Huomautin lihomisesta,puoliso syö entistä enemmän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapinallisesti kantaa kotiin munkkipossuja,sipsejä. Ja toteaa"mitäs lässytit"

Olet tyhmä - Moittiminen ahdistaa ja saa syömään enemmän.

Jos rakastat häntä, hyväksyt hänet sellaisena, kun hän on.

Entä jos ei voi rakastaa ihmistä joka ei pidä itsestään huolta? Onko eroaminen sitten ok? Vai pitäisikö lihominen aina vain hyväksyä?

Sillon sä et rakasta häntä sellaisena kuin on. So simple!

Entä jos on rakastunut henkilöön joka on sporttinen ja jolla on samanlaiset elämänarvot, mutta joka muuttuu suklaata mussuttavaksi sohvaperunaksi? Totta on se että en silloin rakasta häntä sellaisena kuin hän on, vaan sellaisena kuin häneen tutustuin ja rakastuin.

Ei kai se sitten ole kenekään vika. Ihannemaailmassa kukaan ei ahmisi itsestään sairaalloisen ylipainoista, mutta tämä on nyt se maailma missä elämme. Kaikki saa tehdä mitä haluaa. Toivottavasti se suklaa oli parisuhteen uhraamisen arvoista.

Vähän niin kuin luiseva kuikelo Pasanen kyttäsi Väisäsen pullan syöntiä ja rajoitti sitä. Kumpi siellä mulla alla nyt olikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapinallisesti kantaa kotiin munkkipossuja,sipsejä. Ja toteaa"mitäs lässytit"

Olet tyhmä - Moittiminen ahdistaa ja saa syömään enemmän.

Jos rakastat häntä, hyväksyt hänet sellaisena, kun hän on.

Entä jos ei voi rakastaa ihmistä joka ei pidä itsestään huolta? Onko eroaminen sitten ok? Vai pitäisikö lihominen aina vain hyväksyä?

Sillon sä et rakasta häntä sellaisena kuin on. So simple!

Entä jos on rakastunut henkilöön joka on sporttinen ja jolla on samanlaiset elämänarvot, mutta joka muuttuu suklaata mussuttavaksi sohvaperunaksi? Totta on se että en silloin rakasta häntä sellaisena kuin hän on, vaan sellaisena kuin häneen tutustuin ja rakastuin.

Ei kai se sitten ole kenekään vika. Ihannemaailmassa kukaan ei ahmisi itsestään sairaalloisen ylipainoista, mutta tämä on nyt se maailma missä elämme. Kaikki saa tehdä mitä haluaa. Toivottavasti se suklaa oli parisuhteen uhraamisen arvoista.

Ehkä se tosiaan oli sen arvoista. Erotti jyvät akanoista.

No ompa kamalaa. Itsepähän aiheutti. Tarviiko "huomautella" typeristä asioista? Eiköhän kumppanisi itse tiedä, miltä näyttää ja millainen on. Tarvitseeko hän sinua siitä muistuttamaan? Tuskin. Kerro hänelle mielummin positiivisia asioita ja anna rakkautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapinallisesti kantaa kotiin munkkipossuja,sipsejä. Ja toteaa"mitäs lässytit"

Olet tyhmä - Moittiminen ahdistaa ja saa syömään enemmän.

Jos rakastat häntä, hyväksyt hänet sellaisena, kun hän on.

Entä jos ei voi rakastaa ihmistä joka ei pidä itsestään huolta? Onko eroaminen sitten ok? Vai pitäisikö lihominen aina vain hyväksyä?

Sillon sä et rakasta häntä sellaisena kuin on. So simple!

Okei. Eli jos ennen mukava ja kohtelias toiset huomioon ottava puoliso yhtäkkiä muuttuu ilkeäksi, tekee tahallaan kiusaa ja vittuilee, ja puoliso kokee vaikeaksi rakastaa häntä niin syy on puolisossa joka kokee rakastamisen vaikeaksi?

Täh? Miten tää tämmöiseen nyt pomppas?

"jos rakastat häntä, hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on."

Joo, mutta missä kohta aloin syyllistää puolisoa?

