Mikä ihme uranaisessa tai varakkaassa naisessa häiritsee miehiä?
Olen raitis, en käy baareissa, en tupakoi, minulla ei ole tatuointeja, en ole koskaan harrastanut yhden yön juttuja, olen kotikeskeinen ja perhekeskeinen arvoiltani. Olen "naisen näköinen" eli pitkähiuksinen, meikkaan hillitysti, ja pukeudun ns. klassisesti, olen normaalipainoinen. Kunnostani huolehdin lenkillä käymällä, tai pyöräilemässä, välillä uimassa. Olen kohtelias ja huomaavainen, rakastavainen ja empaattinen, ja tykkään tehdä asioita miehen mieliksi, en koko ajan myöskään jauha tasa-arvosta. Ihan puhelias olen, en mikään ujo. Mielestäni olen ihan fiksu, ainakin minulla on hyvä yleissivistys ja monesti ihmiset kysyvät minulta neuvoja hankaliin tilanteisiin. Selfieitä en ota enkä somessa roiku. Tykkään tehdä hyvää ruokaa. En valita miehen sukista lattialla enkä kyttää miehen menemisistä. Mielestäni siis olen ihan kelpo nainen. Tottakai minussakin vikoja on, mutta kuvittelisin, että olisi monella tapaa catch. Iältäni olen 35-vuotias, ja itse ajattelisin, että minulle sopisi noin 32-42-vuotiaat miehet.
Mutta. Olen korkeasti palkatussa työssä. Ja urani on minulle tärkeä, panostan siihen paljon, vaikka en ajallisesti enempää kuin 8 tuntia päivässä. Satuin menemään opiskelemaan alalle, joka avasi paljon menestyksen ovia. Lisäksi ikävä kyllä vanhempani ovat jo kuolleet, joten olen perinyt ison omaisuuden heiltä. En kehuskele rahoillani, pikemminkin yritän salata palkkaani ja omaisuuttani. En omista edes hienoa autoa, suurin osa rahoista on sijoitettuna. Mutta kun uramenestykseni ja varallisuuteni selviää tapailukumppani-miehelle, niin hyvin alkaneeseen tapailuun tulee kummallinen pätkäys. Aluksi ollaan tultu tosi hyvin toimeen, ja sitä kemiaakin on, mutta miehen asenne muuttuu jotenkin. Ja moni suhde hiipuu tähän.
Tulkitsen niin, että uranainen ja varakas nainen on huono asia miehen näkökulmasta, vaikka muuten tämä nainen olisi kaikin puolin sopiva ja kiva. Miksi?
Kommentit (309)
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja vaikea antaa vastausta. Ensisijaisesti siksi koska vaikka tuotkin itse esiin että ongelma on nimenomaan ura ja raha niin se ei välttämättä ole se todellinen luotaantyöntävä tekijä vaan kuvittelet vaan itse niin. Kukaan ei voi tietää mitä muita tekijöitä yhtälössä on joita et itse edes tiedosta. Ongelma on voinut myös olla niissä toisissa osapuolissa ja on vaan sattunut kohdalle huono tuuri. Se kertoo jo toisaalta jotenkin paljon että se on nimenomaan se piirre mitä korostat tässä, ehkä ongelma ei ole raha ja ura vaan se miten sinä itse korostat asiaa ja olet ehkä jpa jotenkin ylimielinen tms asian suhteen. Projisoit vähän niin kuin itse sen ongelman siihen suhteeseen.
Lähtökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä että omasta sosioekonomisesta asemasta kannattaa olla riittävän avoin jo aika aikaisessa vaiheessa koska se kuitenkin määrittää arkea niin paljon ja rajoittaa/ mahdollistaa elämää suuntaan tai toiseen. Jos toisel
Kas, ap teki itselleen vastuksen.
Ei häiritse yhtään mikään. Mulla on itselläni ihan riittävästi fyrkkaa ja omaisuutta. Olisit itse asiassa aika lailla täydellinen muutoin, mutta etsit miestä ikähaarukasta 32-42. Olen tuon rajauksen ulkopuolella.
M44
Vierailija kirjoitti:
Minkä tyyppisiä nuo miehet ovat olleet? Varmasti on miestyyppi, joka ei kelpuuta menestynyttä naista. Ilmeisesti onnistut kerta toisensa jälkeen valitsemaan heitä.
