Vuoroviikkoasumisen purkaminen

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä näistä ilkeilijöistä. Olet hyvä äiti, kun olet huomannut ettei lapsella ole kaikki hyvin! Voisit ehdottaa isälle, että palaatte vuoroviikkosysteemiin, kunhan lapsi on vähän kasvanut? Pidä lapsesi puolta, vaikka oikeuteen menemällä!!

Ap. kylläkin itse kertoo ettei tiedä miten tulkita huomionsa. Miksi mennä oikeuteen, jos ongelma ratkeaa sillä että isästä tulee lähivanhempi? Isällä kun on perhekin tarjota lapselle. Miksi tehdä asioita vaikeamman kautta, kun helpomminkin asian voi hoitaa?

Käräjäoikeudessa tuomarin edessä ehdotin isälle että jos hän kokee olevansa parempi lähivanhempi, hän saa pojan lähihuoltajuuden samantien. Ei kokenut.

Entä jos joustatte vuoroissa enemmän? Eli lapsi voisi olla toisen vanhemman kanssa myös toisen viikolla, tai lyhennätte viikkoa muutamaksi päiväksi. Taaperoikäinen on kyllä hirveän pieni vielä tuohon järjestelyyn, vaikka meillä isommilla lapsilla onkin sujunut hyvin.

Neuvolan kautta pääsee psykologille, sekin voisi olla hyvä tässä tilanteessa.

Isän parisuhdehistorian tuntien ei ole takeita siitä että uusi nainen ja hänen lapsensa ovat mukana isän elämässä tulevaisuudessa. Tällä hetkellä kyllä ovat ja toivoisin että ovat jatkossakin, mutta realistisesti kun katsoo niin ei ole todennäköistä että he kuuluvat isän elämään vielä kahden vuoden päästä.

Ap

Se on jo nyt 2 viikkoa 1 viikko.

Se että lapsi on minulla 2 viikkoa, perusteltiin mm. sillä että olen ollut lapsen elämässä mukana alusta asti, eikä kiintymyssuhde ole katkeillut välissä kuten isän kanssa.

Olin alusta asti tätä vuorottelua vastaan mutta annoin periksi koska minua painostettiin niin paljon ja olin rikki erosta. Enkä tiennyt silloinkaan mitä tehdä, ketä uskoa, miten ennustaa mitä vaikutuksia sillä on lapseen.

Välimatkaa kahden kodin välillä on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on nyt se että suostun mieluummin olemaan se viikonloppu-etävanhempi jos niin lapselle on parasta kuin jatkan tätä järjestelyä.

Ap

Mikset sitten ehdota sitä eksällesi? Siinähän sinulla on vastaus otsikossa esittämään kysymykseesi.

Aloitusviestistä voisi fiksumpi päätellä että on varmaan ehdottanutkin mutta toinen osapuoli ei näe ongelmaa nykyisessä järjestelyssä. 

Ei siinä ole mitään fiksua, että lukee omiaan aloitukseen. Ap. kertoo, että eksä ei näe ongelmia nykyjärjestelyssä. Siitä minä lukisin, että ap. on esittänyt eksälle etävanhemmuutta, koska eksä on defensiivinen. Mitenkään en saa tuosta luettua, että ap. olisi ehdottanut eksälle lähivanhemmuutta. Mutta ehkä ap. kertoo meille mitä on isälle ehdottanut, kun tätä ketjua näyttää lukevan.

Onneks itse et yhtään tulkitse aloitusviestiä :D 

Lastenpsykologille neuvolan kautta oli hyvä neuvo, jos huoleni on turha niin sehän selviää siellä. Kiitos vastanneille

Ap

Jos lapsi isän uusperheessä ollessaan on saanut kokemuksen, että siellä ei ole soveliasta äidistä puhua ja ikäväänsä osoittaa, niin kyllä tosi pienikin osaa jo tunteitaan padota.

Otat nyt reippaasti yhteyttä vaikka tuttuun neuvolaterkkariin tai perheneuvolaan ja sitä kautta lähdette asiaa setvimään lapsen parhaaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Käräjäoikeudessa tuomarin edessä ehdotin isälle että jos hän kokee olevansa parempi lähivanhempi, hän saa pojan lähihuoltajuuden samantien. Ei kokenut.