No onhan se puolison vika jos ottaa eron kun ei voi hyväksyä ihmistä sellaisena kuin hän on, eikä rakasta sellaisena kuin toinen on.

No mutta muista, että sä sanoit ton, en minä! Itsekin erosin miehestä, jonka pullonpohjahartiat vaan oli sitten kuitenkin liikaa vuosien saatossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapinallisesti kantaa kotiin munkkipossuja,sipsejä. Ja toteaa"mitäs lässytit"

Olet tyhmä - Moittiminen ahdistaa ja saa syömään enemmän.

Jos rakastat häntä, hyväksyt hänet sellaisena, kun hän on.

Entä jos ei voi rakastaa ihmistä joka ei pidä itsestään huolta? Onko eroaminen sitten ok? Vai pitäisikö lihominen aina vain hyväksyä?

Sillon sä et rakasta häntä sellaisena kuin on. So simple!

Entä jos on rakastunut henkilöön joka on sporttinen ja jolla on samanlaiset elämänarvot, mutta joka muuttuu suklaata mussuttavaksi sohvaperunaksi? Totta on se että en silloin rakasta häntä sellaisena kuin hän on, vaan sellaisena kuin häneen tutustuin ja rakastuin.

Ei kai se sitten ole kenekään vika. Ihannemaailmassa kukaan ei ahmisi itsestään sairaalloisen ylipainoista, mutta tämä on nyt se maailma missä elämme. Kaikki saa tehdä mitä haluaa. Toivottavasti se suklaa oli parisuhteen uhraamisen arvoista.

Mitäpä jos toinen lihoo sairauden takia? Onko se silloinkin sama asia? Joku sairaus kenties saa ahmimaan sen suklaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ihan hyvät edellytykset erolle jos toinen ei piittaa yhtään itsestään eikä sun toivomuksista.

Siis minkä takia tämä saa alapeukkuja? Lihavat av-mammat haluaa marttyyreina vetää puolisonsa samaan suohon kun ei nähdä itsessä mitään vikaa?

Miksi ne puolisonsa samaan suohon vetäisivät? Eikö puolisolla ole tahdonvoimaa? Jos ei miellytä, puoliso varmasti tietää oven paikan.

Vetäähän ne kun ei saisi alapeukuista päätellen erotakkaan. Kaikkea pitää sietää, ihan sama vaikka toinen tuplaisi kokonsa ihan vain piruillakseen "mitäs motkotit"

No totta kai fiksu ihminen lähtee, jos toinen ei enää sytytä. Mikäs sen estäisi? Mulla on kuitenkin itsemääräämisoikeus enkä todellakaan kuuntele edes puolisolta mitään näpäyttelyjä, vihjailuja tai vittuiluja. Kaikki mitä teen, teen omasta halustasi omaksi hyväkseni, sitten kun aika on.

Kuulostat todella itsekkäältä,oletko ikinä tehny mitään epäitsekästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapinallisesti kantaa kotiin munkkipossuja,sipsejä. Ja toteaa"mitäs lässytit"

Olet tyhmä - Moittiminen ahdistaa ja saa syömään enemmän.

Jos rakastat häntä, hyväksyt hänet sellaisena, kun hän on.

Entä jos ei voi rakastaa ihmistä joka ei pidä itsestään huolta? Onko eroaminen sitten ok? Vai pitäisikö lihominen aina vain hyväksyä?

Sillon sä et rakasta häntä sellaisena kuin on. So simple!

Entä jos on rakastunut henkilöön joka on sporttinen ja jolla on samanlaiset elämänarvot, mutta joka muuttuu suklaata mussuttavaksi sohvaperunaksi? Totta on se että en silloin rakasta häntä sellaisena kuin hän on, vaan sellaisena kuin häneen tutustuin ja rakastuin.

Ei kai se sitten ole kenekään vika. Ihannemaailmassa kukaan ei ahmisi itsestään sairaalloisen ylipainoista, mutta tämä on nyt se maailma missä elämme. Kaikki saa tehdä mitä haluaa. Toivottavasti se suklaa oli parisuhteen uhraamisen arvoista.

Mitäpä jos toinen lihoo sairauden takia? Onko se silloinkin sama asia? Joku sairaus kenties saa ahmimaan sen suklaankin.

