Mikä ihme uranaisessa tai varakkaassa naisessa häiritsee miehiä?
Olen raitis, en käy baareissa, en tupakoi, minulla ei ole tatuointeja, en ole koskaan harrastanut yhden yön juttuja, olen kotikeskeinen ja perhekeskeinen arvoiltani. Olen "naisen näköinen" eli pitkähiuksinen, meikkaan hillitysti, ja pukeudun ns. klassisesti, olen normaalipainoinen. Kunnostani huolehdin lenkillä käymällä, tai pyöräilemässä, välillä uimassa. Olen kohtelias ja huomaavainen, rakastavainen ja empaattinen, ja tykkään tehdä asioita miehen mieliksi, en koko ajan myöskään jauha tasa-arvosta. Ihan puhelias olen, en mikään ujo. Mielestäni olen ihan fiksu, ainakin minulla on hyvä yleissivistys ja monesti ihmiset kysyvät minulta neuvoja hankaliin tilanteisiin. Selfieitä en ota enkä somessa roiku. Tykkään tehdä hyvää ruokaa. En valita miehen sukista lattialla enkä kyttää miehen menemisistä. Mielestäni siis olen ihan kelpo nainen. Tottakai minussakin vikoja on, mutta kuvittelisin, että olisi monella tapaa catch. Iältäni olen 35-vuotias, ja itse ajattelisin, että minulle sopisi noin 32-42-vuotiaat miehet.
Mutta. Olen korkeasti palkatussa työssä. Ja urani on minulle tärkeä, panostan siihen paljon, vaikka en ajallisesti enempää kuin 8 tuntia päivässä. Satuin menemään opiskelemaan alalle, joka avasi paljon menestyksen ovia. Lisäksi ikävä kyllä vanhempani ovat jo kuolleet, joten olen perinyt ison omaisuuden heiltä. En kehuskele rahoillani, pikemminkin yritän salata palkkaani ja omaisuuttani. En omista edes hienoa autoa, suurin osa rahoista on sijoitettuna. Mutta kun uramenestykseni ja varallisuuteni selviää tapailukumppani-miehelle, niin hyvin alkaneeseen tapailuun tulee kummallinen pätkäys. Aluksi ollaan tultu tosi hyvin toimeen, ja sitä kemiaakin on, mutta miehen asenne muuttuu jotenkin. Ja moni suhde hiipuu tähän.
Tulkitsen niin, että uranainen ja varakas nainen on huono asia miehen näkökulmasta, vaikka muuten tämä nainen olisi kaikin puolin sopiva ja kiva. Miksi?
Kommentit (290)
Nainen ei saa menestyä paremmin kuin mies. Jos nainen menestyy, niin hänet palautetaan heti maan pinnalle ilkeyksillä ja haukkumisilla. Miehet yrittää ylentää itsensä alentamalla menestynyttä naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aina ei mene niin kuin olettaa kirjoitti:
Sangen ikävää, kun palstan miehet eivät lämmenneet aloituksessa kuvatun kaltaiselle pirkolle. Sellaista se elämä on. Nyt se taidettiin huomata ja vieläpä miesten todistamana, että rahalla ei välttämättä saa kaikkea haluamaansa.
Mistä sinulle tuli käsitys, että yrittäisin rahalla saada jotain? Tai luulisin, että saan varallisuudella ihmissuhteita? Tai että jotenkin leuhkisin omaisuudellani?
Minähän päinvastoin kirjoitin, että yritän salata varallisuuteni. En ota sitä koskaan itse puheeksi ihmisten kanssa. En ota muutenkaan rahaa puheeksi. Enkä ole ostellut kalliita autoja tms, joten varallisuuttani ei pysty edes päättelemään minusta autojen tms perusteella. Kaikki nämä kerroin keskustelun ensimmäisellä sivulla.
Mistä siis kuva, että kuvittelisin, että rahalla saisin miehiä?
Ap.
Älä jatkossa kerro varallisuuttasi miehelle. Tämän neuvon antaisin yhtä hyvin miehelle. Se asia paljastukoon vasta kun ollaan tosi pitkällä seurustelussa.
