Vuoroviikkoasumisen purkaminen

Älä huolestu leikeistä, lapsi käsittelee asiat leikin avulla.

Mutta muuten kyllä ihmettelen miten niin itsekkäitä aikuisia on olemassa, että taapero(!!?) pistetään muuttorumbaan. Eikö voi odottaa tai ravata itse, miksi lasta pyöritätte?

Jos itsellä olisi tilanne, että joko lapsi vuoroviikoin vanhemmilla tai joka toinen viikonloppu, niin vaöitsisin joka toisen viikonlopun - vaikka se tarkoittaisi sitä, että itse näkisin lasta vaan joka toinen viikonloppu. Kodin vaihto on aina stressaavaa, joka kerta, mutta lapsi tulee ensin ja valitsisin sen vähemmän kivuliaan vaihtoehdon lapselle. Silti voisi etävanhempana käyttää harrastuksissa tms. Olla mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän parisuhdehistorian tuntien ei ole takeita siitä että uusi nainen ja hänen lapsensa ovat mukana isän elämässä tulevaisuudessa. Tällä hetkellä kyllä ovat ja toivoisin että ovat jatkossakin, mutta realistisesti kun katsoo niin ei ole todennäköistä että he kuuluvat isän elämään vielä kahden vuoden päästä.

Ap

Nyt sitten mitätöit isän uutta suhdetta. Jatka vaan noin lastenneuvolassakin, niin näkevät mistä tuuli puhaltaa.

Mielestäni isän uusioperhe ei automaattisesti tee hänestä parempaa vanhempaa. Kuten sanoin, toivon heille yhteistä tulevaisuutta mutta henkilökohtaisesti en pidä sitä todennäköisenä. Toivon että aika näyttää minun olleen väärässä.

Eipä näytä eksäsikään niin ajattelevan. Sinä olet ainoa, joka yrittää katsoa asiaa paremmuusnäkökulmasta vaikka sellainen ei ole olennaista, kunhan on riittävä.

Lapsesi on isällään 33% ajastaan ja sinä haluat vähentää sitä aikaa sillä perusteella, että lapsi ei ikävöi sinua tarpeeksi. Toivottavasti pysähdyt ajattelemaan omaa toimintaasi.

Juuri nyt olen pysähtynyt. En halua viedä keneltäkään mitään, vaan haluan tehdä kuten lapselle on parasta.

Lapsella on päiväkodissa vaikeuksia siirtymätilanteissa, ja ahdistuu muutoksista. Yleisesti tiedetään että lapsi kaipaa pysyvyyttä ja luulen että me vanhempina olemme järjestelyillämme vesittäneet tämän tarpeen toteutumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on nyt se että suostun mieluummin olemaan se viikonloppu-etävanhempi jos niin lapselle on parasta kuin jatkan tätä järjestelyä.

Ap

Mikset sitten ehdota sitä eksällesi? Siinähän sinulla on vastaus otsikossa esittämään kysymykseesi.

Koska en tiedä mikä olisi paras vaihtoehto lapsen kannalta. Pelkään tekeväni suuren virheen jolla on kauaskantoisia seurauksia.

Voitte haukkua minua niin paljon kuin haluatte jos se helpottaa omaa oloanne, minä kysyin teiltä neuvoa. Ja olen todellakin yksin, miehellä on jo uusi nainen ja hänen lapsensa.

Jos isällä on tarjota lapselle perhe ja sinä olet yksin, niin eikö se vastaus ole jo siinä?

Hahha, no tämähän oli hauska kommentti. Kyllä se niin on, että harvassa uusperheessä homma skulaa. Tältä pohjalta sanoisin, että varsinkin noin pienelle lapselle olisi paljon turvallisempaa ja mukavampaa olla äidin kanssa, jonka kanssa hänellä on kiinteä kiintymyssuhde, kuin olla tuoreessaa uusperheessä missä jokainen hakee vielä omaa paikkaansa. Ihmeellistä uusperheen ihanuuden korostamista kun totuus hyvin usein on ihan toinen...

Kun lapsi palaa isäviikoiltaan, päiväkodin yksinkertaisetkin arkiaskareet muuttuvat lapselle vaikeiksi. Tilanne rauhoittuu yleensä toiseen äitiviikkoon mennessä kunnes taas isäviikko keskeyttää ja kaikki alkaa uudestaan.

