinen, vaikka omatkin tulot ovat hyvät.
Ethän vain provoa? Minusta on mahdotonta käsittää, että tuollainen olisi miehiä karkoittava tekijä? Jos aloitus on aito, niin voisin kuvitella seuraavia syitä miesten kaikkoamiseen; Ensiksi täällä on jo ketjussa mainittu hyviä argumentteja miesten huonosta itsetunnosta, tarpeesta olla tarpeellinen naiselle jne. Mutta itse kun olin 15 vuotta niin taloudellisesti kuin henkisesti välttämättömyys puolisolle, niin ei sekään ole kiva. Se on todella raskasta taloudellisesti ja henkisesti kannatella koko perhettä yksin. Koska näköpiirissä ei ollut muutosta, erosimme lopulta. Eli tilanne on siis materialisesti päinvastoin kuin esittämässäsi skenaariossa.
Mitä voisin kuvitella siis olevan tilanteessasi joillekin turn off. Hyvässä asemassa oleva nainen on itsevarma ja mahdollisuus liikkua itsenäisesti hyvin paljon. Tällöin joku voi katsoa pettämisriskin olevan puoleltasi suuri. Lisäksi jos olet kaikkea mitä sanot, on miehellä potentiaalisina kilpailijoina koko ajan miesten "ns" parhaimmisto. A-luokka, johon karkeasti kuuluu noin 10% miehistä, ehkä vähemmän. Naisilla on myös taipumus pariutua ylöspäin ja tämä tietysti kohdallasi toimii kumppaniehdokkaita vähentävänä tekijänä. Lisäksi jos havittelet miestä tästä A-luokasta on heillä niin kova tarjonta jo valmiiksi, että he voivat valita sitten naisista ns "parhaimpia". Tässä tilanteessa sinulla on voinut käydä sitten vain tilastollisesti huono tuuri, että nämä A-urokset ovat päätyneet niukalla piste-erolla toiseen naiseen. Inhoan tätä ihmisten luokittelua, mutta valitettavasti se vain tuntuu pitävän paikkaansa.
Luultavasti monet käsittää, että kaltaisesi nainen olisi vain ylpeyden aihe ja arkea helpottava tekijä ja jos muutkin luonnehdinnat pitää paikkaansa itsestäsi, niin olet luokkaa 10. Omasta puolestani ottaisin riemusta kiljuen ( vain kuvainnollisesti) kaltaisesi puolisoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että kertoo olevansa pääosin täydellinen, paitsi ehkä hieman sievä. Eikä kuitenkaan homma natsaa. Tästä sitten vetää turvallisen johtopäätöksen, että miehet pelkää menestyviä naisia jotka panostavat uraan 8h päivässä? Sehän on normi työaika, paitsi jos teet sen joka päivä - eli ei viikonloppuja vapaina. Haet siis kotimiestä?
Se että on varakas ja käy hyväpalkkaisessa työssä ei ole todellakaan mikään este miehille. Jos luonne on ok. niin suurin syy, jolla on merkitystä miehille, on se että sujuuko seksi? jos tämä ei suju niin homma oli sitten siinä.
Ap, älä välitä noista haukkujista, he tekivät aikamoisia olettamuksia muutaman viestisi perusteella. Tämä puolestaan kertoo, että negatiivisia stereotypioita varakkaista uranaisista on yhä vahvasti joidenkin ihmisten mielissä.
Minäkin olen uraorientoitunut, ja iso miinus parisuhteen kannalta tässähän on se, että teen pitkää päivää. Sinä kuitenkin teet 8h työpäivää ja olet perheihminen, niin sinulla tätä ongelmaa ei ole. En siis aidosti ymmärrä mika ongelma miehelle on se, että teet normaalin pituista työpäivää hyvällä palkalla - tuohan on paras skenaario!
Tsemppiä tulevaan, sinulle löytyy varmasti joku fiksu mies joka arvostaa kaikkea sinussa!
Vierailija kirjoitti:
Koska sinua ei voi hallita ja omistaa ja sinua kohtaan ei voi tuntea ylemmyyttä.
Miehet rakastavat heikkoja, mielenterveydeltään horjuvia, avuttomia naisia, joita voi pyöritellä mielensä mukaan.
Tällaisia yleistyksiä vielä vuonna 2017? Vai onko se oma kelpaamattomuus selitetty sinne omaan päähän tällä tavoin.