Itse en jatkaisi tapailua, jso selviäisi että mies on paljon minua varakkaampi. Tuntisin alemmuutta ja pelkäisin jääväni suhteessa alakynteen. Tiedän kokemuksesta. Kyttäsin koko ajan merkkejä siitä, että mies epäilee minun olevan rahojensa perässä. Suhde ei toimi, jos tuloerot ovat isot.
Suhde ei toimi jos sillä huonotuloisella on huono itsetunto varattomuuden vuoksi.
No siis, miksi sun pitää kertoa palkkaasi ollenkaan? Mä oon ollut naimisissa jo vuosia eikä mieheni tiedä tarkalleen palkkaani tai varallisuuttani.
Miten nämä asiat ovat tulleet ilmi?
Voisiko ne vaikka ihan testimielessä jättää sanomatta?
Ps. Mä itse ajattelen, että miehet itseasiassa todellakin haluavat että naisen taloudellinen tilanne on hyvä. En tunne itse ketään joka välttämättä haluaisi päästä esim elättäjäksi..
Ja toinen asia on, että oikeanlaista kumppania vaan on vaikea löytää - varsinkin kun luonteeltaan poikkeaa siitä perusnormista ja sinähän poikkeat, koska siis noh, se vaan paistaa tekstistäsi läpi. Mä en tunne kauhean montaa jotka pitävät työtään esim ihan järjettömän mielenkiintoisena ja panostaa siihen kamalasti. Mutta kyllä sulle aivan varmasti joku löytyy, joka on sitten myös varmaan vähän perus normista poikkeava.
Koska haluan naisen, jolle ura ja raha ovat yhdentekeviä kuten minullekin. Sivistynyt, lukenut ja älykäs saisi kuitenkin olla ja urheilullinen. Myös kaunis ja henkisistä asioista, pakanuudesta ja okkultismista kiinnostunut. Olenkin sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Koska haluan naisen, jolle ura ja raha ovat yhdentekeviä kuten minullekin. Sivistynyt, lukenut ja älykäs saisi kuitenkin olla ja urheilullinen. Myös kaunis ja henkisistä asioista, pakanuudesta ja okkultismista kiinnostunut. Olenkin sinkku.
Niin no, älykäs ja okkultismista kiinnostunut sulkevat toisensa yleensä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska haluan naisen, jolle ura ja raha ovat yhdentekeviä kuten minullekin. Sivistynyt, lukenut ja älykäs saisi kuitenkin olla ja urheilullinen. Myös kaunis ja henkisistä asioista, pakanuudesta ja okkultismista kiinnostunut. Olenkin sinkku.
Niin no, älykäs ja okkultismista kiinnostunut sulkevat toisensa yleensä pois.
Newton oli innokas alkemisti aikoinaan.
Olen nainen ja vaikea antaa vastausta. Ensisijaisesti siksi koska vaikka tuotkin itse esiin että ongelma on nimenomaan ura ja raha niin se ei välttämättä ole se todellinen luotaantyöntävä tekijä vaan kuvittelet vaan itse niin. Kukaan ei voi tietää mitä muita tekijöitä yhtälössä on joita et itse edes tiedosta. Ongelma on voinut myös olla niissä toisissa osapuolissa ja on vaan sattunut kohdalle huono tuuri. Se kertoo jo toisaalta jotenkin paljon että se on nimenomaan se piirre mitä korostat tässä, ehkä ongelma ei ole raha ja ura vaan se miten sinä itse korostat asiaa ja olet ehkä jpa jotenkin ylimielinen tms asian suhteen. Projisoit vähän niin kuin itse sen ongelman siihen suhteeseen.
Lähtökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä että omasta sosioekonomisesta asemasta kannattaa olla riittävän avoin jo aika aikaisessa vaiheessa koska se kuitenkin määrittää arkea niin paljon ja rajoittaa/ mahdollistaa elämää suuntaan tai toiseen. Jos toisella ei ole mahdollisuuksia samaan elämän tyyliin kuin mitä itse haluaa niin se on vähän nihkeää jos tulee esiin liian myöhään.