Lue keskustelun säännöt.
Henkinen yhteys ja läheisyys parisuhteessa
08.04.2017 |
Kaipasin sitä mieheltä. Luulin, että siihen kuluu, että seksiä pystytään ehdottamaankaan vasta kun henkistä läheisyyttä ja yhteyttä on. Ja että jos tällainen yhteys on, niin luulin, että toinen vaistoaa ja ennenkaikkea HALUAA vaistota, jos toinen ei ole valmis. Eli suomeksi sanottuna välittää toisen tunteista.
Tiesin, että olen traumainen seksin suhteen. Etten pysty siihn heti, nopeasti, enkä varsinkaan knen kanssa tahansa. Tutustuin mieheen, joka vaikutti ystävälliseltä, hyväksyvältä ja läheisyyteen kykenevältä. Ihastuin. Oli romanttista. Kerroin miehelle seksiasian olevan minulle vaikea. Mies vain naurahteli, että oon tosi seksikäs, vaikka en nyt edes oo. Kuvittelin, että se ei tarkoita ns. mitään, että mies jaksaa odottaa. Kunnes...mies koittikin alkaa harrastaa ihan seksiä kerran halaituamme vain sängyllä. Ihan out of blue, alkoi availla mun nappeja ja riisua vaatteita vaikka sanoin heti, että ei. Mies ei edes ihan heti lopettanut, ei uskonut minua. En voi ymmärtää, että läheiseksi luulemani mies tekee jotain noin kauheaa. En ollut antanut mitään sellaisia merkkejä, että haluan edetä. Mun usko siihen, että kukaan voi tajuta mua ja mun tarpeita särkyi. Eikä se ole siitä eheytynyt vaikka tuosta on aikaa kohta 20 vuotta. En ollut neitsyt, mutta en halunnut kellekään panopuuksi.
En halua ihmettelyä, miten olen voinut kärsiä tästä niin kauan. Ei siitä tarttiskaan, jos sen ois osannut parantaa.
Nyt en tunne itseäni yhtään läheiseksi tai luotetuksikaan miehelle, enkä usko, että pystyn sen takia ikinä nauttimaan seksistä hänen kanssaan. Olemme siis vielä yhdessä.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa no miksi olet ollut sen kanssa 20 vuotta jos se on niin kamala ja loukannu sua jo 20 vuotta sitten?
Vasta pari vuotta sitten oon päässyt pahimmista estoista ja traumoista. Rakastuin toiseen.
ap
Pääsit estoista, kun ihastuit ryhmähoidossa potilastoveriin. Hän ei sitten puhunutkaan sinulle aeuraavalla kerralla. Narsistinen loukkaus mutta kuvitelma ihastuksesta vei voiton.
Eikö tästä kohtaamisesta ole kymmeniä vuosia? Mutta pari vuotta sitten aloit fantasioimaan ja aiheesta jankkaamaan palstalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kyllä ihan hirveän itsekäs. Sanelet säännöt ja odotat toisen mukautuvan niihin, mutta itse et tunnu joustavan ja ymmärtävän ollenkaan. Nappien availu ei ole paha, etkö edes yritä antaa sitä anteeksi? Miten miehesi on edes ollut 20v sun kanssa? Eikö sen jo luulisi osoittavan jotain että edelleen on siinä?
Enhän ole. Mies olisi voinut jättää minut ihan koska vaan, minua kohtaan hänellä ei ole mitään velvollisuuksia, ei elatusvelvollisuutta, ei mitään. Mietinkin, että miten mies ei tajunnut, minkä määrän vihaa mä kerään häneen päin, kun en saa apua tähän asiaan ja hän silti on siinä ja vain katsoo vierestä eikä tee mitään? En nyt syystä häntä vihaa, mutta tunnen aivan mieletöntä vihaa tämänkin takia joka sitten purkautuu myös miestä kohtaan sättimisinä ja vaikka minä. Olkoonkin väärin, niinhän tää kaikki on minuakin kohtaan väärin, tällainen taakka, josta olen yhtä pihalla kuin kuka tahansa. Että miksi tarvitsisin kovin ymmärtäväisen kumppanin jne. Niin pakkoko oli siihen jäädä, kun ei sitä ole!!!! Hauska katsoa missä vaiheessa se jättää minut vihaisena ja pettyneenä. Sitten ollaan tasoissa tunnepuolella.
ap
Tässä pari lainausta viesteistäsi.
"Oon kai tavalaan jnkv pettynyt itseeni tässä asiassa, mutta vielä enemmän muihin ihmisiin. Miksei heihin voi luottaa?
ap"
"Niin? Seurustelun voi lopettaa, jos se ei vastaa omia toiveita, jos se ei johdu itsestä. Miten voisi ollakaan muuten?
ap"
"Mieskn olisi mm. voinut kertoa minulle, että kyllä miehiltä on lupa odottaa enemmän. Että lähde vaan, hän ei syytä sinua jättämisestä.
ap"
Ihan samalla tavalla sinä olisit voinut jättää hänet, mutta itse päätit jäädä. Ja nyt syytät pääsiassa muita ihmisiä omasta pettymyksestäsi. Mikset voi vain hyväksyä omaa vastuutasi omasta elämästäsi ja päätöksistäsi? Ymmärtääkseni olet kuitenkin ihan aikuinen ihminen etkä mikään viaton vastuuton lapsi, jota muiden pitää hoivata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kerroit asiasta? Kerroit hänelle, että seksi on sinulle vaikea asia. Mitä muuta tämä keskustelu sisälsi?
