Huomautin lihomisesta,puoliso syö entistä enemmän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihdutukseen liittyen, jätettäkö koko perheeltä herkut pois kun puoliso laihduttaa? Meillä kun "kaikkien pitää kärsiä jos hän kärsii"

Kyllä joku sympatia pitäisi olla. Ei ole reilua, että muut herkuttelee, kun yksi ei voi.

No mua ei kyllä haittaa pätkääkään, jos siippa herkuttelee silloin kun mä' olen itseltäni herkut kieltänyt. Ei ne toisen syömät herkut multa ole pois :)

Niinpä, mutta sä et taida kärsiäkään mistään ahmimishäiriöistä ja  ylipainoista. Toisten suussa kun ne herkut vaan maistuu kahta paremmalta. Tää on just tätä, kun toisen osaan ei osata eläytyä.

Tää on taas tätä "no sulle se laihdutus on helppoa! Sinä et tykkääkkään herkuista!" öö tykkään ja ei ole, mutta nään sen vaivan silti.

Ihmiset haluavat selittää jollain sen että tekevät väärin myös omasta mielestään. Herkut on kaikille hyvänmakuisia. Minä olen myös kärsinut ahmimiskohtauksista ja tunnesyömisestä, mutta olen onnistunut pysymään normaalipainoisena. Terveys on minulle niin tärkeää että säikähdän perinpohjaisesti kun housut alkaa tuntua tiukilta ja lisään vähän liikuntaa ja vähennän syömistä. Tykkään myös ruoasta aika he***tisti.

Kummallista, että täälläkin aika ajoin on porukkaa ihmettelemässä miten ne herkut toisille maistuu, kun itse ei tykkää makeasta lainkaan. No nytpä tiedän, että valehtelevat. Niiden kun täytyy maistua kaikille.

Miten tyhmä voi ihminen olla että kuvittelee että ainut lihottava herkku on joku makea?

Katsos kun aloituksesta niin päättelin.

Päättelit aloituksesta että maailmassa ei ole mitään muita herkkuja kuin makeita?

Niin siis eikö aloituksessa ne juuri olleet ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ihan hyvät edellytykset erolle jos toinen ei piittaa yhtään itsestään eikä sun toivomuksista.

Siis minkä takia tämä saa alapeukkuja? Lihavat av-mammat haluaa marttyyreina vetää puolisonsa samaan suohon kun ei nähdä itsessä mitään vikaa?

Miksi ne puolisonsa samaan suohon vetäisivät? Eikö puolisolla ole tahdonvoimaa? Jos ei miellytä, puoliso varmasti tietää oven paikan.

Vetäähän ne kun ei saisi alapeukuista päätellen erotakkaan. Kaikkea pitää sietää, ihan sama vaikka toinen tuplaisi kokonsa ihan vain piruillakseen "mitäs motkotit"

No totta kai fiksu ihminen lähtee, jos toinen ei enää sytytä. Mikäs sen estäisi? Mulla on kuitenkin itsemääräämisoikeus enkä todellakaan kuuntele edes puolisolta mitään näpäyttelyjä, vihjailuja tai vittuiluja. Kaikki mitä teen, teen omasta halustasi omaksi hyväkseni, sitten kun aika on.

Tässä nyt olikin kyse siitä että useammankin av-mamman mielestä tuo ei ole syy jättää, mitä itse ihmettelin.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti sillä puolisolla on joku ongelma ja lihominen johtuu siitä, eikä ap:n päänaukominen ollut puolisollista tukea vaan lisästressin aiheuttamista. Ymmärrän reaktion. 

Ja paskat! Ikinä ei tarvi tehdä omille ongelmille mitään. Aina syy on ulkopuolisissa ongelmissa ja niissä, jotka asioista huomauttaa. Alkakaa kantamaan vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihdutukseen liittyen, jätettäkö koko perheeltä herkut pois kun puoliso laihduttaa? Meillä kun "kaikkien pitää kärsiä jos hän kärsii"

Kyllä joku sympatia pitäisi olla. Ei ole reilua, että muut herkuttelee, kun yksi ei voi.

