Lue keskustelun säännöt.
Henkinen yhteys ja läheisyys parisuhteessa
08.04.2017 |
Kaipasin sitä mieheltä. Luulin, että siihen kuluu, että seksiä pystytään ehdottamaankaan vasta kun henkistä läheisyyttä ja yhteyttä on. Ja että jos tällainen yhteys on, niin luulin, että toinen vaistoaa ja ennenkaikkea HALUAA vaistota, jos toinen ei ole valmis. Eli suomeksi sanottuna välittää toisen tunteista.
Tiesin, että olen traumainen seksin suhteen. Etten pysty siihn heti, nopeasti, enkä varsinkaan knen kanssa tahansa. Tutustuin mieheen, joka vaikutti ystävälliseltä, hyväksyvältä ja läheisyyteen kykenevältä. Ihastuin. Oli romanttista. Kerroin miehelle seksiasian olevan minulle vaikea. Mies vain naurahteli, että oon tosi seksikäs, vaikka en nyt edes oo. Kuvittelin, että se ei tarkoita ns. mitään, että mies jaksaa odottaa. Kunnes...mies koittikin alkaa harrastaa ihan seksiä kerran halaituamme vain sängyllä. Ihan out of blue, alkoi availla mun nappeja ja riisua vaatteita vaikka sanoin heti, että ei. Mies ei edes ihan heti lopettanut, ei uskonut minua. En voi ymmärtää, että läheiseksi luulemani mies tekee jotain noin kauheaa. En ollut antanut mitään sellaisia merkkejä, että haluan edetä. Mun usko siihen, että kukaan voi tajuta mua ja mun tarpeita särkyi. Eikä se ole siitä eheytynyt vaikka tuosta on aikaa kohta 20 vuotta. En ollut neitsyt, mutta en halunnut kellekään panopuuksi.
En halua ihmettelyä, miten olen voinut kärsiä tästä niin kauan. Ei siitä tarttiskaan, jos sen ois osannut parantaa.
Nyt en tunne itseäni yhtään läheiseksi tai luotetuksikaan miehelle, enkä usko, että pystyn sen takia ikinä nauttimaan seksistä hänen kanssaan. Olemme siis vielä yhdessä.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä ei ole mitään minulle antaa, vai missä panttaa sitä nyt?
apHaloo nyt. Lakkaa vaatimasta, että muut antaa sinulle. Anna sinä ensin niille.
Tai ainiin. Voin vastata sinun puolestasi, ettei sinun tarvitse vaivautua. Et voi antaa miehellesi nyt mitään, koska sinun äiti ei antanut sinulle kun olit lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä ei ole mitään minulle antaa, vai missä panttaa sitä nyt?
apHaloo nyt. Lakkaa vaatimasta, että muut antaa sinulle. Anna sinä ensin niille.
Enkä anna, en mä tartte häneltä mitään, mitä hänellä ei ole antaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kerroit asiasta? Kerroit hänelle, että seksi on sinulle vaikea asia. Mitä muuta tämä keskustelu sisälsi?
En enää muista tarkkaan, kun siitä on niin kauan. Varoin ehkä sanomasta, että asiaan liittyy mitään traumaisuutta, koska ei se mulle sitten trauma olisi, jos mies suhtautuisi oikein, enkä halunnut hänen kuvittelevan, että aion olla jotenkin tahallani vaikea, vaativa tai mitään sellaista. En ole vaativa, mutta en kestä, jos minulle asetetaan odotuksia tyyliin olet varmaan halukas ja tyydytät minut? En ole, ja tuskinpa tyydytyt, ainakaan minusta. Ehkä sen halusin tulevan selväksi.
apKuulostaa siltä, että et kertonut hänelle oikeastaan mitään, mutta odotit silti täydellistä suhtautumista.
Kuulostaa myös siltä, että teet samaa edelleen.
