Lue keskustelun säännöt.
Henkinen yhteys ja läheisyys parisuhteessa
08.04.2017 |
Kaipasin sitä mieheltä. Luulin, että siihen kuluu, että seksiä pystytään ehdottamaankaan vasta kun henkistä läheisyyttä ja yhteyttä on. Ja että jos tällainen yhteys on, niin luulin, että toinen vaistoaa ja ennenkaikkea HALUAA vaistota, jos toinen ei ole valmis. Eli suomeksi sanottuna välittää toisen tunteista.
Tiesin, että olen traumainen seksin suhteen. Etten pysty siihn heti, nopeasti, enkä varsinkaan knen kanssa tahansa. Tutustuin mieheen, joka vaikutti ystävälliseltä, hyväksyvältä ja läheisyyteen kykenevältä. Ihastuin. Oli romanttista. Kerroin miehelle seksiasian olevan minulle vaikea. Mies vain naurahteli, että oon tosi seksikäs, vaikka en nyt edes oo. Kuvittelin, että se ei tarkoita ns. mitään, että mies jaksaa odottaa. Kunnes...mies koittikin alkaa harrastaa ihan seksiä kerran halaituamme vain sängyllä. Ihan out of blue, alkoi availla mun nappeja ja riisua vaatteita vaikka sanoin heti, että ei. Mies ei edes ihan heti lopettanut, ei uskonut minua. En voi ymmärtää, että läheiseksi luulemani mies tekee jotain noin kauheaa. En ollut antanut mitään sellaisia merkkejä, että haluan edetä. Mun usko siihen, että kukaan voi tajuta mua ja mun tarpeita särkyi. Eikä se ole siitä eheytynyt vaikka tuosta on aikaa kohta 20 vuotta. En ollut neitsyt, mutta en halunnut kellekään panopuuksi.
En halua ihmettelyä, miten olen voinut kärsiä tästä niin kauan. Ei siitä tarttiskaan, jos sen ois osannut parantaa.
Nyt en tunne itseäni yhtään läheiseksi tai luotetuksikaan miehelle, enkä usko, että pystyn sen takia ikinä nauttimaan seksistä hänen kanssaan. Olemme siis vielä yhdessä.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kyllä ihan hirveän itsekäs. Sanelet säännöt ja odotat toisen mukautuvan niihin, mutta itse et tunnu joustavan ja ymmärtävän ollenkaan. Nappien availu ei ole paha, etkö edes yritä antaa sitä anteeksi? Miten miehesi on edes ollut 20v sun kanssa? Eikö sen jo luulisi osoittavan jotain että edelleen on siinä?
Enhän ole. Mies olisi voinut jättää minut ihan koska vaan, minua kohtaan hänellä ei ole mitään velvollisuuksia, ei elatusvelvollisuutta, ei mitään. Mietinkin, että miten mies ei tajunnut, minkä määrän vihaa mä kerään häneen päin, kun en saa apua tähän asiaan ja hän silti on siinä ja vain katsoo vierestä eikä tee mitään? En nyt syystä häntä vihaa, mutta tunnen aivan mieletöntä vihaa tämänkin takia joka sitten purkautuu myös miestä kohtaan sättimisinä ja vaikka minä. Olkoonkin väärin, niinhän tää kaikki on minuakin kohtaan väärin, tällainen taakka, josta olen yhtä pihalla kuin kuka tahansa. Että miksi tarvitsisin kovin ymmärtäväisen kumppanin jne. Niin pakkoko oli siihen jäädä, kun ei sitä ole!!!! Hauska katsoa missä vaiheessa se jättää minut vihaisena ja pettyneenä. Sitten ollaan tasoissa tunnepuolella.
apSä olet ihan uskomaton. Mietit, miten mies ei tajua. No eihän se hemmetti mikään ajatusten lukija ole! Puhu sille selvällä suomen kielellä. Sano sille asiat äläkä koko ajan oleta miehen ja kaikkien tietävän mitä tunnet ja mitä haluat ilman kertomista. Ja yritä nyt sinäkin edes vähän ajatella asioita laajemmalta näkökulmalta.