Ei sellaista sairautta olekkaan. Ja jos tarkoitat sairautta joka kerää esim nestettä, niin se neste lähtee pois kun paranee / lääkitys vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapinallisesti kantaa kotiin munkkipossuja,sipsejä. Ja toteaa"mitäs lässytit"

Olet tyhmä - Moittiminen ahdistaa ja saa syömään enemmän.

Jos rakastat häntä, hyväksyt hänet sellaisena, kun hän on.

Entä jos ei voi rakastaa ihmistä joka ei pidä itsestään huolta? Onko eroaminen sitten ok? Vai pitäisikö lihominen aina vain hyväksyä?

Sillon sä et rakasta häntä sellaisena kuin on. So simple!

Entä jos on rakastunut henkilöön joka on sporttinen ja jolla on samanlaiset elämänarvot, mutta joka muuttuu suklaata mussuttavaksi sohvaperunaksi? Totta on se että en silloin rakasta häntä sellaisena kuin hän on, vaan sellaisena kuin häneen tutustuin ja rakastuin.

Ei kai se sitten ole kenekään vika. Ihannemaailmassa kukaan ei ahmisi itsestään sairaalloisen ylipainoista, mutta tämä on nyt se maailma missä elämme. Kaikki saa tehdä mitä haluaa. Toivottavasti se suklaa oli parisuhteen uhraamisen arvoista.

Mitäpä jos toinen lihoo sairauden takia? Onko se silloinkin sama asia? Joku sairaus kenties saa ahmimaan sen suklaankin.

Ei sellaista sairautta olekkaan. Ja jos tarkoitat sairautta joka kerää esim nestettä, niin se neste lähtee pois kun paranee / lääkitys vaikuttaa.

Tai kuolee. Oletko koskaan syönyt maksimimääriä kortisonia? Jos et, ole hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ihan hyvät edellytykset erolle jos toinen ei piittaa yhtään itsestään eikä sun toivomuksista.

Siis minkä takia tämä saa alapeukkuja? Lihavat av-mammat haluaa marttyyreina vetää puolisonsa samaan suohon kun ei nähdä itsessä mitään vikaa?

Miksi ne puolisonsa samaan suohon vetäisivät? Eikö puolisolla ole tahdonvoimaa? Jos ei miellytä, puoliso varmasti tietää oven paikan.

Vetäähän ne kun ei saisi alapeukuista päätellen erotakkaan. Kaikkea pitää sietää, ihan sama vaikka toinen tuplaisi kokonsa ihan vain piruillakseen "mitäs motkotit"

No totta kai fiksu ihminen lähtee, jos toinen ei enää sytytä. Mikäs sen estäisi? Mulla on kuitenkin itsemääräämisoikeus enkä todellakaan kuuntele edes puolisolta mitään näpäyttelyjä, vihjailuja tai vittuiluja. Kaikki mitä teen, teen omasta halustasi omaksi hyväkseni, sitten kun aika on.

Kuulostat todella itsekkäältä,oletko ikinä tehny mitään epäitsekästä?

Olen, mutta en ota käskyjä tai komentoja vastaan ellen ole armeijassa ja siellä en ole. Puoliso ei ole mulle mikään auktoriteetti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapinallisesti kantaa kotiin munkkipossuja,sipsejä. Ja toteaa"mitäs lässytit"

Olet tyhmä - Moittiminen ahdistaa ja saa syömään enemmän.

Jos rakastat häntä, hyväksyt hänet sellaisena, kun hän on.

Entä jos ei voi rakastaa ihmistä joka ei pidä itsestään huolta? Onko eroaminen sitten ok? Vai pitäisikö lihominen aina vain hyväksyä?

Nimenomaan näin. Jostain syystä alkkiksen tai narkin saa jättää, mut ruokariippuvaista pitää hyysätä maailman loppuun asti! Vaikka näyttäis huonoa esimerkkiä lapsille, vaikka aiheuttais terveysongelmia itselleen, vaikka ulkonäkö muuttuis yms. Ei mitään logiikkaa tuossa

En tajua, miksi jotkut haluaa vetää parisuhteen tuollaiseksi valtataisteluksi. Menee tasolle "sinä aloitit" "eiku sinä" "se joka sanoo, on ite"...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapinallisesti kantaa kotiin munkkipossuja,sipsejä. Ja toteaa"mitäs lässytit"

Olet tyhmä - Moittiminen ahdistaa ja saa syömään enemmän.