Ap täällä. Jotkut kyselivät millaisia miehiä olen tapaillut. En halua pariutua työkavereiden tai yhteistyökumppaneiden kanssa, enkä käy oikeastaan koskaan baareissa, niin olen pääasiassa nettitreffien kautta tavannut miehiä. Harrastan siis lenkkeilyä ja pyöräilyä ja jonkun verran käyn uimassa, niin ei niissäkään paljon miehiä tapaa. Voi olla, että minulle on valikoitunut nettitreffeiltä sitten tietyntyyppisiä miehiä, sellaisia, jotka eivät edusta keskivertomiestä. Uratykkejä olen vältellyt tapaamasta, koska koen että heillä on liian kylmä ja rahakeskeinen arvomaailma. Vaikka suurin osa tähän ketjuun kirjoittaneista ei asiaa uskokaan, niin minulle raha ei juuri merkitse. Jos olisin saanut valita, en ikinä olisi ottanut isoa perintöä, vaan olisin saanut pitää vanhempani hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n ongelma on siinä että hänen kaltaisensa nainen on aina tottunut saamaan tahtonsa läpi.
Iso osa miehistä, vaikka eivät ehkä naisten mielestä ei olekaan kovinkaan kummoisia, pitävät itseänsä jumalasta seuraavana ja haluavat että heidän mielipiteillään ja ajatuksillaan on suuri painoarvo ja heidän päätöksiään kunnioitetaan.
Tiukat bisnesleidit runnovat oman tahtonsa läpi vaikka väkisin, joten miehet häipyvät. Ei kukaan mies halua olla se lapanen jota ei kunnioiteta. Surkeimmallakin puliukolla on se oma miehinen ylpeytensä ja sen loukkaamista ei katsella hyvällä.
Vierailija kirjoitti:
Uratykkejä olen vältellyt tapaamasta, koska koen että heillä on liian kylmä ja rahakeskeinen arvomaailma.
Eli olet siis tehnyt heistä samanlaisia johtopäätöksiä, kuin valitat itsestäsi tehdyn? Kannattaisiko tätä vielä harkita = miten herkästi niitä johtopäätöksiä toisista tekee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taloudellisesti vahva nainen on uhka. Ole hyvä! Tämänhän sinä halusit kuulla?
Vihdoinkin! Tämähän on totuus vaikka sitä kierrellään ja kaarrellaan kuin kissa kuumaa puuroa. Vahva nainen pelottaa miestä. Kunpa joku vielä uskaltaisi kertoa miksi!?
Vahva nainen sen tietää, mutta onko munaa kenelläkään mihellä sanoa se julki?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uratykkejä olen vältellyt tapaamasta, koska koen että heillä on liian kylmä ja rahakeskeinen arvomaailma.
Eli olet siis tehnyt heistä samanlaisia johtopäätöksiä, kuin valitat itsestäsi tehdyn? Kannattaisiko tätä vielä harkita = miten herkästi niitä johtopäätöksiä toisista tekee?
Uratykkimiehen nettitreffiprofiilin tekstistä olen ne johtopäätökset tehnyt. Moni kirjoittaa pitkänkin profiilitekstin ja kuvaa siinä arvomaailmaansa. Tai sitten se tulee ilmi viestittelyssä ennen tapaamista. En ole siis tehnyt omia oletuksia, vaan ihan miehen omista sanoista on ollut kyse. Mutta aiemmin kerroin tässä ketjussa, että olen yhden kovapalkkaisen miehen kanssa seurustellutkin, hänetkin tapasin netistä, ja hänelle tilanteeni ei ollut mikään ongelma. Suhde kuitenkin kaatui muihin asioihin. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se niin vaan on että monelle miehelle on todella suuri ongelma jos nainen on paremmin koulutettu tai paremmassa työpaikassa. Itse huomasin tämän jo opiskeluaikana, juttu luisti baarissa/treffeillä ja kun kävi ilmi mitä teen niin osa saattoi baarissa jopa vaihtaa pöytää suoraan! Enkä edes ole mikään uraihminen joka ei ehtisi perhettä perustaa vaan lääkäri. Minulle miehen koulutuksella ei ole väliä kunhan on järkevä ihminen, enkä ole mikään ooppera/taidenäyttely/teatteri-kultturelli joten mieheltäkään en tällaista olisi vaatinut. Noh, mies löytyi työpaikalta, eikä enää tarvitse kuunnella kotona katkeraa elitismi-läppää kuin ex-poikaystävien kanssa. Kun olin lähdössä opiskeluaikana sitseille niin "jaa johonki elitistijuhliin" tai kun pyysin poikaystävää mukaan lääkäripäivien iltajuhlaan niin "en mä, siellä on kaikki niin tärkeinä". Sanomattakin selvää että hyvän ystäväni karonkassa hän ei viihtynyt yhtään vaikka tuli mieliksi mukaan. Jokainen etiketin mukainen ohjelmanumero oli hänelle "tärkeilyä". Alemmuuskompleksille ei mitään voi vaikk kuinka yrittää.