Et sä voi olla todellinen ihminen muualla kuin porvoossa.
MÄ OLIN SANONUT. Miksi silloin hyökätään mun kimppuun, niin kuin olisin seksuaalisuudeltani jokin normaali?????
apSe ei ole vittu mitään HYÖKÄNNYT. Se halusi SUA ja nyt sä olet hitto 20v sitä siitä rankaissut! Eiköhän olisi jo aika antaa anteeksi? Käsittääkseni kun se lopetti eikä väkisin pannut, vaikka varmaan housuissa tuntui sillä hetkellä siltä kuin olisi räjähtänyt minä hetkenä hyvänsä.
Mene hoitoon.Enkä ole häntä rankaissut, se on itse kiduttanut itseään.
apAiniin tietenkin. Miten edes ajattelin, että sinä olisit voinut toimia joskus väärin?
MITÄ VÄÄRÄÄ MÄ OLEN HÄNELLE TEHNYT????
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kerroit asiasta? Kerroit hänelle, että seksi on sinulle vaikea asia. Mitä muuta tämä keskustelu sisälsi?
Vierailija kirjoitti:
Tää sama ketju on jo jankattu täällä kertaalleen... Voi ap, etkö mitään apua tai vinkkejä saanut lukuisista sulle vastanneiden viesteistä? Jos et, niin uskon et turhaan enää täällä tätä asiaa jauhat. Moni yritti oikeesti auttaa sua. Sä torppaat kaikki yritykset. Miks?
Koska ap ei halua itse kehittyä ihmisenä vaan odottaa, että toiset kehittyy hänen mieltymyksiensä mukaisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Tää sama ketju on jo jankattu täällä kertaalleen... Voi ap, etkö mitään apua tai vinkkejä saanut lukuisista sulle vastanneiden viesteistä? Jos et, niin uskon et turhaan enää täällä tätä asiaa jauhat. Moni yritti oikeesti auttaa sua. Sä torppaat kaikki yritykset. Miks?
Tämä on vain niin surullinen asia, etten kestä. Pakko jauhaa ja purkaa tätä johonkin. Mies ei ole läheinen, vaikka se olisi edellytys että pääsisin traumaisuuksistani seksissä. No, ei varmaan tietty ole läheinen, kun vihaan häntä :(
ap
Vierailija kirjoitti:
Miten kerroit asiasta? Kerroit hänelle, että seksi on sinulle vaikea asia. Mitä muuta tämä keskustelu sisälsi?
En enää muista tarkkaan, kun siitä on niin kauan. Varoin ehkä sanomasta, että asiaan liittyy mitään traumaisuutta, koska ei se mulle sitten trauma olisi, jos mies suhtautuisi oikein, enkä halunnut hänen kuvittelevan, että aion olla jotenkin tahallani vaikea, vaativa tai mitään sellaista. En ole vaativa, mutta en kestä, jos minulle asetetaan odotuksia tyyliin olet varmaan halukas ja tyydytät minut? En ole, ja tuskinpa tyydytyt, ainakaan minusta. Ehkä sen halusin tulevan selväksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska mulle ei ollut mitenkään tärkeää, että mies haluaa minua. Jos mies olisi säikähtänyt ja suhde loppunut siihen, se ei olisi ollut maailmanloppu. Siksi tuntuikin niin mukavalta, kun mies ei säikähtänyt ja aloittanut radiohiljaisuutta.