En enää muista tarkkaan, kun siitä on niin kauan. Varoin ehkä sanomasta, että asiaan liittyy mitään traumaisuutta, koska ei se mulle sitten trauma olisi, jos mies suhtautuisi oikein, enkä halunnut hänen kuvittelevan, että aion olla jotenkin tahallani vaikea, vaativa tai mitään sellaista. En ole vaativa, mutta en kestä, jos minulle asetetaan odotuksia tyyliin olet varmaan halukas ja tyydytät minut? En ole, ja tuskinpa tyydytyt, ainakaan minusta. Ehkä sen halusin tulevan selväksi.
apKuulostaa siltä, että et kertonut hänelle oikeastaan mitään, mutta odotit silti täydellistä suhtautumista.
Kuulostaa myös siltä, että teet samaa edelleen.
Mitenkään vittuilematta, sinun kannattaa oikeasti harkita terapiaa ja oikean keskusteluyhteyden avaamista mieheesi. Kukaan ei osaa lukea ajatuksiasi. Sinun täytyy nyt luopua uhrin roolista ja ottaa vastuu omasta elämästäsi. Se on varmasti pelottavaa, koska olet piiloutunut niin pitkään tuon vihan ja muiden syyttelyn taakse. Se sinun nyt kuitenkin kannattaisi tehdä. Opettele keskustelemaan ja avautumaan. Miten voit vaatia toiselta henkistä yhteyttä, jos et ole itse valmis antamaan mitään itsestäsi? Mene terapiaan. Ota vastuu itsestäsi. Älä odota mieheltä täydellisyyttä, jos et osaa edes kertoa hänelle, mitä se on. Ota ero tai yritä päästä vihasta, mutta älä roikuta toista ihmistä vittuilun ja pahan olon purkamisen kohteena.
No ei hänellä ole mitään oikeutta vain olettaa asioita minusta tai kenestäkään. Pitää olla tahdikas ja kohtelias ja kysyä, sopiiko tämä vai tuo, ettei vain loukkaa ketään. Eikö sulle ole opetettu?
Varmasti on totta, että mun pitäisi osata noi asiat, mitä sanoit, mutta en osaa, eikä se ole minun vikani, vaan kasvatukseni. Jos et sinäkään osaa olla tahdikas, niin se on kotisi vika, jos eivät ole tähdentäneet sinulle sen merkitystä. Et osaa ajatella muita.
Itseään pitää osata ajatella, no, ei ole mun vika, jos ei ole tuettu, opetettu eikä kannustettu siihen. Miehen, ios sen osaa, olisi luullut auttavan siinä, eikä lähtevän liikkeelle puhtaasti omista tarpeistaan.
apVaikka kasvatuksesi olisi mikä, sinä olet aikuinen ihminen ja siten kykenevä tekemään omia päätöksiä, ajattelemaan itse, toimimaan omalla tavallasi. Ainoa asia, jonka tarvitset, on halu. Uskallusta voit löytää vaikkapa terapian kautta.
Sinä oletat miehestäsi ihan samalla tavalla asioita kuin hän sinusta. Sinä oletat, että hän käyttäytyy kuten sinä toiveissasi ajattelet. Petyt ja vihaat, kun hän ei niin teekään. Kommunikointi olisi tässä se avainsana. Jos et osaa kertoa hänelle tarpeistasi, hän ei osaa toimia niitä huomioiden. Hän on kuitenkin jostain syystä kanssasi. Häntä varmaan kiinnostaisi tietää, kuinka paremmin ottaa sinut huomioon. Sinun pitää kuitenkin opetella kertomaan hänelle tarpeistasi. Et voi vain olettaa kaikkien osaavan kysyä tai mystisesti vain tietävän, mikä sinulle sopii ja mikä ei.
Puhuminen ei aina ole helppoa. Se on nyt kuitenkin opeteltava. Loputtomiin et voi syyttää muita. Ota itseäsi niskasta kiinni ja hanki apua.
Miksei hän voi sitten kysellä????????
ap
Ehkäpä häntä ei ole opetettu kotona kyselemään seksistä ja muista näin yksityisistä asioista. Silti sinä oletat, että hänen pitäisi se osata tehdä.
Ihan yhtä hyvin voisi kysyä, miksi sinä et kertonut, jos asia kerran on sinulle niin tärkeä?
Miehen"loukkaus" on samaa tasoa kuin äitisi. Eli pelkästään sairaan mielesi kehittämää. Isekästä paskaa.
Kohta viiskymppinen akka näkee itsenä ihanana ja odotunlaisena tyttöystävänä... Lapsen haihattelua. Kuten koko elämäsi.
Ihana ihminen on ihana. Ei pers häiriöinen, itsekäs, kylmä ja ilkeä.
Sinussa ei ole mitään herkkää. Pelkästään itsekkyyttä, asioita vääntelevää hermokimppua. Se ei ole herkkyyttä, että on kyvytön näkemään kenenkään muun tunteita tai kokemaan empatiaa