Isäviikkojen jälkeen lapsi ei esimerkiksi onnistu nukkumaan päiväunia, vaan saa päivärytmistä kiinni vasta useamman äitipäivän jälkeen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän parisuhdehistorian tuntien ei ole takeita siitä että uusi nainen ja hänen lapsensa ovat mukana isän elämässä tulevaisuudessa. Tällä hetkellä kyllä ovat ja toivoisin että ovat jatkossakin, mutta realistisesti kun katsoo niin ei ole todennäköistä että he kuuluvat isän elämään vielä kahden vuoden päästä.

Ap

Nyt sitten mitätöit isän uutta suhdetta. Jatka vaan noin lastenneuvolassakin, niin näkevät mistä tuuli puhaltaa.

Mielestäni isän uusioperhe ei automaattisesti tee hänestä parempaa vanhempaa. Kuten sanoin, toivon heille yhteistä tulevaisuutta mutta henkilökohtaisesti en pidä sitä todennäköisenä. Toivon että aika näyttää minun olleen väärässä.

Eipä näytä eksäsikään niin ajattelevan. Sinä olet ainoa, joka yrittää katsoa asiaa paremmuusnäkökulmasta vaikka sellainen ei ole olennaista, kunhan on riittävä.

Lapsesi on isällään 33% ajastaan ja sinä haluat vähentää sitä aikaa sillä perusteella, että lapsi ei ikävöi sinua tarpeeksi. Toivottavasti pysähdyt ajattelemaan omaa toimintaasi.

Juuri nyt olen pysähtynyt. En halua viedä keneltäkään mitään, vaan haluan tehdä kuten lapselle on parasta.

Lapsella on päiväkodissa vaikeuksia siirtymätilanteissa, ja ahdistuu muutoksista. Yleisesti tiedetään että lapsi kaipaa pysyvyyttä ja luulen että me vanhempina olemme järjestelyillämme vesittäneet tämän tarpeen toteutumista.

Te olette vanhempina vesittäneet pysyvyyden silloin kuin erositte. Olisit miettinyt asiaa silloin, nyt on outoa valittaa siitä.

Pysyvyys ei tarkoita mahdollisimman paljoa aikaa yhdessä paikassa, vaan pysyvää järjestelyä, josta tulee rutiini. Teidän tapauksessanne aika korjaa parhaiten ongelmat. Lapsi kasvaa ja tottuu joka päivä järjestelyynne entistä paremmin. Siitä tulee hänelle se pysyvyyttä tarjoava rutiini. Yksi kolmasosa aikaa isän luona ei ole mitenkään liikaa, vaan on hyväksi lapsen isäsuhteen rakentamiselle. Se on lapsen elämässä ihan yhtä tärkeä suhde kuin äitisuhdekin.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi palaa isäviikoiltaan, päiväkodin yksinkertaisetkin arkiaskareet muuttuvat lapselle vaikeiksi. Tilanne rauhoittuu yleensä toiseen äitiviikkoon mennessä kunnes taas isäviikko keskeyttää ja kaikki alkaa uudestaan.

Isäviikkojen jälkeen lapsi ei esimerkiksi onnistu nukkumaan päiväunia, vaan saa päivärytmistä kiinni vasta useamman äitipäivän jälkeen.

Ap

Onko lapsesi ainoasi? Tuollaisiin asioihin törmäävät kaikkien taaperoiden vanhemmat. Eivät nuo ole mitään kehitysongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän parisuhdehistorian tuntien ei ole takeita siitä että uusi nainen ja hänen lapsensa ovat mukana isän elämässä tulevaisuudessa. Tällä hetkellä kyllä ovat ja toivoisin että ovat jatkossakin, mutta realistisesti kun katsoo niin ei ole todennäköistä että he kuuluvat isän elämään vielä kahden vuoden päästä.

Ap

Nyt sitten mitätöit isän uutta suhdetta. Jatka vaan noin lastenneuvolassakin, niin näkevät mistä tuuli puhaltaa.

Ohis.

Onko sulla tapana yleensäkin keskustella noin?

Mitä joku ohis sillä tiedolla ihan oikeasti tekee?

Et sinäkään tee mitään millään tiedolla. Keskustelutaidot olisi kyllä eduksi.

Ihan uskomatonta paskaa ap saa niskaansa. Äidit ovat kyllä susia toisille äidieille. Ap nimenomaan ajattelee lapsen parasta ja ottaa kaikki näkökulmat huomioon. AP-toivon sinulle nyt jaksamista, siitä huolimatta, että olet huolissasi lapsesta, niin älä tee nyt liian hätiköityä johtopäätöksi. Vuoroviikko tai 2/3 viikkoasuminen ei ole varmaankaan paras vaihtoehto, mutta yhtälailla lapsen olisi asua kokonaan sinun luonasi.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi palaa isäviikoiltaan, päiväkodin yksinkertaisetkin arkiaskareet muuttuvat lapselle vaikeiksi. Tilanne rauhoittuu yleensä toiseen äitiviikkoon mennessä kunnes taas isäviikko keskeyttää ja kaikki alkaa uudestaan.