Jos on ikävä luonne, ei tarvise olla mikään "uranainen", jotta puistattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehilläkin on mahdollisuus tehdä valintoja, kuten naisilla.
Ei liene sattumaa, jos miehet väistävät uranaista. Jokin muukin mättää eikä tuo urasuuntaisuus pelkästään.
Mä olen käytännöstä ja vuosien kokemuksesta todennut, että vahvalla uranaisella on mahdollisuus saada vastaavanlainen vahva uramies tai sitten naistenmiesrenttu, esim rokkari, jonka itsetunto on ihan muista jutuista kiinni. Siinä välillä olevassa miestarjonnassa ei ei miehillä riittävää itsetuntoa suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nettitreffit on väylä mistä itsekin olen naista alkanut etsimään, mutta siellä se viidakonlaki on melkein julmempi kuin baarissa. On hirveän vaikea päästä juttusille asiallisillakaan profiileilla. Missä treffisivustolla sinulla on profiili?
Mutta jotain yhteenvetoa vastauksista, niin on tosiaan iso määrä miehiä, jotka pariutuisivat kanssasi riemu rinnoin. On ollut huonoa tuuria vain sinulla. Ei siinä mitään sen mystisempää ole.
analysointia kirjoitti:
Nettitreffit on väylä mistä itsekin olen naista alkanut etsimään, mutta siellä se viidakonlaki on melkein julmempi kuin baarissa. On hirveän vaikea päästä juttusille asiallisillakaan profiileilla. Missä treffisivustolla sinulla on profiili?
Mutta jotain yhteenvetoa vastauksista, niin on tosiaan iso määrä miehiä, jotka pariutuisivat kanssasi riemu rinnoin. On ollut huonoa tuuria vain sinulla. Ei siinä mitään sen mystisempää ole.
Kiitos sinulle. Olen tosiaan suht helposti löytänyt miehiä, jotka haluavat pariutua kanssani. Ongelmani ei olekaan se, ettei seurusteluseuraa löytyisi. Ongelma on se, että seurustelun edetessä (siis kun on seurusteltu jo muutamia kuukausia) kun miehelle selviää tilanteeni uran ja talouden suhteen, niin mies muuttuu jotenkin kummalliseksi. Alan saada ilkeitä ja väheksyviä kommentteja kultalusikka suussa syntymistä (mikä ei edes pidä paikkaansa, en saanut vanhemmiltani taloudellista tukea aikuistumisen kynnyksellä emmekä olleet mikään rahoilla leveilevä perhe, perintö sitten kyllä tuli), ammattitaitoani on haukuttu, jos olen ostanut jonkun 50 € maksavan paidan niin on nälvitty että "rikkailla sitä rahaa riittää shoppailuun". Kerran sain kauan toivomani ylennyksen, niin silloinen mies ei edes onnitellut siitä mitenkään, teki vain kaikkensa että vaihtoi puheenaihetta, eikä halunnut ollenkaan kuulla että olen iloinen ylennyksestä. Tuolla ylempänä joku kirjoitti että hänen matalasti koulutettu mies haukkui karonkkia ym elitisisiksi, sama kokemus minulla. Haluaisin juhlia ystävän väitöstä ilman nälvimistä elitistisyydestä. Jne. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen käytännöstä ja vuosien kokemuksesta todennut, että vahvalla uranaisella on mahdollisuus saada vastaavanlainen vahva uramies tai sitten naistenmiesrenttu, esim rokkari, jonka itsetunto on ihan muista jutuista kiinni. Siinä välillä olevassa miestarjonnassa ei ei miehillä riittävää itsetuntoa suhteeseen.