Eksäsi vastasi ihan oikein epäreiluun ja syyllistämispyrkyiseen kysymykseesi. Olisit esittänyt kysymyksesi neutraalissa muodossa ymppäämättä siihen pakkoarviota sinusta lähivanhempana. Yritit pistää sanoja eksäsi suuhun ja hän viisaasti väisti pyrkimyksesi.

Eksäsi voi kokea olevansa ihan hyvä lähivanhempi, ilman että hänen täytyy kokea olevansa parempi kuin sinä. Mikään vanhempien välinen paremmuus ei kuulu tähän kuvioon, kunhan kummatkin ovat riittävän hyviä. Sinun kysymyksesi pyrki turhaan mittaamiseen.

Mitään lähihuoltajuutta ei ole olemassakaan. Asumisella ei ole mitään tekemistä huoltajuuden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on nyt se että suostun mieluummin olemaan se viikonloppu-etävanhempi jos niin lapselle on parasta kuin jatkan tätä järjestelyä.

Ap

Mikset sitten ehdota sitä eksällesi? Siinähän sinulla on vastaus otsikossa esittämään kysymykseesi.

Aloitusviestistä voisi fiksumpi päätellä että on varmaan ehdottanutkin mutta toinen osapuoli ei näe ongelmaa nykyisessä järjestelyssä. 

Ei siinä ole mitään fiksua, että lukee omiaan aloitukseen. Ap. kertoo, että eksä ei näe ongelmia nykyjärjestelyssä. Siitä minä lukisin, että ap. on esittänyt eksälle etävanhemmuutta, koska eksä on defensiivinen. Mitenkään en saa tuosta luettua, että ap. olisi ehdottanut eksälle lähivanhemmuutta. Mutta ehkä ap. kertoo meille mitä on isälle ehdottanut, kun tätä ketjua näyttää lukevan.

Onneks itse et yhtään tulkitse aloitusviestiä :D 

Kommentoimani henkilö tuskin pystyy minua siitä moittimaan, vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Isän parisuhdehistorian tuntien ei ole takeita siitä että uusi nainen ja hänen lapsensa ovat mukana isän elämässä tulevaisuudessa. Tällä hetkellä kyllä ovat ja toivoisin että ovat jatkossakin, mutta realistisesti kun katsoo niin ei ole todennäköistä että he kuuluvat isän elämään vielä kahden vuoden päästä.

Ap

Nyt sitten mitätöit isän uutta suhdetta. Jatka vaan noin lastenneuvolassakin, niin näkevät mistä tuuli puhaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Se on jo nyt 2 viikkoa 1 viikko.

Se että lapsi on minulla 2 viikkoa, perusteltiin mm. sillä että olen ollut lapsen elämässä mukana alusta asti, eikä kiintymyssuhde ole katkeillut välissä kuten isän kanssa.

Olin alusta asti tätä vuorottelua vastaan mutta annoin periksi koska minua painostettiin niin paljon ja olin rikki erosta. Enkä tiennyt silloinkaan mitä tehdä, ketä uskoa, miten ennustaa mitä vaikutuksia sillä on lapseen.

Välimatkaa kahden kodin välillä on paljon.

Eihän teillä edes ole vuoroviikkosysteemiä, joka tarkoittaa viikko-viikko -vuorottelua! Lapsesi on isänsä kanssa 1/3 ajastaan ja sinä haluat leikata sitä edelleen. Et näköjään yhtään ajattele miltä oma toimintasi näyttää lapsen silmissä 10 vuoden kuluttua. Luulet kai, että hän automaattisesti on kanssasi samaa mieltä, mutta ei hän välttämättä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän parisuhdehistorian tuntien ei ole takeita siitä että uusi nainen ja hänen lapsensa ovat mukana isän elämässä tulevaisuudessa. Tällä hetkellä kyllä ovat ja toivoisin että ovat jatkossakin, mutta realistisesti kun katsoo niin ei ole todennäköistä että he kuuluvat isän elämään vielä kahden vuoden päästä.