Mitenkään vittuilematta, sinun kannattaa oikeasti harkita terapiaa ja oikean keskusteluyhteyden avaamista mieheesi. Kukaan ei osaa lukea ajatuksiasi. Sinun täytyy nyt luopua uhrin roolista ja ottaa vastuu omasta elämästäsi. Se on varmasti pelottavaa, koska olet piiloutunut niin pitkään tuon vihan ja muiden syyttelyn taakse. Se sinun nyt kuitenkin kannattaisi tehdä. Opettele keskustelemaan ja avautumaan. Miten voit vaatia toiselta henkistä yhteyttä, jos et ole itse valmis antamaan mitään itsestäsi? Mene terapiaan. Ota vastuu itsestäsi. Älä odota mieheltä täydellisyyttä, jos et osaa edes kertoa hänelle, mitä se on. Ota ero tai yritä päästä vihasta, mutta älä roikuta toista ihmistä vittuilun ja pahan olon purkamisen kohteena.
No ei hänellä ole mitään oikeutta vain olettaa asioita minusta tai kenestäkään. Pitää olla tahdikas ja kohtelias ja kysyä, sopiiko tämä vai tuo, ettei vain loukkaa ketään. Eikö sulle ole opetettu?
Varmasti on totta, että mun pitäisi osata noi asiat, mitä sanoit, mutta en osaa, eikä se ole minun vikani, vaan kasvatukseni. Jos et sinäkään osaa olla tahdikas, niin se on kotisi vika, jos eivät ole tähdentäneet sinulle sen merkitystä. Et osaa ajatella muita.
Itseään pitää osata ajatella, no, ei ole mun vika, jos ei ole tuettu, opetettu eikä kannustettu siihen. Miehen, ios sen osaa, olisi luullut auttavan siinä, eikä lähtevän liikkeelle puhtaasti omista tarpeistaan.
apVaikka kasvatuksesi olisi mikä, sinä olet aikuinen ihminen ja siten kykenevä tekemään omia päätöksiä, ajattelemaan itse, toimimaan omalla tavallasi. Ainoa asia, jonka tarvitset, on halu. Uskallusta voit löytää vaikkapa terapian kautta.
Sinä oletat miehestäsi ihan samalla tavalla asioita kuin hän sinusta. Sinä oletat, että hän käyttäytyy kuten sinä toiveissasi ajattelet. Petyt ja vihaat, kun hän ei niin teekään. Kommunikointi olisi tässä se avainsana. Jos et osaa kertoa hänelle tarpeistasi, hän ei osaa toimia niitä huomioiden. Hän on kuitenkin jostain syystä kanssasi. Häntä varmaan kiinnostaisi tietää, kuinka paremmin ottaa sinut huomioon. Sinun pitää kuitenkin opetella kertomaan hänelle tarpeistasi. Et voi vain olettaa kaikkien osaavan kysyä tai mystisesti vain tietävän, mikä sinulle sopii ja mikä ei.
Puhuminen ei aina ole helppoa. Se on nyt kuitenkin opeteltava. Loputtomiin et voi syyttää muita. Ota itseäsi niskasta kiinni ja hanki apua.
Miksei hän voi sitten kysellä????????
apMikset sinä oma-aloittesesti kerro?
No kun se kertominen on tuota tasoa, että KERRON, että mulla on vaikeaa seksissä, niin toinen käyttäytyy, että "niin, sinähän olet halukas ja antavainen nainen, jee!!!"
ap
"Mulla on vaikeaa seksissä" ei kerro mitään. Se voi tarkoittaa että sinulla on liian tiukka vagina, et kostu helposti, sinulla on kipua aiheuttava tila, seksi on sinulle emotionaalisesti vaikea asia (tätäkin se voi olla sadalla eri tavalla) tai ihan mitä tahansa muuta. Jos tuo on todella kaikki mitä kerroit, et kertonut vielä yhtään mitään.
Sinun pitää opetella kommunikoimaan, rakentamaan luottamusta ja luottamaan.
Ja hyvänen aika, jätä se vihaamasi mies, jos kerran todella vihaat häntä. Vai onko kuitenkin niin, että tarvitset jonkun, jota syyttää? Jos jätät miehen, olet yksin ja joudut kohtaamaan omat ongelmasi.