Jos ei halua uranaista, niin ei halua. Eikä uranainen voi väkisin miestä saada. Tämäkin käännetään aina miesten viaksi. Ihme ja kumma...
Samoin voi nainenkin olla haluamatta uramiestä. Vai onko uramiehiä kaihtavilla naisilla myöskin itsetunto- ongelma?
Vierailija kirjoitti:
analysointia kirjoitti:
Nettitreffit on väylä mistä itsekin olen naista alkanut etsimään, mutta siellä se viidakonlaki on melkein julmempi kuin baarissa. On hirveän vaikea päästä juttusille asiallisillakaan profiileilla. Missä treffisivustolla sinulla on profiili?
Mutta jotain yhteenvetoa vastauksista, niin on tosiaan iso määrä miehiä, jotka pariutuisivat kanssasi riemu rinnoin. On ollut huonoa tuuria vain sinulla. Ei siinä mitään sen mystisempää ole.
Kiitos sinulle. Olen tosiaan suht helposti löytänyt miehiä, jotka haluavat pariutua kanssani. Ongelmani ei olekaan se, ettei seurusteluseuraa löytyisi. Ongelma on se, että seurustelun edetessä (siis kun on seurusteltu jo muutamia kuukausia) kun miehelle selviää tilanteeni uran ja talouden suhteen, niin mies muuttuu jotenkin kummalliseksi. Alan saada ilkeitä ja väheksyviä kommentteja kultalusikka suussa syntymistä (mikä ei edes pidä paikkaansa, en saanut vanhemmiltani taloudellista tukea aikuistumisen kynnyksellä emmekä olleet mikään rahoilla leveilevä perhe, perintö sitten kyllä tuli), ammattitaitoani on haukuttu, jos olen ostanut jonkun 50 € maksavan paidan niin on nälvitty että "rikkailla sitä rahaa riittää shoppailuun". Kerran sain kauan toivomani ylennyksen, niin silloinen mies ei edes onnitellut siitä mitenkään, teki vain kaikkensa että vaihtoi puheenaihetta, eikä halunnut ollenkaan kuulla että olen iloinen ylennyksestä. Tuolla ylempänä joku kirjoitti että hänen matalasti koulutettu mies haukkui karonkkia ym elitisisiksi, sama kokemus minulla. Haluaisin juhlia ystävän väitöstä ilman nälvimistä elitistisyydestä. Jne. Ap.
No etsi sellainen mies, joka jakaa arvomaailmasi. Vai ovatko hekin tinkimättömiä, joiden kanssa tulee arjesta jatkuvaa valtataistelua?
No on sattunut aika totaalisia ääliöitä kohdallesi. Melkein vaikea uskoa. Luulisi ennemminkin, että olisi sen verran itsekästä opportunismiä ollut jollain miehellä, että vaikka olisi syönytkin miestä, niin rahan vuoksi olisi pitänyt mölyt mahassaan. Kuka nyt ei haluaisi taloudellisesti turvattua elämää. Itse sen toisen puolen nähnyt, että mitään taloudellista vetoapua ei tullut puolisolta, niin se vasta onkin oikea ongelma! Ei siinä lohduttanut oma " miehinen ylivertaisuus tippaakaan" , kun kaikki pitää itse kustantaa. Siksi on niin vaikea uskoa päinvastaista tilannetta jollekin ongelmaksi. Ylpeyttä tuntisin jos olisi fiksu, älykäs ja menestynyt puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Jos minä olisin mies, niin minua kyllä viehättäisi varatuomarinainen. Ottaisin sen haasteena :D . Olen tosin nainen.
Miehenä taas voin sanoa, että juristinaiset eivät ole sitä kovinta hottissakkia.
Se, että on pärjännyt joskus ulkoluvun SM-kisoissa ei tee kenestäkään naisesta kuumaa, ja sitäpaitsi niissä on joukossa ihan oikeasti tyhmiäkin.
Mutta tästä ei mielestäni saa syyttää pelkästään sitä yksittäistä miestä, jolla on huono itsetunto. Väittäisin, että joku kasvatuskulttuurissamme muovaa miehiä tuohon suuntaan. Että he kokevat itsensä epäkelvoiksi, jos eivät ole paremmin menestyneitä kuin nainen.