No mua ei kyllä haittaa pätkääkään, jos siippa herkuttelee silloin kun mä' olen itseltäni herkut kieltänyt. Ei ne toisen syömät herkut multa ole pois :)

Niinpä, mutta sä et taida kärsiäkään mistään ahmimishäiriöistä ja  ylipainoista. Toisten suussa kun ne herkut vaan maistuu kahta paremmalta. Tää on just tätä, kun toisen osaan ei osata eläytyä.

Tää on taas tätä "no sulle se laihdutus on helppoa! Sinä et tykkääkkään herkuista!" öö tykkään ja ei ole, mutta nään sen vaivan silti.

Ihmiset haluavat selittää jollain sen että tekevät väärin myös omasta mielestään. Herkut on kaikille hyvänmakuisia. Minä olen myös kärsinut ahmimiskohtauksista ja tunnesyömisestä, mutta olen onnistunut pysymään normaalipainoisena. Terveys on minulle niin tärkeää että säikähdän perinpohjaisesti kun housut alkaa tuntua tiukilta ja lisään vähän liikuntaa ja vähennän syömistä. Tykkään myös ruoasta aika he***tisti.

Kummallista, että täälläkin aika ajoin on porukkaa ihmettelemässä miten ne herkut toisille maistuu, kun itse ei tykkää makeasta lainkaan. No nytpä tiedän, että valehtelevat. Niiden kun täytyy maistua kaikille.

Miten tyhmä voi ihminen olla että kuvittelee että ainut lihottava herkku on joku makea?

Katsos kun aloituksesta niin päättelin.

Päättelit aloituksesta että maailmassa ei ole mitään muita herkkuja kuin makeita?

Niin siis eikö aloituksessa ne juuri olleet ongelma?

Sanoit että palstalla törmää ihmisiin jotka sanovat etteivät tykkää makeasta, nyt tiedät että he valehtelevat. Kyse oli HERKUISTA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti sillä puolisolla on joku ongelma ja lihominen johtuu siitä, eikä ap:n päänaukominen ollut puolisollista tukea vaan lisästressin aiheuttamista. Ymmärrän reaktion. 

Ja paskat! Ikinä ei tarvi tehdä omille ongelmille mitään. Aina syy on ulkopuolisissa ongelmissa ja niissä, jotka asioista huomauttaa. Alkakaa kantamaan vastuuta.

Mutta jos ei näe ongelmia omassa käyttäytymisessään tai syömisessään. Jos se ongelma on vaan ap:llä?

Ei mua haittaa yhtään olla lihava. Ja jonkun mainitsema "olen kyllä niin huolissani omasta terveydestäni" lähinnä naurattaa, koska en tunne ketään lihavuuteen kuollutta, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihdutukseen liittyen, jätettäkö koko perheeltä herkut pois kun puoliso laihduttaa? Meillä kun "kaikkien pitää kärsiä jos hän kärsii"

Kyllä joku sympatia pitäisi olla. Ei ole reilua, että muut herkuttelee, kun yksi ei voi.

No mua ei kyllä haittaa pätkääkään, jos siippa herkuttelee silloin kun mä' olen itseltäni herkut kieltänyt. Ei ne toisen syömät herkut multa ole pois :)

Niinpä, mutta sä et taida kärsiäkään mistään ahmimishäiriöistä ja  ylipainoista. Toisten suussa kun ne herkut vaan maistuu kahta paremmalta. Tää on just tätä, kun toisen osaan ei osata eläytyä.

Tää on taas tätä "no sulle se laihdutus on helppoa! Sinä et tykkääkkään herkuista!" öö tykkään ja ei ole, mutta nään sen vaivan silti.

Ihmiset haluavat selittää jollain sen että tekevät väärin myös omasta mielestään. Herkut on kaikille hyvänmakuisia. Minä olen myös kärsinut ahmimiskohtauksista ja tunnesyömisestä, mutta olen onnistunut pysymään normaalipainoisena. Terveys on minulle niin tärkeää että säikähdän perinpohjaisesti kun housut alkaa tuntua tiukilta ja lisään vähän liikuntaa ja vähennän syömistä. Tykkään myös ruoasta aika he***tisti.

Kummallista, että täälläkin aika ajoin on porukkaa ihmettelemässä miten ne herkut toisille maistuu, kun itse ei tykkää makeasta lainkaan. No nytpä tiedän, että valehtelevat. Niiden kun täytyy maistua kaikille.