Mutta jos olisi, se olisi ollut hyvin tavallista. Ja sallittuakin. Ihminen saa toki valita halukkaan kumppanin.
ap
Poikkesin vain katsomaan, että kuinka pahasti ap jo kiroilee täällä kun on jo viisi sivua pitkä ketju.. Eipä mulla muuta, jatkakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta että mä vihaan miestä.... Se on hyvin surullista. En ole tajunnutkaan ennen, että olen niin alhainen, että vihaan, ja olen sen kanssa. Ihme, että mies jaksaa mun sekoilua :( Mun äiti ei jaksanut mun tunteita. Vaikka tässäkin vihan tunne on täysin normaali, ainoa, mikä on väärin on se, että itse jatkan suhdetta, vaikka vihaan miestä. (Se ei silti tee minusta vastuullista sille, että mies jatkaa myös, vaikka kärsisikin.) Mutta se tunne ei ollut vallalla silloin aikaisemmin, se on tullut vasta nyt myöhemmin. Ihminen on aivan käsittämätön otus.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kerroit asiasta? Kerroit hänelle, että seksi on sinulle vaikea asia. Mitä muuta tämä keskustelu sisälsi?
En enää muista tarkkaan, kun siitä on niin kauan. Varoin ehkä sanomasta, että asiaan liittyy mitään traumaisuutta, koska ei se mulle sitten trauma olisi, jos mies suhtautuisi oikein, enkä halunnut hänen kuvittelevan, että aion olla jotenkin tahallani vaikea, vaativa tai mitään sellaista. En ole vaativa, mutta en kestä, jos minulle asetetaan odotuksia tyyliin olet varmaan halukas ja tyydytät minut? En ole, ja tuskinpa tyydytyt, ainakaan minusta. Ehkä sen halusin tulevan selväksi.
ap
Kuulostaa siltä, että et kertonut hänelle oikeastaan mitään, mutta odotit silti täydellistä suhtautumista.
Kuulostaa myös siltä, että teet samaa edelleen.
Mitenkään vittuilematta, sinun kannattaa oikeasti harkita terapiaa ja oikean keskusteluyhteyden avaamista mieheesi. Kukaan ei osaa lukea ajatuksiasi. Sinun täytyy nyt luopua uhrin roolista ja ottaa vastuu omasta elämästäsi. Se on varmasti pelottavaa, koska olet piiloutunut niin pitkään tuon vihan ja muiden syyttelyn taakse. Se sinun nyt kuitenkin kannattaisi tehdä. Opettele keskustelemaan ja avautumaan. Miten voit vaatia toiselta henkistä yhteyttä, jos et ole itse valmis antamaan mitään itsestäsi? Mene terapiaan. Ota vastuu itsestäsi. Älä odota mieheltä täydellisyyttä, jos et osaa edes kertoa hänelle, mitä se on. Ota ero tai yritä päästä vihasta, mutta älä roikuta toista ihmistä vittuilun ja pahan olon purkamisen kohteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon miettinyt, tai ehkä kuvitellut, tai toivonut, että jos tää viha vielä häviäisi, ja muuttuisi joksikin muuksi. Mutta nyt tajuan, että vihaan. Ja se on vain niin hyvin surullista, koska en alunperin ajatellut tuntea näin hirvittävällä tavalla miestä kohtaan. Mies on muuten ihan mukava.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kerroit asiasta? Kerroit hänelle, että seksi on sinulle vaikea asia. Mitä muuta tämä keskustelu sisälsi?
En enää muista tarkkaan, kun siitä on niin kauan. Varoin ehkä sanomasta, että asiaan liittyy mitään traumaisuutta, koska ei se mulle sitten trauma olisi, jos mies suhtautuisi oikein, enkä halunnut hänen kuvittelevan, että aion olla jotenkin tahallani vaikea, vaativa tai mitään sellaista. En ole vaativa, mutta en kestä, jos minulle asetetaan odotuksia tyyliin olet varmaan halukas ja tyydytät minut? En ole, ja tuskinpa tyydytyt, ainakaan minusta. Ehkä sen halusin tulevan selväksi.
apKuulostaa siltä, että et kertonut hänelle oikeastaan mitään, mutta odotit silti täydellistä suhtautumista.
Kuulostaa myös siltä, että teet samaa edelleen.