Et sinä ap miestäsi vihaa. Sinä vihaat äitiäsi. Ja sinä vihaat itseäsi. Ja sinä vain projisoit nuo vihat mieheen. Hän ei ole oikeasti vihasi kohde, kunhan vain on joutunut syntipukin paikalle.
Niin, ehkä hänellä ei ole mitään, mitä antaa mulle seksin saralla. Ehkä hän vain tarvitsee halukkaana odottavan tyttöystän. Asia selkeni, kiitos kaikille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kerroit asiasta? Kerroit hänelle, että seksi on sinulle vaikea asia. Mitä muuta tämä keskustelu sisälsi?
En enää muista tarkkaan, kun siitä on niin kauan. Varoin ehkä sanomasta, että asiaan liittyy mitään traumaisuutta, koska ei se mulle sitten trauma olisi, jos mies suhtautuisi oikein, enkä halunnut hänen kuvittelevan, että aion olla jotenkin tahallani vaikea, vaativa tai mitään sellaista. En ole vaativa, mutta en kestä, jos minulle asetetaan odotuksia tyyliin olet varmaan halukas ja tyydytät minut? En ole, ja tuskinpa tyydytyt, ainakaan minusta. Ehkä sen halusin tulevan selväksi.
apKuulostaa siltä, että et kertonut hänelle oikeastaan mitään, mutta odotit silti täydellistä suhtautumista.
Kuulostaa myös siltä, että teet samaa edelleen.
Mitenkään vittuilematta, sinun kannattaa oikeasti harkita terapiaa ja oikean keskusteluyhteyden avaamista mieheesi. Kukaan ei osaa lukea ajatuksiasi. Sinun täytyy nyt luopua uhrin roolista ja ottaa vastuu omasta elämästäsi. Se on varmasti pelottavaa, koska olet piiloutunut niin pitkään tuon vihan ja muiden syyttelyn taakse. Se sinun nyt kuitenkin kannattaisi tehdä. Opettele keskustelemaan ja avautumaan. Miten voit vaatia toiselta henkistä yhteyttä, jos et ole itse valmis antamaan mitään itsestäsi? Mene terapiaan. Ota vastuu itsestäsi. Älä odota mieheltä täydellisyyttä, jos et osaa edes kertoa hänelle, mitä se on. Ota ero tai yritä päästä vihasta, mutta älä roikuta toista ihmistä vittuilun ja pahan olon purkamisen kohteena.
No ei hänellä ole mitään oikeutta vain olettaa asioita minusta tai kenestäkään. Pitää olla tahdikas ja kohtelias ja kysyä, sopiiko tämä vai tuo, ettei vain loukkaa ketään. Eikö sulle ole opetettu?
Varmasti on totta, että mun pitäisi osata noi asiat, mitä sanoit, mutta en osaa, eikä se ole minun vikani, vaan kasvatukseni. Jos et sinäkään osaa olla tahdikas, niin se on kotisi vika, jos eivät ole tähdentäneet sinulle sen merkitystä. Et osaa ajatella muita.
Itseään pitää osata ajatella, no, ei ole mun vika, jos ei ole tuettu, opetettu eikä kannustettu siihen. Miehen, ios sen osaa, olisi luullut auttavan siinä, eikä lähtevän liikkeelle puhtaasti omista tarpeistaan.
apVaikka kasvatuksesi olisi mikä, sinä olet aikuinen ihminen ja siten kykenevä tekemään omia päätöksiä, ajattelemaan itse, toimimaan omalla tavallasi. Ainoa asia, jonka tarvitset, on halu. Uskallusta voit löytää vaikkapa terapian kautta.