Ap

Nyt sitten mitätöit isän uutta suhdetta. Jatka vaan noin lastenneuvolassakin, niin näkevät mistä tuuli puhaltaa.

Mielestäni isän uusioperhe ei automaattisesti tee hänestä parempaa vanhempaa. Kuten sanoin, toivon heille yhteistä tulevaisuutta mutta henkilökohtaisesti en pidä sitä todennäköisenä. Toivon että aika näyttää minun olleen väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jo nyt 2 viikkoa 1 viikko.

Se että lapsi on minulla 2 viikkoa, perusteltiin mm. sillä että olen ollut lapsen elämässä mukana alusta asti, eikä kiintymyssuhde ole katkeillut välissä kuten isän kanssa.

Olin alusta asti tätä vuorottelua vastaan mutta annoin periksi koska minua painostettiin niin paljon ja olin rikki erosta. Enkä tiennyt silloinkaan mitä tehdä, ketä uskoa, miten ennustaa mitä vaikutuksia sillä on lapseen.

Välimatkaa kahden kodin välillä on paljon.

Eihän teillä edes ole vuoroviikkosysteemiä, joka tarkoittaa viikko-viikko -vuorottelua! Lapsesi on isänsä kanssa 1/3 ajastaan ja sinä haluat leikata sitä edelleen. Et näköjään yhtään ajattele miltä oma toimintasi näyttää lapsen silmissä 10 vuoden kuluttua. Luulet kai, että hän automaattisesti on kanssasi samaa mieltä, mutta ei hän välttämättä ole.

Olet oikeassa, ei tämä ihan puhtaasti vuoroviikkosysteemi ole. Kuitenkin vuoroviikkosysteemin haitat ovat mukana kuvassa.

Enkä pidä merkittävänä miltä näytän lapsen silmissä 10 vuoden kuluttua, tärkeämmäksi koen sen etten toiminnallani aiheuta haittaa lapsen kehitykselle.

Nyt jo asetelma on sellainen, että minä olen se joka ottaa vastaan lapsen negatiiviset tunnereaktiot, ammattilaisten mielestä se on merkki siitä että hän kokee turvalliseksi näyttää myös ne ikävät tunteensa äidille. Isälle ei kiukuttele, on ns. helppo lapsi isäviikoillaan, ja haastava äidin luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän parisuhdehistorian tuntien ei ole takeita siitä että uusi nainen ja hänen lapsensa ovat mukana isän elämässä tulevaisuudessa. Tällä hetkellä kyllä ovat ja toivoisin että ovat jatkossakin, mutta realistisesti kun katsoo niin ei ole todennäköistä että he kuuluvat isän elämään vielä kahden vuoden päästä.

Ap

Nyt sitten mitätöit isän uutta suhdetta. Jatka vaan noin lastenneuvolassakin, niin näkevät mistä tuuli puhaltaa.

Mielestäni isän uusioperhe ei automaattisesti tee hänestä parempaa vanhempaa. Kuten sanoin, toivon heille yhteistä tulevaisuutta mutta henkilökohtaisesti en pidä sitä todennäköisenä. Toivon että aika näyttää minun olleen väärässä.

Eipä näytä eksäsikään niin ajattelevan. Sinä olet ainoa, joka yrittää katsoa asiaa paremmuusnäkökulmasta vaikka sellainen ei ole olennaista, kunhan on riittävä.

Lapsesi on isällään 33% ajastaan ja sinä haluat vähentää sitä aikaa sillä perusteella, että lapsi ei ikävöi sinua tarpeeksi. Toivottavasti pysähdyt ajattelemaan omaa toimintaasi.

Meillä on vuoroviikkoasumista takana nyt kuusi vuotta. Meillä on ollut vähän samaa, että lapsen käytös on haastavaa vain minun luona, isänsä luona ei kiukuttele. Olen kanssa miettinyt liekkö se on sitä että uskaltaa näyttää kaiken meillä.