Isäviikkojen jälkeen lapsi ei esimerkiksi onnistu nukkumaan päiväunia, vaan saa päivärytmistä kiinni vasta useamman äitipäivän jälkeen.

Ap

Kuulostaa kyllä siltä, että tuo vuorottelu ei ole hyväksi lapsellesi. Yleensäkään noin pienelle vuorottelu ei ole hyväksi. Isompi lapsi on sitten asia erikseen.

Lapsi kiukuttelee sinulle koska uskaltaa sen sinulle tehdä. Isänsä luona ei sitä tee koska siellä on myös hänelle vieraita ihmisiä. Ja isäkään ei ole niin tuttu. Sitten purkaa kaiken ikävänsä sinuun kun näette. Ihan klassista lapsen käytöstä. Sille kiukutellaan, joka on se läheisin ja johon siis luotetaan, että se ei hylkää vaikka olenkin hankala.

Lapsesi paras paikka olisi sinun luonasi tällä hetkellä. Sitten kun lapsesi on isompi ja hän pystyy paremmin hahmottamaan sitä miksi asun tämän viikon täällä ja tuon isällä, voi harkita vuoroviikkosysteemiä. Silloin uusperheen muut jäsenetkin ovat jo tutumpia ja niitäkään ei tarvitse enää jännittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän parisuhdehistorian tuntien ei ole takeita siitä että uusi nainen ja hänen lapsensa ovat mukana isän elämässä tulevaisuudessa. Tällä hetkellä kyllä ovat ja toivoisin että ovat jatkossakin, mutta realistisesti kun katsoo niin ei ole todennäköistä että he kuuluvat isän elämään vielä kahden vuoden päästä.

Ap

Nyt sitten mitätöit isän uutta suhdetta. Jatka vaan noin lastenneuvolassakin, niin näkevät mistä tuuli puhaltaa.

Mielestäni isän uusioperhe ei automaattisesti tee hänestä parempaa vanhempaa. Kuten sanoin, toivon heille yhteistä tulevaisuutta mutta henkilökohtaisesti en pidä sitä todennäköisenä. Toivon että aika näyttää minun olleen väärässä.

Eipä näytä eksäsikään niin ajattelevan. Sinä olet ainoa, joka yrittää katsoa asiaa paremmuusnäkökulmasta vaikka sellainen ei ole olennaista, kunhan on riittävä.

Lapsesi on isällään 33% ajastaan ja sinä haluat vähentää sitä aikaa sillä perusteella, että lapsi ei ikävöi sinua tarpeeksi. Toivottavasti pysähdyt ajattelemaan omaa toimintaasi.

Juuri nyt olen pysähtynyt. En halua viedä keneltäkään mitään, vaan haluan tehdä kuten lapselle on parasta.

Lapsella on päiväkodissa vaikeuksia siirtymätilanteissa, ja ahdistuu muutoksista. Yleisesti tiedetään että lapsi kaipaa pysyvyyttä ja luulen että me vanhempina olemme järjestelyillämme vesittäneet tämän tarpeen toteutumista.

Te olette vanhempina vesittäneet pysyvyyden silloin kuin erositte. Olisit miettinyt asiaa silloin, nyt on outoa valittaa siitä.

Pysyvyys ei tarkoita mahdollisimman paljoa aikaa yhdessä paikassa, vaan pysyvää järjestelyä, josta tulee rutiini. Teidän tapauksessanne aika korjaa parhaiten ongelmat. Lapsi kasvaa ja tottuu joka päivä järjestelyynne entistä paremmin. Siitä tulee hänelle se pysyvyyttä tarjoava rutiini. Yksi kolmasosa aikaa isän luona ei ole mitenkään liikaa, vaan on hyväksi lapsen isäsuhteen rakentamiselle. Se on lapsen elämässä ihan yhtä tärkeä suhde kuin äitisuhdekin.

Tein kaikkeni jotta mies olisi pyörtänyt päätöksensä erosta. Kuten voit päätellä, epäonnistuin.