Sinä oletat miehestäsi ihan samalla tavalla asioita kuin hän sinusta. Sinä oletat, että hän käyttäytyy kuten sinä toiveissasi ajattelet. Petyt ja vihaat, kun hän ei niin teekään. Kommunikointi olisi tässä se avainsana. Jos et osaa kertoa hänelle tarpeistasi, hän ei osaa toimia niitä huomioiden. Hän on kuitenkin jostain syystä kanssasi. Häntä varmaan kiinnostaisi tietää, kuinka paremmin ottaa sinut huomioon. Sinun pitää kuitenkin opetella kertomaan hänelle tarpeistasi. Et voi vain olettaa kaikkien osaavan kysyä tai mystisesti vain tietävän, mikä sinulle sopii ja mikä ei.
Puhuminen ei aina ole helppoa. Se on nyt kuitenkin opeteltava. Loputtomiin et voi syyttää muita. Ota itseäsi niskasta kiinni ja hanki apua.
Miksei hän voi sitten kysellä????????
ap
Jos on 20v. pitänyt turpansa kiinni asioista, jotka häiritsevät, ei mies varmaan tässä vaiheessa osaa edes ajatella että mitään ongelmaa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kerroit asiasta? Kerroit hänelle, että seksi on sinulle vaikea asia. Mitä muuta tämä keskustelu sisälsi?
En enää muista tarkkaan, kun siitä on niin kauan. Varoin ehkä sanomasta, että asiaan liittyy mitään traumaisuutta, koska ei se mulle sitten trauma olisi, jos mies suhtautuisi oikein, enkä halunnut hänen kuvittelevan, että aion olla jotenkin tahallani vaikea, vaativa tai mitään sellaista. En ole vaativa, mutta en kestä, jos minulle asetetaan odotuksia tyyliin olet varmaan halukas ja tyydytät minut? En ole, ja tuskinpa tyydytyt, ainakaan minusta. Ehkä sen halusin tulevan selväksi.
apKuulostaa siltä, että et kertonut hänelle oikeastaan mitään, mutta odotit silti täydellistä suhtautumista.
Kuulostaa myös siltä, että teet samaa edelleen.
Mitenkään vittuilematta, sinun kannattaa oikeasti harkita terapiaa ja oikean keskusteluyhteyden avaamista mieheesi. Kukaan ei osaa lukea ajatuksiasi. Sinun täytyy nyt luopua uhrin roolista ja ottaa vastuu omasta elämästäsi. Se on varmasti pelottavaa, koska olet piiloutunut niin pitkään tuon vihan ja muiden syyttelyn taakse. Se sinun nyt kuitenkin kannattaisi tehdä. Opettele keskustelemaan ja avautumaan. Miten voit vaatia toiselta henkistä yhteyttä, jos et ole itse valmis antamaan mitään itsestäsi? Mene terapiaan. Ota vastuu itsestäsi. Älä odota mieheltä täydellisyyttä, jos et osaa edes kertoa hänelle, mitä se on. Ota ero tai yritä päästä vihasta, mutta älä roikuta toista ihmistä vittuilun ja pahan olon purkamisen kohteena.
No ei hänellä ole mitään oikeutta vain olettaa asioita minusta tai kenestäkään. Pitää olla tahdikas ja kohtelias ja kysyä, sopiiko tämä vai tuo, ettei vain loukkaa ketään. Eikö sulle ole opetettu?
Varmasti on totta, että mun pitäisi osata noi asiat, mitä sanoit, mutta en osaa, eikä se ole minun vikani, vaan kasvatukseni. Jos et sinäkään osaa olla tahdikas, niin se on kotisi vika, jos eivät ole tähdentäneet sinulle sen merkitystä. Et osaa ajatella muita.
Itseään pitää osata ajatella, no, ei ole mun vika, jos ei ole tuettu, opetettu eikä kannustettu siihen. Miehen, ios sen osaa, olisi luullut auttavan siinä, eikä lähtevän liikkeelle puhtaasti omista tarpeistaan.
apVaikka kasvatuksesi olisi mikä, sinä olet aikuinen ihminen ja siten kykenevä tekemään omia päätöksiä, ajattelemaan itse, toimimaan omalla tavallasi. Ainoa asia, jonka tarvitset, on halu. Uskallusta voit löytää vaikkapa terapian kautta.