Ammattiasi et tietenkään voi salata mutta palkan voi sanoa jotenkin ympäripyöreästi.
Pidät tapailuvaiheessa jutut muissa aiheissa kuin urassa ja rahassa etkä heti ehdottele kalliita juttuja jotka voit sitten maksaa.
Valehtelemaan ei tietenkään pidä ruveta mutta ei sinun raha - asiasi kuulu miehelle jota tapailet .
Joitakin vuosia sitten en kertonut varallisuuttani miehelle, enkä ihan tarkkaan uramenestystänikään. Vastaisin jotain ympäripyöreää ja välttelevää niihin kysymyksiin ja annoin ymmärtää että rahaa on saman verran kuin sinkkunaisilla keskimäärin. Paljastin totuuden vasta kun olin seurustellut vuoden-kaksi, enkä silloinkaan ihan koko totuutta (sanoin rahat vähän alakanttiin). Mutta koska silloinkin kävi niin, että mies muuttui, kun hänelle selvisi totuus, niin rupesin ajattelemaan, että kerron sitten totuuden jo parin kk tapailun/seurustelun jälkeen, jotta en tuhlaisi aikaa mieheen, joka ei kestä tilannettani. Ap.
Ihmettelen kyllä miten ap on saanut täällä niin kylmää kyytiä. Mielestäni ihan aiheetta.
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei saa menestyä paremmin kuin mies. Jos nainen menestyy, niin hänet palautetaan heti maan pinnalle ilkeyksillä ja haukkumisilla. Miehet yrittää ylentää itsensä alentamalla menestynyttä naista.
Kaikkien pitkien puheiden ja viestiketjujen jälkeen tässä se on lyhyesti sanottu totuus.
Mutta on olemassa hyväitsetuntoisiakin miehiä. Kyllä sellainen sinullekin , ap, löytyy. Älä luovuta.
Vierailija kirjoitti:
aina ei mene niin kuin olettaa kirjoitti:
Sangen ikävää, kun palstan miehet eivät lämmenneet aloituksessa kuvatun kaltaiselle pirkolle. Sellaista se elämä on. Nyt se taidettiin huomata ja vieläpä miesten todistamana, että rahalla ei välttämättä saa kaikkea haluamaansa.
Mistä sinulle tuli käsitys, että yrittäisin rahalla saada jotain? Tai luulisin, että saan varallisuudella ihmissuhteita? Tai että jotenkin leuhkisin omaisuudellani?
Minähän päinvastoin kirjoitin, että yritän salata varallisuuteni. En ota sitä koskaan itse puheeksi ihmisten kanssa. En ota muutenkaan rahaa puheeksi. Enkä ole ostellut kalliita autoja tms, joten varallisuuttani ei pysty edes päättelemään minusta autojen tms perusteella. Kaikki nämä kerroin keskustelun ensimmäisellä sivulla.
Mistä siis kuva, että kuvittelisin, että rahalla saisin miehiä?
Ap.
No omien sanojesi mukaan homma kusahtaa korkeaan tulotasoosi ja varallisuuteesi. Kyllä olet sen miehen häätänyt tiehensä muilla ominaisuuksillasi, ja syyksi miehen nihkeään käytökseen olet keksinyt onnistuneen urasi ja muhkean varallisuutesi. Oikeasti vika on jossain sinun heikkoudessa eikä siinä, että olet liian hyvä. Jos olet miehen mielestä mukava ja hyvää seuraa, niin korkeat tulosi ovat vain tervetullut bonus. Et kuitenkaan ole löytänyt miestä, koska et jostain muusta syystä ole kelvannut tapaamillesi miehille. Kuinka paljon heikommassa asemassa olevat naiset ovat löytäneet itsellensä miehen, mutta sinä et, vaikka tekstin mukaan vaikutat erinomaiselta saaliilta?
Vierailija kirjoitti:
Ei se siihen hyydy, ap kertoo paljon muutakin itsestään kun sen varallisuuden, miehet näkevät minkälainen ap oikeasti on. Ja yhdet treffit riittää jo siihen ettei häntä haluta enää nähdä, luonne ja koko ihminen on niin vastenmielinen.