Jos rakastat häntä, hyväksyt hänet sellaisena, kun hän on.

Entä jos ei voi rakastaa ihmistä joka ei pidä itsestään huolta? Onko eroaminen sitten ok? Vai pitäisikö lihominen aina vain hyväksyä?

Sillon sä et rakasta häntä sellaisena kuin on. So simple!

Entä jos on rakastunut henkilöön joka on sporttinen ja jolla on samanlaiset elämänarvot, mutta joka muuttuu suklaata mussuttavaksi sohvaperunaksi? Totta on se että en silloin rakasta häntä sellaisena kuin hän on, vaan sellaisena kuin häneen tutustuin ja rakastuin.

Ei kai se sitten ole kenekään vika. Ihannemaailmassa kukaan ei ahmisi itsestään sairaalloisen ylipainoista, mutta tämä on nyt se maailma missä elämme. Kaikki saa tehdä mitä haluaa. Toivottavasti se suklaa oli parisuhteen uhraamisen arvoista.

Mitäpä jos toinen lihoo sairauden takia? Onko se silloinkin sama asia? Joku sairaus kenties saa ahmimaan sen suklaankin.

Ei sellaista sairautta olekkaan. Ja jos tarkoitat sairautta joka kerää esim nestettä, niin se neste lähtee pois kun paranee / lääkitys vaikuttaa.

On, mm. kilpirauhasen vajaatoiminta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapinallisesti kantaa kotiin munkkipossuja,sipsejä. Ja toteaa"mitäs lässytit"

Olet tyhmä - Moittiminen ahdistaa ja saa syömään enemmän.

Jos rakastat häntä, hyväksyt hänet sellaisena, kun hän on.

Entä jos ei voi rakastaa ihmistä joka ei pidä itsestään huolta? Onko eroaminen sitten ok? Vai pitäisikö lihominen aina vain hyväksyä?

Sillon sä et rakasta häntä sellaisena kuin on. So simple!

Entä jos on rakastunut henkilöön joka on sporttinen ja jolla on samanlaiset elämänarvot, mutta joka muuttuu suklaata mussuttavaksi sohvaperunaksi? Totta on se että en silloin rakasta häntä sellaisena kuin hän on, vaan sellaisena kuin häneen tutustuin ja rakastuin.

Ei kai se sitten ole kenekään vika. Ihannemaailmassa kukaan ei ahmisi itsestään sairaalloisen ylipainoista, mutta tämä on nyt se maailma missä elämme. Kaikki saa tehdä mitä haluaa. Toivottavasti se suklaa oli parisuhteen uhraamisen arvoista.

Mitäpä jos toinen lihoo sairauden takia? Onko se silloinkin sama asia? Joku sairaus kenties saa ahmimaan sen suklaankin.

Ei sellaista sairautta olekkaan. Ja jos tarkoitat sairautta joka kerää esim nestettä, niin se neste lähtee pois kun paranee / lääkitys vaikuttaa.

Tai kuolee. Oletko koskaan syönyt maksimimääriä kortisonia? Jos et, ole hiljaa.

En tiedä mikä on max määrä, mutta 60 mg söin päivittäin puoli vuotta reumaan :) tietääkseni aika iso annos kuitenkin?

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti sillä puolisolla on joku ongelma ja lihominen johtuu siitä, eikä ap:n päänaukominen ollut puolisollista tukea vaan lisästressin aiheuttamista. Ymmärrän reaktion. 

Niin ja hän totesi ettei ole sellaisen ihmisen kanssa parisuhteessa, jonka vuoksi kannattaa laihduttaa. Eli vapaasti mässyä naamaan vaan. Voi sitten seuraavaa varten laihduttaa helpommin kun pääsee apeen kaltaisesta painolastista. Hyvä puoliso tukee, eikä hauku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapinallisesti kantaa kotiin munkkipossuja,sipsejä. Ja toteaa"mitäs lässytit"

Olet tyhmä - Moittiminen ahdistaa ja saa syömään enemmän.