Mitenkään vittuilematta, sinun kannattaa oikeasti harkita terapiaa ja oikean keskusteluyhteyden avaamista mieheesi. Kukaan ei osaa lukea ajatuksiasi. Sinun täytyy nyt luopua uhrin roolista ja ottaa vastuu omasta elämästäsi. Se on varmasti pelottavaa, koska olet piiloutunut niin pitkään tuon vihan ja muiden syyttelyn taakse. Se sinun nyt kuitenkin kannattaisi tehdä. Opettele keskustelemaan ja avautumaan. Miten voit vaatia toiselta henkistä yhteyttä, jos et ole itse valmis antamaan mitään itsestäsi? Mene terapiaan. Ota vastuu itsestäsi. Älä odota mieheltä täydellisyyttä, jos et osaa edes kertoa hänelle, mitä se on. Ota ero tai yritä päästä vihasta, mutta älä roikuta toista ihmistä vittuilun ja pahan olon purkamisen kohteena.
No ei hänellä ole mitään oikeutta vain olettaa asioita minusta tai kenestäkään. Pitää olla tahdikas ja kohtelias ja kysyä, sopiiko tämä vai tuo, ettei vain loukkaa ketään. Eikö sulle ole opetettu?
Varmasti on totta, että mun pitäisi osata noi asiat, mitä sanoit, mutta en osaa, eikä se ole minun vikani, vaan kasvatukseni. Jos et sinäkään osaa olla tahdikas, niin se on kotisi vika, jos eivät ole tähdentäneet sinulle sen merkitystä. Et osaa ajatella muita.
Itseään pitää osata ajatella, no, ei ole mun vika, jos ei ole tuettu, opetettu eikä kannustettu siihen. Miehen, ios sen osaa, olisi luullut auttavan siinä, eikä lähtevän liikkeelle puhtaasti omista tarpeistaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein keskustelun avauksen itselleni vaikeasta aiheesta, seksistä. Miehen olisi pitänyt jatkaa kyselmistä ja nähdä, että aihe on minulle vaikea, eikä ajatella vain itseään ja omia tarpeitaan. Hänen olisi pitänyt tulea minua näkemään omat tarpeeni, eikä olettaa, että mä osaan ne kertoa hänelle. Siksi juurihan mulla oli niitä vaikeuksia.
Tai jos ei osaa nähdä, että siksi mulla oli niitä vaikeuksia, etten osaa ajatella itseäni, niin olisihan se pitänyt huomata myöhemmin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kerroit asiasta? Kerroit hänelle, että seksi on sinulle vaikea asia. Mitä muuta tämä keskustelu sisälsi?
En enää muista tarkkaan, kun siitä on niin kauan. Varoin ehkä sanomasta, että asiaan liittyy mitään traumaisuutta, koska ei se mulle sitten trauma olisi, jos mies suhtautuisi oikein, enkä halunnut hänen kuvittelevan, että aion olla jotenkin tahallani vaikea, vaativa tai mitään sellaista. En ole vaativa, mutta en kestä, jos minulle asetetaan odotuksia tyyliin olet varmaan halukas ja tyydytät minut? En ole, ja tuskinpa tyydytyt, ainakaan minusta. Ehkä sen halusin tulevan selväksi.
apKuulostaa siltä, että et kertonut hänelle oikeastaan mitään, mutta odotit silti täydellistä suhtautumista.
Kuulostaa myös siltä, että teet samaa edelleen.
Mitenkään vittuilematta, sinun kannattaa oikeasti harkita terapiaa ja oikean keskusteluyhteyden avaamista mieheesi. Kukaan ei osaa lukea ajatuksiasi. Sinun täytyy nyt luopua uhrin roolista ja ottaa vastuu omasta elämästäsi. Se on varmasti pelottavaa, koska olet piiloutunut niin pitkään tuon vihan ja muiden syyttelyn taakse. Se sinun nyt kuitenkin kannattaisi tehdä. Opettele keskustelemaan ja avautumaan. Miten voit vaatia toiselta henkistä yhteyttä, jos et ole itse valmis antamaan mitään itsestäsi? Mene terapiaan. Ota vastuu itsestäsi. Älä odota mieheltä täydellisyyttä, jos et osaa edes kertoa hänelle, mitä se on. Ota ero tai yritä päästä vihasta, mutta älä roikuta toista ihmistä vittuilun ja pahan olon purkamisen kohteena.