Tekosyyksi ap on keksinyt itselleen ja muille kuinka kaikki johtuu rahasta.
Tämä.
Minulle olisit aika unelmanainen, sinussa on varmasti älyllistä haastetta ja uskoisin että myös tunneälyä. Luota itseesi, älä pälyile ympärillesi, älä kuuntele neuvoja siitä millainen sinun pitäisi olla.
Mutta pitänee tyytyä nykyiseen. Olisimmepa kohdanneet 10-15 vuotta sitten.
M48
Vierailija kirjoitti:
Olen raitis, en käy baareissa, en tupakoi, minulla ei ole tatuointeja, en ole koskaan harrastanut yhden yön juttuja, olen kotikeskeinen ja perhekeskeinen arvoiltani. Olen "naisen näköinen" eli pitkähiuksinen, meikkaan hillitysti, ja pukeudun ns. klassisesti, olen normaalipainoinen. Kunnostani huolehdin lenkillä käymällä, tai pyöräilemässä, välillä uimassa. Olen kohtelias ja huomaavainen, rakastavainen ja empaattinen, ja tykkään tehdä asioita miehen mieliksi, en koko ajan myöskään jauha tasa-arvosta. Ihan puhelias olen, en mikään ujo. Mielestäni olen ihan fiksu, ainakin minulla on hyvä yleissivistys ja monesti ihmiset kysyvät minulta neuvoja hankaliin tilanteisiin. Selfieitä en ota enkä somessa roiku. Tykkään tehdä hyvää ruokaa. En valita miehen sukista lattialla enkä kyttää miehen menemisistä. Mielestäni siis olen ihan kelpo nainen. Tottakai minussakin vikoja on, mutta kuvittelisin, että olisi monella tapaa catch. Iältäni olen 35-vuotias, ja itse ajattelisin, että minulle sopisi noin 32-42-vuotiaat miehet.
Mutta. Olen korkeasti palkatussa työssä. Ja urani on minulle tärkeä, panostan siihen paljon, vaikka en ajallisesti enempää kuin 8 tuntia päivässä. Satuin menemään opiskelemaan alalle, joka avasi paljon menestyksen ovia. Lisäksi ikävä kyllä vanhempani ovat jo kuolleet, joten olen perinyt ison omaisuuden heiltä. En kehuskele rahoillani, pikemminkin yritän salata palkkaani ja omaisuuttani. En omista edes hienoa autoa, suurin osa rahoista on sijoitettuna. Mutta kun uramenestykseni ja varallisuuteni selviää tapailukumppani-miehelle, niin hyvin alkaneeseen tapailuun tulee kummallinen pätkäys. Aluksi ollaan tultu tosi hyvin toimeen, ja sitä kemiaakin on, mutta miehen asenne muuttuu jotenkin. Ja moni suhde hiipuu tähän.
Tulkitsen niin, että uranainen ja varakas nainen on huono asia miehen näkökulmasta, vaikka muuten tämä nainen olisi kaikin puolin sopiva ja kiva. Miksi?
Oli pakko kysyä mieheltä että onko uranaiseus turn off miehille (tämän ketjun innoittamana) niin häntä nauratti todella. Ei uranaiseus ja rahanomistaminen ole missään nimessä turn off vaan plussaa. Miestä oli meidän tavattua innostanut kaiken muun lisäksi se että olin itsellinen, kunnianhimoinen nainen enkä mikään räsynukke. Mies tuossa just totesi että ehkä joku luuserimies ei kestä sitä että nainen pärjää mutta fiksu ja urakeskeinen mies osaa arvostaa. Sanoi myös että sinkkuaikoina siitä oli puhuttu kavereiden kanssa kuinka vaikeaa on löytää kumppani joka haluaa tehdä muutakin kuin istuskella kotona kynsilakkaa kuivattelemassa. Kuulemma naisista muutaman kuukauden tapailukertojen jälkeen näkee millainen nainen on kyseessä. Niin että ehkä sä olet iskenyt näppisi luuserimiehiin.