Jos rakastat häntä, hyväksyt hänet sellaisena, kun hän on.

Entä jos ei voi rakastaa ihmistä joka ei pidä itsestään huolta? Onko eroaminen sitten ok? Vai pitäisikö lihominen aina vain hyväksyä?

Sillon sä et rakasta häntä sellaisena kuin on. So simple!

Entä jos on rakastunut henkilöön joka on sporttinen ja jolla on samanlaiset elämänarvot, mutta joka muuttuu suklaata mussuttavaksi sohvaperunaksi? Totta on se että en silloin rakasta häntä sellaisena kuin hän on, vaan sellaisena kuin häneen tutustuin ja rakastuin.

Ei kai se sitten ole kenekään vika. Ihannemaailmassa kukaan ei ahmisi itsestään sairaalloisen ylipainoista, mutta tämä on nyt se maailma missä elämme. Kaikki saa tehdä mitä haluaa. Toivottavasti se suklaa oli parisuhteen uhraamisen arvoista.

Mitäpä jos toinen lihoo sairauden takia? Onko se silloinkin sama asia? Joku sairaus kenties saa ahmimaan sen suklaankin.

Ei sellaista sairautta olekkaan. Ja jos tarkoitat sairautta joka kerää esim nestettä, niin se neste lähtee pois kun paranee / lääkitys vaikuttaa.

On, mm. kilpirauhasen vajaatoiminta.

Aa niin, minulla on tämäkin :) t. Se äskeinen joka syönyt kortisonia päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapinallisesti kantaa kotiin munkkipossuja,sipsejä. Ja toteaa"mitäs lässytit"

Olet tyhmä - Moittiminen ahdistaa ja saa syömään enemmän.

Jos rakastat häntä, hyväksyt hänet sellaisena, kun hän on.

Entä jos ei voi rakastaa ihmistä joka ei pidä itsestään huolta? Onko eroaminen sitten ok? Vai pitäisikö lihominen aina vain hyväksyä?

Sillon sä et rakasta häntä sellaisena kuin on. So simple!

Entä jos on rakastunut henkilöön joka on sporttinen ja jolla on samanlaiset elämänarvot, mutta joka muuttuu suklaata mussuttavaksi sohvaperunaksi? Totta on se että en silloin rakasta häntä sellaisena kuin hän on, vaan sellaisena kuin häneen tutustuin ja rakastuin.

Ei kai se sitten ole kenekään vika. Ihannemaailmassa kukaan ei ahmisi itsestään sairaalloisen ylipainoista, mutta tämä on nyt se maailma missä elämme. Kaikki saa tehdä mitä haluaa. Toivottavasti se suklaa oli parisuhteen uhraamisen arvoista.

Mitäpä jos toinen lihoo sairauden takia? Onko se silloinkin sama asia? Joku sairaus kenties saa ahmimaan sen suklaankin.

Ei sellaista sairautta olekkaan. Ja jos tarkoitat sairautta joka kerää esim nestettä, niin se neste lähtee pois kun paranee / lääkitys vaikuttaa.

On, mm. kilpirauhasen vajaatoiminta.

Ai tämä saa ihmisen "syömään sen suklaankin"? Kerro miten käytännössä tämä tauti siirtää sen suklaan väkisin suuhun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapinallisesti kantaa kotiin munkkipossuja,sipsejä. Ja toteaa"mitäs lässytit"

Olet tyhmä - Moittiminen ahdistaa ja saa syömään enemmän.

Jos rakastat häntä, hyväksyt hänet sellaisena, kun hän on.

Entä jos ei voi rakastaa ihmistä joka ei pidä itsestään huolta? Onko eroaminen sitten ok? Vai pitäisikö lihominen aina vain hyväksyä?

Sillon sä et rakasta häntä sellaisena kuin on. So simple!

Entä jos on rakastunut henkilöön joka on sporttinen ja jolla on samanlaiset elämänarvot, mutta joka muuttuu suklaata mussuttavaksi sohvaperunaksi? Totta on se että en silloin rakasta häntä sellaisena kuin hän on, vaan sellaisena kuin häneen tutustuin ja rakastuin.