Sinä oletat miehestäsi ihan samalla tavalla asioita kuin hän sinusta. Sinä oletat, että hän käyttäytyy kuten sinä toiveissasi ajattelet. Petyt ja vihaat, kun hän ei niin teekään. Kommunikointi olisi tässä se avainsana. Jos et osaa kertoa hänelle tarpeistasi, hän ei osaa toimia niitä huomioiden. Hän on kuitenkin jostain syystä kanssasi. Häntä varmaan kiinnostaisi tietää, kuinka paremmin ottaa sinut huomioon. Sinun pitää kuitenkin opetella kertomaan hänelle tarpeistasi. Et voi vain olettaa kaikkien osaavan kysyä tai mystisesti vain tietävän, mikä sinulle sopii ja mikä ei.
Puhuminen ei aina ole helppoa. Se on nyt kuitenkin opeteltava. Loputtomiin et voi syyttää muita. Ota itseäsi niskasta kiinni ja hanki apua.
Miksei hän voi sitten kysellä????????
apMikset sinä oma-aloittesesti kerro?
No kun se kertominen on tuota tasoa, että KERRON, että mulla on vaikeaa seksissä, niin toinen käyttäytyy, että "niin, sinähän olet halukas ja antavainen nainen, jee!!!"
ap"Mulla on vaikeaa seksissä" ei kerro mitään. Se voi tarkoittaa että sinulla on liian tiukka vagina, et kostu helposti, sinulla on kipua aiheuttava tila, seksi on sinulle emotionaalisesti vaikea asia (tätäkin se voi olla sadalla eri tavalla) tai ihan mitä tahansa muuta. Jos tuo on todella kaikki mitä kerroit, et kertonut vielä yhtään mitään.
Sinun pitää opetella kommunikoimaan, rakentamaan luottamusta ja luottamaan.
Ja hyvänen aika, jätä se vihaamasi mies, jos kerran todella vihaat häntä. Vai onko kuitenkin niin, että tarvitset jonkun, jota syyttää? Jos jätät miehen, olet yksin ja joudut kohtaamaan omat ongelmasi.
En usko, että tässä on kyse kommunikoinnin ongelmista, koska mieshän olisi, JOS ASIA KIINNOSTAISI, voinut kysellä lisää, eikä jäädä arpomaan ymmärsikö oikein (hän siis oikeasti meni uskomaan, että se oli teaseri ja oon ihan normaalihaluinen, mitn loukkaaavaa, kun joku avautuu vaikeasta aiheesta), vaan kyse on siitä, ettei miehellä ole mitä antaa seksissä, juuri minulle, joka olen tällainen traumainen tapaus.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, ehkä hänellä ei ole mitään, mitä antaa mulle seksin saralla. Ehkä hän vain tarvitsee halukkaana odottavan tyttöystän. Asia selkeni, kiitos kaikille.
ap
Taas sä laitat omia ajatuksiasi ja pelkojasi toisen suuhun. Teet omia oletuksia toisen puolesta.
Mikset kysy mieheltäsi, mitä hän haluaa, etkä vain tee marttyyrimäisiä oletuksia. Toivot, että mies kyselisi sinulta enemmän. Mikset tee samaa hänen kanssaan?
Ikään kuin haluaisit ihmisten satuttavan sinua, jotta voit sitten puolustautua ja syyttää muita. Olet asettunut uhrin asemaan etkä oikein tunnu osaavan muuta kuin olla jatkuvalla puolustuskannalla. Et tunnu edes haluavan mitään oikeaa ratkaisua.
Anna nyt jumankauta miehellesi jo anteeksi 20 vuotta sitten tapahtunut tahaton virhe. Vaadit mieheltä ihan epäinhimillisen paljon ja miljoona kuuta taivaalta samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kerroit asiasta? Kerroit hänelle, että seksi on sinulle vaikea asia. Mitä muuta tämä keskustelu sisälsi?