Miten tyhmä voi ihminen olla että kuvittelee että ainut lihottava herkku on joku makea?

Katsos kun aloituksesta niin päättelin.

Päättelit aloituksesta että maailmassa ei ole mitään muita herkkuja kuin makeita?

Niin siis eikö aloituksessa ne juuri olleet ongelma?

Sanoit että palstalla törmää ihmisiin jotka sanovat etteivät tykkää makeasta, nyt tiedät että he valehtelevat. Kyse oli HERKUISTA.

Niin joo totta, chipsit ei ole makeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti sillä puolisolla on joku ongelma ja lihominen johtuu siitä, eikä ap:n päänaukominen ollut puolisollista tukea vaan lisästressin aiheuttamista. Ymmärrän reaktion. 

Ja paskat! Ikinä ei tarvi tehdä omille ongelmille mitään. Aina syy on ulkopuolisissa ongelmissa ja niissä, jotka asioista huomauttaa. Alkakaa kantamaan vastuuta.

Mutta jos ei näe ongelmia omassa käyttäytymisessään tai syömisessään. Jos se ongelma on vaan ap:llä?

Ei mua haittaa yhtään olla lihava. Ja jonkun mainitsema "olen kyllä niin huolissani omasta terveydestäni" lähinnä naurattaa, koska en tunne ketään lihavuuteen kuollutta, päinvastoin.

Jos joku on valinnut puolisokseen tietynlaisen ihmisen, niin kyllä se tuntuu huijaukselta että tämä ihminen omasta halustaan muuttuu ihan toisenlaiseksi ja toisen pitäisi se vaan hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti sillä puolisolla on joku ongelma ja lihominen johtuu siitä, eikä ap:n päänaukominen ollut puolisollista tukea vaan lisästressin aiheuttamista. Ymmärrän reaktion. 

Ja paskat! Ikinä ei tarvi tehdä omille ongelmille mitään. Aina syy on ulkopuolisissa ongelmissa ja niissä, jotka asioista huomauttaa. Alkakaa kantamaan vastuuta.

Mutta jos ei näe ongelmia omassa käyttäytymisessään tai syömisessään. Jos se ongelma on vaan ap:llä?

Ei mua haittaa yhtään olla lihava. Ja jonkun mainitsema "olen kyllä niin huolissani omasta terveydestäni" lähinnä naurattaa, koska en tunne ketään lihavuuteen kuollutta, päinvastoin.

Jos joku on valinnut puolisokseen tietynlaisen ihmisen, niin kyllä se tuntuu huijaukselta että tämä ihminen omasta halustaan muuttuu ihan toisenlaiseksi ja toisen pitäisi se vaan hyväksyä.

Tottakai, silloin "kasvetaan erikseen", Niin käy joskus.

Vierailija kirjoitti:

Kapinallisesti kantaa kotiin munkkipossuja,sipsejä. Ja toteaa"mitäs lässytit"

Olet tyhmä - Moittiminen ahdistaa ja saa syömään enemmän.

Jos rakastat häntä, hyväksyt hänet sellaisena, kun hän on.

Eiköhän kaikille ole jokin ruoka joka on "herkku", ja jota ei syödä usein koska se on epäterveellistä/lihottavaa. Joillekin se on makea, toisille suolainen. Toki voi olla niitä onnekkaita jotka nauttivat ainoastaan kevyestä ja terveellisestä ruoasta, mutta he joko a) valehtelevat tai b) eivät ole tällä palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapinallisesti kantaa kotiin munkkipossuja,sipsejä. Ja toteaa"mitäs lässytit"

Olet tyhmä - Moittiminen ahdistaa ja saa syömään enemmän.

Jos rakastat häntä, hyväksyt hänet sellaisena, kun hän on.

Entä jos ei voi rakastaa ihmistä joka ei pidä itsestään huolta? Onko eroaminen sitten ok? Vai pitäisikö lihominen aina vain hyväksyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti sillä puolisolla on joku ongelma ja lihominen johtuu siitä, eikä ap:n päänaukominen ollut puolisollista tukea vaan lisästressin aiheuttamista. Ymmärrän reaktion. 

Ja paskat! Ikinä ei tarvi tehdä omille ongelmille mitään. Aina syy on ulkopuolisissa ongelmissa ja niissä, jotka asioista huomauttaa. Alkakaa kantamaan vastuuta.