No ei hänellä ole mitään oikeutta vain olettaa asioita minusta tai kenestäkään. Pitää olla tahdikas ja kohtelias ja kysyä, sopiiko tämä vai tuo, ettei vain loukkaa ketään. Eikö sulle ole opetettu?
Varmasti on totta, että mun pitäisi osata noi asiat, mitä sanoit, mutta en osaa, eikä se ole minun vikani, vaan kasvatukseni. Jos et sinäkään osaa olla tahdikas, niin se on kotisi vika, jos eivät ole tähdentäneet sinulle sen merkitystä. Et osaa ajatella muita.
Itseään pitää osata ajatella, no, ei ole mun vika, jos ei ole tuettu, opetettu eikä kannustettu siihen. Miehen, ios sen osaa, olisi luullut auttavan siinä, eikä lähtevän liikkeelle puhtaasti omista tarpeistaan.
ap
Vaikka kasvatuksesi olisi mikä, sinä olet aikuinen ihminen ja siten kykenevä tekemään omia päätöksiä, ajattelemaan itse, toimimaan omalla tavallasi. Ainoa asia, jonka tarvitset, on halu. Uskallusta voit löytää vaikkapa terapian kautta.
Sinä oletat miehestäsi ihan samalla tavalla asioita kuin hän sinusta. Sinä oletat, että hän käyttäytyy kuten sinä toiveissasi ajattelet. Petyt ja vihaat, kun hän ei niin teekään. Kommunikointi olisi tässä se avainsana. Jos et osaa kertoa hänelle tarpeistasi, hän ei osaa toimia niitä huomioiden. Hän on kuitenkin jostain syystä kanssasi. Häntä varmaan kiinnostaisi tietää, kuinka paremmin ottaa sinut huomioon. Sinun pitää kuitenkin opetella kertomaan hänelle tarpeistasi. Et voi vain olettaa kaikkien osaavan kysyä tai mystisesti vain tietävän, mikä sinulle sopii ja mikä ei.
Puhuminen ei aina ole helppoa. Se on nyt kuitenkin opeteltava. Loputtomiin et voi syyttää muita. Ota itseäsi niskasta kiinni ja hanki apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kerroit asiasta? Kerroit hänelle, että seksi on sinulle vaikea asia. Mitä muuta tämä keskustelu sisälsi?
En enää muista tarkkaan, kun siitä on niin kauan. Varoin ehkä sanomasta, että asiaan liittyy mitään traumaisuutta, koska ei se mulle sitten trauma olisi, jos mies suhtautuisi oikein, enkä halunnut hänen kuvittelevan, että aion olla jotenkin tahallani vaikea, vaativa tai mitään sellaista. En ole vaativa, mutta en kestä, jos minulle asetetaan odotuksia tyyliin olet varmaan halukas ja tyydytät minut? En ole, ja tuskinpa tyydytyt, ainakaan minusta. Ehkä sen halusin tulevan selväksi.
apKuulostaa siltä, että et kertonut hänelle oikeastaan mitään, mutta odotit silti täydellistä suhtautumista.
Kuulostaa myös siltä, että teet samaa edelleen.
Mitenkään vittuilematta, sinun kannattaa oikeasti harkita terapiaa ja oikean keskusteluyhteyden avaamista mieheesi. Kukaan ei osaa lukea ajatuksiasi. Sinun täytyy nyt luopua uhrin roolista ja ottaa vastuu omasta elämästäsi. Se on varmasti pelottavaa, koska olet piiloutunut niin pitkään tuon vihan ja muiden syyttelyn taakse. Se sinun nyt kuitenkin kannattaisi tehdä. Opettele keskustelemaan ja avautumaan. Miten voit vaatia toiselta henkistä yhteyttä, jos et ole itse valmis antamaan mitään itsestäsi? Mene terapiaan. Ota vastuu itsestäsi. Älä odota mieheltä täydellisyyttä, jos et osaa edes kertoa hänelle, mitä se on. Ota ero tai yritä päästä vihasta, mutta älä roikuta toista ihmistä vittuilun ja pahan olon purkamisen kohteena.