En enää muista tarkkaan, kun siitä on niin kauan. Varoin ehkä sanomasta, että asiaan liittyy mitään traumaisuutta, koska ei se mulle sitten trauma olisi, jos mies suhtautuisi oikein, enkä halunnut hänen kuvittelevan, että aion olla jotenkin tahallani vaikea, vaativa tai mitään sellaista. En ole vaativa, mutta en kestä, jos minulle asetetaan odotuksia tyyliin olet varmaan halukas ja tyydytät minut? En ole, ja tuskinpa tyydytyt, ainakaan minusta. Ehkä sen halusin tulevan selväksi.
apKuulostaa siltä, että et kertonut hänelle oikeastaan mitään, mutta odotit silti täydellistä suhtautumista.
Kuulostaa myös siltä, että teet samaa edelleen.
Mitenkään vittuilematta, sinun kannattaa oikeasti harkita terapiaa ja oikean keskusteluyhteyden avaamista mieheesi. Kukaan ei osaa lukea ajatuksiasi. Sinun täytyy nyt luopua uhrin roolista ja ottaa vastuu omasta elämästäsi. Se on varmasti pelottavaa, koska olet piiloutunut niin pitkään tuon vihan ja muiden syyttelyn taakse. Se sinun nyt kuitenkin kannattaisi tehdä. Opettele keskustelemaan ja avautumaan. Miten voit vaatia toiselta henkistä yhteyttä, jos et ole itse valmis antamaan mitään itsestäsi? Mene terapiaan. Ota vastuu itsestäsi. Älä odota mieheltä täydellisyyttä, jos et osaa edes kertoa hänelle, mitä se on. Ota ero tai yritä päästä vihasta, mutta älä roikuta toista ihmistä vittuilun ja pahan olon purkamisen kohteena.
No ei hänellä ole mitään oikeutta vain olettaa asioita minusta tai kenestäkään. Pitää olla tahdikas ja kohtelias ja kysyä, sopiiko tämä vai tuo, ettei vain loukkaa ketään. Eikö sulle ole opetettu?
Varmasti on totta, että mun pitäisi osata noi asiat, mitä sanoit, mutta en osaa, eikä se ole minun vikani, vaan kasvatukseni. Jos et sinäkään osaa olla tahdikas, niin se on kotisi vika, jos eivät ole tähdentäneet sinulle sen merkitystä. Et osaa ajatella muita.
Itseään pitää osata ajatella, no, ei ole mun vika, jos ei ole tuettu, opetettu eikä kannustettu siihen. Miehen, ios sen osaa, olisi luullut auttavan siinä, eikä lähtevän liikkeelle puhtaasti omista tarpeistaan.
apVaikka kasvatuksesi olisi mikä, sinä olet aikuinen ihminen ja siten kykenevä tekemään omia päätöksiä, ajattelemaan itse, toimimaan omalla tavallasi. Ainoa asia, jonka tarvitset, on halu. Uskallusta voit löytää vaikkapa terapian kautta.
Sinä oletat miehestäsi ihan samalla tavalla asioita kuin hän sinusta. Sinä oletat, että hän käyttäytyy kuten sinä toiveissasi ajattelet. Petyt ja vihaat, kun hän ei niin teekään. Kommunikointi olisi tässä se avainsana. Jos et osaa kertoa hänelle tarpeistasi, hän ei osaa toimia niitä huomioiden. Hän on kuitenkin jostain syystä kanssasi. Häntä varmaan kiinnostaisi tietää, kuinka paremmin ottaa sinut huomioon. Sinun pitää kuitenkin opetella kertomaan hänelle tarpeistasi. Et voi vain olettaa kaikkien osaavan kysyä tai mystisesti vain tietävän, mikä sinulle sopii ja mikä ei.
Puhuminen ei aina ole helppoa. Se on nyt kuitenkin opeteltava. Loputtomiin et voi syyttää muita. Ota itseäsi niskasta kiinni ja hanki apua.
Miksei hän voi sitten kysellä????????
apJos on 20v. pitänyt turpansa kiinni asioista, jotka häiritsevät, ei mies varmaan tässä vaiheessa osaa edes ajatella että mitään ongelmaa on.