Mutta jos ei näe ongelmia omassa käyttäytymisessään tai syömisessään. Jos se ongelma on vaan ap:llä?

Ei mua haittaa yhtään olla lihava. Ja jonkun mainitsema "olen kyllä niin huolissani omasta terveydestäni" lähinnä naurattaa, koska en tunne ketään lihavuuteen kuollutta, päinvastoin.

Et voi olla tosissasi? Katsopa mitä johtavat tutkijat ja lääkäri sanovat ylipainosta. Voit toki jäädä odottelemaan että joku tuntemasi ihminen kuolee ja alkaa sitten huolehtimaan omasta terveydestä.

En minäkään tunne ketään joka olisi kuollut tupakan vuoksi, mutten ole niin tyhmä etten sen takia usko tupakan olevan tappavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapinallisesti kantaa kotiin munkkipossuja,sipsejä. Ja toteaa"mitäs lässytit"

Olet tyhmä - Moittiminen ahdistaa ja saa syömään enemmän.

Jos rakastat häntä, hyväksyt hänet sellaisena, kun hän on.

Entä jos ei voi rakastaa ihmistä joka ei pidä itsestään huolta? Onko eroaminen sitten ok? Vai pitäisikö lihominen aina vain hyväksyä?

Sillon sä et rakasta häntä sellaisena kuin on. So simple!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti sillä puolisolla on joku ongelma ja lihominen johtuu siitä, eikä ap:n päänaukominen ollut puolisollista tukea vaan lisästressin aiheuttamista. Ymmärrän reaktion. 

Ja paskat! Ikinä ei tarvi tehdä omille ongelmille mitään. Aina syy on ulkopuolisissa ongelmissa ja niissä, jotka asioista huomauttaa. Alkakaa kantamaan vastuuta.

Mutta jos ei näe ongelmia omassa käyttäytymisessään tai syömisessään. Jos se ongelma on vaan ap:llä?

Ei mua haittaa yhtään olla lihava. Ja jonkun mainitsema "olen kyllä niin huolissani omasta terveydestäni" lähinnä naurattaa, koska en tunne ketään lihavuuteen kuollutta, päinvastoin.

Et voi olla tosissasi? Katsopa mitä johtavat tutkijat ja lääkäri sanovat ylipainosta. Voit toki jäädä odottelemaan että joku tuntemasi ihminen kuolee ja alkaa sitten huolehtimaan omasta terveydestä.

En minäkään tunne ketään joka olisi kuollut tupakan vuoksi, mutten ole niin tyhmä etten sen takia usko tupakan olevan tappavaa. 

Niin, voihan toki olla että ne 92v ja 94v kuolivatkin siihen ylipainoon. Mutta tunnen kyllä tupakkaan kuolleita. Ja en edes haluaisi elää niin kauan, että olen jossain vaipoissa ja toisten armoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapinallisesti kantaa kotiin munkkipossuja,sipsejä. Ja toteaa"mitäs lässytit"

Olet tyhmä - Moittiminen ahdistaa ja saa syömään enemmän.

Jos rakastat häntä, hyväksyt hänet sellaisena, kun hän on.

Entä jos ei voi rakastaa ihmistä joka ei pidä itsestään huolta? Onko eroaminen sitten ok? Vai pitäisikö lihominen aina vain hyväksyä?

Sillon sä et rakasta häntä sellaisena kuin on. So simple!

Okei. Eli jos ennen mukava ja kohtelias toiset huomioon ottava puoliso yhtäkkiä muuttuu ilkeäksi, tekee tahallaan kiusaa ja vittuilee, ja puoliso kokee vaikeaksi rakastaa häntä niin syy on puolisossa joka kokee rakastamisen vaikeaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapinallisesti kantaa kotiin munkkipossuja,sipsejä. Ja toteaa"mitäs lässytit"

Olet tyhmä - Moittiminen ahdistaa ja saa syömään enemmän.

Jos rakastat häntä, hyväksyt hänet sellaisena, kun hän on.

Entä jos ei voi rakastaa ihmistä joka ei pidä itsestään huolta? Onko eroaminen sitten ok? Vai pitäisikö lihominen aina vain hyväksyä?

Sillon sä et rakasta häntä sellaisena kuin on. So simple!