Toivoisin että asia on juuri noin kuten sen ilmaiset, sillä ajatuksella tähän asti on menty. Mutta nyt olen pysähtynyt kyseenalaistamaan ratkaisumme, kun järjestelyä on pian vuosi takana ja lapsen ongelmat eivät vähene.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tarjonnut isälle mahdollisuutta tulla lapsen luo tänne minun luokseni tapaamaan häntä, saisivat olla täällä meidän kotona ja menisin itse muualle, mutta se ei käy isälle.

Ap

Oijoi mikä tarjous! Oletpa hyvä ihminen totta tosiaan!

Hyvät ihmiset ei riko perhettä lapsen ollessa taaperoikäinen. Hyvät ihmiset miettii ensin hieman kenen kanssa lapsia tekevät ja eivät hyppää heti uuden nyksän kelkkaan jos sattuvat rikkaamman löytämään. Hyvät ihmiset eivät ole ollenkaan tuollaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi palaa isäviikoiltaan, päiväkodin yksinkertaisetkin arkiaskareet muuttuvat lapselle vaikeiksi. Tilanne rauhoittuu yleensä toiseen äitiviikkoon mennessä kunnes taas isäviikko keskeyttää ja kaikki alkaa uudestaan.

Isäviikkojen jälkeen lapsi ei esimerkiksi onnistu nukkumaan päiväunia, vaan saa päivärytmistä kiinni vasta useamman äitipäivän jälkeen.

Ap

Onko lapsesi ainoasi? Tuollaisiin asioihin törmäävät kaikkien taaperoiden vanhemmat. Eivät nuo ole mitään kehitysongelmia. 

On ainoani, mutta huoli on tuotu esiin päiväkodin taholta. Muilla taaperoilla ei siellä ole tätä ongelmaa siinä mittakaavassa kuin omallani.

Vierailija kirjoitti:

Ihan uskomatonta paskaa ap saa niskaansa. Äidit ovat kyllä susia toisille äidieille. Ap nimenomaan ajattelee lapsen parasta ja ottaa kaikki näkökulmat huomioon. AP-toivon sinulle nyt jaksamista, siitä huolimatta, että olet huolissasi lapsesta, niin älä tee nyt liian hätiköityä johtopäätöksi. Vuoroviikko tai 2/3 viikkoasuminen ei ole varmaankaan paras vaihtoehto, mutta yhtälailla lapsen olisi asua kokonaan sinun luonasi.

Olen käynyt sellaisen henkilökohtaisen helvetin läpi että osaan suhtautua näihin kommentteihin asiaankuuluvasti. Tämä aihe on niin kipeä monelle, että tuo nöyryytys ja ryönä kuvaa vain vastaajien omia käsittelemättömiä kipukohtia. Tulen surulliseksi mutta en itseni puolesta, vastaajien vuoksi. Jos voisin niin ottaisin tuon kaiken tuskan pois mutta se on jokaisen oma tehtävä käsitellä patoumansa.

Toisaalta trolleja lähentelevät haukkumisviestit pitävät aihetta ylhäällä ja saan lisää näkökulmia. 10 vihaviestiä ja 1 varteenotettava neuvo on sekin eteenpäin.

Minulle ei tarvitse erikseen teroittaa isäsuhteen tärkeyttä, se on minulle itsesäänselvyys että lapsi hyötyy eniten ratkaisusta jolla saa pitää molemmat vanhemmat elämässään. Sitä tässä on nyt yritetty järjestää, mutta pelkään minkä hinnan lapsi siitä joutuu maksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tarjonnut isälle mahdollisuutta tulla lapsen luo tänne minun luokseni tapaamaan häntä, saisivat olla täällä meidän kotona ja menisin itse muualle, mutta se ei käy isälle.

Ap

Oijoi mikä tarjous! Oletpa hyvä ihminen totta tosiaan!

Hyvät ihmiset ei riko perhettä lapsen ollessa taaperoikäinen. Hyvät ihmiset miettii ensin hieman kenen kanssa lapsia tekevät ja eivät hyppää heti uuden nyksän kelkkaan jos sattuvat rikkaamman löytämään. Hyvät ihmiset eivät ole ollenkaan tuollaisia.

En osaa kommentoida uuden naisen tulotasosta mitään ;)

12 vuotta meni siitä ajatuksesta että tuon miehen kanssa haluan lapsen, siihen hetkeen että lapsi syntyi. Olisiko vielä pitänyt odottaa montakin vuotta että tuntuuko vielä samalta? Kelkka nyt kuitenkin on ihan sopiva vertauskuva tässä tapauksessa.

Ap

Ap

Ap, unohda tämä ketju, hoida neuvolasta se lähete sille neuvolapsykologille ja hoida asia sitä kautta.