On liian maskuliininen. Pitää olla feminiininen ulkonäkö jos meinaa menstyä miesmarkkinoilla.
Siinä on vähän samaa kuin menisi koirasminiäksi taloon. Ei sellaista kukaan mies halua.
User1303 kirjoitti:
On liian maskuliininen. Pitää olla feminiininen ulkonäkö jos meinaa menstyä miesmarkkinoilla.
Ai uranainen on liian maskuliininen?
siiris kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen raitis, en käy baareissa, en tupakoi, minulla ei ole tatuointeja, en ole koskaan harrastanut yhden yön juttuja, olen kotikeskeinen ja perhekeskeinen arvoiltani. Olen "naisen näköinen" eli pitkähiuksinen, meikkaan hillitysti, ja pukeudun ns. klassisesti, olen normaalipainoinen. Kunnostani huolehdin lenkillä käymällä, tai pyöräilemässä, välillä uimassa. Olen kohtelias ja huomaavainen, rakastavainen ja empaattinen, ja tykkään tehdä asioita miehen mieliksi, en koko ajan myöskään jauha tasa-arvosta. Ihan puhelias olen, en mikään ujo. Mielestäni olen ihan fiksu, ainakin minulla on hyvä yleissivistys ja monesti ihmiset kysyvät minulta neuvoja hankaliin tilanteisiin. Selfieitä en ota enkä somessa roiku. Tykkään tehdä hyvää ruokaa. En valita miehen sukista lattialla enkä kyttää miehen menemisistä. Mielestäni siis olen ihan kelpo nainen. Tottakai minussakin vikoja on, mutta kuvittelisin, että olisi monella tapaa catch. Iältäni olen 35-vuotias, ja itse ajattelisin, että minulle sopisi noin 32-42-vuotiaat miehet.
Mutta. Olen korkeasti palkatussa työssä. Ja urani on minulle tärkeä, panostan siihen paljon, vaikka en ajallisesti enempää kuin 8 tuntia päivässä. Satuin menemään opiskelemaan alalle, joka avasi paljon menestyksen ovia. Lisäksi ikävä kyllä vanhempani ovat jo kuolleet, joten olen perinyt ison omaisuuden heiltä. En kehuskele rahoillani, pikemminkin yritän salata palkkaani ja omaisuuttani. En omista edes hienoa autoa, suurin osa rahoista on sijoitettuna. Mutta kun uramenestykseni ja varallisuuteni selviää tapailukumppani-miehelle, niin hyvin alkaneeseen tapailuun tulee kummallinen pätkäys. Aluksi ollaan tultu tosi hyvin toimeen, ja sitä kemiaakin on, mutta miehen asenne muuttuu jotenkin. Ja moni suhde hiipuu tähän.
Tulkitsen niin, että uranainen ja varakas nainen on huono asia miehen näkökulmasta, vaikka muuten tämä nainen olisi kaikin puolin sopiva ja kiva. Miksi?
Oli pakko kysyä mieheltä että onko uranaiseus turn off miehille (tämän ketjun innoittamana) niin häntä nauratti todella. .....Mies tuossa just totesi että ehkä joku luuserimies ei kestä sitä että nainen pärjää mutta fiksu ja urakeskeinen mies osaa arvostaa...... Niin että ehkä sä olet iskenyt näppisi luuserimiehiin.
Eli uramiehet osaa arvostaa uranaisia, mutta miehet jotka on oman uransa suhteen jotenkin luusereita niin eivät kestä jos nainen pärjää. No tällaisia omalla urallaan luusereita miehiä on ikävä kyllä aika paljon.
Tämä on kyllä niin totta.
Ja älkää miehet enää tulko valittamaan, että miksi akateeminen nainen haluaa akateemisen miehen. Tässä teille on se syy.
Vierailija kirjoitti:
Jos minä olisin mies, niin minua kyllä viehättäisi varatuomarinainen. Ottaisin sen haasteena :D . Olen tosin nainen.