Anna lapselle aikaa, ekat pari vuotta menee pienellä totutellessa kuvioihin. Hae itsellesi tukea ja keskusteluapua, että jaksat. Kuitenkin on lapselle ihan äärettömän tärkeää että molemmat vanhemmat on elämässä mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän parisuhdehistorian tuntien ei ole takeita siitä että uusi nainen ja hänen lapsensa ovat mukana isän elämässä tulevaisuudessa. Tällä hetkellä kyllä ovat ja toivoisin että ovat jatkossakin, mutta realistisesti kun katsoo niin ei ole todennäköistä että he kuuluvat isän elämään vielä kahden vuoden päästä.

Ap

Nyt sitten mitätöit isän uutta suhdetta. Jatka vaan noin lastenneuvolassakin, niin näkevät mistä tuuli puhaltaa.

Ohis.

Onko sulla tapana yleensäkin keskustella noin?

Oliko teidän ero riitaisa kun pitänyt tapaamisasiat follon kautta tehdä? Minusta haisee vähän siltä että jompi kumpi (veikkaan sinua ap) käyttää tässä rajusti lasta vallan välineenä, eikä sua oikeasti kiinnosta se lapsen paras lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jo nyt 2 viikkoa 1 viikko.

Se että lapsi on minulla 2 viikkoa, perusteltiin mm. sillä että olen ollut lapsen elämässä mukana alusta asti, eikä kiintymyssuhde ole katkeillut välissä kuten isän kanssa.

Olin alusta asti tätä vuorottelua vastaan mutta annoin periksi koska minua painostettiin niin paljon ja olin rikki erosta. Enkä tiennyt silloinkaan mitä tehdä, ketä uskoa, miten ennustaa mitä vaikutuksia sillä on lapseen.

Välimatkaa kahden kodin välillä on paljon.

Eihän teillä edes ole vuoroviikkosysteemiä, joka tarkoittaa viikko-viikko -vuorottelua! Lapsesi on isänsä kanssa 1/3 ajastaan ja sinä haluat leikata sitä edelleen. Et näköjään yhtään ajattele miltä oma toimintasi näyttää lapsen silmissä 10 vuoden kuluttua. Luulet kai, että hän automaattisesti on kanssasi samaa mieltä, mutta ei hän välttämättä ole.

Olet oikeassa, ei tämä ihan puhtaasti vuoroviikkosysteemi ole. Kuitenkin vuoroviikkosysteemin haitat ovat mukana kuvassa.

Enkä pidä merkittävänä miltä näytän lapsen silmissä 10 vuoden kuluttua, tärkeämmäksi koen sen etten toiminnallani aiheuta haittaa lapsen kehitykselle.

Nyt jo asetelma on sellainen, että minä olen se joka ottaa vastaan lapsen negatiiviset tunnereaktiot, ammattilaisten mielestä se on merkki siitä että hän kokee turvalliseksi näyttää myös ne ikävät tunteensa äidille. Isälle ei kiukuttele, on ns. helppo lapsi isäviikoillaan, ja haastava äidin luona.

Onko sinulla mitään konkreettista esimerkkiä miten järjestelystäsi on haittaa lapsen kehitykselle? "Negatiiviset tunnereaktiot" eivät sitä ole, sillä ne kuuluvat taaperoikäisen normaaliin kehitykseen. Lapsethan ovat iät ja ajat kehittyneet kaikenlaisissa oloissa.

Nykyään jotkut ovat jopa sitä mieltä, että lapselle riittää vaikkapa kaksi isää eikä äitiä ollenkaan. Sanovat, että sama se kuka kasvattaa kunhan on rakastava kasvattaja. Sitähän lapsen isä ilmeisesti on, vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän parisuhdehistorian tuntien ei ole takeita siitä että uusi nainen ja hänen lapsensa ovat mukana isän elämässä tulevaisuudessa. Tällä hetkellä kyllä ovat ja toivoisin että ovat jatkossakin, mutta realistisesti kun katsoo niin ei ole todennäköistä että he kuuluvat isän elämään vielä kahden vuoden päästä.

Ap

Nyt sitten mitätöit isän uutta suhdetta. Jatka vaan noin lastenneuvolassakin, niin näkevät mistä tuuli puhaltaa.

Ohis.

Onko sulla tapana yleensäkin keskustella noin?

Mitä joku ohis sillä tiedolla ihan oikeasti tekee?