No ei hänellä ole mitään oikeutta vain olettaa asioita minusta tai kenestäkään. Pitää olla tahdikas ja kohtelias ja kysyä, sopiiko tämä vai tuo, ettei vain loukkaa ketään. Eikö sulle ole opetettu?
Varmasti on totta, että mun pitäisi osata noi asiat, mitä sanoit, mutta en osaa, eikä se ole minun vikani, vaan kasvatukseni. Jos et sinäkään osaa olla tahdikas, niin se on kotisi vika, jos eivät ole tähdentäneet sinulle sen merkitystä. Et osaa ajatella muita.
Itseään pitää osata ajatella, no, ei ole mun vika, jos ei ole tuettu, opetettu eikä kannustettu siihen. Miehen, ios sen osaa, olisi luullut auttavan siinä, eikä lähtevän liikkeelle puhtaasti omista tarpeistaan.
apVaikka kasvatuksesi olisi mikä, sinä olet aikuinen ihminen ja siten kykenevä tekemään omia päätöksiä, ajattelemaan itse, toimimaan omalla tavallasi. Ainoa asia, jonka tarvitset, on halu. Uskallusta voit löytää vaikkapa terapian kautta.
Sinä oletat miehestäsi ihan samalla tavalla asioita kuin hän sinusta. Sinä oletat, että hän käyttäytyy kuten sinä toiveissasi ajattelet. Petyt ja vihaat, kun hän ei niin teekään. Kommunikointi olisi tässä se avainsana. Jos et osaa kertoa hänelle tarpeistasi, hän ei osaa toimia niitä huomioiden. Hän on kuitenkin jostain syystä kanssasi. Häntä varmaan kiinnostaisi tietää, kuinka paremmin ottaa sinut huomioon. Sinun pitää kuitenkin opetella kertomaan hänelle tarpeistasi. Et voi vain olettaa kaikkien osaavan kysyä tai mystisesti vain tietävän, mikä sinulle sopii ja mikä ei.
Puhuminen ei aina ole helppoa. Se on nyt kuitenkin opeteltava. Loputtomiin et voi syyttää muita. Ota itseäsi niskasta kiinni ja hanki apua.
Miksei hän voi sitten kysellä????????
ap
En minä halua häneltä mitään, koska ilmeisesti hänellä ei ole mitään minulle antaa, minä vihaan häntä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kerroit asiasta? Kerroit hänelle, että seksi on sinulle vaikea asia. Mitä muuta tämä keskustelu sisälsi?
En enää muista tarkkaan, kun siitä on niin kauan. Varoin ehkä sanomasta, että asiaan liittyy mitään traumaisuutta, koska ei se mulle sitten trauma olisi, jos mies suhtautuisi oikein, enkä halunnut hänen kuvittelevan, että aion olla jotenkin tahallani vaikea, vaativa tai mitään sellaista. En ole vaativa, mutta en kestä, jos minulle asetetaan odotuksia tyyliin olet varmaan halukas ja tyydytät minut? En ole, ja tuskinpa tyydytyt, ainakaan minusta. Ehkä sen halusin tulevan selväksi.
apKuulostaa siltä, että et kertonut hänelle oikeastaan mitään, mutta odotit silti täydellistä suhtautumista.
Kuulostaa myös siltä, että teet samaa edelleen.
Mitenkään vittuilematta, sinun kannattaa oikeasti harkita terapiaa ja oikean keskusteluyhteyden avaamista mieheesi. Kukaan ei osaa lukea ajatuksiasi. Sinun täytyy nyt luopua uhrin roolista ja ottaa vastuu omasta elämästäsi. Se on varmasti pelottavaa, koska olet piiloutunut niin pitkään tuon vihan ja muiden syyttelyn taakse. Se sinun nyt kuitenkin kannattaisi tehdä. Opettele keskustelemaan ja avautumaan. Miten voit vaatia toiselta henkistä yhteyttä, jos et ole itse valmis antamaan mitään itsestäsi? Mene terapiaan. Ota vastuu itsestäsi. Älä odota mieheltä täydellisyyttä, jos et osaa edes kertoa hänelle, mitä se on. Ota ero tai yritä päästä vihasta, mutta älä roikuta toista ihmistä vittuilun ja pahan olon purkamisen kohteena.