Missä sanoin, että olisin ollut hiljaa? Mutta mies on ajatellut, että tämä on vain minn onglmani. Vaikka ainahan tällaiset ovat yhteispeliä, joka joko toimii, tai sitten ei, ja molmmat vaikuttavat siihen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, ehkä hänellä ei ole mitään, mitä antaa mulle seksin saralla. Ehkä hän vain tarvitsee halukkaana odottavan tyttöystän. Asia selkeni, kiitos kaikille.
apTaas sä laitat omia ajatuksiasi ja pelkojasi toisen suuhun. Teet omia oletuksia toisen puolesta.
Mikset kysy mieheltäsi, mitä hän haluaa, etkä vain tee marttyyrimäisiä oletuksia. Toivot, että mies kyselisi sinulta enemmän. Mikset tee samaa hänen kanssaan?
Ikään kuin haluaisit ihmisten satuttavan sinua, jotta voit sitten puolustautua ja syyttää muita. Olet asettunut uhrin asemaan etkä oikein tunnu osaavan muuta kuin olla jatkuvalla puolustuskannalla. Et tunnu edes haluavan mitään oikeaa ratkaisua.
Se mitä mies vastaa (ja uskoo) haluavansa saattaa olla oikeasti eri asia, kuin se mitä hän haluaa. Hän on sanonut haluavansa minut, mutta ei edes tutustu minuun kun puhun itsestäni, vaan ilmaisee että "haluan naisen, joka haluaa". Sellaista saa haluta, kunhan ei odota minusta sellaista, ennen kuin on auttanut minua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna nyt jumankauta miehellesi jo anteeksi 20 vuotta sitten tapahtunut tahaton virhe. Vaadit mieheltä ihan epäinhimillisen paljon ja miljoona kuuta taivaalta samalla.
Tämä tahaton virhe osoitti, etten minä kelpaa hyvään seksiin (ei halua olla sensitiivinen ja kelpuuta arkaa ja traumaista tyttöystävää), vaan odotti uhkeaa ja halukasta amatsonia, joka en ole. Odotti siis jotain aivan muuta ja halusi, kuin mitä minä olin. On kanssani varmaan muista syistä, kuin seksistä. Ei tuollaiselle uskalla avautua, jolle juuri minä en ole ihana ja odotetunlainen. Pitikin olla halukas nainen, sellaista oletti saavansa. Minua loukkasi se.
ap
Siis miehesi pitäisi parantaa sut niistä omista traumoistasi?
Sä olet sekaisin. Kukaan ei voi tehdä sitä sun puolesta. Sä et miestä tarvi siihen, että pääset traumoistasi. Sun pitää tehdä itsekin sille asialle jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on kyllä ihan paras provo viikkoihin! Sellaista menneiden aikojen aaveepalsta meininkiä 😘
Jaa no miksi olet ollut sen kanssa 20 vuotta jos se on niin kamala ja loukannu sua jo 20 vuotta sitten?
Äitihullu on palstan vastenmielisin hahmo.
Säälin todella kaikkia jotka joutuu hänen piireissään olemaan
Nämä jankkaukset oksettaa
Äitihullu ei kykene kenenkään kanssa henkiseen yhteyteen tai läheisyyteen. Ei edes lapsiinsa. Ei kykene ajattelemaan muuta kuin itseään.
Ja se "rakastuminen", ihastus potilastoveriin ilman mitään yhteyttä. Kuvitelmaa
No tuskin mua se mitä mies teki uudessa suhteessa haittaiskaan. Mutta tässä haittaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Jaa no miksi olet ollut sen kanssa 20 vuotta jos se on niin kamala ja loukannu sua jo 20 vuotta sitten?
Vasta pari vuotta sitten oon päässyt pahimmista estoista ja traumoista. Rakastuin toiseen.
ap
No kun se kertominen on tuota tasoa, että KERRON, että mulla on vaikeaa seksissä, niin toinen käyttäytyy, että "niin, sinähän olet halukas ja antavainen nainen, jee!!!"
ap