Täältä saa lähinnä tietämättömien syyllistykset päälleen muutenkin vaikeassa tilanteessa.

Vuoroviikkosysteemiä ei usein pienille suositella (ja ihan tiedoksi näille "liikaa muuttoja" - ihmisille, vuoroviikkosysteemissä lapsi siirtyy kodista toiseen neljä kertaa kuussa, ihan yhtä monta kertaa kuin joka toinen vkl-systeemissäkin, jälkimmäisessä tarvii vaan rahdata enemmän tavaroita mukana) ja teidän tapauksessa haasteita tulee sitten kouluiässä vielä enemmän, jos kerran kotien välillä on matkaa.

Lastensuojeluun voit myös olla yhteydessä ja pyytää arviota heiltä.

Tsemppiä jatkoon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käräjäoikeudessa tuomarin edessä ehdotin isälle että jos hän kokee olevansa parempi lähivanhempi, hän saa pojan lähihuoltajuuden samantien. Ei kokenut.

Eksäsi vastasi ihan oikein epäreiluun ja syyllistämispyrkyiseen kysymykseesi. Olisit esittänyt kysymyksesi neutraalissa muodossa ymppäämättä siihen pakkoarviota sinusta lähivanhempana. Yritit pistää sanoja eksäsi suuhun ja hän viisaasti väisti pyrkimyksesi.

Eksäsi voi kokea olevansa ihan hyvä lähivanhempi, ilman että hänen täytyy kokea olevansa parempi kuin sinä. Mikään vanhempien välinen paremmuus ei kuulu tähän kuvioon, kunhan kummatkin ovat riittävän hyviä. Sinun kysymyksesi pyrki turhaan mittaamiseen.

Mitään lähihuoltajuutta ei ole olemassakaan. Asumisella ei ole mitään tekemistä huoltajuuden kanssa.

Voi höpöhöpö nyt taas. Lähivanhempi on se, jonka luona lapsi on kirjoilla. Tämä määrittää mm. kouluasiat ja lapsen kaikki posti tulee lähivanhemman luo (kuten lääkäriajat). Etävanhemman luota ei saa koulukyytiä, lähi saa lapsilisät, etän luona lasta ei oteta huomioon esim. asumistuessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käräjäoikeudessa tuomarin edessä ehdotin isälle että jos hän kokee olevansa parempi lähivanhempi, hän saa pojan lähihuoltajuuden samantien. Ei kokenut.

Eksäsi vastasi ihan oikein epäreiluun ja syyllistämispyrkyiseen kysymykseesi. Olisit esittänyt kysymyksesi neutraalissa muodossa ymppäämättä siihen pakkoarviota sinusta lähivanhempana. Yritit pistää sanoja eksäsi suuhun ja hän viisaasti väisti pyrkimyksesi.

Eksäsi voi kokea olevansa ihan hyvä lähivanhempi, ilman että hänen täytyy kokea olevansa parempi kuin sinä. Mikään vanhempien välinen paremmuus ei kuulu tähän kuvioon, kunhan kummatkin ovat riittävän hyviä. Sinun kysymyksesi pyrki turhaan mittaamiseen.

Mitään lähihuoltajuutta ei ole olemassakaan. Asumisella ei ole mitään tekemistä huoltajuuden kanssa.

Tätä jäin miettimään. Tuo kysymys on irroitettu asiayhteydestään, enkä kykene sitä keskustelua tähän kokonaisuudessaan tuomaan kun se oli niin pitkä. Halusin vain tuoda ilmi että isä itsekin on myöntänyt oikeuden edessä että ymmärtää miksi lähihuoltajuus jäi minulle. Epävirallisesti olen ollut lapsen ensisijainen hoitaja syntymästä saakka.

Mutta jos olet varma asiastasi, voisit tietysti käydä ohjeistamassa käräjäoikeuden tuomaria siitä mihin suuntaan huoltajuusneuvotteluja kannattaa siellä istunnossa johdatella ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän parisuhdehistorian tuntien ei ole takeita siitä että uusi nainen ja hänen lapsensa ovat mukana isän elämässä tulevaisuudessa. Tällä hetkellä kyllä ovat ja toivoisin että ovat jatkossakin, mutta realistisesti kun katsoo niin ei ole todennäköistä että he kuuluvat isän elämään vielä kahden vuoden päästä.

Ap

Nyt sitten mitätöit isän uutta suhdetta. Jatka vaan noin lastenneuvolassakin, niin näkevät mistä tuuli puhaltaa.

Jos isukki on tällainen tuuliviiri, jolla suhteet vaihtuu parin vuoden välein?