No ei hänellä ole mitään oikeutta vain olettaa asioita minusta tai kenestäkään. Pitää olla tahdikas ja kohtelias ja kysyä, sopiiko tämä vai tuo, ettei vain loukkaa ketään. Eikö sulle ole opetettu?
Varmasti on totta, että mun pitäisi osata noi asiat, mitä sanoit, mutta en osaa, eikä se ole minun vikani, vaan kasvatukseni. Jos et sinäkään osaa olla tahdikas, niin se on kotisi vika, jos eivät ole tähdentäneet sinulle sen merkitystä. Et osaa ajatella muita.
Itseään pitää osata ajatella, no, ei ole mun vika, jos ei ole tuettu, opetettu eikä kannustettu siihen. Miehen, ios sen osaa, olisi luullut auttavan siinä, eikä lähtevän liikkeelle puhtaasti omista tarpeistaan.
apVaikka kasvatuksesi olisi mikä, sinä olet aikuinen ihminen ja siten kykenevä tekemään omia päätöksiä, ajattelemaan itse, toimimaan omalla tavallasi. Ainoa asia, jonka tarvitset, on halu. Uskallusta voit löytää vaikkapa terapian kautta.
Sinä oletat miehestäsi ihan samalla tavalla asioita kuin hän sinusta. Sinä oletat, että hän käyttäytyy kuten sinä toiveissasi ajattelet. Petyt ja vihaat, kun hän ei niin teekään. Kommunikointi olisi tässä se avainsana. Jos et osaa kertoa hänelle tarpeistasi, hän ei osaa toimia niitä huomioiden. Hän on kuitenkin jostain syystä kanssasi. Häntä varmaan kiinnostaisi tietää, kuinka paremmin ottaa sinut huomioon. Sinun pitää kuitenkin opetella kertomaan hänelle tarpeistasi. Et voi vain olettaa kaikkien osaavan kysyä tai mystisesti vain tietävän, mikä sinulle sopii ja mikä ei.
Puhuminen ei aina ole helppoa. Se on nyt kuitenkin opeteltava. Loputtomiin et voi syyttää muita. Ota itseäsi niskasta kiinni ja hanki apua.
Miksei hän voi sitten kysellä????????
ap
Mikset sinä oma-aloittesesti kerro?
Ap olet kuin pikkulapsi, jolla on turhautunut ja tuskanen olo. Jolla on epämääräisen paha olo, mutta joka ei saa kiinni siitä, että miksi on paha olo ja mikä sen pahan olon on OIKEASTI aiheuttanut. Ja joka on siksi heittäytynyt maahan selälleen potkimaan ja kiukuttelemaan ja vaatimaan muilta (mieheltäsi) että muiden pitää osata kysyä sinulta ne oikeat kysymykset, muiden pitää osata tietää miksi sinulla on paha olo vaikka et tiedä sitä itsekään kunnolla, muiden pitää osata korjata se paha olo ja ottaa se pois. Ja jos ei osaa niin sinä potkit ja kiukuttelet yhä enemmän.
Hänellä ei ole mitään minulle antaa, vai missä panttaa sitä nyt?
ap
Vierailija kirjoitti:
Hänellä ei ole mitään minulle antaa, vai missä panttaa sitä nyt?
ap
Haloo nyt. Lakkaa vaatimasta, että muut antaa sinulle. Anna sinä ensin niille.
Tää sama ketju on jo jankattu täällä kertaalleen... Voi ap, etkö mitään apua tai vinkkejä saanut lukuisista sulle vastanneiden viesteistä? Jos et, niin uskon et turhaan enää täällä tätä asiaa jauhat. Moni yritti oikeesti auttaa sua. Sä torppaat kaikki yritykset. Miks?