Ei kai se sitten ole kenekään vika. Ihannemaailmassa kukaan ei ahmisi itsestään sairaalloisen ylipainoista, mutta tämä on nyt se maailma missä elämme. Kaikki saa tehdä mitä haluaa. Toivottavasti se suklaa oli parisuhteen uhraamisen arvoista.

Mitäpä jos toinen lihoo sairauden takia? Onko se silloinkin sama asia? Joku sairaus kenties saa ahmimaan sen suklaankin.

Ei sellaista sairautta olekkaan. Ja jos tarkoitat sairautta joka kerää esim nestettä, niin se neste lähtee pois kun paranee / lääkitys vaikuttaa.

Tai kuolee. Oletko koskaan syönyt maksimimääriä kortisonia? Jos et, ole hiljaa.

En tiedä mikä on max määrä, mutta 60 mg söin päivittäin puoli vuotta reumaan :) tietääkseni aika iso annos kuitenkin?

Lyhyt aika, oliko kireätkin kuukasvot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapinallisesti kantaa kotiin munkkipossuja,sipsejä. Ja toteaa"mitäs lässytit"

Olet tyhmä - Moittiminen ahdistaa ja saa syömään enemmän.

Jos rakastat häntä, hyväksyt hänet sellaisena, kun hän on.

Entä jos ei voi rakastaa ihmistä joka ei pidä itsestään huolta? Onko eroaminen sitten ok? Vai pitäisikö lihominen aina vain hyväksyä?

Nimenomaan näin. Jostain syystä alkkiksen tai narkin saa jättää, mut ruokariippuvaista pitää hyysätä maailman loppuun asti! Vaikka näyttäis huonoa esimerkkiä lapsille, vaikka aiheuttais terveysongelmia itselleen, vaikka ulkonäkö muuttuis yms. Ei mitään logiikkaa tuossa

Ja mikä esimerkki lapsille se sitten on että pienemmästäkin syystä voi jättää? Isi jättää lapsetkin jos lihovat? Se on se kuspää-esimerkki, millä miehet kasvattavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapinallisesti kantaa kotiin munkkipossuja,sipsejä. Ja toteaa"mitäs lässytit"

Olet tyhmä - Moittiminen ahdistaa ja saa syömään enemmän.

Jos rakastat häntä, hyväksyt hänet sellaisena, kun hän on.

Entä jos ei voi rakastaa ihmistä joka ei pidä itsestään huolta? Onko eroaminen sitten ok? Vai pitäisikö lihominen aina vain hyväksyä?

Sillon sä et rakasta häntä sellaisena kuin on. So simple!

Entä jos on rakastunut henkilöön joka on sporttinen ja jolla on samanlaiset elämänarvot, mutta joka muuttuu suklaata mussuttavaksi sohvaperunaksi? Totta on se että en silloin rakasta häntä sellaisena kuin hän on, vaan sellaisena kuin häneen tutustuin ja rakastuin.

Ei kai se sitten ole kenekään vika. Ihannemaailmassa kukaan ei ahmisi itsestään sairaalloisen ylipainoista, mutta tämä on nyt se maailma missä elämme. Kaikki saa tehdä mitä haluaa. Toivottavasti se suklaa oli parisuhteen uhraamisen arvoista.

Mitäpä jos toinen lihoo sairauden takia? Onko se silloinkin sama asia? Joku sairaus kenties saa ahmimaan sen suklaankin.

Ei sellaista sairautta olekkaan. Ja jos tarkoitat sairautta joka kerää esim nestettä, niin se neste lähtee pois kun paranee / lääkitys vaikuttaa.

Tai kuolee. Oletko koskaan syönyt maksimimääriä kortisonia? Jos et, ole hiljaa.

En tiedä mikä on max määrä, mutta 60 mg söin päivittäin puoli vuotta reumaan :) tietääkseni aika iso annos kuitenkin?

Lyhyt aika, oliko kireätkin kuukasvot?

Kyllä neste vähän pyöristi kasvoja, lihomista se ei kuitenkaan ole. Yhteensä söin kortisonia toki vuosia, mutta vain puolivuotta noin isolla annoksella. Että haluatko vielä kertoa miten se kortisoni automaattisesti lihottaa?