Okei. Eli jos ennen mukava ja kohtelias toiset huomioon ottava puoliso yhtäkkiä muuttuu ilkeäksi, tekee tahallaan kiusaa ja vittuilee, ja puoliso kokee vaikeaksi rakastaa häntä niin syy on puolisossa joka kokee rakastamisen vaikeaksi?

Täh? Miten tää tämmöiseen nyt pomppas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapinallisesti kantaa kotiin munkkipossuja,sipsejä. Ja toteaa"mitäs lässytit"

Olet tyhmä - Moittiminen ahdistaa ja saa syömään enemmän.

Jos rakastat häntä, hyväksyt hänet sellaisena, kun hän on.

Entä jos ei voi rakastaa ihmistä joka ei pidä itsestään huolta? Onko eroaminen sitten ok? Vai pitäisikö lihominen aina vain hyväksyä?

Sillon sä et rakasta häntä sellaisena kuin on. So simple!

Okei. Eli jos ennen mukava ja kohtelias toiset huomioon ottava puoliso yhtäkkiä muuttuu ilkeäksi, tekee tahallaan kiusaa ja vittuilee, ja puoliso kokee vaikeaksi rakastaa häntä niin syy on puolisossa joka kokee rakastamisen vaikeaksi?

Täh? Miten tää tämmöiseen nyt pomppas?

"jos rakastat häntä, hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapinallisesti kantaa kotiin munkkipossuja,sipsejä. Ja toteaa"mitäs lässytit"

Olet tyhmä - Moittiminen ahdistaa ja saa syömään enemmän.

Jos rakastat häntä, hyväksyt hänet sellaisena, kun hän on.

Entä jos ei voi rakastaa ihmistä joka ei pidä itsestään huolta? Onko eroaminen sitten ok? Vai pitäisikö lihominen aina vain hyväksyä?

Sillon sä et rakasta häntä sellaisena kuin on. So simple!

Okei. Eli jos ennen mukava ja kohtelias toiset huomioon ottava puoliso yhtäkkiä muuttuu ilkeäksi, tekee tahallaan kiusaa ja vittuilee, ja puoliso kokee vaikeaksi rakastaa häntä niin syy on puolisossa joka kokee rakastamisen vaikeaksi?

Täh? Miten tää tämmöiseen nyt pomppas?

"jos rakastat häntä, hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on."

Joo, mutta missä kohta aloin syyllistää puolisoa?

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kaikille ole jokin ruoka joka on "herkku", ja jota ei syödä usein koska se on epäterveellistä/lihottavaa. Joillekin se on makea, toisille suolainen. Toki voi olla niitä onnekkaita jotka nauttivat ainoastaan kevyestä ja terveellisestä ruoasta, mutta he joko a) valehtelevat tai b) eivät ole tällä palstalla.

Oletko sitä mieltä, että terveellinen on pahaa? Minä herkuttelen terveellisellä ruualla.  Tosin se ei ole kevyttä, koska haluan syödä aitoa ruokaa. (kasvikset tietenkin ovat kevyitä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapinallisesti kantaa kotiin munkkipossuja,sipsejä. Ja toteaa"mitäs lässytit"

Olet tyhmä - Moittiminen ahdistaa ja saa syömään enemmän.

Jos rakastat häntä, hyväksyt hänet sellaisena, kun hän on.

Entä jos ei voi rakastaa ihmistä joka ei pidä itsestään huolta? Onko eroaminen sitten ok? Vai pitäisikö lihominen aina vain hyväksyä?

Sillon sä et rakasta häntä sellaisena kuin on. So simple!

Okei. Eli jos ennen mukava ja kohtelias toiset huomioon ottava puoliso yhtäkkiä muuttuu ilkeäksi, tekee tahallaan kiusaa ja vittuilee, ja puoliso kokee vaikeaksi rakastaa häntä niin syy on puolisossa joka kokee rakastamisen vaikeaksi?

Täh? Miten tää tämmöiseen nyt pomppas?

"jos rakastat häntä, hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on."

Joo, mutta missä kohta aloin syyllistää puolisoa?

No onhan se puolison vika jos ottaa eron kun ei voi hyväksyä ihmistä sellaisena kuin hän on, eikä rakasta sellaisena kuin toinen on.