Minä olen mies, eikä se ole turn-off, eikä turn-on:kaan. Se on positiivista jos hänellä on työ josta pitää, joka ei vaadi matkustelua eikä pitkiä päiviä tai viikonloppuja.
Jos nainen on varakas ja menestyvä, mies kokee, että hänenkin pitäisi olla kelvatakseen naiselle. Jos mies on varakas ja menestyvä, nainen ei koe, että hänenkin pitäisi olla kelvatakseen miehelle. Useimmilla työelämässä uraa luoneilla ja menestyneillä ihmisillä on kunnianhimoa ja tämä on ominaisuus, joka ihmisellä joko on tai ei ole. Kunnianhimo ilmenee näillä ihmisillä hyvin usein muuallakin kuin työelämässä ja se voi hankaloittaa parisuhdetta sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei juurikaan ole kunnianhimoa.
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen on varakas ja menestyvä, mies kokee, että hänenkin pitäisi olla kelvatakseen naiselle.
Mies kokee. Eli kyse on miehen oletuksesta. Ja miehen huonosta itsetunnosta, siitä että mies kuvittelee, että hän ei riitä eikä kelpaa.
On noita uranaisia tullut työelämässä vastaan.
Eivät saa minun munaani nousemaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulle yksi ex valitti, että en tarvitse miestä mihinkään. Ansaitsen omat rahani, omistan asuntoni, huollatan autoni ja hoidan itse pikkurempat kotonani. Miehen mielestä oli erittäin paha, että en tarvinnut häntä mihinkään, koska jos kyllästyn, voin erota samantien. Yritin selittää, että eikö ole paljon parempi että en tarvitse häntä, mutta silti valitsen olla hänen kanssaan joka päivä. Ei kuulemma ollut. En minä haluaisi seurustella ihmisen kanssa, joka on kanssani vain siksi että tarvitsee minua/rahojani/asuntoni. Suhde päättyi minun aloitteestani, koska mies muuttui todella kontrolloivaksi ja mustasukkaiseksi.
Tämä.
Minun mieheni on tämmöinen, mutta hänellä on hyvä itsetunto naistenmiehenä. Meitä yhdistää oikeasti vain seksi. Tosin järisyttävä ero varallisuudessa ja asemassa ja olen hyvin itsenäinen. Mies on sanonut olevansa epävarma, koska 'olen aikaisemmin pitkään sinkkuna ollessani osoittanut, että pärjäisin hyvin yksinkin' eli en ole miehestä riippuvainen. Hän on myös todella mustasukkainen, koska tapaan uran kautta menestyneitä miehiä. Luulen, että se pikkuisen tasapainottaa ja ylläpitää suhdettamme, että olen seksuaalisesti subi eli mies saa siinä dominoida ja määrätä. Siten ei niin pahasti haittaa, että omistan kaiken ja olen itsenäinen.
Itse olen seurustellut naisen kanssa joka tienasi parhaimmillaan jotain 12000€/kk nettona kun itse tienaan 1650€/kk nettona. Ei tuo minua haitannut ollenkaan. Suhde kaatui lopulta ihan muihin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen on varakas ja menestyvä, mies kokee, että hänenkin pitäisi olla kelvatakseen naiselle.
Mies kokee. Eli kyse on miehen oletuksesta. Ja miehen huonosta itsetunnosta, siitä että mies kuvittelee, että hän ei riitä eikä kelpaa.
Juuri näin.
Älä jatkossa kerro varallisuuttasi miehelle. Tämän neuvon antaisin yhtä hyvin miehelle. Se asia paljastukoon vasta kun ollaan tosi pitkällä seurustelussa.
Ammattiasi et tietenkään voi salata mutta palkan voi sanoa jotenkin ympäripyöreästi.
Pidät tapailuvaiheessa jutut muissa aiheissa kuin urassa ja rahassa etkä heti ehdottele kalliita juttuja jotka voit sitten maksaa.
Valehtelemaan ei tietenkään pidä ruveta mutta ei sinun raha - asiasi kuulu miehelle jota tapailet .